Lue keskustelun säännöt.
Peukutusketju: TV-muistot
Muistan kun salkkareiden alkamista mainostettiin vuonna -99 putoavan avainnipun kanssa.
Kommentit (1608)
Joulutähti on kadonnut,
karhu lähtee etsimään.
Pilvistä ja kuusta, tähtisadepuusta,
salaisuuksien kaivosta...
Muistaako kukaan tätä 80-90-lukujen taitteen joulukalenteria? Olin vasta 4 tai 5 v., mutta tuo laulu on jäänyt mieleen siitä huolimatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Odysseia
Aivan kertakaikkisen upea italialainen tv-sarja jota esitettiin Suomessa joskus 1970-luvun puolivälin kieppeillä. Se kertoi Odysseuksen harharetkistä ja siinä nähtiin kauniita, mutta petollisia seireenejä ja yksisilmäinen kyklooppi (sellainen kerrostalon kokoinen) ja oliko siinä sitten jotain merihirviöitäkin ja muuta jännää. Joka tapauksessa ihan unohtumaton sarja. Italialaisilla on muutenkin aivan oma tyylinsä tehdä tv-sarjoja ja leffoja. Oli sitten kyseessä historiallinen seikkailu tai draama, spagettiwesternit tai giallo-kauhuleffat.
Safiiri ja Teräs
Tämä brittisarja tuli siinä 1970-luvun ja 1980-luvun taitteessa ja on ilman muuta kaikkien aikojen mystisin televisiosarja mitä Suomessa koskaan on esitetty (X-Files on arkidraamaa tähän verrattuna). Tässä sarjassa mentiin kyllä sellaisissa ulottuvuuksissa ja mielen sisäavaruuksissa että oksat pois. Tulipa tämäkin hankittua täydellisenä DVD-boksina ja lopuksi haluan huomauttaa että "Transuraanisia alkuaineita ei saa käyttää alueella jossa on ihmiselämää... Tehtävään on valittu Safiiri ja Teräs!"
Pelkkä nimi jo kuulostaa naurettavalta. X-Filesista ei saa arkidraamaa millään. Miten voit edes verrata kulttimaineessa olevaa mestariteosta ja jotain sarjakuvamaiselta komiikalta kuulostavaa tuntematonta tekelettä keskenään?!
Aijai, taas on joku turhan nuori täällä arvostelemassa. FYI, Safiiri ja Teräs olivat 80-luvun alun teineille Se Juttu, josta puhuttiin aina seuraavana päivänä koulussa välitunneilla. Muistatko edes mustavalkotelkkareita? Minulle on jäänyt mieleen, kuinka innostuneesti puhuin Safiirin silmistä, miten ne sinistyivät entisestään, kun hän keskittyi kääntämään kelloa takaisinpäin edellisessä jaksossa. Eräskin luokkani tyttö totesi haikeasti siihen, että näkisikin sarjan väreissä, mutta heillä ei ollut väritelkkaria. Joo, eihän nämä nuoremmat sukupolvet tiedä mistään mitään...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Odysseia
Aivan kertakaikkisen upea italialainen tv-sarja jota esitettiin Suomessa joskus 1970-luvun puolivälin kieppeillä. Se kertoi Odysseuksen harharetkistä ja siinä nähtiin kauniita, mutta petollisia seireenejä ja yksisilmäinen kyklooppi (sellainen kerrostalon kokoinen) ja oliko siinä sitten jotain merihirviöitäkin ja muuta jännää. Joka tapauksessa ihan unohtumaton sarja. Italialaisilla on muutenkin aivan oma tyylinsä tehdä tv-sarjoja ja leffoja. Oli sitten kyseessä historiallinen seikkailu tai draama, spagettiwesternit tai giallo-kauhuleffat.
