Olen kiltin tytön äiti, ja aivan raivoissani kaikesta!

Meillä päiväkodissa esitettiin, että minun rauhallinen ja kiltti poikani olisi siirretty pienerityisryhmään näyttämään mallia näille käytöshäiriöisille, miten hyvätapainen lapsi käyttäytyy! OH HELL NO!! Ja seuraavana vuonna hain eskariin hänelle paikkaa toisesta toimipisteestä, että lopettavat minun lapseni hyväksikäyttämisen ajattelemisenkin...

Nyt on jo monta vuotta koulua takana, mutta kyllä suututti silloin. Kyllä se on ihan jonkun muun tehtävä rauhoitella toisten vauhkot kakarat.

Vierailija kirjoitti:

Meillä päiväkodissa esitettiin, että minun rauhallinen ja kiltti poikani olisi siirretty pienerityisryhmään näyttämään mallia näille käytöshäiriöisille, miten hyvätapainen lapsi käyttäytyy! OH HELL NO!! Ja seuraavana vuonna hain eskariin hänelle paikkaa toisesta toimipisteestä, että lopettavat minun lapseni hyväksikäyttämisen ajattelemisenkin...

Nyt on jo monta vuotta koulua takana, mutta kyllä suututti silloin. Kyllä se on ihan jonkun muun tehtävä rauhoitella toisten vauhkot kakarat.

En tajua miten ihmiset on noin kykenemättömiä lukemaan tilanteita. Varmaan kolikon toinen puoli oli se että sun lapsen haluttiin oppivan rohkeammaksi ja muita "poikamaisia" piirteitä joilla pärjää poikien maailmassa. Mutta asia esitettiin sulle kehun kautta ettet loukkaannu.

Kyllä ne kympin tytöt ja pojat, samoin kuin ihan tavalliset oppijat joutuvat tekemisiin näiden häiriköiden kanssa muuallakin kuin koulussa. Ihan omalla lähileikkarilla, harrastuksissa, kaupan kassalla, sisäleikkipuistoissa, ihan kaikkialla missä on lapsia ylipäätään paikalla. 

Kyllä siinä sitten, kun olet pitänyt puoliasi harrastuksessa, tullut sisälle kotiin kun ensin olet tunnin yrittänyt selvitä sen aadeehoodeen kanssa ulkoleikeissä, tai saanut pienen tönäisyn pari kertaa Hoplopissa liukumäen päällä, on jo ihan tarpeeksi sitä "muiden kanssa oppimaan olemista". 

Koulurauha pitäisi taata kaikille. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kirjainyhdistelmiä kirjoitti:

No, täällä on tarkkaavaisuushäiriöisen KILTIN pojan mutsi. Kenen vieressä hän saa istua? Yksinkö? Jonkun toisen tarkkaavaisuushäiriöisen vieressä? Pitäisikö luokkiin luoda omat osastot kakkosluokan lapsille, ettei heidän läsnäolonsa haittaa niitä parempia ihmisiä? Minä tiedän, että oma lapseni voi olla levoton ja ajatuksiinsa unohtuva, mutta hän on aivan loputtoman empaattinen, kiltti ja hauska. Eräänkin kiltin hiljaisen tytön synttäreille hän saa aina kutsun, koska hän on sukupuolestaan ja neurologisista ominaisuuksistaan "huolimatta" niin kiva lapsi. Ihan samaa mieltä olen siitä, ettei ole tyttöjen asia toimia poikien kouluavustajina, sellainen kuvio on todellakin säännöllisesti toteutuessaan sairas. Mutta jos nyt ei tuijoteta sukupuolia, niin voi kysyä, että millä perusteella opettajien sitten pitäisi istumapaikat jakaa? Kun ei jokaiselle ole mahdollista jossain 30 päisessä luokassa löytää sitä optimaalista vieruskaveria. Kuka lapsista menee toisen edelle? Oman ipanani luokalla kaikki istuvat tyttö-poika pareina ja lapset tuntuvat pitävän järjestelystä kovasti, sillä sinä oppii tulemaan toimeen monenlaisten lasten kanssa. Istumajärjstys vaihtuu kuukauden-parin välein, joten kenenkään ei tarvitse KÄRSIÄ minun kiltin aadeehoodeeni vieressä pitkään. 

Hyvä kirjoitus. Olin itse todella rauhallinen, arkakin, lapsi. Poikani on temperamentiltaan samanlainen. Pelkäsin kovasti koulukiusaamista, mutta sitä ei onneksi tullut. Ekaluokan vanhempainvartissa opettaja sanoi, että tämän lapsen ainoa riski on se, että häntä ei huomata, koska hän on niin kiltti ja osaava. Pojalla on Aspergerin syndrooma ja hän kuormittuu paljon nopeammin kuin moni muu. Viidennellä luokalla alkoivat ongelmat, jotka vain pahenivat yläkouluun mennessä. Kahdeksannella luokalla sain vasta itse ahaa-elämyksen ja tajusin ongelmien johtuvan silkasta väsymisestä, kun taas asiantuntijat olivat ehdotelleet ties mitä masennusta. Kevennetyn lukujärjestyksen myötä pojasta sukeutui taas oma, rauhallinen itsensä.

