Lue keskustelun säännöt.
Naurettavimmat ja lähes käsittämättömimmät asiat joilla ihmiset ovat lesoilleet? Kertokaa mitä huvittavaa olette kuulleet :D
mokat ja muut?
25.09.2018 |
Tuttava leuhki kovaan ääneen että on ostanut oikein erityistä Cosmopolitan-salaattia evässalaattiin laitettavaksi, että se on vähän kuin Sinkkuelämää-sarjasta ja sellainen parempi salaatti kuin niillä on se parempi ja hienompi drinkki Cosmopolitan myös aina siinä sarjassa mukana :D
Tuo Cosmopolitan on marketista saatava suomalainen salaattipuska eli sekoitus romainesalaattia ja jäävuorisalaattia, ei siis mikään hieno amerikkalainen tuontijuttu vaikka hän niin kuvittelikin!
Kommentit (1065)
Vierailija kirjoitti:
Minusta on useimmiten vain tervettä tuntea ylpeyttä tai kiitollisuutta lähimmäisen hyvistä puolista ja kertoa hyvää eteenpäin. Paljon parempaa kuultavaa kuin ainainen selän takana pahan puhuminen.
Toisekseen, ainakin omassa käytössäno on usein sarkasmia, kehun ja se on huumoriani. Kauhea ajatuskin, että moni ei sitä ymmärräkään vaan ottaa totena.
Ja kolmas; ihana tuo Keskon kaveri! Hänen elämänsä ei ole tylsää ainakaan tarinoissa ja minkä upean mausteen hän antaa muidenkin ihmisten tylsään elämään.
Muusta samaa mieltä, mutta Kesko-miehen tapaus kuulostaa niin surulliselta, ettei sitä oikein pysty pitämään hauskana saati naurettavana. :( Omassa tuttavapiirissä on myös tuollainen kotikutoinen mytomaani – on keksinyt lennokkaita tarinoita jo vuosikymmeniä, kuinka milloin mikäkin hänen oman ikäluokkansa julkisuuden henkilö on niin hänen paras ystävänsä. Oikeasti ystäviä ei ole (enää), hän katkoo raivokkaasti välejä sukulaisiinsa ja tuttaviinsa. Kaikki avioliitot ovat myös kariutuneet. Nyt dementian iskettyä jutut ovat entistä hullumpia ja pidäkkeetömämpiä. Jonkinlainen huomattava tarinankertojan lahja tässä on, mielikuvitusmaailma on ilmeisesti vienyt voiton vaikeasta elämästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luit minun ajatukseni!😂
Oon tainnut tipahtaa uusio sanojen kehityksen junasta kun kuvittelin lesoilleet=lesboilleet
Minäkin luin sanan lesoilemisen ekaa kertaa tänään .En ole ikinä kuullutkaan, että lesoilulla tarkoitettaisiin jotain muuta kuin lesboilua. Onko kyseessä joku maaseudun sanonta? Leveilystä, elvistelystä jne. olen kyllä kuullut usein puhuttavan.
Kappas, laitoit sitten saman kommentin toiseen kertaan. Jos alettaisiin haukkua murteita, voitaisiin esim. sanoa että "Stadin" slangi ei ole suomea ollenkaan, koska joka toinen sana on lainattu ruotsista. Murteet ja puhekieli eivät kuitenkaan liity tähän keskusteluun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Useat näistä jutuista on sellaisia, etten kyllä ymmärrä niitä leveilyksi. Mitä hyvänen aika enää uskaltaa puhua, kun kaikki on leveilyä? Esim. 177? Tai mitä leveilyä on kertoa tehneensä jotain kastiketta itse tehdyistä sienistä? Minulle se kertoo vaan sen, että on viettänyt mukavan hetken metsässä.
Onko nämä palstailijat jotain ylikateellisia?
Mutta miksi se pitää mainita ulkopuoliselle, että on itse poimitut sienet? Sinähän jo tiedät viettäneesi mukavan hetken metsässä. Eri asia on, jos se kenelle kerrot esittää vastakysymyksen, että keräsitkö sienet itse. Silloin häntä kiinnostaa eli hänelle on jotain merkitystä sillä onko itse kerätty vai torilta ostettu.
Olet ihan oikeassa siinä, että ei se aina välttämättä ole sanojan itsensä mielestä kehuskelemistä, mutta joku syyhän siihen on sanoa, että on itse kerätty eli sitä halutaan jotenkin korostaa. Minun korviini sellaisen asian korostaminen, jota kaikki ei normaalisti/automaattisesti tee, kuulostaa aina jonkinlaiselta kehuskelulta.
