Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Antti Kaikkonen ja Satu Taiveaho: Ero
21.09.2018 |
Oho.
https://www.iltalehti.fi/viihdeuutiset/75e98b79-ed42-4454-9e6e-7a981ecd…
(linkin takana on vain että Satu ilmoitti asiasta FB:ssa ja asiasta lisää hetken kuluttua. Laitoin linkin vaan että en ole keksinyt omasta päästäni)
Kommentit (538)
Kaikkosten lapsista toinen tuli yksivuotiaana ja toinen kolmevuotiaana. Ei vauvoina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina on ajatuksena palauttaa lapset.
Ajatuksena on aina lapsen etu, todellisuudessa harvoin kun on kyseessä pienet lapset pyrkimys olisi palauttaa lapset vanhemmille joilta heidät on otettu huostaan. On toki tilanteita joissa lapset joudutaan sijoittamaan uuteen kotiin kun perhehoito alkuperäisessä ei syystä tai toisesta enää onnistu. Tätä tietenkin pyritään välttämään valitsemalla hoito lapsen mukaan.
Se on SIJAISvanhemmuutta. Sijaisvanhempi sijaistaa oikeaa vanhempaa.
Esim Olga Temonen on nykyään enää tukiperhe sille sijoitetulle lapselle, joka heillä asui pienenä. Nyt lapsi on palannut äidilleen. Tuli Temosille paljon pienempänä kuin nuo Kaikkosille sijoitetut lapset.
Varmasti Satu Taiveaho pyrkii kaikin keinoin käyttämään kaikki suhteensa yms saadakseen pitää hänelle sijoitetut lapset, mutta hän on silti vain SIJAISäiti.
lapsille Satu on oikea äiti ja Antti oikea isä.
Ei todellakaan ole.
Sijaisvanhemmat ovat aina vain sijaisia. Lapsille pitää opettaa asioiden oikea laita - sossu vaatii tätä yksiselitteisesti - ja heidän oikeita sukulaisuussuhteitaan pidetään yllä.
Jos menee niin sekaisin että takertuu tuolla lailla sijoitettuihin lapsiin, se vain todistaa karulla tavalla, että lapsettomuustraumainen ei sovi sijaisvanhemmaksi.
Ajatteletko nyt asiaa teknisesti ja juridisesti vai niiden lasten kannalta jotka jo pienenä, jopa vauvana on sijoitettu (sijais)perheeseen? Heilläkö ei ole oikeutta kokea niitä aikuisia joiden kanssa elävät ja jotka heistä huolehtivat oikeiksi vanhemmikseen, isäksi ja äidiksi, vaan heidän pitää muistaa ja puhua heistä SIJAISisänä ja -äitinä?
Kyseisillä lapsilla on kahdet vanhemmat. Biologiset ja nämä sijaistavat. Kaikkosten tapauksessa varmaan kohta myös sijaisäitipuoli ja sijaisisäpuoli.
Tämä tehdään ihan kaikille osapuolille selväksi. Se on ihan lasten etu ja siitä lähdetään.
Sinä sivuutat nyt sen että yleensä lapsi kiintyy siihen aikuiseen/niihin aikuisiin joiden kanssa viettää aikaa ja jotka huolehtivat hänen tarpeistaan ja antavat hellyyttä. Ei varsinkaan pieni lapsi ajattele tai ymmärrä mitään biologisia ja sijaisjuttuja.
Kirjoitat kuin tunteeton virkamies, puhut lapsen eduista mutta et kuitenkaan ajattele sitä vaan lakia ja säädöksiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina on ajatuksena palauttaa lapset.
Ajatuksena on aina lapsen etu, todellisuudessa harvoin kun on kyseessä pienet lapset pyrkimys olisi palauttaa lapset vanhemmille joilta heidät on otettu huostaan. On toki tilanteita joissa lapset joudutaan sijoittamaan uuteen kotiin kun perhehoito alkuperäisessä ei syystä tai toisesta enää onnistu. Tätä tietenkin pyritään välttämään valitsemalla hoito lapsen mukaan.
Se on SIJAISvanhemmuutta. Sijaisvanhempi sijaistaa oikeaa vanhempaa.
Esim Olga Temonen on nykyään enää tukiperhe sille sijoitetulle lapselle, joka heillä asui pienenä. Nyt lapsi on palannut äidilleen. Tuli Temosille paljon pienempänä kuin nuo Kaikkosille sijoitetut lapset.
Varmasti Satu Taiveaho pyrkii kaikin keinoin käyttämään kaikki suhteensa yms saadakseen pitää hänelle sijoitetut lapset, mutta hän on silti vain SIJAISäiti.
lapsille Satu on oikea äiti ja Antti oikea isä.
Ei todellakaan ole.
Sijaisvanhemmat ovat aina vain sijaisia. Lapsille pitää opettaa asioiden oikea laita - sossu vaatii tätä yksiselitteisesti - ja heidän oikeita sukulaisuussuhteitaan pidetään yllä.
Jos menee niin sekaisin että takertuu tuolla lailla sijoitettuihin lapsiin, se vain todistaa karulla tavalla, että lapsettomuustraumainen ei sovi sijaisvanhemmaksi.
Mistä sinä tiedät mitä ko lapset ajattelevat ja millainen tunnesuhde heillä on Satuun ja Anttiin?
Eihän siitä ole kyse. Jessus. Pässi.
Siitä nimenomaan jos lasten parhaasta puhutaan. Äläpä nimittele. Kypsät aikuiset kykenevät kommunikoimaan korrektisti vaikka olisivat eri mieltä tai kokisivat että toinen ei yhtään tajua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina on ajatuksena palauttaa lapset.
Ajatuksena on aina lapsen etu, todellisuudessa harvoin kun on kyseessä pienet lapset pyrkimys olisi palauttaa lapset vanhemmille joilta heidät on otettu huostaan. On toki tilanteita joissa lapset joudutaan sijoittamaan uuteen kotiin kun perhehoito alkuperäisessä ei syystä tai toisesta enää onnistu. Tätä tietenkin pyritään välttämään valitsemalla hoito lapsen mukaan.
Se on SIJAISvanhemmuutta. Sijaisvanhempi sijaistaa oikeaa vanhempaa.
Esim Olga Temonen on nykyään enää tukiperhe sille sijoitetulle lapselle, joka heillä asui pienenä. Nyt lapsi on palannut äidilleen. Tuli Temosille paljon pienempänä kuin nuo Kaikkosille sijoitetut lapset.
Varmasti Satu Taiveaho pyrkii kaikin keinoin käyttämään kaikki suhteensa yms saadakseen pitää hänelle sijoitetut lapset, mutta hän on silti vain SIJAISäiti.
lapsille Satu on oikea äiti ja Antti oikea isä.
Ei todellakaan ole.
Sijaisvanhemmat ovat aina vain sijaisia. Lapsille pitää opettaa asioiden oikea laita - sossu vaatii tätä yksiselitteisesti - ja heidän oikeita sukulaisuussuhteitaan pidetään yllä.
Jos menee niin sekaisin että takertuu tuolla lailla sijoitettuihin lapsiin, se vain todistaa karulla tavalla, että lapsettomuustraumainen ei sovi sijaisvanhemmaksi.
Ajatteletko nyt asiaa teknisesti ja juridisesti vai niiden lasten kannalta jotka jo pienenä, jopa vauvana on sijoitettu (sijais)perheeseen? Heilläkö ei ole oikeutta kokea niitä aikuisia joiden kanssa elävät ja jotka heistä huolehtivat oikeiksi vanhemmikseen, isäksi ja äidiksi, vaan heidän pitää muistaa ja puhua heistä SIJAISisänä ja -äitinä?