Safiiri ja Teräs
Tämä brittisarja tuli siinä 1970-luvun ja 1980-luvun taitteessa ja on ilman muuta kaikkien aikojen mystisin televisiosarja mitä Suomessa koskaan on esitetty (X-Files on arkidraamaa tähän verrattuna). Tässä sarjassa mentiin kyllä sellaisissa ulottuvuuksissa ja mielen sisäavaruuksissa että oksat pois. Tulipa tämäkin hankittua täydellisenä DVD-boksina ja lopuksi haluan huomauttaa että "Transuraanisia alkuaineita ei saa käyttää alueella jossa on ihmiselämää... Tehtävään on valittu Safiiri ja Teräs!"
Pelkkä nimi jo kuulostaa naurettavalta. X-Filesista ei saa arkidraamaa millään. Miten voit edes verrata kulttimaineessa olevaa mestariteosta ja jotain sarjakuvamaiselta komiikalta kuulostavaa tuntematonta tekelettä keskenään?!
Aijai, taas on joku turhan nuori täällä arvostelemassa. FYI, Safiiri ja Teräs olivat 80-luvun alun teineille Se Juttu, josta puhuttiin aina seuraavana päivänä koulussa välitunneilla. Muistatko edes mustavalkotelkkareita? Minulle on jäänyt mieleen, kuinka innostuneesti puhuin Safiirin silmistä, miten ne sinistyivät entisestään, kun hän keskittyi kääntämään kelloa takaisinpäin edellisessä jaksossa. Eräskin luokkani tyttö totesi haikeasti siihen, että näkisikin sarjan väreissä, mutta heillä ei ollut väritelkkaria. Joo, eihän nämä nuoremmat sukupolvet tiedä mistään mitään...
Muistan kyllä elävästi mustavalkotv:n. Teillä kasariteineillä ei vaan näköjään ollut makua. Ai niin ja ainoat kanavat taisivat olla Ylen 1 ja 2..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Odysseia
Aivan kertakaikkisen upea italialainen tv-sarja jota esitettiin Suomessa joskus 1970-luvun puolivälin kieppeillä. Se kertoi Odysseuksen harharetkistä ja siinä nähtiin kauniita, mutta petollisia seireenejä ja yksisilmäinen kyklooppi (sellainen kerrostalon kokoinen) ja oliko siinä sitten jotain merihirviöitäkin ja muuta jännää. Joka tapauksessa ihan unohtumaton sarja. Italialaisilla on muutenkin aivan oma tyylinsä tehdä tv-sarjoja ja leffoja. Oli sitten kyseessä historiallinen seikkailu tai draama, spagettiwesternit tai giallo-kauhuleffat.
Safiiri ja Teräs
Tämä brittisarja tuli siinä 1970-luvun ja 1980-luvun taitteessa ja on ilman muuta kaikkien aikojen mystisin televisiosarja mitä Suomessa koskaan on esitetty (X-Files on arkidraamaa tähän verrattuna). Tässä sarjassa mentiin kyllä sellaisissa ulottuvuuksissa ja mielen sisäavaruuksissa että oksat pois. Tulipa tämäkin hankittua täydellisenä DVD-boksina ja lopuksi haluan huomauttaa että "Transuraanisia alkuaineita ei saa käyttää alueella jossa on ihmiselämää... Tehtävään on valittu Safiiri ja Teräs!"
Pelkkä nimi jo kuulostaa naurettavalta. X-Filesista ei saa arkidraamaa millään. Miten voit edes verrata kulttimaineessa olevaa mestariteosta ja jotain sarjakuvamaiselta komiikalta kuulostavaa tuntematonta tekelettä keskenään?!
Aijai, taas on joku turhan nuori täällä arvostelemassa. FYI, Safiiri ja Teräs olivat 80-luvun alun teineille Se Juttu, josta puhuttiin aina seuraavana päivänä koulussa välitunneilla. Muistatko edes mustavalkotelkkareita? Minulle on jäänyt mieleen, kuinka innostuneesti puhuin Safiirin silmistä, miten ne sinistyivät entisestään, kun hän keskittyi kääntämään kelloa takaisinpäin edellisessä jaksossa. Eräskin luokkani tyttö totesi haikeasti siihen, että näkisikin sarjan väreissä, mutta heillä ei ollut väritelkkaria. Joo, eihän nämä nuoremmat sukupolvet tiedä mistään mitään...
