Auttakaa mua pääsemään irti sokerin himosta.

Ja kun vedän "kokoajan" sokerisia herkkuja huomaan olevani väsymeempi ja pinna kireällä herkemmin. Silti muka niin vaikeaa päästä eroon. Meille ayntyi vauva 5 vk sitten, sillon homma riistäyty käsistä. Raskausaikana en niinkään syönyt makeaa, se lähinnä kuvotti.

Ei siitä himosta välttämättä pääse, mutta on mahdollista opetella olemaan antamatta sille periksi. Itse oon laihduttanut 20 kg viimeisen vuoden aikana ja niin vaan olen saanut pysyttyä erossa liioista makeista, kun motivaatio on kova. Mieli tekee usein, mutta kun olen päättänyt etten syö kuin tiettyinä sallittuina herkkupäivinä, niin en syö vaikka kuinka mieliteko korventaisi. Mulle riittävän motivaation aiheutti painon nousu 100 kiloon.

Se on valitettavasti mahdoton tehtävä!

Jätä kokonaan kerrasta, viekkarit kestää jonkin aikaa ja jätä myös suurin osa (varsinkin hötöt) hiilareista, koska muuten kierre vain jatkuu. Nim. ennen joka ilta karkkia :)

Minulla myös sokerin, tarkemmin karkin, himo. Aivot reagoivat siihen kuin huumeeseen. Leivonnaiset, jäätelö, sipsit tai muut herkut eivät minua koukuta, ja ehkä siksi en ole ylipainoinen.

Olen tullut siihen tulokseen, että karkkiin pitäisi suhtautua kuin alkoholisti viinaan: täysstoppi. Muuten aivot eivät vieroitu.

Vierailija kirjoitti:

Ei siitä himosta välttämättä pääse, mutta on mahdollista opetella olemaan antamatta sille periksi. Itse oon laihduttanut 20 kg viimeisen vuoden aikana ja niin vaan olen saanut pysyttyä erossa liioista makeista, kun motivaatio on kova. Mieli tekee usein, mutta kun olen päättänyt etten syö kuin tiettyinä sallittuina herkkupäivinä, niin en syö vaikka kuinka mieliteko korventaisi. Mulle riittävän motivaation aiheutti painon nousu 100 kiloon.

Kiitos ja mahatva että olet onnistunut, jatka samaa rataa.😊

Olen yrittäny olla kaupassa käydessä ostamatta herkkuja mutta aina ei onnistu. Vähentämään oon päässyt jo onneksi vähän.

Ylipainoa ei ole vielä..mutta tällä menolla ei taida kauaa tarvia odotella sitäkin tähän..

Ap

Vierailija kirjoitti:

Minulla myös sokerin, tarkemmin karkin, himo. Aivot reagoivat siihen kuin huumeeseen. Leivonnaiset, jäätelö, sipsit tai muut herkut eivät minua koukuta, ja ehkä siksi en ole ylipainoinen.

Olen tullut siihen tulokseen, että karkkiin pitäisi suhtautua kuin alkoholisti viinaan: täysstoppi. Muuten aivot eivät vieroitu.

Tämä mullakin..karkin himo kamala, pullaa, piirakkaa yms ei tee kokoajan mieli enkä niitä ole kokoajan napsimassa. Mutta karkki ja doris keksit, niitä vaikea vastustaa.

Ap

Keksi joku terveellisempi naposteltava, esim. porkkanat, mitä vedät aina kun tulee makeanhimo.

Pitää syödä kasviksia ja kunnon ruokaa niin usein, että ei pääse tulemaan nälkä. Nälkäisenä alkaa tekemään mieli kaikenlaista epäterveellistä ja makeaa.

Toinen mua auttanut keino on se, että opettelee kohtuuteen. Ei kiellä itseltään totaalisesti mitään, mutta katsoo määrää. Jos on tottunut suklaanhimossaan vetämään koko levyn, niin salli itsellesi pikku patukka, esim. kerran viikossa, ja päätä, että tämä riittää. JOs kieltäydyt kokonaan, himo kasvaa ja lopulta sitä ei voi enää vastustaa (näin ainakin mulla). Pienellä määrällä voi opetella tyydyttämään himon.

Itselläni onnistui tällä tavalla:

- vieroitus pienellä sokerimäärällä muutaman päivän kuluessa, joku keinomakeutettu pahanmakuinen pastillirasia tms.

- hedelmiä saa syödä rajoitetusti, marjat sallittu - ei karsita terveellisistä mutta:

-sokerimehut, sokerijogurit ym. piilosokeri pois kerrasta. Luonnonmehuja joissa ei mitään makeutusainetta voi käyttää, voi itse lisätä vähän nestemäistä makeuttajaa. Ihan turha skitsoilla keinomakeuttajien maltillisesta käytöstä, jatkuva sokerin syöminen on paljon vaarallisempaa. Jogurttiin marjoja, pähkinöitä, siemeniä, kanelia, kuivattua minttua tms. 

