Kauniin kaverin kanssa kahvilla, ohi kulkenut mies pysähtyi katsomaan kaveria "Ju""ta kun on kaunis nainen !". Oma rumuus iski taas päin naamaa:(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oon monesti havahtunut että mun ystäväni, sekä naiset että miehet ovat kauniita ja hyvännäköisiä. Sellaisella tavallisella normaalilla tavalla kauniita. Jos joku kehuu ystävääni niin tunnen vain iloa, koska olen samaa mieltä! Itse olen aika tavis, monen mielestä varmaan rumakin mutta ajattelen olevani sen verran kiva sisältä ettei se "rumuus" haittaa. Läheiset kehuu kauniiksi niin se riittää mulle. Johtuu varmasti luonteesta että tekee nätimmäksi :)

No en minäkään kaipaa tuntemattomien kehuja vaan sitä että olisi niitä läheisiä kuten mies, vaan sitä ei saa jos ei ole joko kaunis tai kiinnostava, minä en ole kumpaakaan.

Kyllä sinä olet, ehkä vähän molempia. Sinun tarvitsee vain oivaltaa se ☺

Ikä korjaa. Kun olette 40 v, kukaan ei huomioi kumpaakaan.

Olin nuorena kaunis, ja kuvailemiasi tilanteita oli. Ne olivat kiusallisia. Ja vaikka treffiseuraa oli, harva mies jaksoi mihinkään vakavampaan lähteä.

Nyt olen 40 v. Varmasti ikäisekseni ihan ok olen vieläkin, mutta KUKAAN ei ole lähestynyt viiteen vuoteen. Ennen päivittäin, nyt ei koskaan. Hyvin rauhassa saadaan olla kavereiden kanssa kaupungilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se, että ystäväni on ujo ja kiusaantuu huomiosta on laiha lohtu. Pituus noin 175, luonnokiharat alaselkään, hiukan olivinsävyyn vivahtava "tumma" iho ja hymy kuin hammastahna-mainoksesta, ilman meikkiäkin upea ilmestys. Vaikka tässä iässä (30v) pitäisi jo olla hyvä itsetunto, silti on vaikea hyväksyä sitä että' itse niin karmea ilmestys. Pituutta tasan 160, leveä lantio, pienet riipputissit, kaksoisleuka, ienhymy, muodoton pyöreä naama, iso pottunenä, kalpea punottava iho ja maantienväriset, aina rasvaiselta näyttävät hiukset jotka ovat niin ohuet että päänahka loistaa. Vaikka miten sutisi ennen ovesta lähtöä ripsaria, ei tämä naama miksikään muutu! Miten te muut rumat naiset, etenkin jos teillä on yrittämättä upeita ystäviä, kestätte?

Minä olen iloinen, että en ole mikään superkaunotar. Lapsena minua pidettiin tosi sievänä ja sain ala-asteella kokea sen, miltä tuntuu kun pojat ahdistelevat ja lähentelevät, ulkonäön vuoksi. Sitten kasvoin aikuiseksi ja kasvonpiirteiden kehittyessä minusta tuli kohtalaisen ruma. Tämähän oli ensin järkytys, mutta lopulta tajusin asian hyvät puolet: kun mies ihastuu ja rakastuu minuun, syynä siihen on jokin muu kuin ulkonäköni. Saan siis miehen, joka nauttii seurastani, arvostaa aidosti persoonallisuuttani ja jakaa samat elämänarvot. Lisäksi vältyn joutumasta nalkkiin sellaisen miehen kanssa, joka juoksee pelkän ulkonäön perässä. Sellaisen kanssa ei nimittäin se kauniskaan nainen tule onnelliseksi.

Uskon aidosti mahdollisuuteni onneen olevan yhtä hyvät kuin kauniillakin naisilla on. Haasteet ja kipukohdat vain ovat erilaisia.

Ps. pukeutumistyyliä ja hiustyyliä jne. kannattaa aina kehittää, olipa minkä näköinen tahansa. Tyylikkyys kertoo sisäisestä kauneudesta tavalla, joka on selvästi nähtävissä ulospäin. Ja täsmälleen sama ihminen tyylikkäänä on moninkertaisesti vetävämpi verrattuna tyylittömään versioon itsestään!

