Olen kiltin tytön äiti, ja aivan raivoissani kaikesta!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on omista kouluajoistani samantyyppisiä kokemuksia. Olen mies. Mun ainoa koulukaverini oli myös tällainen kiltti tyttö. Hän oli mua arempi, joten mä

puolustin häntä niin kun pystyin, mutta aika usein opettajat tosiaan erotti meidät ja sijoitteli justiinsa pahimpien kiusaajien ja häiriköiden sekaan. Vain muutama opettaja oli niin tarkkanäköinen, että tajusi, missä mennään ja antoi meidän olla rauhassa.

Kun yläasteella vaihdoin koulua, tämän tytön mielenterveys romahti ihan täysin kun hän jäi siihen kouluun yksin.

Meitä kumpaakin pidettiin hyvinä ja lahjakkainakin oppilaina. Elämä on kuitenkin kummallakin mennyt lähinnä mielenterveysongelmien kanssa painiessa. Toki siihen vaikutti kotiolot ja varmaan perimäkin.

Kaverini puhuu vieläkin kouluajoista ja oikeasti pelkää yhä lapsia ja nuoria. Usein ollaan puhuttu siitä, että onneksi ei olla lapsia nykyaikana. Kouluissa meno on nykyisin varmasti jotain todella hirveää. Sille rasavillille adhd-lapselle suureen luokkaan joutuminen ei myöskään tee hyvää. Ei se varmasti tee hyvää kenellekään, eikä kukaan opi mitään. Nykyään on vielä tämä nettikiusaamisen mahdollisuus kaiken muun lisäksi.

Itse syytän tästä päättäjiä. Lapsethan on Suomen tulevaisuus. Me lorotellaan tässä omiin housuihimme kuin pilkkijä pakkasella. Hetken voi olla lämmin, mutta sitten jäätyy entistä pahemmin. Vaikka eipä nuo päättäjät ole ehkä enää sitä aikaa näkemässä edes.

Se on totta, että ihmiset ylipäänsä kävelee helposti rauhallisten ja kilttien yli. Mun siskoni oli kaikki aika rasavillejä ja mua kohtaan he oli välillä hyvinkin väkivaltaisia. Vanhempia ei kiinnostanut. Mun piti kuulemma vain opetella pitämään puoleni, mutta jos tein sen, mulle suututtiin kun mun olisi pitänyt vain "antaa periksi ja ymmärtää" kun kerta olin pitkäpinnaisempi. Siskojen rohkeutta ja jopa röyhkeyttäkin ihailtiin. Sama toistuu jatkuvasti jossain muodossa nykyäänkin. Se, joka osaa olla ihmisiksi on jokin vastuunkantaja.

Tuollainen rauhallisemman lapsen laittaminen vastuuseen muista vain vahvistaa mielestäni tuota kuoreen vetäytymistä ja tekee aremmaksi. En tiedä, miten aikuiset on niin usein unohtaneet, millaista oli olla lapsi. Mä muistan sen hyvin, eikä ne muistot ole kovin nättejä. Se kiltti, hiljainen ja usein ujokin lapsi on todella avuton siinä pyörityksessä ja aikuisten pitäisi ymmärtää olla ns. heittämättä häntä susille.

Tekin olitte tavallaan tukea tarvitsevia lapsia ja tuen tarvetta ei huomattu. Ilman häiriköitäkin olisitte varmaan hyötyneet tuesta. Tää pitää tajuta eikä niputtaa kaikkia rauhallisia samaksi.

Varmastikin oltiin. Olen epäillyt, että mulla saattaa olla jokin tarkkaavaisuushäiriö, asperger tms. Myönnän, että mun sosiaaliset taitoni on aina olleet heikot ja mulla oli ongelmia jo ennen kouluaikoja. Olisin myös ihan hyvin itse tietysti voinut olla se häirikkö, jos asiat olisi olleet jotenkin toisin tai jos olisin jotenkin pimahtanut jossain vaiheessa.

Ihminen voi tosiaan olla hiljainen ja rauhallinen, vaikka osaisikin pitää puolensa. Se on totta. Osa heistä on sosiaalisesti hyvinkin taitavia. Ei kaikki ole yhtä avuttomia kuin esimerkiksi mä, eikä lapsia nyt pidä mihinkään pumpuliin tai kuplamuoviin kääriä. Silti esim. ap on mielestäni oikeassa.

Vierailija kirjoitti:

Okei, ehkä en ihan raivoissani enkä ihan kaikesta, mutta kuitenkin vähän. Ja jotta säilyisi perspektiivi, niin olen kolmen lapsen äiti, ja esikoiseni on kiltti mutta vähän huonolla keskittymiskyvyllä varustettu poika. Tiedän, mistä puhun ja tiedän, että ei ole aina helppoa "vastapuolellakaan".