Millainen tämä temperamentiltaan rauhallinen ja keskittymiskykyinen poika oli kuormittuneena? Hän mölysi, käänteli pulpettia ylösalaisin, rullasi kirjoja ja paukutteli niillä, oli kaikin tavoin häirikkö. Mutta hän ei ikinä, ikinä käynyt käsiksi yhteenkään luokkakaveriin. Voi sanoa, että tämä avasi silmäni. Olin itse arkana tyttönä oppinut pelkäämään riehuvia poikia ja pitämään näitä epämääräisesti "pahoina" ja huomaan, että sama asenne näkyy näissä keskusteluissa. Sitä en lainkaan kiellä, etteikö poikani olisi todellakin häirinnyt muita, sitä hän todella teki, mutta näitä asioita ei käytännössä ratkaista sillä, että leimataan riehuvat lapset demoneiksi, jotka ovat sisimmältään yksinkertaisesti pahoja. Käytännön ratkaisu meidän tilanteeseemme oli siis kevennetty lukujärjestys, mutta ei mitään tällaista todellakaan ikinä ehdotettu koulun, psykiatrin tai neurologin toimesta, joilla luulisi olevan kokemusta tällaisesta. Kokemukseni on, että vaikka erityislapsista ja lievemmistäkin ongelmista puhutaan loputtomiin, ei asioille tehdä mitään. Häiriköt ja häirityt kärsivät kaikki, kun keskustelu pyörii toisaalta pelkässä ymmärtämisessä ja toisaalta haukkumisessa ("riiviömäiset pojat, nössöt tytöt"). On vanhempien tehtävä hakea apua lapsilleen, olivat nämä kummalla "puolella" vain, ei sitä todellakaan tehdä esim. koulun toimesta.

Kuka selittää niille tehtäviään omissa ajatuksissaan tekeville (toisille sekin on haastavaa ja väsyttävää, mutta he siinä silti onnistuvat), että Taavi nyt veti pulpetin nurin koska diagnoosi X, Y ja Z? Ei kukaan, koska tietoturvalässytys. 

Kun Taavi sitten sen pulpetin väsyneenä pistää nurin ja mölisee, niin lopun luokan työskentelyrauha on mennyttä. Se ei ole oikein ketään kohtaan. Mikä tässä on niin vaikea ymmärtää? Voitte selittää ummet lammet loputtomiin, että miksi niin tapahtuu, ja suurin osa meistä kyllä ymmärtää miksi niin tapahtuu. Vaikea on hyväksyä, että se vaan tapahtuu päivästä toiseen, ja toisten koulunkäynti sen takia sitten ei suju. Siitähän tässä on kyse. 

No voi elämän kevät, todellakin tätä vastakkainasettelua. Hyviä viestejä on olleet nämä vaikeamman lapsen vanhempien viestit ja opettajankin viestit, joita on jostain syystä pitänyt miinustaa. Kaikki ovat varmasti yhtä mieltä siitä, että nykytilanne on hankala, mutta miettiminen ja keskustelu mitä sen puitteissa asialle voisi tehdä ei ole mitään vikaa. Koska totuus on se, että vaikka kuinka haluaisi ei kaikkia isketä sinne tarkkisluokalle. Siksi tuo tapa kirjoittaa hankalammista oppilaista on hyvin halventava, huomaat sen jos luet viestisi uudestaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä päiväkodissa esitettiin, että minun rauhallinen ja kiltti poikani olisi siirretty pienerityisryhmään näyttämään mallia näille käytöshäiriöisille, miten hyvätapainen lapsi käyttäytyy! OH HELL NO!! Ja seuraavana vuonna hain eskariin hänelle paikkaa toisesta toimipisteestä, että lopettavat minun lapseni hyväksikäyttämisen ajattelemisenkin...

Nyt on jo monta vuotta koulua takana, mutta kyllä suututti silloin. Kyllä se on ihan jonkun muun tehtävä rauhoitella toisten vauhkot kakarat.

En tajua miten ihmiset on noin kykenemättömiä lukemaan tilanteita. Varmaan kolikon toinen puoli oli se että sun lapsen haluttiin oppivan rohkeammaksi ja muita "poikamaisia" piirteitä joilla pärjää poikien maailmassa. Mutta asia esitettiin sulle kehun kautta ettet loukkaannu.

Rauhallinen ja kiltti ei tarkoita, etteikö lapsi olisi rohkea. Edelleen seison päätökseni takana. Kuten jo sanoin, hänellä on monta vuotta koulua jo takana. Käytös aina erinomainen ja muutenkin pärjää koulussa. Kavereina (itse kun saanut valita) rauhallisia, hyvätapaisia, koulussa pärjääviä lapsia. Ei edelleenkään näitä örveltäviä häiriköitä. Että kiitos vain, lapseni pärjää hyvin, vaikka jääkin paitsi adhd-erityislapsi-Erkki-Eerikan rauhoittelusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua on harmittanut koko elämäni ajan että kiltteys, hyväkäytös ja rauhallisuus ovat olleet ihmisille syitä ignoorata minut. Oli kyse sitten kodista, koulusta tai sairaanhoidosta. Ne ääntä pitävät mesoajat ja, anteeksi nyt vain, useimmiten vähän heikkolahjaisemmat saavat kaiken huomion. Tähän lukeutuu myös oma äitini, joka on tarvinnut sitä omaa pikkuterapeuttiaan, koska ei itse kestä mitään stressiä ja painetta. Paljon lahjakkuutta menee hukkaan kun osa ihmisistä joutuu kannattelemaan näitä sählääjiä, jotka eivät loppupeleissä tee muuta kuin sotkevat joko vähän tai paljon, riippuen kuinka pitkälle elämässä pääsevät.