No kiva että miehet kuitenkin ihastuu ja rakastuu, mitäpä tehdä kun kukaan ei ihastu saati rakastu?

Kuule, ei niihin hyvännäköisiinkään välttämättä kukaan rakastu. Moni vaan halua petiin, käyttää vähän niinkun r***ku alustana. Kuulostaa hirveältä, mutta on totuus. Jos olet "ruma" ja joku osoittaa sanoin ja teoin rakastavansa sua, niin se on taatusti tosissaan. Kaunis ei voi koskaan olla varma, onko tunteet aitoja, vai hakeeko mies vain näyttelyesinettä jne. Tuollainen randomin kommentointi julkisesti jonkun ulkonäköä, sillä ei todellakaan haeta sitä, että hirveesti ihailtaisiin. Sillä on vain ja ainoastaan nolaustarkoitus.

Tämän allekirjoitan. On aivan kauheaa huomata olevansa miehelle vain näyttelyesine, jota on kivaa panna ja esitellä kavereille. Kun sitten jäädään kahdestaan ja tahtoisi jutellakin jostakin, miestä ei kiinnosta. Ei ole ihanaa olla täydellinen barbienukke, jonka kuitenkin on parempi pitää suunsa kiinni.

Sieltä suusta tulevassa annissa on vikaa. Ei kukaan ole puhumatta ihmisen kanssa sen takia että hän on kaunis.

No ei, mutta on, jos on valinnut itseään ihmisenä kiinnostamattoman ihmisen pelkän ulkonäön perusteella. Pitäisi jättää ne täysin eri asioista kiinnostuneet kaunottaret sitten niille, joiden mielestä toisen jutut oikeasti ovat hauskoja ja kiinnostavia, koska heitäkin varmasti löytyy.

Eikö se kaunis juuri voi valkatakkin sen kenen kanssa juttu luistaa? Miksi valita sellainen ketä ei puhu. Tässä taas nainen siirtää oman vanlintansa epäonnistumisen miesten syyksi.

Vierailija kirjoitti:

Onhan se nöyryyttävää. Esim muistan ikuisesti erään baari-illan muutama vuosi sitten; meitä oli seitsemän naisen porukka; jokainen heistä pokattiin baarista ja lähtivät illan jälkeen harrastamaan seksiä tai lähtivät kotiin miestensä luo. Vain yksi lähti yksin kotiin ja se olin minä. Itkin varmaan kaksi tuntia tuon jälkeen ja vannoin etten enää koskaan lähde baariin :(

Tuoltahan tavismiehestä tuntuu joka ilta baarissa.

Vierailija kirjoitti:

Ikä korjaa. Kun olette 40 v, kukaan ei huomioi kumpaakaan.

Olin nuorena kaunis, ja kuvailemiasi tilanteita oli. Ne olivat kiusallisia. Ja vaikka treffiseuraa oli, harva mies jaksoi mihinkään vakavampaan lähteä.

Nyt olen 40 v. Varmasti ikäisekseni ihan ok olen vieläkin, mutta KUKAAN ei ole lähestynyt viiteen vuoteen. Ennen päivittäin, nyt ei koskaan. Hyvin rauhassa saadaan olla kavereiden kanssa kaupungilla.

Oletko nykyään sitten tosi helpottunut kun kukaan ei häiriköi, kuten useimmat kauniit tuntuu olevan iän myötä?

Mummo aina sanoi- kauneus on katoavaista, rumuus sen kun lisääntyy.

Vierailija kirjoitti:

Mummo aina sanoi- kauneus on katoavaista, rumuus sen kun lisääntyy.

Mummosi oli oikeassa. Kateus on rumuutta rumempaa sanoi pappa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan se nöyryyttävää. Esim muistan ikuisesti erään baari-illan muutama vuosi sitten; meitä oli seitsemän naisen porukka; jokainen heistä pokattiin baarista ja lähtivät illan jälkeen harrastamaan seksiä tai lähtivät kotiin miestensä luo. Vain yksi lähti yksin kotiin ja se olin minä. Itkin varmaan kaksi tuntia tuon jälkeen ja vannoin etten enää koskaan lähde baariin :(

Tuoltahan tavismiehestä tuntuu joka ilta baarissa.

