Lue keskustelun säännöt.
Haluaako rikkaat oikeasti että mun lapset näkee nälkää?
26.09.2018 |
Mä en voi sille mitään että toimeentulotuki on niin pieni! Se onniin pieni että mun lapset on välillä nälisään kun ei ole varaa ostaa ruokaa kun pitää valita katto pään päällä vai ruoka. No kadulla kylmässä kuoltais ehkä nopeemmin joten ruuasta tingitään. Toimeentulotuen pitää olla isompi ,ei oo oikein että ihmiset ja varsinkin LAPSET kärsii täällä rikkaassa maassa. Mut isot herrat vaan bemareita ostelee ja täällä me yritetään selviytyä aina vaan seuraavasta päivästä. Joku on pielessä täässä maassa
Kommentit (291)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä nainen jolla menee 65€ kuussa ruokaan ja koko vuodessa käyttäö alle 4000€ elämiseen kaiken kaikkiaan:
http://mihinrahakuluu.blogspot.com/
Jos siis ruokamenosi ovat tuota isommat niin leivo itse leipäsi ja tee kaikki ruuat itse kunnes ruokakulut ovat max 60€ per henki kuussa. Toimeentulotuen pitäisi riittää, en maksa loisimista.
Menoissa ei näy ravintola/kahvila/baari -kategoriaan kuuluvia Hesburgerin kerroshampurilaisia, alennuskupongilla 2 x 3,50 = 7 €, jotka maksoin gallup-pisteillä lunastamallani hesen lahjakortilla. Ravintola/kahvila/baari: 22,50 € (ravintolaruoka ja toukokuulta yksi lonkero). Lisäksi rahaa kului Ravintola/kahvila/baari -kategoriaan, mutta koska unohdin sen..
Jep jep...
Siis mielestäsi yksi laskelmista unohtunut (mutta erikseen kuitenkin mainittu) 7 euron kuluerä vesittää koko blogin idean?
Okei. Minusta on varsin mielenkiintoinen blogi, kiitokset linkittäjälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse aiemmin sanoit, että työtön, joka tulisi tällaiseen jaettuun työhön, joutuisi käymään kahdessa eri työpaikassa, koska siinä yhdessä ei olisi edes 45 minuuttia työaikaa lyhentämällä hänelle riittävästi työtunteja.
Ei, en sanonut näin. Tämä koskee vain pieniä firmoja ja firmoja, joissa ei saada jaettua töitä sopivasti. Jos sulla on 10 ihmisen firma, niin sä voit keskimäärin saada hyvinkin lisäihmisen palkattua, ilman että sen täytyy etsiä toinenkin firma. Jos sulla on alle 10 ihmisen firma, niin sitten sun täytyy tiputtaa työaikoja vieläkin enemmän, ja se voi toki ihan onnistuakin esim. 8-9 ihmisen firmassa vielä, mutta 5 ihmisen firmassa voi alkaa kuulumaan soraääniä liian paljon jos pitäisi kuudes ihminen palkata tiputtamaan 8 tunnin työpäivä 6 h 40 min mittaiseksi, jolloin 2000 €/kk palkka tippuisi lukemaan 1666 €/kk.
Toki jossain paremmin palkatussa 3000-4000 €/kk duunissa ei ehkä haittaisikaan, vaikka kuudes heppu otettaisiinkin töihin, palkan tippuessa 2 500 - 3 333 €/kk lukemiin ja vapaa-ajan lisääntyessä kokonaisen työpäivän verran viikossa. Minä ainakin ottaisin mielelläni vaikka perjantain kokonaan vapaaksi.
Tämä työtön siis tarvitsee LISÄÄ työtunteja (kakkostyöpaikan) eikä suinkaan vähemmän.
Vaan lisää verrattuna mihin? Ei suinkaan lisää verrattuna siihen, että se tekisi kokopäivästä duunia, vaan vähemmän.
Ei meidän työttömyyden syy ole siinä, että ihmiset tekevät "liian pitkää" työpäivää. Syy on siinä, että työpaikat ja työttömät eivät kohtaa niin maantieteellisesti kuin osaamisenkaan puolesta.
Ei monimutkaiselle asialle voida antaa yksittäistä syytä, koska kyse on kokonaisesta kaavasta, eikä yksittäisestä luvusta. Jos työttömyys korjaantuu jakamalla olemassaoleva työ uusiksi, niin silloinhan se epäreilu työnjako on yksi syy. Toki asia voi korjaantua myös muita parametrejä säätämällä, jolloin nekin ovat osaltaan "syitä".
Ikävä fakta on, että nyt ja tulevaisuudessa on yhä vähemmän töitä, joita kuka tahansa millä tahansa koulutuksella pystyisi tekemään.
Eihän se ole ikävä fakta. Töiden väheneminen on ollut pitkäaikainen tavoite jo miljoonien vuosien ajan. Harvemmin töitä huvikseen tehdään, vaan elatuksen ja huvituksen mahdollistamiseksi rahan saamisella. Jos tulevaisuudessa ei vähäisellä koulutuksella tehtäviä töitä enää ole, se tarkoittaa sitä, että kyseiset työt on saatu automatisoitua, eli ne tehdään edelleenkin, mutta ilman ihmistä. On yhteiskunnan tehtävä setviä, miten rahat liikutellaan taskusta toiseen ihmistyön vähentyessä. Huono asia se ei silti ole, vaan tavoite. 100 % työttömyys olisi unelma, jos tuotteet ja palvelut saadaan tästä huolimatta aikaiseksi.
Työajan lyhentäminen 45 minuutilla päivässä ei ole ratkaisu tähän, koska tuo koskisi käytännössä vain matalapalkka-aloja ja niistäkin vain osaa.
Tätä väitettä ei ole toteennäytetty. Ja vaikka se pitäisikin paikkansa, niin mitä sitten? Onhan sen nyt reilumpaa, että 100 % ihmisistä saa järjellisen rahamäärän ja tekee kevyempää työpäivää, kuin että 90 % saa järjellisen rahamäärän ja tekee raskaampaa työpäivää samalla kun 10 % kituuttaa.
Ei levyseppä-hitsaajaa voi laittaa vanhainkotiin hoitajaksi tai peruskouluun englannin opettajaksi. Ei edes joka toinen päivä.
Eikä tarvitsekaan voida. Työpaikkoja on katsos isoja määriä per ammattiryhmä, eikä vain yksi per ammattiryhmä. Levyseppähitsaaja vie töitä niiltä muilta levyseppähitsaajilta ja opettaja muilta opettajilta. Englanninopettaja voi lisäksi viedä töitä kääntäjiltä ja levyseppähitsaaja voi sekin kerran viikossa vaikka ajaa bussia, joten homma voi toimia pienilläkin paikkakunnilla.
Ohis... miksi sä oletat, että 10 ihmisen firmassa kaikilla on sama koulutus ja kaikki tekevät samaa työtä? Tämänhän täytyy olla sun olettamuksesi, jos mielestäsi näiden kymmenen työaikaa lyhentämällä voidaan palkata yksi uusi työntekijä, kunhan silläkin on sama koulutus.
En mä mitenkään oleta, että jokaisessa tai välttämättä monessakaan 10 ihmisen firmassa olisi sama koulutus, käytän tuotakin nyt vaan esimerkkinä, eikä kovinkaan monessa firmassa todennäköisesti ole juuri täsmälleen 10 ihmistä.
Se kun ei erityisemmin haittaa, jos esimerkin 10 ihmisen firmassa on 8 taksikuskia, 1 koordinaattori ja 1 toimari. Sellainen firma voi ottaa sen 1 ylimääräisen kuskin, jolloin 2200 euron palkka tipahtaa 1955 euroon, samalla kun koordinaattorin ja toimarin palkkoihin/työtunteihin ei kosketa. Koko malli on "keskimäärin", eikä mikään täsmällinen "joka ikisestä duunista 10 % työajasta ja palkasta annetaan työttömälle".
Okei, eli tämä malli velvoittaisikin vain sellaisia yrityksiä, joissa tuollainen järjestely olisi mahdollinen? Miten olit ajatellut, että tätä valvottaisiin? Kerran vuodessa jokainen yritys toimittaa jollekin tietylle viranomaiselle selvityksen, mikä on ko yrityksen tilanne ja perustelut, jos uuden/uusien työntekijöiden palkkaaminen ei ole mahdollista? Vai ajattelitko, että ne 8 taksikuskia ihan hyvää hyvyyttään haluaisivat lyhentää työaikaansa, pienentää palkkaansa ja kenties joutua hakemaan yhteiskunnan tukia? Ja sä nyt ajattelet vain palkkaa, mutta entä tämän uuden työntekijan vakuutukset ja työterveyshuolto? Sekin maksaa eli niiden muiden palkkoja pitäisi laskea vielä sen verran, että se kattaa uuden työntekijän vakuutukset ja työterveyshuollonkin.
Missään kohdin en ole puhunut velvoittamisesta mitään. Järkeä sellaisessa tuskin olisi ja se vaatisi valvontaa ja hankalia lakikiemuroita. Epäoptimaalisuuteen se johtaisi varmasti. Verotuksellinen porkkana/keppi saattaa hyvinkin riittää, niin että on hitusen kannattavampaa antaa työntekijöille vähemmän tunteja ja ottaa tekijöitä enemmän.
Terveydenhuollosta puhuttiin jo. Siitähän ei tule yhtään sen enempää kustannuksia yhteiskunnan tasolla kuin nytkään, koska ei ketään jätetä kitumaan sairauksiensa kanssa nykyisellään. Jos niiden kustannukset lankeavat uudessa mallissa enemmän työnantajalle, niin vastaavasti se taho, joka aiemmin näistä kustannuksista oli vastuussa, siirtää kyseistä rahaa työnantajalle. Käytännössä kaiketi valtio ja kunnat vähentävät yrityksen verotusta samassa suhteessa kuin yrityksille lykkäävät terveydenhuoltokustannuksia.
Mä en puhunut terveydenhuollosta yleensä vaan työterveyshuollosta, jonka työnantaja joutuu työntekijöilleen maksamaan.
Mutta noin muuten edelliseen...eli tuo sun ehdotuksesi koskisi niitä yrityksiä, joissa työntekijät ovat halukkaita lyhentämään työaikaansa ja pienentämään palkkaansa. Täysin vapaaehtoista siis. Jos löytyy yksikin työntekijä, ei palkata työtöntä vai ei pienennetä tämän muutokseen haluttoman palkkaa vaan ainoastaan niiden 7 muun taksikuskin?
Mä pidän yleistä tai vaikka vain alakohtaistakin viikkotyöajan lyhentämistä ihan harkinnan arvoisena asiana, mutta en niin, että nämä ihmiset, jotka nyt nippa nappa tulevat toimeen palkallaan, ohjattaisiin Kelan luukulle hakemaan tukia palkkansa lisäksi. Mainitsitkin jo verotuksen ja se tosiaan olisi kepin sijasta porkkana. Joillain ei 245 € palkanalennus tuntuisi missään, jos vastineeksi saa lisä vapaa-aikaa. Joillain se taas tarkoittaa Kelan luukulle joutumista täyttelemään lippulappuja ja on ymmärrettävää, ettei heillä ole siihen erityistä halukkuutta. Mitä useampi pitää palkalla elättää, sitä konkreettisemmin pienempikin tulojen alennus vaikuttaa kotitalouden tilanteeseen. Vielä 1980-luvulla oli malli, jossa verotuksessa huomioitiin työntekijän elätettävien määrä. Perheverotus, lapsivähennykset ja yksinhuoltajavähennys. Jos nämä otettaisiin takaisin käyttöön, kuinka moni kotitalous joutuisi työajan lyhennyksenkään jälkeen Kelan luukulle? En tiedä, mutta uskoisin määrän olevan pienempi.
Tähän vielä lisään, että työajan lyhentäminen ei saisi olla ratkaisu, jonka jälkeen suomalaisten elintaso vain laskee, kuluttaminen (erityisesti palveluiden) vähenee ja kehitys pysähtyy tai hidastuu. Lisääntyvän vapaa-ajan ja uusien työntekijöiden kautta pitäisi myös syntyä uusia innovaatioita ja siten kokonaan uusia työpaikkoja. Kenties kokonaan uusia aloja.
Suomalaisten elintaso ja kuluttaminenhan eivät laske laisinkaan työn uusjaolla, vaan ne vain jaetaan eri tavalla väestön kesken. Sama duunit, tuotannot ja palvelut, tulevat edelleen tehdyiksi. Sama määrä raha tahkotaan työpaikoilla ja siten suurinpiirtein sama määrä työnnetään kulutukseenkin.
Säästämisaste kaiketi vähenee, koska rahaa enemmän saavat köyhät työntävät kaiken kädestä suuhun osakkeiden sijaan.
Minä nimenomaan veikkaisin, että uusia yrityksiä ja innovaatioita alkaisi syntymään suuremmalla tahdilla, kun se nyt 3000-10000 €/kk palkkaa saava perusfiksu heppu uskaltaa todennäköisemmin polkaista oman firman pystyyn, koska epäonnistuessa ei olisikaan vastassa työttömyys, vaan jostain lohkeaisi vastaavaa duunia taas nopeasti.
Nyt ne, joilla on aikaa ja motivaatiota yrittämiselle ja innovoinnille, eivät ole vastaavissa määrin yhtä perusfiksuja heppuja, vaan se 10 % väestöstä, joka syystä taikka toisesta viimeisenä nähdään kelvollisena työllistymään, noin niinkuin tilastollisesti. Tai sitten niitä heppuja, jotka uskaltavat riskeerata tympeän 2000 €/kk työpaikkansa uuden yrityksen vuoksi.
Eikä tämän ole tarkoitus kuulostaa yhtään miltään muulta kuin realismilta, olen itsekin työtön parhaillaan.
Mä olen tuosta eri mieltä. Jos A on työtön ja B töissä, A ei luonnollisestikaan pahemmin käytä palveluita. Jos A työllistyy siten, että B:n työaikaa - ja siten myös palkkaa lasketaan - B vähentää palveluidensa käyttöä esimerkiksi värjäämällä hiuksensa itse kampaajalla käynnin sijasta. A:nkin palkka on vain saman verran kuin mitä B:llä, eikä hänkään raaski käydä kampaajalla vaan värjää hiuksensa itse. Tai B:llä on aiemmin käynyt viikkosiivooja, mutta työajan lyhennyksen jälkeen hän katsoo, ettei viikkosiivoojaan ole enää varaa ja siivoaa itse. A on tähänkin asti siivonnut itse eikä samansuuruinen palkka kuin B:llä saa häntäkään palkkaamaan viikkosiivoojaa. B on tähän asti saattanut ostaa lapsensa kengät jostain marketista, mutta työajan lyhennyksen jälkeen alkaakin tilata ne ulkomaisista verkkokaupoista. A:kaan ei työllistyttyään siiry ostamaan lapsensa kenkiä marketista vaan tilaa ne edullisemmin ulkomailta kuten tähänkin asti. Tietenkin on asioita, joita A työllistyttyään alkaa tekemään, mutta ne eivät välttämättä ole asioita, joita B lakkaa tekemästä.
Tähän vielä sellainen täsmennys, että A:n työllistyessä ehdottamallasi tavalla hänhän ei saa B:n palkkaa vastaavaa summaa lisää rahaa vaan pitää huomioida, että hänen työttömänä saamansa yhteiskunnan tuet pienenevät. Ja voi olla, että jos A on yksinhuoltaja ja hänen exänsä palkka pienenee työajan lyhennyksen vuoksi, exä haluaa tarkistuttaa elatustuen määrän ja A:n tulojen noustua ja exän tulojen laskettua A:n lapsistaan saama elatustuki pienenee.
Kannatan kyllä köyhyyden poistamista, mutta en sillä tavalla, että vain hyvätuloisilla on enää varaa mihinkään ylimääräiseen.
Vierailija kirjoitti:
Kerralla voi saada halvalla paljon jotain mitä tarvitsee pidemmäksi aikaa ja vitosen päivä joutuisi aika moni sen lisäksi kerjäämään joka ei ole tavoiteltava asia, aikuisten oikeasti.
Ymmärsitköhän nyt sitä, että vitonen päivä on vain 150 euroa kuussa. Sulle edelleen tulisi siinäkin tapauksessa työkkäristä kertakorvauksena 350 euroa läjänä 500 euron sijaan. Ja mikään ei estä säästämästä sitä vitosta per päivä. Jos rahanhallintataidot on siinä kunnossa, että sitä vitosta ei pysty säästämään, niin silloinhan sä olet juuri sellainen henkilö, että et saa ruokaan tarkoitettujakaan rahoja säästettyä, ja silloin se vitonen päivä on juurikin sun pelastuksesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse aiemmin sanoit, että työtön, joka tulisi tällaiseen jaettuun työhön, joutuisi käymään kahdessa eri työpaikassa, koska siinä yhdessä ei olisi edes 45 minuuttia työaikaa lyhentämällä hänelle riittävästi työtunteja.
Ei, en sanonut näin. Tämä koskee vain pieniä firmoja ja firmoja, joissa ei saada jaettua töitä sopivasti. Jos sulla on 10 ihmisen firma, niin sä voit keskimäärin saada hyvinkin lisäihmisen palkattua, ilman että sen täytyy etsiä toinenkin firma. Jos sulla on alle 10 ihmisen firma, niin sitten sun täytyy tiputtaa työaikoja vieläkin enemmän, ja se voi toki ihan onnistuakin esim. 8-9 ihmisen firmassa vielä, mutta 5 ihmisen firmassa voi alkaa kuulumaan soraääniä liian paljon jos pitäisi kuudes ihminen palkata tiputtamaan 8 tunnin työpäivä 6 h 40 min mittaiseksi, jolloin 2000 €/kk palkka tippuisi lukemaan 1666 €/kk.
Toki jossain paremmin palkatussa 3000-4000 €/kk duunissa ei ehkä haittaisikaan, vaikka kuudes heppu otettaisiinkin töihin, palkan tippuessa 2 500 - 3 333 €/kk lukemiin ja vapaa-ajan lisääntyessä kokonaisen työpäivän verran viikossa. Minä ainakin ottaisin mielelläni vaikka perjantain kokonaan vapaaksi.
Tämä työtön siis tarvitsee LISÄÄ työtunteja (kakkostyöpaikan) eikä suinkaan vähemmän.
Vaan lisää verrattuna mihin? Ei suinkaan lisää verrattuna siihen, että se tekisi kokopäivästä duunia, vaan vähemmän.
Ei meidän työttömyyden syy ole siinä, että ihmiset tekevät "liian pitkää" työpäivää. Syy on siinä, että työpaikat ja työttömät eivät kohtaa niin maantieteellisesti kuin osaamisenkaan puolesta.
Ei monimutkaiselle asialle voida antaa yksittäistä syytä, koska kyse on kokonaisesta kaavasta, eikä yksittäisestä luvusta. Jos työttömyys korjaantuu jakamalla olemassaoleva työ uusiksi, niin silloinhan se epäreilu työnjako on yksi syy. Toki asia voi korjaantua myös muita parametrejä säätämällä, jolloin nekin ovat osaltaan "syitä".
Ikävä fakta on, että nyt ja tulevaisuudessa on yhä vähemmän töitä, joita kuka tahansa millä tahansa koulutuksella pystyisi tekemään.
Eihän se ole ikävä fakta. Töiden väheneminen on ollut pitkäaikainen tavoite jo miljoonien vuosien ajan. Harvemmin töitä huvikseen tehdään, vaan elatuksen ja huvituksen mahdollistamiseksi rahan saamisella. Jos tulevaisuudessa ei vähäisellä koulutuksella tehtäviä töitä enää ole, se tarkoittaa sitä, että kyseiset työt on saatu automatisoitua, eli ne tehdään edelleenkin, mutta ilman ihmistä. On yhteiskunnan tehtävä setviä, miten rahat liikutellaan taskusta toiseen ihmistyön vähentyessä. Huono asia se ei silti ole, vaan tavoite. 100 % työttömyys olisi unelma, jos tuotteet ja palvelut saadaan tästä huolimatta aikaiseksi.
Työajan lyhentäminen 45 minuutilla päivässä ei ole ratkaisu tähän, koska tuo koskisi käytännössä vain matalapalkka-aloja ja niistäkin vain osaa.
Tätä väitettä ei ole toteennäytetty. Ja vaikka se pitäisikin paikkansa, niin mitä sitten? Onhan sen nyt reilumpaa, että 100 % ihmisistä saa järjellisen rahamäärän ja tekee kevyempää työpäivää, kuin että 90 % saa järjellisen rahamäärän ja tekee raskaampaa työpäivää samalla kun 10 % kituuttaa.
Ei levyseppä-hitsaajaa voi laittaa vanhainkotiin hoitajaksi tai peruskouluun englannin opettajaksi. Ei edes joka toinen päivä.
Eikä tarvitsekaan voida. Työpaikkoja on katsos isoja määriä per ammattiryhmä, eikä vain yksi per ammattiryhmä. Levyseppähitsaaja vie töitä niiltä muilta levyseppähitsaajilta ja opettaja muilta opettajilta. Englanninopettaja voi lisäksi viedä töitä kääntäjiltä ja levyseppähitsaaja voi sekin kerran viikossa vaikka ajaa bussia, joten homma voi toimia pienilläkin paikkakunnilla.
