Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kauniin kaverin kanssa kahvilla, ohi kulkenut mies pysähtyi katsomaan kaveria "Ju""ta kun on kaunis nainen !". Oma rumuus iski taas päin naamaa:(
28.09.2018 |
Se, että ystäväni on ujo ja kiusaantuu huomiosta on laiha lohtu. Pituus noin 175, luonnokiharat alaselkään, hiukan olivinsävyyn vivahtava "tumma" iho ja hymy kuin hammastahna-mainoksesta, ilman meikkiäkin upea ilmestys. Vaikka tässä iässä (30v) pitäisi jo olla hyvä itsetunto, silti on vaikea hyväksyä sitä että' itse niin karmea ilmestys. Pituutta tasan 160, leveä lantio, pienet riipputissit, kaksoisleuka, ienhymy, muodoton pyöreä naama, iso pottunenä, kalpea punottava iho ja maantienväriset, aina rasvaiselta näyttävät hiukset jotka ovat niin ohuet että päänahka loistaa. Vaikka miten sutisi ennen ovesta lähtöä ripsaria, ei tämä naama miksikään muutu! Miten te muut rumat naiset, etenkin jos teillä on yrittämättä upeita ystäviä, kestätte?
Kommentit (389)
Tämänkö takia täällä palstallakaan ei saisi kehua julkkisnaisia kauniiksi, kun naiset ottavat sen loukkauksena omaa ulkonäköään kohtaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onhan tuossa yksi ikuinen perusongelma. Ihmislajille tuntuu olevan täysin epäselvää, että on aika turhanaikaista kiukuta siitä, että osa porukasta on kauniimpaa tai lahjakkaampaa tai herranähköön ihan jopa älykkäämpää kuin muut.
Valtavat määrät energiaa haaskataan tämän kiistämiseksi ja ollaan valmiita vetämään lokaan ne, joiden pää nousee muiden yläpuolelle. Miksi - olisiko se sitten parempi, että oltaisiin kuin gnut savannilla, jokainen yhtä ruma, juoksee samaan suuntaan samaa vauhtia ja pitää yhtä pahaa mölinää mennessään. Jos joku kehtaa olla vielä muita surkeampi, niin leijona korjaa tilanteen.
Etenkin kun ihmiskunnan toivo taitaa kuitenkin olla siinä, että tehdään mahdollisimman hyvät olot niille päätään pitemmille ja ollaan heistä ylpeitä. Jotta löytyy energiaa ja ideoita, joilla koko tämä arkki saadaan hinattua kuiville. Eikä niiden erottuvien yksilöiden aika ja voimat kulu anteeksipyytelyyn ja katumusharjoituksiin.
Kiitos tästä. Kekkoslovakia ei valitettavasti ole edelleenkään kuollut. Yksilöllisyys on rikkaus. Luonnossakin bulkki on massaa, ja lajin kehitys taas perustuu yksilöllisiin eroihin. Luonto on viisas, ja sattumallakin on siellä tarkoitus. Ottakaa ihmiset luonnosta mallia. Metsässä vanhin puu on verkostoitunein, ja sillä on eniten tietoa. Juurien kautta siirtyy informaatio nuoremmille...
Vierailija kirjoitti:
eokrfkorklrlrlrl kirjoitti:
Typerimpiä on ehkä ahdasmieliset ihmiset, jotka esim valitsee kaverinsakki ulkonäön perusteella.
Just se, että esim kaikki vastakkaiset nähdään vaan kävelevinä ruumiinosina. Esim vaikka ei voi kuunnellakaan jtn nais työntekijää, eli siis kaikki mitä se ajattelee naisista on et "nainen nainen nainen nainen" eikä edes ihminen, jolla voi olla samanlaisia mielipiteitä ku miehilläkin, ja jonka kanssa voi jutella samalla tavalla ku miestenkin. :@
Onko tällainen kaveripiirin muodostaminen ulkonäön perusteella yleistäkin naisilla? Tuntuu todella sairaalle, jos on.
No, haluaisitko muka lähteä sinkkuna baariin tämännäköisten kavereiden kera (itse olisin Lena Dunham tuossa kuvassa)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
eokrfkorklrlrlrl kirjoitti:
Typerimpiä on ehkä ahdasmieliset ihmiset, jotka esim valitsee kaverinsakki ulkonäön perusteella.