Niin? Tuonko pitäisi lohduttaa mua jotenkin? Olen nainen. Vaikkakin pienitissinen sellainen niin nainen silti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu niin epäoikeudenmukaiselta, että ihmisiä arvotetaan sattumanvaraisten ulkoisten ominaisuuksien perusteella. Jos satut olemaan kaunis olet aitomaattisesti parasta mitä maa päällään kantaa ja jos puolesta ruma, ketään ei kiinnosta ja olet tuomittu elämään kävelevänä paskaläjänä. Eihän tätä tilannetta kestäkään. Joskun nuorempana vielä kuvittelin, että henkisillä ominaisuuksilla voi kompensoida, mutta paskan marjat. Nykyään olen katkeroitunut, masentunut ja vittumainen. Kaunis nainen saa olla todella mukava ja fiksu, että siedän sellaista läheisyydessäni.

Naurettavaa ja naiivia ajattelua, että kauniilla ihmisillä ei ole ongelmia ja kaikki on helppoa. Ei kaunis ihminen ole kauneuttaa ansainnut, eikä myöskään ansaitse hapanta ja katkeraa kohteluasi. Itse kunnioitan lähtökohtaisesti kaikkia. Kunnioituksen taas menettää nopeasti jos kohtelee muita huonosti. 

Kuule kun minua ei enää yhtään kiinnosta mitä kukaan minusta ajattelee. Olen saanut huonoa kohtelua pelkästään huonon ulkonäköni takia. Ei mulla ole myöskään mitään velvollisuutta olla ystävällinen jollekin itsekeskeiselle kusipääprinsessalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan se nöyryyttävää. Esim muistan ikuisesti erään baari-illan muutama vuosi sitten; meitä oli seitsemän naisen porukka; jokainen heistä pokattiin baarista ja lähtivät illan jälkeen harrastamaan seksiä tai lähtivät kotiin miestensä luo. Vain yksi lähti yksin kotiin ja se olin minä. Itkin varmaan kaksi tuntia tuon jälkeen ja vannoin etten enää koskaan lähde baariin :(

Tuoltahan tavismiehestä tuntuu joka ilta baarissa.

Niin? Tuonko pitäisi lohduttaa mua jotenkin? Olen nainen. Vaikkakin pienitissinen sellainen niin nainen silti.

En ole yrittänytkään lohduttaa, mutta nyt kun otit asian puheeksi, niin minä pidän pienistä rinnoista. Itseasiassa en oikeastaan pidä edes muista.

Ei kestetä. Kamalaa on.

Ulkonäön puolesta on helpointa olla tavallinen, sellainen perusnätti. Joku tykkää sun ulkonäöstä ja kehuu joskus, mutta oot myös tottunut siihen, ettet ole se kaunein. Silloin ei tule niin pahaa pudotusta iän myötä.

Mulla (itse olen vain 163cm) on tosi upea, toisesta pohjoismaasta kotoisin oleva ystävätär. 178cm julkean kaunis vaaleaverikkö, ihana hymy ja hymykuopat. Missityyppiä, hoikka ja pitkäraajainen. Valtavan näyttävä ilmestys. Myös muutama muu poikkeuksellisen kaunis nainen kaveripiirissä. Kyllähän sen heti huomaa, miten miehet sähköistyy kauniiden naisten seurassa. Sen huomaa selvästi. Pitänyt vaan itse hyväksyä tilanne, etten ole heidän veroisensa kaunotar. Tykkään kyllä itsekin olla tekemisissä kauniiden ihmisten kanssa, enkä koe heitä uhkaksi vaan ihan puhtaasti ihailen heidän kauneuttaan, tykkään kaikesta muustakin kauneudesta ympärilläni.

Olen jopa saanut joskus ”tunnustusta” mieheni miespuolisilta kavereilta, että minulla on tosi paljon kauniita kavereita.

