Voitteko kuvitella, mutta eräs nainen otti avioeron vain sen vuoksi, että saa olla rauhassa ja yksin ilman lapsia joka toinen vko

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän myös samanlaisen tapauksen. Jotenkin omituinen persoona, koska monta kertaa kitisi kun mies ei ollenkaan hoida lapsia, hän itse joutuu kaiken tekemään jne. Ja silti samaanaikaan tiesin, että mies mm. kuljettaa kaikki lapset harrastuksiinsa, laittoi ruokaa, siivosi ym. Nainen sitten erosi ja kovalla itseluottamuksella naureskeli, että nytpä mies näkee mitä yksinhuoltajuus on ja että hän saa vihdoin vapaata. Taisi nainen tajuta vasta sen jälkeen paljonko mies oikeasti tekikään ja kuinka raskaita hänelle itselleen ne yksinään hoidettavat viikot olivatkaan. Ja sitten tuli helvetti kun mies löysi uuden.

Ja ei, en ole uusi rakas vaan alunperin oman mieheni kautta tutustunut pariskuntaan ja nykyään enemmän tuon miehen ja uuden kaveri, vaikka kummisuhteen kautta ex-vaimonkin kanssa tekemisissä.

Jos miehet eroaa siksi, että saavat olla molemmat viikot ilman lapsia, en mitenkään voi käsittää, ettei sellaisia naisiakin olisi.

Miehet eroaa siksi ettei jaksa sitä nalkuttavaa ja komentelevaa akkaa, jonka mielestä teet kaiken väärin.

Voitko kuvitella, että eräs mies otti avioeron siksi, ettei vaimo enää löisi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika vaiettu asia, mutta aika moni tykkää, kun joka toinen viikko on oikeasti omaa aikaa. Ja varsinkin aikaa uuden puolison kanssa. 

Tosiaan jotkut ottaa vielä riesakseen uuden puolison.

ja tekee sen kanssa lapsen ja sitten taas itketään, ettei ole lapsivapaata

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän myös samanlaisen tapauksen. Jotenkin omituinen persoona, koska monta kertaa kitisi kun mies ei ollenkaan hoida lapsia, hän itse joutuu kaiken tekemään jne. Ja silti samaanaikaan tiesin, että mies mm. kuljettaa kaikki lapset harrastuksiinsa, laittoi ruokaa, siivosi ym. Nainen sitten erosi ja kovalla itseluottamuksella naureskeli, että nytpä mies näkee mitä yksinhuoltajuus on ja että hän saa vihdoin vapaata. Taisi nainen tajuta vasta sen jälkeen paljonko mies oikeasti tekikään ja kuinka raskaita hänelle itselleen ne yksinään hoidettavat viikot olivatkaan. Ja sitten tuli helvetti kun mies löysi uuden.

Ja ei, en ole uusi rakas vaan alunperin oman mieheni kautta tutustunut pariskuntaan ja nykyään enemmän tuon miehen ja uuden kaveri, vaikka kummisuhteen kautta ex-vaimonkin kanssa tekemisissä.

Jos miehet eroaa siksi, että saavat olla molemmat viikot ilman lapsia, en mitenkään voi käsittää, ettei sellaisia naisiakin olisi.

Miehet eroaa siksi ettei jaksa sitä nalkuttavaa ja komentelevaa akkaa, jonka mielestä teet kaiken väärin.

Taidat olla "moderni" 90-luvun pehmoisä.

Vierailija kirjoitti:

Onko muillakin tuonkaltainen syy avioeroonsa, että nauttii vaan siitä, kun saa omat rakkaat lapsensa pois omalta vastuultaan joka toinen viikko expuolisonsa vastuulle ja hoiviin?

Tunnen myös tällaisen naisen. Tunnyuti joskus pikkusievässä tämän. Halusi saada elää vapaana vuoroviikot.

