Lue keskustelun säännöt.
Kun joku kohtelee sua huonosti, ajatteletko että
21.09.2018 |
syy on sinussa vai hänessä? Itse ajattelen automaattisesti että syy on minussa. jos olisin hyvä tyyppi, mua ei kohdeltaisi huonosti.
Kommentit (62)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos en ole tehnyt mitään, mistä kokisin ansaitsevani huonon kohtelun, ajattelen jotenkin niin, että tällä toisella on huono päivä, huolia, stressiä tms jonka purki nyt sitten sattumalta minuun, kun "osuin tielleen".
Tai sitten ajattelen, että hän on vain todella huonokäytöksinen.
Tykkään tästä ominaisuudestani, etten ota henkilökohtaisesti. Tajusin nimittäin vasta yli kolmikymppisenä että vain osa ajattelee näin, eikä kaikki. Ja ne jotka eivät ajattele näin vaan ottavat kaiken henkilökohtaisesti, elävät aika vaikeaa elämää...
Ei se, että jokin loukkaa aina tarkoita sitä, että toinen ottaisi asian henkilökohtaisesti.
Kyllä se itseasiassa tarkoittaa juuri sitä. Oma asenne ja ajatukset vaikuttaa. Jos ihminen on hyvällä itsetunnolla varustettu, hyväntuulinen, levännyt yms., ei tarkoituksellakaan lasuttu loukkaus välttämättä loukkaa yhtään, vaan valuu kuin vesi hanhen selästä.
Eli sinua kohtaan voi käyttäytyä väärin, etkä tee yhtikäs mitään?
Tavallaan. Tiedän etten tee itse mitään sellaista, mikä oikeuttaisi kohtelemaan mua huonosti, joten en ota itseeni. Päättelen että loukkaajalla on itsellään paha olo, huono päivä, tai hän on vain ilkeä ihminen, joista mun ei tarvitse piitata. Hyvät ihmiset ei loukkaa toisiaan, huonoista en välitä, enkä ole niiden kanssa tekemisissä. Tai jos on pakko, esim. työpaikalla, olen niille ystävällisen neutraali.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattelen kuten jungilaiset psykologit ajattelevat: että hän projisoi omaa itseään ja heijastaa minuun sen puolen itsestään, mitä ei suostu itsessään näkemään.
Minä pyrin aina olemaan ystävällinen ja empaattinen, enkä satuta ketään tahallaan. Jos toimisin toisin, niin sitten ajattelisin syyn olevan itsessäni.
Tässä ei olla vielä tilanteessa, että hän olisi LOUKANNUT sinua, eli kohdellut niin huonosti. Eihän huonon käytöksen näkeminen yksistään kellekään mikään ongelma olekaan, vaan mietipä se tilanne, kun se loukkaa sinua. Moni on silti kasvatettu uskomaan, että on siihen itse jotenkin syyllinen.
Niin. Minä olin vuosikymmenet naimisissa miehen kanssa, joka osasi loukata. Ajattelin aina, että hänellä on oikeus omaan mielipiteeseeni, ja minun täytyy kestää se. Ei toisen mielipiteestä ole syytä loukkaantua. Selitin siis itseni näin ulos, jos vain pystyin. Toisen puolen ajasta katsoin peiliin ja löysin syyn itsestäni.
Eron jälkeen välimme tulehtuivat oikein kunnolla. Hän syyttää minua asioista, jotka ovat käsittämättömiä. Tajuan myös, että hän syyttää minua siksi, että on itse tulkinnut asian väärin. Nykyään ajattelen miehen toiminnan olevan hänen projektiotaan.
Jos nykyinen aviomieheni on tökerö, niin ajattelen hänen olevan stressaantunut. Mutta hän ei nyt koskaan loukkaakaan minua.
Eli et ruvennut keskustelemaan ja kommunikoimaan hänen mielipiteistään, vaan lehmänä vain nielit niitä yrittämättäkään muuttua, mikäli hän koki sinun toimivan väärin? Olisiko ehkä häntäkin ajatellen kannattanut huolestua siitä, että hän viestittää sinun toimivan väärin ja loukkaavasti, eikä vain ajatella ylimielisesti, että "sinulla on oikeus mielipiteeseesi, mutta minussa ei ole mitä.n vikaa?" Selkeästi sinussa oli, hänelle. Olit loukkaava ja inhottava puolisona.
Nyt yrität tahallisesti loukata minua etenkin viimeisessä lauseessa. Mitä ajattelen siis sinusta? Ajattelen, että sinulla on kokemus sellaisesta puolisosta tai vanhemmasta, joka kuittasi sinun tunteesi olankohautuksella ja välittämättä. Nyt heijastat tämän kokemuksen minuun ja tulkitset rivien välistä, että minä olen toiminut elämässäni samoilla motiiveilla kuin tuo vanhempasi tms.
Eli heijastat omaa elämääsi minuun - minähän kun en ole tässä kertonut mitään, mitä niissä tilanteissa oikeasti tapahtui.No et niin, mutta tiedätkö miksi miehesi voi pahoin seurassasi? Kiinnostiko se sinua?
Totta kai minua kiinnostaa, jos toinen voi pahoin seurassani. Mutta ei tässä ketjussa ole kyse siitä.
Kyllähän nyt ihmisten välillä tapahtuu kaikkea. Ongelmia EI aiheuta se, mitä tapahtuu, vaan se, MITEN asiasta sanotaan. Lopputulos on aivan eri, jos asiasta puhutaan minä- muodossa (minua loukkaa kun teet noin) kuin sinä-muodossa puhuttaessa (miksi sä aina...).
