Olen kiltin tytön äiti, ja aivan raivoissani kaikesta!

Useissa kommenteissa assosioidaan kiltti lapsi =tyttö, häirikkö = poika.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhteiskunnan rakenteet on tehty sun tyttöä varten. Esim. koulujärjestelmä ja sen vaatimukset. Toista on vaikka niiden vilkkaiden poikien kohdalla. Ne joutuu rakenteeseen joka ei ole niille sopiva.

Tuosta syystä on ehkä lopulta reilua että ne jotka on kotonaan rakenteessa joustaa.

Se että istuu kiltisti ja hiljaa paikallaan sekä kuuntelee ei oikeasti ole yhtään arvokkaampi ominaisuus kuin se että on energinen, liikkuva ja sosiaalinen sekä menee rohkeasti edeltä uusiin tilanteisiin. Mutta koulumaailmassa ensimmäinen on kympin oppilas ja toinen häirikkö.

Epäreiluja kortteja ei kyllä ole jaettu ap:n lapselle. Paitsi siellä leikkikentällä jos siellä tönitään.

Sinulle voi olla varmaan paha rasti niellä seuraava tieto: sellainenkin, joka on koulussa hiljaa ja paikallaan, sekä kuuntelee opettajaa ja kohtelee muita hyvin (eli on kiltti), voi mennä ja usein meneekin rohkeasti uusiin tilanteisiin, on liikkuvainen ja energinen. 

Ehkä juuri siksi muita ärsyttääkin niin paljon. Lisätään vielä, että oma tyttöni on kaunis, pitkähiuksininen ja hoikka, ja nätisti puettu. Ja hyvä koulussa. Ja liikunnallinen, iloinen ja energinen. Sekös ärsyttää jopa joitain vanhempiakin. 

Sinullekin on näköjään uusi tieto että se liikkuva ja sosiaalinen lapsi joka häiritsee opetusta eli on "häirikkö" voi nimenomaan olla kaikkien kaveri ja kiva ihminen. Ei todellakaan lyömässä saksilla vieruskaveria.

Nyt vaikuttaa tosin siltä että sulla on kenties omia ongelmia kun kehut omaa lasta pitkähiuksiseksi. Siis mitä?

Vierailija kirjoitti:

Eli oikeasti siellä koulumaailmassa menoa dominoi ne häirikköpojat, jotka ei muutenkaan elämässään tule pärjäämään sen paremmin (koska oma asenteensa on mitä on). 

Väärin. Eivät tule pärjäämään koska heidän on vaikea istua paikallaan -》huonot numerot koulussa, ei pääse jatko-opintoihin.

Ei siis ole kiinni omasta asenteestaan. Lapsia ne vasta on ja energisyys ei ole asenneongelma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhteiskunnan rakenteet on tehty sun tyttöä varten. Esim. koulujärjestelmä ja sen vaatimukset. Toista on vaikka niiden vilkkaiden poikien kohdalla. Ne joutuu rakenteeseen joka ei ole niille sopiva.

Tuosta syystä on ehkä lopulta reilua että ne jotka on kotonaan rakenteessa joustaa.

Se että istuu kiltisti ja hiljaa paikallaan sekä kuuntelee ei oikeasti ole yhtään arvokkaampi ominaisuus kuin se että on energinen, liikkuva ja sosiaalinen sekä menee rohkeasti edeltä uusiin tilanteisiin. Mutta koulumaailmassa ensimmäinen on kympin oppilas ja toinen häirikkö.

Epäreiluja kortteja ei kyllä ole jaettu ap:n lapselle. Paitsi siellä leikkikentällä jos siellä tönitään.

Sinulle voi olla varmaan paha rasti niellä seuraava tieto: sellainenkin, joka on koulussa hiljaa ja paikallaan, sekä kuuntelee opettajaa ja kohtelee muita hyvin (eli on kiltti), voi mennä ja usein meneekin rohkeasti uusiin tilanteisiin, on liikkuvainen ja energinen. 

Ehkä juuri siksi muita ärsyttääkin niin paljon. Lisätään vielä, että oma tyttöni on kaunis, pitkähiuksininen ja hoikka, ja nätisti puettu. Ja hyvä koulussa. Ja liikunnallinen, iloinen ja energinen. Sekös ärsyttää jopa joitain vanhempiakin. 

Sinullekin on näköjään uusi tieto että se liikkuva ja sosiaalinen lapsi joka häiritsee opetusta eli on "häirikkö" voi nimenomaan olla kaikkien kaveri ja kiva ihminen. Ei todellakaan lyömässä saksilla vieruskaveria.

Nyt vaikuttaa tosin siltä että sulla on kenties omia ongelmia kun kehut omaa lasta pitkähiuksiseksi. Siis mitä?

Kivat ihmiset ei häiriköi muiden oppimista. Itse käytät häirikkö - sanaa lainausmerkeissä, mutta voit olla varma että jos opettajilta, muilta oppilailta ja muiden oppilaiden vanhemmilta kysytään, niin se liikkuva ja sosiaalinen lapsi ihan totta HÄIRITSEE muita sillä liikkuvuudellaan ja sosiaalisuudellaan. 

