Lue keskustelun säännöt.
Mies jätti mut 10 vuoden avioliiton jälkeen. Mä luulin että olimme hyvä pari, onnellisia ja loppuelämän yhdessä. Kysy mitä haluat.
Tiskirätti
22.09.2018 |
Siinähän se otsikossa tulikin. Itse olen juuri nyt järkytyksestä turta, enkä pysty kavereiden kanssa asiasta vielä puhumaan.
On ehkä helpompi puhua ventovieraille. Joten kysy tai kommentoi.
Kommentit (115)
Tiskirätti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumpaa rakastit, ajatusta, että sinulla oli aviomies ja lapsilla isä vai sitä ihmistä jonka hetki sitten tunsit?
Sitä ihmistä, koska en olisi muuten ikinä mennyt naimisiin, enkä perustanut perhettä, jollei meillä olisi ollut mielestäni aitoa rakkautta.
Ja joo, olin itsekin kokenut 10 vuoden aikana sen että lakkasin rakastamasta miestäni. Silloin oli aikaa analysoida kaikkea hyvin rationaalisesti. Mutta hän teki silloin kaikkensa suhteemme eteen ja hitaasti mutta varmasti minä rakastuin häneen uudestaan, entistä syvemmin. Ihan kuin olisin uskaltanutkin rakastaa täysillä vasta hänet menetettyäni.
Eli NYT on sun vuoro tehdä kaikkesi teidän suhteenne eteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tiskirätti kirjoitti:
Hänen arvonsa ovat muuttuneet konservatiivisemmiksi ja meillä on ensimmäisen kerran poliittisia erimielisyyksiä. Esim me too -liike ja feminismin nousu ärsyttää häntä selvästikin, ja pitää jonkinlaisena henkisenä johtaja ja isäfiguurina Jordan Petersonia.
Luulin että kaikki oli hyvin koska nautimme toistemme seurasta, olemme olleet toistemme parhaat ja oikeastaan ainoat ystävät.
Ja poliittisella erimielisyydellä tarkoitat, että mies on väärässä.
No itseasiassa en. Olen yrittänyt ymmärtää kummankin ajatuksia ja kokenut että me pohjimmiltaan ollaan kuitenkin samalla tavalla rauhaa rakentavia, maailmaa parantavia ajattelijoita, jotka osaavat myös nähdä maailmassa useammat oikean ratkaisun kuin vain itselleen mieluisimman.
Se, että asioista tuli kuitenkin erimielisyyksiä ja riitaa, tuntui siltä että mies otti henk.koht itseensä asioita mitä kritisoin muissa miehissä, ja koki että jos en myötäile häntä ja pidä häntä suorastaan nerona näissä asioissa, minä väheksyn ja kritisoin häntä, en vain suhtaudu kriittisesti hänen mielipiteeseensä.
Vierailija kirjoitti:
Voimia! Kommentoit, että vielä pari vk sitten suunnittelitte yhteisiä isoja juttuja. Näin pikaisesti ajateltuna vaikuttaa siltä, että miehelläsi on joku oma kriisi menossa ja yrittää nyt keinolla tai toisella saada muutosta elämään. Harmi vain, että välillä tällaiset suuret ratkaisut voivat alkaa kaduttaa, jos ne tehdään kovin kevein perustein tai nopeasti. Kirjoittamasi perusteella sinusta saa hyvän ihmisen kuvan, järkevän, rakastavan ja huolehtivan vaikutelman. Yritä olla syyttämättä itseäsi. Tsemppiä joka tapauksessa!
Eikö tuon vastauksen joku muu antanut kuin ap?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos joskus haluaa palata takaisin ,älä missään nimessä suostu , VOIMIA!
Tämä! Älä ikinä anna anteeksi, älä koskaan katso taaksesi!
Anteeksi kannattaa antaa itsensä takia.
Vierailija kirjoitti:
Tiskirätti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumpaa rakastit, ajatusta, että sinulla oli aviomies ja lapsilla isä vai sitä ihmistä jonka hetki sitten tunsit?
