Lue keskustelun säännöt.
Kun joku kohtelee sua huonosti, ajatteletko että
21.09.2018 |
syy on sinussa vai hänessä? Itse ajattelen automaattisesti että syy on minussa. jos olisin hyvä tyyppi, mua ei kohdeltaisi huonosti.
Kommentit (62)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos en ole tehnyt mitään, mistä kokisin ansaitsevani huonon kohtelun, ajattelen jotenkin niin, että tällä toisella on huono päivä, huolia, stressiä tms jonka purki nyt sitten sattumalta minuun, kun "osuin tielleen".
Tai sitten ajattelen, että hän on vain todella huonokäytöksinen.
Tykkään tästä ominaisuudestani, etten ota henkilökohtaisesti. Tajusin nimittäin vasta yli kolmikymppisenä että vain osa ajattelee näin, eikä kaikki. Ja ne jotka eivät ajattele näin vaan ottavat kaiken henkilökohtaisesti, elävät aika vaikeaa elämää...
Ei se, että jokin loukkaa aina tarkoita sitä, että toinen ottaisi asian henkilökohtaisesti.
Kyllä se itseasiassa tarkoittaa juuri sitä. Oma asenne ja ajatukset vaikuttaa. Jos ihminen on hyvällä itsetunnolla varustettu, hyväntuulinen, levännyt yms., ei tarkoituksellakaan lasuttu loukkaus välttämättä loukkaa yhtään, vaan valuu kuin vesi hanhen selästä.
Eli sinua kohtaan voi käyttäytyä väärin, etkä tee yhtikäs mitään?
Totta kai teen jotain, jos loukkaukset jatkuu. Poistun tilanteesta, otan etäisyyttä, katkaisen välit. Mutta en välttämättä silti ole sen kummemmin loukkaantunut, ajattelen, että ihmisellä on ongelmia, joiden vuoksi ei ole kovin mukavaa seuraa, joten miksi olisin tällaisen ihmisen lähellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä ajattelen niin, että jokainen on itse vastuussa omasta käytöksestään ja jokainen voi valita, miten käyttäytyy ja reagoi asioihin.
Toki on lieventäviä asianhaaroja, kuten huono päivä, mutta miten pitkälle huonoa päiväänsä voi toisen päälle purkaa...
Toinen on se, että ihmiset kokevat asiat eri tavoin. Toiselle jokin käytös voi jäädä kokonaan huomioimatta, toiselle sama on hirveä järkytys, ja kaikki reaktion lähtevät ihmisen aikaisemmista kokemuksista.
Mutta summa summarum, huonosti käyttäytynyt olisi lähtökohtaisesti voinut valita myös toisen tavan käyttäytyä, joten vika on hänessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos en ole tehnyt mitään, mistä kokisin ansaitsevani huonon kohtelun, ajattelen jotenkin niin, että tällä toisella on huono päivä, huolia, stressiä tms jonka purki nyt sitten sattumalta minuun, kun "osuin tielleen".
Tai sitten ajattelen, että hän on vain todella huonokäytöksinen.
Tykkään tästä ominaisuudestani, etten ota henkilökohtaisesti. Tajusin nimittäin vasta yli kolmikymppisenä että vain osa ajattelee näin, eikä kaikki. Ja ne jotka eivät ajattele näin vaan ottavat kaiken henkilökohtaisesti, elävät aika vaikeaa elämää...
Ei se, että jokin loukkaa aina tarkoita sitä, että toinen ottaisi asian henkilökohtaisesti.
Kyllä se itseasiassa tarkoittaa juuri sitä. Oma asenne ja ajatukset vaikuttaa. Jos ihminen on hyvällä itsetunnolla varustettu, hyväntuulinen, levännyt yms., ei tarkoituksellakaan lasuttu loukkaus välttämättä loukkaa yhtään, vaan valuu kuin vesi hanhen selästä.
Oma asenne ei tarkoita sitä, että asian ottaa henkilökohtaisesti. Jos joku käyttää valtaa ja on epäreilu, niin se loukkaa minua, eikä ole henkilökohtainen asia.
Sanoisin silti olevani eri mieltä kanssasi.
Tosin,n yt on pakko kysyä, tarkentaakseni puhummeko samasta asiasta, tarkoitatko loukkaantumisella sellaista yleistä ajatusta että "höh, onpa typerää" (esim. jostain eduskunnan päätöksestä, joka kuulostaa tyhmältä muttei suoranaisesti vaikuta sinuun) vai tarkoitatko ihan sellaista loukkaantumista, jossa henkilökohtaisesti pahoitat mielesi ja koet epämuellyttäviä tunteita/vellot niissä?Jälkimmäistä tietysti. En laske ensimmäistä miksikään. Mikä loukkaus se muka on?
