Lue keskustelun säännöt.
Peukutusketju: TV-muistot
Muistan kun salkkareiden alkamista mainostettiin vuonna -99 putoavan avainnipun kanssa.
Kommentit (1608)
1980-luvun puolivälin kieppeillä televisiossa esitettiin sarja 1960-luvun ja 1970-luvun brittiläisiä kauhuelokuvan klassikoita mm. maineikkaan Hammer-yhtiön tuotantoa esim. Dracula-leffoja, joissa Christopher Lee oli Draculan roolissa ja "Uhrijuhla"-leffa, jossa Lee oli myös yhdessä päärooleista.
1990-luvun ja 2000-luvun taitteessa televisiossa tuli sarja amerikkalaisen Russ Meyerin ohjaamia... öh... "meijerielokuvia" 1960-luvulta ja 1970-luvulta (mm. "Faster Pussycat! Kill! Kill!", "Supervixens", "Mondo Topless" jne.). Niihin oli valittu erittäin... öhöm... "muodollisesti päteviä" naisnäyttelijöitä.
Ihmettelen vaan, että miksi nykyään ei enää tällaisia erikoisuuksia televisiossa esitetä. Johtuuko se sitten kanavakilpailusta, että täytyy vaan esittää suurille massoille kelpaavaa viihdettä. Yle Teema on lähes ainoa todellisen leffafriikin kanava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se Teho-osaston jakso jossa potilas kävi kahden päähenkilön kimppuun ja toinen heistä menehtyi. Tilanne oli kuvattu jotenkin niin järkyttävällä tavalla että lopetin koko sarjan katsomisen ko. jakson jälkeen, se jäi kaivelemaan pitkäksi aikaa mieleen.
Vierailija kirjoitti:
Aloin tänään katsomaan Beverly Hillsiä pitkästä aikaa ja tajusin että se koulu on sama kuin Buffyn Sunnydalen koulu. Ihastelin sitä teininä.
Sitten tuli mieleeni eräs sarja jossa tummatukkainen mies esitti joka jaksossa erilaista tyyppiä ja nainen ja vanhempi mies jahtasivat häntä. Tämä tummatukkainen oli kai joku ihmelapsi. Muistaako joku? Mikähän mahtoi olla nimeltään?
Apua! En muista sarjan nimeä mutta mies oli Jared tai Jarod ja osasi esittää ketä vain. Oli kaapattu lapsena ja viety johonkin tutkimuslaitokseen, josta aikuisena otti hatkat. Perässä olivat kaunis melko narttumamainen neiti Parker ja joku kaljupäähyypiö.
Vierailija kirjoitti:
Varhaisin muistoni on Tarvan laatikkoleikeistä. Tämä on ollut jo 50-luvun puolella, koska en ollut vielä edes koulussa. Tarva kyseli, otatko laatikon vai tämän rahan. Moni sortui ottamaan laatikon, ja siellä saattoi olla jotain "ei mitään" tai sitten joku tosi arvokas juttu. Ja kerran siinä ohjelmassa kilpailtiin kahden pariskunnan kesken, annettiin vessapaperirulla ja voittaja oli se pari, kumpi sai nopeammin käärittyä sen vessapaperin toisen ympärille. Oli kauhean hauskaa kaikilla, en tiedä olisiko enää.
Sirkus Papukaija ja Billy Smartin joulusirkus, joka tuli aina jouluna 60-luvulla.
Patakakkonen oli aivan ihana ohjelma.
Speden saluuna. Speden "pitkä kuolema," jonka aikana se ehti vielä tilata tuopin ja sanoa kaikille viimeiset sanansa ja vielä soittaa kotiinkin. Speden "vino päivä."
Loirin sketsi, missä pariskunta hyppäsi innoissaan sänkyyn peuhaamaan ja oli kova into päällä, mutta vaimo vaati Loiria peseytymään ensin ja vaati, että sitten hankaat ja hierot kunnolla paikat puhtaaksi. Loiri ilmestyi sitten makurin ovelle raukean näköisenä ja sanoi että tota noin, ruvettaiskos nukkumaan...
Ja ne Loirin ensimmäiset kaatumisnäytökset.
Sheriffi Simo Salminen sai kapakka-ampumisessa luodin sheriffin tähteen, johon oli jo ennestään ammuttu reikä. Simo sanoi ennen kuolemistaan vain, että helppohan se on valmiiseen reikään.