Ja sitten muuten korjaus tuohon ylikateellisuus asiaan. Miten ihmeessä aina luullaan tai vedotaan tuohon kateuskorttiin? Jos minä olisin kateellinen, enkä ärsyyntynyt siitä, että joku mainostaa poimineensa sienensä itse, menisin toki sienimetsään. Kuka muka kadehtii toiselta sienien/marjojen poimimista, kun sellaista voi lähes jokainen tehdä itse halutessaan? Se, että joku asia ärsyttää, ei todellakaan automaattisesti tarkoita kateutta vaikka sillä niin mukavaa onkin itselleen selitellä. "Ei mun käytöksessä mitään vikaa ole, muut on vaan kateellisia".
Kyllä minä miettisin miksi ärsyynnyn siitä, jos kaveri sanoo tehneensä jotain itsepoimituista. Koenko huonoa omaatuntoa, kun en itse poimi sieniä vai tunnenko, että ystäväni piikittelee laiskuudestani, mainitessaan itsepoimituista tms. Normaalisti tuollaiset lauseet menee ohi ilman mitään huomioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siskoni ylpeili kuinka hänelle oli jopa ilman työhakemusta oikein kotiin soitettu ja juuri häntä kysytty töihin. Siivoojaksi.
Kyllä minä ainakin olisin ylpeä. Siivoojana ei pärjää kuka vaan, nähty niin monta kertaa.
Ei pärjää siskonikaan. Pointti oli lähinnä siinä, että ainakin täällä päin, on huutava pula siivoojista ja siihen hommaan pääsee kuka vain. Siskoni siis koki olevansa helmi kun _juuri hänet_ haluttiin työhaastatteluun.
Antaisit siskosi pitää kuvitelmansa, että hän on edes jossain hyvä ja arvostettu. Se antaa voimia ja motivaatiota pyrkiä eteenpäin. Ehkä haluaisi jatkossa osoittaa olevansa tosi hyvä siivooja, ja hankkii oikeun sen alan koulutuksen. Jollekin tuollainen juttu voi olla tosi suuri, jos aikaisemmin on vain painettu alaspäin ja annettu ymmärtää ettei kelpaa yhtään mihinkään. No siivoojaksi kelpasi, soitettiin oikein perään!
Oon leuhkinut sillä, kuinka saan yhdyntäorgasmin helposti viiskin kertaa, vaikka miehellä olis pieni, eikä muutenkaan olis hyvä sängyssä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eräs tuntemani henkilö on käynyt kaksi kertaa ulkomailla: kerran Kanariansaarilla 1990-luvun puolivälissä ja kerran Tallinnssa vuonna 2004.
Silti hän aina matkakeskustelujen tuoksinassa puhuu:
-...aina, kun olen ollut Kanarialla... aina, kun olen käynyt Tallinnassa..."
Ja sitten perään ne samat jutut, koska mitään uusia ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Eräs tuntemani henkilö on käynyt kaksi kertaa ulkomailla: kerran Kanariansaarilla 1990-luvun puolivälissä ja kerran Tallinnssa vuonna 2004.
Silti hän aina matkakeskustelujen tuoksinassa puhuu:
-...aina, kun olen ollut Kanarialla... aina, kun olen käynyt Tallinnassa..."
Ja sitten perään ne samat jutut, koska mitään uusia ei ole.
IHANA!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eräs tuntemani henkilö on käynyt kaksi kertaa ulkomailla: kerran Kanariansaarilla 1990-luvun puolivälissä ja kerran Tallinnssa vuonna 2004.
Silti hän aina matkakeskustelujen tuoksinassa puhuu:
-...aina, kun olen ollut Kanarialla... aina, kun olen käynyt Tallinnassa..."
Ja sitten perään ne samat jutut, koska mitään uusia ei ole.
Mitä sitten? Hän on ylpeä noista reissuistaan, joten voisit iloita hänen kanssaan. Onko se joku ihmisarvon mittari, kuinka monta kertaa on lentänyt saastuttavalla lentokoneella maasta toiseen?
Vai kateellinenko olet?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Useat näistä jutuista on sellaisia, etten kyllä ymmärrä niitä leveilyksi. Mitä hyvänen aika enää uskaltaa puhua, kun kaikki on leveilyä? Esim. 177? Tai mitä leveilyä on kertoa tehneensä jotain kastiketta itse tehdyistä sienistä? Minulle se kertoo vaan sen, että on viettänyt mukavan hetken metsässä.
