Naurettavimmat ja lähes käsittämättömimmät asiat joilla ihmiset ovat lesoilleet? Kertokaa mitä huvittavaa olette kuulleet :D

Vierailija kirjoitti:

Yhden opiskelukaverin äiti esittäyttyi olevansa melkein ylioppilas.

Olisikohan voinut olla ihan vitsi kyseessä. Joskus kun suurimman ongelman muodostaa se, ettei kaikki aina ymmärrä huumoriheittoa ilman naururaitaa.

Asumme Saksassa ja yksi äiti sanoi useampaan otteeseen, että on "per du" (siis tehnyt sinunkaupat) lastenlääkärin kanssa. Aluksi ei oikein tajunnut, että oliko ymmärtänyt oikein, mutta nainen oli tosiaan ylpeä siitä, että laajennettuun ystäväpiiriin kuuluu lääkäri. Oli siinä toisella (tai kolmannella) kerralla oli oikeasti vaimon kanssa vaikea pitää pokkaa. Teki mieleni sanoa, että minäkin olen "per du" lääkärin kanssa, "Frau Doktor" (vaimo) tässä vieressä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhden opiskelukaverin äiti esittäyttyi olevansa melkein ylioppilas.

Olisikohan voinut olla ihan vitsi kyseessä. Joskus kun suurimman ongelman muodostaa se, ettei kaikki aina ymmärrä huumoriheittoa ilman naururaitaa.

Joo, jotenkin tuntuu, että iso osa näistä "lesoiluista" ovat oikeasti olleet letkeitä heittoja, jotka jotkut ottaa ihan tosissaan. Tuossa "melkein ylioppilas" on kyllä siitä kyse ihan satavarmasti. Eli se kaksi kertaa reputettu ruotsi on tietty jäänyt harmittamaan, mutta ainakin sille voi joissain tilanteissa nauraa jälkikäteen.

Toinen vaihtoehto on, että nainen on vanhemmalla iällä iltalukiossa, jolloin se ei myöskään ole leveilyä, vaan lyhyesti sanottu, että on tavoittelemassa tässä ylioppilastutkintoa.

Vierailija kirjoitti:

Tapahtui 90-luvulla

Eräs tuttava kertoi että oli ollut M.Jacksonin henkivartijana kun Maikkeli oli ollut keikalla Suomessa.

Minkään valtakunnan vartijakoulutusta ei tyypillä ollut eikä edes mitään kontakteja tuollaisiin systeemeihin.

Sama tyyppi selitti että on poliisin undercover tehtävissä huumeisiin liittyen..

Asui silloin pikku kaksiossa Vantaalla ja oli duunissa Keskolla..

Puhui ihan tosissaan noista jutuista..

Ollu kans Keskolla ja siellä eräs hieman levoton sielu töissä. Varmaan sama hullu. Se oli James Bond melkein. Se oli hävittäjällä vetänyt Lapista Helsinkiin, kun se hävittäjä piti saada Helsinkiin ja se osas lentää. Muistan kun kuuntelin sitä ja mietin, että joo noin sen on oltava. Hävittjähän on sama kun ajais autolla lapista stadiin. Nimikirjaimet on P.K. Jos on sama. Pakko olla, Keskolla ei voi olla montaa tollasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhden opiskelukaverin äiti esittäyttyi olevansa melkein ylioppilas.

Olisikohan voinut olla ihan vitsi kyseessä. Joskus kun suurimman ongelman muodostaa se, ettei kaikki aina ymmärrä huumoriheittoa ilman naururaitaa.

Joo, jotenkin tuntuu, että iso osa näistä "lesoiluista" ovat oikeasti olleet letkeitä heittoja, jotka jotkut ottaa ihan tosissaan. Tuossa "melkein ylioppilas" on kyllä siitä kyse ihan satavarmasti. Eli se kaksi kertaa reputettu ruotsi on tietty jäänyt harmittamaan, mutta ainakin sille voi joissain tilanteissa nauraa jälkikäteen.

Toinen vaihtoehto on, että nainen on vanhemmalla iällä iltalukiossa, jolloin se ei myöskään ole leveilyä, vaan lyhyesti sanottu, että on tavoittelemassa tässä ylioppilastutkintoa.