Toetenkin on kyse siitä, niitä kahta ei voi erottaa. Et sinä voi vaatia, että toinen puhuu sinulle tietyssä muodossa, jos havaitset, että hän voi pahoin kanssasi, niin tee jotain! Älä vain ole, että ihanaa, kun itse en loukkaannu.
Kyllä ihminen pystyy pahoin voidessaankin valita sanansa niin, ettei tietoisesti loukkaa toista. Sen voi ihan oppia.
Toista on suuret tunteenpurkaukset, joissa ei pysty hillitsemään omia sanojaan. Mutta tasapainoinen ihminen ei yleensä sellaisia koe.
Eihän välttämätttä pysty. Jos on lapsuudessaan pakotettu sietämään väärinkohtelua toisilta ja muiden loukkaavaa käytöstä, niin siinä tekee mieli ainoastaan karjua, loukata ja huutaa jokaiselle, joka satuttaa. Koska se käytös on ollut ainoa keino selviytyä siitä, että pakotetaan kestämään vääryyksiä. Sellaisiakin lapsuuksia on, tiedoksesi vaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos en ole tehnyt mitään, mistä kokisin ansaitsevani huonon kohtelun, ajattelen jotenkin niin, että tällä toisella on huono päivä, huolia, stressiä tms jonka purki nyt sitten sattumalta minuun, kun "osuin tielleen".
Tai sitten ajattelen, että hän on vain todella huonokäytöksinen.
Tykkään tästä ominaisuudestani, etten ota henkilökohtaisesti. Tajusin nimittäin vasta yli kolmikymppisenä että vain osa ajattelee näin, eikä kaikki. Ja ne jotka eivät ajattele näin vaan ottavat kaiken henkilökohtaisesti, elävät aika vaikeaa elämää...
Ei se, että jokin loukkaa aina tarkoita sitä, että toinen ottaisi asian henkilökohtaisesti.
Kyllä se itseasiassa tarkoittaa juuri sitä. Oma asenne ja ajatukset vaikuttaa. Jos ihminen on hyvällä itsetunnolla varustettu, hyväntuulinen, levännyt yms., ei tarkoituksellakaan lasuttu loukkaus välttämättä loukkaa yhtään, vaan valuu kuin vesi hanhen selästä.
Oma asenne ei tarkoita sitä, että asian ottaa henkilökohtaisesti. Jos joku käyttää valtaa ja on epäreilu, niin se loukkaa minua, eikä ole henkilökohtainen asia.
Sanoisin silti olevani eri mieltä kanssasi.
Tosin,n yt on pakko kysyä, tarkentaakseni puhummeko samasta asiasta, tarkoitatko loukkaantumisella sellaista yleistä ajatusta että "höh, onpa typerää" (esim. jostain eduskunnan päätöksestä, joka kuulostaa tyhmältä muttei suoranaisesti vaikuta sinuun) vai tarkoitatko ihan sellaista loukkaantumista, jossa henkilökohtaisesti pahoitat mielesi ja koet epämuellyttäviä tunteita/vellot niissä?Jälkimmäistä tietysti. En laske ensimmäistä miksikään. Mikä loukkaus se muka on?
Osa "loukkaantuu" sellaisistakin.
No mutta, kiitos tarkennuksestasi. Nyt voi epäilyksettä sanoa, että olen kanssasi eri mieltä.Eli sinua saa kohdella väärin, eikä se loukkaa sinua? Nyt siis kyse tilanteesssa, jossa sillä toisella on valtaa sinuun, esim. pomo, ja kyseessä vaikkapa työssä kohteleminen, työehdot, ja niiden heikentäminen, jotta pomo saa enemmän rahaa ja sinun osasi kurjistuu.
Jos olisi kyseinen tilanne, todennäköisesti pitäisin sitä ikävänä, mutta en ottaisi henkilökohtaisesti itseeni, koska eihän tuollainen olisi mikään henk.koht. loukkaus. Jos tilanne ärsyttäisi, vaihtaisin vaan työpaikkaa.
Entä jos et voisi vaihtaa sitä, tai saisit selkeästi huonomman paikan vaihdossa? Ei silti loukkaisi se, miten sinua kohdellaan? Koska SINUAHAN siinä kohdeltaisiin surkeasti. Et osaisi puolustautua ja estää sitä.
En voisi vaihtaa työpaikkaa? Miksi en?
En nyt käsitä, tuntuu että yrität vängätä minut loukkaantumaan asioista? (Olet itse selkeästi hyvin loukkaantunut ja katkera jostain, ja haet tälle oikeutusta ja ymmärrystä. Jos haluat apua, kerro tilanne kokonaan, tai hae vaikka ammattiapua)
Annas kun yritän selittää ajatusmaailmaani:
Yleensä jos jotain ikävää on tapahtunut (tapahtuu tietenkin minullekin), se tapahtui jo. Harmitus tulee, tai jää tulematta, mutta mitä se enää auttaisi jos tämän ikävän jo tapahtuneen asian lisäksi VIELÄ loukkaantuisin ja jäisin vellomaan ikävissä tunteissa? Ei mitään. Minähän vain pilaisin koko lopunkin päiväni, katkeroituisin.
Parempi yrittää ymmärtää syyt asian takana, antaa anteeksi, ymmärtää että kukaan ei ole täydellinen, eikä tilanteetkaan, ja mennä sitten itse eteenpäin.
Tietenkään tuleen ei pidä jäädä makaamaan. Jos joku lyö minua, en jää seisomaan ja ottamaan lisää iskuja vastaan, vaan lähden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattelen kuten jungilaiset psykologit ajattelevat: että hän projisoi omaa itseään ja heijastaa minuun sen puolen itsestään, mitä ei suostu itsessään näkemään.