Kun vaan mietinkin sitä mitä pisti lapset läpikäymään itsekkyyttään. Yök mikä nainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän myös samanlaisen tapauksen. Jotenkin omituinen persoona, koska monta kertaa kitisi kun mies ei ollenkaan hoida lapsia, hän itse joutuu kaiken tekemään jne. Ja silti samaanaikaan tiesin, että mies mm. kuljettaa kaikki lapset harrastuksiinsa, laittoi ruokaa, siivosi ym. Nainen sitten erosi ja kovalla itseluottamuksella naureskeli, että nytpä mies näkee mitä yksinhuoltajuus on ja että hän saa vihdoin vapaata. Taisi nainen tajuta vasta sen jälkeen paljonko mies oikeasti tekikään ja kuinka raskaita hänelle itselleen ne yksinään hoidettavat viikot olivatkaan. Ja sitten tuli helvetti kun mies löysi uuden.

Ja ei, en ole uusi rakas vaan alunperin oman mieheni kautta tutustunut pariskuntaan ja nykyään enemmän tuon miehen ja uuden kaveri, vaikka kummisuhteen kautta ex-vaimonkin kanssa tekemisissä.

Jos miehet eroaa siksi, että saavat olla molemmat viikot ilman lapsia, en mitenkään voi käsittää, ettei sellaisia naisiakin olisi.

Miehet eroaa siksi ettei jaksa sitä nalkuttavaa ja komentelevaa akkaa, jonka mielestä teet kaiken väärin.

Niin totta. Ja joka ei omasta mielestään ole koskaan väärässä tai tee mitään väärin.

Siis pitäisikö ennen lasten hankkimista löydä joku selviytymiskurssi, missä tulisi todeksi, miten rankkaa elämä lasten kanssa voi olla olla? Ja toinen kurssi siitä miten parisuhde pidetään elävänä ruuhkavuosissa?

Kuulostaa sen verran käsittämättömältä tuo eron syy, jos totta on.

Vierailija kirjoitti:

Moni eronnut yh.nainen nauttii täysin siemauksin sen ihanan yksinoloajan jopa parikin viikkoa kerrallaan, kun saa koko lapsikatraansa isän luokse.

Hyvin moni eronnut yh.äiti/isä hyppää viihteellä/matkustella kiihkeään tahtiin sillä aikaa, kun on lapsivapaa viikko tai pari.  Ja sänkyelämäkin piristyy, kun saa rakastella aivan uutta kumppania, ja eikä lapset häiritse ja keskeytä kuumia lemmenhetkiä.:D

Et tiedä edes, mikä on yh.

Kuka muka ulkopuolelta tietää toisten eron syyn? Itse kun erosin, moni oli haaskalintuna paikalla ja halusi tietää miten menee ja mistä ero johtui. Sanoin vain että pitkään on ollut hankalaa, enkä alkanut eritellä sen tarkemmin syitä. Nehän eivät kuulu kuin minulle ja exälleni. Kumpikin olimme todella onnettomia.

Väitteet siitä että eron ottava vuoroviikkoäiti ei ajattelisi lapsia ovat melko käsittämättömiä. Aina on jonkun mielestä jonkin väärin, jos olisi täysi yh sortaisi isää, joka ei saisi elää lasten kanssa arkea, ja nyt kun sen sitten mahdollistaa on sekin väärin ja pelkästään itsekästä.

Olen rakentanut uuden elämän täysin lapset etusijalla. Asun samalla asuinalueella exän kanssa, jotta lapsilla on lyhyt matka kouluun ja kavereille kummastakin kodista. 

Todelliset eron syyt eivät ole tiedossa yhtään kenelläkään, mutta syy ei taatusti ollut se että itsekkäästi tahtoisin omaa aikaa. Toki nyt kun vuoroviikkovanhemmuus on totta, niin haluan että isäkin osallistuu lasten elämään, eikä vastuu ole yksin minun. Eivät lapset ole pelkästään minun, vaan myös exän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika vaiettu asia, mutta aika moni tykkää, kun joka toinen viikko on oikeasti omaa aikaa. Ja varsinkin aikaa uuden puolison kanssa. 

Tietysti on mukavaa viettää omaa aikaa ja aikaa kahdestaan puolison kanssa. Ei kai se mikään "vaiettu salaisuus ole"? Sen edellisen viikon on ollut yksin läsnä lapsille, hoitanut kaiken, laittanut ruokaa, pessyt pyykkiä, kuskannut treeneihin... On kiva hengähtää, mennä salille, tehdä pidempi työpäivä, käydä leffassa kumppanin kanssa. Silloin myös hetkeksi saa mielestään ne pehmeät lapsen kädet, lämpimän pusun, vieressä nukkuvan lapsen, aamuhalit teinitytön kanssa, hiusten letityksen, saunajuttelut. Koska jos ei saisi, olisi viikko erossa lapsista pelkkää tuskaa. Se pitää täyttää kivalla ohjelmalla ja tekemisellä.

