Jaksaisitko elää puolison kanssa, joka käyttää joka viikonloppu alkoholia?

Yhteinen koti niin miksi pitäisikään lähteä pois vaikka juo?

Vierailija kirjoitti:

Käytämme molemmat alkoholia paitsi viikonloppuisin niin usein myös viikolla. Tykkään ottaa oluen ruokaa laittaessani ja ruoan kanssa juodaan annos viiniä. Perjantaisin GT viikonlopun alkamisen kunniaksi ja ruoan kanssa enemmän kuin yksi annos viiniä. Joskus jopa innostutaan ottamaan illan päätteeksi konjakit. Riskirajat paukkuvat ja terveyssyistä pidetään välillä täysin tipattomiakin kausia, mutta vastaukseni kysymykseesi on, että minulle olennaista on miten alkoholia käytetään, ei miten usein. Meistä kumpikaan ei sammu, ei ala haastaa riitaa, ei lähde baariin eikä muutenkaan muutu käytökseltään hankalaksi tai aggressiiviseksi tms. Lapsia tai lemmikkieläimiä ei ole, molemmat töissä käyviä.

Tuo on alkoholismin toinen muoto. Mieluummin harvemmin ne kunnon kaatokännit kuin tuota jatkuvaa pikkupienessä olemista. Itse en siis käytä ollenkaan, mutta jos pitäisi puolison alkoholinkäyttö valita. Nykyinen ei onneksi juo muuta kuin niissä tapahtumissa missä minäkin. 

Äkkiä lapset suojaan tuollaisesta. Jos se sika ei lähde, sun pitää muuttaa lasten kanssa. Saatte helpommin apua, kun sanot että lasten takia. Mies ei mielellään lähde kun sinä hoidat asiat. Älä epäröi ottaa apua vastaan, suomalainen sosiaaliturvajärjestelmä luotiin siksi ettei kenenkään tarvitsisi olla riippuvainen tai alisteinen kurjille olosuhteille.

Jotkut saa apua AA:sta, mutta vain ne jotka haluavat itse raitistua. Ihmeitä on turha odottaa.

Kyllä jos polttopulloja ei lasketa.

Ihhminen kykenee käsittämään nousuhumaalassa niin paljon enemmän.

En enää. Nuorempana se oli ihan ok, jos mies käytti alkoholia joka viikonloppu mutta nykyisin en todellakaan huoli miestä joka läträä alkoholin kanssa. Satunnainen saunakalja vielä sopii, mutta humalahakuisuus ei.

N42

Johtaja tässä kertoo paikan kirjoitti:

Minä olen sellainen isä. Saatan sammua saunaan tai sohvalle ja herään klo 2 aikaan yöllä ja kömmin vaimoni vierelle. Sitten yleensä halipusimme ja tänään kun tulin töistä niin halipusin taas ja heittelin lapsia ilmaan ja otin vastaan syliini.

Vaimoa ei häiritse törpöttelyni. Se on kuitenkin tolkun rajoissa. Toki jos minulle vittuillaan niin sitten en katsele vittuilua hyvällä ja otan eron kämpän ja autot. Toisaalta vaimo on humanisti ja fiksu ihminen ja tietää yksinlönvapaudet.

Voisi kuvitella että joku duunariämmä on todella rasittava kyttääjä siinä mitä mies saa sisuksiinsa kaataa.

Sen verran olen sivusta seurannut kaveripiiriä niin duunariämmät ne huutaa ja mesoaa tolkun törpöttelystä. Pahimpia ovat alkoholistien lapset, jotka aikuisena saavat ikimuistoiset hysteeriset kohtaukset rakkaalle miehelleen, jos on vähän ottanut. Se on vaan sitä luonteenomaista vittumaisuutta kun ei anneta miehen rentoutua raskaan työviikon jälkeen sitten mitenkään. Sellasta sosialistista holhouskontrollia toisesta ihmisestä.

Ehkä se tulee työväenluokan raittiudesta se. Sanoisin että suurin ongelma on juurikin se puolison mielenterveyshäiriöön verrattava kohtaus jos mies on vähän ottanut niin se jumalaton kaakatus ja huuto se lapset säikyttää sängyistään. Ei lapset niinkään traumatisoidu isän humalatilasta mitenkään. Se hysteerikko sen säikytyksen aiheuttaa.

Ei suora yksilönvapauksia tolkun törpöttelylle.