Just se, että esim kaikki vastakkaiset nähdään vaan kävelevinä ruumiinosina. Esim vaikka ei voi kuunnellakaan jtn nais työntekijää, eli siis kaikki mitä se ajattelee naisista on et "nainen nainen nainen nainen" eikä edes ihminen, jolla voi olla samanlaisia mielipiteitä ku miehilläkin, ja jonka kanssa voi jutella samalla tavalla ku miestenkin. :@
Onko tällainen kaveripiirin muodostaminen ulkonäön perusteella yleistäkin naisilla? Tuntuu todella sairaalle, jos on.
No, haluaisitko muka lähteä sinkkuna baariin tämännäköisten kavereiden kera (itse olisin Lena Dunham tuossa kuvassa)
Lena itsekin kommentoi, että "vaikka olin jo pitempään tuntenut itseni hyväksi, niin kun näin kuvani Jumbotronilla, tiesin että jossain oli vikaa" (kun hän seisoi muutaman "genetically superior alien people" vieressä, ja tunsi itsensä lyhyeksi ja pulleaksi sekä epävarmaksi. Ei minua ainakaan huvita tuntea samaa joka kerran kun tapaan kavereita..)
Kyllähän ulkonäkö vaikuttaa hyvinkin paljon siihen, millaista kohtelua saa, sitä on ainakin turha kieltää. Mä olin mitäänsanomattoman tai melkein rumannäköinen nuori, jolla on lapsuudenystävänä tummahiuksinen bambisilmäinen kaunotar. Tämä ystäväni keräsi tietysti kaikkien miesten huomion ja sai oikein valikoida, kenen kanssa päätyi lopulta yhteen. Mulle ei juuri huomiota riittänyt, kun kuljin tällaisen rotunaisen rinnalla nuoruuteni. Nuo vuodet vahvistivat kyllä henkistä kapasiteettiani paljonkin, kun jouduin kaivelemaan itsetuntoni omasta sisimmästäni enkä ulkoisesta pönkityksestä.
No, aikaa kului ja mustakin kasvoi lopulta ihan kivannäköinen nainen. Aloin treenata, kiinnitin huomiota pukeutumiseen ja kasvatin pitkät näyttävät hiukset. Yhtäkkiä sitä huomiota alkoi sadella mullekin, eikä se varmastikaan minkään sisäisen kauneuden lisääntymisestä johtunut. Mutta mulla oli –ja on edelleen– yksi etu verrattuna tähän kaunotar-ystävääni: Vuodet seinäruusuna opettivat mut tarkkailemaan miehiä ja heidän motiivejaan niin, että osaan nykyään melkein viidessä minuutissa sanoa, kenessä olisi uskollista aviomies-ainesta ja kenessä ei. Ystävättäreni puolestaan on joutunut komeiden pelimiesten pettämäksi, ja sitä kautta myös kokenut osansa itsetunto-ongelmista. En siis kadehdi hänenkään rooliaan, sillä ei kauneus hänelle onnea ole taannut, vaikka ehkä elämästä monelta osin helpompaa on tehnytkin. En kuitenkaan vaihtaisi osia hänen kanssaan mistään hinnasta, vaikka hän edelleen keski-ikää lähestyessäänkin on yksi kauneimmista naisista, joita tunnen. Mulla puolestani on ollut muita etuja, joiden ansiosta oon päässyt elämässä pitkälle ja löytänyt kokonaisvaltaisen tyytyväisyyden itseeni ja elämääni.