Tiedoksi sinulle: ne kivat pojat on niitä, joiden ei tarvitse hakea huomioita häsläämällä ja sähläämällä, pitämällä kovaa ääntä itsestään jne. Kivojen lasten, tyttöjen ja poikien, on helppo olla omana itsenään siellä koulumaailmassakin. Ja toinen tietoisku: sosiaalisuus ei ole synonyymi sille, että on aina äänessä ja kaikkien kaveri. Myös rauhallinen lapsi voi olla sosiaalinen ja sosiaalisesti taitava. 

Vierailija kirjoitti:

Voihan se sinun rauhallinen kiltti tyttösi ottaa oppia, miten olla rohkeampi, eikä tulla jyrätyksi. Aika tärkeä taito elämässä, kun lukutaito jo on.

Ei siinä mitään opi jos vain heitetään jyrättäväksi.

Jos halutaan opettaa keinoja oppia rohkeammaksi, niin silloin ollaan tytön vierellä siinä tilanteessa, ja rauhoitetaan tilanne sitten kun se menee liian raskaaksi.

Eikä silloinkaan koko aikaa pidetä minkään jyrääjän vieressä.

Nykymeiningillä lapsi oppii vain, että hänet saa jyrätä.

Ihan samalla tavalla kuin pitkään kiusattu lapsi oppii, että häntä saa kiusata.

Energisyyden sijaan lapselle taitaa tulevan oppimisen ja elämän varrella olla tuhoisempaa se, että hänelle kehittyy negatiivinen minäkuva omasta itsestä oppijana ja negatiivinen kuva oppimisesta ylipäätään. Ja tähän kuoppaan voi pudota niin se kiltti ja hiljainen kuin se vilkkaampikin tapaus.

Mutta milläpä sitten opettaja onnistuu vahvistamaan positiivisia käsityksiä erilaisissa lapsissa, erilaisissa luokkatilanteissa kun aikaa on rajallisesti ja senkin vie enimmäkseen muutama tietty tyyppi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhteiskunnan rakenteet on tehty sun tyttöä varten. Esim. koulujärjestelmä ja sen vaatimukset. Toista on vaikka niiden vilkkaiden poikien kohdalla. Ne joutuu rakenteeseen joka ei ole niille sopiva.

Tuosta syystä on ehkä lopulta reilua että ne jotka on kotonaan rakenteessa joustaa.

Siinä ei ole mitään reilua. Ne, jotka "eivät sovi rakenteeseen" on hyviä ja opettelee sopimaan. Piste.

Höpöhöpö. On jo huomattu että pojat kärsivät kyseisestä rakenteesta ja tytöt ovat yliedustettuna yliopistossa sen takia. Lisäksi johtaa syrjäytymiseen.

Eli kyllä sen alasajamista aktiivisesti jo ajetaan.

Kouluissa on poikia, jotka ovat kilttejä ja rauhallisia. He menevät sinne yliopistoihin samalla tavalla tyttöjen kanssa. Sehän ei nimittäin ole niin, että korkeakouluissa olisi vain naispuolisiksi luettavia henkilöitä. 

Miten nämä ns. tavalliset pojat ja tytöt sitten? Myös heidän koulunsa kärsii siitä, että oikeasti tukea tarvitsevat lapset integroidaan tavallisiin luokkiin. Entä hiljainen lapsi, joka meinaa jäädä jälkeen matikassa, eikä kotona osata tukea? Hänkin kärsii siitä, että luokissa on lapsia joiden ei pitäisi olla siellä. Tällaisesta tasapäistämisestä kärsii sekä hyvät oppilaat, että tavalliset seiskan-kasin oppilaat, että ne hiljaiset ja ujot JA tuen tarpeessa olevat oppilaat. 

Mikä järki? 

Meillä taas niinpäin että poika on esimerkiksi matikassa todella hyvä ja myös erittäin liikunnallinen. Eipä sitten jaksa mitenkään istua kuuntelemassa asioita jotka osaisi vaikka unissaan. En itsekään jaksaisi jos mulle tankattaisiin jotain itsestäänselvää.

Eli se häirikkö ei välttämättä mitään apuopea tarvitse vaan edes jotain haastetta.

Ja fakta kuitenkin on että Kaurispetterien ja pitkähiuksisten Liinulottien on vaan pakko mahtua samaan yhteiskuntaan. Olisiko kuitenkin kaikkien etu että tajuavat jo pienestä että erilaisia ihmisiä on ja niiden kans on jotenkin tultava toimeen. Niille huippulahjakkaillekin voivat vanhemmat kehittää lisähaasteita, on kaikenmaailman tiedekerhoa ym. Musta peruskoulun tehtävä on ennen kaikkea kasvattaa yhteiskuntakelpoisia ihmisiä. Se oppiaineiden varsinainen sisältö on monesti aika heppoista kuitenkin. Valinnaiset kieli ja fysiikkakurssit ehkä erikseen..

