Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen kiltin tytön äiti, ja aivan raivoissani kaikesta!
27.09.2018 |
Okei, ehkä en ihan raivoissani enkä ihan kaikesta, mutta kuitenkin vähän. Ja jotta säilyisi perspektiivi, niin olen kolmen lapsen äiti, ja esikoiseni on kiltti mutta vähän huonolla keskittymiskyvyllä varustettu poika. Tiedän, mistä puhun ja tiedän, että ei ole aina helppoa "vastapuolellakaan".
Keskimmäiseni on tyttö, rauhallinen, taitava keskittymään, taitava monessa asiassa. Oppi lukemaan ja kirjoittamaan muutama vuosi sitten. On liikunnallinen ja rohkea, mutta sellainen oman tien kulkija, ettei kaipaa ryhmää ympärilleen eikä jatkuvaa huomioita muilta.
Monelle lapselle ja aikuiselle hän on näkymätön: häntä voi etuilla, hänet voi unohtaa laskuista, hänet voi jättää ulkopuolelle koska hän ei ole ihmisten kanssa aivan yhtä rohkea mitä on kiipeillessä ja temppuillessa. Päiväkodissa hän tuli monen vilkkaamman pojan (sorry, mutta aina pojan, ei koskaan tytön) jyräämäksi, lyödyksi ja potkituksikin. Ison päiväkodin pihalla on kymmeniä ja taas kymmeniä lapsia kerralla, ja siellä sitten keinujonossa tönittiin tai pulkkamäessä laskettiin päälle. Joka kerta tyttö kertoi aikuiselle, mutta siinä vaiheessa kun hän alkoi olla mustelmilla, alettiin kysellä päiväkodista lisää. Kukaan ei ollut nähnyt kuulemma mitään.
Ja kun kysyttiin, miten päivä oli mennyt, tuli olo että joskus hoitaja joutui miettimään että niin joo, sen tytön päivä... Mitään henkilökohtaista emme kuulleet juuri koskaan, eikä edes vasu-keskusteluissa tullut ilmi, että hoitajat olisivat mitenkään erityisesti kiinnittäneet häneen huomioita. "Taitavahan hän on, ja kiltti". Siinä kaikki, ja kateellisena joskus kuuntelin miten yhdestä lapsesta puhuttiin aarteena ja toista kehuttiin erityisistä taidoista. Oma lapseni oli aina näkymätön.
Ja nyt kun koulu on alkanut, on käynyt juuri se mitä pelkäsinkin. Kun kysyin, kenen vieressä tyttö istuu, sain vastaukseksi että "Emilin". Eli sen villin ja tarkkaavaisuushäiriöisen pojan vieressä, ja opettaja oli kuulemma sanonut että oma tyttöni sitten rauhoittaa tätä "Emiliä" ja voi vähän opastaa aina että mitä tehdään. MIKSI?! Missä on minun lapseni koulurauha? Missä on minun lukevalle, kirjoittavalle ja laskevalle ekaluokkalaiselleni vaikka joku isompi oppilas, jonka seurassa hän voisi tehdä vähän edistyneempien tehtäviä? Ei se voi mennä näin, että omani on joku tutor niille jotka eivät osaa ottaa muita huomioon :( Samanlaisia tyttöjä luokalla on muutama, ja tässä keräilen rohkeutta kysyä heidän vanhemmiltaan ja opettajalta, että eihän tämä oikeasti voi mennä näin, eihän?
Muita rauhallisten lasten (tyttöjen tai poikien), jotka huomanneet saman?
Kommentit (252)
Joo meillä on samaa, ala-asteella tyttö laitettiin vilkkaan isokokoisen pojan viereen istumaan että rauhoittaa tätä. Kukaan ei ole nykyään tytön kaveri. On siis seiskalla. Omasta luokasta ei ole yhtään kaveria. Rauhallinen, kiltti, huomaamaton tyttö siis kyseessä. Ei meikkaa edes. Oon itse ollut samanlainen ja jouduin kiusatuksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo tapa hyväksikäyttää ja vastuuttaa tyttöjä/ naisia huonostikäyttäytyvien poikien/miesten toiminnasta on käsittämätön.
Voisiko olla yhteydessä rehtoriin tai opetusvirastoon ja ottaa asia esille? Siis se on niin vanhanaikaista ja sovinistista kulttuuria.
Voihan se sinun rauhallinen kiltti tyttösi ottaa oppia, miten olla rohkeampi, eikä tulla jyrätyksi. Aika tärkeä taito elämässä, kun lukutaito jo on.