Minä pyrin aina olemaan ystävällinen ja empaattinen, enkä satuta ketään tahallaan. Jos toimisin toisin, niin sitten ajattelisin syyn olevan itsessäni.
Tässä ei olla vielä tilanteessa, että hän olisi LOUKANNUT sinua, eli kohdellut niin huonosti. Eihän huonon käytöksen näkeminen yksistään kellekään mikään ongelma olekaan, vaan mietipä se tilanne, kun se loukkaa sinua. Moni on silti kasvatettu uskomaan, että on siihen itse jotenkin syyllinen.
Niin. Minä olin vuosikymmenet naimisissa miehen kanssa, joka osasi loukata. Ajattelin aina, että hänellä on oikeus omaan mielipiteeseeni, ja minun täytyy kestää se. Ei toisen mielipiteestä ole syytä loukkaantua. Selitin siis itseni näin ulos, jos vain pystyin. Toisen puolen ajasta katsoin peiliin ja löysin syyn itsestäni.
Eron jälkeen välimme tulehtuivat oikein kunnolla. Hän syyttää minua asioista, jotka ovat käsittämättömiä. Tajuan myös, että hän syyttää minua siksi, että on itse tulkinnut asian väärin. Nykyään ajattelen miehen toiminnan olevan hänen projektiotaan.
Jos nykyinen aviomieheni on tökerö, niin ajattelen hänen olevan stressaantunut. Mutta hän ei nyt koskaan loukkaakaan minua.
Eli et ruvennut keskustelemaan ja kommunikoimaan hänen mielipiteistään, vaan lehmänä vain nielit niitä yrittämättäkään muuttua, mikäli hän koki sinun toimivan väärin? Olisiko ehkä häntäkin ajatellen kannattanut huolestua siitä, että hän viestittää sinun toimivan väärin ja loukkaavasti, eikä vain ajatella ylimielisesti, että "sinulla on oikeus mielipiteeseesi, mutta minussa ei ole mitä.n vikaa?" Selkeästi sinussa oli, hänelle. Olit loukkaava ja inhottava puolisona.
Nyt yrität tahallisesti loukata minua etenkin viimeisessä lauseessa. Mitä ajattelen siis sinusta? Ajattelen, että sinulla on kokemus sellaisesta puolisosta tai vanhemmasta, joka kuittasi sinun tunteesi olankohautuksella ja välittämättä. Nyt heijastat tämän kokemuksen minuun ja tulkitset rivien välistä, että minä olen toiminut elämässäni samoilla motiiveilla kuin tuo vanhempasi tms.
Eli heijastat omaa elämääsi minuun - minähän kun en ole tässä kertonut mitään, mitä niissä tilanteissa oikeasti tapahtui.No et niin, mutta tiedätkö miksi miehesi voi pahoin seurassasi? Kiinnostiko se sinua?
Totta kai minua kiinnostaa, jos toinen voi pahoin seurassani. Mutta ei tässä ketjussa ole kyse siitä.
Kyllähän nyt ihmisten välillä tapahtuu kaikkea. Ongelmia EI aiheuta se, mitä tapahtuu, vaan se, MITEN asiasta sanotaan. Lopputulos on aivan eri, jos asiasta puhutaan minä- muodossa (minua loukkaa kun teet noin) kuin sinä-muodossa puhuttaessa (miksi sä aina...).
Toetenkin on kyse siitä, niitä kahta ei voi erottaa. Et sinä voi vaatia, että toinen puhuu sinulle tietyssä muodossa, jos havaitset, että hän voi pahoin kanssasi, niin tee jotain! Älä vain ole, että ihanaa, kun itse en loukkaannu.
Kyllä ihminen pystyy pahoin voidessaankin valita sanansa niin, ettei tietoisesti loukkaa toista. Sen voi ihan oppia.
Toista on suuret tunteenpurkaukset, joissa ei pysty hillitsemään omia sanojaan. Mutta tasapainoinen ihminen ei yleensä sellaisia koe.
Eihän välttämätttä pysty. Jos on lapsuudessaan pakotettu sietämään väärinkohtelua toisilta ja muiden loukkaavaa käytöstä, niin siinä tekee mieli ainoastaan karjua, loukata ja huutaa jokaiselle, joka satuttaa. Koska se käytös on ollut ainoa keino selviytyä siitä, että pakotetaan kestämään vääryyksiä. Sellaisiakin lapsuuksia on, tiedoksesi vaan.
Tai vielä se, että ei pakoteta kestämään vääryyksiä, vaan pakotetaan vain vastaanottamaan se, että muut tekevät sinulle väärin. Eihän sitä kukaan lapsi voi hyväksyä, jolla on hiukankaan itsekunnioitustä jäljellä. Niinpä sitä on inhottava sellaisille vittttunaamoille takaisin päin, koska ei anneta päästä eroon väärintekijöistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos en ole tehnyt mitään, mistä kokisin ansaitsevani huonon kohtelun, ajattelen jotenkin niin, että tällä toisella on huono päivä, huolia, stressiä tms jonka purki nyt sitten sattumalta minuun, kun "osuin tielleen".
Tai sitten ajattelen, että hän on vain todella huonokäytöksinen.
Tykkään tästä ominaisuudestani, etten ota henkilökohtaisesti. Tajusin nimittäin vasta yli kolmikymppisenä että vain osa ajattelee näin, eikä kaikki. Ja ne jotka eivät ajattele näin vaan ottavat kaiken henkilökohtaisesti, elävät aika vaikeaa elämää...