Minulla oli tänään kiva lapsivapaa päivä. Työpäivä, joka venähti, tehokas salitreeni, hyvää ruokaa miehen laittamana, rakastelua, hömppää telkkarista. Ja nyt ikävöin aamulla hyvästelemiäni lapsia.

Ja lapsesi iloitsevat erostasi; niinkö sä ajattelet?

Miksi mä niin ajattelisin? Miten se tähän liittyy? Ei tietenkään lapset iloinneet, kun erottiin, en minäkään iloinnut eikä exä. Oltiin kyllä kaikki surullisia ja exän kanssa epäonnistuneita. Kyllä ensimmäiset kuukaudet meni lasten elämää kannatellessa ja heidän surutyötään tukiessa. Onneksi meidän ero oli hyvä, paljon parempi kuin avioliitto ikinä. Eron jälkeen on myös löydetty hyvä tapa jakaa vanhemmuus. Siitä on ollut paljon hyötyä, kun lasten asioita on mietitty. Nyt kun erosta on vuosia, on lapsetkin tottuneet uudenlaiseen elämään. En edelleenkään väitä, että he itse valitsisivat vanhempiensa eron, mutta elämä sujuu näinkin.

Enpäs kuules usko. Ihanko tosissasi väität, että tämä nainen kärsii nyt hirveästä ikävästä exäänsä kohtaan ja olisivat yhdessä, ellei lapsia olisi? 

Itse asiassa voin kuvitella, aivan hyvinkin.

Aloitus on hyvä esimerkki siitä miten ulkopuoliset kuvittelevat, että eron syyt kuuluvat heille. Myös hyvä esimerkki typerästä haaskalinnusta, joka on heti paikalla kun jollekin tapahtuu jotain ikävää ja on heti opettamassa kuinka hänen mielestään pitää toimia.

Tottakai ymmärrän, jos on laiskan miehen vaimo ja joutuu tekemään kaiken itse. Vuoroviikolla miehen on pakko ottaa vastuuta ja itse saa huilata. Hyvää vaan tekee mammanpojille huomata, että vastuuta pitää kantaa ja kotitöitä tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Tottakai ymmärrän, jos on laiskan miehen vaimo ja joutuu tekemään kaiken itse. Vuoroviikolla miehen on pakko ottaa vastuuta ja itse saa huilata. Hyvää vaan tekee mammanpojille huomata, että vastuuta pitää kantaa ja kotitöitä tehdä.

Eikös tuossa ole eron syynä miehen laiskuus ja vastuuttomuus eikä se, että saa olla lapsista erossa. Tässä menee nyt puurot ja vellit sekaisin. Eihän väkivaltaisesta puolisostakaan erota sen takia, että halutaan puolison jäävän yksin, vaan sen takia, että haluaa eroon siitä pahasta ihmisestä. 

Lastenhoito on vaativaa. Jos toinen ei tee mitään, haluaa levätä ja päästä lapsistaan rauhaan vuoroviikoin. Avioero hyvä ratkaisu.

Mä voisin nyt olla tuo nainen. Olen erittäin masentunut, mutta miehen mielestä masennus on vaan keksitty sairaus. Meillä neljä lasta ja olen päävastuussa kaikesta. Itken kokoajan miehelle että unohdan kohta jotain tärkeää kun päässä ei vaan pysy mikään. Ihan sumua. Käytän kaiken liikevän energiani siihen että muistuttelen iteseäni että mun pitää katsoa meidän pienimpien lasten 1v ja 3v perään. Mies ei suostu mitään vastuuta ottaa. Sanoin että jätän pojan partion hänen vastuulleen ja minä hoidan vanhemman tytön kilpaharrastuksen. Lähinnä että hän merkkaisi leirit ym tarvittavat hankinnat ylös. Lupasin kuskata partioon jos hän ilmoittaa ajankohdan ja paikan. Hänen vastaus oli että voi sitten poika lopettaa koko partsan! Mä en jaksa itse edes hengittää kun oon niin väsynyt ja mun pitää hoitaa kaikki. Päälle saan huutoa ja vittuilua ja mollaamista. Mä haluisin erota pääasiassa jotta pääsisin tosta mulkerosta eroon, mutta ajatus siitä että mies hoitaa lapset joka toinen viikko ja mä saisin levätä välillä, kuulostaa ihan mahtavalta. Muuten oonkin ollut kaks kertaa tänä vuonna hetken ilman lapsia. Mieheni mielestä mä saan omaa aikaa jos hän ottaa toisen pienemmistä kauppaan mukaan ja mä jään loppujen kaa kotiin. Näin meillä.