Osa "loukkaantuu" sellaisistakin.
No mutta, kiitos tarkennuksestasi. Nyt voi epäilyksettä sanoa, että olen kanssasi eri mieltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos en ole tehnyt mitään, mistä kokisin ansaitsevani huonon kohtelun, ajattelen jotenkin niin, että tällä toisella on huono päivä, huolia, stressiä tms jonka purki nyt sitten sattumalta minuun, kun "osuin tielleen".
Tai sitten ajattelen, että hän on vain todella huonokäytöksinen.
Tykkään tästä ominaisuudestani, etten ota henkilökohtaisesti. Tajusin nimittäin vasta yli kolmikymppisenä että vain osa ajattelee näin, eikä kaikki. Ja ne jotka eivät ajattele näin vaan ottavat kaiken henkilökohtaisesti, elävät aika vaikeaa elämää...
Ei se, että jokin loukkaa aina tarkoita sitä, että toinen ottaisi asian henkilökohtaisesti.
Kyllä se itseasiassa tarkoittaa juuri sitä. Oma asenne ja ajatukset vaikuttaa. Jos ihminen on hyvällä itsetunnolla varustettu, hyväntuulinen, levännyt yms., ei tarkoituksellakaan lasuttu loukkaus välttämättä loukkaa yhtään, vaan valuu kuin vesi hanhen selästä.
Eli sinua kohtaan voi käyttäytyä väärin, etkä tee yhtikäs mitään?
Totta kai teen jotain, jos loukkaukset jatkuu. Poistun tilanteesta, otan etäisyyttä, katkaisen välit. Mutta en välttämättä silti ole sen kummemmin loukkaantunut, ajattelen, että ihmisellä on ongelmia, joiden vuoksi ei ole kovin mukavaa seuraa, joten miksi olisin tällaisen ihmisen lähellä.
Auttaaksesi häntä tietenkin, jos hän ei edes kerran loukkaa sinua. Eli et ollut alunperinkään mikään ystävä, jos epämukava seura vaikkei se loukkaa saa sinut häipymään.
Harvemmin kukaan on kohdellut huonosti. Nekin muutamat kerrat ovat olleet jossain kaupassa tai muussa asiakaspalvelutilanteessa, jossa työntekijällä ei vaan jostain syystä ole ollut rahkeita käyttäytyä ammattimaisesti. Liekö ollut väsynyt, henkilökohtaisia huolia, työhönsä kyllästynyt, työpaikalla huono ilmapiiri tai jotain muuta vastaavaa. En ajattele asiasta sen enempää, mutta seuraavalla kerralla asioin jossain muualla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaihdellen. Joskus ajattelen, että tyypillä on vain huono päivä ja minä nyt satuin kohdalle kun se purkaantui. Eli ei liity mitenkään minuun. Olisi ollut ja on pahalla päällä minusta huolimatta. Tämä asenne silloin, kun pystyn ajattelemaan loogisesti.
Mutta koska olen välillä epävarma, niin en aina ajattele loogisesti ja sitten helposti alan syyttelemään itseäni. Vaikken oikeastaan edes olisi tehnyt tai sanonut mitään väärää.
Toisaalta yritän myös yleensä pohtia, että voisiko olla niin, että tulkitsen toista henkilöä väärin. Joskus sitä ajattelee, että muut tarkoittavat pahalla, mutta eivät hekään oikeastaan ole tarkoittaneet sanomisillaan mitään sen erityisempää.
Ja sitten on tietysti niitä tapauksia, että tajuat kyseisen ihmisen olevan ihan vain ääliö yleisesti. Silloin manailen ihan reilusti kyseistä tyyppiä mielessäni enkä edes mieti selityksiä moiselle käytökselle. Jotkut nyt vaan ovat idiootteja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattelen kuten jungilaiset psykologit ajattelevat: että hän projisoi omaa itseään ja heijastaa minuun sen puolen itsestään, mitä ei suostu itsessään näkemään.
Minä pyrin aina olemaan ystävällinen ja empaattinen, enkä satuta ketään tahallaan. Jos toimisin toisin, niin sitten ajattelisin syyn olevan itsessäni.
Tässä ei olla vielä tilanteessa, että hän olisi LOUKANNUT sinua, eli kohdellut niin huonosti. Eihän huonon käytöksen näkeminen yksistään kellekään mikään ongelma olekaan, vaan mietipä se tilanne, kun se loukkaa sinua. Moni on silti kasvatettu uskomaan, että on siihen itse jotenkin syyllinen.
Niin. Minä olin vuosikymmenet naimisissa miehen kanssa, joka osasi loukata. Ajattelin aina, että hänellä on oikeus omaan mielipiteeseeni, ja minun täytyy kestää se. Ei toisen mielipiteestä ole syytä loukkaantua. Selitin siis itseni näin ulos, jos vain pystyin. Toisen puolen ajasta katsoin peiliin ja löysin syyn itsestäni.