Joku tässä ketjussa sanoi tosi kauniisti jotenkin niin, että meidän yksilöllinen onnellisuus on piilotettu niihin kortteihin, jotka meille on jaettu, ja että kaikilla näitä kortteja on. Mä oon tästä pitkälti samaa mieltä, mutta kyllähän toisilla niitä kortteja on lähtökohtaisesti enemmän ja toisilla vähemmän. Pitää vain koettaa ottaa kaikki ilo irti siitä, mitä on ja mitä on mahdollista olla, eikä kadehtia toisten osaa. Tosin kateuskin on ihan inhimillinen tunne eikä mitenkään tuomittavaa sinänsä, mutta senkin voi valjastaa positiiviseksi muutosvoimaksi: Mulla ainakin se oli yksi tekijä, joka sai mut alunperin raahautumaan salille treenaamaan. Nykyään motiivit on toisenlaisia ja kateudestakin päästy eroon, mutta ei sekään välttämättä pelkästään huono tunne ole, jos sen osaa hyödyntää :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
eokrfkorklrlrlrl kirjoitti:
Typerimpiä on ehkä ahdasmieliset ihmiset, jotka esim valitsee kaverinsakki ulkonäön perusteella.
Just se, että esim kaikki vastakkaiset nähdään vaan kävelevinä ruumiinosina. Esim vaikka ei voi kuunnellakaan jtn nais työntekijää, eli siis kaikki mitä se ajattelee naisista on et "nainen nainen nainen nainen" eikä edes ihminen, jolla voi olla samanlaisia mielipiteitä ku miehilläkin, ja jonka kanssa voi jutella samalla tavalla ku miestenkin. :@
Onko tällainen kaveripiirin muodostaminen ulkonäön perusteella yleistäkin naisilla? Tuntuu todella sairaalle, jos on.
No, haluaisitko muka lähteä sinkkuna baariin tämännäköisten kavereiden kera (itse olisin Lena Dunham tuossa kuvassa)
Lena itsekin kommentoi, että "vaikka olin jo pitempään tuntenut itseni hyväksi, niin kun näin kuvani Jumbotronilla, tiesin että jossain oli vikaa" (kun hän seisoi muutaman "genetically superior alien people" vieressä, ja tunsi itsensä lyhyeksi ja pulleaksi sekä epävarmaksi. Ei minua ainakaan huvita tuntea samaa joka kerran kun tapaan kavereita..)
Luomet paljasti että Lena Dunhamin vieressä oleva on Gigi Hadid.
Hei, älkää kadehtiko. Miksi ihmeessä teitä huomio kiinnostaa, mitä hyötyä siitä on?
Mun on ollut aina vaikea ymmärtää sitä, miksi omasta kauneudesta olisi yhtään mitään hyötyä parisuhdemarkkinoilla. Olen itse ollut aina sellainen perusnätistä parempi - en nyt mikään maailmanluokan kaunotar, mutta siis yleisesti ottaen ihmisten mielestä tosi sievä. Miehiä on ollut tarjolla ihan riittämiin, on pyydelty ja pyydellään edelleenkin ulos, ja noita aloittajan esimerkin mukaisia tapauksiakin on sattunut (siis että randomit tulevat paikalle vain kehuakseen ulkonäköäni). Lisäksi ihmiset hämmästelevät, miten voin olla sinkku, kun kerran olen niin ”kaunis” (heidän lainaus!). No minäpä kysyn, että mitä hyötyä mulle on olla yhtään kenenkään silmään millään lailla kaunis, jos miehet on 99-prosenttisesti sellaisia, etten niitä huoli lähellenikään? Toisin sanoen: mitä hyötyä mun omasta ulkonäöstä on mulle, jos vastapuoli on sietämätön eikä kelpaisi rumemmallekaan?
Enkä nyt tarkoita miesten ulkonäköä, tarkoitan luonnetta. Olen itse kouluttautunut ja uraa luonut, joten haluan sivistyneen ja keskustelutaitoisen miehen, en mitään ylimielistä kaikkitietävää julistajaa tai manspleinaajaa. Lisäksi sen tulisi olla lempeä, ystävällinen, elämään myönteisesti suhtautuva. Ja sen tulisi hoitaa itse omat jälkensä kotona, en aio alkaa äidiksi eikä mussa ole tippaakaan mitään 50-lukulaisuutta. Lisäksi käyn hyvissä töissä ja tienaan paljon, sekin pitäisi kestää.