Mitä jos lakkaisit sitten olemasta sellainen kynnysmatto? Tämä on se mikä minua harmiittaa, se että ihmiset tunkevat itsensä tieten tahtoen toisten palvelijoiksi ja terapeuteiksi ja sitten valittavat päälle. Ota itseäsi niskasta kiinni, olet nyt aikuinen ja kukaan ei voi sinua pakottaa samalla tavalla kuin lasta. Oma vikasi jos haluat kannatella koko maailmaa. Joskus tuntuu että joissakin kilteissä ihmisissä on myös jokin ihmeellinen lammasgeeni.

Koska haluan olla uskollinen omalle luontelleni, temperamentille ja arvoilleni. Kohtelen muita kun toivon muiden kohtelevan itseäni. ”Ole se muutos, jonka haluat maailmassa nähdä” - Mahatma Gandhi. En todellakaan ryhdy sikailemaan vaikka koko olemassa oloni riippuisi siitä. Ja mitä sitten vaikka olisikin jokin lammasgeeni. Ei se oikeuta hyväksikäyttöön. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kirjainyhdistelmiä kirjoitti:

No, täällä on tarkkaavaisuushäiriöisen KILTIN pojan mutsi. Kenen vieressä hän saa istua? Yksinkö? Jonkun toisen tarkkaavaisuushäiriöisen vieressä? Pitäisikö luokkiin luoda omat osastot kakkosluokan lapsille, ettei heidän läsnäolonsa haittaa niitä parempia ihmisiä? Minä tiedän, että oma lapseni voi olla levoton ja ajatuksiinsa unohtuva, mutta hän on aivan loputtoman empaattinen, kiltti ja hauska. Eräänkin kiltin hiljaisen tytön synttäreille hän saa aina kutsun, koska hän on sukupuolestaan ja neurologisista ominaisuuksistaan "huolimatta" niin kiva lapsi. Ihan samaa mieltä olen siitä, ettei ole tyttöjen asia toimia poikien kouluavustajina, sellainen kuvio on todellakin säännöllisesti toteutuessaan sairas. Mutta jos nyt ei tuijoteta sukupuolia, niin voi kysyä, että millä perusteella opettajien sitten pitäisi istumapaikat jakaa? Kun ei jokaiselle ole mahdollista jossain 30 päisessä luokassa löytää sitä optimaalista vieruskaveria. Kuka lapsista menee toisen edelle? Oman ipanani luokalla kaikki istuvat tyttö-poika pareina ja lapset tuntuvat pitävän järjestelystä kovasti, sillä sinä oppii tulemaan toimeen monenlaisten lasten kanssa. Istumajärjstys vaihtuu kuukauden-parin välein, joten kenenkään ei tarvitse KÄRSIÄ minun kiltin aadeehoodeeni vieressä pitkään. 

Hyvä kirjoitus. Olin itse todella rauhallinen, arkakin, lapsi. Poikani on temperamentiltaan samanlainen. Pelkäsin kovasti koulukiusaamista, mutta sitä ei onneksi tullut. Ekaluokan vanhempainvartissa opettaja sanoi, että tämän lapsen ainoa riski on se, että häntä ei huomata, koska hän on niin kiltti ja osaava. Pojalla on Aspergerin syndrooma ja hän kuormittuu paljon nopeammin kuin moni muu. Viidennellä luokalla alkoivat ongelmat, jotka vain pahenivat yläkouluun mennessä. Kahdeksannella luokalla sain vasta itse ahaa-elämyksen ja tajusin ongelmien johtuvan silkasta väsymisestä, kun taas asiantuntijat olivat ehdotelleet ties mitä masennusta. Kevennetyn lukujärjestyksen myötä pojasta sukeutui taas oma, rauhallinen itsensä.

Millainen tämä temperamentiltaan rauhallinen ja keskittymiskykyinen poika oli kuormittuneena? Hän mölysi, käänteli pulpettia ylösalaisin, rullasi kirjoja ja paukutteli niillä, oli kaikin tavoin häirikkö. Mutta hän ei ikinä, ikinä käynyt käsiksi yhteenkään luokkakaveriin. Voi sanoa, että tämä avasi silmäni. Olin itse arkana tyttönä oppinut pelkäämään riehuvia poikia ja pitämään näitä epämääräisesti "pahoina" ja huomaan, että sama asenne näkyy näissä keskusteluissa. Sitä en lainkaan kiellä, etteikö poikani olisi todellakin häirinnyt muita, sitä hän todella teki, mutta näitä asioita ei käytännössä ratkaista sillä, että leimataan riehuvat lapset demoneiksi, jotka ovat sisimmältään yksinkertaisesti pahoja. Käytännön ratkaisu meidän tilanteeseemme oli siis kevennetty lukujärjestys, mutta ei mitään tällaista todellakaan ikinä ehdotettu koulun, psykiatrin tai neurologin toimesta, joilla luulisi olevan kokemusta tällaisesta. Kokemukseni on, että vaikka erityislapsista ja lievemmistäkin ongelmista puhutaan loputtomiin, ei asioille tehdä mitään. Häiriköt ja häirityt kärsivät kaikki, kun keskustelu pyörii toisaalta pelkässä ymmärtämisessä ja toisaalta haukkumisessa ("riiviömäiset pojat, nössöt tytöt"). On vanhempien tehtävä hakea apua lapsilleen, olivat nämä kummalla "puolella" vain, ei sitä todellakaan tehdä esim. koulun toimesta.

