Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Jaksaisitko elää puolison kanssa, joka käyttää joka viikonloppu alkoholia?
24.09.2018 |
Kuvioissa lapsia. Usein tosi humalassa, kerran viikossa. Saattaa sammua minne sattuu. Ei suostu lähtemään yhteisesä vuokrakodista pois.
Kommentit (65)
Jaksaisin ja ottaisin itsekin pikkuhiprakat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En missään nimessä. Elin nuoruudessa vuosia miehen kanssa joka joi alkoholia joka päivä, eli oli alkoholisti (ei koskaan itse sitä myöntänyt koska kävi töissä) Ja kyllä siinä hermo meni vaikka ei ollut tietenkään aina humalassa, mutta ei voinut koskaan luottaa siihen että hän olisi selvinpäin kun on jotain erikoista, tulee vieraita tai on joku juhlapäivä, aina sai sitten hävetä muiden edessä. Eihän sitä alkoholistin kanssa eläessä elä sen oikean ihmisen kanssa, vaan sellaisen ihmisen kanssa jonka aivoihin vaikuttaa myrkky koko ajan ja on harva se päivä myrkyttyneessä tilassa eli humalassa.
Vierailija kirjoitti:
En kattelisi tuollaista miestä, usein lapset pelkäävät humalaisia ja heidän käytöstään. Ei todellakaan ole ok juoda itseään humalaan lasten seurassa varsinkaan toistuvasti, todella huono miehen malli. Jos ap:lla ei ole heti varaa lähteä ja heivat miestä, niin ala kuitenkin suunnitella kuinka järjestät asumisen lasten kanssa. Tietenkin olisi vielä parempi jos mies rajoittaisi juomistaan ja mahdollisesti lopettaisi kokonaan, alkoholistilta kuulostaa. Älä tee hätiköityjä päätöksiä, mutta ole esim. yhteydessä lastenvalvojaan jos pelottaa miten vaikka erotilanteessa lapset ovat yksin alkkiksen vastuulla osan ajasta. Ikävä tilanne :(
Ei se rahasta ole kiinni. Mutta minä asuin tässä alunperin. Minä olen tehnyt tästä itselleni kodin ja tältä alueelta vaikea löytää kolmioita, jotka vielä näin hyvässä kunnossa niin tuntuisi hiton paskalta joutua lähtemään omasta kodista. Toki tämä on koti miehellekin. Meillä on kontakteja onneksi eri tahoihin, mutta pelkäänkin että miten käy tapaamisten? Eihän viikonlopuiksi uskalla antaa tapaamisia? Entä kun lapsia "ei haittaa" juominen niin tuleeko minusta se pahis, jos lasten tapaamiset evätään? Ihan paskaa, kun oma pää jo sekaisin. Ja joo, oon katsonut kauan koska aattelin että kyllä tämä tästä muuttuu, varsinkin jos minä olen hyvä ja kiva. Tyypillinen alkoholistiperheen lapsi, kyllä.
ap
En jaksanut. Jaksoin liian monta vuotta, kunnes tuli ns sopiva tilaisuus erota. Ryyppääminen sekä siihen lisänä tullut lääkkeiden väärinkäyttö jatkuu edelleen.. :(
Vierailija kirjoitti:
Kestin viikonloppuryyppäävää miestä yli kymmenen vuotta. Mies oli muutoin aivan priimatyyppi. Ainoa ongelma oli miehen tissuttelu. Se oli todella tympeää, kun itse en juurikaan juo. Mies yritti välillä vähentää juomistaan, mutta aina palasi samaan. Sittemmin hänelle tulivat myös pahat terveysongelmat.
No erohan siitä tuli.
Välillä olen jopa katunut eroa.
Hieno mies muuten, mutta viina vei.
Meillä oli vähän sama, mutta mies lopetti juomisen, kun alkoi kommunistiksi ja kävi niissä kokouksissa.
Lopulta kommunismi vei niin paljon aikaa viikossa (3h kokoukset viikossa) että erohan siinä tuli.