-nopeasti imeytyvät hiilarit minimiin, koska ne aiheuttavat verensokerin heilahteluja ja ahmimista

- selkeät ruoka-ajat eli ei napostelua aterioiden välillä

- ja tärkein: muista syödä tarpeeksi kuitupitoista ja verensokerin hyvin tasaisena pitävää ruokaa. Kasviksia kuten raasteita runsaasti ruokavalioon, myös proteiinia ja syö tarpeeksi kerralla ettei tule naposteluhimoa

-yksi herkkupäivä viikossa jos se sopii tai jos tulee vaikka synttärit eli syöt keskellä viikolla kakkua niin vähän vähemmän herkkuja esim. lauantaina. Jos syöt pitkään rajoittaen sokeria ei karkkia edes tee enää kovin mieli.

-sokeroimaton kaakaojauhe on huippua: sitä pienen hermesetasmäärän kanssa vaikka maitokaakaoon. Mausta ruuat hyvin.

Vaikeinta on sitten pitää tämä dieetti... joulun jälkeen on riskiaika. Heti uudenvuoden jälkeen paluu normaaliin ruokavalioon.

Laitat muun ruokavalion kuntoon. Et siis esim. yritä laihduttaa, koska se vain johtaa pahempaan kierteeseen kun keho alkaa huutaa energiatiheää ravintoa. Jos syöt tarpeeksi oikeaa ruokaa, eli vähintään kilo vihanneksia päivässä, proteiinia ja hyviä rasvoja joka aterialla ja säännöllisin väliajoin, ja silti sokerinhimo vaivaa, miettisin muita syitä. Oletko tunnesyöjä? Välttelisin myös puhumasta sokeriaddiktiosta, sillä silloin viet itseltäsi pois vallan muuttaa tilannetta. Jos koko ajan mietit ja uneksit niistä herkuista niin aivan 100% myös sorrut niitä syömään. Mitä enemmän kiellät itseltäsi sitä varmemmin lipsut. Söisit sitten mieluummin nautiskellen ja ilolla, jos kerran kuitenkin niitä syöt. Painokin nousee paljon vähemmän kun ei koko ajan stressaa.

Mua on auttanut se, että on säännölliset ruoka-ajat, jolloin syön riittävästi! Aamiainen, lounas, illallinen. Jos en ehdi tehdä mitään, käyn jossain syömässä tai ostan niin terveellisen eineksen kuin löydän. Välillä tekee mieli jotain sokerista, mutta sitä on helpompi vastustaa ja tajuan, että kyseessä on nälkä. Toivottavasti löydät avun jostain!

Mä oon elänyt koko lapsuuden ja nuoruuden sokerilla. Aina oli karkkikaappi täynnä karkkia eikä ruokaa juuri tehty. Vaikea näin aikuisena muuttaa tapojaan mitkä on lapsuudesta oppinut. Kerran olin kuukauden karkkilakossa näin aikuisiällä, muuten karkkia menee ihan joka päivä. Nykyään BMI näyttää jo lievää ylipainoa ja tiedän kyllä mistä syystä :(

Kyllä siitä pääsee kokonaan eroon kun on riittävän kauan ilman. Minulla meni paari-kolme viikkoa, kun himo sammui. Nyt jos joskus maistaa jotain makeaa, ihmettelee lähinnä, mikä siinä oikein koukutti, kun ei se edes maistu hyvältä! Herkut on aivan muunlaisia kuin makeita.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä siitä pääsee kokonaan eroon kun on riittävän kauan ilman. Minulla meni paari-kolme viikkoa, kun himo sammui. Nyt jos joskus maistaa jotain makeaa, ihmettelee lähinnä, mikä siinä oikein koukutti, kun ei se edes maistu hyvältä! Herkut on aivan muunlaisia kuin makeita.

Kiva että jollain toimii. Itselläni ei ole toiminut ollenkaan, ja mitä pidempi totaalitauko makeista herkuista, sitä suurempi ahmintahimo sitten kun lopulta sallii itselleen jotain pientä tai lankeaa syömään makeaa vaikkei pitänyt. Pisimmillään olen puoli vuotta ollut kokonaan ilman makeita herkkuja mutta sen jälkeinen herkkurepsahdus olikin sitten ahmimishäiriöistyyppistä syömistä, niin kovaksi himo oli kasvanut.

Ruuassa kun on tarpeeksi rasvaa ja vain vähän hiilaria (täsä joku varmasti pillastuu), niin verensokeri ei heittele ja ei tule hiilarihimoja.

