Kauniin kaverin kanssa kahvilla, ohi kulkenut mies pysähtyi katsomaan kaveria "Ju""ta kun on kaunis nainen !". Oma rumuus iski taas päin naamaa:(

Jurtta kun on kaunis nainen !

Vierailija kirjoitti:

Luen kommentit tämän oman sepustuksen jälkeen, mutta olen itse

a) yrittänyt kylpeä siinä samassa kauneuden ylistyksen foamissa

b) seurata huvittunena, huvittua

c) reagoida 'eikö olekin' ja omalla hymyllä

d) ajattelemalla elämän tarkoitusta ja sen kämmenenlyhyttä aikaa, kun ihminen lasketaan hautaan, pappi ei sano 'hän oli kaunis nuorena', ihminen on ruoho.

Olet kyllä niin kaiken maallisen yläpuolella siellä norsunluutornissasi.

Kuinka niin rumuus? Enemmistö näyttää tavallisilta tai huomiota herättämättömiltä. Kaverisi oli vaivaantunut huomiosta ja sinä vielä kadehdit sitä tuntemattomien huomiota!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luen kommentit tämän oman sepustuksen jälkeen, mutta olen itse

a) yrittänyt kylpeä siinä samassa kauneuden ylistyksen foamissa

b) seurata huvittunena, huvittua

c) reagoida 'eikö olekin' ja omalla hymyllä

d) ajattelemalla elämän tarkoitusta ja sen kämmenenlyhyttä aikaa, kun ihminen lasketaan hautaan, pappi ei sano 'hän oli kaunis nuorena', ihminen on ruoho.

Olet kyllä niin kaiken maallisen yläpuolella siellä norsunluutornissasi.

Täytyy sanoa että aika itsepetosta usein tuo. Varsinkin yöelämässä näkee pienessä hiprakassa olevia "rumia" naisia jotka todellakin skitsahtavat jos koittaa jutella sen kauniin kaverin kanssa. Varmasti arjessa ovat tämän yläpuolella, mutta kun estot ovat vähän karisseet tulee oikea reaktio esiin!

Olisit ap vaan  huutanut sille perään, että :

" käykö sulla ihan noin kateeks, kun et itte oo miehenä yhtä hyvän näköinen ?  Kuule  tyydy sää vaan siihen mitä sulla luonnostas  on, ei se oma ulkonäkö katos  mitään kummiskaan siitä  muille huutelemalla parane,nääs siitä mitä se esimerkiks' ny sullakin  on" ... 

Näin ainakin tämä hämäläislikka tommottille ukoille ihan  spontaanisti vaan huutais takasin ( olen muuten niin tehnytkin enkä  siinä 'takaisin heitossa' ainakaan ollut yhtään liian hidas..)

Voin kertoa että homopiireissä tämä ulkonäköjuttu aina korostuu. Kaikki pitäisi olla täydellisesti, muuten et saa mitään. Ei riitä että on sixpäkki vaan sen pitää olla virheetön Eli ei ole vain naisten ongelma. Varmasti koskee myös heteromiesten ulkonäköpaineita, en osaa sanoa. Suorastaan ällöttää se ettei keskitason ulkonäkökään tunnu riittävän. Tämä ei ole kauniiden ihmisten vika vaan yhteiskunnan yleensä.

Jauhot suuhun ukolle vaan kirjoitti:

Olisit ap vaan  huutanut sille perään, että :

" käykö sulla ihan noin kateeks, kun et itte oo miehenä yhtä hyvän näköinen ?  Kuule  tyydy sää vaan siihen mitä sulla luonnostas  on, ei se oma ulkonäkö katos  mitään kummiskaan siitä  muille huutelemalla parane,nääs siitä mitä se esimerkiks' ny sullakin  on" ... 

Näin ainakin tämä hämäläislikka tommottille ukoille ihan  spontaanisti vaan huutais takasin ( olen muuten niin tehnytkin enkä  siinä 'takaisin heitossa' ainakaan ollut yhtään liian hidas..)