Ei se, että jokin loukkaa aina tarkoita sitä, että toinen ottaisi asian henkilökohtaisesti.
Kyllä se itseasiassa tarkoittaa juuri sitä. Oma asenne ja ajatukset vaikuttaa. Jos ihminen on hyvällä itsetunnolla varustettu, hyväntuulinen, levännyt yms., ei tarkoituksellakaan lasuttu loukkaus välttämättä loukkaa yhtään, vaan valuu kuin vesi hanhen selästä.
Oma asenne ei tarkoita sitä, että asian ottaa henkilökohtaisesti. Jos joku käyttää valtaa ja on epäreilu, niin se loukkaa minua, eikä ole henkilökohtainen asia.
Sanoisin silti olevani eri mieltä kanssasi.
Tosin,n yt on pakko kysyä, tarkentaakseni puhummeko samasta asiasta, tarkoitatko loukkaantumisella sellaista yleistä ajatusta että "höh, onpa typerää" (esim. jostain eduskunnan päätöksestä, joka kuulostaa tyhmältä muttei suoranaisesti vaikuta sinuun) vai tarkoitatko ihan sellaista loukkaantumista, jossa henkilökohtaisesti pahoitat mielesi ja koet epämuellyttäviä tunteita/vellot niissä?Jälkimmäistä tietysti. En laske ensimmäistä miksikään. Mikä loukkaus se muka on?
Osa "loukkaantuu" sellaisistakin.
No mutta, kiitos tarkennuksestasi. Nyt voi epäilyksettä sanoa, että olen kanssasi eri mieltä.Eli sinua saa kohdella väärin, eikä se loukkaa sinua? Nyt siis kyse tilanteesssa, jossa sillä toisella on valtaa sinuun, esim. pomo, ja kyseessä vaikkapa työssä kohteleminen, työehdot, ja niiden heikentäminen, jotta pomo saa enemmän rahaa ja sinun osasi kurjistuu.
Jos olisi kyseinen tilanne, todennäköisesti pitäisin sitä ikävänä, mutta en ottaisi henkilökohtaisesti itseeni, koska eihän tuollainen olisi mikään henk.koht. loukkaus. Jos tilanne ärsyttäisi, vaihtaisin vaan työpaikkaa.
Entä jos et voisi vaihtaa sitä, tai saisit selkeästi huonomman paikan vaihdossa? Ei silti loukkaisi se, miten sinua kohdellaan? Koska SINUAHAN siinä kohdeltaisiin surkeasti. Et osaisi puolustautua ja estää sitä.
En voisi vaihtaa työpaikkaa? Miksi en?
En nyt käsitä, tuntuu että yrität vängätä minut loukkaantumaan asioista? (Olet itse selkeästi hyvin loukkaantunut ja katkera jostain, ja haet tälle oikeutusta ja ymmärrystä. Jos haluat apua, kerro tilanne kokonaan, tai hae vaikka ammattiapua)Annas kun yritän selittää ajatusmaailmaani:
Yleensä jos jotain ikävää on tapahtunut (tapahtuu tietenkin minullekin), se tapahtui jo. Harmitus tulee, tai jää tulematta, mutta mitä se enää auttaisi jos tämän ikävän jo tapahtuneen asian lisäksi VIELÄ loukkaantuisin ja jäisin vellomaan ikävissä tunteissa? Ei mitään. Minähän vain pilaisin koko lopunkin päiväni, katkeroituisin.Parempi yrittää ymmärtää syyt asian takana, antaa anteeksi, ymmärtää että kukaan ei ole täydellinen, eikä tilanteetkaan, ja mennä sitten itse eteenpäin.
Tietenkään tuleen ei pidä jäädä makaamaan. Jos joku lyö minua, en jää seisomaan ja ottamaan lisää iskuja vastaan, vaan lähden.
Esim. töissä työehtojen huonontuminen "ei ole tapahtunut jo", vaan työnantaja tekee esityksen, jota jyrää läpi, vaikka työntekijät sanoisivat mitä. Esim. kikyneuvottelut. Joillain aloilla neuvotellaan edelleen vuosittain toteuttamistavasta. Siihen sisältyy vääryyttä, koska kikyä ei ole edes pakko toteuttaa. Mutta jos olisit 50v. niin voipi olla, että lähtijää odottaisi työttömyys. En nyt 1:1 puhu itsestäni, vaan tällainen skenaario.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos en ole tehnyt mitään, mistä kokisin ansaitsevani huonon kohtelun, ajattelen jotenkin niin, että tällä toisella on huono päivä, huolia, stressiä tms jonka purki nyt sitten sattumalta minuun, kun "osuin tielleen".
Tai sitten ajattelen, että hän on vain todella huonokäytöksinen.
Tykkään tästä ominaisuudestani, etten ota henkilökohtaisesti. Tajusin nimittäin vasta yli kolmikymppisenä että vain osa ajattelee näin, eikä kaikki. Ja ne jotka eivät ajattele näin vaan ottavat kaiken henkilökohtaisesti, elävät aika vaikeaa elämää...
Ei se, että jokin loukkaa aina tarkoita sitä, että toinen ottaisi asian henkilökohtaisesti.
Kyllä se itseasiassa tarkoittaa juuri sitä. Oma asenne ja ajatukset vaikuttaa. Jos ihminen on hyvällä itsetunnolla varustettu, hyväntuulinen, levännyt yms., ei tarkoituksellakaan lasuttu loukkaus välttämättä loukkaa yhtään, vaan valuu kuin vesi hanhen selästä.
Eli sinua kohtaan voi käyttäytyä väärin, etkä tee yhtikäs mitään?