Joten, voin kertoa: mun ulkonäöstä ei ole tässä asiassa mitään etua. Mua lähestyy kyllä komeat ja koulutetut, mutta ne on sisältä yleensä ihan mätiä - varmaan, koska ovat tottuneet hyvään tarjontaan ja luulevat, että alan kilpailla huomiosta ja miellyttää hullun lailla. Vähemmän komeat ei yleensä lähesty, mutta jos itse teen tuttavuutta heidän kanssa, juttu ei etene, koska ovat katkeria ja epäluuloisia mun ulkonäön takia. Heiltäkin toki vaadin hyvää sivistystasoa, joten mitään palstamiehen tapaisia en siis edes lähesty (eikä siitä mitään tulisikaan, en meinaa jaksaa sitä omahyväisyyttä ja pseudotieteen määrää tällä palstallakaan).
Niin MISSÄ se hyöty on? Se on kuulkaa täysin pelkästään teoreettinen. Älkää kadehtiko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
eokrfkorklrlrlrl kirjoitti:
Typerimpiä on ehkä ahdasmieliset ihmiset, jotka esim valitsee kaverinsakki ulkonäön perusteella.
Just se, että esim kaikki vastakkaiset nähdään vaan kävelevinä ruumiinosina. Esim vaikka ei voi kuunnellakaan jtn nais työntekijää, eli siis kaikki mitä se ajattelee naisista on et "nainen nainen nainen nainen" eikä edes ihminen, jolla voi olla samanlaisia mielipiteitä ku miehilläkin, ja jonka kanssa voi jutella samalla tavalla ku miestenkin. :@
Onko tällainen kaveripiirin muodostaminen ulkonäön perusteella yleistäkin naisilla? Tuntuu todella sairaalle, jos on.
No, haluaisitko muka lähteä sinkkuna baariin tämännäköisten kavereiden kera (itse olisin Lena Dunham tuossa kuvassa)
Varmasti baarista löytyy myös se mies, joka kytistelee koko illan sitä vähiten pakkeloitua tavallisen ja mukavan oloista naista. Usein se porukan tavallisin on oikeasti se, joka on kiinnostavinta keskusteluseuraa.
Vierailija kirjoitti:
Oma syntini on äärimmäisen heikko itsetunto. On minua pidetty jossain määrin kauniinakin, mutta lähinnä silloin kun olen jaksanut laittautua ja peittää virheeni. Kärsin vuosia aknesta ja hampaani ovat rumat. Painon kanssa on koko ajan ongelmia. Vaikea pitää alhaalla. Vihaan myös sitä miten karvainen olen ja etenkin jaloista. Sen päälle vielä huono näkö ja silmälasit, minkä vuoksi on pakko pitää usein piilareita, jotta paras puoleni eli silmät pääsevät esiin. Tässä neljänkympin kynnyksellä sitä on jo vähän lannistunut, ettei se ulkonäkö tästä enää parane, vaan heikkenee koko ajan, MUTTA sitten yksi asia sai minut kuluneella viikolla tuntemaan oloni hieman paremmaksi. Minua luullaan koko ajan noin 10 vuotta nuoremmaksi kuin mitä olen ja tällä viikolla se oikeastaan vasta ekaa kertaa iski tajuntaan. En ehkä saanut niitä parhaita geenejä ihon ja hampaiden suhteen, mutta ehkä ikääntymisen. Sekin on jo jotain se.
Tästä oli hiljattain joku tutkimuskin, että jostakin syystä akneihoisilla on parempi suoja ikääntymistä vastaan. Liittyi jotenkin valkosolujen telomeereihin, jotka ovat akneihoisilla pidempiä. Olen lohduttautunut tällä tiedolla, kun olen ihoni kanssa kamppaillut :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua ihmetyttää aloituksessa se, mistä ihmeessä aloittaja päätteli olevansa ruma? Eihän mies kommentoinut häntä mitenkään, vaan kehui kaunista naista.
Jos kadulla kävelee kuusi miestä ja yksi heistä viehättää minua, niin katson kyseistä miestä. En edes huomaa muita, vaikka he näyttäisivät kuinka hyviltä.
Jokaisella on oma käsitys siitä, miltä näyttää katseen kiinnittävä ihminen. Minä katson hoikkia, lyhyitä, vaaleita ja kauniskasvoisia miehiä.
N
Vierailija kirjoitti:
Hei, älkää kadehtiko. Miksi ihmeessä teitä huomio kiinnostaa, mitä hyötyä siitä on?
