Mies jätti mut 10 vuoden avioliiton jälkeen. Mä luulin että olimme hyvä pari, onnellisia ja loppuelämän yhdessä. Kysy mitä haluat.

Tiskirätti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

....

Nyt sitten olen yli 40, joten en mitenkään pysty enää rakentamaan tasapainoista uutta suhdetta ja saamaan siihen lasta. Siksi tuntuu järkyttävän julmalta että mies ihan itse viime kuukaudet väläytteli vauvajuttuja, ja antoi mun toivon viritä.

Sanoo että on oikeasti itse harkinnut näitä asioita, mut taustalla jyllännyt pelko että sitten kuitenkin meille tulee taas joku kriisi vaan lisää, ja sitten HÄNEEN sattuisi taas.

Pelkuruutta. Rintamakarkuruutta. Siltä tämä nyt tuntuu.

Uusi tasapainoinen parisuhde on täysin mahdollinen eikä kolmas lapsikaan vielä mahdoton ole. Kannattaa työstää eroa aktiivisesti, jotta aikaa ei kulu hukkaan sen takia. Voit hankkia pikkusisaruksen vaikka yksinkin, jos niin haluat. Ei kannata miettiä liikaa mitä muut ajattelevat.

Vierailija kirjoitti:

Tiskirätti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

....

Nyt sitten olen yli 40, joten en mitenkään pysty enää rakentamaan tasapainoista uutta suhdetta ja saamaan siihen lasta. Siksi tuntuu järkyttävän julmalta että mies ihan itse viime kuukaudet väläytteli vauvajuttuja, ja antoi mun toivon viritä.

Sanoo että on oikeasti itse harkinnut näitä asioita, mut taustalla jyllännyt pelko että sitten kuitenkin meille tulee taas joku kriisi vaan lisää, ja sitten HÄNEEN sattuisi taas.

Pelkuruutta. Rintamakarkuruutta. Siltä tämä nyt tuntuu.

Uusi tasapainoinen parisuhde on täysin mahdollinen eikä kolmas lapsikaan vielä mahdoton ole. Kannattaa työstää eroa aktiivisesti, jotta aikaa ei kulu hukkaan sen takia. Voit hankkia pikkusisaruksen vaikka yksinkin, jos niin haluat. Ei kannata miettiä liikaa mitä muut ajattelevat.

En tiedä. En ole koskaan halunnut olla yksinhuoltaja. Ydinperheessä kasvaneena se oli perheen malli mulle kotona. Mies on sen sijaan useasti miestä vaihtaneen yh:n, ja nykyisen yksinelävän erakon poika, ja tuntuu että tämäkin asia vaikuttaa hänen kykyynsä sitoutua ja olla perhe.

Vierailija kirjoitti:

Syötkö maksalaatikkosi rusinoilla vai ilman?

C. En syö maksalaatikkoa. Se on koiranruokaa.

Vierailija kirjoitti:

Ei miehen pidä elää väkisin epätyydyttävässä suhteessa.

Ei minunkaan mielestäni. Ja itse en ole koskaan väkisin pakottanut mihinkään. Itse hän on halunnut seurustella, mennä naimisiin, hankkia lapsia, melkein kaikki nämä isot päätökset ovat olleet hänen aloitteitaan. Hän väittää nyt että on halunnut miellyttää minua tekemällä näitä asioita, ja on kyllä myös ollut ihan oikeasti rakastunut. Ei vaan enää ole, niin paljoa.

Mutta joo, nyt hän saa sitten ihan vapaasti etsiä tyydyttävämpää suhdetta & elämää. Veikkaan että siinä tulee haasteita. Toivottavasti pitää kuitenkin huolen siitä että lastemme elämästä ei tule yhtä kaoottista kuin hänen omasta lapsuudestaan.

Jos takana on vaikeita aikoja ja ne ovat korostuneet lasten syntymän jälkeen, niin ymmärrän hyvin että mies lähtee. Mitä hänelle oli siinä luvassa? Elättäjän rooli ilman läheisyyttä. Mahdollinen uusi kriisi. Yksi elämä meillä vaan on. Joskus pitää tehdä ikäviä ratkaisuja jotta pääsee elämään omannäköistään elämää. Lapsia teillä on kaksi. Miksi se ei riittänyt? Mikä vimma on saada aina jotain lisää. Lapsi, talo, joku muu mikä. Pysähtyisitte joskus vaan nauttimaan ja arvostamaan sitä mitä jo on. Veikkaanpa että jos se huomio, mikä olisi uuteen raskauteen ja vauvan suunnitteluun mennyt, olisi valjastettu parisuhteen hyvinvointiin, voisi tarinan loppu olla toinen.