Tavallaan. Tiedän etten tee itse mitään sellaista, mikä oikeuttaisi kohtelemaan mua huonosti, joten en ota itseeni. Päättelen että loukkaajalla on itsellään paha olo, huono päivä, tai hän on vain ilkeä ihminen, joista mun ei tarvitse piitata. Hyvät ihmiset ei loukkaa toisiaan, huonoista en välitä, enkä ole niiden kanssa tekemisissä. Tai jos on pakko, esim. työpaikalla, olen niille ystävällisen neutraali.
Eli sinun työehtojasi saa huonontaa ilman mitään todellista syytä, (esim. kiky) ja oot vaan ihan hymyilevä? Kikyähän ei ole pakko ottaa käyttöön siis. Joten sen käyttöönotto on joskus vain pomon ahneutta ja veemäisyyttä. Jos siis on kiistatonta, että firmalla menee jo hyvin muutenkin. Mutta pomolle ei se ihan riitä, niin riistetäänpäs hiukan lisää työntekijöitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos en ole tehnyt mitään, mistä kokisin ansaitsevani huonon kohtelun, ajattelen jotenkin niin, että tällä toisella on huono päivä, huolia, stressiä tms jonka purki nyt sitten sattumalta minuun, kun "osuin tielleen".
Tai sitten ajattelen, että hän on vain todella huonokäytöksinen.
Tykkään tästä ominaisuudestani, etten ota henkilökohtaisesti. Tajusin nimittäin vasta yli kolmikymppisenä että vain osa ajattelee näin, eikä kaikki. Ja ne jotka eivät ajattele näin vaan ottavat kaiken henkilökohtaisesti, elävät aika vaikeaa elämää...
Ei se, että jokin loukkaa aina tarkoita sitä, että toinen ottaisi asian henkilökohtaisesti.
Kyllä se itseasiassa tarkoittaa juuri sitä. Oma asenne ja ajatukset vaikuttaa. Jos ihminen on hyvällä itsetunnolla varustettu, hyväntuulinen, levännyt yms., ei tarkoituksellakaan lasuttu loukkaus välttämättä loukkaa yhtään, vaan valuu kuin vesi hanhen selästä.
Oma asenne ei tarkoita sitä, että asian ottaa henkilökohtaisesti. Jos joku käyttää valtaa ja on epäreilu, niin se loukkaa minua, eikä ole henkilökohtainen asia.
Sanoisin silti olevani eri mieltä kanssasi.
Tosin,n yt on pakko kysyä, tarkentaakseni puhummeko samasta asiasta, tarkoitatko loukkaantumisella sellaista yleistä ajatusta että "höh, onpa typerää" (esim. jostain eduskunnan päätöksestä, joka kuulostaa tyhmältä muttei suoranaisesti vaikuta sinuun) vai tarkoitatko ihan sellaista loukkaantumista, jossa henkilökohtaisesti pahoitat mielesi ja koet epämuellyttäviä tunteita/vellot niissä?Jälkimmäistä tietysti. En laske ensimmäistä miksikään. Mikä loukkaus se muka on?
Osa "loukkaantuu" sellaisistakin.
No mutta, kiitos tarkennuksestasi. Nyt voi epäilyksettä sanoa, että olen kanssasi eri mieltä.Eli sinua saa kohdella väärin, eikä se loukkaa sinua? Nyt siis kyse tilanteesssa, jossa sillä toisella on valtaa sinuun, esim. pomo, ja kyseessä vaikkapa työssä kohteleminen, työehdot, ja niiden heikentäminen, jotta pomo saa enemmän rahaa ja sinun osasi kurjistuu.
Jos olisi kyseinen tilanne, todennäköisesti pitäisin sitä ikävänä, mutta en ottaisi henkilökohtaisesti itseeni, koska eihän tuollainen olisi mikään henk.koht. loukkaus. Jos tilanne ärsyttäisi, vaihtaisin vaan työpaikkaa.
Entä jos et voisi vaihtaa sitä, tai saisit selkeästi huonomman paikan vaihdossa? Ei silti loukkaisi se, miten sinua kohdellaan? Koska SINUAHAN siinä kohdeltaisiin surkeasti. Et osaisi puolustautua ja estää sitä.
En voisi vaihtaa työpaikkaa? Miksi en?
En nyt käsitä, tuntuu että yrität vängätä minut loukkaantumaan asioista? (Olet itse selkeästi hyvin loukkaantunut ja katkera jostain, ja haet tälle oikeutusta ja ymmärrystä. Jos haluat apua, kerro tilanne kokonaan, tai hae vaikka ammattiapua)Annas kun yritän selittää ajatusmaailmaani:
Yleensä jos jotain ikävää on tapahtunut (tapahtuu tietenkin minullekin), se tapahtui jo. Harmitus tulee, tai jää tulematta, mutta mitä se enää auttaisi jos tämän ikävän jo tapahtuneen asian lisäksi VIELÄ loukkaantuisin ja jäisin vellomaan ikävissä tunteissa? Ei mitään. Minähän vain pilaisin koko lopunkin päiväni, katkeroituisin.Parempi yrittää ymmärtää syyt asian takana, antaa anteeksi, ymmärtää että kukaan ei ole täydellinen, eikä tilanteetkaan, ja mennä sitten itse eteenpäin.
Tietenkään tuleen ei pidä jäädä makaamaan. Jos joku lyö minua, en jää seisomaan ja ottamaan lisää iskuja vastaan, vaan lähden.