Jos tälle neuvollenii annat alapeukun, niin kuuntele sinä  sitten vaan edelleenkin  kaikkien niitten ohikulkijoiden huuteluja, pistä kaikki vaan kaikkien heidän sanomisensa tarkkaan mieleesi sanasta sanaan  ja anna heidän päättää sanomisillaan mielialasi  ja se  missä  ja miten voit olla ja murehdi vaan rauhassa heidän sanomisiaan pitkin päivää ja  pilaa sitten niillä ihan rauhassa vaikka yöunesikin. Yritin vain antaa neuvon millä voisit karkottaa tuollaiset törpöimmät äijät (ja ehkä antaa heille vähän ajattelemisen aihetta matkaan), mutta sinähän pidätkin uhriutumisesta, vai kuinka...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei, älkää kadehtiko. Miksi ihmeessä teitä huomio kiinnostaa, mitä hyötyä siitä on?

Mun on ollut aina vaikea ymmärtää sitä, miksi omasta kauneudesta olisi yhtään mitään hyötyä parisuhdemarkkinoilla. Olen itse ollut aina sellainen perusnätistä parempi - en nyt mikään maailmanluokan kaunotar, mutta siis yleisesti ottaen ihmisten mielestä tosi sievä. Miehiä on ollut tarjolla ihan riittämiin, on pyydelty ja pyydellään edelleenkin ulos, ja noita aloittajan esimerkin mukaisia tapauksiakin on sattunut (siis että randomit tulevat paikalle vain kehuakseen ulkonäköäni). Lisäksi ihmiset hämmästelevät, miten voin olla sinkku, kun kerran olen niin ”kaunis” (heidän lainaus!). No minäpä kysyn, että mitä hyötyä mulle on olla yhtään kenenkään silmään millään lailla kaunis, jos miehet on 99-prosenttisesti sellaisia, etten niitä huoli lähellenikään? Toisin sanoen: mitä hyötyä mun omasta ulkonäöstä on mulle, jos vastapuoli on sietämätön eikä kelpaisi rumemmallekaan?

Enkä nyt tarkoita miesten ulkonäköä, tarkoitan luonnetta. Olen itse kouluttautunut ja uraa luonut, joten haluan sivistyneen ja keskustelutaitoisen miehen, en mitään ylimielistä kaikkitietävää julistajaa tai manspleinaajaa. Lisäksi sen tulisi olla lempeä, ystävällinen, elämään myönteisesti suhtautuva. Ja sen tulisi hoitaa itse omat jälkensä kotona, en aio alkaa äidiksi eikä mussa ole tippaakaan mitään 50-lukulaisuutta. Lisäksi käyn hyvissä töissä ja tienaan paljon, sekin pitäisi kestää.

Joten, voin kertoa: mun ulkonäöstä ei ole tässä asiassa mitään etua. Mua lähestyy kyllä komeat ja koulutetut, mutta ne on sisältä yleensä ihan mätiä - varmaan, koska ovat tottuneet hyvään tarjontaan ja luulevat, että alan kilpailla huomiosta ja miellyttää hullun lailla. Vähemmän komeat ei yleensä lähesty, mutta jos itse teen tuttavuutta heidän kanssa, juttu ei etene, koska ovat katkeria ja epäluuloisia mun ulkonäön takia. Heiltäkin toki vaadin hyvää sivistystasoa, joten mitään palstamiehen tapaisia en siis edes lähesty (eikä siitä mitään tulisikaan, en meinaa jaksaa sitä omahyväisyyttä ja pseudotieteen määrää tällä palstallakaan).

Niin MISSÄ se hyöty on? Se on kuulkaa täysin pelkästään teoreettinen. Älkää kadehtiko.

Duh. Hyöty on siinä, että sinulla on varaa valita. Ruma joutuu tyytymään sellaiseen ”mätämunaan”, johon itse et vilkaisisikaan. Siis jos itse edes kelpaa sille mätämunalle.

Tieteellisesti tutkittu juttu, että jos valinnanvaraa vaikuttaa olevan rajattomasti, ei valita ketään/mitään. Nuoruuteen kuuluu myös tuollainen kapeakatseisuus, että ne omat piirteet, mitä on keskittynyt kehittämään, ovat parhaat ja niillä maailma pelastuu. Eiköhän aika hoida tässäkin tapauksessa hommansa.

