Oletko lapsena säästynyt vanhempiesi fyysiseltä kuritukselta?

Vierailija kirjoitti:

En eikä säästy minunkaan lapset. Olen syntynyt 90-luvulla.

Identifioidut pahoinpitelijääsi kyetäksesi kokemaan vanhempasi hyvinä? Surullista.

Nämä jotka eivät ole osanneet kasvattaa lapsiaan joutuvat käyttämään kuritukseen remmiä tai muuta. Jos kasvatus on onnistunut, ei lasta tarvitse rangaista omasta huonosta vanhemmuudestaan.

Mua ei ole koskaan tarvinnut lyödä, koska minut kasvatettiin hyvin.

Olen syntynyt 1968. Lyötiin esineillä ja nyrkillä lähes päivittäin.

Ei liittynyt siihen, että olisin tehnyt jotain luvatonta. Vanhemmat olivat vain väsyneitä elämäänsä ja toisiina ja hermot kireänä. Sitten tulin vain väärällä hetkellä huoneeseen tms. ja sain nyrkistä. 

Mistään ei oikeastaan rangaistu koska en mitään uskaltanut tehdä rangaistuksen pelossa. Väkivalta oli mielivaltaista.

-90 luvun alussa olen syntynyt enkä todellakaan ole säästynyt. Äidillä oli tapana purkaa huonoa oloaan minuun ihan väkivaltaan asti.

Myöhemmin parantanut tapansa ja ollut erinomainen isoäiti mutta koskaan en anteeksi anna enkä jätä lapsiani hänen seuraansa ilman valvontaa.

Olen syntynyt -76 ja muistan joitain kertoja saaneeni vyöstä, myös luunappia tms. Meillä sivistynyt ja koulutettu perhe, minä ainoa lapsi. Isä ei koskaan, mutta äiti kyllä kuritti. Olin tosi kiltti ja hyvä koulussa. Silti joskus tuli näitä törmäyskursseja, että tein jotain väärin tai suutuin vanhemmilleni ja menin ovet paukkuen. Tänä päivänä täysin normaalia, mutta silloin ei saanut vanhempia kohdella noin. Jossain määrin ymmärrän tuota tapaa. En myöskään ole saanut traumoja. On nimittäin aika mahdotonta kasvattaa varsinkaan useampi lapsi ikinä hiiltymättä tai käymättä edes hitusen fyysiseksi. Minun vanhempieni sukupolvi ja sitä edeltävät ovat saaneet kovan kurin kasvatuksen, ja erittäin hyvään elämään siitä ovat kasvaneet. Nykysuuntaus ei ole kaikilta osin tervettä eikä ole johtanut hyvään.

Oikein kunnon tukkapöllyjä ja luunappeja.

Ja ihan jatkuvalla syötöllä. Usein syynä oli riehuminen pienemmän sisaren kanssa. Ei toteltu heti.

Päällimmäisenä muistan kivun ja nöyryytyksen.

Vm -74

Vierailija kirjoitti:

Olen syntynyt 1968. Lyötiin esineillä ja nyrkillä lähes päivittäin.

Ei liittynyt siihen, että olisin tehnyt jotain luvatonta. Vanhemmat olivat vain väsyneitä elämäänsä ja toisiina ja hermot kireänä. Sitten tulin vain väärällä hetkellä huoneeseen tms. ja sain nyrkistä. 

Mistään ei oikeastaan rangaistu koska en mitään uskaltanut tehdä rangaistuksen pelossa. Väkivalta oli mielivaltaista.

Tästähän perheväkivallassa usein on kyse. Vanhempi on tasapainoton ja purkaa omat ongelmansa lapseen pahoinpitelemällä.

Vierailija kirjoitti:

1968 olen syntynyt ja selkääni saanut vyöllä. Vieläkin muistan, vaikka aikaa on kulunut.

Minäkin olen syntynyt 1968 ja vieläpä ihan umpimaaseudulle, eikä meidän perheessä kuritettu fyysisesti. Äitini on 1940-luvulla syntynyt suureen perheeseen ja hänen vanhemmilleen oli ollut kunnia-asia, ettei lapsia lyöty. Kuulin ensimmäistä kertaa ala-asteella, että joissain perheissä lapsia hakattiin remmeillä ja jaeltiin luunappeja. 

🌟1976 ja luunapit ja remmi tullut tutuksi, ja todettiin vaan että joka kuritta kasvaa se kunniatta kuolee + joka vitsaa säästää se lastaan vihaa.

Taisi olla aika yleinen käytäntö siihen aikaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1968 olen syntynyt ja selkääni saanut vyöllä. Vieläkin muistan, vaikka aikaa on kulunut.

Minäkin olen syntynyt 1968 ja vieläpä ihan umpimaaseudulle, eikä meidän perheessä kuritettu fyysisesti. Äitini on 1940-luvulla syntynyt suureen perheeseen ja hänen vanhemmilleen oli ollut kunnia-asia, ettei lapsia lyöty. Kuulin ensimmäistä kertaa ala-asteella, että joissain perheissä lapsia hakattiin remmeillä ja jaeltiin luunappeja. 