Sitä ihmistä, koska en olisi muuten ikinä mennyt naimisiin, enkä perustanut perhettä, jollei meillä olisi ollut mielestäni aitoa rakkautta.
Ja joo, olin itsekin kokenut 10 vuoden aikana sen että lakkasin rakastamasta miestäni. Silloin oli aikaa analysoida kaikkea hyvin rationaalisesti. Mutta hän teki silloin kaikkensa suhteemme eteen ja hitaasti mutta varmasti minä rakastuin häneen uudestaan, entistä syvemmin. Ihan kuin olisin uskaltanutkin rakastaa täysillä vasta hänet menetettyäni.
Eli NYT on sun vuoro tehdä kaikkesi teidän suhteenne eteen.
Mä tein sen jo vuosi sitten, kun miehen kriisi alkoi. Ja tekemällä kaikkeni ja pyrkimällä ratkaisemaan kaikki pienetkin ongelmamme mä jotenkin vaan ajauduin kokemaan kipua siitä että olen nyt yksin tässä täysillä mukana, toinen selvästi jalka oven välissä miettii että haluaisiko olla mielummin yksin, kun rakkaus ei tunnu enää rakkaudelta.
Nyt mulla on energia loppu. Tein miehen kriisin alkaessa paljon psykoterapeuttista työtä sen eteen että hyväksyin eron mahdollisuuden, mutta uskalsin silti olla 100% auki ja rakastava miehelleni.
Kannattiko? En tiedä. Ainakin voin katsoa itseäni silmiin, ja tiedän mitä minä tunnen.
En halua erota. Mutta annan rakastamani ihmisen mennä, koska en halua hänen rakkaudettomuuttaan ja syytöksiä että minä pakottaisin häntä yhtään mihinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiskirätti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiskirätti kirjoitti:
Hänen arvonsa ovat muuttuneet konservatiivisemmiksi ja meillä on ensimmäisen kerran poliittisia erimielisyyksiä. Esim me too -liike ja feminismin nousu ärsyttää häntä selvästikin, ja pitää jonkinlaisena henkisenä johtaja ja isäfiguurina Jordan Petersonia.
Luulin että kaikki oli hyvin koska nautimme toistemme seurasta, olemme olleet toistemme parhaat ja oikeastaan ainoat ystävät.
Ja poliittisella erimielisyydellä tarkoitat, että mies on väärässä.
No itseasiassa en. Olen yrittänyt ymmärtää kummankin ajatuksia ja kokenut että me pohjimmiltaan ollaan kuitenkin samalla tavalla rauhaa rakentavia, maailmaa parantavia ajattelijoita, jotka osaavat myös nähdä maailmassa useammat oikean ratkaisun kuin vain itselleen mieluisimman.
Se, että asioista tuli kuitenkin erimielisyyksiä ja riitaa, tuntui siltä että mies otti henk.koht itseensä asioita mitä kritisoin muissa miehissä, ja koki että jos en myötäile häntä ja pidä häntä suorastaan nerona näissä asioissa, minä väheksyn ja kritisoin häntä, en vain suhtaudu kriittisesti hänen mielipiteeseensä.
Onhan se miesten haukkuminen nykypäivänä melkein muoti-ilmiö ja kyllä miehet aika paljon ovat tottuneet lokaa niskaan ottamaan. Rajansa kaikella kuitenkin. Itse en tuollaista feministisontaa hyväksy kotonani lainkaan, mutta tiedän kyllä muutamia kavereitani jotka saavat kuunnella tuota kotonaan. Ja voin kertoa, että kyllä siellä eromietteet on aika kevyesti pinnalla.
Vierailija kirjoitti:
Tiskirätti kirjoitti:
Hänen arvonsa ovat muuttuneet konservatiivisemmiksi ja meillä on ensimmäisen kerran poliittisia erimielisyyksiä. Esim me too -liike ja feminismin nousu ärsyttää häntä selvästikin, ja pitää jonkinlaisena henkisenä johtaja ja isäfiguurina Jordan Petersonia.