Kyseisillä lapsilla on kahdet vanhemmat. Biologiset ja nämä sijaistavat. Kaikkosten tapauksessa varmaan kohta myös sijaisäitipuoli ja sijaisisäpuoli.
Tämä tehdään ihan kaikille osapuolille selväksi. Se on ihan lasten etu ja siitä lähdetään.
Sinä sivuutat nyt sen että yleensä lapsi kiintyy siihen aikuiseen/niihin aikuisiin joiden kanssa viettää aikaa ja jotka huolehtivat hänen tarpeistaan ja antavat hellyyttä. Ei varsinkaan pieni lapsi ajattele tai ymmärrä mitään biologisia ja sijaisjuttuja.
Kirjoitat kuin tunteeton virkamies, puhut lapsen eduista mutta et kuitenkaan ajattele sitä vaan lakia ja säädöksiä.
Olga Temonen hoiti asian oikein. Hän oli tytölle tärkeä aikuinen, mutta kunnioitti aina lapsen äitiä.
Se että erilaiset aikuiset kilpailee lapsen kiintymyksestä ei ole lapsen etu. Päinvastoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina on ajatuksena palauttaa lapset.
Ajatuksena on aina lapsen etu, todellisuudessa harvoin kun on kyseessä pienet lapset pyrkimys olisi palauttaa lapset vanhemmille joilta heidät on otettu huostaan. On toki tilanteita joissa lapset joudutaan sijoittamaan uuteen kotiin kun perhehoito alkuperäisessä ei syystä tai toisesta enää onnistu. Tätä tietenkin pyritään välttämään valitsemalla hoito lapsen mukaan.
Se on SIJAISvanhemmuutta. Sijaisvanhempi sijaistaa oikeaa vanhempaa.
Esim Olga Temonen on nykyään enää tukiperhe sille sijoitetulle lapselle, joka heillä asui pienenä. Nyt lapsi on palannut äidilleen. Tuli Temosille paljon pienempänä kuin nuo Kaikkosille sijoitetut lapset.
Varmasti Satu Taiveaho pyrkii kaikin keinoin käyttämään kaikki suhteensa yms saadakseen pitää hänelle sijoitetut lapset, mutta hän on silti vain SIJAISäiti.
lapsille Satu on oikea äiti ja Antti oikea isä.
Ei todellakaan ole.
Sijaisvanhemmat ovat aina vain sijaisia. Lapsille pitää opettaa asioiden oikea laita - sossu vaatii tätä yksiselitteisesti - ja heidän oikeita sukulaisuussuhteitaan pidetään yllä.
Jos menee niin sekaisin että takertuu tuolla lailla sijoitettuihin lapsiin, se vain todistaa karulla tavalla, että lapsettomuustraumainen ei sovi sijaisvanhemmaksi.
Ajatteletko nyt asiaa teknisesti ja juridisesti vai niiden lasten kannalta jotka jo pienenä, jopa vauvana on sijoitettu (sijais)perheeseen? Heilläkö ei ole oikeutta kokea niitä aikuisia joiden kanssa elävät ja jotka heistä huolehtivat oikeiksi vanhemmikseen, isäksi ja äidiksi, vaan heidän pitää muistaa ja puhua heistä SIJAISisänä ja -äitinä?
Kyseisillä lapsilla on kahdet vanhemmat. Biologiset ja nämä sijaistavat. Kaikkosten tapauksessa varmaan kohta myös sijaisäitipuoli ja sijaisisäpuoli.
Tämä tehdään ihan kaikille osapuolille selväksi. Se on ihan lasten etu ja siitä lähdetään.
Sinä sivuutat nyt sen että yleensä lapsi kiintyy siihen aikuiseen/niihin aikuisiin joiden kanssa viettää aikaa ja jotka huolehtivat hänen tarpeistaan ja antavat hellyyttä. Ei varsinkaan pieni lapsi ajattele tai ymmärrä mitään biologisia ja sijaisjuttuja.
Kirjoitat kuin tunteeton virkamies, puhut lapsen eduista mutta et kuitenkaan ajattele sitä vaan lakia ja säädöksiä.
Olga Temonen hoiti asian oikein. Hän oli tytölle tärkeä aikuinen, mutta kunnioitti aina lapsen äitiä.
Se että erilaiset aikuiset kilpailee lapsen kiintymyksestä ei ole lapsen etu. Päinvastoin.
Se on toki hienoa jos noilla lapsilla on ollut myös biovanhemmat /vanhempi joihin kiintyä mutta ei sijoitetuilla lapsilla läheskään aina ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulee kyllä mieleen, että ihmiset luovuttaa nykyään aivan liian helposti.
.
Ei jumansviidu että olen kyllästynyt tähän tuomitsevalla ja ylemmyydentuntoisella sävyllä lausuttuun oletukseen! Kerrohan, oi suuri mietiskelijä, mitä sinä oikeasti tiedät Kaikkosen ja Taive-ahon parisuhteesta, koettelemuksista, tunteista, odotuksista, pettymyksistä, lähtökohdista tai elämäntilanteesta? Millä kristallipallolla katsoit heidän elämäänsä, ja teit päätelmän, että nyt ei kyllä yritetty tarpeeksi?
Et tiedä, oletat vain. Kahden ihmisen parisuhteen onnistumisen tai eron syyt tietävät ja kokevat vain he itse. Kukaan muu ei voi ulkopuolelta sitä kokonaan täysin tietää tai välttämättä ymmärtää. Eikä se kenellekään muulle kuulu. Tiedoksenne, hyvät olettelijat.
Jessus että jaksaa ihmetyttää tällaiset kommentit.
He vasta sai lapsensa. Vakuuteltuaan sossuille tarjoavansa hyvän ehjän kodin.
Olisi pitänyt pitää se lupaus.
Entä ne jotka vannoo kirkon alttarilla Jumalan nimessä rakastaa forever????? Ei tarvi sossuille vannoa että avioliitto kestää forever.
Se nyt on vaan satua. ”Jumalan edessä”? Mitä toikin nyt ees tarkoittaa.
Sossujen edessä on kyse lapsesta. Se on oikeasti tärkeää.
Eli sinun mielestä on jatkettava huonossa suhteessa lasten takia? Katseltava toisen pettämistä tai kärsittävä henkisestä väkivallasta?
Sekö tuo lämpimän ilmapiirin kotiin? Pettäminen voi tapahtua tänään tai huomenna. Ei toinen osapuoli voi tietää siitä mitää vuotta aiemmin. Tai toisella voi olla pakkomielle pettää jatkuvasti, mutta puoliso uskoo sinisilmäisesti että kaikki on kunnossa.Jos ryhtyy sijaisvanhemmaksi niin kyllä pitää vaan jaksaa ja ymmärtää ettei ole se keskipiste.
Ja mistä vitusta sinä keksit nuo pettämiset ja väkivallat?
Ja juu, jos ottaa kotiinsa lapsen niin pitää jättää väliin pettäminen ja väkivalta.
Eli ei saa esimerkiksi sairastua? Millä senkin takaa? Eikä saa rakastua toiseen?
Sijaisvanhemmat toimittavat lääkärintodistukset. Ja itsestään huolta pitämällä.
Kumpikaan ei ole sairastunut.
Ja jos olet ottanut lapset kontollesim sitoudut sitten myös heihin. Siinä ei sitten rakastuta sinne ja tänne. Jos haluaa sellaisen option säilyttää, jättää ne lapset ottamatta. Jompikumpi.