No, täällä on tarkkaavaisuushäiriöisen KILTIN pojan mutsi. Kenen vieressä hän saa istua? Yksinkö? Jonkun toisen tarkkaavaisuushäiriöisen vieressä? Pitäisikö luokkiin luoda omat osastot kakkosluokan lapsille, ettei heidän läsnäolonsa haittaa niitä parempia ihmisiä? Minä tiedän, että oma lapseni voi olla levoton ja ajatuksiinsa unohtuva, mutta hän on aivan loputtoman empaattinen, kiltti ja hauska. Eräänkin kiltin hiljaisen tytön synttäreille hän saa aina kutsun, koska hän on sukupuolestaan ja neurologisista ominaisuuksistaan "huolimatta" niin kiva lapsi. Ihan samaa mieltä olen siitä, ettei ole tyttöjen asia toimia poikien kouluavustajina, sellainen kuvio on todellakin säännöllisesti toteutuessaan sairas. Mutta jos nyt ei tuijoteta sukupuolia, niin voi kysyä, että millä perusteella opettajien sitten pitäisi istumapaikat jakaa? Kun ei jokaiselle ole mahdollista jossain 30 päisessä luokassa löytää sitä optimaalista vieruskaveria. Kuka lapsista menee toisen edelle? Oman ipanani luokalla kaikki istuvat tyttö-poika pareina ja lapset tuntuvat pitävän järjestelystä kovasti, sillä sinä oppii tulemaan toimeen monenlaisten lasten kanssa. Istumajärjstys vaihtuu kuukauden-parin välein, joten kenenkään ei tarvitse KÄRSIÄ minun kiltin aadeehoodeeni vieressä pitkään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhteiskunnan rakenteet on tehty sun tyttöä varten. Esim. koulujärjestelmä ja sen vaatimukset. Toista on vaikka niiden vilkkaiden poikien kohdalla. Ne joutuu rakenteeseen joka ei ole niille sopiva.

Tuosta syystä on ehkä lopulta reilua että ne jotka on kotonaan rakenteessa joustaa.

Se että istuu kiltisti ja hiljaa paikallaan sekä kuuntelee ei oikeasti ole yhtään arvokkaampi ominaisuus kuin se että on energinen, liikkuva ja sosiaalinen sekä menee rohkeasti edeltä uusiin tilanteisiin. Mutta koulumaailmassa ensimmäinen on kympin oppilas ja toinen häirikkö.

Epäreiluja kortteja ei kyllä ole jaettu ap:n lapselle. Paitsi siellä leikkikentällä jos siellä tönitään.

Sinulle voi olla varmaan paha rasti niellä seuraava tieto: sellainenkin, joka on koulussa hiljaa ja paikallaan, sekä kuuntelee opettajaa ja kohtelee muita hyvin (eli on kiltti), voi mennä ja usein meneekin rohkeasti uusiin tilanteisiin, on liikkuvainen ja energinen. 

Ehkä juuri siksi muita ärsyttääkin niin paljon. Lisätään vielä, että oma tyttöni on kaunis, pitkähiuksininen ja hoikka, ja nätisti puettu. Ja hyvä koulussa. Ja liikunnallinen, iloinen ja energinen. Sekös ärsyttää jopa joitain vanhempiakin. 

Sinullekin on näköjään uusi tieto että se liikkuva ja sosiaalinen lapsi joka häiritsee opetusta eli on "häirikkö" voi nimenomaan olla kaikkien kaveri ja kiva ihminen. Ei todellakaan lyömässä saksilla vieruskaveria.

Nyt vaikuttaa tosin siltä että sulla on kenties omia ongelmia kun kehut omaa lasta pitkähiuksiseksi. Siis mitä?

Kivat ihmiset ei häiriköi muiden oppimista. Itse käytät häirikkö - sanaa lainausmerkeissä, mutta voit olla varma että jos opettajilta, muilta oppilailta ja muiden oppilaiden vanhemmilta kysytään, niin se liikkuva ja sosiaalinen lapsi ihan totta HÄIRITSEE muita sillä liikkuvuudellaan ja sosiaalisuudellaan. 

Tiedoksi sinulle: ne kivat pojat on niitä, joiden ei tarvitse hakea huomioita häsläämällä ja sähläämällä, pitämällä kovaa ääntä itsestään jne. Kivojen lasten, tyttöjen ja poikien, on helppo olla omana itsenään siellä koulumaailmassakin. Ja toinen tietoisku: sosiaalisuus ei ole synonyymi sille, että on aina äänessä ja kaikkien kaveri. Myös rauhallinen lapsi voi olla sosiaalinen ja sosiaalisesti taitava. 