Luulin että kaikki oli hyvin koska nautimme toistemme seurasta, olemme olleet toistemme parhaat ja oikeastaan ainoat ystävät.
Ja poliittisella erimielisyydellä tarkoitat, että mies on väärässä.
On väärässä jos yhtälailla miehiä ahdistelulta puolustava metoo-liike ärsyttää. Tykkäiskö mies jos häntä vaikka töissä ahdisteltais ja koskettais ilman suostumusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olitko oikeasti rakastunut häneen, vai tyydyitkö ja valitsit hänet, koska halusit perheen ja lapsia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voimia! Kommentoit, että vielä pari vk sitten suunnittelitte yhteisiä isoja juttuja. Näin pikaisesti ajateltuna vaikuttaa siltä, että miehelläsi on joku oma kriisi menossa ja yrittää nyt keinolla tai toisella saada muutosta elämään. Harmi vain, että välillä tällaiset suuret ratkaisut voivat alkaa kaduttaa, jos ne tehdään kovin kevein perustein tai nopeasti. Kirjoittamasi perusteella sinusta saa hyvän ihmisen kuvan, järkevän, rakastavan ja huolehtivan vaikutelman. Yritä olla syyttämättä itseäsi. Tsemppiä joka tapauksessa!
Eikö tuon vastauksen joku muu antanut kuin ap?
Ap täällä. Joo, kerroin että meillä oli vielä pari viikkoa sitten vauvasuunnitelmia ja mikään ei viitannut tähän eroon. Sitten menikin yhtäkkiä 2 viikkoa kuin sumussa. Ihan kuin syksyn vähän synkempi ilma olisi ulottunut miehen mieleen ja hänen tunteensa vaihtuneet kuin sää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olitko oikeasti rakastunut häneen, vai tyydyitkö ja valitsit hänet, koska halusit perheen ja lapsia?
Olin oikeasti hyvin rakastunut häneen. Meillä on ollut romanttinen tarina siitä kuinka kohtasimme ja olemme kertoneet sitä toisillemme ja ystävillemme onnellisina. Olin kuitenkin jo 30 kun rakastuimme, en siis mikään noviisi. Liittomme oli kahden aikaisemmin sitoutumiskammoisen elämää suurempi rakkaustarina, ja rehellisesti en tiedä lähipiiristämmekään yhtäkään parempaa ja onnellisempaa paria, jotka olisivat olleen yhdessä pidempään kuin me. Toki, nyt en voi enää ajatella niin. Mutta hyvin yksipuoliselta tämä turhautuminen ja tyytymättömyys elämäämme nyt tuntuu. Luulin että se olisi ohimenevä kriisi, joista olemme aina ennen selvinneet esimerkillisesti. Tai niin luulin...
Oletko kysynyt suoraan, että onko hänellä toinen nainen? Tuo miehen kylmeneminen ilman näkyvää syytä voisi viitata siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuka jaksaa jakaa elämänsä tuuliviirien kanssa? Minä en. Onneksi mieheni on elänyt yksin ennen kuin tapasimme, hänellä on hyvä käsitys millainen ihminen hän on ja mitä hän kaipaa elämältä, miten hän haluaa elää. Minä olen muodostanut itsetuntoni ja tietoisuuteni millaista elämää haluan elää vasta irrottautuessani nuoruuden suhteistaani. Nyt on hyvä. En ikinä enää suostuisi jakamaan yhtään hetkeä elämästäni tuuliviirin kanssa, tänään haluan tätä, huomenna taas jotain muuta.
Ap, minulla on samantapainen kokemus; mies jätti 12 vuoden jälkeen vaikka luulimme kumpikin että tulemme olemaan yhdessä aina. Suosittelen Bruce Fisherin kirjaa Jälleenrakennus. Sen avulla pääsin itse tolpilleni eron jälkeen. Vietin hauskaa sinkkuaikaa tajuttuani miten suhde oli lopulta kuitenkin rajoittanut minua ja naiseuttani (kuulostaa vähän samalta tuo teidänkin suhteenne), ja nykyään olen sitoutuneessa suhteessa elämäni rakkauden kanssa. Uuden mieheni kanssa minulla on vihdoin kaikki - myös ne asiat jotka aiemmasta, sinänsä oikein hyvästä, suhteesta puuttuivat. Erityisesti seksuaalinen nautinto on nyt aivan toisella tasolla ja haluttomuudesta ei tietoakaan, kun mies on aidosti kiihottava, viehättävä, osaava ja välittävä.