Kuka selittää niille tehtäviään omissa ajatuksissaan tekeville (toisille sekin on haastavaa ja väsyttävää, mutta he siinä silti onnistuvat), että Taavi nyt veti pulpetin nurin koska diagnoosi X, Y ja Z? Ei kukaan, koska tietoturvalässytys. 

Kun Taavi sitten sen pulpetin väsyneenä pistää nurin ja mölisee, niin lopun luokan työskentelyrauha on mennyttä. Se ei ole oikein ketään kohtaan. Mikä tässä on niin vaikea ymmärtää? Voitte selittää ummet lammet loputtomiin, että miksi niin tapahtuu, ja suurin osa meistä kyllä ymmärtää miksi niin tapahtuu. Vaikea on hyväksyä, että se vaan tapahtuu päivästä toiseen, ja toisten koulunkäynti sen takia sitten ei suju. Siitähän tässä on kyse. 

Nimenomaan sitä tarkoitin: miten tämä ongelma ratkaistaan ihan käytännössä, ei lässyttämällä ja loputtomalla ymmärtämisellä. Meidän tapauksessa ratkaisu oli kevennetty lukujärjestys, se on toiminut käytännössä loistavasti, ei millään lässytystasolla. Jos asia taas halutaan ratkaista käytännössä, pitää ymmärtää (mikä kauhea kirosana?) mistä ongelma johtuu, koska sitä myöten saadaan keinot selville. Kaikkiin vaivoihin kun ei auta samat hoidot, vaikka niin olisi kiva ajatella. En oikeastaan ymmärrä, miksi hyökkäsit kirjoitustani vastaan, koska selvästikin olemme ajamassa samaa asiaa, käytännön ratkaisua ongelmaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kirjainyhdistelmiä kirjoitti:

No, täällä on tarkkaavaisuushäiriöisen KILTIN pojan mutsi. Kenen vieressä hän saa istua? Yksinkö? Jonkun toisen tarkkaavaisuushäiriöisen vieressä? Pitäisikö luokkiin luoda omat osastot kakkosluokan lapsille, ettei heidän läsnäolonsa haittaa niitä parempia ihmisiä? Minä tiedän, että oma lapseni voi olla levoton ja ajatuksiinsa unohtuva, mutta hän on aivan loputtoman empaattinen, kiltti ja hauska. Eräänkin kiltin hiljaisen tytön synttäreille hän saa aina kutsun, koska hän on sukupuolestaan ja neurologisista ominaisuuksistaan "huolimatta" niin kiva lapsi. Ihan samaa mieltä olen siitä, ettei ole tyttöjen asia toimia poikien kouluavustajina, sellainen kuvio on todellakin säännöllisesti toteutuessaan sairas. Mutta jos nyt ei tuijoteta sukupuolia, niin voi kysyä, että millä perusteella opettajien sitten pitäisi istumapaikat jakaa? Kun ei jokaiselle ole mahdollista jossain 30 päisessä luokassa löytää sitä optimaalista vieruskaveria. Kuka lapsista menee toisen edelle? Oman ipanani luokalla kaikki istuvat tyttö-poika pareina ja lapset tuntuvat pitävän järjestelystä kovasti, sillä sinä oppii tulemaan toimeen monenlaisten lasten kanssa. Istumajärjstys vaihtuu kuukauden-parin välein, joten kenenkään ei tarvitse KÄRSIÄ minun kiltin aadeehoodeeni vieressä pitkään. 

Hyvä kirjoitus. Olin itse todella rauhallinen, arkakin, lapsi. Poikani on temperamentiltaan samanlainen. Pelkäsin kovasti koulukiusaamista, mutta sitä ei onneksi tullut. Ekaluokan vanhempainvartissa opettaja sanoi, että tämän lapsen ainoa riski on se, että häntä ei huomata, koska hän on niin kiltti ja osaava. Pojalla on Aspergerin syndrooma ja hän kuormittuu paljon nopeammin kuin moni muu. Viidennellä luokalla alkoivat ongelmat, jotka vain pahenivat yläkouluun mennessä. Kahdeksannella luokalla sain vasta itse ahaa-elämyksen ja tajusin ongelmien johtuvan silkasta väsymisestä, kun taas asiantuntijat olivat ehdotelleet ties mitä masennusta. Kevennetyn lukujärjestyksen myötä pojasta sukeutui taas oma, rauhallinen itsensä.

Millainen tämä temperamentiltaan rauhallinen ja keskittymiskykyinen poika oli kuormittuneena? Hän mölysi, käänteli pulpettia ylösalaisin, rullasi kirjoja ja paukutteli niillä, oli kaikin tavoin häirikkö. Mutta hän ei ikinä, ikinä käynyt käsiksi yhteenkään luokkakaveriin. Voi sanoa, että tämä avasi silmäni. Olin itse arkana tyttönä oppinut pelkäämään riehuvia poikia ja pitämään näitä epämääräisesti "pahoina" ja huomaan, että sama asenne näkyy näissä keskusteluissa. Sitä en lainkaan kiellä, etteikö poikani olisi todellakin häirinnyt muita, sitä hän todella teki, mutta näitä asioita ei käytännössä ratkaista sillä, että leimataan riehuvat lapset demoneiksi, jotka ovat sisimmältään yksinkertaisesti pahoja. Käytännön ratkaisu meidän tilanteeseemme oli siis kevennetty lukujärjestys, mutta ei mitään tällaista todellakaan ikinä ehdotettu koulun, psykiatrin tai neurologin toimesta, joilla luulisi olevan kokemusta tällaisesta. Kokemukseni on, että vaikka erityislapsista ja lievemmistäkin ongelmista puhutaan loputtomiin, ei asioille tehdä mitään. Häiriköt ja häirityt kärsivät kaikki, kun keskustelu pyörii toisaalta pelkässä ymmärtämisessä ja toisaalta haukkumisessa ("riiviömäiset pojat, nössöt tytöt"). On vanhempien tehtävä hakea apua lapsilleen, olivat nämä kummalla "puolella" vain, ei sitä todellakaan tehdä esim. koulun toimesta.