Nämä on 60-luvun muistoja. 70-luvulta muistan monet televisioteatterin näytelmät, mitkä oli erittäin hyviä. Tulivat vain niin myöhään illalla, että ei aina jaksanut katsoa. Eikä silloin ollut mitään tallennusmahdollisuuksia.
80-luvulla oli hyviä sketsiohjelmia. Niinpä niin, onks Viljoo näkyny?
Kummelikin oli joskus hyvä. Ne harakat, mitkä ilkkui kirjastoon töihin menevälle miesrukalle. Ja se vanha pappa, mikä ei kuollut pirullakaan, vaikka aikamiesveljekset odotti perintöä kieli pitkällä.
Perintöä odotellessa :D Kun mies oli jokin aika yskässä, aloin nauraa että "oot muuten kuin se Kummelisketsin ukko!" ja lopulta mies sitten viihdytti minua ja lapsia "kuolemalla" pitkin iltaa kieli pitkällä pitkin sohvia ja lattioita ja lapset kutittivat eloon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloin tänään katsomaan Beverly Hillsiä pitkästä aikaa ja tajusin että se koulu on sama kuin Buffyn Sunnydalen koulu. Ihastelin sitä teininä.
Sitten tuli mieleeni eräs sarja jossa tummatukkainen mies esitti joka jaksossa erilaista tyyppiä ja nainen ja vanhempi mies jahtasivat häntä. Tämä tummatukkainen oli kai joku ihmelapsi. Muistaako joku? Mikähän mahtoi olla nimeltään?
Apua! En muista sarjan nimeä mutta mies oli Jared tai Jarod ja osasi esittää ketä vain. Oli kaapattu lapsena ja viety johonkin tutkimuslaitokseen, josta aikuisena otti hatkat. Perässä olivat kaunis melko narttumamainen neiti Parker ja joku kaljupäähyypiö.
Kameleontti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alf
Koira haudattuna
Kolkyt ja risat
Konnankoukkuja kahdelle
Roseanne
Tyttökullat
Kate ja Allie
Bergerac
Kotiseutu (saksalainen)
Näistä muutama herättää todella nostalgisia fiiliksiä.
Konnankoukkuja kahdelle -sarjassa oli rikosjuonten ohella hyvää sanailua ja mahtava kemia pääosan esittäjien Cybill Shepherdin ja Bruce Willisin välillä.
Kate ja Allie oli mukava ja harmiton perhesarja, joka mielessäni liittyy jotenkin arkisiin talvi-iltoihin, jolloin sitä katsottiin sisarusten kanssa.
Kotiseutu, erityisesti sarjat 1 ja 2, ovat olleet yksi tärkeimmistä tv-kokemuksista itselleni. Ensimmäistä sarjaa katsottiin kotona äidin kanssa ja toista seurasin yksinäisenä opiskelijana ankeassa opiskelija-asunnossa - se kertoi kaupungista sävellystä opiskelemaan lähteneestä nuoresta miehestä ja hänen kauttaa Saksan muutoksesta. Moni asia kolahti omaan tuolloiseen elämänvaiheeseen.
Konnankoukkuja kahdelle oli todella hyvä sarja juuri mainitsemistasi syistä. Sarja meni piloille silloin, kun Maddie tapasi junassa miehen, jonka kanssa meni suitsait äkkiä naimisiin. Sen jälkeen jaksoista puuttui kipinä ja lopetin sarjan seuraamisen aika pian.
Kate ja Allie oli tosi hyvä sarja sekin, hauskaa sit comia. Viimeinen kausi meni siinäkin piloille, tytöt muuttivat pois collegeen ja Allie meni naimisiin, mutta mies oli reissutöissä, joten Kate muutti pariskunnan asuntoon Allien kämppäkaveriksi. Ihan liian kökkö skenario, joten loppu tuli pikaisesti sillekin sarjalle. TV-sarjoilla on se tietty oma aikansa eikä niitä saisi turhaan venyttää, vaikka sitten miten suosittuja olisivatkin. Muuten tulee vain sutta ja sekundaa.
Viimeisestä mainitsemastasi sarjasta olen katsonut Kotiseutu kakkosta sieltä ja täältä, enimmäkseen alkupään jaksoja. Niistä jäi parhaiten mieleen jakso nimeltä Ansgarin kuolema, jossa tuskainen Ansgar sai tuskaisen lopun: jalka jäi ratikan oven väliin ja mies raahautui vaunun vetämänä kuoliaaksi. Katsoin sen jakson nyt tässä jokin aika sitten uudestaan Yle Teeman uusiessa sarjan ja kyllä se vieläkin kylmäsi selkäpiitä.