Onko nämä palstailijat jotain ylikateellisia?
Mutta miksi se pitää mainita ulkopuoliselle, että on itse poimitut sienet? Sinähän jo tiedät viettäneesi mukavan hetken metsässä. Eri asia on, jos se kenelle kerrot esittää vastakysymyksen, että keräsitkö sienet itse. Silloin häntä kiinnostaa eli hänelle on jotain merkitystä sillä onko itse kerätty vai torilta ostettu.
Olet ihan oikeassa siinä, että ei se aina välttämättä ole sanojan itsensä mielestä kehuskelemistä, mutta joku syyhän siihen on sanoa, että on itse kerätty eli sitä halutaan jotenkin korostaa. Minun korviini sellaisen asian korostaminen, jota kaikki ei normaalisti/automaattisesti tee, kuulostaa aina jonkinlaiselta kehuskelulta.
Ja sitten muuten korjaus tuohon ylikateellisuus asiaan. Miten ihmeessä aina luullaan tai vedotaan tuohon kateuskorttiin? Jos minä olisin kateellinen, enkä ärsyyntynyt siitä, että joku mainostaa poimineensa sienensä itse, menisin toki sienimetsään. Kuka muka kadehtii toiselta sienien/marjojen poimimista, kun sellaista voi lähes jokainen tehdä itse halutessaan? Se, että joku asia ärsyttää, ei todellakaan automaattisesti tarkoita kateutta vaikka sillä niin mukavaa onkin itselleen selitellä. "Ei mun käytöksessä mitään vikaa ole, muut on vaan kateellisia".
Kuulostat kyllä juurikin kateelliselta. Tunnet huonommuutta siitä kun ajattelet että sunkin PITÄISI poimia itse marjoja tai sieniä,mutta et jaksa?
Onhan se ihan eri juttu tehdä itse poimituista kuin kaupan tuotteista. Hyvä mieli tulee kun itse näkee vaivan ja tekee sitten "saaliistaan" hyvää ruokaa,itsekin voisin kertoa vastaavan jutun eikä tarkoitus ole "kehuskella" vaan todeta miten kiva juttu se oli.
"Tein mahtavan marjapiirakan kun kävin viikonloppuna puolukkametsällä,vitsit miten hyvää tuli"tyyliin..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Useat näistä jutuista on sellaisia, etten kyllä ymmärrä niitä leveilyksi. Mitä hyvänen aika enää uskaltaa puhua, kun kaikki on leveilyä? Esim. 177? Tai mitä leveilyä on kertoa tehneensä jotain kastiketta itse tehdyistä sienistä? Minulle se kertoo vaan sen, että on viettänyt mukavan hetken metsässä.
Onko nämä palstailijat jotain ylikateellisia?
Mutta miksi se pitää mainita ulkopuoliselle, että on itse poimitut sienet? Sinähän jo tiedät viettäneesi mukavan hetken metsässä. Eri asia on, jos se kenelle kerrot esittää vastakysymyksen, että keräsitkö sienet itse. Silloin häntä kiinnostaa eli hänelle on jotain merkitystä sillä onko itse kerätty vai torilta ostettu.
Olet ihan oikeassa siinä, että ei se aina välttämättä ole sanojan itsensä mielestä kehuskelemistä, mutta joku syyhän siihen on sanoa, että on itse kerätty eli sitä halutaan jotenkin korostaa. Minun korviini sellaisen asian korostaminen, jota kaikki ei normaalisti/automaattisesti tee, kuulostaa aina jonkinlaiselta kehuskelulta.
Ja sitten muuten korjaus tuohon ylikateellisuus asiaan. Miten ihmeessä aina luullaan tai vedotaan tuohon kateuskorttiin? Jos minä olisin kateellinen, enkä ärsyyntynyt siitä, että joku mainostaa poimineensa sienensä itse, menisin toki sienimetsään. Kuka muka kadehtii toiselta sienien/marjojen poimimista, kun sellaista voi lähes jokainen tehdä itse halutessaan? Se, että joku asia ärsyttää, ei todellakaan automaattisesti tarkoita kateutta vaikka sillä niin mukavaa onkin itselleen selitellä. "Ei mun käytöksessä mitään vikaa ole, muut on vaan kateellisia".
Voi hyvänen aika. Onko kaltaisiasi ihmisiä ihan oikeasti? Kyllä minusta ihminen saa olla iloinen ja tyytyväinen siitä, että on käynyt sienimetsässä ja leiponut piirakan eikä oikea ystävä tai ylipäänsä ystävällinen, kiva ihminen tulkitse tuollaista ihan normaalia jutustelua noin ilkeämielisesti.