Hahhah. Tajuatko että puhut nyt n. 7-vuotiaista jotka eivät todellakaan käyttäydy täydellisesti jokatilanteessa vaikka olisivat kuinka kivoja. Sellaista yleensä odotetaan vasta aikuisilta. Syy- ja seuraussuhteiden kunnollista ymmärtämistä.

kirjainyhdistelmiä kirjoitti:

No, täällä on tarkkaavaisuushäiriöisen KILTIN pojan mutsi. Kenen vieressä hän saa istua? Yksinkö? Jonkun toisen tarkkaavaisuushäiriöisen vieressä? Pitäisikö luokkiin luoda omat osastot kakkosluokan lapsille, ettei heidän läsnäolonsa haittaa niitä parempia ihmisiä? Minä tiedän, että oma lapseni voi olla levoton ja ajatuksiinsa unohtuva, mutta hän on aivan loputtoman empaattinen, kiltti ja hauska. Eräänkin kiltin hiljaisen tytön synttäreille hän saa aina kutsun, koska hän on sukupuolestaan ja neurologisista ominaisuuksistaan "huolimatta" niin kiva lapsi. Ihan samaa mieltä olen siitä, ettei ole tyttöjen asia toimia poikien kouluavustajina, sellainen kuvio on todellakin säännöllisesti toteutuessaan sairas. Mutta jos nyt ei tuijoteta sukupuolia, niin voi kysyä, että millä perusteella opettajien sitten pitäisi istumapaikat jakaa? Kun ei jokaiselle ole mahdollista jossain 30 päisessä luokassa löytää sitä optimaalista vieruskaveria. Kuka lapsista menee toisen edelle? Oman ipanani luokalla kaikki istuvat tyttö-poika pareina ja lapset tuntuvat pitävän järjestelystä kovasti, sillä sinä oppii tulemaan toimeen monenlaisten lasten kanssa. Istumajärjstys vaihtuu kuukauden-parin välein, joten kenenkään ei tarvitse KÄRSIÄ minun kiltin aadeehoodeeni vieressä pitkään. 

Ei millään pahalla, mutta oppiiko se sun oma aadeehoodee tulemaan toimeen sen rauhallisen lapsen kanssa? Oppiiko se sinun lapsesi, että pyöriminen ja hyöriminen, ja jatkuva toiselle puhuminen ja toisen tehtävien tekemisen keskeyttäminen, kumin ja kynän lainaaminen ja niiden kanssa sählääminen yms. Oppiiko sinun lapsesi, että se häiritsee tätä rauhallisempaa lasta? 

Ja kun sinun lapsesi siirtyy seuraavan ns. taviksen viereen, niin aina löytyy joku toinen häsläämään ja sähläämään ja puhumaan opettajan päälle niin ettei kukaan kuule mitään järkevää. Sekö on sinusta sitten oikein? Pääasia, että se sinun aadeehoodee saa oppia elämästä? 

Ja ihan muistutukseksi kaikille, niin niitä tuen tarvitsevia on myös autismin ym. kirjoista kärsivät lapset, jotka eivät ole niitä äänekkäitä päällepäsmäreitä. Myös tällaiset tukea tarvitsevat lapset kärsivät häiriköistä. Eli toiset tuen tarvitsijat kärsivät, riittääkö tämä jo sitten selitykseksi, miksi ei ole oikein että häirikkö saa häiriköidä? 

yhteiskunnassa eläminen on oikeasti peli. Tässä pelissä on paljon sääntöjä, joita ei sanota ääneen tai joiden olemassaolo yritetään kiistää, mutta siellä ne on. Ja meidän kaikkien pitää lapsesta asti löytää omat keinot selvitä pelissä.

Lapset eivät ole tyhmiä, kyllä he koulussa alkavat testata erilaisia käytösmalleja ja lyöttäytymistä erilaisiin porukoihin, että mikä tuntuu palkitsevalta jne... He lukevat usein tätä peliä jopa aikuisia tarkemmin. Koulussa ei ole vähäpätöistä, ottaako neropatin, häirikön, hauskuuttajan, boheemin, vakavan, kunnollisen tms. roolin. Kaikella ihan pienelläkin on merkitystä. Jollet hanki juuri samanlaista reppua kuin toisilla, se on statement.-> voit jäädä sen takia ulkopuoliseksi, mutta toisaalta voit olla entistä kiinnostavampi, koska olit vahva ja uskalsit uhmata ryhmäkuria. Reppu on hyvin hyvin pieni asia, sitten on paljon isommat asiat. Kiltit ovat opelle helppoja, mutta he eivät useinkaan palkitse liian nöyriä mitenkään, melkeimpä päin vastoin. Toisille riittää näkymätön rooli, mutta jos haluat enemmän, se on otettava. Opettajat itse asiassa tanssivat vahvimpien oppilaiden pillin mukaan aikalailla. Se joka vaatii huomion itseensä, saa sen väistämättä, sekä lapsena että aikuisena.