Esim. töissä työehtojen huonontuminen "ei ole tapahtunut jo", vaan työnantaja tekee esityksen, jota jyrää läpi, vaikka työntekijät sanoisivat mitä. Esim. kikyneuvottelut. Joillain aloilla neuvotellaan edelleen vuosittain toteuttamistavasta. Siihen sisältyy vääryyttä, koska kikyä ei ole edes pakko toteuttaa. Mutta jos olisit 50v. niin voipi olla, että lähtijää odottaisi työttömyys. En nyt 1:1 puhu itsestäni, vaan tällainen skenaario.
No, en nyt mitenkään jaksa loukkaantua moisista. Meillä töissä tuli kikyt ja on muutettu hommia niin, että me työntekijät emme muutoksista pitäneet, mutta tässä tilanteessa itse päättelin loukkaantumisen sijasta ajatella, että työpaikkani plussat painavat vielä miinuksia enemmän, joten sopeudun muutoksiin, kun en niille kerran mitään voi. That's it.
Harkitsin kyllä vaihtavani työtä/alaa, katselin jopa siivoojankin paikkaa. Mutta koska päädyin siihen että huononnuksista huolimatta nykyinen työpaikkani on vielä enimmäkseen(!) hyvä, päätin vaan mukautua ja olla pahoittamatta mieltäni.
Mulla on aina oikeus valita, miten suhtaudun asioihin. Mistä loukkaannun tai olen loukkaantumatta. Jäänkö, vai lähden.
Kaikilla on mahdollisuus tehdä jotain, on raukkamaista selittää olevansa olosuhteiden uhri ja pakoilla vastuuta itsestään. Ja jos et kertakaikkiaan muuta voi, voit muuttaa asenteesi ja ajatuksesi, kuka mitenkin; joku vaikka Jumalan avulla, joku terapian, joku itsensätutkiskelun. Helppoa ei ole, kovan tien minäkin olen kulkenut tähän päästäkseni, mutta mahdollista se on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos en ole tehnyt mitään, mistä kokisin ansaitsevani huonon kohtelun, ajattelen jotenkin niin, että tällä toisella on huono päivä, huolia, stressiä tms jonka purki nyt sitten sattumalta minuun, kun "osuin tielleen".
Tai sitten ajattelen, että hän on vain todella huonokäytöksinen.
Tykkään tästä ominaisuudestani, etten ota henkilökohtaisesti. Tajusin nimittäin vasta yli kolmikymppisenä että vain osa ajattelee näin, eikä kaikki. Ja ne jotka eivät ajattele näin vaan ottavat kaiken henkilökohtaisesti, elävät aika vaikeaa elämää...
Ei se, että jokin loukkaa aina tarkoita sitä, että toinen ottaisi asian henkilökohtaisesti.
Kyllä se itseasiassa tarkoittaa juuri sitä. Oma asenne ja ajatukset vaikuttaa. Jos ihminen on hyvällä itsetunnolla varustettu, hyväntuulinen, levännyt yms., ei tarkoituksellakaan lasuttu loukkaus välttämättä loukkaa yhtään, vaan valuu kuin vesi hanhen selästä.
Eli sinua kohtaan voi käyttäytyä väärin, etkä tee yhtikäs mitään?
Tavallaan. Tiedän etten tee itse mitään sellaista, mikä oikeuttaisi kohtelemaan mua huonosti, joten en ota itseeni. Päättelen että loukkaajalla on itsellään paha olo, huono päivä, tai hän on vain ilkeä ihminen, joista mun ei tarvitse piitata. Hyvät ihmiset ei loukkaa toisiaan, huonoista en välitä, enkä ole niiden kanssa tekemisissä. Tai jos on pakko, esim. työpaikalla, olen niille ystävällisen neutraali.
Eli sinun työehtojasi saa huonontaa ilman mitään todellista syytä, (esim. kiky) ja oot vaan ihan hymyilevä? Kikyähän ei ole pakko ottaa käyttöön siis. Joten sen käyttöönotto on joskus vain pomon ahneutta ja veemäisyyttä. Jos siis on kiistatonta, että firmalla menee jo hyvin muutenkin. Mutta pomolle ei se ihan riitä, niin riistetäänpäs hiukan lisää työntekijöitä.
En mä siitä loukkaannu, ei se mulle ole mikään henkilökohtainen loukkaus. Jos asialle voi tehdä jotain, teen, jos ei, annan olla.
Jos hallitus tekee päätöksiä, jotka heikentävät osan kansalaisten elämää, niin vaikka kuuluisin itse tuohon osaan, en nyt kyllä millään tavalla osaa ajatella, että syy siihen päätökseen olisi minun. Paitsi jos itse olen äänestänyt omien etujeni vastaisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos en ole tehnyt mitään, mistä kokisin ansaitsevani huonon kohtelun, ajattelen jotenkin niin, että tällä toisella on huono päivä, huolia, stressiä tms jonka purki nyt sitten sattumalta minuun, kun "osuin tielleen".
Tai sitten ajattelen, että hän on vain todella huonokäytöksinen.
Tykkään tästä ominaisuudestani, etten ota henkilökohtaisesti. Tajusin nimittäin vasta yli kolmikymppisenä että vain osa ajattelee näin, eikä kaikki. Ja ne jotka eivät ajattele näin vaan ottavat kaiken henkilökohtaisesti, elävät aika vaikeaa elämää...
Ei se, että jokin loukkaa aina tarkoita sitä, että toinen ottaisi asian henkilökohtaisesti.
Kyllä se itseasiassa tarkoittaa juuri sitä. Oma asenne ja ajatukset vaikuttaa. Jos ihminen on hyvällä itsetunnolla varustettu, hyväntuulinen, levännyt yms., ei tarkoituksellakaan lasuttu loukkaus välttämättä loukkaa yhtään, vaan valuu kuin vesi hanhen selästä.