Eron jälkeen välimme tulehtuivat oikein kunnolla. Hän syyttää minua asioista, jotka ovat käsittämättömiä. Tajuan myös, että hän syyttää minua siksi, että on itse tulkinnut asian väärin. Nykyään ajattelen miehen toiminnan olevan hänen projektiotaan.
Jos nykyinen aviomieheni on tökerö, niin ajattelen hänen olevan stressaantunut. Mutta hän ei nyt koskaan loukkaakaan minua.
Eli et ruvennut keskustelemaan ja kommunikoimaan hänen mielipiteistään, vaan lehmänä vain nielit niitä yrittämättäkään muuttua, mikäli hän koki sinun toimivan väärin? Olisiko ehkä häntäkin ajatellen kannattanut huolestua siitä, että hän viestittää sinun toimivan väärin ja loukkaavasti, eikä vain ajatella ylimielisesti, että "sinulla on oikeus mielipiteeseesi, mutta minussa ei ole mitä.n vikaa?" Selkeästi sinussa oli, hänelle. Olit loukkaava ja inhottava puolisona.
Nyt yrität tahallisesti loukata minua etenkin viimeisessä lauseessa. Mitä ajattelen siis sinusta? Ajattelen, että sinulla on kokemus sellaisesta puolisosta tai vanhemmasta, joka kuittasi sinun tunteesi olankohautuksella ja välittämättä. Nyt heijastat tämän kokemuksen minuun ja tulkitset rivien välistä, että minä olen toiminut elämässäni samoilla motiiveilla kuin tuo vanhempasi tms.
Eli heijastat omaa elämääsi minuun - minähän kun en ole tässä kertonut mitään, mitä niissä tilanteissa oikeasti tapahtui.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos en ole tehnyt mitään, mistä kokisin ansaitsevani huonon kohtelun, ajattelen jotenkin niin, että tällä toisella on huono päivä, huolia, stressiä tms jonka purki nyt sitten sattumalta minuun, kun "osuin tielleen".
Tai sitten ajattelen, että hän on vain todella huonokäytöksinen.
Tykkään tästä ominaisuudestani, etten ota henkilökohtaisesti. Tajusin nimittäin vasta yli kolmikymppisenä että vain osa ajattelee näin, eikä kaikki. Ja ne jotka eivät ajattele näin vaan ottavat kaiken henkilökohtaisesti, elävät aika vaikeaa elämää...
Ei se, että jokin loukkaa aina tarkoita sitä, että toinen ottaisi asian henkilökohtaisesti.
Kyllä se itseasiassa tarkoittaa juuri sitä. Oma asenne ja ajatukset vaikuttaa. Jos ihminen on hyvällä itsetunnolla varustettu, hyväntuulinen, levännyt yms., ei tarkoituksellakaan lasuttu loukkaus välttämättä loukkaa yhtään, vaan valuu kuin vesi hanhen selästä.
Oma asenne ei tarkoita sitä, että asian ottaa henkilökohtaisesti. Jos joku käyttää valtaa ja on epäreilu, niin se loukkaa minua, eikä ole henkilökohtainen asia.
Sanoisin silti olevani eri mieltä kanssasi.
Tosin,n yt on pakko kysyä, tarkentaakseni puhummeko samasta asiasta, tarkoitatko loukkaantumisella sellaista yleistä ajatusta että "höh, onpa typerää" (esim. jostain eduskunnan päätöksestä, joka kuulostaa tyhmältä muttei suoranaisesti vaikuta sinuun) vai tarkoitatko ihan sellaista loukkaantumista, jossa henkilökohtaisesti pahoitat mielesi ja koet epämuellyttäviä tunteita/vellot niissä?Jälkimmäistä tietysti. En laske ensimmäistä miksikään. Mikä loukkaus se muka on?
Osa "loukkaantuu" sellaisistakin.
No mutta, kiitos tarkennuksestasi. Nyt voi epäilyksettä sanoa, että olen kanssasi eri mieltä.
Eli sinua saa kohdella väärin, eikä se loukkaa sinua? Nyt siis kyse tilanteesssa, jossa sillä toisella on valtaa sinuun, esim. pomo, ja kyseessä vaikkapa työssä kohteleminen, työehdot, ja niiden heikentäminen, jotta pomo saa enemmän rahaa ja sinun osasi kurjistuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattelen kuten jungilaiset psykologit ajattelevat: että hän projisoi omaa itseään ja heijastaa minuun sen puolen itsestään, mitä ei suostu itsessään näkemään.
Minä pyrin aina olemaan ystävällinen ja empaattinen, enkä satuta ketään tahallaan. Jos toimisin toisin, niin sitten ajattelisin syyn olevan itsessäni.