Keskimmäiseni on tyttö, rauhallinen, taitava keskittymään, taitava monessa asiassa. Oppi lukemaan ja kirjoittamaan muutama vuosi sitten. On liikunnallinen ja rohkea, mutta sellainen oman tien kulkija, ettei kaipaa ryhmää ympärilleen eikä jatkuvaa huomioita muilta.

Monelle lapselle ja aikuiselle hän on näkymätön: häntä voi etuilla, hänet voi unohtaa laskuista, hänet voi jättää ulkopuolelle koska hän ei ole ihmisten kanssa aivan yhtä rohkea mitä on kiipeillessä ja temppuillessa. Päiväkodissa hän tuli monen vilkkaamman pojan (sorry, mutta aina pojan, ei koskaan tytön) jyräämäksi, lyödyksi ja potkituksikin. Ison päiväkodin pihalla on kymmeniä ja taas kymmeniä lapsia kerralla, ja siellä sitten keinujonossa tönittiin tai pulkkamäessä laskettiin päälle. Joka kerta tyttö kertoi aikuiselle, mutta siinä vaiheessa kun hän alkoi olla mustelmilla, alettiin kysellä päiväkodista lisää. Kukaan ei ollut nähnyt kuulemma mitään.

Ja kun kysyttiin, miten päivä oli mennyt, tuli olo että joskus hoitaja joutui miettimään että niin joo, sen tytön päivä... Mitään henkilökohtaista emme kuulleet juuri koskaan, eikä edes vasu-keskusteluissa tullut ilmi, että hoitajat olisivat mitenkään erityisesti kiinnittäneet häneen huomioita. "Taitavahan hän on, ja kiltti". Siinä kaikki, ja kateellisena joskus kuuntelin miten yhdestä lapsesta puhuttiin aarteena ja toista kehuttiin erityisistä taidoista. Oma lapseni oli aina näkymätön.

Ja nyt kun koulu on alkanut, on käynyt juuri se mitä pelkäsinkin. Kun kysyin, kenen vieressä tyttö istuu, sain vastaukseksi että "Emilin". Eli sen villin ja tarkkaavaisuushäiriöisen pojan vieressä, ja opettaja oli kuulemma sanonut että oma tyttöni sitten rauhoittaa tätä "Emiliä" ja voi vähän opastaa aina että mitä tehdään. MIKSI?! Missä on minun lapseni koulurauha? Missä on minun lukevalle, kirjoittavalle ja laskevalle ekaluokkalaiselleni vaikka joku isompi oppilas, jonka seurassa hän voisi tehdä vähän edistyneempien tehtäviä? Ei se voi mennä näin, että omani on joku tutor niille jotka eivät osaa ottaa muita huomioon :( Samanlaisia tyttöjä luokalla on muutama, ja tässä keräilen rohkeutta kysyä heidän vanhemmiltaan ja opettajalta, että eihän tämä oikeasti voi mennä näin, eihän?

Muita rauhallisten lasten (tyttöjen tai poikien), jotka huomanneet saman?

Ymmärrän oikein hyvin mistä puhut.

Kysymys kuuluu nyt: Kärsiikö tyttäresi itse tilanteesta, vai tuntuuko se vain sinusta pahalta? Ja kysyn siksi, että mulla on kolme poikaa, joista 

esikoinen on joviaali, kaikkien kanssa toimeen tuleva leppoisa heppu. Hän on usein toiminut vastaavalla tavalla "rauhoittajana" luokan villikoille, mutta kouluikäisenä hän ei siitä enää kärsinyt. Sanon enää, koska meillä oli myös ystäväperheen lapsi, joka sai aina kun tavattiin ( ja muutenkin päivittäin) aivan järkyttäviä raivareita, ja muistan kuinka jossian kohtaa oma lapseni ahdistui tuon lapsen seurasta niin, että emme nähneet sitten pidempään toviin.

Keskimmäinen on koulussa superhyvä, mutta myös tosi kova puhua papattamaan. Hän monta kertaa ala-asteella valitti siitä, ettei koskaan saanut olla omien kavereidensa kanssa ja vieressä luokassa, vaan hänet aina laitettiin niiden vähän syrjittyjen viereen, varmaan siksi, että omani ei koskaan kiusannut ketään.

Otin asian opettajan kanssa jossain kohtaa puheeksi, ja tilanne muuttuui.

Nuorin on se ADHD-lapsi ( oikeasti siis), jonka viereen luokassa varmasti laitetaan ne kiltit tytöt rauhoittamaan häntä. Monenlaisia muitakin tukitoimia on käytössä.  Ja lapseni siis ei todellakaan kiusaa ketään tms. mutta on äänekäs ja levoton. 

Minä en voi sille mitään, kenen viereen nuorin lapseni istutetaan. Minulla ei ole kotoa tai töistä käsin keinoja puuttua koulupäivän kulkuun. Onneksi lapsella on kavereita ja asiat muutenkin ihan ok:sti.

