Kun masentunut läheinen ei suostu hoitoon, niin pitääkö olla tiukka?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viekä poliisit, jos toinen on rauhallinen eikö pane vastaan, ei ole harhainen tai mitään?

Voiko poliisit hakea minut (terve olen) ja viedä hoitoon, jos mies käskee?

No ei varmaan omasta asunnostasi, mutta miehesi asunnosta, jos olette eronneet.

Tässä on kyse juuri tästä: nuori on rauhallinen, ei harhainen eikä aggressiivinen, ja on kotonaan. Viekö poliisi muka?

Vierailija kirjoitti:

Miten pakotatte? Itsenäisen, aikuisen, joka sanoo, ettei mene. MITEN?

Jos on itsenäinen aikuinen, niin miksi sitten edes pitää pakottaa, jos ei ole kyse pakkohoitoa vaativasta tilasta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viekä poliisit, jos toinen on rauhallinen eikö pane vastaan, ei ole harhainen tai mitään?

Voiko poliisit hakea minut (terve olen) ja viedä hoitoon, jos mies käskee?

No ei varmaan omasta asunnostasi, mutta miehesi asunnosta, jos olette eronneet.

Tässä on kyse juuri tästä: nuori on rauhallinen, ei harhainen eikä aggressiivinen, ja on kotonaan. Viekö poliisi muka?

No eikai sellaista lakia ole, jonka mukaan sukulaiset on pakko päästää omaan kotiin asumaan? Kai siinä tilanteessa poliisi auttaa, jos kotona on tunkeilija?

Psykoedukaatiota kehiin. Ohjaa häntä opiskelemaan psykologiaa, niin hän ymmärtää tilansa ja oppii elämään masennuksen kanssa. Suomen hoitosysteemit eivät ole toimivia. Lääkkeet eivät paranna masennusta, mutta jos niihin kovasti uskoo, voi usko parantaa.

Olen juuri tuossa tilanteessa... siis olen itse vakavasti masentunut kuten lääkäri diagnisoi viime kuussa. on masennuslääkettä, rauhoittavia lääkkeitä, ja lääke sosiaalisuuden lisäämiseen... siis muiden lääkkeiden lisäksi... Olen täysin turha ja toimimaton, en kykene kuin vaivoin juuri ja juuri perus kotiasioihin. Ajattelen paljon kuolemaa, vihaan jo senkin takia itsäni onhan mulla kumminkin kaksi hienoa isoa lasta... usein mietin kuitenkin kuinka helpottavaa olisi kuolla. Vihaan itseäni ja en ikinä haluaisi nähdä uutta päivää. SORI, HALUSIN VAAN PÄÄSTÄÄ AJATUKSEN ULOS :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viekä poliisit, jos toinen on rauhallinen eikö pane vastaan, ei ole harhainen tai mitään?

Voiko poliisit hakea minut (terve olen) ja viedä hoitoon, jos mies käskee?

No ei varmaan omasta asunnostasi, mutta miehesi asunnosta, jos olette eronneet.

Tässä on kyse juuri tästä: nuori on rauhallinen, ei harhainen eikä aggressiivinen, ja on kotonaan. Viekö poliisi muka?

No eikai sellaista lakia ole, jonka mukaan sukulaiset on pakko päästää omaan kotiin asumaan? Kai siinä tilanteessa poliisi auttaa, jos kotona on tunkeilija?

Ei kai omaa lasta katsota tunkeilijaksi...kirjoilla on kotona.

Vierailija kirjoitti:

Psykoedukaatiota kehiin. Ohjaa häntä opiskelemaan psykologiaa, niin hän ymmärtää tilansa ja oppii elämään masennuksen kanssa. Suomen hoitosysteemit eivät ole toimivia. Lääkkeet eivät paranna masennusta, mutta jos niihin kovasti uskoo, voi usko parantaa.

Siksi hän ei mene lääkäriin, koska lukenut netistä ettei mitään auta.

Vierailija kirjoitti:

Psykoedukaatiota kehiin. Ohjaa häntä opiskelemaan psykologiaa, niin hän ymmärtää tilansa ja oppii elämään masennuksen kanssa. Suomen hoitosysteemit eivät ole toimivia. Lääkkeet eivät paranna masennusta, mutta jos niihin kovasti uskoo, voi usko parantaa.

niin että masentuneena nips naps pääsee sisälle 3% sisäänpääsyprosentin kouluun? Ei sisälle pääsy ole edes terveille ja motivoituneille 10 oppilaille mikään itsestäänselvyys

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten pakotatte? Itsenäisen, aikuisen, joka sanoo, ettei mene. MITEN?