Kaija Juurikkalalla on sijaislapsi. Kaija sai aivoinfarktin viime vuoden joulukuussa ja hän on ollut sairaalassa ja hoitokodissa siitä lähtien.
Kaija ei pysty huolehtimaan edes itsestään saati sitten biologisesta ja sijaislapsesta.
Puhuisitko Kaijastakin perheen hajoittajana? Sijaisäiti- tai isä voi sairastua tai kuolla siinä missä biologinenkin vanhempi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina on ajatuksena palauttaa lapset.
Ajatuksena on aina lapsen etu, todellisuudessa harvoin kun on kyseessä pienet lapset pyrkimys olisi palauttaa lapset vanhemmille joilta heidät on otettu huostaan. On toki tilanteita joissa lapset joudutaan sijoittamaan uuteen kotiin kun perhehoito alkuperäisessä ei syystä tai toisesta enää onnistu. Tätä tietenkin pyritään välttämään valitsemalla hoito lapsen mukaan.
Se on SIJAISvanhemmuutta. Sijaisvanhempi sijaistaa oikeaa vanhempaa.
Esim Olga Temonen on nykyään enää tukiperhe sille sijoitetulle lapselle, joka heillä asui pienenä. Nyt lapsi on palannut äidilleen. Tuli Temosille paljon pienempänä kuin nuo Kaikkosille sijoitetut lapset.
Varmasti Satu Taiveaho pyrkii kaikin keinoin käyttämään kaikki suhteensa yms saadakseen pitää hänelle sijoitetut lapset, mutta hän on silti vain SIJAISäiti.
lapsille Satu on oikea äiti ja Antti oikea isä.
Ei todellakaan ole.
Sijaisvanhemmat ovat aina vain sijaisia. Lapsille pitää opettaa asioiden oikea laita - sossu vaatii tätä yksiselitteisesti - ja heidän oikeita sukulaisuussuhteitaan pidetään yllä.
Jos menee niin sekaisin että takertuu tuolla lailla sijoitettuihin lapsiin, se vain todistaa karulla tavalla, että lapsettomuustraumainen ei sovi sijaisvanhemmaksi.
Ajatteletko nyt asiaa teknisesti ja juridisesti vai niiden lasten kannalta jotka jo pienenä, jopa vauvana on sijoitettu (sijais)perheeseen? Heilläkö ei ole oikeutta kokea niitä aikuisia joiden kanssa elävät ja jotka heistä huolehtivat oikeiksi vanhemmikseen, isäksi ja äidiksi, vaan heidän pitää muistaa ja puhua heistä SIJAISisänä ja -äitinä?
Kyseisillä lapsilla on kahdet vanhemmat. Biologiset ja nämä sijaistavat. Kaikkosten tapauksessa varmaan kohta myös sijaisäitipuoli ja sijaisisäpuoli.
Tämä tehdään ihan kaikille osapuolille selväksi. Se on ihan lasten etu ja siitä lähdetään.
Sinä sivuutat nyt sen että yleensä lapsi kiintyy siihen aikuiseen/niihin aikuisiin joiden kanssa viettää aikaa ja jotka huolehtivat hänen tarpeistaan ja antavat hellyyttä. Ei varsinkaan pieni lapsi ajattele tai ymmärrä mitään biologisia ja sijaisjuttuja.
Kirjoitat kuin tunteeton virkamies, puhut lapsen eduista mutta et kuitenkaan ajattele sitä vaan lakia ja säädöksiä.
Olga Temonen hoiti asian oikein. Hän oli tytölle tärkeä aikuinen, mutta kunnioitti aina lapsen äitiä.
Se että erilaiset aikuiset kilpailee lapsen kiintymyksestä ei ole lapsen etu. Päinvastoin.
Eihän kaikkien tilanne ole samanlainen. Joidenkin biovanhempien kanssa voi tehdä yhteistyötä ja pitää yllä lapsen suhdetta heihin, joidenkin ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina on ajatuksena palauttaa lapset.
Ajatuksena on aina lapsen etu, todellisuudessa harvoin kun on kyseessä pienet lapset pyrkimys olisi palauttaa lapset vanhemmille joilta heidät on otettu huostaan. On toki tilanteita joissa lapset joudutaan sijoittamaan uuteen kotiin kun perhehoito alkuperäisessä ei syystä tai toisesta enää onnistu. Tätä tietenkin pyritään välttämään valitsemalla hoito lapsen mukaan.
Se on SIJAISvanhemmuutta. Sijaisvanhempi sijaistaa oikeaa vanhempaa.
Esim Olga Temonen on nykyään enää tukiperhe sille sijoitetulle lapselle, joka heillä asui pienenä. Nyt lapsi on palannut äidilleen. Tuli Temosille paljon pienempänä kuin nuo Kaikkosille sijoitetut lapset.
Varmasti Satu Taiveaho pyrkii kaikin keinoin käyttämään kaikki suhteensa yms saadakseen pitää hänelle sijoitetut lapset, mutta hän on silti vain SIJAISäiti.
lapsille Satu on oikea äiti ja Antti oikea isä.
Ei todellakaan ole.
Sijaisvanhemmat ovat aina vain sijaisia. Lapsille pitää opettaa asioiden oikea laita - sossu vaatii tätä yksiselitteisesti - ja heidän oikeita sukulaisuussuhteitaan pidetään yllä.
Jos menee niin sekaisin että takertuu tuolla lailla sijoitettuihin lapsiin, se vain todistaa karulla tavalla, että lapsettomuustraumainen ei sovi sijaisvanhemmaksi.
Ajatteletko nyt asiaa teknisesti ja juridisesti vai niiden lasten kannalta jotka jo pienenä, jopa vauvana on sijoitettu (sijais)perheeseen? Heilläkö ei ole oikeutta kokea niitä aikuisia joiden kanssa elävät ja jotka heistä huolehtivat oikeiksi vanhemmikseen, isäksi ja äidiksi, vaan heidän pitää muistaa ja puhua heistä SIJAISisänä ja -äitinä?
Kyseisillä lapsilla on kahdet vanhemmat. Biologiset ja nämä sijaistavat. Kaikkosten tapauksessa varmaan kohta myös sijaisäitipuoli ja sijaisisäpuoli.
Tämä tehdään ihan kaikille osapuolille selväksi. Se on ihan lasten etu ja siitä lähdetään.
Sinä sivuutat nyt sen että yleensä lapsi kiintyy siihen aikuiseen/niihin aikuisiin joiden kanssa viettää aikaa ja jotka huolehtivat hänen tarpeistaan ja antavat hellyyttä. Ei varsinkaan pieni lapsi ajattele tai ymmärrä mitään biologisia ja sijaisjuttuja.
Kirjoitat kuin tunteeton virkamies, puhut lapsen eduista mutta et kuitenkaan ajattele sitä vaan lakia ja säädöksiä.
Olga Temonen hoiti asian oikein. Hän oli tytölle tärkeä aikuinen, mutta kunnioitti aina lapsen äitiä.
Se että erilaiset aikuiset kilpailee lapsen kiintymyksestä ei ole lapsen etu. Päinvastoin.
Eihän kaikkien tilanne ole samanlainen. Joidenkin biovanhempien kanssa voi tehdä yhteistyötä ja pitää yllä lapsen suhdetta heihin, joidenkin ei.
Kaikkien sijoitettujen lasten tilanne on tismalleen sama. Heillä on useammat vanhemmat, eikä ne kulloisetkin sijaisvanhemmat koskaan ole mitkään "oikeat vanhemmat".
Lähtökohta on aina se, että lapsen biologisia sukulaisia kunnioitetaan, yhteyttä pidetään ja lapsi tietää, mistä tulee.