Oma asenne ei tarkoita sitä, että asian ottaa henkilökohtaisesti. Jos joku käyttää valtaa ja on epäreilu, niin se loukkaa minua, eikä ole henkilökohtainen asia.
Sanoisin silti olevani eri mieltä kanssasi.
Tosin,n yt on pakko kysyä, tarkentaakseni puhummeko samasta asiasta, tarkoitatko loukkaantumisella sellaista yleistä ajatusta että "höh, onpa typerää" (esim. jostain eduskunnan päätöksestä, joka kuulostaa tyhmältä muttei suoranaisesti vaikuta sinuun) vai tarkoitatko ihan sellaista loukkaantumista, jossa henkilökohtaisesti pahoitat mielesi ja koet epämuellyttäviä tunteita/vellot niissä?Jälkimmäistä tietysti. En laske ensimmäistä miksikään. Mikä loukkaus se muka on?
Osa "loukkaantuu" sellaisistakin.
No mutta, kiitos tarkennuksestasi. Nyt voi epäilyksettä sanoa, että olen kanssasi eri mieltä.Eli sinua saa kohdella väärin, eikä se loukkaa sinua? Nyt siis kyse tilanteesssa, jossa sillä toisella on valtaa sinuun, esim. pomo, ja kyseessä vaikkapa työssä kohteleminen, työehdot, ja niiden heikentäminen, jotta pomo saa enemmän rahaa ja sinun osasi kurjistuu.
Jos olisi kyseinen tilanne, todennäköisesti pitäisin sitä ikävänä, mutta en ottaisi henkilökohtaisesti itseeni, koska eihän tuollainen olisi mikään henk.koht. loukkaus. Jos tilanne ärsyttäisi, vaihtaisin vaan työpaikkaa.
Entä jos et voisi vaihtaa sitä, tai saisit selkeästi huonomman paikan vaihdossa? Ei silti loukkaisi se, miten sinua kohdellaan? Koska SINUAHAN siinä kohdeltaisiin surkeasti. Et osaisi puolustautua ja estää sitä.
En voisi vaihtaa työpaikkaa? Miksi en?
En nyt käsitä, tuntuu että yrität vängätä minut loukkaantumaan asioista? (Olet itse selkeästi hyvin loukkaantunut ja katkera jostain, ja haet tälle oikeutusta ja ymmärrystä. Jos haluat apua, kerro tilanne kokonaan, tai hae vaikka ammattiapua)Annas kun yritän selittää ajatusmaailmaani:
Yleensä jos jotain ikävää on tapahtunut (tapahtuu tietenkin minullekin), se tapahtui jo. Harmitus tulee, tai jää tulematta, mutta mitä se enää auttaisi jos tämän ikävän jo tapahtuneen asian lisäksi VIELÄ loukkaantuisin ja jäisin vellomaan ikävissä tunteissa? Ei mitään. Minähän vain pilaisin koko lopunkin päiväni, katkeroituisin.Parempi yrittää ymmärtää syyt asian takana, antaa anteeksi, ymmärtää että kukaan ei ole täydellinen, eikä tilanteetkaan, ja mennä sitten itse eteenpäin.
Tietenkään tuleen ei pidä jäädä makaamaan. Jos joku lyö minua, en jää seisomaan ja ottamaan lisää iskuja vastaan, vaan lähden.
Esim. töissä työehtojen huonontuminen "ei ole tapahtunut jo", vaan työnantaja tekee esityksen, jota jyrää läpi, vaikka työntekijät sanoisivat mitä. Esim. kikyneuvottelut. Joillain aloilla neuvotellaan edelleen vuosittain toteuttamistavasta. Siihen sisältyy vääryyttä, koska kikyä ei ole edes pakko toteuttaa. Mutta jos olisit 50v. niin voipi olla, että lähtijää odottaisi työttömyys. En nyt 1:1 puhu itsestäni, vaan tällainen skenaario.
No, en nyt mitenkään jaksa loukkaantua moisista. Meillä töissä tuli kikyt ja on muutettu hommia niin, että me työntekijät emme muutoksista pitäneet, mutta tässä tilanteessa itse päättelin loukkaantumisen sijasta ajatella, että työpaikkani plussat painavat vielä miinuksia enemmän, joten sopeudun muutoksiin, kun en niille kerran mitään voi. That's it.
Harkitsin kyllä vaihtavani työtä/alaa, katselin jopa siivoojankin paikkaa. Mutta koska päädyin siihen että huononnuksista huolimatta nykyinen työpaikkani on vielä enimmäkseen(!) hyvä, päätin vaan mukautua ja olla pahoittamatta mieltäni.
Mulla on aina oikeus valita, miten suhtaudun asioihin. Mistä loukkaannun tai olen loukkaantumatta. Jäänkö, vai lähden.
Kaikilla on mahdollisuus tehdä jotain, on raukkamaista selittää olevansa olosuhteiden uhri ja pakoilla vastuuta itsestään. Ja jos et kertakaikkiaan muuta voi, voit muuttaa asenteesi ja ajatuksesi, kuka mitenkin; joku vaikka Jumalan avulla, joku terapian, joku itsensätutkiskelun. Helppoa ei ole, kovan tien minäkin olen kulkenut tähän päästäkseni, mutta mahdollista se on.