Itsellänikin on itseironinen tyyli jos joudun tekemään jotain, missä en ole kovin hyvä.

Esim. pitää laittaa muille ruokaa --> "mähän oon siis niin kokki että viis michelintähteä tulis jos olis oma ravintola".

Kai sitten joku on ajatellut, että "tuo raukka oikeasti luulee olevansa hyvä kokki, vaikka tää ruokahan on ihan perseestä :( " 👌

"Voi hitsi kun taas kaikki miehet olisi niin halukkaita näkemään mua ;)"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eräs tuntemani henkilö on käynyt kaksi kertaa ulkomailla: kerran Kanariansaarilla 1990-luvun puolivälissä ja kerran Tallinnssa vuonna 2004.

Silti hän aina matkakeskustelujen tuoksinassa puhuu:

-...aina, kun olen ollut Kanarialla... aina, kun olen käynyt Tallinnassa..."

Ja sitten perään ne samat jutut, koska mitään uusia ei ole.

Mitä sitten? Hän on ylpeä noista reissuistaan, joten voisit iloita hänen kanssaan. Onko se joku ihmisarvon mittari, kuinka monta kertaa on lentänyt saastuttavalla lentokoneella maasta toiseen?

Vai kateellinenko olet?

No, ei mitään muuta kuin järjetön myötähapeä, kun kaikki ympärilläkin tietävät, ettei hän ole matkustanut AINA Kanarialle tai AINA Tallinnaan.

Nuo kaksi ovat matkakohteinakin kyllä sellaisia, etten viitsisi kovin hirveästi hehkuttaa.

Kateellinen en ole.

Matkustan sekä työkseni että vapaa-ajalla mielelläni niin paljon, ettei ole todellakaan syytä kadehtia.

Vierailija kirjoitti:

Eräs kehui kuinka paljon hän on ajanut autolla, enemmän kuin kukaan muu. Kyseessä oli ihan aikuinen ihminen ja niin ylpeä tästä uroteostaan.

"Oon peruuttanut elämässäni enemmän,kuin sinä ajanut autolla." Niin????

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Useat näistä jutuista on sellaisia, etten kyllä ymmärrä niitä leveilyksi. Mitä hyvänen aika enää uskaltaa puhua, kun kaikki on leveilyä? Esim. 177? Tai mitä leveilyä on kertoa tehneensä jotain kastiketta itse tehdyistä sienistä? Minulle se kertoo vaan sen, että on viettänyt mukavan hetken metsässä.

Onko nämä palstailijat jotain ylikateellisia?

Mutta miksi se pitää mainita ulkopuoliselle, että on itse poimitut sienet? Sinähän jo tiedät viettäneesi mukavan hetken metsässä. Eri asia on, jos se kenelle kerrot esittää vastakysymyksen, että keräsitkö sienet itse. Silloin häntä kiinnostaa eli hänelle on jotain merkitystä sillä onko itse kerätty vai torilta ostettu. 

Olet ihan oikeassa siinä, että ei se aina välttämättä ole sanojan itsensä mielestä kehuskelemistä, mutta joku syyhän siihen on sanoa, että on itse kerätty eli sitä halutaan jotenkin korostaa. Minun korviini sellaisen asian korostaminen, jota kaikki ei normaalisti/automaattisesti tee, kuulostaa aina jonkinlaiselta kehuskelulta. 

Ja sitten muuten korjaus tuohon ylikateellisuus asiaan. Miten ihmeessä aina luullaan tai vedotaan tuohon kateuskorttiin? Jos minä olisin kateellinen, enkä ärsyyntynyt siitä, että joku mainostaa poimineensa sienensä itse, menisin toki sienimetsään. Kuka muka kadehtii toiselta sienien/marjojen poimimista, kun sellaista voi lähes jokainen tehdä itse halutessaan? Se, että joku asia ärsyttää, ei todellakaan automaattisesti tarkoita kateutta vaikka sillä niin mukavaa onkin itselleen selitellä. "Ei mun käytöksessä mitään vikaa ole, muut on vaan kateellisia".