Mutta siis: Kärsiikö tyttösi itse tilanteesta? Ja jos kärsii, voitko keksiä tytölle apuvälineitä, joilla saa työrauhan? Esim kuulokkeet jos melua on liikaa?

Tiedän, että ylöspäin eriyttäminen on suomalaisissa kouluissa aivan lapsenkengissä. Oma esikoiseni teki seiskalla jo lukion matikkaa itse kirjoista opiskellen ( opettaja toki antoi kirjat), mutta muuten hänen matemaattista lahjakkuuttaan ei kyllä ole tuettu mitenkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kenen viereen ne vilkkaat sitten pitäisi laittaa? Toisten vilkkaiden vai? Ei taitaisi tulla oppitunneista mitään. En tarkoita, että tyttösi velvollisuus on olla yksityisopettaja, mutta kyllä mielestäni osa sosiaalisten taitojen opettelua on se, että omia hyviä taitojaan opettaa esimerkin avulla. Mikään kynnysmatto ei tarvitse olla.

Oletteko harkinnut kotikoulua, jos asia kuitenkin vaivaa noin valtavasti? Tuollainen lapsi olisi omiaan kotiopetukseen.

Miksi hyväkäytöksiselle ja kiltille ei kuuluisi samat oikeudet, kuin häiriköille, vaan pitäisi siirtyä kotiopetukseen?

Ja miksi häiriköt ylipäätään käyvät koulua, kun oppimisen sijaan, he mieluimmin räyhäävät ja häiritsevät.

Sama työelämässä, mutta sieltä he lentävät ulos, kuin leppäkeihäs, kun työympäristössä ei häiriköintiä ja kiusaamista sallita.

Palstan "kiltti miehille" on löytynyt naispuolinen vastine.

"Kiltti nainen": kaikki pienet vilkkaat pojat aka maailman syöpä pitää sulkea laitokseen häiritsemästä meitä kilttejä naisia aka oikeita ihmisiä. Miksi oi miksi niiden annetaan edelleen liikkua vapaana!"

Aina kun ihminen korostaa omaa kiltteyttään suhteessa muihin ihmisiin ja kokee tulevansa ehtimiseen väärin kohdelluksi eri yhteisöissä, on varsin todennäköistä ettei hän ole oikeasti lainkaan kiltti, vaan passiivis-aggressiivinen.

Heh he, monelle on henkisesti yllättävää että joku on oikeasti kiltti. Et ikään kuin kestä sitä infoa, että toiset ihmiset oikeasti ovat kilttejä, joten käännät ja väännät totuutta väittämällä että se on "passiivis-aggressiivista" lol. Tiedän kyllä, että kiltteys häiritsee monia ihmisiä, koska heissä itsessään on niin paljon jotain vihaa ja kaunaa, jota päivästä toiseen purkavat. Ja monet joilla on erityisen outo meno, pelataan luurit päässä sotapelejä tuntitolkulla, haistatellaan, potkitaan luokkakavereita yms yms. kuvittelevat että se on tavallista ja että kyllä ne toisetkin on oikeasti samanlaisia. News flash: kaikki eivät ole tuollaisia! Sama aikuisena: jos on itse kaunainen, puhuu pahaa työkavereista, juonittelee, pettää puolisoaan, pakenee omia lapsiaan tietokoneelle/harrastuksiin yms. voi kuvitella, että toisetkin toimivat niin. Mutta jälleen news flash: kaikki eivät ole sellaisia. Eikä kaikilla ole mitään passiivis-aggressiivista halua olla samanlainen. 

 

Millaiseksi itse koet itsesi? oletko kiltti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kenen viereen ne vilkkaat sitten pitäisi laittaa? Toisten vilkkaiden vai? Ei taitaisi tulla oppitunneista mitään. En tarkoita, että tyttösi velvollisuus on olla yksityisopettaja, mutta kyllä mielestäni osa sosiaalisten taitojen opettelua on se, että omia hyviä taitojaan opettaa esimerkin avulla. Mikään kynnysmatto ei tarvitse olla.

Oletteko harkinnut kotikoulua, jos asia kuitenkin vaivaa noin valtavasti? Tuollainen lapsi olisi omiaan kotiopetukseen.

Miksi hyväkäytöksiselle ja kiltille ei kuuluisi samat oikeudet, kuin häiriköille, vaan pitäisi siirtyä kotiopetukseen?

Ja miksi häiriköt ylipäätään käyvät koulua, kun oppimisen sijaan, he mieluimmin räyhäävät ja häiritsevät.

Sama työelämässä, mutta sieltä he lentävät ulos, kuin leppäkeihäs, kun työympäristössä ei häiriköintiä ja kiusaamista sallita.

Palstan "kiltti miehille" on löytynyt naispuolinen vastine.

"Kiltti nainen": kaikki pienet vilkkaat pojat aka maailman syöpä pitää sulkea laitokseen häiritsemästä meitä kilttejä naisia aka oikeita ihmisiä. Miksi oi miksi niiden annetaan edelleen liikkua vapaana!"