Alkoholin käytön olisin voinut katsoa läpi, mutta kommunismi vaati vähän liikaa vapaa-aikaa. Toki harrastuksia on hyvä olla, mutta eihän aikuisella miehellä ole aikaa harrastaa. Pitäisi osallistua kotitöihin ja käyttäytyä kuin normaali perheellinen isä, eikä juosta ympäri kyliä aatteen perässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mut milloin naiset on hiljaa? kirjoitti:
Johtaja tässä kertoo paikan kirjoitti:
Minä olen sellainen isä. Saatan sammua saunaan tai sohvalle ja herään klo 2 aikaan yöllä ja kömmin vaimoni vierelle. Sitten yleensä halipusimme ja tänään kun tulin töistä niin halipusin taas ja heittelin lapsia ilmaan ja otin vastaan syliini.
Vaimoa ei häiritse törpöttelyni. Se on kuitenkin tolkun rajoissa. Toki jos minulle vittuillaan niin sitten en katsele vittuilua hyvällä ja otan eron kämpän ja autot. Toisaalta vaimo on humanisti ja fiksu ihminen ja tietää yksinlönvapaudet.
Voisi kuvitella että joku duunariämmä on todella rasittava kyttääjä siinä mitä mies saa sisuksiinsa kaataa.
Sen verran olen sivusta seurannut kaveripiiriä niin duunariämmät ne huutaa ja mesoaa tolkun törpöttelystä. Pahimpia ovat alkoholistien lapset, jotka aikuisena saavat ikimuistoiset hysteeriset kohtaukset rakkaalle miehelleen, jos on vähän ottanut. Se on vaan sitä luonteenomaista vittumaisuutta kun ei anneta miehen rentoutua raskaan työviikon jälkeen sitten mitenkään. Sellasta sosialistista holhouskontrollia toisesta ihmisestä.
Ehkä se tulee työväenluokan raittiudesta se. Sanoisin että suurin ongelma on juurikin se puolison mielenterveyshäiriöön verrattava kohtaus jos mies on vähän ottanut niin se jumalaton kaakatus ja huuto se lapset säikyttää sängyistään. Ei lapset niinkään traumatisoidu isän humalatilasta mitenkään. Se hysteerikko sen säikytyksen aiheuttaa.
Ei suora yksilönvapauksia tolkun törpöttelylle.
Mä oon kans ihmetelly ku kaverin vaimo huutaa aina ihan täysiä jos tullaa humalassa hissuksiin kotiin. Ainoa meteli lähtee siitä ämmästä ja siitä herää lapsetkin. Sen takia ei enää mennä sinne yöksi vaan meille tai muille tai hallille.
Sen verran sairasta menoa joissakin kodeissa vaimot harrastaa. Sanoisin että sairaampaa se asenne humalaista kohtaan on kuin itse humalatila.
Tässä asiassa moni vaimo voisi mennä vähän itseensä. Se on sairasta saada raivokohtaus siitä että mies on humalassa. Ei se humalainen mies ole suoraan verrannollinen niihin lapsuuden aikojen väkivaltaiseen alkoholisti-isään tai äitiin.
Turha sitä on kaataa humalaisen viikonloppuisin tissuttelevan isän niskaan.
Tää on tosi että moni nainen tekee pienestä asiasta helvetin ja siitä kärsii lapsetkin. Se mustasukkainen kyttääminen muutamasta oluesta tai sixpäkistä minkä mies kumoaa la-iltana. Ei pitäisi olla kova määrä miehelle.
Minä olen mennyt itseeni aina. Kuvitellut, että kaikki mitä lapset oireilevat on minussa. Minun vika, kun mies juo. Minun vika, kun en osaa vaan asian olla. Minun vika, kun ahdistun viikollakin vaikka yritän peittää sen. Mutta. Minua ei ole ikinä ahdistanut muutama olut. Vaikka se sixpäck. Tai se, että pystyy huolehtimaan itsestään. Meidän lapsi on herännyt yöllä peittelemään isäänsä tai kantamaan kaljatölkkejä pois. Minä en ole huutanut tai tehnyt numeroa. Mutta minä en voi luottaa siihen, että menen rauhassa nukkumaan ja herään aamulla, vaan minun on valvottava ja heräiltävä jatkuvasti niin kauan kunnes mies nukkuu. Ja syy tähän on se, että sammuilee, joskus oksentaa ja usein kokkailee. En halua, että lapset näkevät sammuneena tai talo palaa kokkailun takia. Mies tulee tietenkin yöksi kotiin ja makaa viikot sohvalla töiden jälkeen. Miksi ei makaisi tällä menolla? Ruoka- ja pyykkipalvelu pelaa, on turvallista elää oman perheen kanssa. Niin ja halvempaa hänelle.