Kuka selittää niille tehtäviään omissa ajatuksissaan tekeville (toisille sekin on haastavaa ja väsyttävää, mutta he siinä silti onnistuvat), että Taavi nyt veti pulpetin nurin koska diagnoosi X, Y ja Z? Ei kukaan, koska tietoturvalässytys. 

Kun Taavi sitten sen pulpetin väsyneenä pistää nurin ja mölisee, niin lopun luokan työskentelyrauha on mennyttä. Se ei ole oikein ketään kohtaan. Mikä tässä on niin vaikea ymmärtää? Voitte selittää ummet lammet loputtomiin, että miksi niin tapahtuu, ja suurin osa meistä kyllä ymmärtää miksi niin tapahtuu. Vaikea on hyväksyä, että se vaan tapahtuu päivästä toiseen, ja toisten koulunkäynti sen takia sitten ei suju. Siitähän tässä on kyse. 

Sinä et ymmärrä sitä että rakenne nimeltä koulu on valinta eikä absoluuttinen oikea tapa. Yhtä hyvin voitaisi muuttaa se sellaiseksi että istumisen sijaan pitää kiipeillä telineillä ja luetella matikan laskuja. Silloin sä tuut itkemään tänne että se rakenne syrjii sun arkaa lasta vaikka osaamista silläkin mitattais. Ja me muut sanotaan sulle että sano lapselles että sopeutuu ja lopettaa muiden häiritsemisen hitaudella ja kiipeilytelineellä pelkäämisellä.

Eli et ymmärtänyt yhtään mitään. 

Ei ihme, ettei kaltaistenne lapsetkaan tajua mistään mitään. 

Pakko nyt mainita, että tuo, jonka viestiä kommentoit en ole minä, joka kirjoitin tarinan rauhallisen Asperger-lapseni muuttumisesta "riiviöksi"... 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua on harmittanut koko elämäni ajan että kiltteys, hyväkäytös ja rauhallisuus ovat olleet ihmisille syitä ignoorata minut. Oli kyse sitten kodista, koulusta tai sairaanhoidosta. Ne ääntä pitävät mesoajat ja, anteeksi nyt vain, useimmiten vähän heikkolahjaisemmat saavat kaiken huomion. Tähän lukeutuu myös oma äitini, joka on tarvinnut sitä omaa pikkuterapeuttiaan, koska ei itse kestä mitään stressiä ja painetta. Paljon lahjakkuutta menee hukkaan kun osa ihmisistä joutuu kannattelemaan näitä sählääjiä, jotka eivät loppupeleissä tee muuta kuin sotkevat joko vähän tai paljon, riippuen kuinka pitkälle elämässä pääsevät.

Mitä jos lakkaisit sitten olemasta sellainen kynnysmatto? Tämä on se mikä minua harmiittaa, se että ihmiset tunkevat itsensä tieten tahtoen toisten palvelijoiksi ja terapeuteiksi ja sitten valittavat päälle. Ota itseäsi niskasta kiinni, olet nyt aikuinen ja kukaan ei voi sinua pakottaa samalla tavalla kuin lasta. Oma vikasi jos haluat kannatella koko maailmaa. Joskus tuntuu että joissakin kilteissä ihmisissä on myös jokin ihmeellinen lammasgeeni.

Koska haluan olla uskollinen omalle luontelleni, temperamentille ja arvoilleni. Kohtelen muita kun toivon muiden kohtelevan itseäni. ”Ole se muutos, jonka haluat maailmassa nähdä” - Mahatma Gandhi. En todellakaan ryhdy sikailemaan vaikka koko olemassa oloni riippuisi siitä. Ja mitä sitten vaikka olisikin jokin lammasgeeni. Ei se oikeuta hyväksikäyttöön. 

Ei ketään saisikaan käyttää hyväksi, mutta näin monet tekee. Kysy itseltäsi mitä varten annat käyttää itseäsi hyväksi?  Se että pidät puolesi ei ole sikailua. Ei kai arvosi ole se, että annat toisten kävellä ylitsesi? Aikuisilla ihmisillä ei ole senkään vertaa niitä tahoja, jotka tulisi jakamaan oikeutta kun menee kantelemaan, että joku kiusasi hiekkalaatikolla

Kasvatuksessa on äärimmäisen tärkeää opettaa se lapsi pitämään puolensa! Olet kasvattanut ovimaton, joka kantelee aikuisille, mutta se on silloin jo liian myöhäistä eikä se edes auta. Jokaisen pitää osata ja opettaa olemaan tarpeeksi rohkea pitämään puolensa. opettaa toimimaan näissä tilanteissa, opettaa vaatimaan, sanomaan vastaan ja toimimaan. Tästä on nyt turha syyttää muita, jos olet sitä täysin laiminlyönyt tämän. 