Nuorempana minulla oli ”jokamiehen unelma” ystävänä; kurvikas mutta hoikka, sinisilmäinen blondi. Pukeutuikin aina antaviin kaula-aukkoihin ja se huomattiin. Ystävätär oli niin herttainen, että hänestä ei voinut olla pitämättä, kukaan... paitsi jotkut kateelliset. Itse jäin aina toiseksi, jos miesten huomiot laskettiin. Miespuoliset kaverit aina kyselivät, onko ”Sanna” vapaa tai ”ai sä tunnet Sannan, vau!” En ollut varsinaisesti kateellinen, mutta kyllä se joskus vähän harmitti, jos baari-iltana oma pokaus kiinnostuukin kaveristani.

voi herranjestas ajattele kuule vaikka sitä millanen idiootti kys. mies on jos alkaa aukoo päätään tuntemattomille. käy sääliksi sun kaveria oikeesti jos se joutuu kestää tollasta ja sitä et SULLE tulee siitä huono mieli!

Kommentointi on ikävää.

Eräs tuttavani on huomattavan lihava ja kasvoistaan aika maskuliininen.

Hänen kanssaan saa kuulla miesten suusta aika ikäviä kommentteja.

Yleensä ne ovat tasoa "v'ttu mikä läski".

Niistä tulee tosi kurja olo.

Itse saan rintavana "v'ttu mitkä tissit"-kommentteja.

Ei nekään kivoja ole, vaikka eivät samalla tavalla ilkeitä kuin ne läski-kommentit.

Niille kauniillakin on monesti se tilanne, että löytyy vielä kauniimpia. Uskokaa tai älkää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu niin epäoikeudenmukaiselta, että ihmisiä arvotetaan sattumanvaraisten ulkoisten ominaisuuksien perusteella. Jos satut olemaan kaunis olet aitomaattisesti parasta mitä maa päällään kantaa ja jos puolesta ruma, ketään ei kiinnosta ja olet tuomittu elämään kävelevänä paskaläjänä. Eihän tätä tilannetta kestäkään. Joskun nuorempana vielä kuvittelin, että henkisillä ominaisuuksilla voi kompensoida, mutta paskan marjat. Nykyään olen katkeroitunut, masentunut ja vittumainen. Kaunis nainen saa olla todella mukava ja fiksu, että siedän sellaista läheisyydessäni.

Naurettavaa ja naiivia ajattelua, että kauniilla ihmisillä ei ole ongelmia ja kaikki on helppoa. Ei kaunis ihminen ole kauneuttaa ansainnut, eikä myöskään ansaitse hapanta ja katkeraa kohteluasi. Itse kunnioitan lähtökohtaisesti kaikkia. Kunnioituksen taas menettää nopeasti jos kohtelee muita huonosti. 

Kuule kun minua ei enää yhtään kiinnosta mitä kukaan minusta ajattelee. Olen saanut huonoa kohtelua pelkästään huonon ulkonäköni takia. Ei mulla ole myöskään mitään velvollisuutta olla ystävällinen jollekin itsekeskeiselle kusipääprinsessalle.

Kiitos vastauksestasi! Olen aina miettinyt että mistä se kateus kauniita kohtaan kumpuaa, sain sinulta siihen täydellisen ja totuudenmukaisen vastauksen. Ymmärrän sinua kyllä, totta kai se ketuttaa jos itseä ei koskaan huomaa kukaan ja kaveri saa kaiken huomion.

Ruman kaverin seurassa taviskin näyttää kauniilta.

utyuryu kirjoitti:

Ongelma on siinä, että meidät on biologisina olentoina ohjelmoitu viehättymään ulkonäöstä. Alunperin meillä ei ole ollut edes kieltä jolla jutella asioista, joten ulkomuodolla on menty hyvin pitkälti. Edelleenkään ihmisestä ei voi nähdä päälle muuta kuin ulkonäön, joten sen perässä on sitten helpoin mennä. Voi ajatella, että ainakin se puoli vetoaa minuun joten yksi asia on kunnossa heti kättelyssä. Muut ominaisuudet paljastuvat sitten vasta aikaa myöten. Eli hyvännäköisillä on aina etumatkaa eikä sille oikein mitään voi.

Näkeehän tuota vieläkin joissain tositeeveeohjelmissa: perhe perustetaan, vaikkei ole edes yhtä yhteistä kieltä, jolla kommunikoida auttavasti. Aikamoinen hyppy tuntemattomaan yhtä tuntemattoman kanssa. 

Nykyisin kaupungilla näkee ihmeen paljon ulkonäöstään turhan itsetietoisia miehiä.