Kuulostat kyllä juurikin kateelliselta. Tunnet huonommuutta siitä kun ajattelet että sunkin PITÄISI poimia itse marjoja tai sieniä,mutta et jaksa?

Onhan se ihan eri juttu tehdä itse poimituista kuin kaupan tuotteista. Hyvä mieli tulee kun itse näkee vaivan ja tekee sitten "saaliistaan" hyvää ruokaa,itsekin voisin kertoa vastaavan jutun eikä tarkoitus ole "kehuskella" vaan todeta miten kiva juttu se oli.

"Tein mahtavan marjapiirakan kun kävin viikonloppuna puolukkametsällä,vitsit miten hyvää tuli"tyyliin..

Onhan se lesoamista, jos kokee tarpeelliseksi mainita että sienet on itsepoimittuja tai marjat. Ainakin meidän tuttavapiirissä se on se default-oletus. Kenenkään mieleen ei tulisi mainita että on ihan itse kerännyt sienet kun kaikki muutkin kerää sienensä itse. Vähän sama kuin sanoisi, että ostin muuten tämän vessapaperin ihan kaupasta.

"Mä olen kuule läikyttänyt kravatille enemmän kuin sä olet ikinä juonut". Alkoholistin suusta. Toki tuo oli hauskasti ja itseironisesti sanottu, mutta silti myös lesoamista mielestäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Useat näistä jutuista on sellaisia, etten kyllä ymmärrä niitä leveilyksi. Mitä hyvänen aika enää uskaltaa puhua, kun kaikki on leveilyä? Esim. 177? Tai mitä leveilyä on kertoa tehneensä jotain kastiketta itse tehdyistä sienistä? Minulle se kertoo vaan sen, että on viettänyt mukavan hetken metsässä.

Onko nämä palstailijat jotain ylikateellisia?

Mutta miksi se pitää mainita ulkopuoliselle, että on itse poimitut sienet? Sinähän jo tiedät viettäneesi mukavan hetken metsässä. Eri asia on, jos se kenelle kerrot esittää vastakysymyksen, että keräsitkö sienet itse. Silloin häntä kiinnostaa eli hänelle on jotain merkitystä sillä onko itse kerätty vai torilta ostettu. 

Olet ihan oikeassa siinä, että ei se aina välttämättä ole sanojan itsensä mielestä kehuskelemistä, mutta joku syyhän siihen on sanoa, että on itse kerätty eli sitä halutaan jotenkin korostaa. Minun korviini sellaisen asian korostaminen, jota kaikki ei normaalisti/automaattisesti tee, kuulostaa aina jonkinlaiselta kehuskelulta. 

Ja sitten muuten korjaus tuohon ylikateellisuus asiaan. Miten ihmeessä aina luullaan tai vedotaan tuohon kateuskorttiin? Jos minä olisin kateellinen, enkä ärsyyntynyt siitä, että joku mainostaa poimineensa sienensä itse, menisin toki sienimetsään. Kuka muka kadehtii toiselta sienien/marjojen poimimista, kun sellaista voi lähes jokainen tehdä itse halutessaan? Se, että joku asia ärsyttää, ei todellakaan automaattisesti tarkoita kateutta vaikka sillä niin mukavaa onkin itselleen selitellä. "Ei mun käytöksessä mitään vikaa ole, muut on vaan kateellisia".

Kuulostat kyllä juurikin kateelliselta. Tunnet huonommuutta siitä kun ajattelet että sunkin PITÄISI poimia itse marjoja tai sieniä,mutta et jaksa?

Onhan se ihan eri juttu tehdä itse poimituista kuin kaupan tuotteista. Hyvä mieli tulee kun itse näkee vaivan ja tekee sitten "saaliistaan" hyvää ruokaa,itsekin voisin kertoa vastaavan jutun eikä tarkoitus ole "kehuskella" vaan todeta miten kiva juttu se oli.

"Tein mahtavan marjapiirakan kun kävin viikonloppuna puolukkametsällä,vitsit miten hyvää tuli"tyyliin..