Ohis... miksi sä oletat, että 10 ihmisen firmassa kaikilla on sama koulutus ja kaikki tekevät samaa työtä? Tämänhän täytyy olla sun olettamuksesi, jos mielestäsi näiden kymmenen työaikaa lyhentämällä voidaan palkata yksi uusi työntekijä, kunhan silläkin on sama koulutus.
En mä mitenkään oleta, että jokaisessa tai välttämättä monessakaan 10 ihmisen firmassa olisi sama koulutus, käytän tuotakin nyt vaan esimerkkinä, eikä kovinkaan monessa firmassa todennäköisesti ole juuri täsmälleen 10 ihmistä.
Se kun ei erityisemmin haittaa, jos esimerkin 10 ihmisen firmassa on 8 taksikuskia, 1 koordinaattori ja 1 toimari. Sellainen firma voi ottaa sen 1 ylimääräisen kuskin, jolloin 2200 euron palkka tipahtaa 1955 euroon, samalla kun koordinaattorin ja toimarin palkkoihin/työtunteihin ei kosketa. Koko malli on "keskimäärin", eikä mikään täsmällinen "joka ikisestä duunista 10 % työajasta ja palkasta annetaan työttömälle".
Okei, eli tämä malli velvoittaisikin vain sellaisia yrityksiä, joissa tuollainen järjestely olisi mahdollinen? Miten olit ajatellut, että tätä valvottaisiin? Kerran vuodessa jokainen yritys toimittaa jollekin tietylle viranomaiselle selvityksen, mikä on ko yrityksen tilanne ja perustelut, jos uuden/uusien työntekijöiden palkkaaminen ei ole mahdollista? Vai ajattelitko, että ne 8 taksikuskia ihan hyvää hyvyyttään haluaisivat lyhentää työaikaansa, pienentää palkkaansa ja kenties joutua hakemaan yhteiskunnan tukia? Ja sä nyt ajattelet vain palkkaa, mutta entä tämän uuden työntekijan vakuutukset ja työterveyshuolto? Sekin maksaa eli niiden muiden palkkoja pitäisi laskea vielä sen verran, että se kattaa uuden työntekijän vakuutukset ja työterveyshuollonkin.
Missään kohdin en ole puhunut velvoittamisesta mitään. Järkeä sellaisessa tuskin olisi ja se vaatisi valvontaa ja hankalia lakikiemuroita. Epäoptimaalisuuteen se johtaisi varmasti. Verotuksellinen porkkana/keppi saattaa hyvinkin riittää, niin että on hitusen kannattavampaa antaa työntekijöille vähemmän tunteja ja ottaa tekijöitä enemmän.
Terveydenhuollosta puhuttiin jo. Siitähän ei tule yhtään sen enempää kustannuksia yhteiskunnan tasolla kuin nytkään, koska ei ketään jätetä kitumaan sairauksiensa kanssa nykyisellään. Jos niiden kustannukset lankeavat uudessa mallissa enemmän työnantajalle, niin vastaavasti se taho, joka aiemmin näistä kustannuksista oli vastuussa, siirtää kyseistä rahaa työnantajalle. Käytännössä kaiketi valtio ja kunnat vähentävät yrityksen verotusta samassa suhteessa kuin yrityksille lykkäävät terveydenhuoltokustannuksia.
Mä en puhunut terveydenhuollosta yleensä vaan työterveyshuollosta, jonka työnantaja joutuu työntekijöilleen maksamaan.
Mutta noin muuten edelliseen...eli tuo sun ehdotuksesi koskisi niitä yrityksiä, joissa työntekijät ovat halukkaita lyhentämään työaikaansa ja pienentämään palkkaansa. Täysin vapaaehtoista siis. Jos löytyy yksikin työntekijä, ei palkata työtöntä vai ei pienennetä tämän muutokseen haluttoman palkkaa vaan ainoastaan niiden 7 muun taksikuskin?
Mä pidän yleistä tai vaikka vain alakohtaistakin viikkotyöajan lyhentämistä ihan harkinnan arvoisena asiana, mutta en niin, että nämä ihmiset, jotka nyt nippa nappa tulevat toimeen palkallaan, ohjattaisiin Kelan luukulle hakemaan tukia palkkansa lisäksi. Mainitsitkin jo verotuksen ja se tosiaan olisi kepin sijasta porkkana. Joillain ei 245 € palkanalennus tuntuisi missään, jos vastineeksi saa lisä vapaa-aikaa. Joillain se taas tarkoittaa Kelan luukulle joutumista täyttelemään lippulappuja ja on ymmärrettävää, ettei heillä ole siihen erityistä halukkuutta. Mitä useampi pitää palkalla elättää, sitä konkreettisemmin pienempikin tulojen alennus vaikuttaa kotitalouden tilanteeseen. Vielä 1980-luvulla oli malli, jossa verotuksessa huomioitiin työntekijän elätettävien määrä. Perheverotus, lapsivähennykset ja yksinhuoltajavähennys. Jos nämä otettaisiin takaisin käyttöön, kuinka moni kotitalous joutuisi työajan lyhennyksenkään jälkeen Kelan luukulle? En tiedä, mutta uskoisin määrän olevan pienempi.
Tähän vielä lisään, että työajan lyhentäminen ei saisi olla ratkaisu, jonka jälkeen suomalaisten elintaso vain laskee, kuluttaminen (erityisesti palveluiden) vähenee ja kehitys pysähtyy tai hidastuu. Lisääntyvän vapaa-ajan ja uusien työntekijöiden kautta pitäisi myös syntyä uusia innovaatioita ja siten kokonaan uusia työpaikkoja. Kenties kokonaan uusia aloja.
Suomalaisten elintaso ja kuluttaminenhan eivät laske laisinkaan työn uusjaolla, vaan ne vain jaetaan eri tavalla väestön kesken. Sama duunit, tuotannot ja palvelut, tulevat edelleen tehdyiksi. Sama määrä raha tahkotaan työpaikoilla ja siten suurinpiirtein sama määrä työnnetään kulutukseenkin.
Säästämisaste kaiketi vähenee, koska rahaa enemmän saavat köyhät työntävät kaiken kädestä suuhun osakkeiden sijaan.
Minä nimenomaan veikkaisin, että uusia yrityksiä ja innovaatioita alkaisi syntymään suuremmalla tahdilla, kun se nyt 3000-10000 €/kk palkkaa saava perusfiksu heppu uskaltaa todennäköisemmin polkaista oman firman pystyyn, koska epäonnistuessa ei olisikaan vastassa työttömyys, vaan jostain lohkeaisi vastaavaa duunia taas nopeasti.
Nyt ne, joilla on aikaa ja motivaatiota yrittämiselle ja innovoinnille, eivät ole vastaavissa määrin yhtä perusfiksuja heppuja, vaan se 10 % väestöstä, joka syystä taikka toisesta viimeisenä nähdään kelvollisena työllistymään, noin niinkuin tilastollisesti. Tai sitten niitä heppuja, jotka uskaltavat riskeerata tympeän 2000 €/kk työpaikkansa uuden yrityksen vuoksi.
Eikä tämän ole tarkoitus kuulostaa yhtään miltään muulta kuin realismilta, olen itsekin työtön parhaillaan.
Mä olen tuosta eri mieltä. Jos A on työtön ja B töissä, A ei luonnollisestikaan pahemmin käytä palveluita. Jos A työllistyy siten, että B:n työaikaa - ja siten myös palkkaa lasketaan - B vähentää palveluidensa käyttöä esimerkiksi värjäämällä hiuksensa itse kampaajalla käynnin sijasta. A:nkin palkka on vain saman verran kuin mitä B:llä, eikä hänkään raaski käydä kampaajalla vaan värjää hiuksensa itse. Tai B:llä on aiemmin käynyt viikkosiivooja, mutta työajan lyhennyksen jälkeen hän katsoo, ettei viikkosiivoojaan ole enää varaa ja siivoaa itse. A on tähänkin asti siivonnut itse eikä samansuuruinen palkka kuin B:llä saa häntäkään palkkaamaan viikkosiivoojaa. B on tähän asti saattanut ostaa lapsensa kengät jostain marketista, mutta työajan lyhennyksen jälkeen alkaakin tilata ne ulkomaisista verkkokaupoista. A:kaan ei työllistyttyään siiry ostamaan lapsensa kenkiä marketista vaan tilaa ne edullisemmin ulkomailta kuten tähänkin asti. Tietenkin on asioita, joita A työllistyttyään alkaa tekemään, mutta ne eivät välttämättä ole asioita, joita B lakkaa tekemästä.
Olet eri mieltä, mutta kuitenkin olet samaa mieltä? Eihän esimerkeissäsi elintaso mihinkään muuttunut eikä kulutuskaan vähentynyt. Se vain jakautui eri tavalla. Ja siis toki se voi jakautua eri tavalla palvelun/tuotteen ostajan lisäksi myös sen suhteen, että mitä palvelua ja tuotetta ostetaan. Eikä se mitään haittaa, maailma muuttuu kuitenkin ja muutoksiin on sopeuduttava.
Vähentyyhän kulutus. Ennen työajan lyhentämistä B kävi kampaajalla, hänellä kävi viikkosiivoja ja hän kävi ostamassa lapsensa kengät läheisestä marketista. A:n työllistyttyä kumpikaan ei tee noita em asioita. Mitä tapahtuu sille kampaajalle, viikkosiivoojalle ja marketin kenkäosaston myyjälle, jos yhä useampi tähän asti heidän palvelujaan käyttänyt lakkaa käyttämästä eikä tule uusiakaan asiakkaita?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse aiemmin sanoit, että työtön, joka tulisi tällaiseen jaettuun työhön, joutuisi käymään kahdessa eri työpaikassa, koska siinä yhdessä ei olisi edes 45 minuuttia työaikaa lyhentämällä hänelle riittävästi työtunteja.
Ei, en sanonut näin. Tämä koskee vain pieniä firmoja ja firmoja, joissa ei saada jaettua töitä sopivasti. Jos sulla on 10 ihmisen firma, niin sä voit keskimäärin saada hyvinkin lisäihmisen palkattua, ilman että sen täytyy etsiä toinenkin firma. Jos sulla on alle 10 ihmisen firma, niin sitten sun täytyy tiputtaa työaikoja vieläkin enemmän, ja se voi toki ihan onnistuakin esim. 8-9 ihmisen firmassa vielä, mutta 5 ihmisen firmassa voi alkaa kuulumaan soraääniä liian paljon jos pitäisi kuudes ihminen palkata tiputtamaan 8 tunnin työpäivä 6 h 40 min mittaiseksi, jolloin 2000 €/kk palkka tippuisi lukemaan 1666 €/kk.
Toki jossain paremmin palkatussa 3000-4000 €/kk duunissa ei ehkä haittaisikaan, vaikka kuudes heppu otettaisiinkin töihin, palkan tippuessa 2 500 - 3 333 €/kk lukemiin ja vapaa-ajan lisääntyessä kokonaisen työpäivän verran viikossa. Minä ainakin ottaisin mielelläni vaikka perjantain kokonaan vapaaksi.
Tämä työtön siis tarvitsee LISÄÄ työtunteja (kakkostyöpaikan) eikä suinkaan vähemmän.
Vaan lisää verrattuna mihin? Ei suinkaan lisää verrattuna siihen, että se tekisi kokopäivästä duunia, vaan vähemmän.
Ei meidän työttömyyden syy ole siinä, että ihmiset tekevät "liian pitkää" työpäivää. Syy on siinä, että työpaikat ja työttömät eivät kohtaa niin maantieteellisesti kuin osaamisenkaan puolesta.
Ei monimutkaiselle asialle voida antaa yksittäistä syytä, koska kyse on kokonaisesta kaavasta, eikä yksittäisestä luvusta. Jos työttömyys korjaantuu jakamalla olemassaoleva työ uusiksi, niin silloinhan se epäreilu työnjako on yksi syy. Toki asia voi korjaantua myös muita parametrejä säätämällä, jolloin nekin ovat osaltaan "syitä".
Ikävä fakta on, että nyt ja tulevaisuudessa on yhä vähemmän töitä, joita kuka tahansa millä tahansa koulutuksella pystyisi tekemään.
Eihän se ole ikävä fakta. Töiden väheneminen on ollut pitkäaikainen tavoite jo miljoonien vuosien ajan. Harvemmin töitä huvikseen tehdään, vaan elatuksen ja huvituksen mahdollistamiseksi rahan saamisella. Jos tulevaisuudessa ei vähäisellä koulutuksella tehtäviä töitä enää ole, se tarkoittaa sitä, että kyseiset työt on saatu automatisoitua, eli ne tehdään edelleenkin, mutta ilman ihmistä. On yhteiskunnan tehtävä setviä, miten rahat liikutellaan taskusta toiseen ihmistyön vähentyessä. Huono asia se ei silti ole, vaan tavoite. 100 % työttömyys olisi unelma, jos tuotteet ja palvelut saadaan tästä huolimatta aikaiseksi.
Työajan lyhentäminen 45 minuutilla päivässä ei ole ratkaisu tähän, koska tuo koskisi käytännössä vain matalapalkka-aloja ja niistäkin vain osaa.
Tätä väitettä ei ole toteennäytetty. Ja vaikka se pitäisikin paikkansa, niin mitä sitten? Onhan sen nyt reilumpaa, että 100 % ihmisistä saa järjellisen rahamäärän ja tekee kevyempää työpäivää, kuin että 90 % saa järjellisen rahamäärän ja tekee raskaampaa työpäivää samalla kun 10 % kituuttaa.
Ei levyseppä-hitsaajaa voi laittaa vanhainkotiin hoitajaksi tai peruskouluun englannin opettajaksi. Ei edes joka toinen päivä.
Eikä tarvitsekaan voida. Työpaikkoja on katsos isoja määriä per ammattiryhmä, eikä vain yksi per ammattiryhmä. Levyseppähitsaaja vie töitä niiltä muilta levyseppähitsaajilta ja opettaja muilta opettajilta. Englanninopettaja voi lisäksi viedä töitä kääntäjiltä ja levyseppähitsaaja voi sekin kerran viikossa vaikka ajaa bussia, joten homma voi toimia pienilläkin paikkakunnilla.
Ohis... miksi sä oletat, että 10 ihmisen firmassa kaikilla on sama koulutus ja kaikki tekevät samaa työtä? Tämänhän täytyy olla sun olettamuksesi, jos mielestäsi näiden kymmenen työaikaa lyhentämällä voidaan palkata yksi uusi työntekijä, kunhan silläkin on sama koulutus.
En mä mitenkään oleta, että jokaisessa tai välttämättä monessakaan 10 ihmisen firmassa olisi sama koulutus, käytän tuotakin nyt vaan esimerkkinä, eikä kovinkaan monessa firmassa todennäköisesti ole juuri täsmälleen 10 ihmistä.
Se kun ei erityisemmin haittaa, jos esimerkin 10 ihmisen firmassa on 8 taksikuskia, 1 koordinaattori ja 1 toimari. Sellainen firma voi ottaa sen 1 ylimääräisen kuskin, jolloin 2200 euron palkka tipahtaa 1955 euroon, samalla kun koordinaattorin ja toimarin palkkoihin/työtunteihin ei kosketa. Koko malli on "keskimäärin", eikä mikään täsmällinen "joka ikisestä duunista 10 % työajasta ja palkasta annetaan työttömälle".
Okei, eli tämä malli velvoittaisikin vain sellaisia yrityksiä, joissa tuollainen järjestely olisi mahdollinen? Miten olit ajatellut, että tätä valvottaisiin? Kerran vuodessa jokainen yritys toimittaa jollekin tietylle viranomaiselle selvityksen, mikä on ko yrityksen tilanne ja perustelut, jos uuden/uusien työntekijöiden palkkaaminen ei ole mahdollista? Vai ajattelitko, että ne 8 taksikuskia ihan hyvää hyvyyttään haluaisivat lyhentää työaikaansa, pienentää palkkaansa ja kenties joutua hakemaan yhteiskunnan tukia? Ja sä nyt ajattelet vain palkkaa, mutta entä tämän uuden työntekijan vakuutukset ja työterveyshuolto? Sekin maksaa eli niiden muiden palkkoja pitäisi laskea vielä sen verran, että se kattaa uuden työntekijän vakuutukset ja työterveyshuollonkin.
Missään kohdin en ole puhunut velvoittamisesta mitään. Järkeä sellaisessa tuskin olisi ja se vaatisi valvontaa ja hankalia lakikiemuroita. Epäoptimaalisuuteen se johtaisi varmasti. Verotuksellinen porkkana/keppi saattaa hyvinkin riittää, niin että on hitusen kannattavampaa antaa työntekijöille vähemmän tunteja ja ottaa tekijöitä enemmän.
Terveydenhuollosta puhuttiin jo. Siitähän ei tule yhtään sen enempää kustannuksia yhteiskunnan tasolla kuin nytkään, koska ei ketään jätetä kitumaan sairauksiensa kanssa nykyisellään. Jos niiden kustannukset lankeavat uudessa mallissa enemmän työnantajalle, niin vastaavasti se taho, joka aiemmin näistä kustannuksista oli vastuussa, siirtää kyseistä rahaa työnantajalle. Käytännössä kaiketi valtio ja kunnat vähentävät yrityksen verotusta samassa suhteessa kuin yrityksille lykkäävät terveydenhuoltokustannuksia.
Mä en puhunut terveydenhuollosta yleensä vaan työterveyshuollosta, jonka työnantaja joutuu työntekijöilleen maksamaan.
Mutta noin muuten edelliseen...eli tuo sun ehdotuksesi koskisi niitä yrityksiä, joissa työntekijät ovat halukkaita lyhentämään työaikaansa ja pienentämään palkkaansa. Täysin vapaaehtoista siis. Jos löytyy yksikin työntekijä, ei palkata työtöntä vai ei pienennetä tämän muutokseen haluttoman palkkaa vaan ainoastaan niiden 7 muun taksikuskin?
Mä pidän yleistä tai vaikka vain alakohtaistakin viikkotyöajan lyhentämistä ihan harkinnan arvoisena asiana, mutta en niin, että nämä ihmiset, jotka nyt nippa nappa tulevat toimeen palkallaan, ohjattaisiin Kelan luukulle hakemaan tukia palkkansa lisäksi. Mainitsitkin jo verotuksen ja se tosiaan olisi kepin sijasta porkkana. Joillain ei 245 € palkanalennus tuntuisi missään, jos vastineeksi saa lisä vapaa-aikaa. Joillain se taas tarkoittaa Kelan luukulle joutumista täyttelemään lippulappuja ja on ymmärrettävää, ettei heillä ole siihen erityistä halukkuutta. Mitä useampi pitää palkalla elättää, sitä konkreettisemmin pienempikin tulojen alennus vaikuttaa kotitalouden tilanteeseen. Vielä 1980-luvulla oli malli, jossa verotuksessa huomioitiin työntekijän elätettävien määrä. Perheverotus, lapsivähennykset ja yksinhuoltajavähennys. Jos nämä otettaisiin takaisin käyttöön, kuinka moni kotitalous joutuisi työajan lyhennyksenkään jälkeen Kelan luukulle? En tiedä, mutta uskoisin määrän olevan pienempi.
Tähän vielä lisään, että työajan lyhentäminen ei saisi olla ratkaisu, jonka jälkeen suomalaisten elintaso vain laskee, kuluttaminen (erityisesti palveluiden) vähenee ja kehitys pysähtyy tai hidastuu. Lisääntyvän vapaa-ajan ja uusien työntekijöiden kautta pitäisi myös syntyä uusia innovaatioita ja siten kokonaan uusia työpaikkoja. Kenties kokonaan uusia aloja.
Suomalaisten elintaso ja kuluttaminenhan eivät laske laisinkaan työn uusjaolla, vaan ne vain jaetaan eri tavalla väestön kesken. Sama duunit, tuotannot ja palvelut, tulevat edelleen tehdyiksi. Sama määrä raha tahkotaan työpaikoilla ja siten suurinpiirtein sama määrä työnnetään kulutukseenkin.
Säästämisaste kaiketi vähenee, koska rahaa enemmän saavat köyhät työntävät kaiken kädestä suuhun osakkeiden sijaan.
Minä nimenomaan veikkaisin, että uusia yrityksiä ja innovaatioita alkaisi syntymään suuremmalla tahdilla, kun se nyt 3000-10000 €/kk palkkaa saava perusfiksu heppu uskaltaa todennäköisemmin polkaista oman firman pystyyn, koska epäonnistuessa ei olisikaan vastassa työttömyys, vaan jostain lohkeaisi vastaavaa duunia taas nopeasti.
Nyt ne, joilla on aikaa ja motivaatiota yrittämiselle ja innovoinnille, eivät ole vastaavissa määrin yhtä perusfiksuja heppuja, vaan se 10 % väestöstä, joka syystä taikka toisesta viimeisenä nähdään kelvollisena työllistymään, noin niinkuin tilastollisesti. Tai sitten niitä heppuja, jotka uskaltavat riskeerata tympeän 2000 €/kk työpaikkansa uuden yrityksen vuoksi.