Eräs tuttava kertoi hiljattain vinkkinä, että luunappien jakelu on mainio tapa kasvattaa lapsia ja suositteli minullekin tätä. En ymmärrä sitä miksei tällaisista ajatuksista ole vieläkään päästy eroon, vaikka luunappien antaminen on ollut jo kymmeniä vuosia lapsen pahoinpitelyä lain näkökulmasta. Mikä olisi se asia, joka muuttaisi tällä tavalla ajattelevien vanhempien ajatusmaailman lapsen fyysistä koskemattomuutta arvostavaksi?

Ei ole lyöty, tukistettu, annettu luunappeja, läpsitty tai mitään. Olen syntynyt 1989. Vanhempani ovat fiksuja ja ihania.

Olen syntynyt vuonna 95 ja suurimmilta osilta välttynyt fyysiseltä kuritukselta. Pari tukkapöllyä ja luunappia pienenä lapsena. Nuoremmat sisarukseni eivät ole kokeneet fyysistä kuritusta lainkaan. Ei jäänyt traumoja, mutta edelleen muistan hetket kirkkaasti, vaikka ikää oli alle 3 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Olen syntynyt vuonna 95 ja suurimmilta osilta välttynyt fyysiseltä kuritukselta. Pari tukkapöllyä ja luunappia pienenä lapsena. Nuoremmat sisarukseni eivät ole kokeneet fyysistä kuritusta lainkaan. Ei jäänyt traumoja, mutta edelleen muistan hetket kirkkaasti, vaikka ikää oli alle 3 vuotta.

Millainen olo sinulla on noiden kokemusten palautuessa mieleesi? Onko niistä keskusteltu perheessänne?

Syhtynyt 1970-luvulla. Olen sästynyt. Sen sijaan itse olin lapsena agressiivinen ja saatoin käydä vanhempien kimppuun raivotessani. Vanhemmat eivät koskaan tehneet niin minule.

Vierailija kirjoitti:

Olen syntynyt 76 ja ei todellakaan kuritettu ruumiillisesti. Hyvistä ystävästäni kukaan (ikäluokat 75-77) ei ole kukaan saanut selkäänstä tai edes tukkapöllyä. Tiedän kyllä ikäisiäni, jotka on saaneet remmistä jne. Juntit noita harrasti, kouluttamattomat vanhemmat. Nuoret ja vanhat. Ikä ei ole merkittävä vaan koulutus ja äly. Fiksut ja sivistyneet vanhemmat ei todellakaan enää 80-luvulla vedellyt lapsiaan selkään. Omat vanhempani olivat koulutettuja kuten parhaimpien ystävienkin. Se oli itsestäänselvyys, ettei semmoista tehdä ja se ei ole lapsen etu. Arvo Ylppö jo 50-luvulla pohti sitä, että on kallistunut sen kannalle, että ruumiillinen kuritus on huonosta. Ja tämän menetelmän kanssa hoiti toisen avioliiton lapsiparvensa, jonka sai siihen aikaan sen Lea Ylpön kanssa.

Ei koulutus tuohon liity mitenkään. 30-luvulla syntynyt äitini ei käynyt koulua kuin kuusi vuotta, mutta ikinä hän ei kajonnut meihin lapsiin. Häntä itseään oli väkivallalla kuritettu ja hän muisteli sitä usein eläessään. Hänellä oli itsellään voimia ja sivistystä (kouluttamattomuudesta huolimatta) lopettaa väkivallan kierre, eikä meistä kukaan saanut koskaan edes luunappia tai tukkapöllyä, eikä äiti antanut isänkään kurittaa meitä. Vanhin sisaruksistani on syntynyt 50-luvulla, me muut 60-luvulla.

Nykylainsäädännön mukaan en säästynyt eli minua on tukistettu ja minulle on annettu luunappeja, mutta ei kuitenkaan ole koskaan piiskattu tai lyöty. Kuulun suuriin ikäluokkiin.

Vanhemmat nauttivat seksuaalisesti lastensa kurittamisesta, mutta siitä ei puhuttu.

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat nauttivat seksuaalisesti lastensa kurittamisesta, mutta siitä ei puhuttu.

Perustele väitettäsi.

En. Ysärillä synnyin ja jos tein jotain väärin mut kiskottiin pitkin lattiaa hiuksista pimeään vaatehuoneeseen ja ovi lukittiin. Kun en osannut matikkaa sain mustan silmän, kun matinkankirja heitettiin mun naamaan.

En, sain muutaman kerran tukkapöllyä ja kerran äiti oikein kunnolla retuutti olkapäästä kun en käyttäytynyt, vaan kiusasin toista lasta useasta varoituksesta huolimatta.

Traumoja ei jäänyt, ihan asiasta tuli ja harvoin, en koe olevani mikään pahoinpitelyn uhri, vaan hyvän kasvauksen saanut nuori nainen.

90-luvulla syntynyt