Aina kun ihminen korostaa omaa kiltteyttään suhteessa muihin ihmisiin ja kokee tulevansa ehtimiseen väärin kohdelluksi eri yhteisöissä, on varsin todennäköistä ettei hän ole oikeasti lainkaan kiltti, vaan passiivis-aggressiivinen.

Heh he, monelle on henkisesti yllättävää että joku on oikeasti kiltti. Et ikään kuin kestä sitä infoa, että toiset ihmiset oikeasti ovat kilttejä, joten käännät ja väännät totuutta väittämällä että se on "passiivis-aggressiivista" lol. Tiedän kyllä, että kiltteys häiritsee monia ihmisiä, koska heissä itsessään on niin paljon jotain vihaa ja kaunaa, jota päivästä toiseen purkavat. Ja monet joilla on erityisen outo meno, pelataan luurit päässä sotapelejä tuntitolkulla, haistatellaan, potkitaan luokkakavereita yms yms. kuvittelevat että se on tavallista ja että kyllä ne toisetkin on oikeasti samanlaisia. News flash: kaikki eivät ole tuollaisia! Sama aikuisena: jos on itse kaunainen, puhuu pahaa työkavereista, juonittelee, pettää puolisoaan, pakenee omia lapsiaan tietokoneelle/harrastuksiin yms. voi kuvitella, että toisetkin toimivat niin. Mutta jälleen news flash: kaikki eivät ole sellaisia. Eikä kaikilla ole mitään passiivis-aggressiivista halua olla samanlainen. 

 

Tässä tuli taas täyslaidallinen tätä "kiltteyttä". MOT.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kenen viereen ne vilkkaat sitten pitäisi laittaa? Toisten vilkkaiden vai? Ei taitaisi tulla oppitunneista mitään. En tarkoita, että tyttösi velvollisuus on olla yksityisopettaja, mutta kyllä mielestäni osa sosiaalisten taitojen opettelua on se, että omia hyviä taitojaan opettaa esimerkin avulla. Mikään kynnysmatto ei tarvitse olla.

Oletteko harkinnut kotikoulua, jos asia kuitenkin vaivaa noin valtavasti? Tuollainen lapsi olisi omiaan kotiopetukseen.

Miksi hyväkäytöksiselle ja kiltille ei kuuluisi samat oikeudet, kuin häiriköille, vaan pitäisi siirtyä kotiopetukseen?

Ja miksi häiriköt ylipäätään käyvät koulua, kun oppimisen sijaan, he mieluimmin räyhäävät ja häiritsevät.

Sama työelämässä, mutta sieltä he lentävät ulos, kuin leppäkeihäs, kun työympäristössä ei häiriköintiä ja kiusaamista sallita.

Palstan "kiltti miehille" on löytynyt naispuolinen vastine.

"Kiltti nainen": kaikki pienet vilkkaat pojat aka maailman syöpä pitää sulkea laitokseen häiritsemästä meitä kilttejä naisia aka oikeita ihmisiä. Miksi oi miksi niiden annetaan edelleen liikkua vapaana!"

Aina kun ihminen korostaa omaa kiltteyttään suhteessa muihin ihmisiin ja kokee tulevansa ehtimiseen väärin kohdelluksi eri yhteisöissä, on varsin todennäköistä ettei hän ole oikeasti lainkaan kiltti, vaan passiivis-aggressiivinen.

Kiltti ihminenkin on ihminen jolla on tunteet - myös vihan tunteita. Ja passiivis-agressiivisuus on usein vain ollut se ainoa tapa purkaa omaa pahaa oloa, kun muuta ei ole sallittu. Tämä ketju on minusta muutenkin aika kesy vaikeiden tunteiden ilmaisemisen kohdalla eikä mitään suoraa sotaa ole vielä julistettu minnekään, kunhan on purettu patoutuneita asioita.

Niin. Viime kädessähän tämä kaikki lähtee kotoa. Toki perusluonteestakin, mutta ennen kaikkea niistä varhaisista sosiaalisista suhteista ja tavoista, joilla on oppinut viestimään toisille tunteistaan.

Ei ole mitenkään helppoa osata pitää ystävällisesti kiinni omista rajoistaan. Moni opettelee sitä koko elämänsä.

Käsi sydämelle, kaikki aikuiset: kun seuraavan kerran sosiaalisessa tilanteessa joku kohtelee sinua kaltoin, osaatko sanoa asiallisesti, miltä sinusta tuntuu ja mitä toivot? Vai patoatko kielteiset tunteet itseesi ja räyhäät asiasta kyseisen henkilön selän takana? Kumpi on kilttiä?

Heh, yläasteella opettaja siirsi minut mukavan kympin tytön viereen istumaan.