Vierailija kirjoitti:
Tuo tapa hyväksikäyttää ja vastuuttaa tyttöjä/ naisia huonostikäyttäytyvien poikien/miesten toiminnasta on käsittämätön.
Voisiko olla yhteydessä rehtoriin tai opetusvirastoon ja ottaa asia esille? Siis se on niin vanhanaikaista ja sovinistista kulttuuria.
Tämä juuri! Miksi edelleenkin kiltit tytöt laitetaan rahoittamaan oman koulutyön ja rauhan kustannuksella häirikköpoikia.
Itse sain aina kilttinä tyttönä tämän kyseenalaisen kunnian ja todellakin kärsin siitä. Pojat varastelivat ja rikkoivat tavaroitani, sotkivat kirjojani ja kiusasivat sanallisesti, joskus jopa fyysisesti. Tämä kaikki tunnilla opettajan silmien alla.
Ap on ihan aiheesta raivoissaan. Itsellänikin iski kova raivo takautuvasti!
Vierailija kirjoitti:
Joo meillä on samaa, ala-asteella tyttö laitettiin vilkkaan isokokoisen pojan viereen istumaan että rauhoittaa tätä. Kukaan ei ole nykyään tytön kaveri. On siis seiskalla. Omasta luokasta ei ole yhtään kaveria. Rauhallinen, kiltti, huomaamaton tyttö siis kyseessä. Ei meikkaa edes. Oon itse ollut samanlainen ja jouduin kiusatuksi.
Siitä pojan viereen joutumisestako se kaverittomuus johtuu?
Jos itse olet ollut samanlainen niin miksi ihmeessä olet halunnut kasvattaa samanlaisen lapsen?
Eli et ole kasvattanut, yhtä hyvin kuin sitä riiviötä pitää kasvattaa ottamaan huomioon toiset ja käyttäytymään, pitää sitä hiljaista hissukkaa, huomaamatonta lasta, kasvattaa reippaammaksi ja puolensa pitäväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisiko hän hakea jollekin erikoisluokalle? Niihin kun pitää erikseen hakea, niin rellestäjät jäävät rannalle, jos edes tajuavat hakeakaan. Itse olin yläasteen luonnontieteellis-matemaattisessa painotuksessa, jolloin pahimpiin oppilaisiin törmäsi vain valinnaisaineissa ym.
T: Tyttäresi kaltainen av-mamma
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo meillä on samaa, ala-asteella tyttö laitettiin vilkkaan isokokoisen pojan viereen istumaan että rauhoittaa tätä. Kukaan ei ole nykyään tytön kaveri. On siis seiskalla. Omasta luokasta ei ole yhtään kaveria. Rauhallinen, kiltti, huomaamaton tyttö siis kyseessä. Ei meikkaa edes. Oon itse ollut samanlainen ja jouduin kiusatuksi.
Siitä pojan viereen joutumisestako se kaverittomuus johtuu?
Jos itse olet ollut samanlainen niin miksi ihmeessä olet halunnut kasvattaa samanlaisen lapsen?
Eli et ole kasvattanut, yhtä hyvin kuin sitä riiviötä pitää kasvattaa ottamaan huomioon toiset ja käyttäytymään, pitää sitä hiljaista hissukkaa, huomaamatonta lasta, kasvattaa reippaammaksi ja puolensa pitäväksi.
Reippaammaksi?
Ainakin omani on reipas: tekee läksyt hetkessä ja valittamatta, liikkuu paljon eikä yleensä valita että olisi tylsää. Hän osaa auttaa pyytämättä ja ottaa muita huomioon. Hän sanoo kiitos ja ole hyvä, tervehtii oma-aloitteisesti naapureita ja vastaa selkeästi kun kysytään jotain. Hän seisoo jonossa nätisti, ehkä vaihtaa painoa jalalta toiselle koska onhan se odottaminen välillä ihan tylsää.
Mutta hänen pitäisi olla reipas? Mitä se tarkoittaa? Nuorin lapseni on sanottu olevan reipas, ja millainen hän on? Hän pelleillee, ottaa kontaktia tuntemattomiin aikuisiin ja riehuu sielläkin missä ei saa (ja kyllä, kasvatetaan ja laitetaan kuriin kyllä, siitä ei ole kyse). Ja hänestä on sanottu, että hän on niin ihanan reipas. Isommat ovat rauhallisempia ja hiljaisempia, ja heitä ole reippaiksi sanottu.