Jos menee oikein pahaksi, niin poliisi tulee ja hakee hoitohenkilökunnan kanssa. Jollei avaa ovea, auttaa huoltoyhtiö. Jos on turvalukko, poliisi murtautuu sisälle.

Ehdottomasti näin. Ja sit ku ambulanssin kyytiin suostuu, ni eka pakenemismahdollisuus on päivystyksen ovelta, kun mahd.itsetuhoinen käveleekin päivystyksen ovien sijasta ihan omille teilleen. ;) Kukaan ei perään lähde, jos ensihoitajat toteaa lääkärille että ei ollut avoimen itsetuhoinen.

Se harvoin mitään lopulta auttaa että läheiset tmv soittaa mahdollisen itsetuhoisen ihmisen kotiin poliiseja, jotka käskee lähtemään päivystykseen. Ei ne päivystävät lääkärit kuitenkaan mitään taikureita ole, joten ei ne ihmeitä voi tehdä. Valitettavasti.

Nimim.kokemusta on. Juuri viime viikolla päätin olla menemättä päivystykseen vaikka eräs mun kotiin poliisit soittelikin ja ne soitti lopulta ambulanssin. Lähin päivystyksen ovelta poispäin kävelee, eikä mitään seurauksia tullut. Päivystyksessä sattui sopivasti olemaan lääkärinä eräs, jonka oon pari kertaa aiemminkin siellä tavannut, joten ei nähnyt tarvetta tehdä virka-apupyyntöä poliiseille. Ja vaikka olis tehnytkin, ni sekin on vain tietyn aikaa voimassa, joten eivät olis mua löytäneet.

Vierailija kirjoitti:

Edes teiniä ei voi Suomen lainsäädännön mukaan pakottaa hoitoon. Nuorella on oikeus kieltää vanhemmiltaan terveystietonsa eli mitään ei voi tehdä, vaikka lapsi olisi alaikäinen. Näin se vain menee.

Jos on selkeästi itsetuhoinen niin kyllä voi.

Meillä oli tuo tilanne. Lukio meinasi jäädä kesken ja lapsi oli vain vihainen ja masentunut. Läheisenä ja lapsena oleminen ai lakkaa, vaikka täaysi-ikäiseksi lain edessä tulisikin. Hain itselleni apua kriisikeskuksesta. Sain lapsenkin mukaani, vaikkei suostunut mihinkään varsinaisiin hoitoihin. Mutta tärkeää on osoittaa että ympärillä on välittäviä ihmisiä. Ja kannattaa tämä sanoa joka päivä ja tarjota apua. Ihan h*lvetin raskasta itselle, mutta tärkeää on olla läsnä ja saatavilla. Myös puhua jatkuvasti hoidon puolesta ja siitä että lääkitys helpottaisi oloa.

Minusta myös vaikuttaa, että tässä ketjussa puhuu masennus. Se ei ole ihan realistista puhetta, vaan sairauden tuottamaa toivottomuutta. Kyllä masennukseen on hoitoja ja ne myös lopulta auttavat. Nettiin valitettavasti tallentuvat ne toivottomat ei mistään mitään puheet. harva tulee korjailemaan niitä jälkeenpäin, että kyllä se hoito tepsikin, mutta se vaati aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut masentunut joskus, aika pahastikin. Eipä siinä sellainen psykiatrinen hoito, mitä tässä maassa saa, mitään auttanut. :D Lopetin toimimattoman lääkityksen ja täysin turhat keskusteluajat. Lopulta masennus meni itsestään ohi, mutta kyllä siinä vuosia meni. 

Mutta usko sinä vain, että kyllä se siitä paranee, kunhan läheisen saa hoitoon. XD

Mitä hauskaa tuossa oli? En ymmärrä. Oletko vahingoniloinen?

Lääkitys ja keskusteluapu nopeuttavat toipumista. Itse valitsit hitaamman tien. Ei siinä hirnuminen nyt auta. Olet varmaan surullinen valinnastasi, mutta et kykene sitä myöntämään.