On huomionarvoista, että aika moni ns. kympintyttö päätyy lopulta kykyjään paljon alempaan asemaan työelämässä. On ehdollistunut suorittajan rooli, kiltti tyttö tekee mitä käsketään... Kiltti tyttö opettaa siinä vieressä istuvaa rasavilli-Petteriä opettajan puolesta, tekee apuopen hommia siinä. Sitten rasavilli-Petteristä tulee Dippainssi ja ministeri, joka leikkaa naisten palkkoja ja kiltistä tytöstä tulee sairaanhoitaja tai lastentarhanope, joka nöyrästi palvelee yhteiskuntaa... HUOM: en nyt tietenkään puhu ap.n lapsesta, vaan yleisellä tasolla, että meillä on paljon todella outoja tapoja, miten elämän pelissä edetään... 

Meillä myös samanlaista. Tyttö on nyt 19 ja asuu omillaan. Ala-asteen oli kaikille näkymätön ja joutui myös juuri näiden rauhattomien viereen ja samaan ryhmään. Eipä häntä kuulemma ikinä kuunneltu tai annettu juuri edes puheenvuoroa. Silloin tytöllä oli kuitenkin vielä muutama kaveri. Hyvin taitava, kiltti, ujo ja herkkä tyttö. Yläasteella alkoi pahempi kiusaaminen ja porukasta pois jättäminen, myös niiden kavereiden taholta ja tyttö jäi yksin. Edelleen laitettiin niiden vilkkaiden oppilaiden kanssa, vaikka tyttö olisi tarvinnut rauhallisen ja hiljaisemman paikan opiskeluun ja se näkyi numeroissa. Kiusaaminen vaikutti myös siten, että lintsasi paljon. Tyttöni oli "helppo" ottaa kiusaamisen kohteeksi, kun oli kiltti ja rauhallinen ja ujo. Asuimme myös pienellä paikkakunnalla ja tyttöni oli tai on hevari, joten sai tietenkin myös kuulla ulkonöstään. Kiusaamisen myötä tytär muuttui vihaisemmaksi ja ilkeämmäksi. Viimeinen niitti oli, kun käytiin arvioinnissa koulussa ja yksi opettajista oli sanonut tytärtäni luokan pelleksi. Puhuttiin tytön kanssa kotona ja kertoi, että kun saa kokoajan kuulla vittuilua, vähättelyä ja ärsytystä juurikin näiltä rauhattomilta oppilailta, niin hän vittuilee ja provoi takaisin, koska ei halua ja jaksa olla kynnysmatto. Halusi kuulemma olla vain rauhassa. Otin opettajaan yhteyttä ja paikan vaihto ei onnistunut, koska kukaan ei saa erityiskohtelua. Minkä ymmärrän, mutta luulisi että kiusaamistapauksissa ja jos molemmat lapset provosoi toisiaan olisi heidät parempi erottaa. Mutta ei. Kihisin minäkin vihasta.

Nykyään tytär on taas oma itsensä. Muutti isommalle paikkakunnalle, missä viihtyy ja saa olla oma itsensä. 

En kyllä voi ymmärtää opettajien logiikkaa laittaa rauhalliset vilkkaiden viereen. Kaikilla pitäisi olla opiskelu rauha. en tiedä auttaisiko opettajiin/kuraattoreihin yhteyden otto. Meillä ei auttanut mitään. Rankkaahan se muutenkin on tytön kannalta, kun on varmasti muutenkin väsynyt kun kotiin tulee. Tuntuu että omalta tyttäreltä se imi kaiken jaksamisen ja ilon pois. Kannattaa kuitenkin tehdä ja vääntää rautalangasta kaikki mahollinen tytön takia. V*tuttaahan se, mutta ehkä voi jopa tulla asiaan jotain muutosta. Tsemppiä teille ja varsinkin tytölle!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhteiskunnan rakenteet on tehty sun tyttöä varten. Esim. koulujärjestelmä ja sen vaatimukset. Toista on vaikka niiden vilkkaiden poikien kohdalla. Ne joutuu rakenteeseen joka ei ole niille sopiva.

Tuosta syystä on ehkä lopulta reilua että ne jotka on kotonaan rakenteessa joustaa.

Se että istuu kiltisti ja hiljaa paikallaan sekä kuuntelee ei oikeasti ole yhtään arvokkaampi ominaisuus kuin se että on energinen, liikkuva ja sosiaalinen sekä menee rohkeasti edeltä uusiin tilanteisiin. Mutta koulumaailmassa ensimmäinen on kympin oppilas ja toinen häirikkö.

Epäreiluja kortteja ei kyllä ole jaettu ap:n lapselle. Paitsi siellä leikkikentällä jos siellä tönitään.

Ei se kiltti, hiljainen ja rauhallinen ole mikään kympin oppilas. Hän on keskitason oppilas, sillä hänellä ei ole riittävästi tuntiaktiivisuutta.

Opettajat arvostavat eläväisiä, ulospäin aktiivisia lapsia.

Hilkaiset saavat pitkän miinuksen hiljaisuudestaan vaikka viittaisivat aktiivisesti aina kun opettaja kysyy jotain.

Itse olen tähän koulussa törmännyt ja sama on tullut eteen lapsillani.

Itse kysyin yläasteella opettajalta, että miksi todistuksessa numerot ovat aina huonompia kuin kiearvosanani. Vastaus oli, että siksi kun en esitä kysymyksiä tunnilla.