Johtaja tässä kertoo paikan kirjoitti:
Minä olen sellainen isä. Saatan sammua saunaan tai sohvalle ja herään klo 2 aikaan yöllä ja kömmin vaimoni vierelle. Sitten yleensä halipusimme ja tänään kun tulin töistä niin halipusin taas ja heittelin lapsia ilmaan ja otin vastaan syliini.
Vaimoa ei häiritse törpöttelyni. Se on kuitenkin tolkun rajoissa. Toki jos minulle vittuillaan niin sitten en katsele vittuilua hyvällä ja otan eron kämpän ja autot. Toisaalta vaimo on humanisti ja fiksu ihminen ja tietää yksinlönvapaudet.
Voisi kuvitella että joku duunariämmä on todella rasittava kyttääjä siinä mitä mies saa sisuksiinsa kaataa.
Sen verran olen sivusta seurannut kaveripiiriä niin duunariämmät ne huutaa ja mesoaa tolkun törpöttelystä. Pahimpia ovat alkoholistien lapset, jotka aikuisena saavat ikimuistoiset hysteeriset kohtaukset rakkaalle miehelleen, jos on vähän ottanut. Se on vaan sitä luonteenomaista vittumaisuutta kun ei anneta miehen rentoutua raskaan työviikon jälkeen sitten mitenkään. Sellasta sosialistista holhouskontrollia toisesta ihmisestä.
Ehkä se tulee työväenluokan raittiudesta se. Sanoisin että suurin ongelma on juurikin se puolison mielenterveyshäiriöön verrattava kohtaus jos mies on vähän ottanut niin se jumalaton kaakatus ja huuto se lapset säikyttää sängyistään. Ei lapset niinkään traumatisoidu isän humalatilasta mitenkään. Se hysteerikko sen säikytyksen aiheuttaa.
Ei suora yksilönvapauksia tolkun törpöttelylle.
No, minä olen humanisti ja duunari, molempia. En huutaisi enkä riehuisi, lähtisin vain pois ja antaisin miehen elää kuten haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En todellakaan. En katsoisi missään nimessä joka viikonloppuista ryyppäämistä ja krapulapäiviä. Haluan tehdä viikonloppuna muutakin kuin katsella juopunutta puolisoa ja sitten päivisin krapulassa oksentamista. Muutenkaan minulla ei taitaisi olla paljon yhteistä sellaisen kanssa, jolle jokainen viikonloppu, juhlapäivä, arkipyhä ja lomamatka tarkoittaa kännin vetämistä.
Vierailija kirjoitti:
Aikoinani rukoilin, että (nyt todellakin jo ex-mieheni) olisi juonut VAIN viikonloppuisin.
***
Sanoin, että juokoot vaikka perjantaista sunnuntaihin, kunhan ei viikolla joisi esim. ennen töihin menoaan lähibaarissa "paria" tuoppia puhumattakaan töiden jälkeen.
***
Olisin jotenkin kestänyt pienen vauvankin kanssa "pelkän" viikonloppurälläämisen, koska mies ei koskaan ollut väkivaltainen ja v-mainen humalassa(kaan).
Mutta sitä en kestänyt, että hän menetti jatkuvasti oman alansa erittäin hyväpalkkaisia työpaikkoja sekoilunsa vuoksi.
Minun piti monet kuukaudet useissa jaksoissa (ennen lasta ja lapsemme syntymän jälkeen) elättää häntä, kun työvoimapoliittiset lausunnot kestivät yli kymmenen vuotta sitten jopa 3 kk ennen kuin liiton rahat alkoivat juosta.
***
Kerran tuli mitta täyteen, potkaisin juopon pellolle, hankin halvemman ja pienemmän asunnon ja lähdin alle vuoden ikäisen lapsen kanssa yksinkertaisesti pois.
***
Onnellinen päätös vuosien piinalle.
***
Lopuksi sanon, etten ole koskaan ollut hysteerisen alkoholivastainen ja käytän joskus alkoholia itsekin.
Olen aina käyttänyt.
En ole vaatinut keneltäkään koskaan absolutismia enkä vaadi jatkossakaan, mutta tuollaista sekoilua en katsoisi enää sekuntiakaan.
Onneksi ei tarvitse.