Eikä tämän ole tarkoitus kuulostaa yhtään miltään muulta kuin realismilta, olen itsekin työtön parhaillaan.
Mä olen tuosta eri mieltä. Jos A on työtön ja B töissä, A ei luonnollisestikaan pahemmin käytä palveluita. Jos A työllistyy siten, että B:n työaikaa - ja siten myös palkkaa lasketaan - B vähentää palveluidensa käyttöä esimerkiksi värjäämällä hiuksensa itse kampaajalla käynnin sijasta. A:nkin palkka on vain saman verran kuin mitä B:llä, eikä hänkään raaski käydä kampaajalla vaan värjää hiuksensa itse. Tai B:llä on aiemmin käynyt viikkosiivooja, mutta työajan lyhennyksen jälkeen hän katsoo, ettei viikkosiivoojaan ole enää varaa ja siivoaa itse. A on tähänkin asti siivonnut itse eikä samansuuruinen palkka kuin B:llä saa häntäkään palkkaamaan viikkosiivoojaa. B on tähän asti saattanut ostaa lapsensa kengät jostain marketista, mutta työajan lyhennyksen jälkeen alkaakin tilata ne ulkomaisista verkkokaupoista. A:kaan ei työllistyttyään siiry ostamaan lapsensa kenkiä marketista vaan tilaa ne edullisemmin ulkomailta kuten tähänkin asti. Tietenkin on asioita, joita A työllistyttyään alkaa tekemään, mutta ne eivät välttämättä ole asioita, joita B lakkaa tekemästä.
Tähän vielä sellainen täsmennys, että A:n työllistyessä ehdottamallasi tavalla hänhän ei saa B:n palkkaa vastaavaa summaa lisää rahaa vaan pitää huomioida, että hänen työttömänä saamansa yhteiskunnan tuet pienenevät. Ja voi olla, että jos A on yksinhuoltaja ja hänen exänsä palkka pienenee työajan lyhennyksen vuoksi, exä haluaa tarkistuttaa elatustuen määrän ja A:n tulojen noustua ja exän tulojen laskettua A:n lapsistaan saama elatustuki pienenee.
Kannatan kyllä köyhyyden poistamista, mutta en sillä tavalla, että vain hyvätuloisilla on enää varaa mihinkään ylimääräiseen.
Rahan määrä ei muutu sillä, että sitä jaetaan eri tavalla jakamalla työt eri tavalla. Jos joku mallissa olisi kärsimässä ylimääräistä rahapulaa erikoisen paljon, niin asiaa voidaan korjata siirtämällä rahaa taskusta toiseen verotuksilla ja tuilla. Se, että monelle sitä jäisi noin 9 % vähemmän on varmasti heistä kurjaa, mutta se on huomattavasti parempi asia, kuin että joka kymmenennellä ihmisellä olisi superkurjaa tukikituuttamista. Ei se ole 10 % työttömien tehtävä mahdollistaa "ylimääräisen" ostaminen muille sillä kustannuksella, että itse ovat nälässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse aiemmin sanoit, että työtön, joka tulisi tällaiseen jaettuun työhön, joutuisi käymään kahdessa eri työpaikassa, koska siinä yhdessä ei olisi edes 45 minuuttia työaikaa lyhentämällä hänelle riittävästi työtunteja.
Ei, en sanonut näin. Tämä koskee vain pieniä firmoja ja firmoja, joissa ei saada jaettua töitä sopivasti. Jos sulla on 10 ihmisen firma, niin sä voit keskimäärin saada hyvinkin lisäihmisen palkattua, ilman että sen täytyy etsiä toinenkin firma. Jos sulla on alle 10 ihmisen firma, niin sitten sun täytyy tiputtaa työaikoja vieläkin enemmän, ja se voi toki ihan onnistuakin esim. 8-9 ihmisen firmassa vielä, mutta 5 ihmisen firmassa voi alkaa kuulumaan soraääniä liian paljon jos pitäisi kuudes ihminen palkata tiputtamaan 8 tunnin työpäivä 6 h 40 min mittaiseksi, jolloin 2000 €/kk palkka tippuisi lukemaan 1666 €/kk.
Toki jossain paremmin palkatussa 3000-4000 €/kk duunissa ei ehkä haittaisikaan, vaikka kuudes heppu otettaisiinkin töihin, palkan tippuessa 2 500 - 3 333 €/kk lukemiin ja vapaa-ajan lisääntyessä kokonaisen työpäivän verran viikossa. Minä ainakin ottaisin mielelläni vaikka perjantain kokonaan vapaaksi.
Tämä työtön siis tarvitsee LISÄÄ työtunteja (kakkostyöpaikan) eikä suinkaan vähemmän.
Vaan lisää verrattuna mihin? Ei suinkaan lisää verrattuna siihen, että se tekisi kokopäivästä duunia, vaan vähemmän.
Ei meidän työttömyyden syy ole siinä, että ihmiset tekevät "liian pitkää" työpäivää. Syy on siinä, että työpaikat ja työttömät eivät kohtaa niin maantieteellisesti kuin osaamisenkaan puolesta.
Ei monimutkaiselle asialle voida antaa yksittäistä syytä, koska kyse on kokonaisesta kaavasta, eikä yksittäisestä luvusta. Jos työttömyys korjaantuu jakamalla olemassaoleva työ uusiksi, niin silloinhan se epäreilu työnjako on yksi syy. Toki asia voi korjaantua myös muita parametrejä säätämällä, jolloin nekin ovat osaltaan "syitä".
Ikävä fakta on, että nyt ja tulevaisuudessa on yhä vähemmän töitä, joita kuka tahansa millä tahansa koulutuksella pystyisi tekemään.
Eihän se ole ikävä fakta. Töiden väheneminen on ollut pitkäaikainen tavoite jo miljoonien vuosien ajan. Harvemmin töitä huvikseen tehdään, vaan elatuksen ja huvituksen mahdollistamiseksi rahan saamisella. Jos tulevaisuudessa ei vähäisellä koulutuksella tehtäviä töitä enää ole, se tarkoittaa sitä, että kyseiset työt on saatu automatisoitua, eli ne tehdään edelleenkin, mutta ilman ihmistä. On yhteiskunnan tehtävä setviä, miten rahat liikutellaan taskusta toiseen ihmistyön vähentyessä. Huono asia se ei silti ole, vaan tavoite. 100 % työttömyys olisi unelma, jos tuotteet ja palvelut saadaan tästä huolimatta aikaiseksi.
Työajan lyhentäminen 45 minuutilla päivässä ei ole ratkaisu tähän, koska tuo koskisi käytännössä vain matalapalkka-aloja ja niistäkin vain osaa.
Tätä väitettä ei ole toteennäytetty. Ja vaikka se pitäisikin paikkansa, niin mitä sitten? Onhan sen nyt reilumpaa, että 100 % ihmisistä saa järjellisen rahamäärän ja tekee kevyempää työpäivää, kuin että 90 % saa järjellisen rahamäärän ja tekee raskaampaa työpäivää samalla kun 10 % kituuttaa.
Ei levyseppä-hitsaajaa voi laittaa vanhainkotiin hoitajaksi tai peruskouluun englannin opettajaksi. Ei edes joka toinen päivä.
Eikä tarvitsekaan voida. Työpaikkoja on katsos isoja määriä per ammattiryhmä, eikä vain yksi per ammattiryhmä. Levyseppähitsaaja vie töitä niiltä muilta levyseppähitsaajilta ja opettaja muilta opettajilta. Englanninopettaja voi lisäksi viedä töitä kääntäjiltä ja levyseppähitsaaja voi sekin kerran viikossa vaikka ajaa bussia, joten homma voi toimia pienilläkin paikkakunnilla.
Ohis... miksi sä oletat, että 10 ihmisen firmassa kaikilla on sama koulutus ja kaikki tekevät samaa työtä? Tämänhän täytyy olla sun olettamuksesi, jos mielestäsi näiden kymmenen työaikaa lyhentämällä voidaan palkata yksi uusi työntekijä, kunhan silläkin on sama koulutus.
En mä mitenkään oleta, että jokaisessa tai välttämättä monessakaan 10 ihmisen firmassa olisi sama koulutus, käytän tuotakin nyt vaan esimerkkinä, eikä kovinkaan monessa firmassa todennäköisesti ole juuri täsmälleen 10 ihmistä.
Se kun ei erityisemmin haittaa, jos esimerkin 10 ihmisen firmassa on 8 taksikuskia, 1 koordinaattori ja 1 toimari. Sellainen firma voi ottaa sen 1 ylimääräisen kuskin, jolloin 2200 euron palkka tipahtaa 1955 euroon, samalla kun koordinaattorin ja toimarin palkkoihin/työtunteihin ei kosketa. Koko malli on "keskimäärin", eikä mikään täsmällinen "joka ikisestä duunista 10 % työajasta ja palkasta annetaan työttömälle".
Okei, eli tämä malli velvoittaisikin vain sellaisia yrityksiä, joissa tuollainen järjestely olisi mahdollinen? Miten olit ajatellut, että tätä valvottaisiin? Kerran vuodessa jokainen yritys toimittaa jollekin tietylle viranomaiselle selvityksen, mikä on ko yrityksen tilanne ja perustelut, jos uuden/uusien työntekijöiden palkkaaminen ei ole mahdollista? Vai ajattelitko, että ne 8 taksikuskia ihan hyvää hyvyyttään haluaisivat lyhentää työaikaansa, pienentää palkkaansa ja kenties joutua hakemaan yhteiskunnan tukia? Ja sä nyt ajattelet vain palkkaa, mutta entä tämän uuden työntekijan vakuutukset ja työterveyshuolto? Sekin maksaa eli niiden muiden palkkoja pitäisi laskea vielä sen verran, että se kattaa uuden työntekijän vakuutukset ja työterveyshuollonkin.
Missään kohdin en ole puhunut velvoittamisesta mitään. Järkeä sellaisessa tuskin olisi ja se vaatisi valvontaa ja hankalia lakikiemuroita. Epäoptimaalisuuteen se johtaisi varmasti. Verotuksellinen porkkana/keppi saattaa hyvinkin riittää, niin että on hitusen kannattavampaa antaa työntekijöille vähemmän tunteja ja ottaa tekijöitä enemmän.
Terveydenhuollosta puhuttiin jo. Siitähän ei tule yhtään sen enempää kustannuksia yhteiskunnan tasolla kuin nytkään, koska ei ketään jätetä kitumaan sairauksiensa kanssa nykyisellään. Jos niiden kustannukset lankeavat uudessa mallissa enemmän työnantajalle, niin vastaavasti se taho, joka aiemmin näistä kustannuksista oli vastuussa, siirtää kyseistä rahaa työnantajalle. Käytännössä kaiketi valtio ja kunnat vähentävät yrityksen verotusta samassa suhteessa kuin yrityksille lykkäävät terveydenhuoltokustannuksia.
Mä en puhunut terveydenhuollosta yleensä vaan työterveyshuollosta, jonka työnantaja joutuu työntekijöilleen maksamaan.
Mutta noin muuten edelliseen...eli tuo sun ehdotuksesi koskisi niitä yrityksiä, joissa työntekijät ovat halukkaita lyhentämään työaikaansa ja pienentämään palkkaansa. Täysin vapaaehtoista siis. Jos löytyy yksikin työntekijä, ei palkata työtöntä vai ei pienennetä tämän muutokseen haluttoman palkkaa vaan ainoastaan niiden 7 muun taksikuskin?
Mä pidän yleistä tai vaikka vain alakohtaistakin viikkotyöajan lyhentämistä ihan harkinnan arvoisena asiana, mutta en niin, että nämä ihmiset, jotka nyt nippa nappa tulevat toimeen palkallaan, ohjattaisiin Kelan luukulle hakemaan tukia palkkansa lisäksi. Mainitsitkin jo verotuksen ja se tosiaan olisi kepin sijasta porkkana. Joillain ei 245 € palkanalennus tuntuisi missään, jos vastineeksi saa lisä vapaa-aikaa. Joillain se taas tarkoittaa Kelan luukulle joutumista täyttelemään lippulappuja ja on ymmärrettävää, ettei heillä ole siihen erityistä halukkuutta. Mitä useampi pitää palkalla elättää, sitä konkreettisemmin pienempikin tulojen alennus vaikuttaa kotitalouden tilanteeseen. Vielä 1980-luvulla oli malli, jossa verotuksessa huomioitiin työntekijän elätettävien määrä. Perheverotus, lapsivähennykset ja yksinhuoltajavähennys. Jos nämä otettaisiin takaisin käyttöön, kuinka moni kotitalous joutuisi työajan lyhennyksenkään jälkeen Kelan luukulle? En tiedä, mutta uskoisin määrän olevan pienempi.
Tähän vielä lisään, että työajan lyhentäminen ei saisi olla ratkaisu, jonka jälkeen suomalaisten elintaso vain laskee, kuluttaminen (erityisesti palveluiden) vähenee ja kehitys pysähtyy tai hidastuu. Lisääntyvän vapaa-ajan ja uusien työntekijöiden kautta pitäisi myös syntyä uusia innovaatioita ja siten kokonaan uusia työpaikkoja. Kenties kokonaan uusia aloja.
Suomalaisten elintaso ja kuluttaminenhan eivät laske laisinkaan työn uusjaolla, vaan ne vain jaetaan eri tavalla väestön kesken. Sama duunit, tuotannot ja palvelut, tulevat edelleen tehdyiksi. Sama määrä raha tahkotaan työpaikoilla ja siten suurinpiirtein sama määrä työnnetään kulutukseenkin.
Säästämisaste kaiketi vähenee, koska rahaa enemmän saavat köyhät työntävät kaiken kädestä suuhun osakkeiden sijaan.
Minä nimenomaan veikkaisin, että uusia yrityksiä ja innovaatioita alkaisi syntymään suuremmalla tahdilla, kun se nyt 3000-10000 €/kk palkkaa saava perusfiksu heppu uskaltaa todennäköisemmin polkaista oman firman pystyyn, koska epäonnistuessa ei olisikaan vastassa työttömyys, vaan jostain lohkeaisi vastaavaa duunia taas nopeasti.
Nyt ne, joilla on aikaa ja motivaatiota yrittämiselle ja innovoinnille, eivät ole vastaavissa määrin yhtä perusfiksuja heppuja, vaan se 10 % väestöstä, joka syystä taikka toisesta viimeisenä nähdään kelvollisena työllistymään, noin niinkuin tilastollisesti. Tai sitten niitä heppuja, jotka uskaltavat riskeerata tympeän 2000 €/kk työpaikkansa uuden yrityksen vuoksi.
Eikä tämän ole tarkoitus kuulostaa yhtään miltään muulta kuin realismilta, olen itsekin työtön parhaillaan.
Mä olen tuosta eri mieltä. Jos A on työtön ja B töissä, A ei luonnollisestikaan pahemmin käytä palveluita. Jos A työllistyy siten, että B:n työaikaa - ja siten myös palkkaa lasketaan - B vähentää palveluidensa käyttöä esimerkiksi värjäämällä hiuksensa itse kampaajalla käynnin sijasta. A:nkin palkka on vain saman verran kuin mitä B:llä, eikä hänkään raaski käydä kampaajalla vaan värjää hiuksensa itse. Tai B:llä on aiemmin käynyt viikkosiivooja, mutta työajan lyhennyksen jälkeen hän katsoo, ettei viikkosiivoojaan ole enää varaa ja siivoaa itse. A on tähänkin asti siivonnut itse eikä samansuuruinen palkka kuin B:llä saa häntäkään palkkaamaan viikkosiivoojaa. B on tähän asti saattanut ostaa lapsensa kengät jostain marketista, mutta työajan lyhennyksen jälkeen alkaakin tilata ne ulkomaisista verkkokaupoista. A:kaan ei työllistyttyään siiry ostamaan lapsensa kenkiä marketista vaan tilaa ne edullisemmin ulkomailta kuten tähänkin asti. Tietenkin on asioita, joita A työllistyttyään alkaa tekemään, mutta ne eivät välttämättä ole asioita, joita B lakkaa tekemästä.
Olet eri mieltä, mutta kuitenkin olet samaa mieltä? Eihän esimerkeissäsi elintaso mihinkään muuttunut eikä kulutuskaan vähentynyt. Se vain jakautui eri tavalla. Ja siis toki se voi jakautua eri tavalla palvelun/tuotteen ostajan lisäksi myös sen suhteen, että mitä palvelua ja tuotetta ostetaan. Eikä se mitään haittaa, maailma muuttuu kuitenkin ja muutoksiin on sopeuduttava.
Vähentyyhän kulutus. Ennen työajan lyhentämistä B kävi kampaajalla, hänellä kävi viikkosiivoja ja hän kävi ostamassa lapsensa kengät läheisestä marketista. A:n työllistyttyä kumpikaan ei tee noita em asioita. Mitä tapahtuu sille kampaajalle, viikkosiivoojalle ja marketin kenkäosaston myyjälle, jos yhä useampi tähän asti heidän palvelujaan käyttänyt lakkaa käyttämästä eikä tule uusiakaan asiakkaita?
Minnehän luulet, että ne rahat oikein ovat sitten menneet? Johonkin ne kaikki rahat käytetään joka tapauksessa. Jos trendikkäitä hiuksia tehtailevan kampaajan asiakaskunta vähenee, niin jonkun toisen ammatinharjoittajan asiakaskunta kasvaa. Ei nyt olla niin järisyttäviä muutoksia tekemässä ihmisten ostovoimaan, ettäkö vastaavia tilanteita ei näkyisi jatkuvasti laman/nousukauden/huuman/verotuksen muuttumisen yms. miljoonan muun vaikuttimen vuoksi muutenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi rikkaiden tulee tehdä otsa hiessä töitä (joita on edeltäny pitkä opintoputki), että sinä saisit kaiken ilmaiseksi nenän eteen?
En ole aloittaja, mutta toteanpahan vain, että minustakin olisi kiva, että pitkän opintoputken päätteeksi saisin tehdä otsa hiessä töitä. Mutta ei onnistu kun te rikkaat rohmuatte työtkin itsellenne. Eikö voitais jakaa vähän paremmin tasan? Työhän on herkkua. Kyllä minä sen tuloksista vaikka aloittajalle muutaman roposen heittäisin, kun vain pääsisin tekemään.
No, kun en näköjään pääse, niin pidennämpä opintoputkeani sitten vielä muutamalla vuodella. Eihän sitä olekaan lukion jälkeen kuin vasta 12 vuotta opiskeltua.
Miksi pitäisi jakaa töitä? Miksi ei voisi vain tehdä enemmän töitä?
Töitä ei voi tehdä enemmän, koska niistä lisätöistä ei makseta.
Nykyiset työt pitäisi jaksaa tasan koko kansan kesken. Ei ole mitään järkeä, että osa porukasta pyörittelee peukaloitaan ja toiset painavat 8 tunnin päivää.
On täysin harhainen käsitys, että työn määrä olisi vakio. Onko tänään yhtä paljon töitä, kuin oli keksiajalla?
Kun sanoin, että voisi tehdä enemmän töitä, niin en tietenkään tarkoittanut että niitä samoja töitä kuin jo tehdään, vaan uusia töitä. Enemmän uutta ja vähemmän vanhaa. Sitä mistä maksetaan, sitä jokaisen olisi hyvä miettiä ja pyrkiä tuottamaan. Sitä kutsutaan hyvinvoinniksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi rikkaiden tulee tehdä otsa hiessä töitä (joita on edeltäny pitkä opintoputki), että sinä saisit kaiken ilmaiseksi nenän eteen?
En ole aloittaja, mutta toteanpahan vain, että minustakin olisi kiva, että pitkän opintoputken päätteeksi saisin tehdä otsa hiessä töitä. Mutta ei onnistu kun te rikkaat rohmuatte työtkin itsellenne. Eikö voitais jakaa vähän paremmin tasan? Työhän on herkkua. Kyllä minä sen tuloksista vaikka aloittajalle muutaman roposen heittäisin, kun vain pääsisin tekemään.
No, kun en näköjään pääse, niin pidennämpä opintoputkeani sitten vielä muutamalla vuodella. Eihän sitä olekaan lukion jälkeen kuin vasta 12 vuotta opiskeltua.
Miksi pitäisi jakaa töitä? Miksi ei voisi vain tehdä enemmän töitä?
Töitä ei voi tehdä enemmän, koska niistä lisätöistä ei makseta.
Nykyiset työt pitäisi jaksaa tasan koko kansan kesken. Ei ole mitään järkeä, että osa porukasta pyörittelee peukaloitaan ja toiset painavat 8 tunnin päivää.
On täysin harhainen käsitys, että työn määrä olisi vakio. Onko tänään yhtä paljon töitä, kuin oli keksiajalla?