Onhan se lesoamista, jos kokee tarpeelliseksi mainita että sienet on itsepoimittuja tai marjat. Ainakin meidän tuttavapiirissä se on se default-oletus. Kenenkään mieleen ei tulisi mainita että on ihan itse kerännyt sienet kun kaikki muutkin kerää sienensä itse. Vähän sama kuin sanoisi, että ostin muuten tämän vessapaperin ihan kaupasta.

Ihanasti sait tuossa muuten nostettua tuossa omaa häntääsi ketjun hengessä ;D

Kilpailen eräässä urheilulajissa huipun tuntumassa, eli tunnen useimmat huiput kilpailujen kautta. Ei siinä mitään, ihan mukavaa porukkaa melkein kaikki. Kaveri, joka on ihan harrastelija samassa lajissa välillä lesoaa, kun hän on "puhunut" sen ja sen huipun kanssa jostain. Oikeasti hän ei ole koskaan puhunut kyseisten ihmisten kanssa, vaan tykännyt heidän julkisesta FB-profiilistaan, ja sieltä lukenut jonkun postauksen, jonka on yleensä vielä ymmärtänyt hieman väärin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Useat näistä jutuista on sellaisia, etten kyllä ymmärrä niitä leveilyksi. Mitä hyvänen aika enää uskaltaa puhua, kun kaikki on leveilyä? Esim. 177? Tai mitä leveilyä on kertoa tehneensä jotain kastiketta itse tehdyistä sienistä? Minulle se kertoo vaan sen, että on viettänyt mukavan hetken metsässä.

Onko nämä palstailijat jotain ylikateellisia?

Mutta miksi se pitää mainita ulkopuoliselle, että on itse poimitut sienet? Sinähän jo tiedät viettäneesi mukavan hetken metsässä. Eri asia on, jos se kenelle kerrot esittää vastakysymyksen, että keräsitkö sienet itse. Silloin häntä kiinnostaa eli hänelle on jotain merkitystä sillä onko itse kerätty vai torilta ostettu. 

Olet ihan oikeassa siinä, että ei se aina välttämättä ole sanojan itsensä mielestä kehuskelemistä, mutta joku syyhän siihen on sanoa, että on itse kerätty eli sitä halutaan jotenkin korostaa. Minun korviini sellaisen asian korostaminen, jota kaikki ei normaalisti/automaattisesti tee, kuulostaa aina jonkinlaiselta kehuskelulta. 

Ja sitten muuten korjaus tuohon ylikateellisuus asiaan. Miten ihmeessä aina luullaan tai vedotaan tuohon kateuskorttiin? Jos minä olisin kateellinen, enkä ärsyyntynyt siitä, että joku mainostaa poimineensa sienensä itse, menisin toki sienimetsään. Kuka muka kadehtii toiselta sienien/marjojen poimimista, kun sellaista voi lähes jokainen tehdä itse halutessaan? Se, että joku asia ärsyttää, ei todellakaan automaattisesti tarkoita kateutta vaikka sillä niin mukavaa onkin itselleen selitellä. "Ei mun käytöksessä mitään vikaa ole, muut on vaan kateellisia".

Voi hyvänen aika. Onko kaltaisiasi ihmisiä ihan oikeasti? Kyllä minusta ihminen saa olla iloinen ja tyytyväinen siitä, että on käynyt sienimetsässä ja leiponut piirakan eikä oikea ystävä tai ylipäänsä ystävällinen, kiva ihminen tulkitse tuollaista ihan normaalia jutustelua noin ilkeämielisesti.

No nimenomaan. Voihan se ihminen mainita itse poimituista sienistä vaikka siitä syystä, että on ollut pitkään lamaantuneena sängyn pohjalle masennuksen taikka ahdistuneisuusiriön takia. Ja entä sitten jos ihminen on ylpeä siitä, että on jaksanut mennä metsään ja kerätä sienet itse? Jos ei esimerkkini mukaisesti normaalisti jaksa tehd mitään tuollaista.

