Kun masentunut läheinen ei suostu hoitoon, niin pitääkö olla tiukka?
Täysi-ikäinen sanoo olleensa jo vuoden masentunut, mieliala heittelee, osin toimintakyvytön. Itsetuhoisia ajatuksia. Hoitoon ei suostu, vaikka järjestetty lääkäriaika.
Tässä on oltu lempeitä ja ymmärretty. Kun ei suostu lääkäriin, niin pitääkö ottaa tiukka linja ja lopettaa ymmärtäminen? Mikä parasta?
Kommentit (76)
Pystyisitkö maksamaan hälle vaikka yksityistä terapiaa, ensimmäisellä kerralla voisitte mennä yhdessä
Olen av:lla, koska täällä on paljon masentuneita ja paljon kokemusta. Mitä teidän kohdalla pitäisi tehdä vastaavassa tilanteessa? Silitellä päätä ja antaa potea - vai sanoa, että prkl, muutat pelasturarmeijan asuntolaan, jos et hae hoitoa? (Ennenkuin joku hermostuu tästä, niin joo, ymmärrän provosoivani rajusti).
Vierailija kirjoitti:
Olen av:lla, koska täällä on paljon masentuneita ja paljon kokemusta. Mitä teidän kohdalla pitäisi tehdä vastaavassa tilanteessa? Silitellä päätä ja antaa potea - vai sanoa, että prkl, muutat pelasturarmeijan asuntolaan, jos et hae hoitoa? (Ennenkuin joku hermostuu tästä, niin joo, ymmärrän provosoivani rajusti).
Uhkailu ei mielestäni kannata. Kunnolla masentunut ei pysty välittämään tulevaisuudesta, muuta kun märehtimällä ikäviä tunteita. Kyllä pitäisi nimenomaan pakottaa hoitoon, kädestä pitäen, vaikka vähän fyysisestikin. Eikä sillä väliä jos olet pieni nainen ja lapsi jo iso mies, et vaan luovuta. Vapaapäivä töistä. Tai jos kyseessä tyttö, niin en ole varma, isä avuksi varmaan.
Useimmat voivat semmoisesta raivostua, ja se pitää vaan osata käsitellä siinä. Miksi sinä, vanhempi, teet kuten teet, miksi sinulle on tärkeää, pakko, saada tämä asia eteenpäin juuri nyt eikä myöhemmin. Jne.
Toiset saavat lääkityksestä apua, toiset eivät. Parempihan se tietenkin on että ainakin yrittää sitä kautta.
Itse menetin ~15v masennukseen. Ilman hoitoa.
Vierailija kirjoitti:
Miten se lääkäriin meneminen auttaa? Sieltä saa lääkkeitä. Mutta psyykenlääkkeet ovat loputon suo johon uppoaa vain pahemmin.
Höpö höpö, eivätkä ole. Käytin voimakkaita psyyke lääkkeitä sairastuttuani vakavaan masennukseen. Ne pelastivat minut. Nyt olen ollut jo vuosikausia ilman lääkkeitä.
Lääkäriin tulee pakottaa. Ihan pakottamalla pakottaaa, koska ketään ei saa hylätä sellaiseen tilaan, jossa on potentiaalisesti itsetuhoinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen av:lla, koska täällä on paljon masentuneita ja paljon kokemusta. Mitä teidän kohdalla pitäisi tehdä vastaavassa tilanteessa? Silitellä päätä ja antaa potea - vai sanoa, että prkl, muutat pelasturarmeijan asuntolaan, jos et hae hoitoa? (Ennenkuin joku hermostuu tästä, niin joo, ymmärrän provosoivani rajusti).
Uhkailu ei mielestäni kannata. Kunnolla masentunut ei pysty välittämään tulevaisuudesta, muuta kun märehtimällä ikäviä tunteita. Kyllä pitäisi nimenomaan pakottaa hoitoon, kädestä pitäen, vaikka vähän fyysisestikin. Eikä sillä väliä jos olet pieni nainen ja lapsi jo iso mies, et vaan luovuta. Vapaapäivä töistä. Tai jos kyseessä tyttö, niin en ole varma, isä avuksi varmaan.