Vaikka nyt tuntuukin musertavan pahalta ja siltä, että elämä on ohi, niin kyllä se siitä vielä iloksi muuttuu! Ero on totta kai suuri menetys, mutta samalla se on myös uusi mahdollisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletko kysynyt suoraan, että onko hänellä toinen nainen? Tuo miehen kylmeneminen ilman näkyvää syytä voisi viitata siihen.
Mitä merkitystä tällä on? Ap:na menisin elämässä eteenpäin. Miehen syyt eroon ovat mitä ovat. Ei ole ap:n ongelma enää.
Voimia! Mäkin erosin just ja luulin, että oltais oltu loppu elämä yhdessä. Aika puskista tuli, että mies haluaa erota. En voi käsittää, oli täydellinen mies mulle. Oli seksiä ja musta kaikki asiat hyvin. Tästä nyt vaan eteenpäin, ei sitä muuta voi. Kai se ajan kanssa helpottaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko kysynyt suoraan, että onko hänellä toinen nainen? Tuo miehen kylmeneminen ilman näkyvää syytä voisi viitata siihen.
Mitä merkitystä tällä on? Ap:na menisin elämässä eteenpäin. Miehen syyt eroon ovat mitä ovat. Ei ole ap:n ongelma enää.
No joo, totta puhut. Mutta voisi olla terapeuttista ymmärtää, miksi näin tapahtui. Nyt ap:lla ehkä sellainen ajatus, että hän olisi saanut rakastamalla enemmän / paremmin pysymään miehen luonaan. Vaikka koko ajan mies petti muualla.
Vierailija kirjoitti:
Oletko kysynyt suoraan, että onko hänellä toinen nainen? Tuo miehen kylmeneminen ilman näkyvää syytä voisi viitata siihen.
Olen kysynyt. Useastikin. Mutta hän viettää niin paljon aikaansa minun ja lasten kanssa, eikä käyttäydy salailevasti. Aika vähään olisi toinen nainen sitten tyytyväinen. Mutta en tiedä jos on joku ihastus, mikä etenee vasta nyt eron jälkeen? Väittää kyllä että ei ole.
Tiskirätti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko kysynyt suoraan, että onko hänellä toinen nainen? Tuo miehen kylmeneminen ilman näkyvää syytä voisi viitata siihen.
Olen kysynyt. Useastikin. Mutta hän viettää niin paljon aikaansa minun ja lasten kanssa, eikä käyttäydy salailevasti. Aika vähään olisi toinen nainen sitten tyytyväinen. Mutta en tiedä jos on joku ihastus, mikä etenee vasta nyt eron jälkeen? Väittää kyllä että ei ole.
Onpa sitten outoa. Kuulostaa siltä, että teillä on ollut hyvä parisuhde ja mies on ollut hyvä isä. Toivottavasti mies on miettinyt loppuun asti päätöksensä, eikä ala soutaa ja huovata. Se olisi sinulle epäreilua.
Vierailija kirjoitti:
Oliko teillä säännöllistä seksiä? Mun mies uhkasi kanssa löhteä, kun seksin määrä hiipui. Pidimme pitkiä keskusteluja ja saimme parannettua tilannetta. Edelleen yhdesdä, oltu jo 28 vuotta.
Miksi tämä saa niin paljon alapeukkuja? Eikö moni lähtisi epätyydyttävästä suhteesta? Vai onko kyse siitä et puhutaan MIEHEN tarpeesta? Kyllä seksi on tärkeä osa parisuhdetta.
Ja poliittisella erimielisyydellä tarkoitat, että mies on väärässä.