En ollut mitenkään levoton vaan hiljainen ja rauhallinen, kunhan ei koulu paljoa kiinnostanut ja etenkään matikka. Ajatteli kai että se osaaminen jotenkin välittyisi minulle🙄😂

Vierailija kirjoitti:

Heh, yläasteella opettaja siirsi minut mukavan kympin tytön viereen istumaan.

En ollut mitenkään levoton vaan hiljainen ja rauhallinen, kunhan ei koulu paljoa kiinnostanut ja etenkään matikka. Ajatteli kai että se osaaminen jotenkin välittyisi minulle🙄😂

T.m27

Vierailija kirjoitti:

Tartuin lukiessani kohtaan: "lapseni on aina ollut näkymätön ja, että muut ovat aarteita ja taitavia." voisiko ongelman juuri olla tässä? Itsekin välillä pohdin: kuka määrittelee sen, onko lapseni tai vaikkka koirani aivan ihana, kultahippu, aarre ja olen tullut päätelmään, että minä itse, äiti. Kun pidän lastani aarteena, maailman ihanimpana lapsena ja rakstan häntä pyytteettömästi. Uskoo hän siihen itsekin, että on äitille maailman ihanin aarre ym. Ja kun hän niin tekee, alkaa muutkin näkemään hänessä itse arvostusta, kunnioitusta, rakkautta, niin itseä kun muitakin kohtaan. Ne on uskomuksia itsestä ja muista ihmisistä. Nyt kun olet huomannut itsessäsi uskomuksia, on sinulla hyvä tilaisuus alkaa muuttaa uskomuksiasi toiseen suuntaan. Kyllä sinunkin lapsesi on aivan yhtä tärkeä ja ihana, niinkun kaikkien muidenkin lapset, sinun tulee vaan itse uskoa siihen. <3

Filosofit varoittavat katteettomasta positiivisesta ajattelusta. Pari viikkoa sitten oli Ylen sivuilla juttua. Ei se elämän hallinta ihan noin helppoa ole.

En ole opettaja, mutta epäilen ihan maalaisjärjellä, että istumajärjestystä vaihdettaessa opettajalla on mielessä muutama strateginen siirto (nuo kaksi kauemmaksi toisistaan tms.) ja loput menevät sitten ihan vain pakkaa sekoitellen. Jokaiselle pitää löytyä joku pariksi, ja luokassa on kaikenlaisia ihmisiä.

Mulla itselläni on juuri koulun aloittanut ekaluokkalainen, joten tiedän kyllä miten jokainen vanhempi mielensä pohjalla ajattelee lapsensa saavan koulussa vähän vähemmän kuin hän ansaitsee. Mutta järjellä voi taistella sitä tunnetta vastaan, ja uskon että on hyvästä antaa lapselle signaali, että luotan opettajaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomatkaa, miten vähän arvostetaan tyttöä, joka

- on kiltti muille

- omaa hyvät käytöstavat

- on rauhallinen

- on hyvä koulussa

- ei ota paikkaansa kyynärpäätekniikalla

Mitä se kertoo tästä yhteiskunnasta?

No miksi oletat, että nuo olisivat jotenkin hyveitä? Ajattele asiaa toisinpäin, eihän tämä maailma etenisi koskaan mihinkään, jos kukaan ei käyttäisi kyynärpäätekniikkaa ja kaikki olisivat rauhallisia. Rauhallisuus on kivaa ja säästää aikuisen hermoja, mutta miksi se olisi jotenkin erityisen hieno hyve tai jotain tavoiteltavaa? Eikö siinä ajatella lähinnä aikuisen etua, kun rauhallinen lapsi ei vie liikaa huomiota? Mutta sellainen rauhallisuus ei vie yrityksiä eteenpäin, ei kehitä rohkeita uusia innovaatioita, ota riskejä jne. 

Olen pahoillani, mutta tuollaisia piirteitä ei arvosteta ihmisessä erityisen korkealle ja sillä on myös  ihan pätevät syyt. Ja ei edes tarvitse olla mikään moraaliton hirviö, että pärjää, mutta rohkea pitää olla, ei ole syytä olla rauhallinen läheskään aika, joskuse kyynärpäätaktiikka on todellakin toivottua, liiallinen kiltteys muita kohtaan lähinnä ärsyttää, jos ihminen ei osaa pitää rajoistaan huolta jne. ja vetää puoleensa hyväksikäyttäjiä kuin hunaja kärpäsiä. Mielestäni nämä ovat varsin päteviä syitä, miksi tuo lista ei ole kovin arvostettu ja mielestäni siinä ei todellakaan ole mitään pahaa tai negatiivista. 