Muistelin tämmöistä vai olenko nähnyt vain todentuntuista unta joskus sarjasta.
Nimittäin Pikku kakkosessa tai vastaavassa on pyörinyt joskus Roosa ja Roope-niminen sarja joka kertoi saaristolaislasten elämästä? Sarjassa oli jotenkin iloinen ja pirteä tunnusmusiikki ja introssa nämä lapset kahlaavat vedessä. Muistikuvat jo hataria. Lienee tullut 80- ja 90-lukujen taitteessa.
Googlettaminenkaan ei ole oikein tulosta tuottanut. Siksi pistänyt miettimään, että tuliko tämmöinen sarja joskus vai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1986 Marlboro mies, Marlboro mainoksissa aina ennen Dallasin alkua Mainostelevisiolla
Se oli Lännen tie-sarja jossa laulettiin (käännös) *nahkaruoskat soi*. Oli tarttuva sävel, matala miesääni lauloi siinä alussa, jäi hyvin mieleen.
Matti Heinivaho lauloi tunnuslaulun suomeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli myös lännensarja Karjatila High Chapparal.
Oli monta hyvää lännensarjaa samoihin aikoihin
Vierailija kirjoitti:
Muistelin tämmöistä vai olenko nähnyt vain todentuntuista unta joskus sarjasta.
Nimittäin Pikku kakkosessa tai vastaavassa on pyörinyt joskus Roosa ja Roope-niminen sarja joka kertoi saaristolaislasten elämästä? Sarjassa oli jotenkin iloinen ja pirteä tunnusmusiikki ja introssa nämä lapset kahlaavat vedessä. Muistikuvat jo hataria. Lienee tullut 80- ja 90-lukujen taitteessa.
Googlettaminenkaan ei ole oikein tulosta tuottanut. Siksi pistänyt miettimään, että tuliko tämmöinen sarja joskus vai ei.
Kyllä tuli asuivat jossakin saaressa ja sarja kertoi elämästä siellä. Myöhemmin muuttivat Viroon jossa lapset kävivät koulua, en tiedä nykyisistä vaiheista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tutteli Hammermannin legendaarinen Ilmestyskirja, nyt -juonto, jossa Vietnamin sota päättyi "demokratian voittoon."
Samaa sarjaa se partaäijä pikkukakkosessa millä oli joku hemmetin afrokampaus, selitti pilteille solidaarisuutta ja muuta kommaripropagandaa.
Ei se mies ollut Pikku Kakkosessa, vaan jossain muussa ohjelmassa, joka taisi tulla aamuisin. Minusta hän oli mukava äijä, opin häneltä mitä tarkoittaa empatia. :) Kommunismista en tiennyt silloin mitään muuta kuin että se on jotain politiikkaan liittyvää.
Vierailija kirjoitti:
Se oli Lännen tie-sarja jossa laulettiin (käännös) *nahkaruoskat soi*. Oli tarttuva sävel, matala miesääni lauloi siinä alussa, jäi hyvin mieleen.
Matti Heinivaho lauloi tunnuslaulun suomeksi.
Englanniksi Rawhide. Blues Brothers lauloi sen tunnaria eksyttyään keikalle punaniskojen kapakkaan.
Se oli napattu myös Radio Mafian välispiikkiin. "Radio Mafia, höhhöhhöhhöh *släsh* nahkaruoska soooooi!"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tutteli Hammermannin legendaarinen Ilmestyskirja, nyt -juonto, jossa Vietnamin sota päättyi "demokratian voittoon."
Samaa sarjaa se partaäijä pikkukakkosessa millä oli joku hemmetin afrokampaus, selitti pilteille solidaarisuutta ja muuta kommaripropagandaa.
Ei se mies ollut Pikku Kakkosessa, vaan jossain muussa ohjelmassa, joka taisi tulla aamuisin. Minusta hän oli mukava äijä, opin häneltä mitä tarkoittaa empatia. :) Kommunismista en tiennyt silloin mitään muuta kuin että se on jotain politiikkaan liittyvää.
Heikki Takkinen. Ohjelma oli Noppa.