Masennuslääkkeitä on viljelty viimeiset vuosikymmenet innokkaasti ja masennuksesta johtuvat työkyvytttömyyseläkkeet ovat nousseet jyrkästi samaa tahtia. Tästä voisi olla joku masennuslääkekriittinen vähän vahingoniloinenkin. Toinen hauskuuden aihe on esim. Irving Kirchin tekemät meta-analyysit, joiden mukaan masennuslääkkeiden tehosta 90 % on plaseboa. Keskimäärin 15 pisteen laskusta Hamiltonin skaalalla 13,6 pistettä johtuu plasebosta, noin 1,4 lääkkeestä. Tutkitusti voit saada saman vasteen melkein millä tahansa psykoaktiivisella aineella, oli vaikutusmekanismi mikä tahansa. Pelkästään nukkumalla hyvin voi pisteet saada laskemaan samalla skaalalla 5 pistettä -yli kolme kertaa parempi vaste kuin masennuslääkkeillä keskimäärin! Ajattelepa sitä... Itse asiassa monet psykiatrit, jotka todistivat masennuslääkkeiden yleistymistä hoitona aikoinaan tekivät saman huomion kuin sinä: lääkkeet todella nopeuttivat masennuksesta toipumista, mutta johtivat samalla pyöröovilmiöön -ihmiset, jotka eivät olisi ennen koskaan palanneet hoitoon, palasivat uudestaan ja uudestaan. Masennuslääkkeet heidän mukaansa kroonistivat sairauden. Osin tämän johdosta helposti hoidettavasta, spontaanisti parantuvasta tilasta tuli krooninen, lääkityksellä hallittava elämänmittainen häiriö.  Ja mitköhän tulee ajatella hoidosta, joka kehystää elämäntilanteesta johtuvat tilapäiset ongelmasi kroonisena sairautena ja suosittelee lääkeriippuvuutta hoidoksi? Minä ajattelisin, että kyseessä on kusetus ja hyväksikäyttö ja että en halua olla misään tekemisissä ihmisten kanssa, jotka hyväksikäyttävät onnetonta tilaani ja valehtelevat minulle ongelmieni laadusta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Psykoedukaatiota kehiin. Ohjaa häntä opiskelemaan psykologiaa, niin hän ymmärtää tilansa ja oppii elämään masennuksen kanssa. Suomen hoitosysteemit eivät ole toimivia. Lääkkeet eivät paranna masennusta, mutta jos niihin kovasti uskoo, voi usko parantaa.

Siksi hän ei mene lääkäriin, koska lukenut netistä ettei mitään auta.

Siinäpä se ongelma onkin: toisaalta diagnoosi on helpotus, toisaalta se aiheuttaa sen, että ihminen alkaa elää diagnoosin mukaisesti. Tässä mielessä ei pitäisi koskaan diagnosoida ihmistä.

Mikäli hän lukee nettiä, niin pyydä häntä lainaamaan esimerkiksi kirja Psykiatria (Duodecim) ja lisäksi Toimivat Aivot (Petri Paavilainen). Näistä kahdesta kirjasta hän saa käsitystä mistä todella on kyse. Netissä olevat kommentit, kuten tämä, pitää suhteuttaa niitä kirjoittavien kokemuksiin, mutta edellisissä kirjoissa on paljon tutkimustietoa ja todellista faktaa. Niistä selviää esimerkiksi syyt miksi lääkkeet eivät välttämättä toimi ja vaikka masennusta on tutkittu paljon, ei sen syytä edelleenkään tiedetä. Stressi on kyllä hyvin merkittävä sairauden patologiassa montaa eri reittiä pitkin,  kuten ruokavalio ja suolistobakteerit, mutta muuten kovin vaikeasti tutkittavissa oleva ilmiö.

Itse ainakin lähdin hoitoon läheisen painostuksesta. Hän kertoi miten paljon haluaa että voisin paremmin ja jos siihen löytyy joku keino niin se etsittäis yhdessä. Sitten en kestäny nähdä kun läheinen itkee vieressä mun takia.

Sen jälkeen hän soitteli ja varasi ajat. Käytiinkin ekat kerrat yhdessä.

Jos edes yhden kerran suostuu lähtemään jonnekkin tosissaan hakemaan apua on iso askel vaikeessa tilanteessa.

Vierailija kirjoitti:

Minusta myös vaikuttaa, että tässä ketjussa puhuu masennus. Se ei ole ihan realistista puhetta, vaan sairauden tuottamaa toivottomuutta. Kyllä masennukseen on hoitoja ja ne myös lopulta auttavat. Nettiin valitettavasti tallentuvat ne toivottomat ei mistään mitään puheet. harva tulee korjailemaan niitä jälkeenpäin, että kyllä se hoito tepsikin, mutta se vaati aikaa.

Miksi pitää luoda tämmöisiä kiiltokuvia? Masennukseen ja moniin muihin mielenterveysongelmiin ei ole keksitty varmaa hoitokeinoa, siksi ne ei aina auta. Miksi tätä ei voida myöntää?

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli tuo tilanne. Lukio meinasi jäädä kesken ja lapsi oli vain vihainen ja masentunut. Läheisenä ja lapsena oleminen ai lakkaa, vaikka täaysi-ikäiseksi lain edessä tulisikin. Hain itselleni apua kriisikeskuksesta. Sain lapsenkin mukaani, vaikkei suostunut mihinkään varsinaisiin hoitoihin. Mutta tärkeää on osoittaa että ympärillä on välittäviä ihmisiä. Ja kannattaa tämä sanoa joka päivä ja tarjota apua. Ihan h*lvetin raskasta itselle, mutta tärkeää on olla läsnä ja saatavilla. Myös puhua jatkuvasti hoidon puolesta ja siitä että lääkitys helpottaisi oloa.