Mun on ollut aina vaikea ymmärtää sitä, miksi omasta kauneudesta olisi yhtään mitään hyötyä parisuhdemarkkinoilla. Olen itse ollut aina sellainen perusnätistä parempi - en nyt mikään maailmanluokan kaunotar, mutta siis yleisesti ottaen ihmisten mielestä tosi sievä. Miehiä on ollut tarjolla ihan riittämiin, on pyydelty ja pyydellään edelleenkin ulos, ja noita aloittajan esimerkin mukaisia tapauksiakin on sattunut (siis että randomit tulevat paikalle vain kehuakseen ulkonäköäni). Lisäksi ihmiset hämmästelevät, miten voin olla sinkku, kun kerran olen niin ”kaunis” (heidän lainaus!). No minäpä kysyn, että mitä hyötyä mulle on olla yhtään kenenkään silmään millään lailla kaunis, jos miehet on 99-prosenttisesti sellaisia, etten niitä huoli lähellenikään? Toisin sanoen: mitä hyötyä mun omasta ulkonäöstä on mulle, jos vastapuoli on sietämätön eikä kelpaisi rumemmallekaan?
Enkä nyt tarkoita miesten ulkonäköä, tarkoitan luonnetta. Olen itse kouluttautunut ja uraa luonut, joten haluan sivistyneen ja keskustelutaitoisen miehen, en mitään ylimielistä kaikkitietävää julistajaa tai manspleinaajaa. Lisäksi sen tulisi olla lempeä, ystävällinen, elämään myönteisesti suhtautuva. Ja sen tulisi hoitaa itse omat jälkensä kotona, en aio alkaa äidiksi eikä mussa ole tippaakaan mitään 50-lukulaisuutta. Lisäksi käyn hyvissä töissä ja tienaan paljon, sekin pitäisi kestää.
Joten, voin kertoa: mun ulkonäöstä ei ole tässä asiassa mitään etua. Mua lähestyy kyllä komeat ja koulutetut, mutta ne on sisältä yleensä ihan mätiä - varmaan, koska ovat tottuneet hyvään tarjontaan ja luulevat, että alan kilpailla huomiosta ja miellyttää hullun lailla. Vähemmän komeat ei yleensä lähesty, mutta jos itse teen tuttavuutta heidän kanssa, juttu ei etene, koska ovat katkeria ja epäluuloisia mun ulkonäön takia. Heiltäkin toki vaadin hyvää sivistystasoa, joten mitään palstamiehen tapaisia en siis edes lähesty (eikä siitä mitään tulisikaan, en meinaa jaksaa sitä omahyväisyyttä ja pseudotieteen määrää tällä palstallakaan).
Niin MISSÄ se hyöty on? Se on kuulkaa täysin pelkästään teoreettinen. Älkää kadehtiko.
Eli 99% miehistä on sietämättömiä ja kaikki palstamiehet omahyväisiä ja pseudotieteellisiä, mutta nimenomaan et halua ylimielistä kaikkitietävää julistajaa tai sisältä mätää. Huomaatko mikä meni vikaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämänkö takia täällä palstallakaan ei saisi kehua julkkisnaisia kauniiksi, kun naiset ottavat sen loukkauksena omaa ulkonäköään kohtaan?
Tarkoittanet jotkut naiset?
N
Mitäköhän ap ajatteli ongelmalle tehdä?
Hankkia itseään rumempia kavereita joiden rinnalla näyttää peremmalta? Parantaa omaa ulkonäköään mm. kuntosalilla käymällä ja hyvällä ruokavaliolla? Visalla plastikkakirurgiaa maksimit?