Tässä ei olla vielä tilanteessa, että hän olisi LOUKANNUT sinua, eli kohdellut niin huonosti. Eihän huonon käytöksen näkeminen yksistään kellekään mikään ongelma olekaan, vaan mietipä se tilanne, kun se loukkaa sinua. Moni on silti kasvatettu uskomaan, että on siihen itse jotenkin syyllinen.
Niin. Minä olin vuosikymmenet naimisissa miehen kanssa, joka osasi loukata. Ajattelin aina, että hänellä on oikeus omaan mielipiteeseeni, ja minun täytyy kestää se. Ei toisen mielipiteestä ole syytä loukkaantua. Selitin siis itseni näin ulos, jos vain pystyin. Toisen puolen ajasta katsoin peiliin ja löysin syyn itsestäni.
Eron jälkeen välimme tulehtuivat oikein kunnolla. Hän syyttää minua asioista, jotka ovat käsittämättömiä. Tajuan myös, että hän syyttää minua siksi, että on itse tulkinnut asian väärin. Nykyään ajattelen miehen toiminnan olevan hänen projektiotaan.
Jos nykyinen aviomieheni on tökerö, niin ajattelen hänen olevan stressaantunut. Mutta hän ei nyt koskaan loukkaakaan minua.
Eli et ruvennut keskustelemaan ja kommunikoimaan hänen mielipiteistään, vaan lehmänä vain nielit niitä yrittämättäkään muuttua, mikäli hän koki sinun toimivan väärin? Olisiko ehkä häntäkin ajatellen kannattanut huolestua siitä, että hän viestittää sinun toimivan väärin ja loukkaavasti, eikä vain ajatella ylimielisesti, että "sinulla on oikeus mielipiteeseesi, mutta minussa ei ole mitä.n vikaa?" Selkeästi sinussa oli, hänelle. Olit loukkaava ja inhottava puolisona.
Nyt yrität tahallisesti loukata minua etenkin viimeisessä lauseessa. Mitä ajattelen siis sinusta? Ajattelen, että sinulla on kokemus sellaisesta puolisosta tai vanhemmasta, joka kuittasi sinun tunteesi olankohautuksella ja välittämättä. Nyt heijastat tämän kokemuksen minuun ja tulkitset rivien välistä, että minä olen toiminut elämässäni samoilla motiiveilla kuin tuo vanhempasi tms.
Eli heijastat omaa elämääsi minuun - minähän kun en ole tässä kertonut mitään, mitä niissä tilanteissa oikeasti tapahtui.
No et niin, mutta tiedätkö miksi miehesi voi pahoin seurassasi? Kiinnostiko se sinua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mieti syyllistä. Lähinnä ainut ajatus on vahingoniloinen "karma". Uskon, että jollain tavalla jotain kautta saa takaisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos en ole tehnyt mitään, mistä kokisin ansaitsevani huonon kohtelun, ajattelen jotenkin niin, että tällä toisella on huono päivä, huolia, stressiä tms jonka purki nyt sitten sattumalta minuun, kun "osuin tielleen".
Tai sitten ajattelen, että hän on vain todella huonokäytöksinen.
Tykkään tästä ominaisuudestani, etten ota henkilökohtaisesti. Tajusin nimittäin vasta yli kolmikymppisenä että vain osa ajattelee näin, eikä kaikki. Ja ne jotka eivät ajattele näin vaan ottavat kaiken henkilökohtaisesti, elävät aika vaikeaa elämää...
Ei se, että jokin loukkaa aina tarkoita sitä, että toinen ottaisi asian henkilökohtaisesti.
Kyllä se itseasiassa tarkoittaa juuri sitä. Oma asenne ja ajatukset vaikuttaa. Jos ihminen on hyvällä itsetunnolla varustettu, hyväntuulinen, levännyt yms., ei tarkoituksellakaan lasuttu loukkaus välttämättä loukkaa yhtään, vaan valuu kuin vesi hanhen selästä.
Eli sinua kohtaan voi käyttäytyä väärin, etkä tee yhtikäs mitään?
Totta kai teen jotain, jos loukkaukset jatkuu. Poistun tilanteesta, otan etäisyyttä, katkaisen välit. Mutta en välttämättä silti ole sen kummemmin loukkaantunut, ajattelen, että ihmisellä on ongelmia, joiden vuoksi ei ole kovin mukavaa seuraa, joten miksi olisin tällaisen ihmisen lähellä.
Auttaaksesi häntä tietenkin, jos hän ei edes kerran loukkaa sinua. Eli et ollut alunperinkään mikään ystävä, jos epämukava seura vaikkei se loukkaa saa sinut häipymään.