Kärsin ahdistuneisuusiriöstä ja epätyypillisestä masennuksesta. Useita kertoja vuodessa kärsin täydellisen lamaantumisen jaksosta, jonka jälkeen todellakin iloitsen kaikesta mitä saan aikaan. Jos en antaisi itselleni tunnustusta kaikista pienistäkin ns. arkipäivän asioista, jäisin ikuisiksi ajoiksi makaamaan sohvan nurkkaan. Tunnustuksen antaminen kaikesta pienestäkin on sitä parhainta itsehoitoa, jolla nuo täydelliset lamaantumiset saa taitettua. Tätähän minä en jokaiselle vastaantulijalle kerro näin yksityiskohtaisesti, vaan saatan aidosti ääneen iloita siitä, että olen saanut jotain aikaiseksi.

Hmm.. mä en oikeastaan usko, että kukaan, joka joutuu tekemään hyvin pitkiä päiviä jatkuvasti, tai on sellaisessa tilanteessa, ettei siitä tehdystä työstä saa edes palkkaa, olisi niin onnellinen, iloinen ja ylpeä asiasta, että kertoisi siitä lesoillakseen. Pikemminkin haistan sellaisessa puheessa yleensä uupumuksen ja tuskastumisen tilanteeseen, josta ei ole keksinyt ulospääsyä. Eikö lesoiluna pidetä jotain, joka herättä itsessä kateutta tai jonka tarkoitukseksi arvellaan kateuden herättäminen tai itsensä korottaminen? Miten kukaan voi tuntea kateutta jonkun toisen tuskallisen pitkistä työpäivistä? Sehän on täysin absurdia! Mutta jos huomaa itsessään sellaista, niin eikö tuo ole melko helppoa korjata. Ottaa itselleeen vaikkapa lehdenjakotyön aamuun ennen varsinaiseen työhön lähtemistä ja menee vaikkapa johonkin kaljakuppilaan tai Heselle myyjäksi illoiksi. Pääsee perille, miten kadehdittavia pitkät työpäivät oikeastaan ovatkaan :-D

Vierailija kirjoitti:

Hmm.. mä en oikeastaan usko, että kukaan, joka joutuu tekemään hyvin pitkiä päiviä jatkuvasti, tai on sellaisessa tilanteessa, ettei siitä tehdystä työstä saa edes palkkaa, olisi niin onnellinen, iloinen ja ylpeä asiasta, että kertoisi siitä lesoillakseen. Pikemminkin haistan sellaisessa puheessa yleensä uupumuksen ja tuskastumisen tilanteeseen, josta ei ole keksinyt ulospääsyä. Eikö lesoiluna pidetä jotain, joka herättä itsessä kateutta tai jonka tarkoitukseksi arvellaan kateuden herättäminen tai itsensä korottaminen? Miten kukaan voi tuntea kateutta jonkun toisen tuskallisen pitkistä työpäivistä? Sehän on täysin absurdia! Mutta jos huomaa itsessään sellaista, niin eikö tuo ole melko helppoa korjata. Ottaa itselleeen vaikkapa lehdenjakotyön aamuun ennen varsinaiseen työhön lähtemistä ja menee vaikkapa johonkin kaljakuppilaan tai Heselle myyjäksi illoiksi. Pääsee perille, miten kadehdittavia pitkät työpäivät oikeastaan ovatkaan :-D

Näin. En minäkään asialla lesoile vaan päivittelen sitä, miten sitä ihminen voikin olla näin tyhmä. Ei näissä meikäläisen työtunneissa ole mitään järkeä ja tiedän uupuvani kohta, ellen tee muutoksia. Yleensä kerron vakavista asioista huumorin varjolla, koska en halua itkeä ihmisten edessä tai valittaa, koska silloin muut taas alkavat kartella ”sitä yhtä joka aina valittaa ja on liian negatiivinen”. Ihan sama miten asiasta sanoo, aina se näköjään ärsyttää jota kuta. Tavalla tai toisella. Mistä päästäänkin siihen, että ilmeisesti mistään muusta ei saisi mainita, kuin kauniista säästä. Tosin sekin varmaan ärsyttää jotakin ihmispoloista 😄.