Kun sanoin, että voisi tehdä enemmän töitä, niin en tietenkään tarkoittanut että niitä samoja töitä kuin jo tehdään, vaan uusia töitä. Enemmän uutta ja vähemmän vanhaa. Sitä mistä maksetaan, sitä jokaisen olisi hyvä miettiä ja pyrkiä tuottamaan. Sitä kutsutaan hyvinvoinniksi.
Missään ei ole kukaan väittänyt, että työn määrä olisi vakio.
Homma ei parhaiten toimi niin, että pistetään työtön 10 % väestöstä kehittelemään uusia töitä. Oikeudenmukaisuuden nimissä työt kannattaisi jakaa myös heille. Ylimääräisen vapaa-ajan voi sitten jokainen käyttää paremmin maksavien uusien töiden kehittelyyn.
Todellisuus nyt on kuitenkin se, että automaatio on viemässä niin vanhat kuin uudetkin työt enenevissä määrin, joten oikeudenmukainen yhteiskunta olisi hyvä saada valmiiksi jo nyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse aiemmin sanoit, että työtön, joka tulisi tällaiseen jaettuun työhön, joutuisi käymään kahdessa eri työpaikassa, koska siinä yhdessä ei olisi edes 45 minuuttia työaikaa lyhentämällä hänelle riittävästi työtunteja.
Ei, en sanonut näin. Tämä koskee vain pieniä firmoja ja firmoja, joissa ei saada jaettua töitä sopivasti. Jos sulla on 10 ihmisen firma, niin sä voit keskimäärin saada hyvinkin lisäihmisen palkattua, ilman että sen täytyy etsiä toinenkin firma. Jos sulla on alle 10 ihmisen firma, niin sitten sun täytyy tiputtaa työaikoja vieläkin enemmän, ja se voi toki ihan onnistuakin esim. 8-9 ihmisen firmassa vielä, mutta 5 ihmisen firmassa voi alkaa kuulumaan soraääniä liian paljon jos pitäisi kuudes ihminen palkata tiputtamaan 8 tunnin työpäivä 6 h 40 min mittaiseksi, jolloin 2000 €/kk palkka tippuisi lukemaan 1666 €/kk.
Toki jossain paremmin palkatussa 3000-4000 €/kk duunissa ei ehkä haittaisikaan, vaikka kuudes heppu otettaisiinkin töihin, palkan tippuessa 2 500 - 3 333 €/kk lukemiin ja vapaa-ajan lisääntyessä kokonaisen työpäivän verran viikossa. Minä ainakin ottaisin mielelläni vaikka perjantain kokonaan vapaaksi.
Tämä työtön siis tarvitsee LISÄÄ työtunteja (kakkostyöpaikan) eikä suinkaan vähemmän.
Vaan lisää verrattuna mihin? Ei suinkaan lisää verrattuna siihen, että se tekisi kokopäivästä duunia, vaan vähemmän.
Ei meidän työttömyyden syy ole siinä, että ihmiset tekevät "liian pitkää" työpäivää. Syy on siinä, että työpaikat ja työttömät eivät kohtaa niin maantieteellisesti kuin osaamisenkaan puolesta.
Ei monimutkaiselle asialle voida antaa yksittäistä syytä, koska kyse on kokonaisesta kaavasta, eikä yksittäisestä luvusta. Jos työttömyys korjaantuu jakamalla olemassaoleva työ uusiksi, niin silloinhan se epäreilu työnjako on yksi syy. Toki asia voi korjaantua myös muita parametrejä säätämällä, jolloin nekin ovat osaltaan "syitä".
Ikävä fakta on, että nyt ja tulevaisuudessa on yhä vähemmän töitä, joita kuka tahansa millä tahansa koulutuksella pystyisi tekemään.
Eihän se ole ikävä fakta. Töiden väheneminen on ollut pitkäaikainen tavoite jo miljoonien vuosien ajan. Harvemmin töitä huvikseen tehdään, vaan elatuksen ja huvituksen mahdollistamiseksi rahan saamisella. Jos tulevaisuudessa ei vähäisellä koulutuksella tehtäviä töitä enää ole, se tarkoittaa sitä, että kyseiset työt on saatu automatisoitua, eli ne tehdään edelleenkin, mutta ilman ihmistä. On yhteiskunnan tehtävä setviä, miten rahat liikutellaan taskusta toiseen ihmistyön vähentyessä. Huono asia se ei silti ole, vaan tavoite. 100 % työttömyys olisi unelma, jos tuotteet ja palvelut saadaan tästä huolimatta aikaiseksi.
Työajan lyhentäminen 45 minuutilla päivässä ei ole ratkaisu tähän, koska tuo koskisi käytännössä vain matalapalkka-aloja ja niistäkin vain osaa.
Tätä väitettä ei ole toteennäytetty. Ja vaikka se pitäisikin paikkansa, niin mitä sitten? Onhan sen nyt reilumpaa, että 100 % ihmisistä saa järjellisen rahamäärän ja tekee kevyempää työpäivää, kuin että 90 % saa järjellisen rahamäärän ja tekee raskaampaa työpäivää samalla kun 10 % kituuttaa.
Ei levyseppä-hitsaajaa voi laittaa vanhainkotiin hoitajaksi tai peruskouluun englannin opettajaksi. Ei edes joka toinen päivä.
Eikä tarvitsekaan voida. Työpaikkoja on katsos isoja määriä per ammattiryhmä, eikä vain yksi per ammattiryhmä. Levyseppähitsaaja vie töitä niiltä muilta levyseppähitsaajilta ja opettaja muilta opettajilta. Englanninopettaja voi lisäksi viedä töitä kääntäjiltä ja levyseppähitsaaja voi sekin kerran viikossa vaikka ajaa bussia, joten homma voi toimia pienilläkin paikkakunnilla.
Ohis... miksi sä oletat, että 10 ihmisen firmassa kaikilla on sama koulutus ja kaikki tekevät samaa työtä? Tämänhän täytyy olla sun olettamuksesi, jos mielestäsi näiden kymmenen työaikaa lyhentämällä voidaan palkata yksi uusi työntekijä, kunhan silläkin on sama koulutus.
En mä mitenkään oleta, että jokaisessa tai välttämättä monessakaan 10 ihmisen firmassa olisi sama koulutus, käytän tuotakin nyt vaan esimerkkinä, eikä kovinkaan monessa firmassa todennäköisesti ole juuri täsmälleen 10 ihmistä.
Se kun ei erityisemmin haittaa, jos esimerkin 10 ihmisen firmassa on 8 taksikuskia, 1 koordinaattori ja 1 toimari. Sellainen firma voi ottaa sen 1 ylimääräisen kuskin, jolloin 2200 euron palkka tipahtaa 1955 euroon, samalla kun koordinaattorin ja toimarin palkkoihin/työtunteihin ei kosketa. Koko malli on "keskimäärin", eikä mikään täsmällinen "joka ikisestä duunista 10 % työajasta ja palkasta annetaan työttömälle".
Okei, eli tämä malli velvoittaisikin vain sellaisia yrityksiä, joissa tuollainen järjestely olisi mahdollinen? Miten olit ajatellut, että tätä valvottaisiin? Kerran vuodessa jokainen yritys toimittaa jollekin tietylle viranomaiselle selvityksen, mikä on ko yrityksen tilanne ja perustelut, jos uuden/uusien työntekijöiden palkkaaminen ei ole mahdollista? Vai ajattelitko, että ne 8 taksikuskia ihan hyvää hyvyyttään haluaisivat lyhentää työaikaansa, pienentää palkkaansa ja kenties joutua hakemaan yhteiskunnan tukia? Ja sä nyt ajattelet vain palkkaa, mutta entä tämän uuden työntekijan vakuutukset ja työterveyshuolto? Sekin maksaa eli niiden muiden palkkoja pitäisi laskea vielä sen verran, että se kattaa uuden työntekijän vakuutukset ja työterveyshuollonkin.
Missään kohdin en ole puhunut velvoittamisesta mitään. Järkeä sellaisessa tuskin olisi ja se vaatisi valvontaa ja hankalia lakikiemuroita. Epäoptimaalisuuteen se johtaisi varmasti. Verotuksellinen porkkana/keppi saattaa hyvinkin riittää, niin että on hitusen kannattavampaa antaa työntekijöille vähemmän tunteja ja ottaa tekijöitä enemmän.
Terveydenhuollosta puhuttiin jo. Siitähän ei tule yhtään sen enempää kustannuksia yhteiskunnan tasolla kuin nytkään, koska ei ketään jätetä kitumaan sairauksiensa kanssa nykyisellään. Jos niiden kustannukset lankeavat uudessa mallissa enemmän työnantajalle, niin vastaavasti se taho, joka aiemmin näistä kustannuksista oli vastuussa, siirtää kyseistä rahaa työnantajalle. Käytännössä kaiketi valtio ja kunnat vähentävät yrityksen verotusta samassa suhteessa kuin yrityksille lykkäävät terveydenhuoltokustannuksia.
Mä en puhunut terveydenhuollosta yleensä vaan työterveyshuollosta, jonka työnantaja joutuu työntekijöilleen maksamaan.
Mutta noin muuten edelliseen...eli tuo sun ehdotuksesi koskisi niitä yrityksiä, joissa työntekijät ovat halukkaita lyhentämään työaikaansa ja pienentämään palkkaansa. Täysin vapaaehtoista siis. Jos löytyy yksikin työntekijä, ei palkata työtöntä vai ei pienennetä tämän muutokseen haluttoman palkkaa vaan ainoastaan niiden 7 muun taksikuskin?
Mä pidän yleistä tai vaikka vain alakohtaistakin viikkotyöajan lyhentämistä ihan harkinnan arvoisena asiana, mutta en niin, että nämä ihmiset, jotka nyt nippa nappa tulevat toimeen palkallaan, ohjattaisiin Kelan luukulle hakemaan tukia palkkansa lisäksi. Mainitsitkin jo verotuksen ja se tosiaan olisi kepin sijasta porkkana. Joillain ei 245 € palkanalennus tuntuisi missään, jos vastineeksi saa lisä vapaa-aikaa. Joillain se taas tarkoittaa Kelan luukulle joutumista täyttelemään lippulappuja ja on ymmärrettävää, ettei heillä ole siihen erityistä halukkuutta. Mitä useampi pitää palkalla elättää, sitä konkreettisemmin pienempikin tulojen alennus vaikuttaa kotitalouden tilanteeseen. Vielä 1980-luvulla oli malli, jossa verotuksessa huomioitiin työntekijän elätettävien määrä. Perheverotus, lapsivähennykset ja yksinhuoltajavähennys. Jos nämä otettaisiin takaisin käyttöön, kuinka moni kotitalous joutuisi työajan lyhennyksenkään jälkeen Kelan luukulle? En tiedä, mutta uskoisin määrän olevan pienempi.
Tähän vielä lisään, että työajan lyhentäminen ei saisi olla ratkaisu, jonka jälkeen suomalaisten elintaso vain laskee, kuluttaminen (erityisesti palveluiden) vähenee ja kehitys pysähtyy tai hidastuu. Lisääntyvän vapaa-ajan ja uusien työntekijöiden kautta pitäisi myös syntyä uusia innovaatioita ja siten kokonaan uusia työpaikkoja. Kenties kokonaan uusia aloja.
Suomalaisten elintaso ja kuluttaminenhan eivät laske laisinkaan työn uusjaolla, vaan ne vain jaetaan eri tavalla väestön kesken. Sama duunit, tuotannot ja palvelut, tulevat edelleen tehdyiksi. Sama määrä raha tahkotaan työpaikoilla ja siten suurinpiirtein sama määrä työnnetään kulutukseenkin.
Säästämisaste kaiketi vähenee, koska rahaa enemmän saavat köyhät työntävät kaiken kädestä suuhun osakkeiden sijaan.
Minä nimenomaan veikkaisin, että uusia yrityksiä ja innovaatioita alkaisi syntymään suuremmalla tahdilla, kun se nyt 3000-10000 €/kk palkkaa saava perusfiksu heppu uskaltaa todennäköisemmin polkaista oman firman pystyyn, koska epäonnistuessa ei olisikaan vastassa työttömyys, vaan jostain lohkeaisi vastaavaa duunia taas nopeasti.
Nyt ne, joilla on aikaa ja motivaatiota yrittämiselle ja innovoinnille, eivät ole vastaavissa määrin yhtä perusfiksuja heppuja, vaan se 10 % väestöstä, joka syystä taikka toisesta viimeisenä nähdään kelvollisena työllistymään, noin niinkuin tilastollisesti. Tai sitten niitä heppuja, jotka uskaltavat riskeerata tympeän 2000 €/kk työpaikkansa uuden yrityksen vuoksi.
Eikä tämän ole tarkoitus kuulostaa yhtään miltään muulta kuin realismilta, olen itsekin työtön parhaillaan.
Mä olen tuosta eri mieltä. Jos A on työtön ja B töissä, A ei luonnollisestikaan pahemmin käytä palveluita. Jos A työllistyy siten, että B:n työaikaa - ja siten myös palkkaa lasketaan - B vähentää palveluidensa käyttöä esimerkiksi värjäämällä hiuksensa itse kampaajalla käynnin sijasta. A:nkin palkka on vain saman verran kuin mitä B:llä, eikä hänkään raaski käydä kampaajalla vaan värjää hiuksensa itse. Tai B:llä on aiemmin käynyt viikkosiivooja, mutta työajan lyhennyksen jälkeen hän katsoo, ettei viikkosiivoojaan ole enää varaa ja siivoaa itse. A on tähänkin asti siivonnut itse eikä samansuuruinen palkka kuin B:llä saa häntäkään palkkaamaan viikkosiivoojaa. B on tähän asti saattanut ostaa lapsensa kengät jostain marketista, mutta työajan lyhennyksen jälkeen alkaakin tilata ne ulkomaisista verkkokaupoista. A:kaan ei työllistyttyään siiry ostamaan lapsensa kenkiä marketista vaan tilaa ne edullisemmin ulkomailta kuten tähänkin asti. Tietenkin on asioita, joita A työllistyttyään alkaa tekemään, mutta ne eivät välttämättä ole asioita, joita B lakkaa tekemästä.
Olet eri mieltä, mutta kuitenkin olet samaa mieltä? Eihän esimerkeissäsi elintaso mihinkään muuttunut eikä kulutuskaan vähentynyt. Se vain jakautui eri tavalla. Ja siis toki se voi jakautua eri tavalla palvelun/tuotteen ostajan lisäksi myös sen suhteen, että mitä palvelua ja tuotetta ostetaan. Eikä se mitään haittaa, maailma muuttuu kuitenkin ja muutoksiin on sopeuduttava.
Vähentyyhän kulutus. Ennen työajan lyhentämistä B kävi kampaajalla, hänellä kävi viikkosiivoja ja hän kävi ostamassa lapsensa kengät läheisestä marketista. A:n työllistyttyä kumpikaan ei tee noita em asioita. Mitä tapahtuu sille kampaajalle, viikkosiivoojalle ja marketin kenkäosaston myyjälle, jos yhä useampi tähän asti heidän palvelujaan käyttänyt lakkaa käyttämästä eikä tule uusiakaan asiakkaita?
Minnehän luulet, että ne rahat oikein ovat sitten menneet? Johonkin ne kaikki rahat käytetään joka tapauksessa. Jos trendikkäitä hiuksia tehtailevan kampaajan asiakaskunta vähenee, niin jonkun toisen ammatinharjoittajan asiakaskunta kasvaa. Ei nyt olla niin järisyttäviä muutoksia tekemässä ihmisten ostovoimaan, ettäkö vastaavia tilanteita ei näkyisi jatkuvasti laman/nousukauden/huuman/verotuksen muuttumisen yms. miljoonan muun vaikuttimen vuoksi muutenkin.
Noh, monelle jo satasen ansionmenetys on sen verran iso asia, että hän jättää sen ylimääräisen palvelun käyttämättä, joka tähän asti on ollut asia, jolla on voinut antaa omaan elämäänsä pientä "luxusta". Jos yhä useampi ihminen alkaa käyttää rahansa pääsääntöisesti vain peruselämiseen, niin vaikka työllistynyt alkaakin ostaa tarjousmakkaran sijasta porsaan kasleria ja porsaankaslerin kulutus nousee, niin työaikaa lyhentänyt jättää kuluttamatta sellaisiin asioihin, joihin on aiemmin kuluttanut. Hänkin tyytyy porsaankasleriin kuten ennenkin.
Mietin myös sitä, miten tämä ratkaisu vaikuttaisi niiden ihmisten työmotivaatioon, joilla työaikaa vastoin heidän tahtoaan lyhennetään. Sun ratkaisusi varmaan olisi, että no sitten lusmuilee töissä enemmän tai irtisanoo itsensä koko duunista. Suurin osa ihmisistä haluaisi käydä töissä siten, että peruselinkustannusten lisäksi voisi saada edes vähän jotain ekstraakin. Jos se ekstra putoaa pois, aika varmasti myös motivaatio laskee.
En ole huolissani omasta ahteristani, koska kuulun yhteiskunnan hyväosaisiin. Mutta näen sen ryhmän (joka on kooltaan aika suuri), jolle tuolla tahdonvastaisella työajan lyhennyksellä ja palkan pienenemisellä on oikeasti merkitystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työssäkäyvän toimeentulotuki on hyvä! Perusosa jopa 650e ja hammaslääkärit, lääkkeet, työmatkat ja muut maksetaan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse aiemmin sanoit, että työtön, joka tulisi tällaiseen jaettuun työhön, joutuisi käymään kahdessa eri työpaikassa, koska siinä yhdessä ei olisi edes 45 minuuttia työaikaa lyhentämällä hänelle riittävästi työtunteja.
Ei, en sanonut näin. Tämä koskee vain pieniä firmoja ja firmoja, joissa ei saada jaettua töitä sopivasti. Jos sulla on 10 ihmisen firma, niin sä voit keskimäärin saada hyvinkin lisäihmisen palkattua, ilman että sen täytyy etsiä toinenkin firma. Jos sulla on alle 10 ihmisen firma, niin sitten sun täytyy tiputtaa työaikoja vieläkin enemmän, ja se voi toki ihan onnistuakin esim. 8-9 ihmisen firmassa vielä, mutta 5 ihmisen firmassa voi alkaa kuulumaan soraääniä liian paljon jos pitäisi kuudes ihminen palkata tiputtamaan 8 tunnin työpäivä 6 h 40 min mittaiseksi, jolloin 2000 €/kk palkka tippuisi lukemaan 1666 €/kk.
Toki jossain paremmin palkatussa 3000-4000 €/kk duunissa ei ehkä haittaisikaan, vaikka kuudes heppu otettaisiinkin töihin, palkan tippuessa 2 500 - 3 333 €/kk lukemiin ja vapaa-ajan lisääntyessä kokonaisen työpäivän verran viikossa. Minä ainakin ottaisin mielelläni vaikka perjantain kokonaan vapaaksi.
Tämä työtön siis tarvitsee LISÄÄ työtunteja (kakkostyöpaikan) eikä suinkaan vähemmän.
Vaan lisää verrattuna mihin? Ei suinkaan lisää verrattuna siihen, että se tekisi kokopäivästä duunia, vaan vähemmän.
Ei meidän työttömyyden syy ole siinä, että ihmiset tekevät "liian pitkää" työpäivää. Syy on siinä, että työpaikat ja työttömät eivät kohtaa niin maantieteellisesti kuin osaamisenkaan puolesta.
Ei monimutkaiselle asialle voida antaa yksittäistä syytä, koska kyse on kokonaisesta kaavasta, eikä yksittäisestä luvusta. Jos työttömyys korjaantuu jakamalla olemassaoleva työ uusiksi, niin silloinhan se epäreilu työnjako on yksi syy. Toki asia voi korjaantua myös muita parametrejä säätämällä, jolloin nekin ovat osaltaan "syitä".
Ikävä fakta on, että nyt ja tulevaisuudessa on yhä vähemmän töitä, joita kuka tahansa millä tahansa koulutuksella pystyisi tekemään.
Eihän se ole ikävä fakta. Töiden väheneminen on ollut pitkäaikainen tavoite jo miljoonien vuosien ajan. Harvemmin töitä huvikseen tehdään, vaan elatuksen ja huvituksen mahdollistamiseksi rahan saamisella. Jos tulevaisuudessa ei vähäisellä koulutuksella tehtäviä töitä enää ole, se tarkoittaa sitä, että kyseiset työt on saatu automatisoitua, eli ne tehdään edelleenkin, mutta ilman ihmistä. On yhteiskunnan tehtävä setviä, miten rahat liikutellaan taskusta toiseen ihmistyön vähentyessä. Huono asia se ei silti ole, vaan tavoite. 100 % työttömyys olisi unelma, jos tuotteet ja palvelut saadaan tästä huolimatta aikaiseksi.
Työajan lyhentäminen 45 minuutilla päivässä ei ole ratkaisu tähän, koska tuo koskisi käytännössä vain matalapalkka-aloja ja niistäkin vain osaa.
Tätä väitettä ei ole toteennäytetty. Ja vaikka se pitäisikin paikkansa, niin mitä sitten? Onhan sen nyt reilumpaa, että 100 % ihmisistä saa järjellisen rahamäärän ja tekee kevyempää työpäivää, kuin että 90 % saa järjellisen rahamäärän ja tekee raskaampaa työpäivää samalla kun 10 % kituuttaa.