Vierailija kirjoitti:

Varsinkin yöelämässä näkee pienessä hiprakassa olevia "rumia" naisia jotka todellakin skitsahtavat jos koittaa jutella sen kauniin kaverin kanssa.

Tän takia yöelämässä ja muuallakin pitää kauniita naisia pokaavien miesten muistaa sanonta (kun siis kaunis nainen liikkeellä esimerkiksi ylipainoisen kaverinsa kanssa): "Keep the fat one happy!" 

Vierailija kirjoitti:

Nefertiti on jäänyt historiaan ei kauneutensa, vaan säilyneen rintakuvan vuoksi. Hänestä tehty taide on kuolematonta. Ilman taidetta ei kukaan edes muistaisi koko naista.

Aika huonot nuo esimerkit muutenkin kun yksi on vielä myyttinen olento. Kyllähän historian kuuluisimmat naiset ovat tunnettuja kaikesta muusta kuin kauneudestaan. Esimerkiksi Elisabeth I, Jeanne d'Arc, Katariina Suuri, Kuningatar Kristiina...

Elisabet I - "neitsytkuningatar", joka ilmeisesti kuitenkin kadehti varsin kauniiksi kuvailtua sisarpuoltaan Maria Stuartia ja joka vanhetessaan pakkeloi kasvonsa paksulla lyijyvalkokerroksella, jotta ihon vanhenemista ja rypistymistä ei olisi nähty. Myöhempien aikojen muotokuvissakaan ei ikääntymistä näytetä...

Jeanne d'Arc - tuli tunnetuksi (ja lopulta tuomituksi) siitä, että pukeutui miesten vaatteisiin eli kauniista kasvoista huolimatta olisi ollut hylkiö ilman ääniä ja menestyksekästä sotaretkeä. Maalaistytön kauneutta ei myöskään keskiajalla olisi muutenkaan ylistetty (auringon paahtama iho ja työn karhentamat kädet eivät olleet kovin kauniita).

Katariina Suuri - oli tunnettu Krimin valtaamisen lisäksi myös kauneudestaan (sekä suuresta määrästä rakastajia).

Kuningatar "tyttökuningas" Kristiina - oli myös varsin hyvännäköinen (huhuja sekä mies- että naiskumppaneista, vaikka ilmeisesti pysytteli neitsyenä loppuun asti).

Vierailija kirjoitti:

Aina on mahdollista helposti rumistautua jos kokee ”kärsivänsä” kauneudestaan. Mutta eihän kukaan kaunis ikinä kuitenkaan tee niin. Kas kummaa.

Tämäpä tämä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiinnolla seuraan, kun veljentyttäreni on tulossa murrosikään ja merkeistä päätellen kasvamassa tavalliseksi nuoreksi naiseksi... mutta hänellä on ystävä, josta on ilmiselvästi varttumassa kaunis neitonen/nainen. Mitähän heidän ystävyydelle tapahtuu, kun he alkavat kiinnostua (kenties samoista) pojista/miehistä?

Siinä käy niin, että ystävyys alkaa rapistua hyvin todennäköisesti. Kun toisella riittää vientiä eikä toiseen kiinnitetä mitään huomiota (on siis vain kaverinsa "wingman" tai tässä tapauksessa "wing-girl"), rumempi lopulta kyllästyy eikä halua enää lähteä yhdessä mihinkään. Kauniimpi ei satavarmasti koskaan tule tajuamaan, mistä asia kiikasti. Näitä olen itse nähnyt ja kokenut. 

Toisaalta taas, taviksen näköinen tyttö saattaa tulevaisuudessa korjata ulkonäköään plastiikkakirurgisesti, joten ongelma poistuu. Sehän on esim. Etelä-Koreassa nykyisin normi: kaikkien pitää olla kauniita, joten vanhemmat hoitavat lapsensa kirurgille korjattavaksi hyvissä ajoin (suuremmat silmät, pienempi nenä, korkeammat poskipäät, sirompi leuka - kaiken pystyy nykytekniikalla saavuttamaan, eikä edes maksa enää kovin paljoa!)