Nro 9 on myös humanisti, mutta ei pyhimys, ja lopulta tajusi yksilönvapautensa ja lähti. Viikonlopun siivouskaljoista se exälläkin aikanan alkoi, oli kuulemma pakko nollata raskaan viikon jälkeen. Aikaa myöten tulivat ne tuhannet petetyt lupaukset, ja viimeistään niihin väsyy kuka tahansa.

Kukaan normaali ihminen ei jaksa katsella saunaan sammuvia juoppoja, ainoastaan toiset juopot.

En kattelisi juoppoa päivääkään😖

Kannattaisi lähteä eri teitä ettei lapsesi tarvitsisi kännistä faijaa katella.

En ikinä. En itse juo alkoholia - en näe siinä mitään järkeä, ei mitään kauhean hyvänmakuista ja tekee pään kipeäksi. Mieheni on täysabsolutisti, ukkinsa menehtyi alkoholismin takia. Ehkä joku saunakaljan ottaja menisi, joka arvostaa laatua määrän sijaan, mutta muuten en kyllä haluaisi alkoa käyttävää miestä. Monilla tekeminen, esim. illanviettokin tuntuu olevan kiinni enemmän alkoholista kuin vaikkapa muiden seurasta.

Alkoholi on ehdoton ei. Kannabiksen hyväksyn.

En kattelisi tuollaista miestä, usein lapset pelkäävät humalaisia ja heidän käytöstään. Ei todellakaan ole ok juoda itseään humalaan lasten seurassa varsinkaan toistuvasti, todella huono miehen malli. Jos ap:lla ei ole heti varaa lähteä ja heivat miestä, niin ala kuitenkin suunnitella kuinka järjestät asumisen lasten kanssa. Tietenkin olisi vielä parempi jos mies rajoittaisi juomistaan ja mahdollisesti lopettaisi kokonaan, alkoholistilta kuulostaa. Älä tee hätiköityjä päätöksiä, mutta ole esim. yhteydessä lastenvalvojaan jos pelottaa miten vaikka erotilanteessa lapset ovat yksin alkkiksen vastuulla osan ajasta. Ikävä tilanne :(

Vierailija kirjoitti:

Kuvioissa lapsia. Usein tosi humalassa, kerran viikossa. Saattaa sammua minne sattuu. Ei suostu lähtemään yhteisesä vuokrakodista pois.

En haluaisi tällaista puolisoa.

Vierailija kirjoitti:

Ihhminen kykenee käsittämään nousuhumaalassa niin paljon enemmän.

Joss ihmisen aivot oliisivat ihanteellisemmat niin sitää enemmän ottaisii avoimemmiin kokonaaisuuksinaa asian vastaaan. Muttta kun ihmiisen aiivot luvaat kokeemusperäistä ennaakkoluuloista ja ikäänkuuin ohmiselle turvallisern maaperäään koostuvaaa luotettavaaa käsitteistöä josssa ihmiseen rajallinen järjeistämiinen ja käsityskykyy toimiii se on rajatttua ja siyätäkauttta ihmiseen ymmärrys luoo koko elämään hedelmällistymään sille maaperällle jonka valltiaas hän jaksaaa potentiaaliin voiimin kylväää ja niitttää.

Minä en muunlaista miestä huolisikaan, koska itse käytän alkoa kerran viikossa.

Olen lapseton opiskelija.

Vierailija kirjoitti:

En missään nimessä. Enkä varsinkaan lasten kanssa. On suurta pahoinpitelyä elää lasten kanssa juopon isän vaikutuspiirissä. Huono äiti on jos ei vie lapsia pois.

Sehän tässä vaikeinta onkin, ettei enää tiedä mikä on oikein ja mikä väärin. Lapset ovat teinejä. Toisesta huomaa, että ahdistuu mutta on sanonut, ettei halua eroa. Toisen mielestä iskä ei juo liikaa ja minä olen turha nipottaja. Minä yritän olla hiljaa, mutta tietenkin ahdistus ja kaikki näkyy ulospäin. 

Aikoinani rukoilin, että (nyt todellakin jo ex-mieheni) olisi juonut VAIN viikonloppuisin.

***

Sanoin, että juokoot vaikka perjantaista sunnuntaihin, kunhan ei viikolla joisi esim. ennen töihin menoaan lähibaarissa "paria" tuoppia puhumattakaan töiden jälkeen.

***

Olisin jotenkin kestänyt pienen vauvankin kanssa "pelkän" viikonloppurälläämisen, koska mies ei koskaan ollut väkivaltainen ja v-mainen humalassa(kaan).