Mieti millainen elämä tytöllä on edessä, kun kaikki kävelee yli eikä hän osaa yhtään puolustautua? Kiltit tytöt eivät pärjää työelämässä, parisuhdemarkkinoilla (Ei ole kiva elää nyrkin ja hellan välissä esimerkiksi) eivätkö muutoin sosiaalisissa suhteissa. Nyt viimeistään pitäisi äidin tajuta, missä mennään ja kasvattaa lapselle elintärkeitä elämäntaitoja!

Vierailija kirjoitti:

Mieti millainen elämä tytöllä on edessä, kun kaikki kävelee yli eikä hän osaa yhtään puolustautua? Kiltit tytöt eivät pärjää työelämässä, parisuhdemarkkinoilla (Ei ole kiva elää nyrkin ja hellan välissä esimerkiksi) eivätkö muutoin sosiaalisissa suhteissa. Nyt viimeistään pitäisi äidin tajuta, missä mennään ja kasvattaa lapselle elintärkeitä elämäntaitoja!

Tämä on ikävä kyllä totta, vaikka onkin rankasti sanottu.

Kilteille tytöille käy aina huonosti, eikä niitä arvosta kukaan.

Kannattaa laittaa se tyttö harrastamaan esim. ratsastamista, tai taistelulajeja, molemmat kehittää samoja ominaisuuksia.

Ap, sun tyttö on jo nyt ehdollistettu ja opetettu huolehtimaan luuseripojista, sillä ärsyttää nyt, mutta se sisäistää sen ja huolehtii sitten aikuisena luuserimiehestä, käyttää oikeasti elämänsä siihen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieti millainen elämä tytöllä on edessä, kun kaikki kävelee yli eikä hän osaa yhtään puolustautua? Kiltit tytöt eivät pärjää työelämässä, parisuhdemarkkinoilla (Ei ole kiva elää nyrkin ja hellan välissä esimerkiksi) eivätkö muutoin sosiaalisissa suhteissa. Nyt viimeistään pitäisi äidin tajuta, missä mennään ja kasvattaa lapselle elintärkeitä elämäntaitoja!

Tämä on ikävä kyllä totta, vaikka onkin rankasti sanottu.

Kilteille tytöille käy aina huonosti, eikä niitä arvosta kukaan.

Kannattaa laittaa se tyttö harrastamaan esim. ratsastamista, tai taistelulajeja, molemmat kehittää samoja ominaisuuksia.

Ap, sun tyttö on jo nyt ehdollistettu ja opetettu huolehtimaan luuseripojista, sillä ärsyttää nyt, mutta se sisäistää sen ja huolehtii sitten aikuisena luuserimiehestä, käyttää oikeasti elämänsä siihen. 

Kannattaa myös miettiä tytölle viimeistään teini-iässä jotain mentorointia raha-asioissa, se nimittäin ajautuu varmaan ensimmäisenä kasvattamaan ensimmäisen avopuolison omaisuutta.

Miehet imee tuollaiset tytöt kuiviin rahallisesti, joten yksi tärkeimpiä asioita on opettaa ettei se maksa juoksevia menoja miehen kasvattaessa omaisuutta, ja että se opettelee itse sijoittamaan.

Myös palkkaneuvottelun oppimisessa tuollainen tyttö tarvitsee mentorin ja harjoittelua.

Kirjoitin tämän siis yleisenä neuvona kaikille, joilla on ns. kilttejä tyttöjä, tiedän, että ap tyttö on vielä pieni, mutta jo teini-ikäiselle tytölle kannattaa opettaa nuo asiat taloudesta.

Kiltit tytöt ovat tässä maailmassa niitä häviäjiä. Siksi on elintärkeää, ettei vaan missään nimessä kasvata kilttiä tyttöä! Omakin tyttöni on rauhallinen, seuraa ohjeita helposti ja on muutenkin vähän arka. Vein hänet esimerkiksi judo kurssille ja opetin, kuinka on tärkeää pitää puolensa eikä kannella aikuisille ensisijaisesti vaan osataan reagoida tilanteissa, joissa joku astuu yli. Hyvin on mennyt ja tytölle on kertynyt rohkeutta, taitoa ja kysyä puolustautua!

Kiltti tyttö on työelämässä aina muiden ajoissa, tekee hanttihommat ja maksetaan

Vähiten palkkaa. Kiltteys ei ole asia, mitä arvostetaan työelämässä - päinvastoin. Ylennykset ja vastuut eivät mene kilteille vaan niille, ketkä sen osaavat ottaa. Parisuhteet ovat kilteille tytöille usein alistumista, muiden tarpeisiin vastaamista ja kotiorjana oloa. Sosiaalista suhteissa se kiltti miellyttää muita eikä osaa vaatia omien tarpeiden täyttämistä.

Tätäkö te haluatte sille omalle lapselle? Eikö teitä yhtään pelota?

Ette todellakaan voi opettaa sille lapselle, että on jonkun muun tehtävä valvoa hänen etuaan tai pitää hänen puolensa! Koska se on vale, edes koulussa se opettaja ei ehdi eikä voi tehdä tätä niiden puolesta, jotka eivät itse osaa. Olisi todella syytä herätä ja miettiä, millanen tulevaisuus sillä tytöllä on edessä, kun ongelmat ovat jo nyt noin pahoja. Eikä missään nimessä odottaa, että on jonkun muun tehtävä ne ratkoa!