Muistan kyllä elävästi mustavalkotv:n. Teillä kasariteineillä ei vaan näköjään ollut makua. Ai niin ja ainoat kanavat taisivat olla Ylen 1 ja 2..
Jos kerran muistat mustavalkotv:n, muistat myös Oy Mainos-TV-Reklam Ab:n. Vai mitä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mainos, jossa tyttö junassa. "Taitaa tyttö tietää että seinän takana olis patukkaa tarjolla"..:-)
Muistan tän :D
Eipä menisi enää läpi me too -aikakautena.
Se oli Tuplan mainos. Heillä oli samassa kampanjassa 3 ulkomainosta. Kulman takana olisi patukkaa tarjolla. Patukan puute on pahempi juttu. Periksi ei anneta paitsi patukan himolle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Odysseia
Aivan kertakaikkisen upea italialainen tv-sarja jota esitettiin Suomessa joskus 1970-luvun puolivälin kieppeillä. Se kertoi Odysseuksen harharetkistä ja siinä nähtiin kauniita, mutta petollisia seireenejä ja yksisilmäinen kyklooppi (sellainen kerrostalon kokoinen) ja oliko siinä sitten jotain merihirviöitäkin ja muuta jännää. Joka tapauksessa ihan unohtumaton sarja. Italialaisilla on muutenkin aivan oma tyylinsä tehdä tv-sarjoja ja leffoja. Oli sitten kyseessä historiallinen seikkailu tai draama, spagettiwesternit tai giallo-kauhuleffat.
Safiiri ja Teräs
Tämä brittisarja tuli siinä 1970-luvun ja 1980-luvun taitteessa ja on ilman muuta kaikkien aikojen mystisin televisiosarja mitä Suomessa koskaan on esitetty (X-Files on arkidraamaa tähän verrattuna). Tässä sarjassa mentiin kyllä sellaisissa ulottuvuuksissa ja mielen sisäavaruuksissa että oksat pois. Tulipa tämäkin hankittua täydellisenä DVD-boksina ja lopuksi haluan huomauttaa että "Transuraanisia alkuaineita ei saa käyttää alueella jossa on ihmiselämää... Tehtävään on valittu Safiiri ja Teräs!"
Pelkkä nimi jo kuulostaa naurettavalta. X-Filesista ei saa arkidraamaa millään. Miten voit edes verrata kulttimaineessa olevaa mestariteosta ja jotain sarjakuvamaiselta komiikalta kuulostavaa tuntematonta tekelettä keskenään?!
Aijai, taas on joku turhan nuori täällä arvostelemassa. FYI, Safiiri ja Teräs olivat 80-luvun alun teineille Se Juttu, josta puhuttiin aina seuraavana päivänä koulussa välitunneilla. Muistatko edes mustavalkotelkkareita? Minulle on jäänyt mieleen, kuinka innostuneesti puhuin Safiirin silmistä, miten ne sinistyivät entisestään, kun hän keskittyi kääntämään kelloa takaisinpäin edellisessä jaksossa. Eräskin luokkani tyttö totesi haikeasti siihen, että näkisikin sarjan väreissä, mutta heillä ei ollut väritelkkaria. Joo, eihän nämä nuoremmat sukupolvet tiedä mistään mitään...
Muistan kyllä elävästi mustavalkotv:n. Teillä kasariteineillä ei vaan näköjään ollut makua. Ai niin ja ainoat kanavat taisivat olla Ylen 1 ja 2..
Jos kerran muistat mustavalkotv:n, muistat myös Oy Mainos-TV-Reklam Ab:n. Vai mitä?
En, mulla on täysi lobotomia tuollaisten turhuuksien kohdalla. Isovanhemmillani oli mustavalkotv yläkerrassa. Hieno vehje, kestävä.
Vierailija kirjoitti:
Passions, ihan(an) pimeä saippuooppera.