Vierailija kirjoitti:

Mä oon elänyt koko lapsuuden ja nuoruuden sokerilla. Aina oli karkkikaappi täynnä karkkia eikä ruokaa juuri tehty. Vaikea näin aikuisena muuttaa tapojaan mitkä on lapsuudesta oppinut. Kerran olin kuukauden karkkilakossa näin aikuisiällä, muuten karkkia menee ihan joka päivä. Nykyään BMI näyttää jo lievää ylipainoa ja tiedän kyllä mistä syystä :(

Mulla on ollut ihan sama tilanne, lapsena mentiin karkilla ja vaalealla leivällä. Kirjoitin viestissä 12, mikä mua on auttanut. Arjessa täytyy keskittyä säännöllisiin ruoka-aikoihin kunnes ne alkaa rullata itsestään. Ei saa samaan aikaan ajatella laihduttamista, vaan syödä itsensä kylläiseksi oikealla ruualla ja ehkä opetella tekemään sitä. Toi himo on vaan sitä, että elimistö pyytää sitä, mistä on tottunut saamaan energiaa ja sen voi opettaa pyytämään eri asiaa! Tsemppiä!

1. Muutamaksi päiväksi kaikki sokerisen makeat maut pois.

2. Täytät kalenteriin ruoka-ajat niin että syöt säännöllisesti täyttävän aamupalan ja 2-3 kertaa lämpimän ruoan, yksi näistä iltapala. Tee munavoita iso satsi jääkaappiin ja syö sitä himon hetkellä. Ehdottomasti munavoita! Ei mitään muuta ruoka-aikojen ulkopuolella. 

3. Lisäksi täytät kalenterin niin että sinulla on puuhaa kodin ulkopuolella, ettet istu kotona herkkukaapin vieressä odottamassa että irtokarkki putoaisi suuhun (oikeasti - tyhjennä kaappi, anna pois paikallispalstalla tai lähimmälle kaupan nurkan päivystäjälle josset roskiin halua kaataa).

Muutama eka päivä vaikein, selviät niistä niin olet jo melkein maalissa!! Jatkossakin säännöllinen kylläisyyttä tuova ja verensokeria tasaisena pitävä ruokailu oleellisen tärkeää!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä siitä pääsee kokonaan eroon kun on riittävän kauan ilman. Minulla meni paari-kolme viikkoa, kun himo sammui. Nyt jos joskus maistaa jotain makeaa, ihmettelee lähinnä, mikä siinä oikein koukutti, kun ei se edes maistu hyvältä! Herkut on aivan muunlaisia kuin makeita.

Kiva että jollain toimii. Itselläni ei ole toiminut ollenkaan, ja mitä pidempi totaalitauko makeista herkuista, sitä suurempi ahmintahimo sitten kun lopulta sallii itselleen jotain pientä tai lankeaa syömään makeaa vaikkei pitänyt. Pisimmillään olen puoli vuotta ollut kokonaan ilman makeita herkkuja mutta sen jälkeinen herkkurepsahdus olikin sitten ahmimishäiriöistyyppistä syömistä, niin kovaksi himo oli kasvanut.

Mielenkiinnosta kysyn, että mitä se "salliminen" sinulle tarkoitti? Mietin siis sitä, että jos me ajatellaan että esim. "tänään saan syödä herkkuja" se helposti menee niin, että me mielessämme ajatellaan että tän jälkeen ei sitten enää syödä ja ollaan ilman. Ja sitten päästään taas siihen kierteeseen missä epätoivoisina ahmitaan ns. viimeistä ehtoollista. Jos sinulla se puoli vuotta meni herkuista unelmoiden, niin en yhtään ihmettele, että se johti minne johti. Se on väistämätöntä.

Auttaisko ikävät faktat.

Child labour in the sugar plantations: A cursory assessment

https://www.ilo.org/wcmsp5/groups/public/---asia/---ro-bangkok/---ilo-m…

A Growing Concern: Modern Slavery and Agricultural Production in Brazil and South Asia

https://www.du.edu/korbel/hrhw/researchdigest/slavery/agriculture.pdf

Isoimmat sokeriherkkujen tuottajat tuskin käyttävät kovin eettistä työvoimaa, kun voivat myydä herkkuja niin halvalla.

Itse sain sokerinhimon lähes täysin pois kun löysin oikean motivaation (= em. eettiset ongelmat), käytännössä vähensin joistakin jutuista sokeria pikkuhiljaa (esim. jogurtissa siirryin ensin sokeroiduista maustamattomaan johon lisäsin itse hedelmiä ja aluksi myös vähän sokeria, sitten sokeri jäi pikkuhiljaa kokonaan pois), osan kanssa vähensin määriä (=silloin kun söin karkkia/keksejä tms otin vähemmän kerralla), aloin pitämään 1 sokerittoman päivän viikossa ja lisäsin päiviä pikkuhiljaa, en ostanut kotiin pahimpia kiusauksenaiheuttajia aluksi ollenkaan, korvasin sokeriherkkuja hedelmillä jne. Eli kaikki keinot käytössä riippuen siitä mikä vaikutti minkäkin sokeria sisältävän jutun kanssa parhaalta tavalta. Lopputulos on se, että siinä missä aiemmin söin sokerijuttuja monta kertaa päivässä, nyt ei mene edes joka viikko. Viimeisen kuukauden aikana olen esim. syönyt kourallisen karkkia ja 2 palaa itse leivottua marjapiirakkaa.