Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Oletko lapsena säästynyt vanhempiesi fyysiseltä kuritukselta?
Kommentit (157)
En ole säästynyt. Synnyin -64. Luunappeja ja hyppynarusta sain selkääni. Nämä fyysiseltä puolelta, henkisiä en muista. Oli varmaan hienovaraisesti ujutettu kasvatukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä, vanhemmat eivät ole väkivaltaisia.
1970
70-luku. Sain parit avokkaat, tönimistä ja pienempänä uhkailtiin remmillä. Luultavasti remmiä ei koskaan tullut tai en ainakaan muista. Vanhemmilta van paloi pinna pari kertaa. Tämä ei ollut mitenkään arkipäiväinen käytäntö.
Olen säästynyt. Synnyin vuonna 1993.
Vierailija kirjoitti:
Minua ei ole koskaan lyöty. Kun menin naimisiin, sanoin miehelle, että jos yhden kerran lyöt, tulee ero. Ei ole lyönyt.
Minuakaan ei ole koskaan lyöty. Miehelle en edes tajunnut sanoa, ettei saa lyödä tai se on kerrasta poikki. Ei tullut mieleenkään, että hän löisi. Väkivalta ei kuulu ihmisen elämään.
Olen syntynyt 1960
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Järkyttävän monia on pahoinpidelty, ja järkyttävän moni tulee toistamaan sitä käyttäytymismallia omien lastensa kanssa. Vetää sanattomaksi.
Vierailija kirjoitti:
Olen syntynyt 73 ja en ole saanut fyysistä kuritusta lainkaan. Se on muuten ollut laitonta 80 - luvulta lähtien js lastensuojelu ja poliisi puuttuvat siihen.
Eipä meillä puuttuneet 90-luvulla, kun ei tullut ilmi. Olisin niin tarvinnut turvalliset vanhemmat, enkä moisia raakalaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen säästynyt. Myöskään kumpaakaan vanhemmistani ei ole kuritettu fyysisesti enkä minä kurita lapsiani. Meillä sääntöjen noudattaminen perustuu niiden järkevyyteen, niitä on perusteltu ja tullaan perustelemaan niin paljon kuin täytyy, ja arvostamme ja kunnioitamme toisiamme puolin ja toisin. Olen syntynyt 1980, vanhempani 1950-luvun puolivälissä. Lapseni ovat kouluikäisiä ja he eivät kiusaa tai juonittele tms. vaan heistä tulee palautetta että ovat ystävällisiä ja fiksuja ja noudattavat sääntöjä hyvin.
Olen syntynyt 1989 ja lapsuudessa kuritettiin fyysisesti tukistamalla. Ei ollut miellyttävää, mutten saanut traumojakaan. Kaksi vuotta vanhempaa miestä on tukistettu ja uhattu vitsalla, ja kokee asian samoin kuin minä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen syntynyt vuonna 95 ja suurimmilta osilta välttynyt fyysiseltä kuritukselta. Pari tukkapöllyä ja luunappia pienenä lapsena. Nuoremmat sisarukseni eivät ole kokeneet fyysistä kuritusta lainkaan. Ei jäänyt traumoja, mutta edelleen muistan hetket kirkkaasti, vaikka ikää oli alle 3 vuotta.
Millainen olo sinulla on noiden kokemusten palautuessa mieleesi? Onko niistä keskusteltu perheessänne?
En ole tuo, jolle vastasit, mutta mulla on myös lapsuusmuistoja tukkapöllystä.
Asiasta on keskusteltu joskus ohimennen, kun olemme puhuneet äitini kanssa jostakin asiaan liittyvästä lapsuusmuistosta tai kasvatuksesta yleensä. Hän on ottanut toimintansa oma-aloitteisesti puheeksi ja todennut tehneensä väärin.
Itse en ole koskaan kokenut tarvetta ottaa asiaa esille, eikä kokemusten palautuminen herätä minussa ihmeempiä tunteita tai mitään erityistä olotilaa. Suhtautumiseni asiaan on yhtä neutraali kuin säästä puhuttaessa.