Virheeni oli se, että olin vain tehnyt läksyt ja viitannut kysymyksiin, mutta muuten en ollut puhunut tunnilla.

Yksi opettaja jopa sanoi, ettei hän voi tietää osaamistani kun olen niin hiljaa.

Opettelin sitten sen tavan, että kysyin yhden kysymyksen joka tunnilla. Sillä sain nostettua numeroita. Kyllähän se vähän pelleilyltä tuntui. Monesti mietin pitkään, että mitä oikein osaisin kysyä, sillä ihan typerä kysymyksiä en halunnut esittää. Tämä oli sitten pois opetuksen seuraamisesta. Mutta opettajat olivat tyytyväisiä.

Nyt yläkoulussa olevalla lapselleni on yksi opettaja sanonut, että antaisi kympin aineesta jos poika olisi aktiivisempi tunnilla. Kokeista hän saa yleensä kymppejä.

On hänen luokanvalvojansakin valitellut pojan hiljaisuutta.

Nykyään hiljaisuus tuntuu olevan vielä huonompi ominaisuus kuin 90-luvulla, jolloin itse kävin koulua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo meillä on samaa, ala-asteella tyttö laitettiin vilkkaan isokokoisen pojan viereen istumaan että rauhoittaa tätä. Kukaan ei ole nykyään tytön kaveri. On siis seiskalla. Omasta luokasta ei ole yhtään kaveria. Rauhallinen, kiltti, huomaamaton tyttö siis kyseessä. Ei meikkaa edes. Oon itse ollut samanlainen ja jouduin kiusatuksi.

Siitä pojan viereen joutumisestako se kaverittomuus johtuu?

Jos itse olet ollut samanlainen niin miksi ihmeessä olet halunnut kasvattaa samanlaisen lapsen?

Eli et ole kasvattanut, yhtä hyvin kuin sitä riiviötä pitää kasvattaa ottamaan huomioon toiset ja käyttäytymään, pitää sitä hiljaista hissukkaa, huomaamatonta lasta, kasvattaa reippaammaksi ja puolensa pitäväksi.

Kuule neropatti, ihmisen temperamentti on synnynnäinen, ei kenestäkään kasvatuksella tehdä itsensä vastakohtaa eikä tarvitsekaan. Toki rohkaista voi ja kannattaa, ja varmaan ap:kin on tätä yrittänyt, mutta kyllä päiväkoti- ja koulumaailmassakin pitäisi suhtautua eri tavalla.

Jos lapsesi on kerran reipas ja rohkea mutta rauhallinen kerro hänelle että hän voi ihan itse sanoa opettajalle, en halua istua eemelin vieressä.

Voin kertoa, että minulla on tuollainen, yllätys, poika, fiksu ja rauhallinen. Kumma kyllä hänellä on aina ollut kavereita, niitä vähän rauhattomampiakin, hyvin sujui koulunkäynti, vaikka samalta luokalta reippaan tytön äiti halusi tyttärensä siirtoa rauhallisemmalle luokalle, että saisi opiskelurauhan ja tasoistaan kaveriseuraa.

Vierailija kirjoitti:

yhteiskunnassa eläminen on oikeasti peli. Tässä pelissä on paljon sääntöjä, joita ei sanota ääneen tai joiden olemassaolo yritetään kiistää, mutta siellä ne on. Ja meidän kaikkien pitää lapsesta asti löytää omat keinot selvitä pelissä.

Lapset eivät ole tyhmiä, kyllä he koulussa alkavat testata erilaisia käytösmalleja ja lyöttäytymistä erilaisiin porukoihin, että mikä tuntuu palkitsevalta jne... He lukevat usein tätä peliä jopa aikuisia tarkemmin. Koulussa ei ole vähäpätöistä, ottaako neropatin, häirikön, hauskuuttajan, boheemin, vakavan, kunnollisen tms. roolin. Kaikella ihan pienelläkin on merkitystä. Jollet hanki juuri samanlaista reppua kuin toisilla, se on statement.-> voit jäädä sen takia ulkopuoliseksi, mutta toisaalta voit olla entistä kiinnostavampi, koska olit vahva ja uskalsit uhmata ryhmäkuria. Reppu on hyvin hyvin pieni asia, sitten on paljon isommat asiat. Kiltit ovat opelle helppoja, mutta he eivät useinkaan palkitse liian nöyriä mitenkään, melkeimpä päin vastoin. Toisille riittää näkymätön rooli, mutta jos haluat enemmän, se on otettava. Opettajat itse asiassa tanssivat vahvimpien oppilaiden pillin mukaan aikalailla. Se joka vaatii huomion itseensä, saa sen väistämättä, sekä lapsena että aikuisena.