Ei levyseppä-hitsaajaa voi laittaa vanhainkotiin hoitajaksi tai peruskouluun englannin opettajaksi. Ei edes joka toinen päivä.
Eikä tarvitsekaan voida. Työpaikkoja on katsos isoja määriä per ammattiryhmä, eikä vain yksi per ammattiryhmä. Levyseppähitsaaja vie töitä niiltä muilta levyseppähitsaajilta ja opettaja muilta opettajilta. Englanninopettaja voi lisäksi viedä töitä kääntäjiltä ja levyseppähitsaaja voi sekin kerran viikossa vaikka ajaa bussia, joten homma voi toimia pienilläkin paikkakunnilla.
Ohis... miksi sä oletat, että 10 ihmisen firmassa kaikilla on sama koulutus ja kaikki tekevät samaa työtä? Tämänhän täytyy olla sun olettamuksesi, jos mielestäsi näiden kymmenen työaikaa lyhentämällä voidaan palkata yksi uusi työntekijä, kunhan silläkin on sama koulutus.
En mä mitenkään oleta, että jokaisessa tai välttämättä monessakaan 10 ihmisen firmassa olisi sama koulutus, käytän tuotakin nyt vaan esimerkkinä, eikä kovinkaan monessa firmassa todennäköisesti ole juuri täsmälleen 10 ihmistä.
Se kun ei erityisemmin haittaa, jos esimerkin 10 ihmisen firmassa on 8 taksikuskia, 1 koordinaattori ja 1 toimari. Sellainen firma voi ottaa sen 1 ylimääräisen kuskin, jolloin 2200 euron palkka tipahtaa 1955 euroon, samalla kun koordinaattorin ja toimarin palkkoihin/työtunteihin ei kosketa. Koko malli on "keskimäärin", eikä mikään täsmällinen "joka ikisestä duunista 10 % työajasta ja palkasta annetaan työttömälle".
Okei, eli tämä malli velvoittaisikin vain sellaisia yrityksiä, joissa tuollainen järjestely olisi mahdollinen? Miten olit ajatellut, että tätä valvottaisiin? Kerran vuodessa jokainen yritys toimittaa jollekin tietylle viranomaiselle selvityksen, mikä on ko yrityksen tilanne ja perustelut, jos uuden/uusien työntekijöiden palkkaaminen ei ole mahdollista? Vai ajattelitko, että ne 8 taksikuskia ihan hyvää hyvyyttään haluaisivat lyhentää työaikaansa, pienentää palkkaansa ja kenties joutua hakemaan yhteiskunnan tukia? Ja sä nyt ajattelet vain palkkaa, mutta entä tämän uuden työntekijan vakuutukset ja työterveyshuolto? Sekin maksaa eli niiden muiden palkkoja pitäisi laskea vielä sen verran, että se kattaa uuden työntekijän vakuutukset ja työterveyshuollonkin.
Missään kohdin en ole puhunut velvoittamisesta mitään. Järkeä sellaisessa tuskin olisi ja se vaatisi valvontaa ja hankalia lakikiemuroita. Epäoptimaalisuuteen se johtaisi varmasti. Verotuksellinen porkkana/keppi saattaa hyvinkin riittää, niin että on hitusen kannattavampaa antaa työntekijöille vähemmän tunteja ja ottaa tekijöitä enemmän.
Terveydenhuollosta puhuttiin jo. Siitähän ei tule yhtään sen enempää kustannuksia yhteiskunnan tasolla kuin nytkään, koska ei ketään jätetä kitumaan sairauksiensa kanssa nykyisellään. Jos niiden kustannukset lankeavat uudessa mallissa enemmän työnantajalle, niin vastaavasti se taho, joka aiemmin näistä kustannuksista oli vastuussa, siirtää kyseistä rahaa työnantajalle. Käytännössä kaiketi valtio ja kunnat vähentävät yrityksen verotusta samassa suhteessa kuin yrityksille lykkäävät terveydenhuoltokustannuksia.
Mä en puhunut terveydenhuollosta yleensä vaan työterveyshuollosta, jonka työnantaja joutuu työntekijöilleen maksamaan.
Mutta noin muuten edelliseen...eli tuo sun ehdotuksesi koskisi niitä yrityksiä, joissa työntekijät ovat halukkaita lyhentämään työaikaansa ja pienentämään palkkaansa. Täysin vapaaehtoista siis. Jos löytyy yksikin työntekijä, ei palkata työtöntä vai ei pienennetä tämän muutokseen haluttoman palkkaa vaan ainoastaan niiden 7 muun taksikuskin?
Mä pidän yleistä tai vaikka vain alakohtaistakin viikkotyöajan lyhentämistä ihan harkinnan arvoisena asiana, mutta en niin, että nämä ihmiset, jotka nyt nippa nappa tulevat toimeen palkallaan, ohjattaisiin Kelan luukulle hakemaan tukia palkkansa lisäksi. Mainitsitkin jo verotuksen ja se tosiaan olisi kepin sijasta porkkana. Joillain ei 245 € palkanalennus tuntuisi missään, jos vastineeksi saa lisä vapaa-aikaa. Joillain se taas tarkoittaa Kelan luukulle joutumista täyttelemään lippulappuja ja on ymmärrettävää, ettei heillä ole siihen erityistä halukkuutta. Mitä useampi pitää palkalla elättää, sitä konkreettisemmin pienempikin tulojen alennus vaikuttaa kotitalouden tilanteeseen. Vielä 1980-luvulla oli malli, jossa verotuksessa huomioitiin työntekijän elätettävien määrä. Perheverotus, lapsivähennykset ja yksinhuoltajavähennys. Jos nämä otettaisiin takaisin käyttöön, kuinka moni kotitalous joutuisi työajan lyhennyksenkään jälkeen Kelan luukulle? En tiedä, mutta uskoisin määrän olevan pienempi.
Tähän vielä lisään, että työajan lyhentäminen ei saisi olla ratkaisu, jonka jälkeen suomalaisten elintaso vain laskee, kuluttaminen (erityisesti palveluiden) vähenee ja kehitys pysähtyy tai hidastuu. Lisääntyvän vapaa-ajan ja uusien työntekijöiden kautta pitäisi myös syntyä uusia innovaatioita ja siten kokonaan uusia työpaikkoja. Kenties kokonaan uusia aloja.
Suomalaisten elintaso ja kuluttaminenhan eivät laske laisinkaan työn uusjaolla, vaan ne vain jaetaan eri tavalla väestön kesken. Sama duunit, tuotannot ja palvelut, tulevat edelleen tehdyiksi. Sama määrä raha tahkotaan työpaikoilla ja siten suurinpiirtein sama määrä työnnetään kulutukseenkin.
Säästämisaste kaiketi vähenee, koska rahaa enemmän saavat köyhät työntävät kaiken kädestä suuhun osakkeiden sijaan.
Minä nimenomaan veikkaisin, että uusia yrityksiä ja innovaatioita alkaisi syntymään suuremmalla tahdilla, kun se nyt 3000-10000 €/kk palkkaa saava perusfiksu heppu uskaltaa todennäköisemmin polkaista oman firman pystyyn, koska epäonnistuessa ei olisikaan vastassa työttömyys, vaan jostain lohkeaisi vastaavaa duunia taas nopeasti.
Nyt ne, joilla on aikaa ja motivaatiota yrittämiselle ja innovoinnille, eivät ole vastaavissa määrin yhtä perusfiksuja heppuja, vaan se 10 % väestöstä, joka syystä taikka toisesta viimeisenä nähdään kelvollisena työllistymään, noin niinkuin tilastollisesti. Tai sitten niitä heppuja, jotka uskaltavat riskeerata tympeän 2000 €/kk työpaikkansa uuden yrityksen vuoksi.
Eikä tämän ole tarkoitus kuulostaa yhtään miltään muulta kuin realismilta, olen itsekin työtön parhaillaan.
Mä olen tuosta eri mieltä. Jos A on työtön ja B töissä, A ei luonnollisestikaan pahemmin käytä palveluita. Jos A työllistyy siten, että B:n työaikaa - ja siten myös palkkaa lasketaan - B vähentää palveluidensa käyttöä esimerkiksi värjäämällä hiuksensa itse kampaajalla käynnin sijasta. A:nkin palkka on vain saman verran kuin mitä B:llä, eikä hänkään raaski käydä kampaajalla vaan värjää hiuksensa itse. Tai B:llä on aiemmin käynyt viikkosiivooja, mutta työajan lyhennyksen jälkeen hän katsoo, ettei viikkosiivoojaan ole enää varaa ja siivoaa itse. A on tähänkin asti siivonnut itse eikä samansuuruinen palkka kuin B:llä saa häntäkään palkkaamaan viikkosiivoojaa. B on tähän asti saattanut ostaa lapsensa kengät jostain marketista, mutta työajan lyhennyksen jälkeen alkaakin tilata ne ulkomaisista verkkokaupoista. A:kaan ei työllistyttyään siiry ostamaan lapsensa kenkiä marketista vaan tilaa ne edullisemmin ulkomailta kuten tähänkin asti. Tietenkin on asioita, joita A työllistyttyään alkaa tekemään, mutta ne eivät välttämättä ole asioita, joita B lakkaa tekemästä.
Tähän vielä sellainen täsmennys, että A:n työllistyessä ehdottamallasi tavalla hänhän ei saa B:n palkkaa vastaavaa summaa lisää rahaa vaan pitää huomioida, että hänen työttömänä saamansa yhteiskunnan tuet pienenevät. Ja voi olla, että jos A on yksinhuoltaja ja hänen exänsä palkka pienenee työajan lyhennyksen vuoksi, exä haluaa tarkistuttaa elatustuen määrän ja A:n tulojen noustua ja exän tulojen laskettua A:n lapsistaan saama elatustuki pienenee.
Kannatan kyllä köyhyyden poistamista, mutta en sillä tavalla, että vain hyvätuloisilla on enää varaa mihinkään ylimääräiseen.
Rahan määrä ei muutu sillä, että sitä jaetaan eri tavalla jakamalla työt eri tavalla. Jos joku mallissa olisi kärsimässä ylimääräistä rahapulaa erikoisen paljon, niin asiaa voidaan korjata siirtämällä rahaa taskusta toiseen verotuksilla ja tuilla. Se, että monelle sitä jäisi noin 9 % vähemmän on varmasti heistä kurjaa, mutta se on huomattavasti parempi asia, kuin että joka kymmenennellä ihmisellä olisi superkurjaa tukikituuttamista. Ei se ole 10 % työttömien tehtävä mahdollistaa "ylimääräisen" ostaminen muille sillä kustannuksella, että itse ovat nälässä.
Ei olekaan, mutta ei se ole työssäkäyvienkään vika, että työttömät ovat nälässä. Sulle ehkä 9% tuntuu pieneltä, mutta mietitäänpä. Nelihenkinen perhe, 2 aikuista ja 2 lasta. Molempien aikuisten bruttotulot 2200 €/kk. 9% palkan alennus tarkoittaa 198 €/kk eli 2376 €/v. Kun tämä kerrotaan kahdella, bruttotulojen menetys on tässä perheessä 4752 €/v. Verotus toki tasaa tuota siten, että nettotuloissa menetys ei ole ihan 9%. Kuitenkin tuo voi olla juuri se summa, jolla tämä perhe on käynyt kesälomallaan Särkänniemessä, syönyt lomareissun aikana ravintoloissa ja nukkunut hotellissa. Kun tulot putoavat, lomareissu Särkänniemeen jää pois. Ihmiset säästävät ensimmäisenä sellaisista asioista, jotka eivät ole välttämättömiä. Särkänniemi, ravintolat ja hotellit työllistävät kuitenkin ihmisiä. Eli tämän perheen kiva reissu työllistää suomalaisia. Mitä useampi jättää lomareissunsa tekemättä tai ei syökään reissussa ravintolassa vaan omia eväitä eikä yövy hotellissa, sitä vähemmän ravintola ja hotelli tarvitsee enää työntekijöitä. Ravintola, jossa työtön oli työllistettynä, antaa tälle kenkää. Ehkäpä tämä perhe päättääkin lähteä Tampereen sijasta Tallinnaan (koska se tulee halvemmaksi) ja silloin perhe työllistääkin virolaisia eikä suinkaan suomalaisia ja reissuun käytetyt rahat valuvat Viroon eivätkä tule kiertoon Suomessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedätkö, että rikkaat ihmiset maksaa tuloistaan n. 60 % veroja tälle maalle? Nehän ne jo maksaa sunkin toimeentulotukesi!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse aiemmin sanoit, että työtön, joka tulisi tällaiseen jaettuun työhön, joutuisi käymään kahdessa eri työpaikassa, koska siinä yhdessä ei olisi edes 45 minuuttia työaikaa lyhentämällä hänelle riittävästi työtunteja.
Ei, en sanonut näin. Tämä koskee vain pieniä firmoja ja firmoja, joissa ei saada jaettua töitä sopivasti. Jos sulla on 10 ihmisen firma, niin sä voit keskimäärin saada hyvinkin lisäihmisen palkattua, ilman että sen täytyy etsiä toinenkin firma. Jos sulla on alle 10 ihmisen firma, niin sitten sun täytyy tiputtaa työaikoja vieläkin enemmän, ja se voi toki ihan onnistuakin esim. 8-9 ihmisen firmassa vielä, mutta 5 ihmisen firmassa voi alkaa kuulumaan soraääniä liian paljon jos pitäisi kuudes ihminen palkata tiputtamaan 8 tunnin työpäivä 6 h 40 min mittaiseksi, jolloin 2000 €/kk palkka tippuisi lukemaan 1666 €/kk.
Toki jossain paremmin palkatussa 3000-4000 €/kk duunissa ei ehkä haittaisikaan, vaikka kuudes heppu otettaisiinkin töihin, palkan tippuessa 2 500 - 3 333 €/kk lukemiin ja vapaa-ajan lisääntyessä kokonaisen työpäivän verran viikossa. Minä ainakin ottaisin mielelläni vaikka perjantain kokonaan vapaaksi.
Tämä työtön siis tarvitsee LISÄÄ työtunteja (kakkostyöpaikan) eikä suinkaan vähemmän.
Vaan lisää verrattuna mihin? Ei suinkaan lisää verrattuna siihen, että se tekisi kokopäivästä duunia, vaan vähemmän.
Ei meidän työttömyyden syy ole siinä, että ihmiset tekevät "liian pitkää" työpäivää. Syy on siinä, että työpaikat ja työttömät eivät kohtaa niin maantieteellisesti kuin osaamisenkaan puolesta.
Ei monimutkaiselle asialle voida antaa yksittäistä syytä, koska kyse on kokonaisesta kaavasta, eikä yksittäisestä luvusta. Jos työttömyys korjaantuu jakamalla olemassaoleva työ uusiksi, niin silloinhan se epäreilu työnjako on yksi syy. Toki asia voi korjaantua myös muita parametrejä säätämällä, jolloin nekin ovat osaltaan "syitä".
Ikävä fakta on, että nyt ja tulevaisuudessa on yhä vähemmän töitä, joita kuka tahansa millä tahansa koulutuksella pystyisi tekemään.
Eihän se ole ikävä fakta. Töiden väheneminen on ollut pitkäaikainen tavoite jo miljoonien vuosien ajan. Harvemmin töitä huvikseen tehdään, vaan elatuksen ja huvituksen mahdollistamiseksi rahan saamisella. Jos tulevaisuudessa ei vähäisellä koulutuksella tehtäviä töitä enää ole, se tarkoittaa sitä, että kyseiset työt on saatu automatisoitua, eli ne tehdään edelleenkin, mutta ilman ihmistä. On yhteiskunnan tehtävä setviä, miten rahat liikutellaan taskusta toiseen ihmistyön vähentyessä. Huono asia se ei silti ole, vaan tavoite. 100 % työttömyys olisi unelma, jos tuotteet ja palvelut saadaan tästä huolimatta aikaiseksi.
Työajan lyhentäminen 45 minuutilla päivässä ei ole ratkaisu tähän, koska tuo koskisi käytännössä vain matalapalkka-aloja ja niistäkin vain osaa.
Tätä väitettä ei ole toteennäytetty. Ja vaikka se pitäisikin paikkansa, niin mitä sitten? Onhan sen nyt reilumpaa, että 100 % ihmisistä saa järjellisen rahamäärän ja tekee kevyempää työpäivää, kuin että 90 % saa järjellisen rahamäärän ja tekee raskaampaa työpäivää samalla kun 10 % kituuttaa.
Ei levyseppä-hitsaajaa voi laittaa vanhainkotiin hoitajaksi tai peruskouluun englannin opettajaksi. Ei edes joka toinen päivä.
Eikä tarvitsekaan voida. Työpaikkoja on katsos isoja määriä per ammattiryhmä, eikä vain yksi per ammattiryhmä. Levyseppähitsaaja vie töitä niiltä muilta levyseppähitsaajilta ja opettaja muilta opettajilta. Englanninopettaja voi lisäksi viedä töitä kääntäjiltä ja levyseppähitsaaja voi sekin kerran viikossa vaikka ajaa bussia, joten homma voi toimia pienilläkin paikkakunnilla.
Ohis... miksi sä oletat, että 10 ihmisen firmassa kaikilla on sama koulutus ja kaikki tekevät samaa työtä? Tämänhän täytyy olla sun olettamuksesi, jos mielestäsi näiden kymmenen työaikaa lyhentämällä voidaan palkata yksi uusi työntekijä, kunhan silläkin on sama koulutus.
En mä mitenkään oleta, että jokaisessa tai välttämättä monessakaan 10 ihmisen firmassa olisi sama koulutus, käytän tuotakin nyt vaan esimerkkinä, eikä kovinkaan monessa firmassa todennäköisesti ole juuri täsmälleen 10 ihmistä.
Se kun ei erityisemmin haittaa, jos esimerkin 10 ihmisen firmassa on 8 taksikuskia, 1 koordinaattori ja 1 toimari. Sellainen firma voi ottaa sen 1 ylimääräisen kuskin, jolloin 2200 euron palkka tipahtaa 1955 euroon, samalla kun koordinaattorin ja toimarin palkkoihin/työtunteihin ei kosketa. Koko malli on "keskimäärin", eikä mikään täsmällinen "joka ikisestä duunista 10 % työajasta ja palkasta annetaan työttömälle".
Okei, eli tämä malli velvoittaisikin vain sellaisia yrityksiä, joissa tuollainen järjestely olisi mahdollinen? Miten olit ajatellut, että tätä valvottaisiin? Kerran vuodessa jokainen yritys toimittaa jollekin tietylle viranomaiselle selvityksen, mikä on ko yrityksen tilanne ja perustelut, jos uuden/uusien työntekijöiden palkkaaminen ei ole mahdollista? Vai ajattelitko, että ne 8 taksikuskia ihan hyvää hyvyyttään haluaisivat lyhentää työaikaansa, pienentää palkkaansa ja kenties joutua hakemaan yhteiskunnan tukia? Ja sä nyt ajattelet vain palkkaa, mutta entä tämän uuden työntekijan vakuutukset ja työterveyshuolto? Sekin maksaa eli niiden muiden palkkoja pitäisi laskea vielä sen verran, että se kattaa uuden työntekijän vakuutukset ja työterveyshuollonkin.
Missään kohdin en ole puhunut velvoittamisesta mitään. Järkeä sellaisessa tuskin olisi ja se vaatisi valvontaa ja hankalia lakikiemuroita. Epäoptimaalisuuteen se johtaisi varmasti. Verotuksellinen porkkana/keppi saattaa hyvinkin riittää, niin että on hitusen kannattavampaa antaa työntekijöille vähemmän tunteja ja ottaa tekijöitä enemmän.
Terveydenhuollosta puhuttiin jo. Siitähän ei tule yhtään sen enempää kustannuksia yhteiskunnan tasolla kuin nytkään, koska ei ketään jätetä kitumaan sairauksiensa kanssa nykyisellään. Jos niiden kustannukset lankeavat uudessa mallissa enemmän työnantajalle, niin vastaavasti se taho, joka aiemmin näistä kustannuksista oli vastuussa, siirtää kyseistä rahaa työnantajalle. Käytännössä kaiketi valtio ja kunnat vähentävät yrityksen verotusta samassa suhteessa kuin yrityksille lykkäävät terveydenhuoltokustannuksia.
Mä en puhunut terveydenhuollosta yleensä vaan työterveyshuollosta, jonka työnantaja joutuu työntekijöilleen maksamaan.
Mutta noin muuten edelliseen...eli tuo sun ehdotuksesi koskisi niitä yrityksiä, joissa työntekijät ovat halukkaita lyhentämään työaikaansa ja pienentämään palkkaansa. Täysin vapaaehtoista siis. Jos löytyy yksikin työntekijä, ei palkata työtöntä vai ei pienennetä tämän muutokseen haluttoman palkkaa vaan ainoastaan niiden 7 muun taksikuskin?