Hyvä sijaisvanhempi ei koskaan osta itseään millään tavalla lapsen "parhaaksi aikuiseksi" tai "oikeaksi vanhemmaksi" tms. vaan tajuaa tämän lähtökohdan syvällisesti ja kunnioittaa sitä.
Tämä kerrotaan siellä valmennuksessa. Aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulee kyllä mieleen, että ihmiset luovuttaa nykyään aivan liian helposti.
.
Ei jumansviidu että olen kyllästynyt tähän tuomitsevalla ja ylemmyydentuntoisella sävyllä lausuttuun oletukseen! Kerrohan, oi suuri mietiskelijä, mitä sinä oikeasti tiedät Kaikkosen ja Taive-ahon parisuhteesta, koettelemuksista, tunteista, odotuksista, pettymyksistä, lähtökohdista tai elämäntilanteesta? Millä kristallipallolla katsoit heidän elämäänsä, ja teit päätelmän, että nyt ei kyllä yritetty tarpeeksi?
Et tiedä, oletat vain. Kahden ihmisen parisuhteen onnistumisen tai eron syyt tietävät ja kokevat vain he itse. Kukaan muu ei voi ulkopuolelta sitä kokonaan täysin tietää tai välttämättä ymmärtää. Eikä se kenellekään muulle kuulu. Tiedoksenne, hyvät olettelijat.
Jessus että jaksaa ihmetyttää tällaiset kommentit.
He vasta sai lapsensa. Vakuuteltuaan sossuille tarjoavansa hyvän ehjän kodin.
Olisi pitänyt pitää se lupaus.
Entä ne jotka vannoo kirkon alttarilla Jumalan nimessä rakastaa forever????? Ei tarvi sossuille vannoa että avioliitto kestää forever.
Se nyt on vaan satua. ”Jumalan edessä”? Mitä toikin nyt ees tarkoittaa.
Sossujen edessä on kyse lapsesta. Se on oikeasti tärkeää.
Eli sinun mielestä on jatkettava huonossa suhteessa lasten takia? Katseltava toisen pettämistä tai kärsittävä henkisestä väkivallasta?
Sekö tuo lämpimän ilmapiirin kotiin? Pettäminen voi tapahtua tänään tai huomenna. Ei toinen osapuoli voi tietää siitä mitää vuotta aiemmin. Tai toisella voi olla pakkomielle pettää jatkuvasti, mutta puoliso uskoo sinisilmäisesti että kaikki on kunnossa.Jos ryhtyy sijaisvanhemmaksi niin kyllä pitää vaan jaksaa ja ymmärtää ettei ole se keskipiste.
Ja mistä vitusta sinä keksit nuo pettämiset ja väkivallat?
Ja juu, jos ottaa kotiinsa lapsen niin pitää jättää väliin pettäminen ja väkivalta.
Eli ei saa esimerkiksi sairastua? Millä senkin takaa? Eikä saa rakastua toiseen?
Sijaisvanhemmat toimittavat lääkärintodistukset. Ja itsestään huolta pitämällä.
Kumpikaan ei ole sairastunut.
Ja jos olet ottanut lapset kontollesim sitoudut sitten myös heihin. Siinä ei sitten rakastuta sinne ja tänne. Jos haluaa sellaisen option säilyttää, jättää ne lapset ottamatta. Jompikumpi.
Kaija Juurikkalalla on sijaislapsi. Kaija sai aivoinfarktin viime vuoden joulukuussa ja hän on ollut sairaalassa ja hoitokodissa siitä lähtien.
Kaija ei pysty huolehtimaan edes itsestään saati sitten biologisesta ja sijaislapsesta.Puhuisitko Kaijastakin perheen hajoittajana? Sijaisäiti- tai isä voi sairastua tai kuolla siinä missä biologinenkin vanhempi.
Sellaista ei olekaan kuin sijaislapsi.
Sairastuminen on eri asia kuin todeta että "sori, meille tuli arvoristiriitoja" tai "ei mua enää huvitakaan" tai "ikävää kun meillä meni nyt yks kaks muutamassa kuukaudessa asiat niin solmuun, ettemme enää kyenneet tulemaan toinen toisiamme vastaan" ja muuta liibalaabaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina on ajatuksena palauttaa lapset.
Ajatuksena on aina lapsen etu, todellisuudessa harvoin kun on kyseessä pienet lapset pyrkimys olisi palauttaa lapset vanhemmille joilta heidät on otettu huostaan. On toki tilanteita joissa lapset joudutaan sijoittamaan uuteen kotiin kun perhehoito alkuperäisessä ei syystä tai toisesta enää onnistu. Tätä tietenkin pyritään välttämään valitsemalla hoito lapsen mukaan.
Se on SIJAISvanhemmuutta. Sijaisvanhempi sijaistaa oikeaa vanhempaa.
Esim Olga Temonen on nykyään enää tukiperhe sille sijoitetulle lapselle, joka heillä asui pienenä. Nyt lapsi on palannut äidilleen. Tuli Temosille paljon pienempänä kuin nuo Kaikkosille sijoitetut lapset.
Varmasti Satu Taiveaho pyrkii kaikin keinoin käyttämään kaikki suhteensa yms saadakseen pitää hänelle sijoitetut lapset, mutta hän on silti vain SIJAISäiti.
lapsille Satu on oikea äiti ja Antti oikea isä.
Ei todellakaan ole.
Sijaisvanhemmat ovat aina vain sijaisia. Lapsille pitää opettaa asioiden oikea laita - sossu vaatii tätä yksiselitteisesti - ja heidän oikeita sukulaisuussuhteitaan pidetään yllä.
Jos menee niin sekaisin että takertuu tuolla lailla sijoitettuihin lapsiin, se vain todistaa karulla tavalla, että lapsettomuustraumainen ei sovi sijaisvanhemmaksi.
Lapset sanoo äidiksi ja isiksi. He ovat saaneet alle vuoden ikäisenä ja toinen aika pieni ja ovat saaneet olla monta vuotta vanhempina niin lapsen edun mukaista että saavat pitää lapset. Noin nii ku yleisesti ottaenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sijaisvanhemmaksi ryhtyvältä edellytettävät valmiudet:
suojella ja hoivata lasta
tukea lapsen kehitystä ja ottaa huomioon hänen kehitykselliset viiveensä
tukea lapsen suhteita syntymävanhempiinsa ja turvata lapsen muiden läheisten ihmissuhteiden jatkuminen
sitoutua lapseen ja toimia hänelle luotettavana aikuisena tarvittaessa koko elämän ajan
tehdä yhteistyötä lapsen asioissa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina on ajatuksena palauttaa lapset.
Ajatuksena on aina lapsen etu, todellisuudessa harvoin kun on kyseessä pienet lapset pyrkimys olisi palauttaa lapset vanhemmille joilta heidät on otettu huostaan. On toki tilanteita joissa lapset joudutaan sijoittamaan uuteen kotiin kun perhehoito alkuperäisessä ei syystä tai toisesta enää onnistu. Tätä tietenkin pyritään välttämään valitsemalla hoito lapsen mukaan.
Se on SIJAISvanhemmuutta. Sijaisvanhempi sijaistaa oikeaa vanhempaa.
Esim Olga Temonen on nykyään enää tukiperhe sille sijoitetulle lapselle, joka heillä asui pienenä. Nyt lapsi on palannut äidilleen. Tuli Temosille paljon pienempänä kuin nuo Kaikkosille sijoitetut lapset.