Aikanaan yksi mies (ihan aikuinen, päälle kolmekymppinen) leuhki treffeillä kolme kertaa kuinka oli onnistunut "kusettamaan vartijaa" ja varastamaan tokmannilta 12-packin kaljaa. En todellakaan tiedä kuvitteliko hän sen tekevän jonkin vaikutuksen minuun tai jotain :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhden opiskelukaverin äiti esittäyttyi olevansa melkein ylioppilas.
Jälkikasvun täydellisyys ja virheettömyys.
Työparinani oli pitkään nainen jonka kanssa tietysti jauhettiin perheasioita. Aloin jossain vaiheessa odottaa koska tulisi se kerta että hänen kolmesta lapsestaan ja heidän tekemisistään jonain päivänä löytyisi jotain kritisoitavaa, edes pientä. Sitä ei koskaan ollut. Lapset olivat hyviä koulussa, kyllä. Mutta eivät mitenkään poikkeuksellisia.
Naisen puheista ymmärsin että kotona ei lasten toimesta tehty mitään. Eikä koskaan vaadittu tekemään. Nuorin ei ollut esim siivonnut, koska ei halunnut. Ruokaa tämä äiti kiirehti laittamaan pitkän työpäivän jälkeen koska lapsilla oli varmasti jo nälkä. Nuorin oli silloin 16 vuotias. Ja kuinka erinomaisia he olivatkaan kaikessa! Olin todella kyllästynyt sitä kuuntelemaan. Eikä siinä kaikki, myös hänen sukunsa oli kaikessa niin ihmeellinen ja erinomainen...
Tottakai lapsiaan rakastaa eniten. Niin minäkin omaani. Mielestäni tiedostin silti jo varhain että hän on ihan keskitason oppilas, josta ehkä ei koskaan mitään suurta tule mutta toivottavasti edes kohtuullisen pärjäävä ja tyytyväinen. Ja että hän mokailee elämässään välillä niinkuin kaikki muutkin. Ja senkin voi työkaverille kertoa jos haluaa olla rehellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yhden opiskelukaverin äiti esittäyttyi olevansa melkein ylioppilas.
Olisiko kuitenkin huumoria ollut..?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siskoni kehuskelee vegaanista ruokavaliotaan sekä matkustelua. Kaikki he, jotka eivät nauti hirveästi matkustelusta, tykkäävät silloin tällöin käydä, ovat juntteja. Samoin lihan syöminen on junttia ja hirviömäistä. Tällaisten ihmisten päähän ei mahdu kuin se oma mielipide asioihin, kaikki muut ovat väärässä ja huonompia.
Tämä! En voi sietää vegaaniutta vastaavien kokemusten perusteella!
Muissakin aatteissa, kuten uskonnoissa on näitä pätijöitä. Tunnen yhden kiihkovegaanin, muut ovat normaaleja.
Verkostomarkkinoijat ovat suurimpia hehkuttajia!
Zinzinokoijarit ovat jotain elämää suurempaa tämän lahkonsa kanssa.
Oikeasti rahaa ei tule kuin muutamalla pyramidin huipulle mutta paskaa puhutaan senkin edestä.
No kaikkea sitä tulkitaan "kehuskeluksi"...
Vierailija kirjoitti:
Jälkikasvun täydellisyys ja virheettömyys.
Työparinani oli pitkään nainen jonka kanssa tietysti jauhettiin perheasioita. Aloin jossain vaiheessa odottaa koska tulisi se kerta että hänen kolmesta lapsestaan ja heidän tekemisistään jonain päivänä löytyisi jotain kritisoitavaa, edes pientä. Sitä ei koskaan ollut. Lapset olivat hyviä koulussa, kyllä. Mutta eivät mitenkään poikkeuksellisia.
Naisen puheista ymmärsin että kotona ei lasten toimesta tehty mitään. Eikä koskaan vaadittu tekemään. Nuorin ei ollut esim siivonnut, koska ei halunnut. Ruokaa tämä äiti kiirehti laittamaan pitkän työpäivän jälkeen koska lapsilla oli varmasti jo nälkä. Nuorin oli silloin 16 vuotias. Ja kuinka erinomaisia he olivatkaan kaikessa! Olin todella kyllästynyt sitä kuuntelemaan. Eikä siinä kaikki, myös hänen sukunsa oli kaikessa niin ihmeellinen ja erinomainen...Tottakai lapsiaan rakastaa eniten. Niin minäkin omaani. Mielestäni tiedostin silti jo varhain että hän on ihan keskitason oppilas, josta ehkä ei koskaan mitään suurta tule mutta toivottavasti edes kohtuullisen pärjäävä ja tyytyväinen. Ja että hän mokailee elämässään välillä niinkuin kaikki muutkin. Ja senkin voi työkaverille kertoa jos haluaa olla rehellinen.