Aika vastuutonta sanoa että lääkitys helpottaisi oloa. Sehän voi myös olla,ettei vaikuta mitenkään tai jopa pahentaa oloa. Voi jopa laukaista uusia sairauksia,jos on alttiutta kaksisuuntaiselle voi psyykelääkkeistä tulla jopa mania.

Itsari.on.konkr.vaihtis. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten pakotatte? Itsenäisen, aikuisen, joka sanoo, ettei mene. MITEN?

Jos menee oikein pahaksi, niin poliisi tulee ja hakee hoitohenkilökunnan kanssa. Jollei avaa ovea, auttaa huoltoyhtiö. Jos on turvalukko, poliisi murtautuu sisälle.

Ehdottomasti näin. Ja sit ku ambulanssin kyytiin suostuu, ni eka pakenemismahdollisuus on päivystyksen ovelta, kun mahd.itsetuhoinen käveleekin päivystyksen ovien sijasta ihan omille teilleen. ;) Kukaan ei perään lähde, jos ensihoitajat toteaa lääkärille että ei ollut avoimen itsetuhoinen.

Se harvoin mitään lopulta auttaa että läheiset tmv soittaa mahdollisen itsetuhoisen ihmisen kotiin poliiseja, jotka käskee lähtemään päivystykseen. Ei ne päivystävät lääkärit kuitenkaan mitään taikureita ole, joten ei ne ihmeitä voi tehdä. Valitettavasti.

Nimim.kokemusta on. Juuri viime viikolla päätin olla menemättä päivystykseen vaikka eräs mun kotiin poliisit soittelikin ja ne soitti lopulta ambulanssin. Lähin päivystyksen ovelta poispäin kävelee, eikä mitään seurauksia tullut. Päivystyksessä sattui sopivasti olemaan lääkärinä eräs, jonka oon pari kertaa aiemminkin siellä tavannut, joten ei nähnyt tarvetta tehdä virka-apupyyntöä poliiseille. Ja vaikka olis tehnytkin, ni sekin on vain tietyn aikaa voimassa, joten eivät olis mua löytäneet.

Okei, entäs sitten? Pitäisikö jonkun tästä sun tempauksesta nyt ottaa nokkiinsa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli tuo tilanne. Lukio meinasi jäädä kesken ja lapsi oli vain vihainen ja masentunut. Läheisenä ja lapsena oleminen ai lakkaa, vaikka täaysi-ikäiseksi lain edessä tulisikin. Hain itselleni apua kriisikeskuksesta. Sain lapsenkin mukaani, vaikkei suostunut mihinkään varsinaisiin hoitoihin. Mutta tärkeää on osoittaa että ympärillä on välittäviä ihmisiä. Ja kannattaa tämä sanoa joka päivä ja tarjota apua. Ihan h*lvetin raskasta itselle, mutta tärkeää on olla läsnä ja saatavilla. Myös puhua jatkuvasti hoidon puolesta ja siitä että lääkitys helpottaisi oloa.

Aika vastuutonta sanoa että lääkitys helpottaisi oloa. Sehän voi myös olla,ettei vaikuta mitenkään tai jopa pahentaa oloa. Voi jopa laukaista uusia sairauksia,jos on alttiutta kaksisuuntaiselle voi psyykelääkkeistä tulla jopa mania.

Kyllä ne helpottaa, kun oikeat lääkkeet löytyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta myös vaikuttaa, että tässä ketjussa puhuu masennus. Se ei ole ihan realistista puhetta, vaan sairauden tuottamaa toivottomuutta. Kyllä masennukseen on hoitoja ja ne myös lopulta auttavat. Nettiin valitettavasti tallentuvat ne toivottomat ei mistään mitään puheet. harva tulee korjailemaan niitä jälkeenpäin, että kyllä se hoito tepsikin, mutta se vaati aikaa.

Miksi pitää luoda tämmöisiä kiiltokuvia? Masennukseen ja moniin muihin mielenterveysongelmiin ei ole keksitty varmaa hoitokeinoa, siksi ne ei aina auta. Miksi tätä ei voida myöntää?

Kyllä niihin on erittäin hyviä hoitoja kehitetty. Jos hoitoon ei suostu, niin se on toinen juttu. Jos kuvittelet, että terapiassa riittää sohvalla istuminen, niin olet ymmärtänyt väärin.