Jos jotain olen elämässäni oppinut, niin olla "auttamatta" ihmisiä jotka ongelmissaan eivät pyydä apua, tai kerro ongelmastaan, vaan alkavat syytää loukkauksia tai yrittävät loukata ystäviään. Silloin on parasta vetäytyä pois.
Tietenkin autan ystävää, joka haluaa apua, tai kertoo ongelmastaan.
Toista et voi muuttaa, jos tämä itse ei sitä halua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattelen kuten jungilaiset psykologit ajattelevat: että hän projisoi omaa itseään ja heijastaa minuun sen puolen itsestään, mitä ei suostu itsessään näkemään.
Minä pyrin aina olemaan ystävällinen ja empaattinen, enkä satuta ketään tahallaan. Jos toimisin toisin, niin sitten ajattelisin syyn olevan itsessäni.
Tässä ei olla vielä tilanteessa, että hän olisi LOUKANNUT sinua, eli kohdellut niin huonosti. Eihän huonon käytöksen näkeminen yksistään kellekään mikään ongelma olekaan, vaan mietipä se tilanne, kun se loukkaa sinua. Moni on silti kasvatettu uskomaan, että on siihen itse jotenkin syyllinen.
Niin. Minä olin vuosikymmenet naimisissa miehen kanssa, joka osasi loukata. Ajattelin aina, että hänellä on oikeus omaan mielipiteeseeni, ja minun täytyy kestää se. Ei toisen mielipiteestä ole syytä loukkaantua. Selitin siis itseni näin ulos, jos vain pystyin. Toisen puolen ajasta katsoin peiliin ja löysin syyn itsestäni.
Eron jälkeen välimme tulehtuivat oikein kunnolla. Hän syyttää minua asioista, jotka ovat käsittämättömiä. Tajuan myös, että hän syyttää minua siksi, että on itse tulkinnut asian väärin. Nykyään ajattelen miehen toiminnan olevan hänen projektiotaan.
Jos nykyinen aviomieheni on tökerö, niin ajattelen hänen olevan stressaantunut. Mutta hän ei nyt koskaan loukkaakaan minua.
Eli et ruvennut keskustelemaan ja kommunikoimaan hänen mielipiteistään, vaan lehmänä vain nielit niitä yrittämättäkään muuttua, mikäli hän koki sinun toimivan väärin? Olisiko ehkä häntäkin ajatellen kannattanut huolestua siitä, että hän viestittää sinun toimivan väärin ja loukkaavasti, eikä vain ajatella ylimielisesti, että "sinulla on oikeus mielipiteeseesi, mutta minussa ei ole mitä.n vikaa?" Selkeästi sinussa oli, hänelle. Olit loukkaava ja inhottava puolisona.
Nyt yrität tahallisesti loukata minua etenkin viimeisessä lauseessa. Mitä ajattelen siis sinusta? Ajattelen, että sinulla on kokemus sellaisesta puolisosta tai vanhemmasta, joka kuittasi sinun tunteesi olankohautuksella ja välittämättä. Nyt heijastat tämän kokemuksen minuun ja tulkitset rivien välistä, että minä olen toiminut elämässäni samoilla motiiveilla kuin tuo vanhempasi tms.
Eli heijastat omaa elämääsi minuun - minähän kun en ole tässä kertonut mitään, mitä niissä tilanteissa oikeasti tapahtui.No et niin, mutta tiedätkö miksi miehesi voi pahoin seurassasi? Kiinnostiko se sinua?
Totta kai minua kiinnostaa, jos toinen voi pahoin seurassani. Mutta ei tässä ketjussa ole kyse siitä.
Kyllähän nyt ihmisten välillä tapahtuu kaikkea. Ongelmia EI aiheuta se, mitä tapahtuu, vaan se, MITEN asiasta sanotaan. Lopputulos on aivan eri, jos asiasta puhutaan minä- muodossa (minua loukkaa kun teet noin) kuin sinä-muodossa puhuttaessa (miksi sä aina...).
Hämmästelen toisen ihmisen käytöstä ja unohdan sen pian. Koska kaikki eivät jatkuvasti kohtele minua huonosti, ei syy voi olla minussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos en ole tehnyt mitään, mistä kokisin ansaitsevani huonon kohtelun, ajattelen jotenkin niin, että tällä toisella on huono päivä, huolia, stressiä tms jonka purki nyt sitten sattumalta minuun, kun "osuin tielleen".
Tai sitten ajattelen, että hän on vain todella huonokäytöksinen.
Tykkään tästä ominaisuudestani, etten ota henkilökohtaisesti. Tajusin nimittäin vasta yli kolmikymppisenä että vain osa ajattelee näin, eikä kaikki. Ja ne jotka eivät ajattele näin vaan ottavat kaiken henkilökohtaisesti, elävät aika vaikeaa elämää...