Useimmat voivat semmoisesta raivostua, ja se pitää vaan osata käsitellä siinä. Miksi sinä, vanhempi, teet kuten teet, miksi sinulle on tärkeää, pakko, saada tämä asia eteenpäin juuri nyt eikä myöhemmin. Jne.
Toiset saavat lääkityksestä apua, toiset eivät. Parempihan se tietenkin on että ainakin yrittää sitä kautta.
Itse menetin ~15v masennukseen. Ilman hoitoa.
Nimenomaan. Mutta täällä näkyy suurin osa vaan ymmärtävän, ettei mitään tarvitsisi tehdä. Huijaa sen vaikka joogaan, jos ei muu auta. Ylös sängystä.
Vierailija kirjoitti:
Edes teiniä ei voi Suomen lainsäädännön mukaan pakottaa hoitoon. Nuorella on oikeus kieltää vanhemmiltaan terveystietonsa eli mitään ei voi tehdä, vaikka lapsi olisi alaikäinen. Näin se vain menee.
No, onneksi tärkeimmissä moraalikysymyksissä ei tarvitse toimia, kuten "Suomen lainsäädäntö" sanoo. Minä vanhempana pakottaisin lapseni hoitoon, jos hän olisi itselleen vaarallisessa tilassa ja itse olisin neuvoton tekemään mitään hänen hyväkseen.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen pelkkä riesa yhteiskunnalle, mutta hyvin olen peittänyt nää ajatukset läheisiltä. Itsemurhaa hautonut jo kuukausia. Välillä on tietysti ollut parempia aikoja, mutta nyt on paha syöksykierre menossa. Tilanteeni on sietämätön. Pelkkää tuskaa.
Anteeksi avautuminen, jonnekkin halusin anonyyminä purkaa ajatuksia.
Hyvä, että purat! Onko sinulla mahdollista aloittaa lääkitystä ja terapiaa samalla?
Miten pakotatte? Itsenäisen, aikuisen, joka sanoo, ettei mene. MITEN?
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut masentunut joskus, aika pahastikin. Eipä siinä sellainen psykiatrinen hoito, mitä tässä maassa saa, mitään auttanut. :D Lopetin toimimattoman lääkityksen ja täysin turhat keskusteluajat. Lopulta masennus meni itsestään ohi, mutta kyllä siinä vuosia meni.
Mutta usko sinä vain, että kyllä se siitä paranee, kunhan läheisen saa hoitoon. XD
Mitä hauskaa tuossa oli? En ymmärrä. Oletko vahingoniloinen?
Lääkitys ja keskusteluapu nopeuttavat toipumista. Itse valitsit hitaamman tien. Ei siinä hirnuminen nyt auta. Olet varmaan surullinen valinnastasi, mutta et kykene sitä myöntämään.
Psyykkisesti sairaat, jotka eivät halua hoitoa, ovat suuri riesa läheisilleen.
Mun kaveri on varmaan kerran vuodessa pakkohoitoon, kun se ei syö lääkkeitään vapauduttuaan. Ja se hänen kotimaisia kansa on pelkkää häiriköintiä ja uhkailua. (Luulee psykoosissa mua USAn agentiksi joka aikoo tap"aa hänet yms, kun siskoni sattumoisim asuu USAssa toistaiseksi.)
Vierailija kirjoitti:
Ei voi aikuista ihmistä pakottaa hoitoon. Eikä siitä hyötyäkään ole,jos ei ole omaa halua parantua.
Lääkäri tai psykologi kykenee ehkä selkeämmin perustelemaan sairaalle, mistä hänen tilassaan on kyse kuin vanhemmat ja läheiset. Ainakin sitä kannattaa yrittää.
Tietenkin jos ihminen on niin ylimielinen, ettei usko mitään faktaa itsestään, niin vaikeaahan se on.