Kaikella kunnioituksella mutta veikkaan että sinun lapset ovat niitä, joiden siirrosta erityisluokalle fantasioi sekä oma opettaja että n. 85% luokan oppilaista. Ilman kilttejä ja rehellisiä ihmisiä elämä olisi aika ankeaa. Tee siis palvelus yhteiskunnalle ja pidä ideologiasi ihan vaan itselläsi, äläkä ainakaan lähde kasvattamaan ketään sen mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on omista kouluajoistani samantyyppisiä kokemuksia. Olen mies. Mun ainoa koulukaverini oli myös tällainen kiltti tyttö. Hän oli mua arempi, joten mä

puolustin häntä niin kun pystyin, mutta aika usein opettajat tosiaan erotti meidät ja sijoitteli justiinsa pahimpien kiusaajien ja häiriköiden sekaan. Vain muutama opettaja oli niin tarkkanäköinen, että tajusi, missä mennään ja antoi meidän olla rauhassa.

Kun yläasteella vaihdoin koulua, tämän tytön mielenterveys romahti ihan täysin kun hän jäi siihen kouluun yksin.

Meitä kumpaakin pidettiin hyvinä ja lahjakkainakin oppilaina. Elämä on kuitenkin kummallakin mennyt lähinnä mielenterveysongelmien kanssa painiessa. Toki siihen vaikutti kotiolot ja varmaan perimäkin.

Kaverini puhuu vieläkin kouluajoista ja oikeasti pelkää yhä lapsia ja nuoria. Usein ollaan puhuttu siitä, että onneksi ei olla lapsia nykyaikana. Kouluissa meno on nykyisin varmasti jotain todella hirveää. Sille rasavillille adhd-lapselle suureen luokkaan joutuminen ei myöskään tee hyvää. Ei se varmasti tee hyvää kenellekään, eikä kukaan opi mitään. Nykyään on vielä tämä nettikiusaamisen mahdollisuus kaiken muun lisäksi.

Itse syytän tästä päättäjiä. Lapsethan on Suomen tulevaisuus. Me lorotellaan tässä omiin housuihimme kuin pilkkijä pakkasella. Hetken voi olla lämmin, mutta sitten jäätyy entistä pahemmin. Vaikka eipä nuo päättäjät ole ehkä enää sitä aikaa näkemässä edes.

Se on totta, että ihmiset ylipäänsä kävelee helposti rauhallisten ja kilttien yli. Mun siskoni oli kaikki aika rasavillejä ja mua kohtaan he oli välillä hyvinkin väkivaltaisia. Vanhempia ei kiinnostanut. Mun piti kuulemma vain opetella pitämään puoleni, mutta jos tein sen, mulle suututtiin kun mun olisi pitänyt vain "antaa periksi ja ymmärtää" kun kerta olin pitkäpinnaisempi. Siskojen rohkeutta ja jopa röyhkeyttäkin ihailtiin. Sama toistuu jatkuvasti jossain muodossa nykyäänkin. Se, joka osaa olla ihmisiksi on jokin vastuunkantaja.

Tuollainen rauhallisemman lapsen laittaminen vastuuseen muista vain vahvistaa mielestäni tuota kuoreen vetäytymistä ja tekee aremmaksi. En tiedä, miten aikuiset on niin usein unohtaneet, millaista oli olla lapsi. Mä muistan sen hyvin, eikä ne muistot ole kovin nättejä. Se kiltti, hiljainen ja usein ujokin lapsi on todella avuton siinä pyörityksessä ja aikuisten pitäisi ymmärtää olla ns. heittämättä häntä susille.

Tekin olitte tavallaan tukea tarvitsevia lapsia ja tuen tarvetta ei huomattu. Ilman häiriköitäkin olisitte varmaan hyötyneet tuesta. Tää pitää tajuta eikä niputtaa kaikkia rauhallisia samaksi.

Olin juuri tulossa kirjoittamaan samaa, että aika usein se kiltti, hiljainen ja rauhallinen saattaa kärsiä ihan yhtä paljon (joskus enemmänkin) sisäisesti kuin se eksternalisoivasti oireileva. Jostut ihmiset vetäytyvät kuoreensa voidessaan huonosti. Sillä kiltillä, hiljaisella, "helpolla", joka laitetaan apuopeksi villikoilla saattaa kotona jo olla huollettavana aikuiset, joilla ei aikuisuus ole hallussa. Hänestä on ehkä ns. "potkittu itsensä puollustaminen pihalle".  Ne näkymättömät lapset on oikeasti aika isossa vaarassa, pitäisi muistaa, että onnettomuuspaikallakin ne, jotka ovat ihan hiljaa pelastetaan ensin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kenen viereen ne vilkkaat sitten pitäisi laittaa? Toisten vilkkaiden vai? Ei taitaisi tulla oppitunneista mitään. En tarkoita, että tyttösi velvollisuus on olla yksityisopettaja, mutta kyllä mielestäni osa sosiaalisten taitojen opettelua on se, että omia hyviä taitojaan opettaa esimerkin avulla. Mikään kynnysmatto ei tarvitse olla.

Oletteko harkinnut kotikoulua, jos asia kuitenkin vaivaa noin valtavasti? Tuollainen lapsi olisi omiaan kotiopetukseen.