Miehellä ehkä traumataustaa lapsuudesta kun ollut yksinhuoltajan lapsi. Kriisit ja mahdollinen jätetyksi tuleminen pelottaa häntä. Jättää mieluummin itse välttyäkseen jätetyksi tulolta.

Onko hän koskaan käynyt psykoterapiassa, käyttänyt mielialalääkkeitä ?

Taisit myös kertoa että olette olleet hyviä ystäviä. Eikö teillä ole omia ystäviä tai entä ystäväpariskuntia joiden kanssa tapaatte ? Jos teillä on ollut vain toisenne ja lapset, ei elämä ole normaalia. Muutakin elämää pitää olla vaikka on parisuhteessa ja on lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Jos takana on vaikeita aikoja ja ne ovat korostuneet lasten syntymän jälkeen, niin ymmärrän hyvin että mies lähtee. Mitä hänelle oli siinä luvassa? Elättäjän rooli ilman läheisyyttä. Mahdollinen uusi kriisi. Yksi elämä meillä vaan on. Joskus pitää tehdä ikäviä ratkaisuja jotta pääsee elämään omannäköistään elämää. Lapsia teillä on kaksi. Miksi se ei riittänyt? Mikä vimma on saada aina jotain lisää. Lapsi, talo, joku muu mikä. Pysähtyisitte joskus vaan nauttimaan ja arvostamaan sitä mitä jo on. Veikkaanpa että jos se huomio, mikä olisi uuteen raskauteen ja vauvan suunnitteluun mennyt, olisi valjastettu parisuhteen hyvinvointiin, voisi tarinan loppu olla toinen.

Kuules, viime vuodet minä olen nimenomaan keskittynyt meidän parisuhteeseen. Jokaisen ajatukseni ytimessä on ollut suhteeseen panostaminen. Myös seksuaaliset haluni ovat aivan eri leveleillä kuin koskaan ennen, mutta koin että mies on ollut viimeiset pari vuotta hyvin passiivinen itse, ja jopa ärsyyntynyt siitä kun minä olen tehnyt asioita joita hän on aikaisemmin minulta enemmän kaivannut.

Siitä olen samaa mieltä että miehen olisi pitänyt pysähtyä ja nauttia kaikesta hyvästä mitä meillä oli, ja hänen oma jatkuva hedonistinen ”haluan aina lisää ja parempaa” oli hänen oman onnellisuutensa este.

Ja toki mun olisi pitänyt osata olla parempi vaimo ihan alusta saakka, mutta en ollut koskaan aikaisemmin ollut perhe ja äiti, uusi elämänvaihe kuormitti enemmän kuin arvasinkaan. Silti, koin aina että meillä oli kuitenkin kaikki hyvin. Mutta miehelle se ei ollut tarpeeksi hyvin.

Esim, vaikka olin raskauskomplikaatioiden ja hormonien takia kyvytön harrastamaan seksiä, yritin pitää miehen tyytyväisenä viikottaisilla suihinotoilla, mutta ne alkoivat ottaa häntä päähän, koska oli mulle vihainen haluttomuudesta jonka hormonaaliset yhdyntäkivut aiheuttivat. Ja tämä pettymys ja syyllistys aiheutti mulle vaan entistä enemmän paineita, ja seksistä tuli ahdistava asia. Mies reagoi pinta-alalla hellyyttä että ei kiihottuisi. Ja kaiken takana oli kuitenkin vain kahden ihmisen läheisyyden ja hellyydenkaipuu toisiinsa.

Tuntuu niin absurdilta että syvän rakkauden voi tuhota halun ja haluttomuuden aiheuttama trauma, vaikka asia olisi jotain minkä kumpikin olisi halunnut korjata. Ja kyllä se korjautuikin. Kausittain meillä on ollut todella hyvä, aktiivinen ja syvä seksuaalinen yhteys. Mut mies pelkää vaan että meille tulisi aina kuitenkin ehkä taas kuivia kausia, eikä nää omaa rooliaan siinä asiassa. Huoh.

Vierailija kirjoitti:

Miehellä ehkä traumataustaa lapsuudesta kun ollut yksinhuoltajan lapsi. Kriisit ja mahdollinen jätetyksi tuleminen pelottaa häntä. Jättää mieluummin itse välttyäkseen jätetyksi tulolta.

Onko hän koskaan käynyt psykoterapiassa, käyttänyt mielialalääkkeitä ?

Taisit myös kertoa että olette olleet hyviä ystäviä. Eikö teillä ole omia ystäviä tai entä ystäväpariskuntia joiden kanssa tapaatte ? Jos teillä on ollut vain toisenne ja lapset, ei elämä ole normaalia. Muutakin elämää pitää olla vaikka on parisuhteessa ja on lapsia.