Ei se, että jokin loukkaa aina tarkoita sitä, että toinen ottaisi asian henkilökohtaisesti.
Kyllä se itseasiassa tarkoittaa juuri sitä. Oma asenne ja ajatukset vaikuttaa. Jos ihminen on hyvällä itsetunnolla varustettu, hyväntuulinen, levännyt yms., ei tarkoituksellakaan lasuttu loukkaus välttämättä loukkaa yhtään, vaan valuu kuin vesi hanhen selästä.
Oma asenne ei tarkoita sitä, että asian ottaa henkilökohtaisesti. Jos joku käyttää valtaa ja on epäreilu, niin se loukkaa minua, eikä ole henkilökohtainen asia.
Sanoisin silti olevani eri mieltä kanssasi.
Tosin,n yt on pakko kysyä, tarkentaakseni puhummeko samasta asiasta, tarkoitatko loukkaantumisella sellaista yleistä ajatusta että "höh, onpa typerää" (esim. jostain eduskunnan päätöksestä, joka kuulostaa tyhmältä muttei suoranaisesti vaikuta sinuun) vai tarkoitatko ihan sellaista loukkaantumista, jossa henkilökohtaisesti pahoitat mielesi ja koet epämuellyttäviä tunteita/vellot niissä?Jälkimmäistä tietysti. En laske ensimmäistä miksikään. Mikä loukkaus se muka on?
Osa "loukkaantuu" sellaisistakin.
No mutta, kiitos tarkennuksestasi. Nyt voi epäilyksettä sanoa, että olen kanssasi eri mieltä.Eli sinua saa kohdella väärin, eikä se loukkaa sinua? Nyt siis kyse tilanteesssa, jossa sillä toisella on valtaa sinuun, esim. pomo, ja kyseessä vaikkapa työssä kohteleminen, työehdot, ja niiden heikentäminen, jotta pomo saa enemmän rahaa ja sinun osasi kurjistuu.
Jos olisi kyseinen tilanne, todennäköisesti pitäisin sitä ikävänä, mutta en ottaisi henkilökohtaisesti itseeni, koska eihän tuollainen olisi mikään henk.koht. loukkaus. Jos tilanne ärsyttäisi, vaihtaisin vaan työpaikkaa.
Vierailija kirjoitti:
Minä ajattelen niin, että jokainen on itse vastuussa omasta käytöksestään ja jokainen voi valita, miten käyttäytyy ja reagoi asioihin.
Toki on lieventäviä asianhaaroja, kuten huono päivä, mutta miten pitkälle huonoa päiväänsä voi toisen päälle purkaa...
Toinen on se, että ihmiset kokevat asiat eri tavoin. Toiselle jokin käytös voi jäädä kokonaan huomioimatta, toiselle sama on hirveä järkytys, ja kaikki reaktion lähtevät ihmisen aikaisemmista kokemuksista.
Mutta summa summarum, huonosti käyttäytynyt olisi lähtökohtaisesti voinut valita myös toisen tavan käyttäytyä, joten vika on hänessä.
Ei jokainen voi valita miten reagoi asioihin. Esim. minut pakotettiin pienenä sietämään itseeni kohdistuvaa väärää käytöstä ja muiden vikoja, niin kuvitteletko, että minä siinä sain jotenkin valita, tai halusin valita käyttäytyä ystävällisesti niitä viallisia ja väärinkäyttäytyviä kohtaan? Ei, minä olin heille takaisin inhottava, koska minun ei annettu valita sitä, että en olisi ollut heidän kanssaan tekemisissä. Kun aikaa kului, siitä tuli aivan normaalia, enkä ole koskaan voinut millään lailla valita suhtautumistapaani, koska ne ihmiset, joissa on vikaa alkavat syyttää minua siitä, että hylkään heidät, koska olen yleensä tuonut heille jotain hyötyä elämään. Näkemyksesi on todella yleinen, mutta se on väärä ja ennen kaikkea ihan saaaatanan naivi. Ja perustuu vain sellaisiin olosuhteisiin, joissa ihmisillä on ihmisoikeuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattelen kuten jungilaiset psykologit ajattelevat: että hän projisoi omaa itseään ja heijastaa minuun sen puolen itsestään, mitä ei suostu itsessään näkemään.
Minä pyrin aina olemaan ystävällinen ja empaattinen, enkä satuta ketään tahallaan. Jos toimisin toisin, niin sitten ajattelisin syyn olevan itsessäni.
Tässä ei olla vielä tilanteessa, että hän olisi LOUKANNUT sinua, eli kohdellut niin huonosti. Eihän huonon käytöksen näkeminen yksistään kellekään mikään ongelma olekaan, vaan mietipä se tilanne, kun se loukkaa sinua. Moni on silti kasvatettu uskomaan, että on siihen itse jotenkin syyllinen.