Vierailija kirjoitti:
Miten pakotatte? Itsenäisen, aikuisen, joka sanoo, ettei mene. MITEN?
Jos menee oikein pahaksi, niin poliisi tulee ja hakee hoitohenkilökunnan kanssa. Jollei avaa ovea, auttaa huoltoyhtiö. Jos on turvalukko, poliisi murtautuu sisälle.
Vierailija kirjoitti:
Miten pakotatte? Itsenäisen, aikuisen, joka sanoo, ettei mene. MITEN?
Jos on kyse täysi-ikäisestä nuoresta, niin varmaan ihan toisen aikuisen kanssa fyysisesti pakottamalla. Jos ei onnistu, niin sitten soitto poliisille ja ulos talosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei voi aikuista ihmistä pakottaa hoitoon. Eikä siitä hyötyäkään ole,jos ei ole omaa halua parantua.
Lääkäri tai psykologi kykenee ehkä selkeämmin perustelemaan sairaalle, mistä hänen tilassaan on kyse kuin vanhemmat ja läheiset. Ainakin sitä kannattaa yrittää.
Tietenkin jos ihminen on niin ylimielinen, ettei usko mitään faktaa itsestään, niin vaikeaahan se on.
Kaverini on tämän tästä psykoosissa. Pakkohoitoon joutuu.
Hän on itse psykologi. Ei vaan siltikään osaa perustella itselleen, että kannattaa syödä niitä lääkkeitä.
Viekä poliisit, jos toinen on rauhallinen eikö pane vastaan, ei ole harhainen tai mitään?
Voiko poliisit hakea minut (terve olen) ja viedä hoitoon, jos mies käskee?
Vierailija kirjoitti:
Olen av:lla, koska täällä on paljon masentuneita ja paljon kokemusta. Mitä teidän kohdalla pitäisi tehdä vastaavassa tilanteessa? Silitellä päätä ja antaa potea - vai sanoa, että prkl, muutat pelasturarmeijan asuntolaan, jos et hae hoitoa? (Ennenkuin joku hermostuu tästä, niin joo, ymmärrän provosoivani rajusti).
No kyllä minä varmaan uhkaisin vaikka sillä, että joutuu muuttamaan pois kotoa, jos ei apua ota vastaan. En suostuisi asumaan myöskään huumeidenkäyttäjän tai alkoholistin kanssa samassa asunnossa, vaikka kyse olisi omasta lapsesta. Apua olisin valmis antamaan, mutta sairauden mahdollistaminen ei sitä ole.
Vierailija kirjoitti:
Viekä poliisit, jos toinen on rauhallinen eikö pane vastaan, ei ole harhainen tai mitään?
Voiko poliisit hakea minut (terve olen) ja viedä hoitoon, jos mies käskee?
No ei varmaan omasta asunnostasi, mutta miehesi asunnosta, jos olette eronneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei voi aikuista ihmistä pakottaa hoitoon. Eikä siitä hyötyäkään ole,jos ei ole omaa halua parantua.
Lääkäri tai psykologi kykenee ehkä selkeämmin perustelemaan sairaalle, mistä hänen tilassaan on kyse kuin vanhemmat ja läheiset. Ainakin sitä kannattaa yrittää.
Tietenkin jos ihminen on niin ylimielinen, ettei usko mitään faktaa itsestään, niin vaikeaahan se on.
Kaverini on tämän tästä psykoosissa. Pakkohoitoon joutuu.
Hän on itse psykologi. Ei vaan siltikään osaa perustella itselleen, että kannattaa syödä niitä lääkkeitä.
No senpä takia joutuukin sinne pakkohoitoon.
Nyt oli kyse masennuksesta, ei psykoosista.
No tämä toimisi vaan oman alaikäisen lapsen kanssa. Tai katotaan, toimiiko se joskus. Toistaiseksi ei sitä elämisen riemua tahdo jarruttaa oikein mikään.