Vai vain tehdä ketjun vauva.fi palstalle -> jotain mitä ihmettä -> profit?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli nuoruudessa kaveri, joka ihan selvästi kärsi siitä, että keräsin aina miesten huomion. Juuri tuollaisia kommentteja tuli usein, kun olimme kahdestaan jossakin ja kaverista näki, miten häntä sattui. Koko ongelman ydin oli se, että kaverin äiti vielä vertasi meitä jatkuvasti toisiinsa ja sanoi ihan ääneen meidän molempien edessä, että olisitpa sinäkin kuin Laura on. Ihan kauheaa. Meidän kaveruus kääntyikin niin, että hän alkoi vähättelemään ja mollaamaan minua, eli kiusaamaan aina toisten läsnäollessa. Yritti näin saattaa minut huonoon valoon muiden silmissä. No koko ystävyyshän siinä sitten meni. Tuo saattaa siis olla aika tuhoisaa ystävyyssuhteellenne, varsinkin kun suhtaudut siihen noin vakavasti. Tekeekö sinun mieli vähätellä häntä muissa asioissa? Toivon, että ymmärrät, että tilanne voi olla hänellekin vaikea ja kiusallinen. Minä ainakin olisin paljon mieluummin pitänyt ystävyytemme kuin vieraiden ääliöukkojen ja kaverin sairaan äidin imartelut. Harmittaa ihan tosi paljon, että asiat menivät noin. Toivon, että ystäväni olisi ollut vahvempi ja jättänyt muiden mielipiteet meidän ystävyyden ulkopuolelle. Uskon, että tuo hänen äitinsä käyttäytyminen satutti häntä tosi syvästi. Olen tosi pahoillani. Vastaava on käynyt toisenkin kaverin vanhempien kanssa paljon varhaisemmassa vaiheessa, kun kerran siellä yökylässä ollessani kaverin vanhemmat alkoivat vertaamaan rintojemme kokoa yöpuvuissa ollessamme. Tuosta on minullekin jäänyt ihan traumoja ja asia palaa mieleen vielä näin monien vuosien kuluttuakin. Kaveruus loppui siihen. Ymmärrän kyllä hyvin. Sitten lukiossa jouduin ihan samoin yhden tyttöporukan pilkan kohteeksi sen jälkeen, kun he olivat saaneet tietää, että pojat pitivät minua lukion kauneimpana tyttönä. Ihan räävitöntä kiusaamista ja yrityksiä pilata minun maine näiden poikien silmissä. Yhden näistä tytöistä kanssa olin ollut pitkään aika läheinenkin ja olisi toivonut kuuluvani tuohon porukkaan. Eipä ollut tuon jälkeen mitään tekoa näidenkään kanssa.
Jos nämä ovat elämäsi pahimmat traumat niin vähällä olet päässyt. Seuraavaksi voit kertoa mitä kaikkea perusteetonta hyötyä olet ulkonäölläsi saanut.[/
Ei ole, eikä ehdotuksesi ole ketjun aiheena. Sinun kommenttisi kuulostaa siltä, että olet altis ap:n kuvaamalle kokemukselle ja myös hyvin herkästi tällaisiin asioihin reagoiva. Muistutan, että on hirveää tulla kiusatuksi ulkonäön vuoksi. Oli se ulkonäkö sitten mikä hyvänsä. En sitä paitsi ole kaunis enää, jos se yhtään helpottaa. Aika on tehnyt tehtävänsä. Yritin vain tuoda tuota toista, ap:n ystävän näkökulmaa tähän. Hän voi hyvin tiedostaa tilanteen ja kokea sen myös stressaava, jos huomaa, että se aiheutaa toistuvasti pahaa mieltä ystävässä ja voi jopa pelätä, että miten se vaikuttaa ystävyyssuhteeseen.
Luen kommentit tämän oman sepustuksen jälkeen, mutta olen itse
a) yrittänyt kylpeä siinä samassa kauneuden ylistyksen foamissa
b) seurata huvittunena, huvittua
c) reagoida 'eikö olekin' ja omalla hymyllä
d) ajattelemalla elämän tarkoitusta ja sen kämmenenlyhyttä aikaa, kun ihminen lasketaan hautaan, pappi ei sano 'hän oli kaunis nuorena', ihminen on ruoho.
Olen ruma läski, vanha, ohut hiuksinen, mutta ainoa mitä apn tilanteessa olisin ajatellut, luoja, että voi olla moukka mies.
No, ehkä voin ajatella noin koska nuorena tissit kasvoi nukella leikkivälle ujolle tytölle ja nuoruuden varhaisen aikuisuuden sain kuulla ihailua.
13v itsensä kanssa hämmennyksissä oleva ei todella halunnut kuulla 40v miehen ihailevia kommenteja.