Te keitä on kuritettu, niin minkä ikäisenä? Minulla oli niin, että pienempänä lapsena ei kuritettu millään tavalla, mutta isompana (noin 10-11v alkaen) rupesin saamaan kuritusta (vyöllä takapuolelle), yleensä liittyi huonoon käytökseen, kiukutteluun, tottelemattomuuteen tms. Onko muilla ollut tällaista? Liittyköihän se siihen, että minun katsottiin olevan niin iso tyttö jo, että olisi jo pitänyt osata käyttäytyä? 80-luvulla syntynyt olen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1968 syntynyt ja ei ole koskaan kuritettu ruumiillisesti eikä oikeastaan ainakaan kotona sellaista henkistä nöyryyttämistä, jolla lapsia on joskus aiemmin kasvatettu. Tiedän sen asian toki, ilmeisesti oli lapsuudessani vielä aika yleisesti käytössä.
En säästynyt, olen syntynyt v. 72. Isäni aloitti hakkaamiseni, kun olin ehkä viisivuotias. Minua lyötiin remmillä tai muulla sopivalla esineellä, esim. kerran lyötiin paljaille säärille ja reisille jonkinlaisella ruoskalla, jonka löysin ulkoa. Minua myös retuuttiin hiuksista, kyse ei ollut siis mistään tukkapöllystä. Minua myös uhkailtiin väkivallalla. Kun meille tuli väritelevisio. isä uhkasi hakata, jos kosken television säätönappeihin. Olin 7-vuotias. Tilanne meni yleensä niin, että joku pikkuasia ärsytti, minut hakattiin ja heitettiin pimeään makuuhuoneeseen itkemään hysteerisesti. Minun piti itse rauhoittaa itseni. Kun katson valokuvia, niin olen pienenä onnellisen näköinen, mutta esim. 1-luokan kuvassa silmäni ovat täysin kuolleen näköiset. Olen miettinyt paljon, mikä minussa oli vikana. Mitä tein väärin, että minut hakattiin tohjoksi jo viisivuotiaana? Aloin pelätä poikia ja miehiä, enkä kyennyt parisuhteeseen kuin vasta 29-vuotiaana. Sairastan ahdistusta ja unettomuutta, ja minulla on edelleen huono itsetunto.
Omia lapsiani en ole lyönyt, enkä tule koskaan lyömään. Mieluummin ta-pan itseni kuin kajoan lapsiini. Isäni kanssa en ole ollut tekemisissä lähes 20 vuoteen. Kuolkoon pois, minä en häntä hautaa enkä haudalle tule.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Te keitä on kuritettu, niin minkä ikäisenä? Minulla oli niin, että pienempänä lapsena ei kuritettu millään tavalla, mutta isompana (noin 10-11v alkaen) rupesin saamaan kuritusta (vyöllä takapuolelle), yleensä liittyi huonoon käytökseen, kiukutteluun, tottelemattomuuteen tms. Onko muilla ollut tällaista? Liittyköihän se siihen, että minun katsottiin olevan niin iso tyttö jo, että olisi jo pitänyt osata käyttäytyä? 80-luvulla syntynyt olen.
Lasketko tukistamisen kurittamiseksi? Kokemukset sijoittuvat pikkulapsiaikaan. En osaa tarkkaa ikää sanoa, mutta ehkä noin 3-5-vuotiaana. Ennen kouluikää kuitenkin. Ja nimenomaan kiukuttelun lopettamiseksi, kun muut keinot oli jo käytetty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te keitä on kuritettu, niin minkä ikäisenä? Minulla oli niin, että pienempänä lapsena ei kuritettu millään tavalla, mutta isompana (noin 10-11v alkaen) rupesin saamaan kuritusta (vyöllä takapuolelle), yleensä liittyi huonoon käytökseen, kiukutteluun, tottelemattomuuteen tms. Onko muilla ollut tällaista? Liittyköihän se siihen, että minun katsottiin olevan niin iso tyttö jo, että olisi jo pitänyt osata käyttäytyä? 80-luvulla syntynyt olen.