Vierailija kirjoitti:

Kyläpolliisi kirjoitti:

Asiasta toiseen, tuo sana 'lesoilla' on jotenkin hirveänkuuloinen. Mistä ihmeestä se on kieleemme tullut? Mikä on leso? Miksei voi puhua leveilemisestä, kehuskelemisesta, ylpeilystä tai vaikka mainostamisesta, revittelystä yms. Mutta tuo 'lesoilu' on vaan jotenkin niin kaikkein pahinta wt:ia, että huh.

Olen kuullut maalaisten käyttävän tuota "lesoilua", mikä kalskahti oudolta stadilaisen korvaan. Meillä sanotaan "leveily" tai "elvistely" tms.

Omassa nuoruudessani ysärillä ainakin Vantaalla oli ihan normaali termi. Toki myös leveilystä ja elvistelystä puhuttiin.

Ensimmäinen mikä on jäänyt mieleen, kun 20-vuotias tyttö samalta vuosikurssilta meni kihloihin kouluttamattoman rappioalkoholistin kanssa, oikein kirkon kuulutukset ja kaikki. Tämä mies mm. haukkui kaikkia ihmisiä (myös kihlattuaan) ja teki tarpeensa housuun kännissä. Kaveri ei ollut kovin läheinen, samoilla kursseilla joskus juteltiin ja tuon miehen tosiaan raahasi muutaman kerran illanviettoihin jostain syystä. Tyyppi lähetti sähköpostissa kuvan kihlasormuksestaan todella laajalla jakelulla (puolitutuille) ja kirjoitti jotenkin että "älkää murehtiko, kyllä teidätkin joku vielä joskus huolii". Tarvitseeko lisätä, ettei suhde kestänyt kovin kauaa?

Toinen mieleen jäänyt tapaus oli, kun eräs naispuolinen hieroja kehuskeli saavansa miesasiakkailtaan kehuja ulkonäöstään ja myös seksitoiveita tuon tuosta. Ja siis ilmeisesti myös usein lähti "jatkoille" näiden miesasiakkaiden kanssa tai antoi puhelinnumeronsa jne. Mietiskeltiin, että mahtaako itse ymmärtää että hän on prostituoidun maineessa ja sana leviää?

luomuekohörhöt.... 

miksi joka asian kohdalla pitää erikseen mainita se luomu tyyliin " menin juomaan LUOMUkahvia ja sen kanssa söin LUOMUomenan ja LUOMUkaurahiutaleita LUOMUmaidon kanssa, sen jälkeen pesin mun LUOMUpuuvillaiset vaatteet. "

mokat ja muut? kirjoitti:

Tuttava leuhki kovaan ääneen että on ostanut oikein erityistä Cosmopolitan-salaattia evässalaattiin laitettavaksi, että se on vähän kuin Sinkkuelämää-sarjasta ja sellainen parempi salaatti kuin niillä on se parempi ja hienompi drinkki Cosmopolitan myös aina siinä sarjassa mukana :D

Tuo Cosmopolitan on marketista saatava suomalainen salaattipuska eli sekoitus romainesalaattia ja jäävuorisalaattia, ei siis mikään hieno amerikkalainen tuontijuttu vaikka hän niin kuvittelikin!

🤔 sano et provoilit. Vai etkö ihan oikeasti ymmärrä huumoria?

Kuultua tarinaa parin vuoden takaa:

Serkkuni (tärkeässä pestissä journalismin saralla) sai kutsun Linnan juhliin, ja kun tätini oli ohimennen todennut siitä naapurin rouvalle, tämä oli tokaissut: "Joo, kyllähän mekin ystävättären kanssa käytiin kesällä siellä kiertokäynnillä monen tunnin ajan..." Toki kommentin motiivin voi arvata, mutta vähän kuulosti ihmeelliseltä ja kitkerältä.

Saman tädin yksi ystävistä myös kuulemma lesoaa melkein joka keskustelun yhteydessä sillä, kuinka moderni ja ennen kaikkea SUVAITSEVAINEN ihminen hän onkaan. Vähemmästäkin sitä kuulemma tulee hulluksi. Suvaitsevaisuudessa itsessään ei ole mitään vikaa, mutta kuulemma se kaikenlainen kritiikin ja terveen kyseenalaistamisen puute häiritsee. Kunhan vain on suvaitsevainen, hmmh. :D