Voi miten viiltää sydäntä. Oma äitini ei tiedä minussa olevan mitään hyviä puolia. Vaihtaisin kyllä tuollaiseen äitiin, vaikka onkin ihan kujalla selvästi.
Vierailija kirjoitti:
Eräs tuntemani henkilö on käynyt kaksi kertaa ulkomailla: kerran Kanariansaarilla 1990-luvun puolivälissä ja kerran Tallinnssa vuonna 2004.
Silti hän aina matkakeskustelujen tuoksinassa puhuu:
-...aina, kun olen ollut Kanarialla... aina, kun olen käynyt Tallinnassa..."
Ja sitten perään ne samat jutut, koska mitään uusia ei ole.
Toi kyllä kuulostaa oikeasti hieman itseironialta, siis varsinkin jos muut tietävät, että hän on ollut sen kerran Kanarialla.
Vierailija kirjoitti:
Eräs vanhemman puoleinen sukulainen jaksaa aina kehua, että kuinka paljon iloa ja apua hänellä on kuopuksestaan. Oikeasti hänen poikansa on ruma, lyhytkasvuinen, sairaalloisen ylipainoinen, todella lapsellinen, avuton ja aivan taatusti kehitysvammainen, mutta äitinsä puheiden mukaan poikansa on oikeasti muka todella viisas, tietää paljon asioista ja osaa vaikka mitä. Kuitenkin aina kun minä näen kyseisen henkilön, niin hän tutkii kaupassa kiinnostuneena jotain pienille lapsille tarkoitettua lelua tai selaa kirjastossa jotain lasten kuvakirjaa. Hän on jo lähemmäs 40v, mutta viettää silti pitkiä aikoja äitinsä luona ja äiti joutuu häntä todella paljon auttamaan esimerkiksi vaatteiden ostamisessa, laskujen maksamisessa, kodin siivoamisessa, kaavakkeiden täytössä jne. Lisäksi kyseisellä henkilöllä on mielenterveysongelmia ja autismi.
Mikä juttu tämä on? Pilkkaat lyhytkasvuista autistia, mahdollisesti kehitysvammaista? Ja miten hänen ulkonäkönsäkin tähän kuuluu?
Miksei hänestä muka voisi olla apua ja iloa äidilleen? Kuulostaa ihanalta rakastavalta äidiltä, joka näkee lapsensa hyvät puolet! Totta kai heillä voi olla hienoja hetkiä yhdessä ja poika voi varmasti olla monessa asiassa avuksi, vaikkei kykenisikään kaikkiin asioihin, mihin aikuiset yleensä. Hän saattaa todella olla joissain asioissa todella viisas ja tietävä, kuten autismille on tyypillistä. Ja totta kai silloin äiti haluaa häntä puolustaa ja kehua muulle maailmalle, joka näkee päälle päin vain hänen heikkoutensa.
Kehitysvammaiset ovat monesti todella lämpimiä, ihania ihmisiä. Uskon tämän kuvauksen perusteella täysin, että äidillä ja pojalla on hyvä suhde ja äiti on täysin tosissaan "lesoilussaan".
Mitä järkeä olisi kertoa asioita, jotka jokainen automaattisesti tekee? "Lukitsin oven lähtiessäni!? Keitin aamulla kahvia!?" JNE En minä ainakaan välitä kuunnella tuollaista hölynpölyä. Mielummin kuulen itsepoimituista sienistä, itse kun en koskaan ole sienestänyt. Tiedä vaikka innostuisin vielä vanhoilla päivilläni, kun kuulen toisen sienireissuista.
Kateellinen voi olla myös asioista, joita teoriassa voisi kuka tahansa tehdä, mutta ei vaan tee. Kun ei itse jaksa nähdä vaivaa tms, silloin toisen tarmo ja elämänilo voi tosiaan aiheuttaa ärtymystä, sen sijaan, että iloitsisi toisen kanssa, tai jos asia ei yhtään kiinnosta, antaisi mennä korvasta sisään ja toisesta ulos.