Kun joku kohtelee sua huonosti, ajatteletko että

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos en ole tehnyt mitään, mistä kokisin ansaitsevani huonon kohtelun, ajattelen jotenkin niin, että tällä toisella on huono päivä, huolia, stressiä tms jonka purki nyt sitten sattumalta minuun, kun "osuin tielleen".

Tai sitten ajattelen, että hän on vain todella huonokäytöksinen.

Tykkään tästä ominaisuudestani, etten ota henkilökohtaisesti. Tajusin nimittäin vasta yli kolmikymppisenä että vain osa ajattelee näin, eikä kaikki. Ja ne jotka eivät ajattele näin vaan ottavat kaiken henkilökohtaisesti, elävät aika vaikeaa elämää...

Ei se, että jokin loukkaa aina tarkoita sitä, että toinen ottaisi asian henkilökohtaisesti.

Kyllä se itseasiassa tarkoittaa juuri sitä. Oma asenne ja ajatukset vaikuttaa. Jos ihminen on hyvällä itsetunnolla varustettu, hyväntuulinen, levännyt yms., ei tarkoituksellakaan lasuttu loukkaus välttämättä loukkaa yhtään, vaan valuu kuin vesi hanhen selästä.

Oma asenne ei tarkoita sitä, että asian ottaa henkilökohtaisesti. Jos joku käyttää valtaa ja on epäreilu, niin se loukkaa minua, eikä ole henkilökohtainen asia.

Sanoisin silti olevani eri mieltä kanssasi.

Tosin,n yt on pakko kysyä, tarkentaakseni puhummeko samasta asiasta, tarkoitatko loukkaantumisella sellaista yleistä ajatusta että "höh, onpa typerää" (esim. jostain eduskunnan päätöksestä, joka kuulostaa tyhmältä muttei suoranaisesti vaikuta sinuun) vai tarkoitatko ihan sellaista loukkaantumista, jossa henkilökohtaisesti pahoitat mielesi ja koet epämuellyttäviä tunteita/vellot niissä?

Jälkimmäistä tietysti. En laske ensimmäistä miksikään. Mikä loukkaus se muka on?

Osa "loukkaantuu" sellaisistakin.

No mutta, kiitos tarkennuksestasi. Nyt voi epäilyksettä sanoa, että olen kanssasi eri mieltä.

Eli sinua saa kohdella väärin, eikä se loukkaa sinua? Nyt siis kyse tilanteesssa, jossa sillä toisella on valtaa sinuun, esim. pomo, ja kyseessä vaikkapa työssä kohteleminen, työehdot, ja niiden heikentäminen, jotta pomo saa enemmän rahaa ja sinun osasi kurjistuu.

Jos olisi kyseinen tilanne, todennäköisesti pitäisin sitä ikävänä, mutta en ottaisi henkilökohtaisesti itseeni, koska eihän tuollainen olisi mikään henk.koht. loukkaus. Jos tilanne ärsyttäisi, vaihtaisin vaan työpaikkaa.

Entä jos et voisi vaihtaa sitä, tai saisit selkeästi huonomman paikan vaihdossa? Ei silti loukkaisi se, miten sinua kohdellaan? Koska SINUAHAN siinä kohdeltaisiin surkeasti. Et osaisi puolustautua ja estää sitä.

En voisi vaihtaa työpaikkaa? Miksi en?

En nyt käsitä, tuntuu että yrität vängätä minut loukkaantumaan asioista? (Olet itse selkeästi hyvin loukkaantunut ja katkera jostain, ja haet tälle oikeutusta ja ymmärrystä. Jos haluat apua, kerro tilanne kokonaan, tai hae vaikka ammattiapua)

Annas kun yritän selittää ajatusmaailmaani:

Yleensä jos jotain ikävää on tapahtunut (tapahtuu tietenkin minullekin), se tapahtui jo. Harmitus tulee, tai jää tulematta, mutta mitä se enää auttaisi jos tämän ikävän jo tapahtuneen asian lisäksi VIELÄ loukkaantuisin ja jäisin vellomaan ikävissä tunteissa? Ei mitään. Minähän vain pilaisin koko lopunkin päiväni, katkeroituisin.

Parempi yrittää ymmärtää syyt asian takana, antaa anteeksi, ymmärtää että kukaan ei ole täydellinen, eikä tilanteetkaan, ja mennä sitten itse eteenpäin.

Tietenkään tuleen ei pidä jäädä makaamaan. Jos joku lyö minua, en jää seisomaan ja ottamaan lisää iskuja vastaan, vaan lähden.

Esim. töissä työehtojen huonontuminen "ei ole tapahtunut jo", vaan työnantaja tekee esityksen, jota jyrää läpi, vaikka työntekijät sanoisivat mitä. Esim. kikyneuvottelut. Joillain aloilla neuvotellaan edelleen vuosittain toteuttamistavasta. Siihen sisältyy vääryyttä, koska kikyä ei ole edes pakko toteuttaa. Mutta jos olisit 50v. niin voipi olla, että lähtijää odottaisi työttömyys. En nyt 1:1 puhu itsestäni, vaan tällainen skenaario.

No, en nyt mitenkään jaksa loukkaantua moisista. Meillä töissä tuli kikyt ja on muutettu hommia niin, että me työntekijät emme muutoksista pitäneet, mutta tässä tilanteessa itse päättelin loukkaantumisen sijasta ajatella, että työpaikkani plussat painavat vielä miinuksia enemmän, joten sopeudun muutoksiin, kun en niille kerran mitään voi. That's it.

Harkitsin kyllä vaihtavani työtä/alaa, katselin jopa siivoojankin paikkaa. Mutta koska päädyin siihen että huononnuksista huolimatta nykyinen työpaikkani on vielä enimmäkseen(!) hyvä, päätin vaan mukautua ja olla pahoittamatta mieltäni.

Mulla on aina oikeus valita, miten suhtaudun asioihin. Mistä loukkaannun tai olen loukkaantumatta. Jäänkö, vai lähden.

Kaikilla on mahdollisuus tehdä jotain, on raukkamaista selittää olevansa olosuhteiden uhri ja pakoilla vastuuta itsestään. Ja jos et kertakaikkiaan muuta voi, voit muuttaa asenteesi ja ajatuksesi, kuka mitenkin; joku vaikka Jumalan avulla, joku terapian, joku itsensätutkiskelun. Helppoa ei ole, kovan tien minäkin olen kulkenut tähän päästäkseni, mutta mahdollista se on.

Mutta lopulta ellei ole kykenevä muuttamaan olosuhteita eikä omaa suhtautumistaan niihin, niin onko mitään muuta vaihtoehtoa kuin tehdä itsemurha? Onko kuolema epätoivoisen ihmisen ainoa keino päästä eroon tuskastaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisikin edes hiukan eri asia, jos se kpää pomo edes tajuaisi vievänsä tiukillaolevilta, mutta kun se sitä nimenomaan ei halua tunnustaa, vaan haluaa kuvitella työntekijöiltä voitavan vain ottaa.

No niinhän ne voikin. Minkä sä sille teet? Luuletko että mököttäminen työpaikalla auttaa? Luuletko että pomo tulee sulta anteeksipyydellen antamaan palkankorotusta?

En luule, mutta jos osaa laskea yhteen yksi plus yksi tajuaa olevansa itse syypää huonontuneeseen ilmapiiriin, työtehoon jne. Kantsii toimia toisin jatkossa siis. Ja ellei tajua, niin sittenpähän ei tajua. Kärsimystä kuitenkin vähän hänelle.