Ongelma poistuu kauneusleikkauksella? Vai pitäiskö kuitenkin ottaa askel taakse päin ja alkaa pyrkiä takaisin kohti vähän vähemmän pinnallista aikaa ja arvoja?

Taaksepäin? Kautta historian nimenomaan kauneus (ja komeus) ovat olleet niitä pysyviä arvoja. Koskaan - koskaan - ei "hyvä luonne" ole ollut muuta kuin positiivinen lisä.

Muistakaa, että moni nainen (todellinen sekä myyttinen) on jäänyt historiaan nimenomaan kauneutensa takia: Troijan Helena, Kleopatra, Nefertiti, Anne Boleyn (kukaan ei koskaan muista "mitättömän näköistä" Anne Kleveläistä, jonka kanssa kuningas Henrik VIII ei edes halunnut harrastaa seksiä ja erosi tästä vain parin kuukauden päästä)...

Lol. Jos ei nyt kuitenkaan mennä ihan antiikkiin saakka. Tottakai naiskauneutta on aina arvostettu, mutta ei esim. 90-luvulla pidetty normaalina oletuksena, että taviksen pitäisi teettää itselleen kauneuskirurgisia toimenpiteitä. Tätä tarkoitin. Nykyään ihmisten elämä pyörii liikaa oman perseen ympärillä.

Määrittele tarkemmin ajanjakso, jolta pitäisi valita historiaan jääneet naiset. 1800-luvultakin tunnetaan lähinnä kaunottaria mm. viihteen (vaudeville, teatteri, musiikki, taiteilijoiden mallit), koska ulkonäkö on ollut se, jolla naiset ovat päässeet esiin.

Otetaan vaikka mallit, jotka monesti jäivät anonyymeiksi - paitsi kun ulkonäköä riitti. 

Kaunottaria:

Lizzie Siddal, Jane Morris, Victorine Meurent, Virginie... (Myös Helmi "Mirri" Vartiainen, joka oli varsin kaunis, mutta jonka psykopaattinen aviomies Tyko Sallinen pyrki aina maalaamaan rumana ja hölmönnäköisenä.)

Rumiluksia:

Öh. "Akan ja kissan" malli, "Lammasmummo" eli koditon torpparintytär Karolina Lindström.

Vierailija kirjoitti:

Voin kertoa että homopiireissä tämä ulkonäköjuttu aina korostuu. Kaikki pitäisi olla täydellisesti, muuten et saa mitään. Ei riitä että on sixpäkki vaan sen pitää olla virheetön Eli ei ole vain naisten ongelma. Varmasti koskee myös heteromiesten ulkonäköpaineita, en osaa sanoa. Suorastaan ällöttää se ettei keskitason ulkonäkökään tunnu riittävän. Tämä ei ole kauniiden ihmisten vika vaan yhteiskunnan yleensä.

Kyllä se vika on kuule silloin ihan vaan siellä jonkun (tai joidenkin) korvien välissä.

Se joka käyttäytyy typerästi on aina vain joku (tai jotkut) ihmiset, eikä koskaan KOKO yhteiskunta (...ainakaan missään käyttäytymisasiassa ) yhtä aikaa jotain yhtä ihmistä kohtaan.

Ohje on, että on vain osattava  sanoa ja heittää nopeasti takaisin sellaiset 'kohteliaisuudet' (...ikäänkuin 'niskalenkillä')jotka eivät ehkä kaikkia muita paikalla olijoita ajatellen niin kohteliaisuuksilta siinä  tunnukaan.

Kannattaa keskittyä omiin vahvuuksiinsa ja lopettaa itsensä vertaaminen muihin. Joku tässä maailmassa on aina kauniimpi, hauskempi, rikkaampi, hoikempi, älykkäämpi... Tee itsestäsi paras mahdollinen tyyppi mitä tiedät! Sellainen, jonka kanssa itse haluaisit seurustella. Positiivisuus on valinta. Ja jos olet tyytymätön kroppaasi, treenaa. Jos ohueen tukkaan, ota vaikka pidennykset tai tyvikohotus. Jne. Olen varma että aikanaan löydät ihanan, fiksun miehen, joka ei möläyttele ohikulkijoille "juma..miten kaunis nainen" ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiinnolla seuraan, kun veljentyttäreni on tulossa murrosikään ja merkeistä päätellen kasvamassa tavalliseksi nuoreksi naiseksi... mutta hänellä on ystävä, josta on ilmiselvästi varttumassa kaunis neitonen/nainen. Mitähän heidän ystävyydelle tapahtuu, kun he alkavat kiinnostua (kenties samoista) pojista/miehistä?