Miksi hyväkäytöksiselle ja kiltille ei kuuluisi samat oikeudet, kuin häiriköille, vaan pitäisi siirtyä kotiopetukseen?

Ja miksi häiriköt ylipäätään käyvät koulua, kun oppimisen sijaan, he mieluimmin räyhäävät ja häiritsevät.

Sama työelämässä, mutta sieltä he lentävät ulos, kuin leppäkeihäs, kun työympäristössä ei häiriköintiä ja kiusaamista sallita.

Palstan "kiltti miehille" on löytynyt naispuolinen vastine.

"Kiltti nainen": kaikki pienet vilkkaat pojat aka maailman syöpä pitää sulkea laitokseen häiritsemästä meitä kilttejä naisia aka oikeita ihmisiä. Miksi oi miksi niiden annetaan edelleen liikkua vapaana!"

Aina kun ihminen korostaa omaa kiltteyttään suhteessa muihin ihmisiin ja kokee tulevansa ehtimiseen väärin kohdelluksi eri yhteisöissä, on varsin todennäköistä ettei hän ole oikeasti lainkaan kiltti, vaan passiivis-aggressiivinen.

Heh he, monelle on henkisesti yllättävää että joku on oikeasti kiltti. Et ikään kuin kestä sitä infoa, että toiset ihmiset oikeasti ovat kilttejä, joten käännät ja väännät totuutta väittämällä että se on "passiivis-aggressiivista" lol. Tiedän kyllä, että kiltteys häiritsee monia ihmisiä, koska heissä itsessään on niin paljon jotain vihaa ja kaunaa, jota päivästä toiseen purkavat. Ja monet joilla on erityisen outo meno, pelataan luurit päässä sotapelejä tuntitolkulla, haistatellaan, potkitaan luokkakavereita yms yms. kuvittelevat että se on tavallista ja että kyllä ne toisetkin on oikeasti samanlaisia. News flash: kaikki eivät ole tuollaisia! Sama aikuisena: jos on itse kaunainen, puhuu pahaa työkavereista, juonittelee, pettää puolisoaan, pakenee omia lapsiaan tietokoneelle/harrastuksiin yms. voi kuvitella, että toisetkin toimivat niin. Mutta jälleen news flash: kaikki eivät ole sellaisia. Eikä kaikilla ole mitään passiivis-aggressiivista halua olla samanlainen. 

 

Millaiseksi itse koet itsesi? oletko kiltti?

en oikeastaan erityisen kiltti, siis siinä mielessä, että joutuisin sen takia kärsimään tai jonkun uhriksi. Kierrän näin aikuisena kaukaa sen ihmistyypin, josta näen, että koituu harmia. Lapset eivät voi valita. Heidät käytännössä pakotetaan kouluun, vaikka siellä olisi vastassa kiusaamista, ilkkumista ja väkivaltaa.  

Olen enemmän "tarkkailija", minusta on mielenkiintoista seurata toisten ihmisten käyttäytymistä ja juurikin esim. tuo on mielenkiintoinen ilmiö, ettei siedetä vastapuolen kiltteyttä, vaikka toinen ei mitenkään yritä korostaa kiltteyttään. Olemalla vain oma itsensä ärsyttää sitä osapuolta, joka toivoo vähän äksöniä & riitaa. Tällainen ilmiö näkyy helposti työpaikoilla sekä ihan arkisesti monissa parisuhteissa. Ja kyllähän jokainen jossain kohtaa taipuu, ja silloin seuraukset voivat olla tuhoisat. Kutsu sitä passiivis-aggressiivisuudeksi jos tahdot, minä kutsun sitä kiusaamiseksi ja toisen ihmisen psyykeen tahalliseksi murtamiseksi. Se on kai se peto meissä, vietti nujertaa heikommat ja käyttää valtaa. Valta otetaan ja millaiset tyypit sen ottaa? Lastentarhassa, luokassa, työpaikalla, yhteiskunnan kapin päällä, parisuhteessa, ystävyyssuhteissa, suvuissa...

Onko kiltteys heikkoutta? vai uhka toisille? 

Minulla on vilkas, eloisa ja hyvin koulusta suoriutuva kuudesluokkalainen poika. Pärjää koulussa erinomaisesti, mutta parina koulussa istuu ”kympin kiltti tyttö”. Poikani ei huuda tai juokse luokassa, mutta keskittyessä näpertää kumia, kynää, vaihtaa asentoa jne. Tästä syystä tuon tytön äiti on valittanut pojastani. Poikani oli asiasta ihmeissään, eikä edes tajunnut häirinneensä tyttöä. Totesi, että tuo tyttö olisi voinut avata suun ja sanoa asiasta.

Sen sijaan opettaja on ilmeisesti menettänyt toivonsa näiden oikeiden häiriköiden suhteen, ketkä saavat terrorisoida luokkaa. Oma poikani sai turpiinsa koulussa, kun puolusti pientä ekaluokkalaista, joita nämä häiriköt kiusasivat.