Varmasti Satu Taiveaho pyrkii kaikin keinoin käyttämään kaikki suhteensa yms saadakseen pitää hänelle sijoitetut lapset, mutta hän on silti vain SIJAISäiti.
lapsille Satu on oikea äiti ja Antti oikea isä.
Ei todellakaan ole.
Sijaisvanhemmat ovat aina vain sijaisia. Lapsille pitää opettaa asioiden oikea laita - sossu vaatii tätä yksiselitteisesti - ja heidän oikeita sukulaisuussuhteitaan pidetään yllä.
Jos menee niin sekaisin että takertuu tuolla lailla sijoitettuihin lapsiin, se vain todistaa karulla tavalla, että lapsettomuustraumainen ei sovi sijaisvanhemmaksi.
Lapset sanoo äidiksi ja isiksi. He ovat saaneet alle vuoden ikäisenä ja toinen aika pieni ja ovat saaneet olla monta vuotta vanhempina niin lapsen edun mukaista että saavat pitää lapset. Noin nii ku yleisesti ottaenkin.
Toinen oli vuoden, toinen kolmevuotias.
Kolmevuotiaan vanhempina ovat olleet 2,5 vuotta.
Mistä sinä tiedät miksi lapset heitä nimittävät?
Lapsen edun määrittää sossu. Toki siellä nyt kontakteja hyödynnetään tulisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina on ajatuksena palauttaa lapset.
Ajatuksena on aina lapsen etu, todellisuudessa harvoin kun on kyseessä pienet lapset pyrkimys olisi palauttaa lapset vanhemmille joilta heidät on otettu huostaan. On toki tilanteita joissa lapset joudutaan sijoittamaan uuteen kotiin kun perhehoito alkuperäisessä ei syystä tai toisesta enää onnistu. Tätä tietenkin pyritään välttämään valitsemalla hoito lapsen mukaan.
Se on SIJAISvanhemmuutta. Sijaisvanhempi sijaistaa oikeaa vanhempaa.
Esim Olga Temonen on nykyään enää tukiperhe sille sijoitetulle lapselle, joka heillä asui pienenä. Nyt lapsi on palannut äidilleen. Tuli Temosille paljon pienempänä kuin nuo Kaikkosille sijoitetut lapset.
Varmasti Satu Taiveaho pyrkii kaikin keinoin käyttämään kaikki suhteensa yms saadakseen pitää hänelle sijoitetut lapset, mutta hän on silti vain SIJAISäiti.
lapsille Satu on oikea äiti ja Antti oikea isä.
Ei todellakaan ole.
Sijaisvanhemmat ovat aina vain sijaisia. Lapsille pitää opettaa asioiden oikea laita - sossu vaatii tätä yksiselitteisesti - ja heidän oikeita sukulaisuussuhteitaan pidetään yllä.
Jos menee niin sekaisin että takertuu tuolla lailla sijoitettuihin lapsiin, se vain todistaa karulla tavalla, että lapsettomuustraumainen ei sovi sijaisvanhemmaksi.
Ajatteletko nyt asiaa teknisesti ja juridisesti vai niiden lasten kannalta jotka jo pienenä, jopa vauvana on sijoitettu (sijais)perheeseen? Heilläkö ei ole oikeutta kokea niitä aikuisia joiden kanssa elävät ja jotka heistä huolehtivat oikeiksi vanhemmikseen, isäksi ja äidiksi, vaan heidän pitää muistaa ja puhua heistä SIJAISisänä ja -äitinä?
Kyseisillä lapsilla on kahdet vanhemmat. Biologiset ja nämä sijaistavat. Kaikkosten tapauksessa varmaan kohta myös sijaisäitipuoli ja sijaisisäpuoli.
Tämä tehdään ihan kaikille osapuolille selväksi. Se on ihan lasten etu ja siitä lähdetään.
Sinä sivuutat nyt sen että yleensä lapsi kiintyy siihen aikuiseen/niihin aikuisiin joiden kanssa viettää aikaa ja jotka huolehtivat hänen tarpeistaan ja antavat hellyyttä. Ei varsinkaan pieni lapsi ajattele tai ymmärrä mitään biologisia ja sijaisjuttuja.
Kirjoitat kuin tunteeton virkamies, puhut lapsen eduista mutta et kuitenkaan ajattele sitä vaan lakia ja säädöksiä.
Olga Temonen hoiti asian oikein. Hän oli tytölle tärkeä aikuinen, mutta kunnioitti aina lapsen äitiä.
Se että erilaiset aikuiset kilpailee lapsen kiintymyksestä ei ole lapsen etu. Päinvastoin.
Eihän kaikkien tilanne ole samanlainen. Joidenkin biovanhempien kanssa voi tehdä yhteistyötä ja pitää yllä lapsen suhdetta heihin, joidenkin ei.
Kaikkien sijoitettujen lasten tilanne on tismalleen sama. Heillä on useammat vanhemmat, eikä ne kulloisetkin sijaisvanhemmat koskaan ole mitkään "oikeat vanhemmat".
Lähtökohta on aina se, että lapsen biologisia sukulaisia kunnioitetaan, yhteyttä pidetään ja lapsi tietää, mistä tulee.
Hyvä sijaisvanhempi ei koskaan osta itseään millään tavalla lapsen "parhaaksi aikuiseksi" tai "oikeaksi vanhemmaksi" tms. vaan tajuaa tämän lähtökohdan syvällisesti ja kunnioittaa sitä.
Tämä kerrotaan siellä valmennuksessa. Aina.
Kyllä kyllä. Siitä huolimatta lapsi voi kokea ne sijaisvanhemmat oikeiksi vanhemmikseen. Vaikka kuinka kerrottaisiin mikä on tilanne. Sille et sinä eikä kukaan muukaan voi mitään. Miksi jankutat tuota "yrittää ostaa itsensä lapsen parhaaksi aikuiseksi"?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina on ajatuksena palauttaa lapset.
Ajatuksena on aina lapsen etu, todellisuudessa harvoin kun on kyseessä pienet lapset pyrkimys olisi palauttaa lapset vanhemmille joilta heidät on otettu huostaan. On toki tilanteita joissa lapset joudutaan sijoittamaan uuteen kotiin kun perhehoito alkuperäisessä ei syystä tai toisesta enää onnistu. Tätä tietenkin pyritään välttämään valitsemalla hoito lapsen mukaan.
Se on SIJAISvanhemmuutta. Sijaisvanhempi sijaistaa oikeaa vanhempaa.
Esim Olga Temonen on nykyään enää tukiperhe sille sijoitetulle lapselle, joka heillä asui pienenä. Nyt lapsi on palannut äidilleen. Tuli Temosille paljon pienempänä kuin nuo Kaikkosille sijoitetut lapset.
Varmasti Satu Taiveaho pyrkii kaikin keinoin käyttämään kaikki suhteensa yms saadakseen pitää hänelle sijoitetut lapset, mutta hän on silti vain SIJAISäiti.
lapsille Satu on oikea äiti ja Antti oikea isä.
Ei todellakaan ole.
Sijaisvanhemmat ovat aina vain sijaisia. Lapsille pitää opettaa asioiden oikea laita - sossu vaatii tätä yksiselitteisesti - ja heidän oikeita sukulaisuussuhteitaan pidetään yllä.
Jos menee niin sekaisin että takertuu tuolla lailla sijoitettuihin lapsiin, se vain todistaa karulla tavalla, että lapsettomuustraumainen ei sovi sijaisvanhemmaksi.