Vähän voisitte miettiä, että miten tätäkin sanaa käytätte. Kyllä keskimmäistäkin opetetaan, että älä anna muille periksi, älä anna muiden etuilla yms. Mutta hän tuntuu näkevän, milloin kannattaa ärähtää että älä etuile ja milloin olla mieluummin hiljaa kuin ottaa nyrkistä (kiitos teille reippaiden lasten vanhemmat siitä).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos sun tyttösi on hyvä koulussa, niin kohta hänelle sysätään myös vastuu huonoimpien tukiopetuksesta tunnilla.
Ja todennäköisesti opettajat ei tee mitään asian eteen. Olen pari kertaa ihan ystävällisesti vastaavissa asioissa ollut yhteydessä opettajaan, vastaus on ollut ylimielinen ”Me olemme kasvatuksen ammattilaisia ja me tiedämme mitä teemme”.
Kuopukseni (nyt jo luojan kiitos lukiossa) oli alakoulussa ihan kamalalla luokalla. Tyttöjä oli 9, lopuista suurin osa adhd poikia. Koko kolmas luokka oli ihan täyttä katastrofia katastrofin perään. Opettajat ja rehtori ei tehneet mitään. Vaihdoimme hänet toiseen kouluun nelosesta eteenpäin. Koulumatka piteni puolella, mutta sai rauhallisen luokan ja kivat kaverit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo sama jatkuu aikuisena, kiltti nainen ottaa räyhäpetterin poikaystäväksi, räyhäpetteri hoitaa sosiaaliset suhteet ja pitää kiltinkin puolia pahaa maailmaa vastaan. Räyhäpetterit vaan kyllästyy nopeasti kiltteihin ja kiltit alkaa pelkäämään räyhää ja sitten vaan uusi kiltti tilalle.
Numero 8 oli siis ap.
Ja jatkan, että rauhallinen lapsi ei ole synonyymi hiljaiselle hissukalle. Ja vaikka joku on hiljainen ja rauhallinen, se ei hitto soikoon tarkoita sitä, että hän olisi hissukka joka pitää jyrätä, että oppisi pitämään puolensa.
Ja kyllä, aion kannustaa häntä hakemaan vaikka musiikkiluokalle (sellaisella olin itse, ja eipä ollut häiriköitä, vaan opiskelurauha kolmannesta yhdeksänteen luokkaan ja motivaatio elämässä pärjäämiseen jokaisella kohdillaan. Oli hiljaisempaa ja rohkeampaa, mutta ryhmädynamiikka ei ollut sellainen että kuusi-kymmenen lasta pitää meteliä ja kaaosta yllä ja loput yrittää pärjätä päivästä toiseen).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli samanlaista alakoulun ensimmäisillä luokilla. Tyttö istui vilkkaiden poikien keskellä "rauhoittamassa". Kyseenalaistin tämän silloin, kun tyttöni valitti, ettei saa rauhaa tunnilla. Nyt viidennellä luokalla tilanne on sikäli muuttunut, että istuu muiden rauhallisten oppilaiden kanssa takarivissä ja vilkkaammat oppilaat ovat edessä. Eli ottaisin puheeksi opettajan kanssa asian.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo meillä on samaa, ala-asteella tyttö laitettiin vilkkaan isokokoisen pojan viereen istumaan että rauhoittaa tätä. Kukaan ei ole nykyään tytön kaveri. On siis seiskalla. Omasta luokasta ei ole yhtään kaveria. Rauhallinen, kiltti, huomaamaton tyttö siis kyseessä. Ei meikkaa edes. Oon itse ollut samanlainen ja jouduin kiusatuksi.
Siitä pojan viereen joutumisestako se kaverittomuus johtuu?
Jos itse olet ollut samanlainen niin miksi ihmeessä olet halunnut kasvattaa samanlaisen lapsen?
Eli et ole kasvattanut, yhtä hyvin kuin sitä riiviötä pitää kasvattaa ottamaan huomioon toiset ja käyttäytymään, pitää sitä hiljaista hissukkaa, huomaamatonta lasta, kasvattaa reippaammaksi ja puolensa pitäväksi.
Kuule neropatti, ihmisen temperamentti on synnynnäinen, ei kenestäkään kasvatuksella tehdä itsensä vastakohtaa eikä tarvitsekaan. Toki rohkaista voi ja kannattaa, ja varmaan ap:kin on tätä yrittänyt, mutta kyllä päiväkoti- ja koulumaailmassakin pitäisi suhtautua eri tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näistä vastauksista käy ilmi kannattiko täältä mitään kysyä.