Kyllä, itse uskon että hänellä on kiintymyssuhdehäiriö ja paljon traumoja, mutta hän projisoi kaiken nyt hyvin yksioikoisesti minuun, mun aiheuttamaksi.

Hän on myös hyvin erakkoluonne, joten ei itse ole pitänyt huolta ystävistään ja kavereistaan. Toki, hän myös löytää aina vikaa heistä miksi he eivät ansaitse hänen aikaansa. Se on jännä huomata että niissä toistuu sama tyytymättömyyys kuin parisuhteessa, toinen ihminen ei jaksa olla kiinnostunut vain hänestä, hänen keskusteluistaan ja ajatuksistaan, vaan yleensä ihmiset vaihtavat ajatuksia omista asioistaan yhdessä. Kaikenkaikkiaan hänen kiittämättömyytensä muita ihmisiä kohtaan on joskus aika raskasta läheltä seurattuna, kun kaikki luulevat hänen olevan niin mukava ja kiva, mutta todellisuudessa pitää itseään muiden yläpuolella. Kyllä hän toki onkin menestynyt ja älykäs ja komeakin, mutta pissapäisyys on kyllä lisääntynyt vuosi vuodelta.

Nyt kun saisin takaisin sen ihmisen johon aikoinani rakastuin, osaisin kai itse olla parempi. :/

Jotkut tekee vielä lapsenkin siihen suhdetta korjaamaan . Voihan sillä pitkittää eroaikomusta, mutta on taas yksi riidan syy lisää erotessa, kuinka yhden lisälapsen huoltajuus hoidetaan. Raskausaikahan on mukavaa, kun kaikki siinä menee hyvin ja vauvavaihe myös. Vie kuitenkin vielä pitkälti toistakymmentä vuotta huoltaa uutta lasta ja onhan lapsi myös hidaste muodostaa uutta parisuhdetta . Hankalat exät vielä siinä sorkkimasssa ohessa kateellisena.

Lapsi harvoin korjaaa suhteen kuntoon.

Aloittajalle: rakkaus vaan loppuu joskus ja ei sitä liittoa yksi ihminen kannattele. Monesti on ajatus, että suhteessa on kaikki hyvin ja ihmetellään erohalua. Sillä toisella ei ole kaikki niin hyvin, kuin itse ajattelee.

Meillä on sama edessä, keväällä lähden. Ei olla naimisissa, 7 vuotta parisuhteessa.

Seksimme on tylsää ja nainen aloitteeton. En viitsi enää itsekkään yrittää. Olen huomannut että minusta olis kiinnostusta muiden silmissä, vajaa neljäkymmentä mittarissa niin vielä on mahdollisuus hyvään seksielämäänkin

Jotenkin tulee teksteistäsi vähän sellainen fiilis, että olet yrittänyt olla hyvä vaimo, mutta olet hukannut itsesi samalla.

Ei joka asiaa tarvitse ajatella miehen näkökulmasta, että kuinka mies haluaisi ja olisi tyytyväinen.

Pitäisi välillä miettiä mitä itse tahdot ja toimia sen mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Tiskirätti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumpaa rakastit, ajatusta, että sinulla oli aviomies ja lapsilla isä vai sitä ihmistä jonka hetki sitten tunsit?

Sitä ihmistä, koska en olisi muuten ikinä mennyt naimisiin, enkä perustanut perhettä, jollei meillä olisi ollut mielestäni aitoa rakkautta.

Ja joo, olin itsekin kokenut 10 vuoden aikana sen että lakkasin rakastamasta miestäni. Silloin oli aikaa analysoida kaikkea hyvin rationaalisesti. Mutta hän teki silloin kaikkensa suhteemme eteen ja hitaasti mutta varmasti minä rakastuin häneen uudestaan, entistä syvemmin. Ihan kuin olisin uskaltanutkin rakastaa täysillä vasta hänet menetettyäni.

Eli NYT on sun vuoro tehdä kaikkesi teidän suhteenne eteen.

Höpöhöpö. Jos mies on noin tyhmä ja lapsellinen niin parasta sille on potku persuuksiin. Siinäpähän saa miettiä ja harkita elämäänsä vapaasti.

Vierailija kirjoitti:

Voisko miehen vauvajuttu olla kytköksissä eroajatuksiin, olis halunnut alitajuisesti hyvitellä sinua? Tai etsi hänen omaa mielipidettä kun ehdotti isoja muutoksia? Ajatteli ettei tartte tehdä eropäätöstä ainakaan heti jos vauva tulee? Kysy siltä.