Ikuisesti jäi mieleen kun joskus vuonna 1974 tv kuuluttaja nainen kertoili että seuraavaksi alkaa
Merirosvoradio ja pokkana yllättäin haukkasi sitten voileipää. En muista oliko oikea kuuluttaja vai Merirosvoradion näyttelijä
Omenatie. Sen niminen ohjelma tuli joskus 80-luvun puolivälin jälkeen. En muista alkuunkaan mistä siinä oli kyse, jotenkin onnistuin kuitenkin saamaan sen tunnarin mieleeni niin että nyt yli 30 vuoden jälkeenkin muistan sen sävelen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloin tänään katsomaan Beverly Hillsiä pitkästä aikaa ja tajusin että se koulu on sama kuin Buffyn Sunnydalen koulu. Ihastelin sitä teininä.
Sitten tuli mieleeni eräs sarja jossa tummatukkainen mies esitti joka jaksossa erilaista tyyppiä ja nainen ja vanhempi mies jahtasivat häntä. Tämä tummatukkainen oli kai joku ihmelapsi. Muistaako joku? Mikähän mahtoi olla nimeltään?
Apua! En muista sarjan nimeä mutta mies oli Jared tai Jarod ja osasi esittää ketä vain. Oli kaapattu lapsena ja viety johonkin tutkimuslaitokseen, josta aikuisena otti hatkat. Perässä olivat kaunis melko narttumamainen neiti Parker ja joku kaljupäähyypiö.
Kameleontti.
Pidin lapsena muuten Vaahteramäen Eemelistä, mutta sen alun "Eeeeeemeliiiiiii!" -mylväys pelotti.
Jälkikäteen ajateltuna Eemeli oli herttainen ja hyväsydäminen poika. Aivan turhaan häntä ilkimykseksi väitettiin.
Vierailija kirjoitti:
Odysseia
Aivan kertakaikkisen upea italialainen tv-sarja jota esitettiin Suomessa joskus 1970-luvun puolivälin kieppeillä. Se kertoi Odysseuksen harharetkistä ja siinä nähtiin kauniita, mutta petollisia seireenejä ja yksisilmäinen kyklooppi (sellainen kerrostalon kokoinen) ja oliko siinä sitten jotain merihirviöitäkin ja muuta jännää. Joka tapauksessa ihan unohtumaton sarja. Italialaisilla on muutenkin aivan oma tyylinsä tehdä tv-sarjoja ja leffoja. Oli sitten kyseessä historiallinen seikkailu tai draama, spagettiwesternit tai giallo-kauhuleffat.
Safiiri ja Teräs
Tämä brittisarja tuli siinä 1970-luvun ja 1980-luvun taitteessa ja on ilman muuta kaikkien aikojen mystisin televisiosarja mitä Suomessa koskaan on esitetty (X-Files on arkidraamaa tähän verrattuna). Tässä sarjassa mentiin kyllä sellaisissa ulottuvuuksissa ja mielen sisäavaruuksissa että oksat pois. Tulipa tämäkin hankittua täydellisenä DVD-boksina ja lopuksi haluan huomauttaa että "Transuraanisia alkuaineita ei saa käyttää alueella jossa on ihmiselämää... Tehtävään on valittu Safiiri ja Teräs!"
Pelkkä nimi jo kuulostaa naurettavalta. X-Filesista ei saa arkidraamaa millään. Miten voit edes verrata kulttimaineessa olevaa mestariteosta ja jotain sarjakuvamaiselta komiikalta kuulostavaa tuntematonta tekelettä keskenään?!
Näistä muutama herättää todella nostalgisia fiiliksiä.
Konnankoukkuja kahdelle -sarjassa oli rikosjuonten ohella hyvää sanailua ja mahtava kemia pääosan esittäjien Cybill Shepherdin ja Bruce Willisin välillä.
Kate ja Allie oli mukava ja harmiton perhesarja, joka mielessäni liittyy jotenkin arkisiin talvi-iltoihin, jolloin sitä katsottiin sisarusten kanssa.
Kotiseutu, erityisesti sarjat 1 ja 2, ovat olleet yksi tärkeimmistä tv-kokemuksista itselleni. Ensimmäistä sarjaa katsottiin kotona äidin kanssa ja toista seurasin yksinäisenä opiskelijana ankeassa opiskelija-asunnossa - se kertoi kaupungista sävellystä opiskelemaan lähteneestä nuoresta miehestä ja hänen kauttaa Saksan muutoksesta. Moni asia kolahti omaan tuolloiseen elämänvaiheeseen.