Selasin tätä ketjua ja muistui mieleeni juurikin tämä sarja mutta nimi ei tullut mieleen, kiitos muistutuksesta! :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Klip-klop-klip-klop, hevonen on pop... eli
Histamiini
Muistaako kukaan tuota heppaa, joka seikkaili muistaakseni joulukalenterissa?
Tottakai, ja myös Harri Hyttisen, johon olin niin ihastunut kun hän näytteli Naapurilähiössä Harriet Finnen poikaystävää. Harri oli työläiskodista ja Harriet taas vähän rikkaammasta. Roolinimet eivät ihan heti plompsahda mieleen.
Vierailija kirjoitti:
Oli myös lännensarja Karjatila High Chapparal.
Oli monta hyvää lännensarjaa samoihin aikoihin
Laredo, Bonanza ja tietenkin Virginialainen ainakin. Oli vielä ainakin yksi, jonka nimeä en muista.
Sen ajan lapsi oppi ainakin, "miltä siellä Lännessä näytti silloin" kuten kehuin kirjoittamassani aineessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Odysseia
Aivan kertakaikkisen upea italialainen tv-sarja jota esitettiin Suomessa joskus 1970-luvun puolivälin kieppeillä. Se kertoi Odysseuksen harharetkistä ja siinä nähtiin kauniita, mutta petollisia seireenejä ja yksisilmäinen kyklooppi (sellainen kerrostalon kokoinen) ja oliko siinä sitten jotain merihirviöitäkin ja muuta jännää. Joka tapauksessa ihan unohtumaton sarja. Italialaisilla on muutenkin aivan oma tyylinsä tehdä tv-sarjoja ja leffoja. Oli sitten kyseessä historiallinen seikkailu tai draama, spagettiwesternit tai giallo-kauhuleffat.
Safiiri ja Teräs
Tämä brittisarja tuli siinä 1970-luvun ja 1980-luvun taitteessa ja on ilman muuta kaikkien aikojen mystisin televisiosarja mitä Suomessa koskaan on esitetty (X-Files on arkidraamaa tähän verrattuna). Tässä sarjassa mentiin kyllä sellaisissa ulottuvuuksissa ja mielen sisäavaruuksissa että oksat pois. Tulipa tämäkin hankittua täydellisenä DVD-boksina ja lopuksi haluan huomauttaa että "Transuraanisia alkuaineita ei saa käyttää alueella jossa on ihmiselämää... Tehtävään on valittu Safiiri ja Teräs!"
Pelkkä nimi jo kuulostaa naurettavalta. X-Filesista ei saa arkidraamaa millään. Miten voit edes verrata kulttimaineessa olevaa mestariteosta ja jotain sarjakuvamaiselta komiikalta kuulostavaa tuntematonta tekelettä keskenään?!
Aijai, taas on joku turhan nuori täällä arvostelemassa. FYI, Safiiri ja Teräs olivat 80-luvun alun teineille Se Juttu, josta puhuttiin aina seuraavana päivänä koulussa välitunneilla. Muistatko edes mustavalkotelkkareita? Minulle on jäänyt mieleen, kuinka innostuneesti puhuin Safiirin silmistä, miten ne sinistyivät entisestään, kun hän keskittyi kääntämään kelloa takaisinpäin edellisessä jaksossa. Eräskin luokkani tyttö totesi haikeasti siihen, että näkisikin sarjan väreissä, mutta heillä ei ollut väritelkkaria. Joo, eihän nämä nuoremmat sukupolvet tiedä mistään mitään...
Muistan kyllä elävästi mustavalkotv:n. Teillä kasariteineillä ei vaan näköjään ollut makua. Ai niin ja ainoat kanavat taisivat olla Ylen 1 ja 2..
Safiiria ja Terästä kaatselivat kyllä muutkin kuin teinit, ainakin minä, joka olin jo nuori aikuinen, kostsillään mammaksi tuleva.
Joanna Lumley oli kaunis ja Terästä näytteli mies, joka oli näytellyt Napoleon Solossa vakoojaa (joka Solokin oli). Wikistä: Robert Vaughn oli Napoleon, David McCallum Illya Kuryakin (eli Teräs).