Mä pidän yleistä tai vaikka vain alakohtaistakin viikkotyöajan lyhentämistä ihan harkinnan arvoisena asiana, mutta en niin, että nämä ihmiset, jotka nyt nippa nappa tulevat toimeen palkallaan, ohjattaisiin Kelan luukulle hakemaan tukia palkkansa lisäksi. Mainitsitkin jo verotuksen ja se tosiaan olisi kepin sijasta porkkana. Joillain ei 245 € palkanalennus tuntuisi missään, jos vastineeksi saa lisä vapaa-aikaa. Joillain se taas tarkoittaa Kelan luukulle joutumista täyttelemään lippulappuja ja on ymmärrettävää, ettei heillä ole siihen erityistä halukkuutta. Mitä useampi pitää palkalla elättää, sitä konkreettisemmin pienempikin tulojen alennus vaikuttaa kotitalouden tilanteeseen. Vielä 1980-luvulla oli malli, jossa verotuksessa huomioitiin työntekijän elätettävien määrä. Perheverotus, lapsivähennykset ja yksinhuoltajavähennys. Jos nämä otettaisiin takaisin käyttöön, kuinka moni kotitalous joutuisi työajan lyhennyksenkään jälkeen Kelan luukulle? En tiedä, mutta uskoisin määrän olevan pienempi.
Tähän vielä lisään, että työajan lyhentäminen ei saisi olla ratkaisu, jonka jälkeen suomalaisten elintaso vain laskee, kuluttaminen (erityisesti palveluiden) vähenee ja kehitys pysähtyy tai hidastuu. Lisääntyvän vapaa-ajan ja uusien työntekijöiden kautta pitäisi myös syntyä uusia innovaatioita ja siten kokonaan uusia työpaikkoja. Kenties kokonaan uusia aloja.
Suomalaisten elintaso ja kuluttaminenhan eivät laske laisinkaan työn uusjaolla, vaan ne vain jaetaan eri tavalla väestön kesken. Sama duunit, tuotannot ja palvelut, tulevat edelleen tehdyiksi. Sama määrä raha tahkotaan työpaikoilla ja siten suurinpiirtein sama määrä työnnetään kulutukseenkin.
Säästämisaste kaiketi vähenee, koska rahaa enemmän saavat köyhät työntävät kaiken kädestä suuhun osakkeiden sijaan.
Minä nimenomaan veikkaisin, että uusia yrityksiä ja innovaatioita alkaisi syntymään suuremmalla tahdilla, kun se nyt 3000-10000 €/kk palkkaa saava perusfiksu heppu uskaltaa todennäköisemmin polkaista oman firman pystyyn, koska epäonnistuessa ei olisikaan vastassa työttömyys, vaan jostain lohkeaisi vastaavaa duunia taas nopeasti.
Nyt ne, joilla on aikaa ja motivaatiota yrittämiselle ja innovoinnille, eivät ole vastaavissa määrin yhtä perusfiksuja heppuja, vaan se 10 % väestöstä, joka syystä taikka toisesta viimeisenä nähdään kelvollisena työllistymään, noin niinkuin tilastollisesti. Tai sitten niitä heppuja, jotka uskaltavat riskeerata tympeän 2000 €/kk työpaikkansa uuden yrityksen vuoksi.
Eikä tämän ole tarkoitus kuulostaa yhtään miltään muulta kuin realismilta, olen itsekin työtön parhaillaan.
Mä olen tuosta eri mieltä. Jos A on työtön ja B töissä, A ei luonnollisestikaan pahemmin käytä palveluita. Jos A työllistyy siten, että B:n työaikaa - ja siten myös palkkaa lasketaan - B vähentää palveluidensa käyttöä esimerkiksi värjäämällä hiuksensa itse kampaajalla käynnin sijasta. A:nkin palkka on vain saman verran kuin mitä B:llä, eikä hänkään raaski käydä kampaajalla vaan värjää hiuksensa itse. Tai B:llä on aiemmin käynyt viikkosiivooja, mutta työajan lyhennyksen jälkeen hän katsoo, ettei viikkosiivoojaan ole enää varaa ja siivoaa itse. A on tähänkin asti siivonnut itse eikä samansuuruinen palkka kuin B:llä saa häntäkään palkkaamaan viikkosiivoojaa. B on tähän asti saattanut ostaa lapsensa kengät jostain marketista, mutta työajan lyhennyksen jälkeen alkaakin tilata ne ulkomaisista verkkokaupoista. A:kaan ei työllistyttyään siiry ostamaan lapsensa kenkiä marketista vaan tilaa ne edullisemmin ulkomailta kuten tähänkin asti. Tietenkin on asioita, joita A työllistyttyään alkaa tekemään, mutta ne eivät välttämättä ole asioita, joita B lakkaa tekemästä.
Olet eri mieltä, mutta kuitenkin olet samaa mieltä? Eihän esimerkeissäsi elintaso mihinkään muuttunut eikä kulutuskaan vähentynyt. Se vain jakautui eri tavalla. Ja siis toki se voi jakautua eri tavalla palvelun/tuotteen ostajan lisäksi myös sen suhteen, että mitä palvelua ja tuotetta ostetaan. Eikä se mitään haittaa, maailma muuttuu kuitenkin ja muutoksiin on sopeuduttava.
Vähentyyhän kulutus. Ennen työajan lyhentämistä B kävi kampaajalla, hänellä kävi viikkosiivoja ja hän kävi ostamassa lapsensa kengät läheisestä marketista. A:n työllistyttyä kumpikaan ei tee noita em asioita. Mitä tapahtuu sille kampaajalle, viikkosiivoojalle ja marketin kenkäosaston myyjälle, jos yhä useampi tähän asti heidän palvelujaan käyttänyt lakkaa käyttämästä eikä tule uusiakaan asiakkaita?
Minnehän luulet, että ne rahat oikein ovat sitten menneet? Johonkin ne kaikki rahat käytetään joka tapauksessa. Jos trendikkäitä hiuksia tehtailevan kampaajan asiakaskunta vähenee, niin jonkun toisen ammatinharjoittajan asiakaskunta kasvaa. Ei nyt olla niin järisyttäviä muutoksia tekemässä ihmisten ostovoimaan, ettäkö vastaavia tilanteita ei näkyisi jatkuvasti laman/nousukauden/huuman/verotuksen muuttumisen yms. miljoonan muun vaikuttimen vuoksi muutenkin.
Noh, monelle jo satasen ansionmenetys on sen verran iso asia, että hän jättää sen ylimääräisen palvelun käyttämättä, joka tähän asti on ollut asia, jolla on voinut antaa omaan elämäänsä pientä "luxusta". Jos yhä useampi ihminen alkaa käyttää rahansa pääsääntöisesti vain peruselämiseen, niin vaikka työllistynyt alkaakin ostaa tarjousmakkaran sijasta porsaan kasleria ja porsaankaslerin kulutus nousee, niin työaikaa lyhentänyt jättää kuluttamatta sellaisiin asioihin, joihin on aiemmin kuluttanut. Hänkin tyytyy porsaankasleriin kuten ennenkin.
Mietin myös sitä, miten tämä ratkaisu vaikuttaisi niiden ihmisten työmotivaatioon, joilla työaikaa vastoin heidän tahtoaan lyhennetään. Sun ratkaisusi varmaan olisi, että no sitten lusmuilee töissä enemmän tai irtisanoo itsensä koko duunista. Suurin osa ihmisistä haluaisi käydä töissä siten, että peruselinkustannusten lisäksi voisi saada edes vähän jotain ekstraakin. Jos se ekstra putoaa pois, aika varmasti myös motivaatio laskee.
En ole huolissani omasta ahteristani, koska kuulun yhteiskunnan hyväosaisiin. Mutta näen sen ryhmän (joka on kooltaan aika suuri), jolle tuolla tahdonvastaisella työajan lyhennyksellä ja palkan pienenemisellä on oikeasti merkitystä.
Se satanen siirtyy jollekin toiselle kuluttajalle, sitä ei menetetä. Se toki voi vaihtaa määränpäätänsä luksuksesta ja tarjousmakkarasta porsaan kasleriin, mutta eihän se sillä katoa. Tarjousmakkaran ja luksuspalvelun tarjoajat kärsivät ja kaslerin valmistaja hyötyy. Rahamäärä pysyy samana. Kaslerin valmistukseen palkataan lisää väkeä ja tarjousmakkara/luksustarjoaja potkivat väkeä pihalle. Työpaikkojen ja vaurauden määrä pysyy kaikenkaikkiaan käytännössä samana.
Työajan lyhennyksellä ja palkan pienenemisellä saa olla merkitystä, eikä sen pidä olla mikään este mallille. Ei nykytilanne ole mikään Jumalalta annettu vakiotilanne, josta ei saisi poiketa. Lopputulos olisi parempi, vaikkei kaikkia miellyttäisikään.
Saavutettuen etujen menettäminen on psykologinen ilmiö ja toki sitä vastaan taistellaan. Ei siihenkään suostuttaisi, että potkitaan työttömäksi toinen mokoma 10 % väestöstä, annetaan työt ja palkat lopuille 80 % väestöstä, jotta näillä voisi olla varaa rällätä menemään entistä enemmän. Jos meillä olisikin 0 % työttömyys ja pienemmät palkat kaikilla jo nyt, niin hullunahan te mua pitäisitte, jos ehdottaisin tätä nykyistä 10 % työttömillä varustettua tilannetta korvikkeeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhden ihmisen perusosa ei ole 650 euroa.
Työmatkoja ei kustanneta.
Hammaslääkärimaksuna kustannetaan vain akuutit tapaukset.
Ei esimerkiksi tekohampqiden uusimista tai hammaskruunujen tms.
Toimeentulotukea ei saa aina koko summaa, vaan vain sen laskennallisen osan. Ei ole tuloautomaatti ja haetaan kuukausittain.
Milloiniin saatu määrä riippuu kyseessä olevan kuukauden tuloista ja hyväksyttävistä menoista.
Ainoastaan ihan minimituloilla saa koko toimeentulotuen.
Työssäolevakin on oikeutettu saamaan, mutta yleensä töistä saa kuitenkin sen verran palkkaa, että täyttä toimeentulotukea harvoin silloin saa vaan maksaa myös osan korvattavista menoista omasta pussista.
Kuten myös eläkeläiset, työttömät jne.
Toistan että on siis täysin laskennallinen tuki.
Kelan laskelman mukaan joko saat tai et saa.
Tai saat hiukan, mutta et täyttä tukea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse aiemmin sanoit, että työtön, joka tulisi tällaiseen jaettuun työhön, joutuisi käymään kahdessa eri työpaikassa, koska siinä yhdessä ei olisi edes 45 minuuttia työaikaa lyhentämällä hänelle riittävästi työtunteja.
Ei, en sanonut näin. Tämä koskee vain pieniä firmoja ja firmoja, joissa ei saada jaettua töitä sopivasti. Jos sulla on 10 ihmisen firma, niin sä voit keskimäärin saada hyvinkin lisäihmisen palkattua, ilman että sen täytyy etsiä toinenkin firma. Jos sulla on alle 10 ihmisen firma, niin sitten sun täytyy tiputtaa työaikoja vieläkin enemmän, ja se voi toki ihan onnistuakin esim. 8-9 ihmisen firmassa vielä, mutta 5 ihmisen firmassa voi alkaa kuulumaan soraääniä liian paljon jos pitäisi kuudes ihminen palkata tiputtamaan 8 tunnin työpäivä 6 h 40 min mittaiseksi, jolloin 2000 €/kk palkka tippuisi lukemaan 1666 €/kk.
Toki jossain paremmin palkatussa 3000-4000 €/kk duunissa ei ehkä haittaisikaan, vaikka kuudes heppu otettaisiinkin töihin, palkan tippuessa 2 500 - 3 333 €/kk lukemiin ja vapaa-ajan lisääntyessä kokonaisen työpäivän verran viikossa. Minä ainakin ottaisin mielelläni vaikka perjantain kokonaan vapaaksi.
Tämä työtön siis tarvitsee LISÄÄ työtunteja (kakkostyöpaikan) eikä suinkaan vähemmän.
Vaan lisää verrattuna mihin? Ei suinkaan lisää verrattuna siihen, että se tekisi kokopäivästä duunia, vaan vähemmän.
Ei meidän työttömyyden syy ole siinä, että ihmiset tekevät "liian pitkää" työpäivää. Syy on siinä, että työpaikat ja työttömät eivät kohtaa niin maantieteellisesti kuin osaamisenkaan puolesta.
Ei monimutkaiselle asialle voida antaa yksittäistä syytä, koska kyse on kokonaisesta kaavasta, eikä yksittäisestä luvusta. Jos työttömyys korjaantuu jakamalla olemassaoleva työ uusiksi, niin silloinhan se epäreilu työnjako on yksi syy. Toki asia voi korjaantua myös muita parametrejä säätämällä, jolloin nekin ovat osaltaan "syitä".
Ikävä fakta on, että nyt ja tulevaisuudessa on yhä vähemmän töitä, joita kuka tahansa millä tahansa koulutuksella pystyisi tekemään.
Eihän se ole ikävä fakta. Töiden väheneminen on ollut pitkäaikainen tavoite jo miljoonien vuosien ajan. Harvemmin töitä huvikseen tehdään, vaan elatuksen ja huvituksen mahdollistamiseksi rahan saamisella. Jos tulevaisuudessa ei vähäisellä koulutuksella tehtäviä töitä enää ole, se tarkoittaa sitä, että kyseiset työt on saatu automatisoitua, eli ne tehdään edelleenkin, mutta ilman ihmistä. On yhteiskunnan tehtävä setviä, miten rahat liikutellaan taskusta toiseen ihmistyön vähentyessä. Huono asia se ei silti ole, vaan tavoite. 100 % työttömyys olisi unelma, jos tuotteet ja palvelut saadaan tästä huolimatta aikaiseksi.
Työajan lyhentäminen 45 minuutilla päivässä ei ole ratkaisu tähän, koska tuo koskisi käytännössä vain matalapalkka-aloja ja niistäkin vain osaa.
Tätä väitettä ei ole toteennäytetty. Ja vaikka se pitäisikin paikkansa, niin mitä sitten? Onhan sen nyt reilumpaa, että 100 % ihmisistä saa järjellisen rahamäärän ja tekee kevyempää työpäivää, kuin että 90 % saa järjellisen rahamäärän ja tekee raskaampaa työpäivää samalla kun 10 % kituuttaa.
Ei levyseppä-hitsaajaa voi laittaa vanhainkotiin hoitajaksi tai peruskouluun englannin opettajaksi. Ei edes joka toinen päivä.
Eikä tarvitsekaan voida. Työpaikkoja on katsos isoja määriä per ammattiryhmä, eikä vain yksi per ammattiryhmä. Levyseppähitsaaja vie töitä niiltä muilta levyseppähitsaajilta ja opettaja muilta opettajilta. Englanninopettaja voi lisäksi viedä töitä kääntäjiltä ja levyseppähitsaaja voi sekin kerran viikossa vaikka ajaa bussia, joten homma voi toimia pienilläkin paikkakunnilla.
Ohis... miksi sä oletat, että 10 ihmisen firmassa kaikilla on sama koulutus ja kaikki tekevät samaa työtä? Tämänhän täytyy olla sun olettamuksesi, jos mielestäsi näiden kymmenen työaikaa lyhentämällä voidaan palkata yksi uusi työntekijä, kunhan silläkin on sama koulutus.
En mä mitenkään oleta, että jokaisessa tai välttämättä monessakaan 10 ihmisen firmassa olisi sama koulutus, käytän tuotakin nyt vaan esimerkkinä, eikä kovinkaan monessa firmassa todennäköisesti ole juuri täsmälleen 10 ihmistä.
Se kun ei erityisemmin haittaa, jos esimerkin 10 ihmisen firmassa on 8 taksikuskia, 1 koordinaattori ja 1 toimari. Sellainen firma voi ottaa sen 1 ylimääräisen kuskin, jolloin 2200 euron palkka tipahtaa 1955 euroon, samalla kun koordinaattorin ja toimarin palkkoihin/työtunteihin ei kosketa. Koko malli on "keskimäärin", eikä mikään täsmällinen "joka ikisestä duunista 10 % työajasta ja palkasta annetaan työttömälle".
Okei, eli tämä malli velvoittaisikin vain sellaisia yrityksiä, joissa tuollainen järjestely olisi mahdollinen? Miten olit ajatellut, että tätä valvottaisiin? Kerran vuodessa jokainen yritys toimittaa jollekin tietylle viranomaiselle selvityksen, mikä on ko yrityksen tilanne ja perustelut, jos uuden/uusien työntekijöiden palkkaaminen ei ole mahdollista? Vai ajattelitko, että ne 8 taksikuskia ihan hyvää hyvyyttään haluaisivat lyhentää työaikaansa, pienentää palkkaansa ja kenties joutua hakemaan yhteiskunnan tukia? Ja sä nyt ajattelet vain palkkaa, mutta entä tämän uuden työntekijan vakuutukset ja työterveyshuolto? Sekin maksaa eli niiden muiden palkkoja pitäisi laskea vielä sen verran, että se kattaa uuden työntekijän vakuutukset ja työterveyshuollonkin.
Missään kohdin en ole puhunut velvoittamisesta mitään. Järkeä sellaisessa tuskin olisi ja se vaatisi valvontaa ja hankalia lakikiemuroita. Epäoptimaalisuuteen se johtaisi varmasti. Verotuksellinen porkkana/keppi saattaa hyvinkin riittää, niin että on hitusen kannattavampaa antaa työntekijöille vähemmän tunteja ja ottaa tekijöitä enemmän.
Terveydenhuollosta puhuttiin jo. Siitähän ei tule yhtään sen enempää kustannuksia yhteiskunnan tasolla kuin nytkään, koska ei ketään jätetä kitumaan sairauksiensa kanssa nykyisellään. Jos niiden kustannukset lankeavat uudessa mallissa enemmän työnantajalle, niin vastaavasti se taho, joka aiemmin näistä kustannuksista oli vastuussa, siirtää kyseistä rahaa työnantajalle. Käytännössä kaiketi valtio ja kunnat vähentävät yrityksen verotusta samassa suhteessa kuin yrityksille lykkäävät terveydenhuoltokustannuksia.
Mä en puhunut terveydenhuollosta yleensä vaan työterveyshuollosta, jonka työnantaja joutuu työntekijöilleen maksamaan.
Mutta noin muuten edelliseen...eli tuo sun ehdotuksesi koskisi niitä yrityksiä, joissa työntekijät ovat halukkaita lyhentämään työaikaansa ja pienentämään palkkaansa. Täysin vapaaehtoista siis. Jos löytyy yksikin työntekijä, ei palkata työtöntä vai ei pienennetä tämän muutokseen haluttoman palkkaa vaan ainoastaan niiden 7 muun taksikuskin?
Mä pidän yleistä tai vaikka vain alakohtaistakin viikkotyöajan lyhentämistä ihan harkinnan arvoisena asiana, mutta en niin, että nämä ihmiset, jotka nyt nippa nappa tulevat toimeen palkallaan, ohjattaisiin Kelan luukulle hakemaan tukia palkkansa lisäksi. Mainitsitkin jo verotuksen ja se tosiaan olisi kepin sijasta porkkana. Joillain ei 245 € palkanalennus tuntuisi missään, jos vastineeksi saa lisä vapaa-aikaa. Joillain se taas tarkoittaa Kelan luukulle joutumista täyttelemään lippulappuja ja on ymmärrettävää, ettei heillä ole siihen erityistä halukkuutta. Mitä useampi pitää palkalla elättää, sitä konkreettisemmin pienempikin tulojen alennus vaikuttaa kotitalouden tilanteeseen. Vielä 1980-luvulla oli malli, jossa verotuksessa huomioitiin työntekijän elätettävien määrä. Perheverotus, lapsivähennykset ja yksinhuoltajavähennys. Jos nämä otettaisiin takaisin käyttöön, kuinka moni kotitalous joutuisi työajan lyhennyksenkään jälkeen Kelan luukulle? En tiedä, mutta uskoisin määrän olevan pienempi.
Tähän vielä lisään, että työajan lyhentäminen ei saisi olla ratkaisu, jonka jälkeen suomalaisten elintaso vain laskee, kuluttaminen (erityisesti palveluiden) vähenee ja kehitys pysähtyy tai hidastuu. Lisääntyvän vapaa-ajan ja uusien työntekijöiden kautta pitäisi myös syntyä uusia innovaatioita ja siten kokonaan uusia työpaikkoja. Kenties kokonaan uusia aloja.
Suomalaisten elintaso ja kuluttaminenhan eivät laske laisinkaan työn uusjaolla, vaan ne vain jaetaan eri tavalla väestön kesken. Sama duunit, tuotannot ja palvelut, tulevat edelleen tehdyiksi. Sama määrä raha tahkotaan työpaikoilla ja siten suurinpiirtein sama määrä työnnetään kulutukseenkin.
Säästämisaste kaiketi vähenee, koska rahaa enemmän saavat köyhät työntävät kaiken kädestä suuhun osakkeiden sijaan.