Ajatteletko nyt asiaa teknisesti ja juridisesti vai niiden lasten kannalta jotka jo pienenä, jopa vauvana on sijoitettu (sijais)perheeseen? Heilläkö ei ole oikeutta kokea niitä aikuisia joiden kanssa elävät ja jotka heistä huolehtivat oikeiksi vanhemmikseen, isäksi ja äidiksi, vaan heidän pitää muistaa ja puhua heistä SIJAISisänä ja -äitinä?
Kyseisillä lapsilla on kahdet vanhemmat. Biologiset ja nämä sijaistavat. Kaikkosten tapauksessa varmaan kohta myös sijaisäitipuoli ja sijaisisäpuoli.
Tämä tehdään ihan kaikille osapuolille selväksi. Se on ihan lasten etu ja siitä lähdetään.
Sinä sivuutat nyt sen että yleensä lapsi kiintyy siihen aikuiseen/niihin aikuisiin joiden kanssa viettää aikaa ja jotka huolehtivat hänen tarpeistaan ja antavat hellyyttä. Ei varsinkaan pieni lapsi ajattele tai ymmärrä mitään biologisia ja sijaisjuttuja.
Kirjoitat kuin tunteeton virkamies, puhut lapsen eduista mutta et kuitenkaan ajattele sitä vaan lakia ja säädöksiä.
Olga Temonen hoiti asian oikein. Hän oli tytölle tärkeä aikuinen, mutta kunnioitti aina lapsen äitiä.
Se että erilaiset aikuiset kilpailee lapsen kiintymyksestä ei ole lapsen etu. Päinvastoin.
Eihän kaikkien tilanne ole samanlainen. Joidenkin biovanhempien kanssa voi tehdä yhteistyötä ja pitää yllä lapsen suhdetta heihin, joidenkin ei.
Kaikkien sijoitettujen lasten tilanne on tismalleen sama. Heillä on useammat vanhemmat, eikä ne kulloisetkin sijaisvanhemmat koskaan ole mitkään "oikeat vanhemmat".
Lähtökohta on aina se, että lapsen biologisia sukulaisia kunnioitetaan, yhteyttä pidetään ja lapsi tietää, mistä tulee.
Hyvä sijaisvanhempi ei koskaan osta itseään millään tavalla lapsen "parhaaksi aikuiseksi" tai "oikeaksi vanhemmaksi" tms. vaan tajuaa tämän lähtökohdan syvällisesti ja kunnioittaa sitä.
Tämä kerrotaan siellä valmennuksessa. Aina.
Kyllä kyllä. Siitä huolimatta lapsi voi kokea ne sijaisvanhemmat oikeiksi vanhemmikseen. Vaikka kuinka kerrottaisiin mikä on tilanne. Sille et sinä eikä kukaan muukaan voi mitään. Miksi jankutat tuota "yrittää ostaa itsensä lapsen parhaaksi aikuiseksi"?
Sitä että sijaisvanhempi ei tajua asemaansa vaan kaikin keinoin tuputtaa lapselle kaikkea mahdollista ollakseen "se tärkein" ja "se paras" ja "se oikea".
Vähän kuin sinä nyt hössötät, sairaasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina on ajatuksena palauttaa lapset.
Ajatuksena on aina lapsen etu, todellisuudessa harvoin kun on kyseessä pienet lapset pyrkimys olisi palauttaa lapset vanhemmille joilta heidät on otettu huostaan. On toki tilanteita joissa lapset joudutaan sijoittamaan uuteen kotiin kun perhehoito alkuperäisessä ei syystä tai toisesta enää onnistu. Tätä tietenkin pyritään välttämään valitsemalla hoito lapsen mukaan.
Se on SIJAISvanhemmuutta. Sijaisvanhempi sijaistaa oikeaa vanhempaa.
Esim Olga Temonen on nykyään enää tukiperhe sille sijoitetulle lapselle, joka heillä asui pienenä. Nyt lapsi on palannut äidilleen. Tuli Temosille paljon pienempänä kuin nuo Kaikkosille sijoitetut lapset.
Varmasti Satu Taiveaho pyrkii kaikin keinoin käyttämään kaikki suhteensa yms saadakseen pitää hänelle sijoitetut lapset, mutta hän on silti vain SIJAISäiti.
lapsille Satu on oikea äiti ja Antti oikea isä.
Ei todellakaan ole.
Sijaisvanhemmat ovat aina vain sijaisia. Lapsille pitää opettaa asioiden oikea laita - sossu vaatii tätä yksiselitteisesti - ja heidän oikeita sukulaisuussuhteitaan pidetään yllä.
Jos menee niin sekaisin että takertuu tuolla lailla sijoitettuihin lapsiin, se vain todistaa karulla tavalla, että lapsettomuustraumainen ei sovi sijaisvanhemmaksi.
Ajatteletko nyt asiaa teknisesti ja juridisesti vai niiden lasten kannalta jotka jo pienenä, jopa vauvana on sijoitettu (sijais)perheeseen? Heilläkö ei ole oikeutta kokea niitä aikuisia joiden kanssa elävät ja jotka heistä huolehtivat oikeiksi vanhemmikseen, isäksi ja äidiksi, vaan heidän pitää muistaa ja puhua heistä SIJAISisänä ja -äitinä?
Kyseisillä lapsilla on kahdet vanhemmat. Biologiset ja nämä sijaistavat. Kaikkosten tapauksessa varmaan kohta myös sijaisäitipuoli ja sijaisisäpuoli.
Tämä tehdään ihan kaikille osapuolille selväksi. Se on ihan lasten etu ja siitä lähdetään.
Sinä sivuutat nyt sen että yleensä lapsi kiintyy siihen aikuiseen/niihin aikuisiin joiden kanssa viettää aikaa ja jotka huolehtivat hänen tarpeistaan ja antavat hellyyttä. Ei varsinkaan pieni lapsi ajattele tai ymmärrä mitään biologisia ja sijaisjuttuja.
Kirjoitat kuin tunteeton virkamies, puhut lapsen eduista mutta et kuitenkaan ajattele sitä vaan lakia ja säädöksiä.
Olga Temonen hoiti asian oikein. Hän oli tytölle tärkeä aikuinen, mutta kunnioitti aina lapsen äitiä.
Se että erilaiset aikuiset kilpailee lapsen kiintymyksestä ei ole lapsen etu. Päinvastoin.
Eihän kaikkien tilanne ole samanlainen. Joidenkin biovanhempien kanssa voi tehdä yhteistyötä ja pitää yllä lapsen suhdetta heihin, joidenkin ei.
Kaikkien sijoitettujen lasten tilanne on tismalleen sama. Heillä on useammat vanhemmat, eikä ne kulloisetkin sijaisvanhemmat koskaan ole mitkään "oikeat vanhemmat".
Lähtökohta on aina se, että lapsen biologisia sukulaisia kunnioitetaan, yhteyttä pidetään ja lapsi tietää, mistä tulee.
Hyvä sijaisvanhempi ei koskaan osta itseään millään tavalla lapsen "parhaaksi aikuiseksi" tai "oikeaksi vanhemmaksi" tms. vaan tajuaa tämän lähtökohdan syvällisesti ja kunnioittaa sitä.
Tämä kerrotaan siellä valmennuksessa. Aina.
Vaikutat hyvin teoreettiselta ja mustavalkoiselta ihmiseltä. Ihmisistä kun on kyse niin on niin paljon psykologisia ja emotionaalisia tekijöitä jotka vaikuttavat asiaan kaikesta yrityksestä huolimatta. Ei kenenkään tunteita ja kiintymystä voi säädellä ja pakottaa loputtomiin - jos lainkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina on ajatuksena palauttaa lapset.