Ilmeisesti poikani joutaisi jonnekin komeroon opiskelemaan, kun kilttitytöt häiriintyvät pienestäkin poikkeavasta.

Sen lisäksi tämä uusi OPS on yksi huonoimmista uudistuksista. Meillä lapsi selvästi kuormittuu ”ilmiöviikoista”, kun ei ole selkeää rytmiä ja rutiinia. Huomasin myös, että iPadilla tehtävissä tehtävissä poika arvaa vastaukset, sen sijaan, että yrittäisi oikeasti vastata oikein.

Pojat ovat syövän ensiaste.

#killAllmen

#tasa-arvo

Pojat (ja miehet) pärjäävät yhteiskunnassa  todistettavasti päivä päivältä yhä huonommin naissukupuoleen verrattuna. 

Joten: ei muuta kuin lisää paskaa poikien ja miesten niskaan.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on vilkas, eloisa ja hyvin koulusta suoriutuva kuudesluokkalainen poika. Pärjää koulussa erinomaisesti, mutta parina koulussa istuu ”kympin kiltti tyttö”. Poikani ei huuda tai juokse luokassa, mutta keskittyessä näpertää kumia, kynää, vaihtaa asentoa jne. Tästä syystä tuon tytön äiti on valittanut pojastani. Poikani oli asiasta ihmeissään, eikä edes tajunnut häirinneensä tyttöä. Totesi, että tuo tyttö olisi voinut avata suun ja sanoa asiasta.

Sen sijaan opettaja on ilmeisesti menettänyt toivonsa näiden oikeiden häiriköiden suhteen, ketkä saavat terrorisoida luokkaa. Oma poikani sai turpiinsa koulussa, kun puolusti pientä ekaluokkalaista, joita nämä häiriköt kiusasivat.

Ilmeisesti poikani joutaisi jonnekin komeroon opiskelemaan, kun kilttitytöt häiriintyvät pienestäkin poikkeavasta.

Sen lisäksi tämä uusi OPS on yksi huonoimmista uudistuksista. Meillä lapsi selvästi kuormittuu ”ilmiöviikoista”, kun ei ole selkeää rytmiä ja rutiinia. Huomasin myös, että iPadilla tehtävissä tehtävissä poika arvaa vastaukset, sen sijaan, että yrittäisi oikeasti vastata oikein.

nää ilmiöt ja ipadit on kyllä niin huonoja uudistuksia, kuka näitä keksii? Lapset kaipaavat rauhallisuutta, eivät mitään omaehtoisia ilmiöitä ja jatkuvaa digilaitteiden tuijottamista. Tämä lisännee levottomuutta, lapset keskenään jossain ryhmissä yrittävät keksiä, mitä haluaisivat tänään oppia... 

NAisellinen Logiikka kirjoitti:

Pojat (ja miehet) pärjäävät yhteiskunnassa  todistettavasti päivä päivältä yhä huonommin naissukupuoleen verrattuna. 

Joten: ei muuta kuin lisää paskaa poikien ja miesten niskaan.

heh he! mistä revit tämän mielipiteesi? Kenellä on valta ja rahat maailmassa, tutki vähän ja avaa suusi sen jälkeen uudelleen...  

Ylä-asteella englanninkielen tunnilla minut laitettiin vilkkaan pojan viereen istumaan että rauhoittaisin tätä. Kolme vuotta istuttiin vierekkäin! Siellä hän riehui ja en pystynyt keskittymään kun hän leikki sytkärillä ja rikkoi mun tavaroita. Onneksi osasin englantia tosi hyvin. Mutta miten tämmönen menetelmä on vielä olemassa 2018? 😳 Käsittämätöntä. Itse olen nyt yli 30 v.

Vierailija kirjoitti:

NAisellinen Logiikka kirjoitti:

Pojat (ja miehet) pärjäävät yhteiskunnassa  todistettavasti päivä päivältä yhä huonommin naissukupuoleen verrattuna. 

Joten: ei muuta kuin lisää paskaa poikien ja miesten niskaan.

heh he! mistä revit tämän mielipiteesi? Kenellä on valta ja rahat maailmassa, tutki vähän ja avaa suusi sen jälkeen uudelleen...  

Kaikilla miehillä on totanoin niinku valta niinku kaikki rahat ja niinku maapallo on nelis kulmanen. Ope sano. Yliopistossa.

Juu..tyttäreni meni nyt yläasteelle. On aivan raivoissaan, kun heidän 22-oppilaisella luokallaan on neljä oppituntia, joissa opettaja ei puutu kännykän käyttöön. Yhdellä oppitunnilla on hänen lisäkseen 4 muuta tyttöä, jotka eivät räplää...että miks hänen pitää olla NIIN kiltti. ( on sanottu, että jos yksikin wilma- merkintä tulee, niin känny viikoksi pois). Voi jeesus opettajia ja vanhempia.