Ei kyse ole siitä, että olisin itse absolutisti. Juon itsekin silloin tällöin alkoholia. Mutta kohtuullisesti. Ja olen elänyt ristiriidassa sen takia, että mies joi ennen melkein joka päivä. Silloin kun ei oltu yhdessä. Joten pitäisihän minun olla tyytyväinen, kun juo enää kerran, kaksi viikossa. Mutta ei se niin mennytkään. Ja tämä on yksi syy, jonka takia olen katsonut niin kauan. "Kun minulle ei mikään riitä".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En. Kerran kuukauteen on mielestäni ok ja ei todellakaan mitään kaatokänniä vaan leppoisaa tissuttelua katsoisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En. Entinen mies oli sellainen, se liukui siihen vähitellen. Nyt 5 vuotta erosta, ja aina vaan olen niin onnellinen, että mun elämässä ei oo enää alkoholistia.
Lapsi tapaa sitä, mutta arkena, ei viikonloppuna.
Vierailija kirjoitti:
Kestin viikonloppuryyppäävää miestä yli kymmenen vuotta. Mies oli muutoin aivan priimatyyppi. Ainoa ongelma oli miehen tissuttelu. Se oli todella tympeää, kun itse en juurikaan juo. Mies yritti välillä vähentää juomistaan, mutta aina palasi samaan. Sittemmin hänelle tulivat myös pahat terveysongelmat.
No erohan siitä tuli.
Välillä olen jopa katunut eroa.
Hieno mies muuten, mutta viina vei.
Vähän kun meillä. Mies tissuttelee joka viikonloppu, yhdessä on oltu 20 vuotta enkä muista milloin olisi ollut ottamatta viikonloppuna. Nyt olen alkanut vähin äänin toivomaan alkoholittomia viikonloppuja, ei ole vielä toteutunut. Mies on muuten mahtava, hoitaa työn, kodin ja muut asiat kuten kuuluukin. Ja rakkauttakin vielä on mutta sitä alkoholia, sen hajua seuraavana aamuna en vaan enää jaksa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
EN! Elämä menee ohi,jos kodin näkymä pelkkä tissutteleva puoliso. :(
En. Inhoan muutenkin juoppoja. Kuuntelen paljon mieluummin lasten metelöintiä kuin juoppojen örinöitä. En olisi tuollaisessa liitossa.
Vierailija kirjoitti:
Kuvioissa lapsia. Usein tosi humalassa, kerran viikossa. Saattaa sammua minne sattuu. Ei suostu lähtemään yhteisesä vuokrakodista pois.
En eläisi puolison kanssa jolla on tapana säännöllisesti sammua. Viikottainen alkoholinkäyttö sinällään ei olisi ongelma, viikottainen rankka humala olisi.
Tosi reilu äiti, laitat LASTEN harteille päätöksen parisuhteesta. Kun kerran olet itse alkoholistiperheen lapsi, miksi ihmeessä halusit tehdä omistasi samanlaisia? Huomaatko, että et ota vastuuta mistään, vaan mieluummin laitat LAPSET päättämään eroatteko? Ihan hirveä vastuu lapsen harteille!
En. Olen myös elänyt miehen kanssa, joka oli humalassa joka päivä, joten tiedän mistä puhun.
Alue: Aihe vapaa
Mä oon kans ihmetelly ku kaverin vaimo huutaa aina ihan täysiä jos tullaa humalassa hissuksiin kotiin. Ainoa meteli lähtee siitä ämmästä ja siitä herää lapsetkin. Sen takia ei enää mennä sinne yöksi vaan meille tai muille tai hallille.
Sen verran sairasta menoa joissakin kodeissa vaimot harrastaa. Sanoisin että sairaampaa se asenne humalaista kohtaan on kuin itse humalatila.
Tässä asiassa moni vaimo voisi mennä vähän itseensä. Se on sairasta saada raivokohtaus siitä että mies on humalassa. Ei se humalainen mies ole suoraan verrannollinen niihin lapsuuden aikojen väkivaltaiseen alkoholisti-isään tai äitiin.
Turha sitä on kaataa humalaisen viikonloppuisin tissuttelevan isän niskaan.
Tää on tosi että moni nainen tekee pienestä asiasta helvetin ja siitä kärsii lapsetkin. Se mustasukkainen kyttääminen muutamasta oluesta tai sixpäkistä minkä mies kumoaa la-iltana. Ei pitäisi olla kova määrä miehelle.