Ajatuksena on aina lapsen etu, todellisuudessa harvoin kun on kyseessä pienet lapset pyrkimys olisi palauttaa lapset vanhemmille joilta heidät on otettu huostaan. On toki tilanteita joissa lapset joudutaan sijoittamaan uuteen kotiin kun perhehoito alkuperäisessä ei syystä tai toisesta enää onnistu. Tätä tietenkin pyritään välttämään valitsemalla hoito lapsen mukaan.
Se on SIJAISvanhemmuutta. Sijaisvanhempi sijaistaa oikeaa vanhempaa.
Esim Olga Temonen on nykyään enää tukiperhe sille sijoitetulle lapselle, joka heillä asui pienenä. Nyt lapsi on palannut äidilleen. Tuli Temosille paljon pienempänä kuin nuo Kaikkosille sijoitetut lapset.
Varmasti Satu Taiveaho pyrkii kaikin keinoin käyttämään kaikki suhteensa yms saadakseen pitää hänelle sijoitetut lapset, mutta hän on silti vain SIJAISäiti.
lapsille Satu on oikea äiti ja Antti oikea isä.
Ei todellakaan ole.
Sijaisvanhemmat ovat aina vain sijaisia. Lapsille pitää opettaa asioiden oikea laita - sossu vaatii tätä yksiselitteisesti - ja heidän oikeita sukulaisuussuhteitaan pidetään yllä.
Jos menee niin sekaisin että takertuu tuolla lailla sijoitettuihin lapsiin, se vain todistaa karulla tavalla, että lapsettomuustraumainen ei sovi sijaisvanhemmaksi.
Ajatteletko nyt asiaa teknisesti ja juridisesti vai niiden lasten kannalta jotka jo pienenä, jopa vauvana on sijoitettu (sijais)perheeseen? Heilläkö ei ole oikeutta kokea niitä aikuisia joiden kanssa elävät ja jotka heistä huolehtivat oikeiksi vanhemmikseen, isäksi ja äidiksi, vaan heidän pitää muistaa ja puhua heistä SIJAISisänä ja -äitinä?
Kyseisillä lapsilla on kahdet vanhemmat. Biologiset ja nämä sijaistavat. Kaikkosten tapauksessa varmaan kohta myös sijaisäitipuoli ja sijaisisäpuoli.
Tämä tehdään ihan kaikille osapuolille selväksi. Se on ihan lasten etu ja siitä lähdetään.
Sinä sivuutat nyt sen että yleensä lapsi kiintyy siihen aikuiseen/niihin aikuisiin joiden kanssa viettää aikaa ja jotka huolehtivat hänen tarpeistaan ja antavat hellyyttä. Ei varsinkaan pieni lapsi ajattele tai ymmärrä mitään biologisia ja sijaisjuttuja.
Kirjoitat kuin tunteeton virkamies, puhut lapsen eduista mutta et kuitenkaan ajattele sitä vaan lakia ja säädöksiä.
Olga Temonen hoiti asian oikein. Hän oli tytölle tärkeä aikuinen, mutta kunnioitti aina lapsen äitiä.
Se että erilaiset aikuiset kilpailee lapsen kiintymyksestä ei ole lapsen etu. Päinvastoin.
Eihän kaikkien tilanne ole samanlainen. Joidenkin biovanhempien kanssa voi tehdä yhteistyötä ja pitää yllä lapsen suhdetta heihin, joidenkin ei.
Kaikkien sijoitettujen lasten tilanne on tismalleen sama. Heillä on useammat vanhemmat, eikä ne kulloisetkin sijaisvanhemmat koskaan ole mitkään "oikeat vanhemmat".
Lähtökohta on aina se, että lapsen biologisia sukulaisia kunnioitetaan, yhteyttä pidetään ja lapsi tietää, mistä tulee.
Hyvä sijaisvanhempi ei koskaan osta itseään millään tavalla lapsen "parhaaksi aikuiseksi" tai "oikeaksi vanhemmaksi" tms. vaan tajuaa tämän lähtökohdan syvällisesti ja kunnioittaa sitä.
Tämä kerrotaan siellä valmennuksessa. Aina.
Vaikutat hyvin teoreettiselta ja mustavalkoiselta ihmiseltä. Ihmisistä kun on kyse niin on niin paljon psykologisia ja emotionaalisia tekijöitä jotka vaikuttavat asiaan kaikesta yrityksestä huolimatta. Ei kenenkään tunteita ja kiintymystä voi säädellä ja pakottaa loputtomiin - jos lainkaan.
Minulla on järki päässä. Niin sen pitää sijaisvanhemmillakin olla, eikä antaa omien traumojen ja tunteiden lyödä yli.
Sijoitus on juridinen toimenpide. Ei mikään emotionaalinen lapsen kaappaus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina on ajatuksena palauttaa lapset.
Ajatuksena on aina lapsen etu, todellisuudessa harvoin kun on kyseessä pienet lapset pyrkimys olisi palauttaa lapset vanhemmille joilta heidät on otettu huostaan. On toki tilanteita joissa lapset joudutaan sijoittamaan uuteen kotiin kun perhehoito alkuperäisessä ei syystä tai toisesta enää onnistu. Tätä tietenkin pyritään välttämään valitsemalla hoito lapsen mukaan.
Se on SIJAISvanhemmuutta. Sijaisvanhempi sijaistaa oikeaa vanhempaa.
Esim Olga Temonen on nykyään enää tukiperhe sille sijoitetulle lapselle, joka heillä asui pienenä. Nyt lapsi on palannut äidilleen. Tuli Temosille paljon pienempänä kuin nuo Kaikkosille sijoitetut lapset.
Varmasti Satu Taiveaho pyrkii kaikin keinoin käyttämään kaikki suhteensa yms saadakseen pitää hänelle sijoitetut lapset, mutta hän on silti vain SIJAISäiti.
lapsille Satu on oikea äiti ja Antti oikea isä.
Ei todellakaan ole.
Sijaisvanhemmat ovat aina vain sijaisia. Lapsille pitää opettaa asioiden oikea laita - sossu vaatii tätä yksiselitteisesti - ja heidän oikeita sukulaisuussuhteitaan pidetään yllä.
Jos menee niin sekaisin että takertuu tuolla lailla sijoitettuihin lapsiin, se vain todistaa karulla tavalla, että lapsettomuustraumainen ei sovi sijaisvanhemmaksi.
Ajatteletko nyt asiaa teknisesti ja juridisesti vai niiden lasten kannalta jotka jo pienenä, jopa vauvana on sijoitettu (sijais)perheeseen? Heilläkö ei ole oikeutta kokea niitä aikuisia joiden kanssa elävät ja jotka heistä huolehtivat oikeiksi vanhemmikseen, isäksi ja äidiksi, vaan heidän pitää muistaa ja puhua heistä SIJAISisänä ja -äitinä?
Kyseisillä lapsilla on kahdet vanhemmat. Biologiset ja nämä sijaistavat. Kaikkosten tapauksessa varmaan kohta myös sijaisäitipuoli ja sijaisisäpuoli.
Tämä tehdään ihan kaikille osapuolille selväksi. Se on ihan lasten etu ja siitä lähdetään.
Sinä sivuutat nyt sen että yleensä lapsi kiintyy siihen aikuiseen/niihin aikuisiin joiden kanssa viettää aikaa ja jotka huolehtivat hänen tarpeistaan ja antavat hellyyttä. Ei varsinkaan pieni lapsi ajattele tai ymmärrä mitään biologisia ja sijaisjuttuja.
Kirjoitat kuin tunteeton virkamies, puhut lapsen eduista mutta et kuitenkaan ajattele sitä vaan lakia ja säädöksiä.