Minä nimenomaan veikkaisin, että uusia yrityksiä ja innovaatioita alkaisi syntymään suuremmalla tahdilla, kun se nyt 3000-10000 €/kk palkkaa saava perusfiksu heppu uskaltaa todennäköisemmin polkaista oman firman pystyyn, koska epäonnistuessa ei olisikaan vastassa työttömyys, vaan jostain lohkeaisi vastaavaa duunia taas nopeasti.
Nyt ne, joilla on aikaa ja motivaatiota yrittämiselle ja innovoinnille, eivät ole vastaavissa määrin yhtä perusfiksuja heppuja, vaan se 10 % väestöstä, joka syystä taikka toisesta viimeisenä nähdään kelvollisena työllistymään, noin niinkuin tilastollisesti. Tai sitten niitä heppuja, jotka uskaltavat riskeerata tympeän 2000 €/kk työpaikkansa uuden yrityksen vuoksi.
Eikä tämän ole tarkoitus kuulostaa yhtään miltään muulta kuin realismilta, olen itsekin työtön parhaillaan.
Mä olen tuosta eri mieltä. Jos A on työtön ja B töissä, A ei luonnollisestikaan pahemmin käytä palveluita. Jos A työllistyy siten, että B:n työaikaa - ja siten myös palkkaa lasketaan - B vähentää palveluidensa käyttöä esimerkiksi värjäämällä hiuksensa itse kampaajalla käynnin sijasta. A:nkin palkka on vain saman verran kuin mitä B:llä, eikä hänkään raaski käydä kampaajalla vaan värjää hiuksensa itse. Tai B:llä on aiemmin käynyt viikkosiivooja, mutta työajan lyhennyksen jälkeen hän katsoo, ettei viikkosiivoojaan ole enää varaa ja siivoaa itse. A on tähänkin asti siivonnut itse eikä samansuuruinen palkka kuin B:llä saa häntäkään palkkaamaan viikkosiivoojaa. B on tähän asti saattanut ostaa lapsensa kengät jostain marketista, mutta työajan lyhennyksen jälkeen alkaakin tilata ne ulkomaisista verkkokaupoista. A:kaan ei työllistyttyään siiry ostamaan lapsensa kenkiä marketista vaan tilaa ne edullisemmin ulkomailta kuten tähänkin asti. Tietenkin on asioita, joita A työllistyttyään alkaa tekemään, mutta ne eivät välttämättä ole asioita, joita B lakkaa tekemästä.
Tähän vielä sellainen täsmennys, että A:n työllistyessä ehdottamallasi tavalla hänhän ei saa B:n palkkaa vastaavaa summaa lisää rahaa vaan pitää huomioida, että hänen työttömänä saamansa yhteiskunnan tuet pienenevät. Ja voi olla, että jos A on yksinhuoltaja ja hänen exänsä palkka pienenee työajan lyhennyksen vuoksi, exä haluaa tarkistuttaa elatustuen määrän ja A:n tulojen noustua ja exän tulojen laskettua A:n lapsistaan saama elatustuki pienenee.
Kannatan kyllä köyhyyden poistamista, mutta en sillä tavalla, että vain hyvätuloisilla on enää varaa mihinkään ylimääräiseen.
Rahan määrä ei muutu sillä, että sitä jaetaan eri tavalla jakamalla työt eri tavalla. Jos joku mallissa olisi kärsimässä ylimääräistä rahapulaa erikoisen paljon, niin asiaa voidaan korjata siirtämällä rahaa taskusta toiseen verotuksilla ja tuilla. Se, että monelle sitä jäisi noin 9 % vähemmän on varmasti heistä kurjaa, mutta se on huomattavasti parempi asia, kuin että joka kymmenennellä ihmisellä olisi superkurjaa tukikituuttamista. Ei se ole 10 % työttömien tehtävä mahdollistaa "ylimääräisen" ostaminen muille sillä kustannuksella, että itse ovat nälässä.
Ei olekaan, mutta ei se ole työssäkäyvienkään vika, että työttömät ovat nälässä. Sulle ehkä 9% tuntuu pieneltä, mutta mietitäänpä. Nelihenkinen perhe, 2 aikuista ja 2 lasta. Molempien aikuisten bruttotulot 2200 €/kk. 9% palkan alennus tarkoittaa 198 €/kk eli 2376 €/v. Kun tämä kerrotaan kahdella, bruttotulojen menetys on tässä perheessä 4752 €/v. Verotus toki tasaa tuota siten, että nettotuloissa menetys ei ole ihan 9%. Kuitenkin tuo voi olla juuri se summa, jolla tämä perhe on käynyt kesälomallaan Särkänniemessä, syönyt lomareissun aikana ravintoloissa ja nukkunut hotellissa. Kun tulot putoavat, lomareissu Särkänniemeen jää pois. Ihmiset säästävät ensimmäisenä sellaisista asioista, jotka eivät ole välttämättömiä. Särkänniemi, ravintolat ja hotellit työllistävät kuitenkin ihmisiä. Eli tämän perheen kiva reissu työllistää suomalaisia. Mitä useampi jättää lomareissunsa tekemättä tai ei syökään reissussa ravintolassa vaan omia eväitä eikä yövy hotellissa, sitä vähemmän ravintola ja hotelli tarvitsee enää työntekijöitä. Ravintola, jossa työtön oli työllistettynä, antaa tälle kenkää. Ehkäpä tämä perhe päättääkin lähteä Tampereen sijasta Tallinnaan (koska se tulee halvemmaksi) ja silloin perhe työllistääkin virolaisia eikä suinkaan suomalaisia ja reissuun käytetyt rahat valuvat Viroon eivätkä tule kiertoon Suomessa.
Eihän se tietenkään ole työssäkäyvien vika, että yhteiskunnassa on työttömyyttä. Mutta se on kollektiivisesti äänestäjien vika tai päättäjien vika, jos ei asiaa korjata.
Jostain syystä kuvittelet, että pienentynyt kulutus työssäkäyvien kohdalla on pois kokonaiskulutuksesta. Miksi näin kuvittelet? Eivätkö työttömät muka kulutakaan rahojaan? Kyllä ne kuluttavat. Kulutuksen määrä ei erityisesti muutu sillä, että kuluttaja vaihtuu, rahan siirtyessä toiselle kuluttajalle. Sekin efekti, että kulutus suuntautuisi enemmän ulkomaille kokonaisuudessaan, ei ole mitenkään toteennäytetty.
Tuossa 198 euron kohdalla sulta unohtuu, että köyhyyteen menee tällä hetkellä 200 euroa kuukaudessa per töissäkäyvä suomalainen. Todellisuudessahan siten tuo palkanmenetys voitaisiin hyvin pitkälti korvata palkkaverotusta alentamalla. Nimittäin jo nyt työssäkäyvät ihmiset maksavat työttömienkin elämisen. Se, että työttömät tekevät osan töissäkäyvien töistä, ei ihan mielettömästi asiaa muuta, vaikka toki saavatkin jonkin verran enemmän työllisten palkasta itselleen.
Vierailija kirjoitti:
Ei haluta vaan halutaan, että sinä hoidat raha-asiasi paremmin. Rahat lapsiin, eikä itseesi.
Mistä tulee tuo outo käsitys että köyhä tuhlaa itseensä??
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse aiemmin sanoit, että työtön, joka tulisi tällaiseen jaettuun työhön, joutuisi käymään kahdessa eri työpaikassa, koska siinä yhdessä ei olisi edes 45 minuuttia työaikaa lyhentämällä hänelle riittävästi työtunteja.
Ei, en sanonut näin. Tämä koskee vain pieniä firmoja ja firmoja, joissa ei saada jaettua töitä sopivasti. Jos sulla on 10 ihmisen firma, niin sä voit keskimäärin saada hyvinkin lisäihmisen palkattua, ilman että sen täytyy etsiä toinenkin firma. Jos sulla on alle 10 ihmisen firma, niin sitten sun täytyy tiputtaa työaikoja vieläkin enemmän, ja se voi toki ihan onnistuakin esim. 8-9 ihmisen firmassa vielä, mutta 5 ihmisen firmassa voi alkaa kuulumaan soraääniä liian paljon jos pitäisi kuudes ihminen palkata tiputtamaan 8 tunnin työpäivä 6 h 40 min mittaiseksi, jolloin 2000 €/kk palkka tippuisi lukemaan 1666 €/kk.
Toki jossain paremmin palkatussa 3000-4000 €/kk duunissa ei ehkä haittaisikaan, vaikka kuudes heppu otettaisiinkin töihin, palkan tippuessa 2 500 - 3 333 €/kk lukemiin ja vapaa-ajan lisääntyessä kokonaisen työpäivän verran viikossa. Minä ainakin ottaisin mielelläni vaikka perjantain kokonaan vapaaksi.
Tämä työtön siis tarvitsee LISÄÄ työtunteja (kakkostyöpaikan) eikä suinkaan vähemmän.
Vaan lisää verrattuna mihin? Ei suinkaan lisää verrattuna siihen, että se tekisi kokopäivästä duunia, vaan vähemmän.
Ei meidän työttömyyden syy ole siinä, että ihmiset tekevät "liian pitkää" työpäivää. Syy on siinä, että työpaikat ja työttömät eivät kohtaa niin maantieteellisesti kuin osaamisenkaan puolesta.
Ei monimutkaiselle asialle voida antaa yksittäistä syytä, koska kyse on kokonaisesta kaavasta, eikä yksittäisestä luvusta. Jos työttömyys korjaantuu jakamalla olemassaoleva työ uusiksi, niin silloinhan se epäreilu työnjako on yksi syy. Toki asia voi korjaantua myös muita parametrejä säätämällä, jolloin nekin ovat osaltaan "syitä".
Ikävä fakta on, että nyt ja tulevaisuudessa on yhä vähemmän töitä, joita kuka tahansa millä tahansa koulutuksella pystyisi tekemään.
Eihän se ole ikävä fakta. Töiden väheneminen on ollut pitkäaikainen tavoite jo miljoonien vuosien ajan. Harvemmin töitä huvikseen tehdään, vaan elatuksen ja huvituksen mahdollistamiseksi rahan saamisella. Jos tulevaisuudessa ei vähäisellä koulutuksella tehtäviä töitä enää ole, se tarkoittaa sitä, että kyseiset työt on saatu automatisoitua, eli ne tehdään edelleenkin, mutta ilman ihmistä. On yhteiskunnan tehtävä setviä, miten rahat liikutellaan taskusta toiseen ihmistyön vähentyessä. Huono asia se ei silti ole, vaan tavoite. 100 % työttömyys olisi unelma, jos tuotteet ja palvelut saadaan tästä huolimatta aikaiseksi.
Työajan lyhentäminen 45 minuutilla päivässä ei ole ratkaisu tähän, koska tuo koskisi käytännössä vain matalapalkka-aloja ja niistäkin vain osaa.
Tätä väitettä ei ole toteennäytetty. Ja vaikka se pitäisikin paikkansa, niin mitä sitten? Onhan sen nyt reilumpaa, että 100 % ihmisistä saa järjellisen rahamäärän ja tekee kevyempää työpäivää, kuin että 90 % saa järjellisen rahamäärän ja tekee raskaampaa työpäivää samalla kun 10 % kituuttaa.
Ei levyseppä-hitsaajaa voi laittaa vanhainkotiin hoitajaksi tai peruskouluun englannin opettajaksi. Ei edes joka toinen päivä.
Eikä tarvitsekaan voida. Työpaikkoja on katsos isoja määriä per ammattiryhmä, eikä vain yksi per ammattiryhmä. Levyseppähitsaaja vie töitä niiltä muilta levyseppähitsaajilta ja opettaja muilta opettajilta. Englanninopettaja voi lisäksi viedä töitä kääntäjiltä ja levyseppähitsaaja voi sekin kerran viikossa vaikka ajaa bussia, joten homma voi toimia pienilläkin paikkakunnilla.
Ohis... miksi sä oletat, että 10 ihmisen firmassa kaikilla on sama koulutus ja kaikki tekevät samaa työtä? Tämänhän täytyy olla sun olettamuksesi, jos mielestäsi näiden kymmenen työaikaa lyhentämällä voidaan palkata yksi uusi työntekijä, kunhan silläkin on sama koulutus.
En mä mitenkään oleta, että jokaisessa tai välttämättä monessakaan 10 ihmisen firmassa olisi sama koulutus, käytän tuotakin nyt vaan esimerkkinä, eikä kovinkaan monessa firmassa todennäköisesti ole juuri täsmälleen 10 ihmistä.
Se kun ei erityisemmin haittaa, jos esimerkin 10 ihmisen firmassa on 8 taksikuskia, 1 koordinaattori ja 1 toimari. Sellainen firma voi ottaa sen 1 ylimääräisen kuskin, jolloin 2200 euron palkka tipahtaa 1955 euroon, samalla kun koordinaattorin ja toimarin palkkoihin/työtunteihin ei kosketa. Koko malli on "keskimäärin", eikä mikään täsmällinen "joka ikisestä duunista 10 % työajasta ja palkasta annetaan työttömälle".
Okei, eli tämä malli velvoittaisikin vain sellaisia yrityksiä, joissa tuollainen järjestely olisi mahdollinen? Miten olit ajatellut, että tätä valvottaisiin? Kerran vuodessa jokainen yritys toimittaa jollekin tietylle viranomaiselle selvityksen, mikä on ko yrityksen tilanne ja perustelut, jos uuden/uusien työntekijöiden palkkaaminen ei ole mahdollista? Vai ajattelitko, että ne 8 taksikuskia ihan hyvää hyvyyttään haluaisivat lyhentää työaikaansa, pienentää palkkaansa ja kenties joutua hakemaan yhteiskunnan tukia? Ja sä nyt ajattelet vain palkkaa, mutta entä tämän uuden työntekijan vakuutukset ja työterveyshuolto? Sekin maksaa eli niiden muiden palkkoja pitäisi laskea vielä sen verran, että se kattaa uuden työntekijän vakuutukset ja työterveyshuollonkin.
Missään kohdin en ole puhunut velvoittamisesta mitään. Järkeä sellaisessa tuskin olisi ja se vaatisi valvontaa ja hankalia lakikiemuroita. Epäoptimaalisuuteen se johtaisi varmasti. Verotuksellinen porkkana/keppi saattaa hyvinkin riittää, niin että on hitusen kannattavampaa antaa työntekijöille vähemmän tunteja ja ottaa tekijöitä enemmän.
Terveydenhuollosta puhuttiin jo. Siitähän ei tule yhtään sen enempää kustannuksia yhteiskunnan tasolla kuin nytkään, koska ei ketään jätetä kitumaan sairauksiensa kanssa nykyisellään. Jos niiden kustannukset lankeavat uudessa mallissa enemmän työnantajalle, niin vastaavasti se taho, joka aiemmin näistä kustannuksista oli vastuussa, siirtää kyseistä rahaa työnantajalle. Käytännössä kaiketi valtio ja kunnat vähentävät yrityksen verotusta samassa suhteessa kuin yrityksille lykkäävät terveydenhuoltokustannuksia.
Mä en puhunut terveydenhuollosta yleensä vaan työterveyshuollosta, jonka työnantaja joutuu työntekijöilleen maksamaan.
Mutta noin muuten edelliseen...eli tuo sun ehdotuksesi koskisi niitä yrityksiä, joissa työntekijät ovat halukkaita lyhentämään työaikaansa ja pienentämään palkkaansa. Täysin vapaaehtoista siis. Jos löytyy yksikin työntekijä, ei palkata työtöntä vai ei pienennetä tämän muutokseen haluttoman palkkaa vaan ainoastaan niiden 7 muun taksikuskin?
Mä pidän yleistä tai vaikka vain alakohtaistakin viikkotyöajan lyhentämistä ihan harkinnan arvoisena asiana, mutta en niin, että nämä ihmiset, jotka nyt nippa nappa tulevat toimeen palkallaan, ohjattaisiin Kelan luukulle hakemaan tukia palkkansa lisäksi. Mainitsitkin jo verotuksen ja se tosiaan olisi kepin sijasta porkkana. Joillain ei 245 € palkanalennus tuntuisi missään, jos vastineeksi saa lisä vapaa-aikaa. Joillain se taas tarkoittaa Kelan luukulle joutumista täyttelemään lippulappuja ja on ymmärrettävää, ettei heillä ole siihen erityistä halukkuutta. Mitä useampi pitää palkalla elättää, sitä konkreettisemmin pienempikin tulojen alennus vaikuttaa kotitalouden tilanteeseen. Vielä 1980-luvulla oli malli, jossa verotuksessa huomioitiin työntekijän elätettävien määrä. Perheverotus, lapsivähennykset ja yksinhuoltajavähennys. Jos nämä otettaisiin takaisin käyttöön, kuinka moni kotitalous joutuisi työajan lyhennyksenkään jälkeen Kelan luukulle? En tiedä, mutta uskoisin määrän olevan pienempi.
Tähän vielä lisään, että työajan lyhentäminen ei saisi olla ratkaisu, jonka jälkeen suomalaisten elintaso vain laskee, kuluttaminen (erityisesti palveluiden) vähenee ja kehitys pysähtyy tai hidastuu. Lisääntyvän vapaa-ajan ja uusien työntekijöiden kautta pitäisi myös syntyä uusia innovaatioita ja siten kokonaan uusia työpaikkoja. Kenties kokonaan uusia aloja.
Suomalaisten elintaso ja kuluttaminenhan eivät laske laisinkaan työn uusjaolla, vaan ne vain jaetaan eri tavalla väestön kesken. Sama duunit, tuotannot ja palvelut, tulevat edelleen tehdyiksi. Sama määrä raha tahkotaan työpaikoilla ja siten suurinpiirtein sama määrä työnnetään kulutukseenkin.
Säästämisaste kaiketi vähenee, koska rahaa enemmän saavat köyhät työntävät kaiken kädestä suuhun osakkeiden sijaan.
Minä nimenomaan veikkaisin, että uusia yrityksiä ja innovaatioita alkaisi syntymään suuremmalla tahdilla, kun se nyt 3000-10000 €/kk palkkaa saava perusfiksu heppu uskaltaa todennäköisemmin polkaista oman firman pystyyn, koska epäonnistuessa ei olisikaan vastassa työttömyys, vaan jostain lohkeaisi vastaavaa duunia taas nopeasti.
Nyt ne, joilla on aikaa ja motivaatiota yrittämiselle ja innovoinnille, eivät ole vastaavissa määrin yhtä perusfiksuja heppuja, vaan se 10 % väestöstä, joka syystä taikka toisesta viimeisenä nähdään kelvollisena työllistymään, noin niinkuin tilastollisesti. Tai sitten niitä heppuja, jotka uskaltavat riskeerata tympeän 2000 €/kk työpaikkansa uuden yrityksen vuoksi.
Eikä tämän ole tarkoitus kuulostaa yhtään miltään muulta kuin realismilta, olen itsekin työtön parhaillaan.
Mä olen tuosta eri mieltä. Jos A on työtön ja B töissä, A ei luonnollisestikaan pahemmin käytä palveluita. Jos A työllistyy siten, että B:n työaikaa - ja siten myös palkkaa lasketaan - B vähentää palveluidensa käyttöä esimerkiksi värjäämällä hiuksensa itse kampaajalla käynnin sijasta. A:nkin palkka on vain saman verran kuin mitä B:llä, eikä hänkään raaski käydä kampaajalla vaan värjää hiuksensa itse. Tai B:llä on aiemmin käynyt viikkosiivooja, mutta työajan lyhennyksen jälkeen hän katsoo, ettei viikkosiivoojaan ole enää varaa ja siivoaa itse. A on tähänkin asti siivonnut itse eikä samansuuruinen palkka kuin B:llä saa häntäkään palkkaamaan viikkosiivoojaa. B on tähän asti saattanut ostaa lapsensa kengät jostain marketista, mutta työajan lyhennyksen jälkeen alkaakin tilata ne ulkomaisista verkkokaupoista. A:kaan ei työllistyttyään siiry ostamaan lapsensa kenkiä marketista vaan tilaa ne edullisemmin ulkomailta kuten tähänkin asti. Tietenkin on asioita, joita A työllistyttyään alkaa tekemään, mutta ne eivät välttämättä ole asioita, joita B lakkaa tekemästä.
Olet eri mieltä, mutta kuitenkin olet samaa mieltä? Eihän esimerkeissäsi elintaso mihinkään muuttunut eikä kulutuskaan vähentynyt. Se vain jakautui eri tavalla. Ja siis toki se voi jakautua eri tavalla palvelun/tuotteen ostajan lisäksi myös sen suhteen, että mitä palvelua ja tuotetta ostetaan. Eikä se mitään haittaa, maailma muuttuu kuitenkin ja muutoksiin on sopeuduttava.
Vähentyyhän kulutus. Ennen työajan lyhentämistä B kävi kampaajalla, hänellä kävi viikkosiivoja ja hän kävi ostamassa lapsensa kengät läheisestä marketista. A:n työllistyttyä kumpikaan ei tee noita em asioita. Mitä tapahtuu sille kampaajalle, viikkosiivoojalle ja marketin kenkäosaston myyjälle, jos yhä useampi tähän asti heidän palvelujaan käyttänyt lakkaa käyttämästä eikä tule uusiakaan asiakkaita?