Juurikin näin. Monesti halutaan tasapainottaa omaa tilannetta juurikin vauvalla tai muulla muutoksella. Toisaalta halutaan myös sitoa toinen ihminen itseen kiinni ja saa tavallaan lisäaikaa elämänsä suunnan pohtimiselle. Valitettavasti kriisejä tulee tavalla tai toisella jatkossakin, joten olisi paras selvitellä omaa päätään tekemättä muutoksia, ainakaan uuden elämän muodossa.

Blaablaablaa. Vmp. Kyllä Porvoossa on elämä vaikeaa.

Olen lukenut tämän ketjun. Ap on porvoolainen. Aiemmin on ollut aivan samanlaisia stooreja jaossa.

Lopeta jo kirjoittelusi!

Vierailija kirjoitti:

Olen lukenut tämän ketjun. Ap on porvoolainen. Aiemmin on ollut aivan samanlaisia stooreja jaossa.

Lopeta jo kirjoittelusi!

Niinpä. Tyyli on sama kuin kertomuksessa miehestä, joka petti ulkomaankomennuksella ja toinen nainen soitti ja tarina miehestä toisen naisen ja tämän lapsen kanssa bensiksellä.

Vierailija kirjoitti:

Veikkaan, että tässä on käynyt se klassinen. Mies edennyt uralla, saanut lisää karismaa iän myötä, jolloin tyytymättömän ap:n silmät avautuneet sille, että "tuossahan on hieno mies". Samaan aikaan mies on alkanut saada parisuhteen ulkopuolella arvostusta ja ihailua, jota on pitkään kaivannut. Ap on aiemmin kipuillut, että haluaako olla yhdessä, joten miehelle ei enää mene läpi se, että ap haluaisi oikeista syistä olla tämän kanssa.

Tämä. On tapahtunut yllättävän monelle tuttavalleni. Nuoruudesta asti yhdessä olleille. Mies on jättänyt vaimon ja ottanut 10-20 vuotta nuoremman naisen.

Ap täällä moi. Olisi tosiaan hauskaa olla niin ”porvoolainen” jolla sen verran sisällötön elämä, että siihen pitäisi repiä iloa tehtailemalla ja vastailemalla fiktiivistä sagaa.

Mut kyl tää on ihan todellisesta elämästä, yhden avioliiton loppu.

Sinänsä itse alan pikkuhiljaa hyväksymään tilanteen ja nähdä uusia mahdollisuuksia tässä hetkessä ja tulevassa. Tällä hetkellä en edes toivo et ”mies tulisi järkiinsä” tms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Veikkaan, että tässä on käynyt se klassinen. Mies edennyt uralla, saanut lisää karismaa iän myötä, jolloin tyytymättömän ap:n silmät avautuneet sille, että "tuossahan on hieno mies". Samaan aikaan mies on alkanut saada parisuhteen ulkopuolella arvostusta ja ihailua, jota on pitkään kaivannut. Ap on aiemmin kipuillut, että haluaako olla yhdessä, joten miehelle ei enää mene läpi se, että ap haluaisi oikeista syistä olla tämän kanssa.

Tämä. On tapahtunut yllättävän monelle tuttavalleni. Nuoruudesta asti yhdessä olleille. Mies on jättänyt vaimon ja ottanut 10-20 vuotta nuoremman naisen.

Tätä on ollut 4 viimeisen vuoden aikana tosi paljon meidän ystäväpiirissämme. Me taidettiin olla yksi viimeisistä pareista jotka pysyivät yhdessä.

Näistä ilmeisesti viisastuneena mun mies päätti erota ennen uutta suhdetta, mutta jotain sutinaa hänellä on kyllä ollut. Oli nimittäin aktivoinut Tinderin jo vuosi sitten ja päivittänyt sinne outoja herutuskuvia, joiden ottamista instagramiin jo aikaisemminkin ihmettelin.

Mut, on kuulemma ollut vain vahtimassa että aktivoinko mä tinderin. Katos, taas mun syy 😂

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin tulee teksteistäsi vähän sellainen fiilis, että olet yrittänyt olla hyvä vaimo, mutta olet hukannut itsesi samalla.

Ei joka asiaa tarvitse ajatella miehen näkökulmasta, että kuinka mies haluaisi ja olisi tyytyväinen.

Pitäisi välillä miettiä mitä itse tahdot ja toimia sen mukaan.

Mulle tulee kyllä ihan päinvastainen olo, perusasetelma: nainen kriiseilee ja miettii rakastaako ja mies kannattelee kaiken aikaa.

(Näinhän ap itsekin on sanonut) En ihmettele, et mies lähtee