Vierailija kirjoitti:
Tuo sama jatkuu aikuisena, kiltti nainen ottaa räyhäpetterin poikaystäväksi, räyhäpetteri hoitaa sosiaaliset suhteet ja pitää kiltinkin puolia pahaa maailmaa vastaan. Räyhäpetterit vaan kyllästyy nopeasti kiltteihin ja kiltit alkaa pelkäämään räyhää ja sitten vaan uusi kiltti tilalle.
Niinhän sinä luulet (toivot?), mutta todellisuus on ihan toinen. Ne räyhäpettereiden puolisot ei ole niitä, jotka on olleet hyviä koulussa, urheilullisia ja vastuullisia lapsia ja nuoria. Näillä nuorilla on samanlaiset puolisot, jotka ovat palstalaisten silmissä niitä nössöjä insinöörejä sun muita.
Räyhäpettereiden vaimot on niitä seiskan ja alle oppilaita, jotka pönkitti olematonta itsetuntoaan paljastavalla pukeutumisella, juomisella ja tupakanpoltolla. Niitä, joiden mielestä nössöt on pahinta maailmassa.
Vierailija kirjoitti:
Opettajaan yhteys tai odotat vanhempainvarttiin ja sitten annat tulla.
Kirjoita mielummin wilmaviesti ensin. Turha padota raivoa vanhempaivarttiin asti ja sitten pärähtää opettajan silmille. Ehkä jotain muutosta tulee jo ennen vanhempainvarttia.
Tartuin lukiessani kohtaan: "lapseni on aina ollut näkymätön ja, että muut ovat aarteita ja taitavia." voisiko ongelman juuri olla tässä? Itsekin välillä pohdin: kuka määrittelee sen, onko lapseni tai vaikkka koirani aivan ihana, kultahippu, aarre ja olen tullut päätelmään, että minä itse, äiti. Kun pidän lastani aarteena, maailman ihanimpana lapsena ja rakstan häntä pyytteettömästi. Uskoo hän siihen itsekin, että on äitille maailman ihanin aarre ym. Ja kun hän niin tekee, alkaa muutkin näkemään hänessä itse arvostusta, kunnioitusta, rakkautta, niin itseä kun muitakin kohtaan. Ne on uskomuksia itsestä ja muista ihmisistä. Nyt kun olet huomannut itsessäsi uskomuksia, on sinulla hyvä tilaisuus alkaa muuttaa uskomuksiasi toiseen suuntaan. Kyllä sinunkin lapsesi on aivan yhtä tärkeä ja ihana, niinkun kaikkien muidenkin lapset, sinun tulee vaan itse uskoa siihen. <3
Oma lapseni ei ole kotona edes erityisen kiltti ja rauhallinen, mutta koulussa hän ilmeisesti on "esimerkillinen" ja hyväkäytöksinen, on hiljaa tunneilla jne. Ja olen huomannut juuri tuota samaa. Aina vieressä on joku häirikkö tai "villi poika", jota tyttäreni pitäisi jotenkin rauhoittaa. Tällä hetkellä vieressä istuu tyttö, joka puhuu, häiritsee ja keskeyttää koko ajan, kun tyttäreni yrittää tehdä tehtäviä. Viimeksi tänä aamuna tyttö siitä halusi puhua, kun asia vaivaa. Pakko kai olla yhteydessä opettajaan.
Vierailija kirjoitti:
Jos sun tyttösi on hyvä koulussa, niin kohta hänelle sysätään myös vastuu huonoimpien tukiopetuksesta tunnilla.
Juuri näin!
Meidän tytölle kävi niin. Ekalla ja tokalla istutettiin vilkkaiden poikien viereen. Lopulta sai tehtävän toimia”apuopena”. Kiersi luokassa auttamassa muita matikassa ja äidinkielessä ja käsitöissä. Lisätehtäviä ei saanut vaikka niitä pyysimme. Hankimme niitä sitten itse tytön tahdosta. Lapsi kuormittui open roolista ja otimme asian puheeksi opettajan kanssa, mutta muutosta ei tapahtunut ennen kolmatta luokkaa.
Lapseni oli vieraskielisessä opetuksessa, joten luokassa oli monenmoista haastetta osalle oppilaista. Ymmärrän opettajan stressin, mutta on väärin käyttää pientä alakoululaista apuopena päivittäin.
Alue: Aihe vapaa
Opettajaan yhteys tai odotat vanhempainvarttiin ja sitten annat tulla.