Siinä käy niin, että ystävyys alkaa rapistua hyvin todennäköisesti. Kun toisella riittää vientiä eikä toiseen kiinnitetä mitään huomiota (on siis vain kaverinsa "wingman" tai tässä tapauksessa "wing-girl"), rumempi lopulta kyllästyy eikä halua enää lähteä yhdessä mihinkään. Kauniimpi ei satavarmasti koskaan tule tajuamaan, mistä asia kiikasti. Näitä olen itse nähnyt ja kokenut. 

Toisaalta taas, taviksen näköinen tyttö saattaa tulevaisuudessa korjata ulkonäköään plastiikkakirurgisesti, joten ongelma poistuu. Sehän on esim. Etelä-Koreassa nykyisin normi: kaikkien pitää olla kauniita, joten vanhemmat hoitavat lapsensa kirurgille korjattavaksi hyvissä ajoin (suuremmat silmät, pienempi nenä, korkeammat poskipäät, sirompi leuka - kaiken pystyy nykytekniikalla saavuttamaan, eikä edes maksa enää kovin paljoa!)

Ongelma poistuu kauneusleikkauksella? Vai pitäiskö kuitenkin ottaa askel taakse päin ja alkaa pyrkiä takaisin kohti vähän vähemmän pinnallista aikaa ja arvoja?

Taaksepäin? Kautta historian nimenomaan kauneus (ja komeus) ovat olleet niitä pysyviä arvoja. Koskaan - koskaan - ei "hyvä luonne" ole ollut muuta kuin positiivinen lisä.

Muistakaa, että moni nainen (todellinen sekä myyttinen) on jäänyt historiaan nimenomaan kauneutensa takia: Troijan Helena, Kleopatra, Nefertiti, Anne Boleyn (kukaan ei koskaan muista "mitättömän näköistä" Anne Kleveläistä, jonka kanssa kuningas Henrik VIII ei edes halunnut harrastaa seksiä ja erosi tästä vain parin kuukauden päästä)...

Lol. Jos ei nyt kuitenkaan mennä ihan antiikkiin saakka. Tottakai naiskauneutta on aina arvostettu, mutta ei esim. 90-luvulla pidetty normaalina oletuksena, että taviksen pitäisi teettää itselleen kauneuskirurgisia toimenpiteitä. Tätä tarkoitin. Nykyään ihmisten elämä pyörii liikaa oman perseen ympärillä.

Määrittele tarkemmin ajanjakso, jolta pitäisi valita historiaan jääneet naiset. 1800-luvultakin tunnetaan lähinnä kaunottaria mm. viihteen (vaudeville, teatteri, musiikki, taiteilijoiden mallit), koska ulkonäkö on ollut se, jolla naiset ovat päässeet esiin.

Otetaan vaikka mallit, jotka monesti jäivät anonyymeiksi - paitsi kun ulkonäköä riitti. 

Kaunottaria:

Lizzie Siddal, Jane Morris, Victorine Meurent, Virginie... (Myös Helmi "Mirri" Vartiainen, joka oli varsin kaunis, mutta jonka psykopaattinen aviomies Tyko Sallinen pyrki aina maalaamaan rumana ja hölmönnäköisenä.)

Rumiluksia:

Öh. "Akan ja kissan" malli, "Lammasmummo" eli koditon torpparintytär Karolina Lindström.

Sun kannattaa lisätä sivistystäsi, ja runsaasti. Olet suorastaan nolo. Maailman sivu kulttuurin, tieteiden ja yhteiskunnan alueella on toiminun naisia, jotka ovat jättäneet jälkensä historiaan, muun kuin ulkonäkönsä ansiosta. Monet arkiset keksinnöt ovat naisten keksimiä. Googlesta löytyy kaikkeä jännittävää muutakin kuin vain tissityrkkyjen kuvia. Kannattaa tsekata. Sen jälkeen reissu kirjastoon.