On huomionarvoista, että aika moni ns. kympintyttö päätyy lopulta kykyjään paljon alempaan asemaan työelämässä. On ehdollistunut suorittajan rooli, kiltti tyttö tekee mitä käsketään... Kiltti tyttö opettaa siinä vieressä istuvaa rasavilli-Petteriä opettajan puolesta, tekee apuopen hommia siinä. Sitten rasavilli-Petteristä tulee Dippainssi ja ministeri, joka leikkaa naisten palkkoja ja kiltistä tytöstä tulee sairaanhoitaja tai lastentarhanope, joka nöyrästi palvelee yhteiskuntaa... HUOM: en nyt tietenkään puhu ap.n lapsesta, vaan yleisellä tasolla, että meillä on paljon todella outoja tapoja, miten elämän pelissä edetään... 

Tää on kyllä niin totta. Tuosta nimenomaisesta syystä näkisin että ap:n lapsen on hyvä nähdä toisenlaisiakin käytöstapoja. Nimittäin lampaan asenteella ei oikeasti kauhean korkealle todellisessa elämässä mennä. Vaikka se olisi luontainen asenne on hyvä oppia muutakin.

Mutta aloituksessa siis ärsyttää lähinnä kyvyttömyys ymmärtää että varmaan melkein jokaikisen lapsen vanhempi kokee että koulu kohtelee niitä epäreilusti. Koska kukaan ei oo täysin keskiverto. Ois kiva jos oman navan ympäriltä edes se nähtäis.

Yksi vaihtoehto on luopua kokonaan istumajärjestyksestä ja järjestellä luokka niin, että jokainen saa valita missä työskentelee. Siitä on helppo sitten erottaa ja siirtää istumaan muualle hänet, joka sillä tunnilla ei kykene rauhoittumaan valitsemallaan paikalla. 

Minusta tärkeintä on aikuisten suhtautuminen lapsiin niin, että ihan jokainen on tärkeä ja arvokas ja hyvä sellaisena kuin on. Se kiltti, tunnollinen ja rauhallinen lapsi on yhtä ihana kuin vilkas ADHD lapsi, joka saattaa jopa potkaista tai lyödä. Tottakai ärsyttää lasten huono käytös, mutta on hyvä muistaa kuitenkin taustalla se ajatus, että mikään persoonallisuuden piirre tai tapa tehdä asioita ei itsessään ole huono vaan riippuu ympäristöstä milloin mikäkin luonne on etu. 

Lapset on meidän kasvattamia. En siksi lähtisi syyttämään koskaan lapsia heidän huonosta käytöksestään. Lasten maailma on kyllä karu ja helposti aremmat tosiaan jyrätään, mikä on surullista. Lasten maailma on karu, koska ihmisten maailma kokonaisuudessaan on julma. On helppo syyttää lapsia ja huomata heidän huono käytös, koska se on niin avointa. Aikuisten julma ja oma ikävä käytös on paljon vaikeampi huomata ja jotenkin se helposti nähdään erillisenä itsestä, en minä vaan ne kaikki muut. Av:llakin jyrätään ne, jotka eivät verbaalisesti osaa puolustaa itseään ja selittää tilannetta selkeästi. Ja vaikka osaisikin, todennäköisesti hänet jyrätään silti niin kuin ne kiltit lapset koulun pihalla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhteiskunnan rakenteet on tehty sun tyttöä varten. Esim. koulujärjestelmä ja sen vaatimukset. Toista on vaikka niiden vilkkaiden poikien kohdalla. Ne joutuu rakenteeseen joka ei ole niille sopiva.

Tuosta syystä on ehkä lopulta reilua että ne jotka on kotonaan rakenteessa joustaa.

Se että istuu kiltisti ja hiljaa paikallaan sekä kuuntelee ei oikeasti ole yhtään arvokkaampi ominaisuus kuin se että on energinen, liikkuva ja sosiaalinen sekä menee rohkeasti edeltä uusiin tilanteisiin. Mutta koulumaailmassa ensimmäinen on kympin oppilas ja toinen häirikkö.

Epäreiluja kortteja ei kyllä ole jaettu ap:n lapselle. Paitsi siellä leikkikentällä jos siellä tönitään.

Ei se kiltti, hiljainen ja rauhallinen ole mikään kympin oppilas. Hän on keskitason oppilas, sillä hänellä ei ole riittävästi tuntiaktiivisuutta.

Opettajat arvostavat eläväisiä, ulospäin aktiivisia lapsia.

Hilkaiset saavat pitkän miinuksen hiljaisuudestaan vaikka viittaisivat aktiivisesti aina kun opettaja kysyy jotain.

Itse olen tähän koulussa törmännyt ja sama on tullut eteen lapsillani.

Itse kysyin yläasteella opettajalta, että miksi todistuksessa numerot ovat aina huonompia kuin kiearvosanani. Vastaus oli, että siksi kun en esitä kysymyksiä tunnilla.

Virheeni oli se, että olin vain tehnyt läksyt ja viitannut kysymyksiin, mutta muuten en ollut puhunut tunnilla.

Yksi opettaja jopa sanoi, ettei hän voi tietää osaamistani kun olen niin hiljaa.