Olga Temonen hoiti asian oikein. Hän oli tytölle tärkeä aikuinen, mutta kunnioitti aina lapsen äitiä.
Se että erilaiset aikuiset kilpailee lapsen kiintymyksestä ei ole lapsen etu. Päinvastoin.
Eihän kaikkien tilanne ole samanlainen. Joidenkin biovanhempien kanssa voi tehdä yhteistyötä ja pitää yllä lapsen suhdetta heihin, joidenkin ei.
Kaikkien sijoitettujen lasten tilanne on tismalleen sama. Heillä on useammat vanhemmat, eikä ne kulloisetkin sijaisvanhemmat koskaan ole mitkään "oikeat vanhemmat".
Lähtökohta on aina se, että lapsen biologisia sukulaisia kunnioitetaan, yhteyttä pidetään ja lapsi tietää, mistä tulee.
Hyvä sijaisvanhempi ei koskaan osta itseään millään tavalla lapsen "parhaaksi aikuiseksi" tai "oikeaksi vanhemmaksi" tms. vaan tajuaa tämän lähtökohdan syvällisesti ja kunnioittaa sitä.
Tämä kerrotaan siellä valmennuksessa. Aina.
Kyllä kyllä. Siitä huolimatta lapsi voi kokea ne sijaisvanhemmat oikeiksi vanhemmikseen. Vaikka kuinka kerrottaisiin mikä on tilanne. Sille et sinä eikä kukaan muukaan voi mitään. Miksi jankutat tuota "yrittää ostaa itsensä lapsen parhaaksi aikuiseksi"?
Sitä että sijaisvanhempi ei tajua asemaansa vaan kaikin keinoin tuputtaa lapselle kaikkea mahdollista ollakseen "se tärkein" ja "se paras" ja "se oikea".
Vähän kuin sinä nyt hössötät, sairaasti.
Minä en hössötä. Edelleen käyt kiinni toisten palstalaisten persoonaan, ei anna hyvää kuvaa itsestäsi.
Puhutko nyt jostain tietystä sijaisvanhemmasta joka yrittää omia lapsen vai yleisellä tasolla, kuten minä?
Anteeksi kun sanon näin mutta vaikutat hyvin nuorelta/ elämää kokemattomalta ihmiseltä kun olet niin jäykkä asenteissasi etkä edes yritä ajatella asioita useammalta kantilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina on ajatuksena palauttaa lapset.
Ajatuksena on aina lapsen etu, todellisuudessa harvoin kun on kyseessä pienet lapset pyrkimys olisi palauttaa lapset vanhemmille joilta heidät on otettu huostaan. On toki tilanteita joissa lapset joudutaan sijoittamaan uuteen kotiin kun perhehoito alkuperäisessä ei syystä tai toisesta enää onnistu. Tätä tietenkin pyritään välttämään valitsemalla hoito lapsen mukaan.
Se on SIJAISvanhemmuutta. Sijaisvanhempi sijaistaa oikeaa vanhempaa.
Esim Olga Temonen on nykyään enää tukiperhe sille sijoitetulle lapselle, joka heillä asui pienenä. Nyt lapsi on palannut äidilleen. Tuli Temosille paljon pienempänä kuin nuo Kaikkosille sijoitetut lapset.
Varmasti Satu Taiveaho pyrkii kaikin keinoin käyttämään kaikki suhteensa yms saadakseen pitää hänelle sijoitetut lapset, mutta hän on silti vain SIJAISäiti.
lapsille Satu on oikea äiti ja Antti oikea isä.
Ei todellakaan ole.
Sijaisvanhemmat ovat aina vain sijaisia. Lapsille pitää opettaa asioiden oikea laita - sossu vaatii tätä yksiselitteisesti - ja heidän oikeita sukulaisuussuhteitaan pidetään yllä.
Jos menee niin sekaisin että takertuu tuolla lailla sijoitettuihin lapsiin, se vain todistaa karulla tavalla, että lapsettomuustraumainen ei sovi sijaisvanhemmaksi.
Ajatteletko nyt asiaa teknisesti ja juridisesti vai niiden lasten kannalta jotka jo pienenä, jopa vauvana on sijoitettu (sijais)perheeseen? Heilläkö ei ole oikeutta kokea niitä aikuisia joiden kanssa elävät ja jotka heistä huolehtivat oikeiksi vanhemmikseen, isäksi ja äidiksi, vaan heidän pitää muistaa ja puhua heistä SIJAISisänä ja -äitinä?
Kyseisillä lapsilla on kahdet vanhemmat. Biologiset ja nämä sijaistavat. Kaikkosten tapauksessa varmaan kohta myös sijaisäitipuoli ja sijaisisäpuoli.
Tämä tehdään ihan kaikille osapuolille selväksi. Se on ihan lasten etu ja siitä lähdetään.
Sinä sivuutat nyt sen että yleensä lapsi kiintyy siihen aikuiseen/niihin aikuisiin joiden kanssa viettää aikaa ja jotka huolehtivat hänen tarpeistaan ja antavat hellyyttä. Ei varsinkaan pieni lapsi ajattele tai ymmärrä mitään biologisia ja sijaisjuttuja.
Kirjoitat kuin tunteeton virkamies, puhut lapsen eduista mutta et kuitenkaan ajattele sitä vaan lakia ja säädöksiä.
Olga Temonen hoiti asian oikein. Hän oli tytölle tärkeä aikuinen, mutta kunnioitti aina lapsen äitiä.
Se että erilaiset aikuiset kilpailee lapsen kiintymyksestä ei ole lapsen etu. Päinvastoin.
Eihän kaikkien tilanne ole samanlainen. Joidenkin biovanhempien kanssa voi tehdä yhteistyötä ja pitää yllä lapsen suhdetta heihin, joidenkin ei.
Kaikkien sijoitettujen lasten tilanne on tismalleen sama. Heillä on useammat vanhemmat, eikä ne kulloisetkin sijaisvanhemmat koskaan ole mitkään "oikeat vanhemmat".
Lähtökohta on aina se, että lapsen biologisia sukulaisia kunnioitetaan, yhteyttä pidetään ja lapsi tietää, mistä tulee.
Hyvä sijaisvanhempi ei koskaan osta itseään millään tavalla lapsen "parhaaksi aikuiseksi" tai "oikeaksi vanhemmaksi" tms. vaan tajuaa tämän lähtökohdan syvällisesti ja kunnioittaa sitä.
Tämä kerrotaan siellä valmennuksessa. Aina.
Vaikutat hyvin teoreettiselta ja mustavalkoiselta ihmiseltä. Ihmisistä kun on kyse niin on niin paljon psykologisia ja emotionaalisia tekijöitä jotka vaikuttavat asiaan kaikesta yrityksestä huolimatta. Ei kenenkään tunteita ja kiintymystä voi säädellä ja pakottaa loputtomiin - jos lainkaan.
Minulla on järki päässä. Niin sen pitää sijaisvanhemmillakin olla, eikä antaa omien traumojen ja tunteiden lyödä yli.
Sijoitus on juridinen toimenpide. Ei mikään emotionaalinen lapsen kaappaus.
Kuitenkin niillä sijoitetuilla lapsilla on oikeus tuntea itsensä rakastetuiksi siinä kodissa jossa kasvavat ja saada lapsen suhde vanhempaan. Minä en käsittele tätä asiaa sijaisvanhemman näkökulmasta vaan lapsen. Sitä sinä et tunnu käsittävän.
Alue: Aihe vapaa
Mistä sinä tiedät mitä ko lapset ajattelevat ja millainen tunnesuhde heillä on Satuun ja Anttiin?