Mainittakoon nyt vaikka 1800- luvulta ja 1900 - luvun alusta ensimmäisenä mieleen tulevat:

Mary Shelley

Jane Austen

Marie Curie

Kuningatar Viktoria

Louisa May Alcott

Emmeline Pankhurst

Florence Nightingale

Amelia Earhart

Minna Canth

Helene Scherfbeck

Aino Ackte

Miksi syytätte kaikesta muita. Jos ette kelpaa kellekkään se on oma (luonne) vika. Onko tämä niin vaikea käsittää?

Vierailija kirjoitti:

Mulle ei ihmisten ulkonäkö merkitse mitään.

Onhan sekin mahdollista. Siinä tapauksessa ei varmaan minkään muunkaan asian ulkonäkö merkitse mitään. 

Huvittavimpia ovat nämä +40v naiset jotka ilmoittavat olevansa kauniita, urheilullisia, älykkäitä ym. Eivät löydä kumppania ja syyttävät tästä miehiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei, älkää kadehtiko. Miksi ihmeessä teitä huomio kiinnostaa, mitä hyötyä siitä on?

Mun on ollut aina vaikea ymmärtää sitä, miksi omasta kauneudesta olisi yhtään mitään hyötyä parisuhdemarkkinoilla. Olen itse ollut aina sellainen perusnätistä parempi - en nyt mikään maailmanluokan kaunotar, mutta siis yleisesti ottaen ihmisten mielestä tosi sievä. Miehiä on ollut tarjolla ihan riittämiin, on pyydelty ja pyydellään edelleenkin ulos, ja noita aloittajan esimerkin mukaisia tapauksiakin on sattunut (siis että randomit tulevat paikalle vain kehuakseen ulkonäköäni). Lisäksi ihmiset hämmästelevät, miten voin olla sinkku, kun kerran olen niin ”kaunis” (heidän lainaus!). No minäpä kysyn, että mitä hyötyä mulle on olla yhtään kenenkään silmään millään lailla kaunis, jos miehet on 99-prosenttisesti sellaisia, etten niitä huoli lähellenikään? Toisin sanoen: mitä hyötyä mun omasta ulkonäöstä on mulle, jos vastapuoli on sietämätön eikä kelpaisi rumemmallekaan?

Enkä nyt tarkoita miesten ulkonäköä, tarkoitan luonnetta. Olen itse kouluttautunut ja uraa luonut, joten haluan sivistyneen ja keskustelutaitoisen miehen, en mitään ylimielistä kaikkitietävää julistajaa tai manspleinaajaa. Lisäksi sen tulisi olla lempeä, ystävällinen, elämään myönteisesti suhtautuva. Ja sen tulisi hoitaa itse omat jälkensä kotona, en aio alkaa äidiksi eikä mussa ole tippaakaan mitään 50-lukulaisuutta. Lisäksi käyn hyvissä töissä ja tienaan paljon, sekin pitäisi kestää.

Joten, voin kertoa: mun ulkonäöstä ei ole tässä asiassa mitään etua. Mua lähestyy kyllä komeat ja koulutetut, mutta ne on sisältä yleensä ihan mätiä - varmaan, koska ovat tottuneet hyvään tarjontaan ja luulevat, että alan kilpailla huomiosta ja miellyttää hullun lailla. Vähemmän komeat ei yleensä lähesty, mutta jos itse teen tuttavuutta heidän kanssa, juttu ei etene, koska ovat katkeria ja epäluuloisia mun ulkonäön takia. Heiltäkin toki vaadin hyvää sivistystasoa, joten mitään palstamiehen tapaisia en siis edes lähesty (eikä siitä mitään tulisikaan, en meinaa jaksaa sitä omahyväisyyttä ja pseudotieteen määrää tällä palstallakaan).

Niin MISSÄ se hyöty on? Se on kuulkaa täysin pelkästään teoreettinen. Älkää kadehtiko.