Niin. Minä olin vuosikymmenet naimisissa miehen kanssa, joka osasi loukata. Ajattelin aina, että hänellä on oikeus omaan mielipiteeseeni, ja minun täytyy kestää se. Ei toisen mielipiteestä ole syytä loukkaantua. Selitin siis itseni näin ulos, jos vain pystyin. Toisen puolen ajasta katsoin peiliin ja löysin syyn itsestäni.
Eron jälkeen välimme tulehtuivat oikein kunnolla. Hän syyttää minua asioista, jotka ovat käsittämättömiä. Tajuan myös, että hän syyttää minua siksi, että on itse tulkinnut asian väärin. Nykyään ajattelen miehen toiminnan olevan hänen projektiotaan.
Jos nykyinen aviomieheni on tökerö, niin ajattelen hänen olevan stressaantunut. Mutta hän ei nyt koskaan loukkaakaan minua.
Eli et ruvennut keskustelemaan ja kommunikoimaan hänen mielipiteistään, vaan lehmänä vain nielit niitä yrittämättäkään muuttua, mikäli hän koki sinun toimivan väärin? Olisiko ehkä häntäkin ajatellen kannattanut huolestua siitä, että hän viestittää sinun toimivan väärin ja loukkaavasti, eikä vain ajatella ylimielisesti, että "sinulla on oikeus mielipiteeseesi, mutta minussa ei ole mitä.n vikaa?" Selkeästi sinussa oli, hänelle. Olit loukkaava ja inhottava puolisona.
Nyt yrität tahallisesti loukata minua etenkin viimeisessä lauseessa. Mitä ajattelen siis sinusta? Ajattelen, että sinulla on kokemus sellaisesta puolisosta tai vanhemmasta, joka kuittasi sinun tunteesi olankohautuksella ja välittämättä. Nyt heijastat tämän kokemuksen minuun ja tulkitset rivien välistä, että minä olen toiminut elämässäni samoilla motiiveilla kuin tuo vanhempasi tms.
Eli heijastat omaa elämääsi minuun - minähän kun en ole tässä kertonut mitään, mitä niissä tilanteissa oikeasti tapahtui.No et niin, mutta tiedätkö miksi miehesi voi pahoin seurassasi? Kiinnostiko se sinua?
Totta kai minua kiinnostaa, jos toinen voi pahoin seurassani. Mutta ei tässä ketjussa ole kyse siitä.
Kyllähän nyt ihmisten välillä tapahtuu kaikkea. Ongelmia EI aiheuta se, mitä tapahtuu, vaan se, MITEN asiasta sanotaan. Lopputulos on aivan eri, jos asiasta puhutaan minä- muodossa (minua loukkaa kun teet noin) kuin sinä-muodossa puhuttaessa (miksi sä aina...).
Toetenkin on kyse siitä, niitä kahta ei voi erottaa. Et sinä voi vaatia, että toinen puhuu sinulle tietyssä muodossa, jos havaitset, että hän voi pahoin kanssasi, niin tee jotain! Älä vain ole, että ihanaa, kun itse en loukkaannu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos en ole tehnyt mitään, mistä kokisin ansaitsevani huonon kohtelun, ajattelen jotenkin niin, että tällä toisella on huono päivä, huolia, stressiä tms jonka purki nyt sitten sattumalta minuun, kun "osuin tielleen".
Tai sitten ajattelen, että hän on vain todella huonokäytöksinen.
Tykkään tästä ominaisuudestani, etten ota henkilökohtaisesti. Tajusin nimittäin vasta yli kolmikymppisenä että vain osa ajattelee näin, eikä kaikki. Ja ne jotka eivät ajattele näin vaan ottavat kaiken henkilökohtaisesti, elävät aika vaikeaa elämää...
Ei se, että jokin loukkaa aina tarkoita sitä, että toinen ottaisi asian henkilökohtaisesti.
Kyllä se itseasiassa tarkoittaa juuri sitä. Oma asenne ja ajatukset vaikuttaa. Jos ihminen on hyvällä itsetunnolla varustettu, hyväntuulinen, levännyt yms., ei tarkoituksellakaan lasuttu loukkaus välttämättä loukkaa yhtään, vaan valuu kuin vesi hanhen selästä.
Eli sinua kohtaan voi käyttäytyä väärin, etkä tee yhtikäs mitään?
Totta kai teen jotain, jos loukkaukset jatkuu. Poistun tilanteesta, otan etäisyyttä, katkaisen välit. Mutta en välttämättä silti ole sen kummemmin loukkaantunut, ajattelen, että ihmisellä on ongelmia, joiden vuoksi ei ole kovin mukavaa seuraa, joten miksi olisin tällaisen ihmisen lähellä.