Lapsia tietysti ikävöisin varmasi heti kun tästä masiksesta pääsisin, mutta ei tää näinkään voi jatkua. Oon vaan liian väsynyt lähtee. Yöllä mietin kävelenkö tohon junaradalle istuu. Tuntuis niin helpolta.

No kyllähän palstallakin on pohdittu, että haluaisi erota vain siksi, että saisi lapsivapaat viikot. Itse en tätä pysty käsittämään, en haluaisi ikinä olla erossa lapsista ja poissa heidän lapsuudestaan 50%. Aika kylmiä ihmisiä täällä on.

Vierailija kirjoitti:

No kyllähän palstallakin on pohdittu, että haluaisi erota vain siksi, että saisi lapsivapaat viikot. Itse en tätä pysty käsittämään, en haluaisi ikinä olla erossa lapsista ja poissa heidän lapsuudestaan 50%. Aika kylmiä ihmisiä täällä on.

Juuri näin.

Ja tässäkin itsekkäästi ajateltuna, että äiti ja isä saa huilia joka toisen viikon.

Miten lapset, kuka niitä ajattelee?

Millon ne huilii?

Yhtä kulkemista koko elämä.

Isojen, teinien kohdalla nämä vuoroviikot ymmärtää, mutta jotkut laittaa jo alta kouluikäiset tähän rumbaan niin huhhei.

Vierailija kirjoitti:

Mä voisin nyt olla tuo nainen. Olen erittäin masentunut, mutta miehen mielestä masennus on vaan keksitty sairaus. Meillä neljä lasta ja olen päävastuussa kaikesta. Itken kokoajan miehelle että unohdan kohta jotain tärkeää kun päässä ei vaan pysy mikään. Ihan sumua. Käytän kaiken liikevän energiani siihen että muistuttelen iteseäni että mun pitää katsoa meidän pienimpien lasten 1v ja 3v perään. Mies ei suostu mitään vastuuta ottaa. Sanoin että jätän pojan partion hänen vastuulleen ja minä hoidan vanhemman tytön kilpaharrastuksen. Lähinnä että hän merkkaisi leirit ym tarvittavat hankinnat ylös. Lupasin kuskata partioon jos hän ilmoittaa ajankohdan ja paikan. Hänen vastaus oli että voi sitten poika lopettaa koko partsan! Mä en jaksa itse edes hengittää kun oon niin väsynyt ja mun pitää hoitaa kaikki. Päälle saan huutoa ja vittuilua ja mollaamista. Mä haluisin erota pääasiassa jotta pääsisin tosta mulkerosta eroon, mutta ajatus siitä että mies hoitaa lapset joka toinen viikko ja mä saisin levätä välillä, kuulostaa ihan mahtavalta. Muuten oonkin ollut kaks kertaa tänä vuonna hetken ilman lapsia. Mieheni mielestä mä saan omaa aikaa jos hän ottaa toisen pienemmistä kauppaan mukaan ja mä jään loppujen kaa kotiin. Näin meillä.

Lapsia tietysti ikävöisin varmasi heti kun tästä masiksesta pääsisin, mutta ei tää näinkään voi jatkua. Oon vaan liian väsynyt lähtee. Yöllä mietin kävelenkö tohon junaradalle istuu. Tuntuis niin helpolta.

Mä en vain ymmärrä sitä, että miksi niitä lapsia sitten pitää tehdä niin monta, ettei jaksa? Aivan varmasti sulla oli jo tuo tunne kahden lapsen saatuasi, joten ei vaan ymmärrä. Lapset kärsii vanhempien itsekkyydestä. Oikeastaan aika vihaksi pistää.