Duh. Hyöty on siinä, että sinulla on varaa valita. Ruma joutuu tyytymään sellaiseen ”mätämunaan”, johon itse et vilkaisisikaan. Siis jos itse edes kelpaa sille mätämunalle.

Ujot miehet eivät uskalla lähestyä kaunottaria. Siksi nätti nainen voi jäädä yksin, jos ei halua pinnallisten kukkopoikien kanssa hengailla. Onhan tämä tarina kuultu jo monta kertaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei, älkää kadehtiko. Miksi ihmeessä teitä huomio kiinnostaa, mitä hyötyä siitä on?

Mun on ollut aina vaikea ymmärtää sitä, miksi omasta kauneudesta olisi yhtään mitään hyötyä parisuhdemarkkinoilla. Olen itse ollut aina sellainen perusnätistä parempi - en nyt mikään maailmanluokan kaunotar, mutta siis yleisesti ottaen ihmisten mielestä tosi sievä. Miehiä on ollut tarjolla ihan riittämiin, on pyydelty ja pyydellään edelleenkin ulos, ja noita aloittajan esimerkin mukaisia tapauksiakin on sattunut (siis että randomit tulevat paikalle vain kehuakseen ulkonäköäni). Lisäksi ihmiset hämmästelevät, miten voin olla sinkku, kun kerran olen niin ”kaunis” (heidän lainaus!). No minäpä kysyn, että mitä hyötyä mulle on olla yhtään kenenkään silmään millään lailla kaunis, jos miehet on 99-prosenttisesti sellaisia, etten niitä huoli lähellenikään? Toisin sanoen: mitä hyötyä mun omasta ulkonäöstä on mulle, jos vastapuoli on sietämätön eikä kelpaisi rumemmallekaan?

Enkä nyt tarkoita miesten ulkonäköä, tarkoitan luonnetta. Olen itse kouluttautunut ja uraa luonut, joten haluan sivistyneen ja keskustelutaitoisen miehen, en mitään ylimielistä kaikkitietävää julistajaa tai manspleinaajaa. Lisäksi sen tulisi olla lempeä, ystävällinen, elämään myönteisesti suhtautuva. Ja sen tulisi hoitaa itse omat jälkensä kotona, en aio alkaa äidiksi eikä mussa ole tippaakaan mitään 50-lukulaisuutta. Lisäksi käyn hyvissä töissä ja tienaan paljon, sekin pitäisi kestää.

Joten, voin kertoa: mun ulkonäöstä ei ole tässä asiassa mitään etua. Mua lähestyy kyllä komeat ja koulutetut, mutta ne on sisältä yleensä ihan mätiä - varmaan, koska ovat tottuneet hyvään tarjontaan ja luulevat, että alan kilpailla huomiosta ja miellyttää hullun lailla. Vähemmän komeat ei yleensä lähesty, mutta jos itse teen tuttavuutta heidän kanssa, juttu ei etene, koska ovat katkeria ja epäluuloisia mun ulkonäön takia. Heiltäkin toki vaadin hyvää sivistystasoa, joten mitään palstamiehen tapaisia en siis edes lähesty (eikä siitä mitään tulisikaan, en meinaa jaksaa sitä omahyväisyyttä ja pseudotieteen määrää tällä palstallakaan).

Niin MISSÄ se hyöty on? Se on kuulkaa täysin pelkästään teoreettinen. Älkää kadehtiko.

Duh. Hyöty on siinä, että sinulla on varaa valita. Ruma joutuu tyytymään sellaiseen ”mätämunaan”, johon itse et vilkaisisikaan. Siis jos itse edes kelpaa sille mätämunalle.

Ujot miehet eivät uskalla lähestyä kaunottaria. Siksi nätti nainen voi jäädä yksin, jos ei halua pinnallisten kukkopoikien kanssa hengailla. Onhan tämä tarina kuultu jo monta kertaa.

eikö tosiaan nainen osaa lähestyä? Ei se niin vaikeaa pitäisi olla, ottaen huomioon mistä kaikesta täälläkin miehiä mollataan. Jos jää yksin se on ihan oma vika. Itsessä on vikaa, ei kaikissa muissa ihmisissä. Mikä tässä on niin ylivoimaista?