Auttaaksesi häntä tietenkin, jos hän ei edes kerran loukkaa sinua. Eli et ollut alunperinkään mikään ystävä, jos epämukava seura vaikkei se loukkaa saa sinut häipymään.
Jos jotain olen elämässäni oppinut, niin olla "auttamatta" ihmisiä jotka ongelmissaan eivät pyydä apua, tai kerro ongelmastaan, vaan alkavat syytää loukkauksia tai yrittävät loukata ystäviään. Silloin on parasta vetäytyä pois.
Tietenkin autan ystävää, joka haluaa apua, tai kertoo ongelmastaan.
Toista et voi muuttaa, jos tämä itse ei sitä halua.
Tämä on toki totta, mutta monia voi auttaa, vaikkeivät he pyytäisikään apua. Moni ei usko, että kukaan heistä välittäisi, eikä siksi kuvittele sitä saavansakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos en ole tehnyt mitään, mistä kokisin ansaitsevani huonon kohtelun, ajattelen jotenkin niin, että tällä toisella on huono päivä, huolia, stressiä tms jonka purki nyt sitten sattumalta minuun, kun "osuin tielleen".
Tai sitten ajattelen, että hän on vain todella huonokäytöksinen.
Tykkään tästä ominaisuudestani, etten ota henkilökohtaisesti. Tajusin nimittäin vasta yli kolmikymppisenä että vain osa ajattelee näin, eikä kaikki. Ja ne jotka eivät ajattele näin vaan ottavat kaiken henkilökohtaisesti, elävät aika vaikeaa elämää...
Ei se, että jokin loukkaa aina tarkoita sitä, että toinen ottaisi asian henkilökohtaisesti.
Kyllä se itseasiassa tarkoittaa juuri sitä. Oma asenne ja ajatukset vaikuttaa. Jos ihminen on hyvällä itsetunnolla varustettu, hyväntuulinen, levännyt yms., ei tarkoituksellakaan lasuttu loukkaus välttämättä loukkaa yhtään, vaan valuu kuin vesi hanhen selästä.
Oma asenne ei tarkoita sitä, että asian ottaa henkilökohtaisesti. Jos joku käyttää valtaa ja on epäreilu, niin se loukkaa minua, eikä ole henkilökohtainen asia.
Sanoisin silti olevani eri mieltä kanssasi.
Tosin,n yt on pakko kysyä, tarkentaakseni puhummeko samasta asiasta, tarkoitatko loukkaantumisella sellaista yleistä ajatusta että "höh, onpa typerää" (esim. jostain eduskunnan päätöksestä, joka kuulostaa tyhmältä muttei suoranaisesti vaikuta sinuun) vai tarkoitatko ihan sellaista loukkaantumista, jossa henkilökohtaisesti pahoitat mielesi ja koet epämuellyttäviä tunteita/vellot niissä?Jälkimmäistä tietysti. En laske ensimmäistä miksikään. Mikä loukkaus se muka on?
Osa "loukkaantuu" sellaisistakin.
No mutta, kiitos tarkennuksestasi. Nyt voi epäilyksettä sanoa, että olen kanssasi eri mieltä.Eli sinua saa kohdella väärin, eikä se loukkaa sinua? Nyt siis kyse tilanteesssa, jossa sillä toisella on valtaa sinuun, esim. pomo, ja kyseessä vaikkapa työssä kohteleminen, työehdot, ja niiden heikentäminen, jotta pomo saa enemmän rahaa ja sinun osasi kurjistuu.
Jos olisi kyseinen tilanne, todennäköisesti pitäisin sitä ikävänä, mutta en ottaisi henkilökohtaisesti itseeni, koska eihän tuollainen olisi mikään henk.koht. loukkaus. Jos tilanne ärsyttäisi, vaihtaisin vaan työpaikkaa.
Entä jos et voisi vaihtaa sitä, tai saisit selkeästi huonomman paikan vaihdossa? Ei silti loukkaisi se, miten sinua kohdellaan? Koska SINUAHAN siinä kohdeltaisiin surkeasti. Et osaisi puolustautua ja estää sitä.
Jos oot yli 50 niin et sä siitä mihinkään työpaikkaa vaihda!
Eli et ruvennut keskustelemaan ja kommunikoimaan hänen mielipiteistään, vaan lehmänä vain nielit niitä yrittämättäkään muuttua, mikäli hän koki sinun toimivan väärin? Olisiko ehkä häntäkin ajatellen kannattanut huolestua siitä, että hän viestittää sinun toimivan väärin ja loukkaavasti, eikä vain ajatella ylimielisesti, että "sinulla on oikeus mielipiteeseesi, mutta minussa ei ole mitä.n vikaa?" Selkeästi sinussa oli, hänelle. Olit loukkaava ja inhottava puolisona.