Hemmetin helpottavaa kun puhuu jonkun miehen kanssa, rumana ja 50+ ikäisenä ja tietää, että se kuuntelee eikä pidä esineenä.
Vierailija kirjoitti:
Hei, älkää kadehtiko. Miksi ihmeessä teitä huomio kiinnostaa, mitä hyötyä siitä on?
Mun on ollut aina vaikea ymmärtää sitä, miksi omasta kauneudesta olisi yhtään mitään hyötyä parisuhdemarkkinoilla. Olen itse ollut aina sellainen perusnätistä parempi - en nyt mikään maailmanluokan kaunotar, mutta siis yleisesti ottaen ihmisten mielestä tosi sievä. Miehiä on ollut tarjolla ihan riittämiin, on pyydelty ja pyydellään edelleenkin ulos, ja noita aloittajan esimerkin mukaisia tapauksiakin on sattunut (siis että randomit tulevat paikalle vain kehuakseen ulkonäköäni). Lisäksi ihmiset hämmästelevät, miten voin olla sinkku, kun kerran olen niin ”kaunis” (heidän lainaus!). No minäpä kysyn, että mitä hyötyä mulle on olla yhtään kenenkään silmään millään lailla kaunis, jos miehet on 99-prosenttisesti sellaisia, etten niitä huoli lähellenikään? Toisin sanoen: mitä hyötyä mun omasta ulkonäöstä on mulle, jos vastapuoli on sietämätön eikä kelpaisi rumemmallekaan?
Enkä nyt tarkoita miesten ulkonäköä, tarkoitan luonnetta. Olen itse kouluttautunut ja uraa luonut, joten haluan sivistyneen ja keskustelutaitoisen miehen, en mitään ylimielistä kaikkitietävää julistajaa tai manspleinaajaa. Lisäksi sen tulisi olla lempeä, ystävällinen, elämään myönteisesti suhtautuva. Ja sen tulisi hoitaa itse omat jälkensä kotona, en aio alkaa äidiksi eikä mussa ole tippaakaan mitään 50-lukulaisuutta. Lisäksi käyn hyvissä töissä ja tienaan paljon, sekin pitäisi kestää.
Joten, voin kertoa: mun ulkonäöstä ei ole tässä asiassa mitään etua. Mua lähestyy kyllä komeat ja koulutetut, mutta ne on sisältä yleensä ihan mätiä - varmaan, koska ovat tottuneet hyvään tarjontaan ja luulevat, että alan kilpailla huomiosta ja miellyttää hullun lailla. Vähemmän komeat ei yleensä lähesty, mutta jos itse teen tuttavuutta heidän kanssa, juttu ei etene, koska ovat katkeria ja epäluuloisia mun ulkonäön takia. Heiltäkin toki vaadin hyvää sivistystasoa, joten mitään palstamiehen tapaisia en siis edes lähesty (eikä siitä mitään tulisikaan, en meinaa jaksaa sitä omahyväisyyttä ja pseudotieteen määrää tällä palstallakaan).
Niin MISSÄ se hyöty on? Se on kuulkaa täysin pelkästään teoreettinen. Älkää kadehtiko.
Duh. Hyöty on siinä, että sinulla on varaa valita. Ruma joutuu tyytymään sellaiseen ”mätämunaan”, johon itse et vilkaisisikaan. Siis jos itse edes kelpaa sille mätämunalle.
En kestäkään, mutta mulla ei onneksi ole ystäviä
Vierailija kirjoitti:
Mitäköhän ap ajatteli ongelmalle tehdä?
Hankkia itseään rumempia kavereita joiden rinnalla näyttää peremmalta? Parantaa omaa ulkonäköään mm. kuntosalilla käymällä ja hyvällä ruokavaliolla? Visalla plastikkakirurgiaa maksimit?
Vai vain tehdä ketjun vauva.fi palstalle -> jotain mitä ihmettä -> profit?!
Vertaistuki? Keskustelun herättäminen —-> asennemuutos?
Alue: Aihe vapaa
Onko tällainen kaveripiirin muodostaminen ulkonäön perusteella yleistäkin naisilla? Tuntuu todella sairaalle, jos on.