Mutta sitä en kestänyt, että hän menetti jatkuvasti oman alansa erittäin hyväpalkkaisia työpaikkoja sekoilunsa vuoksi.

Minun piti monet kuukaudet useissa jaksoissa (ennen lasta ja lapsemme syntymän jälkeen) elättää häntä, kun työvoimapoliittiset lausunnot kestivät yli kymmenen vuotta sitten jopa 3 kk ennen kuin liiton rahat alkoivat juosta.

***

Kerran tuli mitta täyteen, potkaisin juopon pellolle, hankin halvemman ja pienemmän asunnon ja lähdin alle vuoden ikäisen lapsen kanssa yksinkertaisesti pois.

***

Onnellinen päätös vuosien piinalle.

***

Lopuksi sanon, etten ole koskaan ollut hysteerisen alkoholivastainen ja käytän joskus alkoholia itsekin.

Olen aina käyttänyt.

En ole vaatinut keneltäkään koskaan absolutismia enkä vaadi jatkossakaan, mutta tuollaista sekoilua en katsoisi enää sekuntiakaan.

Onneksi ei tarvitse.

Vierailija kirjoitti:

En missään nimessä. Enkä varsinkaan lasten kanssa. On suurta pahoinpitelyä elää lasten kanssa juopon isän vaikutuspiirissä. Huono äiti on jos ei vie lapsia pois.

Ja lapsethan eivät yleensä edes näe. Näkevät tölkit (joita piilottelen parhaani mukaan) ja krapulassa makaavan isän. Ja ahdistuneen äidin, joka kyllä yrittää, mutta ei pysty peittämään onnetonta oloaan. Lasten isä tietenkin käyttää näitä puolia hyväksi. 

Kestin viikonloppuryyppäävää miestä yli kymmenen vuotta. Mies oli muutoin aivan priimatyyppi. Ainoa ongelma oli miehen  tissuttelu. Se oli todella tympeää, kun itse en juurikaan juo. Mies yritti välillä vähentää juomistaan, mutta aina palasi samaan. Sittemmin hänelle tulivat myös pahat terveysongelmat.

No erohan siitä tuli.

Välillä olen jopa katunut eroa. 

Hieno mies muuten, mutta viina vei.

Johtaja tässä kertoo paikan kirjoitti:

Minä olen sellainen isä. Saatan sammua saunaan tai sohvalle ja herään klo 2 aikaan yöllä ja kömmin vaimoni vierelle. Sitten yleensä halipusimme ja tänään kun tulin töistä niin halipusin taas ja heittelin lapsia ilmaan ja otin vastaan syliini.

Vaimoa ei häiritse törpöttelyni. Se on kuitenkin tolkun rajoissa. Toki jos minulle vittuillaan niin sitten en katsele vittuilua hyvällä ja otan eron kämpän ja autot. Toisaalta vaimo on humanisti ja fiksu ihminen ja tietää yksinlönvapaudet.

Voisi kuvitella että joku duunariämmä on todella rasittava kyttääjä siinä mitä mies saa sisuksiinsa kaataa.

Sen verran olen sivusta seurannut kaveripiiriä niin duunariämmät ne huutaa ja mesoaa tolkun törpöttelystä. Pahimpia ovat alkoholistien lapset, jotka aikuisena saavat ikimuistoiset hysteeriset kohtaukset rakkaalle miehelleen, jos on vähän ottanut. Se on vaan sitä luonteenomaista vittumaisuutta kun ei anneta miehen rentoutua raskaan työviikon jälkeen sitten mitenkään. Sellasta sosialistista holhouskontrollia toisesta ihmisestä.

Ehkä se tulee työväenluokan raittiudesta se. Sanoisin että suurin ongelma on juurikin se puolison mielenterveyshäiriöön verrattava kohtaus jos mies on vähän ottanut niin se jumalaton kaakatus ja huuto se lapset säikyttää sängyistään. Ei lapset niinkään traumatisoidu isän humalatilasta mitenkään. Se hysteerikko sen säikytyksen aiheuttaa.

Ei suora yksilönvapauksia tolkun törpöttelylle.

Voisin kuvitella, että mieheni suusta tulisi juuri tuollaista :D Paitsi että meillä ei huudeta eikä mesota ja itse omistakin omat autoni jne. En siis luojan kiitos ole taloudellisesti riippuvainen miehestä.