Huomatkaa, miten vähän arvostetaan tyttöä, joka

- on kiltti muille

- omaa hyvät käytöstavat

- on rauhallinen

- on hyvä koulussa

- ei ota paikkaansa kyynärpäätekniikalla

Mitä se kertoo tästä yhteiskunnasta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieti millainen elämä tytöllä on edessä, kun kaikki kävelee yli eikä hän osaa yhtään puolustautua? Kiltit tytöt eivät pärjää työelämässä, parisuhdemarkkinoilla (Ei ole kiva elää nyrkin ja hellan välissä esimerkiksi) eivätkö muutoin sosiaalisissa suhteissa. Nyt viimeistään pitäisi äidin tajuta, missä mennään ja kasvattaa lapselle elintärkeitä elämäntaitoja!

Tämä on ikävä kyllä totta, vaikka onkin rankasti sanottu.

Kilteille tytöille käy aina huonosti, eikä niitä arvosta kukaan.

Kannattaa laittaa se tyttö harrastamaan esim. ratsastamista, tai taistelulajeja, molemmat kehittää samoja ominaisuuksia.

Ap, sun tyttö on jo nyt ehdollistettu ja opetettu huolehtimaan luuseripojista, sillä ärsyttää nyt, mutta se sisäistää sen ja huolehtii sitten aikuisena luuserimiehestä, käyttää oikeasti elämänsä siihen. 

Kilttiä tyttöä ei arvosta eikä kunnioita kukaan. Kiltti tyttö jää aina muiden jalkoihin. Kiltteyttä ei myöskään arvosteta työelämässä eikä siitä makseta, kiltit tytöt saavat muita pienempää palkkaa samasta työstä.

En ole omasta tytöstäki halunnut kasvattaa muiden palvelijaa, se on epäreilua häntä kohtaan. Muistan kun minut laitettiin koulussa villin pojan viereen häntä ”rauhoittamaan”, mutta provosoin häntä tahalleen vain riehumaan enemmän, koska en halunnut olla kenenkään vahtina. Pääsin siitä hommasta eroon hyvin pian. Tosissaanko te niille tytöille opetatte, että pitää tehdä niinkuin opettaja määrää ja alistua kaikkeen vaikka muutkaan eivät sitä tee?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieti millainen elämä tytöllä on edessä, kun kaikki kävelee yli eikä hän osaa yhtään puolustautua? Kiltit tytöt eivät pärjää työelämässä, parisuhdemarkkinoilla (Ei ole kiva elää nyrkin ja hellan välissä esimerkiksi) eivätkö muutoin sosiaalisissa suhteissa. Nyt viimeistään pitäisi äidin tajuta, missä mennään ja kasvattaa lapselle elintärkeitä elämäntaitoja!

Tämä on ikävä kyllä totta, vaikka onkin rankasti sanottu.

Kilteille tytöille käy aina huonosti, eikä niitä arvosta kukaan.

Kannattaa laittaa se tyttö harrastamaan esim. ratsastamista, tai taistelulajeja, molemmat kehittää samoja ominaisuuksia.

Ap, sun tyttö on jo nyt ehdollistettu ja opetettu huolehtimaan luuseripojista, sillä ärsyttää nyt, mutta se sisäistää sen ja huolehtii sitten aikuisena luuserimiehestä, käyttää oikeasti elämänsä siihen. 

Kilttiä tyttöä ei arvosta eikä kunnioita kukaan. Kiltti tyttö jää aina muiden jalkoihin. Kiltteyttä ei myöskään arvosteta työelämässä eikä siitä makseta, kiltit tytöt saavat muita pienempää palkkaa samasta työstä.

En ole omasta tytöstäki halunnut kasvattaa muiden palvelijaa, se on epäreilua häntä kohtaan. Muistan kun minut laitettiin koulussa villin pojan viereen häntä ”rauhoittamaan”, mutta provosoin häntä tahalleen vain riehumaan enemmän, koska en halunnut olla kenenkään vahtina. Pääsin siitä hommasta eroon hyvin pian. Tosissaanko te niille tytöille opetatte, että pitää tehdä niinkuin opettaja määrää ja alistua kaikkeen vaikka muutkaan eivät sitä tee?

Eli jos poika ei alistu opettajan tahtoon vaan mökää, hän on häirikkö, joka pitää siivota pois, mutta tyttö, joka tekee samaa, ilmentää vain girl poweria :D Voisihan se tavoite olla vaikka sekin, että KAIKKI yrittäisivät käyttäytyä ihmisiksi... 

Vierailija kirjoitti:

Huomatkaa, miten vähän arvostetaan tyttöä, joka

- on kiltti muille

- omaa hyvät käytöstavat

- on rauhallinen

- on hyvä koulussa

- ei ota paikkaansa kyynärpäätekniikalla

Mitä se kertoo tästä yhteiskunnasta?

No miksi oletat, että nuo olisivat jotenkin hyveitä? Ajattele asiaa toisinpäin, eihän tämä maailma etenisi koskaan mihinkään, jos kukaan ei käyttäisi kyynärpäätekniikkaa ja kaikki olisivat rauhallisia. Rauhallisuus on kivaa ja säästää aikuisen hermoja, mutta miksi se olisi jotenkin erityisen hieno hyve tai jotain tavoiteltavaa? Eikö siinä ajatella lähinnä aikuisen etua, kun rauhallinen lapsi ei vie liikaa huomiota? Mutta sellainen rauhallisuus ei vie yrityksiä eteenpäin, ei kehitä rohkeita uusia innovaatioita, ota riskejä jne. 