Safiiri ja teräksestä muistan muutamia oikeasti minua pelottaneita kohtauksia, eräs oli vanhalla rautatieasemalla, kun haamusotilaat marssivat ja toinen joissain portaissa, sotilaat haamuilivat.
Jouluisista mainoksista tulee mieleen laulu "Tule joulu kultainen", S-Osuuskauppaliikkeen (vai mikä nimi sillä lienee ollut, vaiko Sokoksen) mainoksessa. Siitä tuli aina niin ihana joulunodotustunnelma. Odotus olikin mukavaaa, itse joulu ei sitten aina ollutkaan. Mutta ei se tuota laulua pilannut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tätä ohjelmaa ei kyllä kukaan muista: Grindl, paikanhakija. Siihen aikaan varmaan katsottiin kaikki, ja tämä oli vissiin sitten hauska minusta, esiteinistä. Katselin myös alppihiihtoa! En tiennyt ketään, joka siihen aikaan ainakaan maalla olisi tuota harrastanut. Jännää oli seurata sitä kelloa, että meneekö tämä laskija kovempaa kuin ykkösenä oleva. Varsinkin suurpujottelu ja syöksylasku oli mielenkiintoisia. Jean-Claude Killy on jäänyt nimenä mieleen, mikä lienee lajinsa ollutkaan.
En ole vieläkään harrastanut ekä aiokaan...:) kaaduin aina hiihtokilpailujen mäissäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mainos, jossa tyttö junassa. "Taitaa tyttö tietää että seinän takana olis patukkaa tarjolla"..:-)
Muistan tän :D
Eipä menisi enää läpi me too -aikakautena.
Se oli Tuplan mainos. Heillä oli samassa kampanjassa 3 ulkomainosta. Kulman takana olisi patukkaa tarjolla. Patukan puute on pahempi juttu. Periksi ei anneta paitsi patukan himolle.
Vanhempana kun kuuntelee niin huomaa kuinka limaiselta namusedältä sen spiikkerin ääni mainoksissa kuulostaa. Ei sitä lapsena ymmärtänyt mainosten kaksimielisyyksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän kasarimainokset ole mitään...
Mutta muistaako kukaan näitä TV-mainoslauluja 60-luvulta?
- Siff Colaa käy nyt maistamaan, se nasta juoma on...
- Tämä on uutta ja tämä on hyvää. Päällä karkki makea, sisällä purkka paukkuva,
tämä Purkkaria on!
- Siis eipä huolta, kun Osuuskassaan palkkiotilin käyt avaamaan
-
Hämärän rajamailla (The Twilight Zone) oli aikoinaan kova juttu. NImenomaan se 1980-luvun versio. Siitähän taitaa olla joku vanhempi ja uudempikin versio. Niitä en ole katsonut.
Suomalainen rikossarja 90-luvun puolivälin nurkilla: Murhaaja noudattaa vanhaa lorua. "Missä kissa? Ladon alla." jonka jälkeen Kisu-niminen roolihahmo löytyy ladon alta.
Crystle ja Alexis tappelivat Dynastiassa! Taisivat pudota uima-altaaseen :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Passions, ihan(an) pimeä saippuooppera.
Selasin tätä ketjua ja muistui mieleeni juurikin tämä sarja mutta nimi ei tullut mieleen, kiitos muistutuksesta! :D
Sunset Beach, anyone..? 😂 tabitha ja elävä nukke. Vai oliko tää nukke juuri tuossa Passionssissa?
Minä olen syntynyt 80-luvun alussa joten muistan Hessun juontaneen myös Lasten Tv puoli kuusi-ohjelmaa. Siinä toinen mitä ahkeraan katsoin tuolloin Pikku kakkosen ohella. Ihmeen vähän kuitenkin muistan tuosta ohjelmasta, mutta vahvasti mieleen on jäänyt pelottavan oloinen Narsku-käsinukke. Olikohan eräänlainen vastine Ransulle. Tuosta Hessusta tuli vielä mieleen, että joskus sekoitin keskenään Heikki Määttäsen ja Heikki Takkisen.