Lasketko tukistamisen kurittamiseksi? Kokemukset sijoittuvat pikkulapsiaikaan. En osaa tarkkaa ikää sanoa, mutta ehkä noin 3-5-vuotiaana. Ennen kouluikää kuitenkin. Ja nimenomaan kiukuttelun lopettamiseksi, kun muut keinot oli jo käytetty.
On se tukistaminenkin kurittamista mun mielestä.
Vierailija kirjoitti:
70-luvulla syntynyt ja piestiin kuin vierasta sikaa. Tosin nyt yli 70-v vanhempani on pyytänyt kiertäen anteeksi käytöstään ja todennut, että älä koskaan lyö lasta vihan vallassa joka ei liity lapseen. En oikein tiedä miten tähän pitäisi suhtautua.
Sama. Isä hakkasi lapsia ilokseen ja stressinpurkuun. Ei siis tehdystä tuhmuudesta vaan aivan arvaamattomasti ja mielivaltaisesti silloin kun isää joku nyppi. Hakkaaminen oli viikottaista ja kesti täysi-ikään asti. Heti kun täytin 18 pääsin karkuun.
Traumat jäi ja hakkaaminen oli sadistista ja sivan liika rajua. Ukko nautti pieksämisestä ja lasten hädästä ja kivusta. Sairas psykopaatti.
1950-luvun alussa. Piiskaa sain, ja muistankin monet tapaukset. Olin sentään aika pieni ja joku pihasta ilman lupaa lähteminen maalla - miten se oli niin hirveä rikos? Ehkä jotain kontrollointia, koska vaaroja ei ollut niin kuin nykyään ja naapuriin yleensä menin. Paitsi kerran kesäteatteriin ja vein mukanani vielä pienemmän kaverini :) Tukkijoella oli vaan nähtävä, kauhea kulttuurinnälkä. Silloin en muista saaneeni piiskaa tosin...tai olen unohtanut.
Viimeisin kerta oli kun olin 11-vuotias. Hain piiskan kuten käskettiin ja ojensin sen äidille. Olin sanonut: Lyö sitten, jos mielesi tulee siitä hyväksi! Äiti ei ollutkaan lyönyt...
Synnyin 1972. Sain selkääni koivuvitsalla. Myös tukkapöllyjä tuli. Eipä ole kovin läheiset välit äitiini, kas kummaa.
Isä tukisti, antoi luunappeja, repi ihoa jalasta sillain sormien väliin ja puristi ja repi vielä lisää (sattui!). Seisotutti monia tunteja nurkassa eikä ympärilleen saanut katsoa nurkasta (tämä mm. kun olin 4-5 vuotiaana syönyt tietämättömyyttäni huulirasvaa). Ja kauhea määrä mitätöintiä, vähättelyä, haukkumista...
Mutta toi ei ollut vielä mitään... Pikkuveljeä kuristi, löi, antoi piiskaa vyöllä perseelle, koska pikkuveli oli tosi holtiton... Silti toi minusta oli tosi väärin. Me kaikki 3 lasta pelättiin isää...
Ihmekös on huono itsetunto nyt näin 25-vuotiaana ja erittäin pahoja ongelmia oman vanhemmuuteni kanssa. Lapseni on ollut 2 sijoituksessa omien mielenterveysongelmieni takia (masennusta, ahdistusta). Onneksi ymmärrän lapseni parasta ja en ikinä satuttaisi minun pientä enkeliä noin :( <3
Terv, vm-93
Alue: Aihe vapaa
Olen syntynyt -91 ja säännöllisesti sain tukkapöllyä ja luunappeja. Äidilläni on mielenterveysongelmia eikä hermot kestänyt vaikka olin erityisen kiltti lapsi. Pelkäsin lapsena äitiäni näiden väkivaltaisten raivokohtausten takia ja vieläkin minulla on traumoja ja pelkään muiden reaktioita, minkä takia minulla on ongelmia ihmssuhteissa.