Olen pahoillani, mutta tuollaisia piirteitä ei arvosteta ihmisessä erityisen korkealle ja sillä on myös  ihan pätevät syyt. Ja ei edes tarvitse olla mikään moraaliton hirviö, että pärjää, mutta rohkea pitää olla, ei ole syytä olla rauhallinen läheskään aika, joskuse kyynärpäätaktiikka on todellakin toivottua, liiallinen kiltteys muita kohtaan lähinnä ärsyttää, jos ihminen ei osaa pitää rajoistaan huolta jne. ja vetää puoleensa hyväksikäyttäjiä kuin hunaja kärpäsiä. Mielestäni nämä ovat varsin päteviä syitä, miksi tuo lista ei ole kovin arvostettu ja mielestäni siinä ei todellakaan ole mitään pahaa tai negatiivista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieti millainen elämä tytöllä on edessä, kun kaikki kävelee yli eikä hän osaa yhtään puolustautua? Kiltit tytöt eivät pärjää työelämässä, parisuhdemarkkinoilla (Ei ole kiva elää nyrkin ja hellan välissä esimerkiksi) eivätkö muutoin sosiaalisissa suhteissa. Nyt viimeistään pitäisi äidin tajuta, missä mennään ja kasvattaa lapselle elintärkeitä elämäntaitoja!

Tämä on ikävä kyllä totta, vaikka onkin rankasti sanottu.

Kilteille tytöille käy aina huonosti, eikä niitä arvosta kukaan.

Kannattaa laittaa se tyttö harrastamaan esim. ratsastamista, tai taistelulajeja, molemmat kehittää samoja ominaisuuksia.

Ap, sun tyttö on jo nyt ehdollistettu ja opetettu huolehtimaan luuseripojista, sillä ärsyttää nyt, mutta se sisäistää sen ja huolehtii sitten aikuisena luuserimiehestä, käyttää oikeasti elämänsä siihen. 

Kilttiä tyttöä ei arvosta eikä kunnioita kukaan. Kiltti tyttö jää aina muiden jalkoihin. Kiltteyttä ei myöskään arvosteta työelämässä eikä siitä makseta, kiltit tytöt saavat muita pienempää palkkaa samasta työstä.

En ole omasta tytöstäki halunnut kasvattaa muiden palvelijaa, se on epäreilua häntä kohtaan. Muistan kun minut laitettiin koulussa villin pojan viereen häntä ”rauhoittamaan”, mutta provosoin häntä tahalleen vain riehumaan enemmän, koska en halunnut olla kenenkään vahtina. Pääsin siitä hommasta eroon hyvin pian. Tosissaanko te niille tytöille opetatte, että pitää tehdä niinkuin opettaja määrää ja alistua kaikkeen vaikka muutkaan eivät sitä tee?

Eli jos poika ei alistu opettajan tahtoon vaan mökää, hän on häirikkö, joka pitää siivota pois, mutta tyttö, joka tekee samaa, ilmentää vain girl poweria :D Voisihan se tavoite olla vaikka sekin, että KAIKKI yrittäisivät käyttäytyä ihmisiksi... 

Toivottavasti sinä et ole kenenkään kasvatuksesta vastuussa, jos et tuon taivaallista ymmärtänyt tuosta viestistä. En missään vaiheessa puhunut sanallakaan pojista enkä ole missään vaiheessa sanonut mitään siitä, että joku poika pitäisi siivota jonnekin, Miksi ihmeessä pitäisi? Ihmisiksi käyttäytyminen on kuitenkin eri asia kuin loputon kiltteys, joka ei johda mihinkään hyvään (muuta kuin aikuisille helpompaa) niin tyttöjen kuin poikienkin osalta. 

No jos av:ta lukee, niin ei suomalaisten naisten helmasynti kyllä mikään kiltteys ole vaan nimenomaan aggressiivisuus ja oman edun tavoittelu... Kyllä ne "liian kiltit tytöt" alkavat olla sellainen harvinaisuus, että noin yleisellä tasolla ei tarvitsisi enää keskustella siitä, miten tyttöjä varjellaan tältä vaan käyttää ruutia muihin kasvatuskysymyksiin. 

Huh, Luin tämän keskustelun ja ihanko totta täällä on noin paljon alapeukkuja? Ihanko oikeasti on olemassa äitejä, jotka kasvattavat tytöistään kaikkien tallomia ovimattoja ja sitten ovat vihaisia, kun yhteiskunta ei korjaa tilannetta?

Ei sillä opettajalla ole aikaa puolustaa niitä teidän tyttöjä, jotka eivät itse osaa! Vielä vähemmän kukaan heitä puolustaa sitten työelämässä ja parisuhteissa! kenelle sitten kannellaan, jos joku tekee ikävästi? Kasvatatte lauman tyttöjä, jotka tarvitsevat koko ajan jonkun "ylemmältä portaalta" pitämään heidän puoliaan ja muuttamaan yhteiskuntaa jne, jotta he pärjäisivät! Hei haloo! Ettekö te yhtään ajattele niiden lapsienne omaa etua? Puhumattakaan sitä, miltä niistä lapsista tuntuu, kun muut osaavat puolustaa itseään ja pitää puolensa ja se teidän lapsi ei ymmärrä yhtään mitä tapahtuu ja ihmettelee kun on koko ajan muiden tönimä? Sekö sitten on hyvä asia ja sysäätte vastuun tilanteesta milloin kenellekin ulkopuoliselle?