Minnehän luulet, että ne rahat oikein ovat sitten menneet? Johonkin ne kaikki rahat käytetään joka tapauksessa. Jos trendikkäitä hiuksia tehtailevan kampaajan asiakaskunta vähenee, niin jonkun toisen ammatinharjoittajan asiakaskunta kasvaa. Ei nyt olla niin järisyttäviä muutoksia tekemässä ihmisten ostovoimaan, ettäkö vastaavia tilanteita ei näkyisi jatkuvasti laman/nousukauden/huuman/verotuksen muuttumisen yms. miljoonan muun vaikuttimen vuoksi muutenkin.
Ei se aina mene noin tai se on vain toiveajattelua.
Oma kampaajani lopetti juuri toimintansa ja sama on oli monella muulla tässä kaupungissa, kun Prisma avasi omat kampaamo- ja parturipalvelut, jotka pystyvät tekemään jotkut palvelut halvemmalla, kun käyttävät opiskelijoita ja työharjoittelijoita ja työntekijöitä on kymmeniä, toisin kuin yhden naisen yrityksessä, jolloin työhön opastukseen jää aikaa.
Sama kivijalkakaupassa esim. Ajatar lopetti toimintansa ja moni jäi työttömäksi, kun takit tilataan netistä, halpatyövoima maasta, jotka tekevät vaatteet orjapalkalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse aiemmin sanoit, että työtön, joka tulisi tällaiseen jaettuun työhön, joutuisi käymään kahdessa eri työpaikassa, koska siinä yhdessä ei olisi edes 45 minuuttia työaikaa lyhentämällä hänelle riittävästi työtunteja.
Ei, en sanonut näin. Tämä koskee vain pieniä firmoja ja firmoja, joissa ei saada jaettua töitä sopivasti. Jos sulla on 10 ihmisen firma, niin sä voit keskimäärin saada hyvinkin lisäihmisen palkattua, ilman että sen täytyy etsiä toinenkin firma. Jos sulla on alle 10 ihmisen firma, niin sitten sun täytyy tiputtaa työaikoja vieläkin enemmän, ja se voi toki ihan onnistuakin esim. 8-9 ihmisen firmassa vielä, mutta 5 ihmisen firmassa voi alkaa kuulumaan soraääniä liian paljon jos pitäisi kuudes ihminen palkata tiputtamaan 8 tunnin työpäivä 6 h 40 min mittaiseksi, jolloin 2000 €/kk palkka tippuisi lukemaan 1666 €/kk.
Toki jossain paremmin palkatussa 3000-4000 €/kk duunissa ei ehkä haittaisikaan, vaikka kuudes heppu otettaisiinkin töihin, palkan tippuessa 2 500 - 3 333 €/kk lukemiin ja vapaa-ajan lisääntyessä kokonaisen työpäivän verran viikossa. Minä ainakin ottaisin mielelläni vaikka perjantain kokonaan vapaaksi.
Tämä työtön siis tarvitsee LISÄÄ työtunteja (kakkostyöpaikan) eikä suinkaan vähemmän.
Vaan lisää verrattuna mihin? Ei suinkaan lisää verrattuna siihen, että se tekisi kokopäivästä duunia, vaan vähemmän.
Ei meidän työttömyyden syy ole siinä, että ihmiset tekevät "liian pitkää" työpäivää. Syy on siinä, että työpaikat ja työttömät eivät kohtaa niin maantieteellisesti kuin osaamisenkaan puolesta.
Ei monimutkaiselle asialle voida antaa yksittäistä syytä, koska kyse on kokonaisesta kaavasta, eikä yksittäisestä luvusta. Jos työttömyys korjaantuu jakamalla olemassaoleva työ uusiksi, niin silloinhan se epäreilu työnjako on yksi syy. Toki asia voi korjaantua myös muita parametrejä säätämällä, jolloin nekin ovat osaltaan "syitä".
Ikävä fakta on, että nyt ja tulevaisuudessa on yhä vähemmän töitä, joita kuka tahansa millä tahansa koulutuksella pystyisi tekemään.
Eihän se ole ikävä fakta. Töiden väheneminen on ollut pitkäaikainen tavoite jo miljoonien vuosien ajan. Harvemmin töitä huvikseen tehdään, vaan elatuksen ja huvituksen mahdollistamiseksi rahan saamisella. Jos tulevaisuudessa ei vähäisellä koulutuksella tehtäviä töitä enää ole, se tarkoittaa sitä, että kyseiset työt on saatu automatisoitua, eli ne tehdään edelleenkin, mutta ilman ihmistä. On yhteiskunnan tehtävä setviä, miten rahat liikutellaan taskusta toiseen ihmistyön vähentyessä. Huono asia se ei silti ole, vaan tavoite. 100 % työttömyys olisi unelma, jos tuotteet ja palvelut saadaan tästä huolimatta aikaiseksi.
Työajan lyhentäminen 45 minuutilla päivässä ei ole ratkaisu tähän, koska tuo koskisi käytännössä vain matalapalkka-aloja ja niistäkin vain osaa.
Tätä väitettä ei ole toteennäytetty. Ja vaikka se pitäisikin paikkansa, niin mitä sitten? Onhan sen nyt reilumpaa, että 100 % ihmisistä saa järjellisen rahamäärän ja tekee kevyempää työpäivää, kuin että 90 % saa järjellisen rahamäärän ja tekee raskaampaa työpäivää samalla kun 10 % kituuttaa.
Ei levyseppä-hitsaajaa voi laittaa vanhainkotiin hoitajaksi tai peruskouluun englannin opettajaksi. Ei edes joka toinen päivä.
Eikä tarvitsekaan voida. Työpaikkoja on katsos isoja määriä per ammattiryhmä, eikä vain yksi per ammattiryhmä. Levyseppähitsaaja vie töitä niiltä muilta levyseppähitsaajilta ja opettaja muilta opettajilta. Englanninopettaja voi lisäksi viedä töitä kääntäjiltä ja levyseppähitsaaja voi sekin kerran viikossa vaikka ajaa bussia, joten homma voi toimia pienilläkin paikkakunnilla.
Ohis... miksi sä oletat, että 10 ihmisen firmassa kaikilla on sama koulutus ja kaikki tekevät samaa työtä? Tämänhän täytyy olla sun olettamuksesi, jos mielestäsi näiden kymmenen työaikaa lyhentämällä voidaan palkata yksi uusi työntekijä, kunhan silläkin on sama koulutus.
En mä mitenkään oleta, että jokaisessa tai välttämättä monessakaan 10 ihmisen firmassa olisi sama koulutus, käytän tuotakin nyt vaan esimerkkinä, eikä kovinkaan monessa firmassa todennäköisesti ole juuri täsmälleen 10 ihmistä.
Se kun ei erityisemmin haittaa, jos esimerkin 10 ihmisen firmassa on 8 taksikuskia, 1 koordinaattori ja 1 toimari. Sellainen firma voi ottaa sen 1 ylimääräisen kuskin, jolloin 2200 euron palkka tipahtaa 1955 euroon, samalla kun koordinaattorin ja toimarin palkkoihin/työtunteihin ei kosketa. Koko malli on "keskimäärin", eikä mikään täsmällinen "joka ikisestä duunista 10 % työajasta ja palkasta annetaan työttömälle".
Okei, eli tämä malli velvoittaisikin vain sellaisia yrityksiä, joissa tuollainen järjestely olisi mahdollinen? Miten olit ajatellut, että tätä valvottaisiin? Kerran vuodessa jokainen yritys toimittaa jollekin tietylle viranomaiselle selvityksen, mikä on ko yrityksen tilanne ja perustelut, jos uuden/uusien työntekijöiden palkkaaminen ei ole mahdollista? Vai ajattelitko, että ne 8 taksikuskia ihan hyvää hyvyyttään haluaisivat lyhentää työaikaansa, pienentää palkkaansa ja kenties joutua hakemaan yhteiskunnan tukia? Ja sä nyt ajattelet vain palkkaa, mutta entä tämän uuden työntekijan vakuutukset ja työterveyshuolto? Sekin maksaa eli niiden muiden palkkoja pitäisi laskea vielä sen verran, että se kattaa uuden työntekijän vakuutukset ja työterveyshuollonkin.
Missään kohdin en ole puhunut velvoittamisesta mitään. Järkeä sellaisessa tuskin olisi ja se vaatisi valvontaa ja hankalia lakikiemuroita. Epäoptimaalisuuteen se johtaisi varmasti. Verotuksellinen porkkana/keppi saattaa hyvinkin riittää, niin että on hitusen kannattavampaa antaa työntekijöille vähemmän tunteja ja ottaa tekijöitä enemmän.
Terveydenhuollosta puhuttiin jo. Siitähän ei tule yhtään sen enempää kustannuksia yhteiskunnan tasolla kuin nytkään, koska ei ketään jätetä kitumaan sairauksiensa kanssa nykyisellään. Jos niiden kustannukset lankeavat uudessa mallissa enemmän työnantajalle, niin vastaavasti se taho, joka aiemmin näistä kustannuksista oli vastuussa, siirtää kyseistä rahaa työnantajalle. Käytännössä kaiketi valtio ja kunnat vähentävät yrityksen verotusta samassa suhteessa kuin yrityksille lykkäävät terveydenhuoltokustannuksia.
Mä en puhunut terveydenhuollosta yleensä vaan työterveyshuollosta, jonka työnantaja joutuu työntekijöilleen maksamaan.
Mutta noin muuten edelliseen...eli tuo sun ehdotuksesi koskisi niitä yrityksiä, joissa työntekijät ovat halukkaita lyhentämään työaikaansa ja pienentämään palkkaansa. Täysin vapaaehtoista siis. Jos löytyy yksikin työntekijä, ei palkata työtöntä vai ei pienennetä tämän muutokseen haluttoman palkkaa vaan ainoastaan niiden 7 muun taksikuskin?
Mä pidän yleistä tai vaikka vain alakohtaistakin viikkotyöajan lyhentämistä ihan harkinnan arvoisena asiana, mutta en niin, että nämä ihmiset, jotka nyt nippa nappa tulevat toimeen palkallaan, ohjattaisiin Kelan luukulle hakemaan tukia palkkansa lisäksi. Mainitsitkin jo verotuksen ja se tosiaan olisi kepin sijasta porkkana. Joillain ei 245 € palkanalennus tuntuisi missään, jos vastineeksi saa lisä vapaa-aikaa. Joillain se taas tarkoittaa Kelan luukulle joutumista täyttelemään lippulappuja ja on ymmärrettävää, ettei heillä ole siihen erityistä halukkuutta. Mitä useampi pitää palkalla elättää, sitä konkreettisemmin pienempikin tulojen alennus vaikuttaa kotitalouden tilanteeseen. Vielä 1980-luvulla oli malli, jossa verotuksessa huomioitiin työntekijän elätettävien määrä. Perheverotus, lapsivähennykset ja yksinhuoltajavähennys. Jos nämä otettaisiin takaisin käyttöön, kuinka moni kotitalous joutuisi työajan lyhennyksenkään jälkeen Kelan luukulle? En tiedä, mutta uskoisin määrän olevan pienempi.
Tähän vielä lisään, että työajan lyhentäminen ei saisi olla ratkaisu, jonka jälkeen suomalaisten elintaso vain laskee, kuluttaminen (erityisesti palveluiden) vähenee ja kehitys pysähtyy tai hidastuu. Lisääntyvän vapaa-ajan ja uusien työntekijöiden kautta pitäisi myös syntyä uusia innovaatioita ja siten kokonaan uusia työpaikkoja. Kenties kokonaan uusia aloja.
Suomalaisten elintaso ja kuluttaminenhan eivät laske laisinkaan työn uusjaolla, vaan ne vain jaetaan eri tavalla väestön kesken. Sama duunit, tuotannot ja palvelut, tulevat edelleen tehdyiksi. Sama määrä raha tahkotaan työpaikoilla ja siten suurinpiirtein sama määrä työnnetään kulutukseenkin.
Säästämisaste kaiketi vähenee, koska rahaa enemmän saavat köyhät työntävät kaiken kädestä suuhun osakkeiden sijaan.
Minä nimenomaan veikkaisin, että uusia yrityksiä ja innovaatioita alkaisi syntymään suuremmalla tahdilla, kun se nyt 3000-10000 €/kk palkkaa saava perusfiksu heppu uskaltaa todennäköisemmin polkaista oman firman pystyyn, koska epäonnistuessa ei olisikaan vastassa työttömyys, vaan jostain lohkeaisi vastaavaa duunia taas nopeasti.
Nyt ne, joilla on aikaa ja motivaatiota yrittämiselle ja innovoinnille, eivät ole vastaavissa määrin yhtä perusfiksuja heppuja, vaan se 10 % väestöstä, joka syystä taikka toisesta viimeisenä nähdään kelvollisena työllistymään, noin niinkuin tilastollisesti. Tai sitten niitä heppuja, jotka uskaltavat riskeerata tympeän 2000 €/kk työpaikkansa uuden yrityksen vuoksi.
Eikä tämän ole tarkoitus kuulostaa yhtään miltään muulta kuin realismilta, olen itsekin työtön parhaillaan.
Mä olen tuosta eri mieltä. Jos A on työtön ja B töissä, A ei luonnollisestikaan pahemmin käytä palveluita. Jos A työllistyy siten, että B:n työaikaa - ja siten myös palkkaa lasketaan - B vähentää palveluidensa käyttöä esimerkiksi värjäämällä hiuksensa itse kampaajalla käynnin sijasta. A:nkin palkka on vain saman verran kuin mitä B:llä, eikä hänkään raaski käydä kampaajalla vaan värjää hiuksensa itse. Tai B:llä on aiemmin käynyt viikkosiivooja, mutta työajan lyhennyksen jälkeen hän katsoo, ettei viikkosiivoojaan ole enää varaa ja siivoaa itse. A on tähänkin asti siivonnut itse eikä samansuuruinen palkka kuin B:llä saa häntäkään palkkaamaan viikkosiivoojaa. B on tähän asti saattanut ostaa lapsensa kengät jostain marketista, mutta työajan lyhennyksen jälkeen alkaakin tilata ne ulkomaisista verkkokaupoista. A:kaan ei työllistyttyään siiry ostamaan lapsensa kenkiä marketista vaan tilaa ne edullisemmin ulkomailta kuten tähänkin asti. Tietenkin on asioita, joita A työllistyttyään alkaa tekemään, mutta ne eivät välttämättä ole asioita, joita B lakkaa tekemästä.
Tähän vielä sellainen täsmennys, että A:n työllistyessä ehdottamallasi tavalla hänhän ei saa B:n palkkaa vastaavaa summaa lisää rahaa vaan pitää huomioida, että hänen työttömänä saamansa yhteiskunnan tuet pienenevät. Ja voi olla, että jos A on yksinhuoltaja ja hänen exänsä palkka pienenee työajan lyhennyksen vuoksi, exä haluaa tarkistuttaa elatustuen määrän ja A:n tulojen noustua ja exän tulojen laskettua A:n lapsistaan saama elatustuki pienenee.
Kannatan kyllä köyhyyden poistamista, mutta en sillä tavalla, että vain hyvätuloisilla on enää varaa mihinkään ylimääräiseen.
Rahan määrä ei muutu sillä, että sitä jaetaan eri tavalla jakamalla työt eri tavalla. Jos joku mallissa olisi kärsimässä ylimääräistä rahapulaa erikoisen paljon, niin asiaa voidaan korjata siirtämällä rahaa taskusta toiseen verotuksilla ja tuilla. Se, että monelle sitä jäisi noin 9 % vähemmän on varmasti heistä kurjaa, mutta se on huomattavasti parempi asia, kuin että joka kymmenennellä ihmisellä olisi superkurjaa tukikituuttamista. Ei se ole 10 % työttömien tehtävä mahdollistaa "ylimääräisen" ostaminen muille sillä kustannuksella, että itse ovat nälässä.
Ei olekaan, mutta ei se ole työssäkäyvienkään vika, että työttömät ovat nälässä. Sulle ehkä 9% tuntuu pieneltä, mutta mietitäänpä. Nelihenkinen perhe, 2 aikuista ja 2 lasta. Molempien aikuisten bruttotulot 2200 €/kk. 9% palkan alennus tarkoittaa 198 €/kk eli 2376 €/v. Kun tämä kerrotaan kahdella, bruttotulojen menetys on tässä perheessä 4752 €/v. Verotus toki tasaa tuota siten, että nettotuloissa menetys ei ole ihan 9%. Kuitenkin tuo voi olla juuri se summa, jolla tämä perhe on käynyt kesälomallaan Särkänniemessä, syönyt lomareissun aikana ravintoloissa ja nukkunut hotellissa. Kun tulot putoavat, lomareissu Särkänniemeen jää pois. Ihmiset säästävät ensimmäisenä sellaisista asioista, jotka eivät ole välttämättömiä. Särkänniemi, ravintolat ja hotellit työllistävät kuitenkin ihmisiä. Eli tämän perheen kiva reissu työllistää suomalaisia. Mitä useampi jättää lomareissunsa tekemättä tai ei syökään reissussa ravintolassa vaan omia eväitä eikä yövy hotellissa, sitä vähemmän ravintola ja hotelli tarvitsee enää työntekijöitä. Ravintola, jossa työtön oli työllistettynä, antaa tälle kenkää. Ehkäpä tämä perhe päättääkin lähteä Tampereen sijasta Tallinnaan (koska se tulee halvemmaksi) ja silloin perhe työllistääkin virolaisia eikä suinkaan suomalaisia ja reissuun käytetyt rahat valuvat Viroon eivätkä tule kiertoon Suomessa.
Eihän se tietenkään ole työssäkäyvien vika, että yhteiskunnassa on työttömyyttä. Mutta se on kollektiivisesti äänestäjien vika tai päättäjien vika, jos ei asiaa korjata.
Jostain syystä kuvittelet, että pienentynyt kulutus työssäkäyvien kohdalla on pois kokonaiskulutuksesta. Miksi näin kuvittelet? Eivätkö työttömät muka kulutakaan rahojaan? Kyllä ne kuluttavat. Kulutuksen määrä ei erityisesti muutu sillä, että kuluttaja vaihtuu, rahan siirtyessä toiselle kuluttajalle. Sekin efekti, että kulutus suuntautuisi enemmän ulkomaille kokonaisuudessaan, ei ole mitenkään toteennäytetty.
Tuossa 198 euron kohdalla sulta unohtuu, että köyhyyteen menee tällä hetkellä 200 euroa kuukaudessa per töissäkäyvä suomalainen. Todellisuudessahan siten tuo palkanmenetys voitaisiin hyvin pitkälti korvata palkkaverotusta alentamalla. Nimittäin jo nyt työssäkäyvät ihmiset maksavat työttömienkin elämisen. Se, että työttömät tekevät osan töissäkäyvien töistä, ei ihan mielettömästi asiaa muuta, vaikka toki saavatkin jonkin verran enemmän työllisten palkasta itselleen.
Työajan lyhentämisestä aiheutuvan tulotason alenemisen korvaaminen verotusta keventämällä tekeekin asiasta jo ihan toisen. Ehdotin itsekin verovähennysoikeuksien palauttamista. Sun mallisi koskee kuitenkin pääasiassa niitä, joilla ei nytkään ole suuret tulot. Just niitä Prisman myyjiä, taksikuskeja jne. Ei se koskisi yli satatonnia vuodessa tienaavaa Cobol -koodaria, neurokirurgia tms, koska sellaisia ei ole työttömänä. Tuo malli koskee lähinnä niitä, jotka ovat muutenkin helposti korvattavissa.
Tunnut kannattavan vanhaa neukkumallia, jossa pienellä vähemmistöllä on millä mällätä ja loput massit jaetaan tasan muiden kanssa, jotta he eivät koe nälkää, mutta eivät paljon muutakaan.
En usko, että kovin montaa harmittaisi lyhyempi työaika, kunhan tulotaso pysyisi samana.
Ei tällä mitkään rikkaiden maksut mihinkään vähene vaan lisääntyvät ja työttömiä kyykytetään ja leikataan lakisääteisiä tukia vittuilulailla päälle. Yhtään ei tule kulut vähenemään. Toki asiasta vouhkataan joten se jaksaa kiinnosta yhtä paljon kuin joku meetoo, eli vouhkaajat jaksaa hetkensä vouhkata somessa. Sossusta saa edelleen ja hallitus vain kikkailee köyhiltä pois 4,65% vähistä varoista.
Leikkuri joka lisää kuluja ja ottaa köyhimmiltä. Huomiohuoraajien tekemä laki.
Olet eri mieltä, mutta kuitenkin olet samaa mieltä? Eihän esimerkeissäsi elintaso mihinkään muuttunut eikä kulutuskaan vähentynyt. Se vain jakautui eri tavalla. Ja siis toki se voi jakautua eri tavalla palvelun/tuotteen ostajan lisäksi myös sen suhteen, että mitä palvelua ja tuotetta ostetaan. Eikä se mitään haittaa, maailma muuttuu kuitenkin ja muutoksiin on sopeuduttava.