Opettelin sitten sen tavan, että kysyin yhden kysymyksen joka tunnilla. Sillä sain nostettua numeroita. Kyllähän se vähän pelleilyltä tuntui. Monesti mietin pitkään, että mitä oikein osaisin kysyä, sillä ihan typerä kysymyksiä en halunnut esittää. Tämä oli sitten pois opetuksen seuraamisesta. Mutta opettajat olivat tyytyväisiä.

Nyt yläkoulussa olevalla lapselleni on yksi opettaja sanonut, että antaisi kympin aineesta jos poika olisi aktiivisempi tunnilla. Kokeista hän saa yleensä kymppejä.

On hänen luokanvalvojansakin valitellut pojan hiljaisuutta.

Nykyään hiljaisuus tuntuu olevan vielä huonompi ominaisuus kuin 90-luvulla, jolloin itse kävin koulua.

Minusta on hirveän hieno taito että osaa kysyä, olen jo vanha tantta, mutta kyllä se kysymysten esittäminen on elämässä paljon tärkeämpi taito kuin hiljaa istuminen ja Pohjanmaan joet ulkoa

Ne minulle 70-,80-luvun koulussa opetettiin, kysymään ja kyseenalaistamaan ole joutunut opettelemaan 20-40-vuotiaana.

Vierailija kirjoitti:

Tuo tapa hyväksikäyttää ja vastuuttaa tyttöjä/ naisia huonostikäyttäytyvien poikien/miesten toiminnasta on käsittämätön.

Voisiko olla yhteydessä rehtoriin tai opetusvirastoon ja ottaa asia esille? Siis se on niin vanhanaikaista ja sovinistista kulttuuria.

Samaa mieltä. Voit myös kirjoittaa esim.hesariin. Uskon että julkaisevat ilman nimeä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhteiskunnan rakenteet on tehty sun tyttöä varten. Esim. koulujärjestelmä ja sen vaatimukset. Toista on vaikka niiden vilkkaiden poikien kohdalla. Ne joutuu rakenteeseen joka ei ole niille sopiva.

Tuosta syystä on ehkä lopulta reilua että ne jotka on kotonaan rakenteessa joustaa.

Se että istuu kiltisti ja hiljaa paikallaan sekä kuuntelee ei oikeasti ole yhtään arvokkaampi ominaisuus kuin se että on energinen, liikkuva ja sosiaalinen sekä menee rohkeasti edeltä uusiin tilanteisiin. Mutta koulumaailmassa ensimmäinen on kympin oppilas ja toinen häirikkö.

Epäreiluja kortteja ei kyllä ole jaettu ap:n lapselle. Paitsi siellä leikkikentällä jos siellä tönitään.

Ei se kiltti, hiljainen ja rauhallinen ole mikään kympin oppilas. Hän on keskitason oppilas, sillä hänellä ei ole riittävästi tuntiaktiivisuutta.

Opettajat arvostavat eläväisiä, ulospäin aktiivisia lapsia.

Hilkaiset saavat pitkän miinuksen hiljaisuudestaan vaikka viittaisivat aktiivisesti aina kun opettaja kysyy jotain.

Itse olen tähän koulussa törmännyt ja sama on tullut eteen lapsillani.

Itse kysyin yläasteella opettajalta, että miksi todistuksessa numerot ovat aina huonompia kuin kiearvosanani. Vastaus oli, että siksi kun en esitä kysymyksiä tunnilla.

Virheeni oli se, että olin vain tehnyt läksyt ja viitannut kysymyksiin, mutta muuten en ollut puhunut tunnilla.

Yksi opettaja jopa sanoi, ettei hän voi tietää osaamistani kun olen niin hiljaa.

Opettelin sitten sen tavan, että kysyin yhden kysymyksen joka tunnilla. Sillä sain nostettua numeroita. Kyllähän se vähän pelleilyltä tuntui. Monesti mietin pitkään, että mitä oikein osaisin kysyä, sillä ihan typerä kysymyksiä en halunnut esittää. Tämä oli sitten pois opetuksen seuraamisesta. Mutta opettajat olivat tyytyväisiä.

Nyt yläkoulussa olevalla lapselleni on yksi opettaja sanonut, että antaisi kympin aineesta jos poika olisi aktiivisempi tunnilla. Kokeista hän saa yleensä kymppejä.

On hänen luokanvalvojansakin valitellut pojan hiljaisuutta.

Nykyään hiljaisuus tuntuu olevan vielä huonompi ominaisuus kuin 90-luvulla, jolloin itse kävin koulua.

Minusta on hirveän hieno taito että osaa kysyä, olen jo vanha tantta, mutta kyllä se kysymysten esittäminen on elämässä paljon tärkeämpi taito kuin hiljaa istuminen ja Pohjanmaan joet ulkoa

Ne minulle 70-,80-luvun koulussa opetettiin, kysymään ja kyseenalaistamaan ole joutunut opettelemaan 20-40-vuotiaana.

Kyllä minulle jotain pilkuista opetettiin, mutta se taito on näköjään hävinnyt.