Tällälailla suhteutumalla noita pomoja ei mikään estä toimimasta paskasti, koska sinä vain hymyilet ja olet mielissäsi. Ei ne kuitenkaan työntekijästä eroon pääse jos tulos pysyy hyvänä, vaikka osoittaisikin, ettei pidä enää työstään saman verran kuin ennen, jos pomon toiminta loukkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos en ole tehnyt mitään, mistä kokisin ansaitsevani huonon kohtelun, ajattelen jotenkin niin, että tällä toisella on huono päivä, huolia, stressiä tms jonka purki nyt sitten sattumalta minuun, kun "osuin tielleen".
Tai sitten ajattelen, että hän on vain todella huonokäytöksinen.
Tykkään tästä ominaisuudestani, etten ota henkilökohtaisesti. Tajusin nimittäin vasta yli kolmikymppisenä että vain osa ajattelee näin, eikä kaikki. Ja ne jotka eivät ajattele näin vaan ottavat kaiken henkilökohtaisesti, elävät aika vaikeaa elämää...
Ei se, että jokin loukkaa aina tarkoita sitä, että toinen ottaisi asian henkilökohtaisesti.
Kyllä se itseasiassa tarkoittaa juuri sitä. Oma asenne ja ajatukset vaikuttaa. Jos ihminen on hyvällä itsetunnolla varustettu, hyväntuulinen, levännyt yms., ei tarkoituksellakaan lasuttu loukkaus välttämättä loukkaa yhtään, vaan valuu kuin vesi hanhen selästä.
Oma asenne ei tarkoita sitä, että asian ottaa henkilökohtaisesti. Jos joku käyttää valtaa ja on epäreilu, niin se loukkaa minua, eikä ole henkilökohtainen asia.
Sanoisin silti olevani eri mieltä kanssasi.
Tosin,n yt on pakko kysyä, tarkentaakseni puhummeko samasta asiasta, tarkoitatko loukkaantumisella sellaista yleistä ajatusta että "höh, onpa typerää" (esim. jostain eduskunnan päätöksestä, joka kuulostaa tyhmältä muttei suoranaisesti vaikuta sinuun) vai tarkoitatko ihan sellaista loukkaantumista, jossa henkilökohtaisesti pahoitat mielesi ja koet epämuellyttäviä tunteita/vellot niissä?Jälkimmäistä tietysti. En laske ensimmäistä miksikään. Mikä loukkaus se muka on?
Osa "loukkaantuu" sellaisistakin.
No mutta, kiitos tarkennuksestasi. Nyt voi epäilyksettä sanoa, että olen kanssasi eri mieltä.Eli sinua saa kohdella väärin, eikä se loukkaa sinua? Nyt siis kyse tilanteesssa, jossa sillä toisella on valtaa sinuun, esim. pomo, ja kyseessä vaikkapa työssä kohteleminen, työehdot, ja niiden heikentäminen, jotta pomo saa enemmän rahaa ja sinun osasi kurjistuu.
Jos olisi kyseinen tilanne, todennäköisesti pitäisin sitä ikävänä, mutta en ottaisi henkilökohtaisesti itseeni, koska eihän tuollainen olisi mikään henk.koht. loukkaus. Jos tilanne ärsyttäisi, vaihtaisin vaan työpaikkaa.
Entä jos et voisi vaihtaa sitä, tai saisit selkeästi huonomman paikan vaihdossa? Ei silti loukkaisi se, miten sinua kohdellaan? Koska SINUAHAN siinä kohdeltaisiin surkeasti. Et osaisi puolustautua ja estää sitä.
En voisi vaihtaa työpaikkaa? Miksi en?
En nyt käsitä, tuntuu että yrität vängätä minut loukkaantumaan asioista? (Olet itse selkeästi hyvin loukkaantunut ja katkera jostain, ja haet tälle oikeutusta ja ymmärrystä. Jos haluat apua, kerro tilanne kokonaan, tai hae vaikka ammattiapua)Annas kun yritän selittää ajatusmaailmaani:
Yleensä jos jotain ikävää on tapahtunut (tapahtuu tietenkin minullekin), se tapahtui jo. Harmitus tulee, tai jää tulematta, mutta mitä se enää auttaisi jos tämän ikävän jo tapahtuneen asian lisäksi VIELÄ loukkaantuisin ja jäisin vellomaan ikävissä tunteissa? Ei mitään. Minähän vain pilaisin koko lopunkin päiväni, katkeroituisin.Parempi yrittää ymmärtää syyt asian takana, antaa anteeksi, ymmärtää että kukaan ei ole täydellinen, eikä tilanteetkaan, ja mennä sitten itse eteenpäin.
Tietenkään tuleen ei pidä jäädä makaamaan. Jos joku lyö minua, en jää seisomaan ja ottamaan lisää iskuja vastaan, vaan lähden.
Esim. töissä työehtojen huonontuminen "ei ole tapahtunut jo", vaan työnantaja tekee esityksen, jota jyrää läpi, vaikka työntekijät sanoisivat mitä. Esim. kikyneuvottelut. Joillain aloilla neuvotellaan edelleen vuosittain toteuttamistavasta. Siihen sisältyy vääryyttä, koska kikyä ei ole edes pakko toteuttaa. Mutta jos olisit 50v. niin voipi olla, että lähtijää odottaisi työttömyys. En nyt 1:1 puhu itsestäni, vaan tällainen skenaario.
No, en nyt mitenkään jaksa loukkaantua moisista. Meillä töissä tuli kikyt ja on muutettu hommia niin, että me työntekijät emme muutoksista pitäneet, mutta tässä tilanteessa itse päättelin loukkaantumisen sijasta ajatella, että työpaikkani plussat painavat vielä miinuksia enemmän, joten sopeudun muutoksiin, kun en niille kerran mitään voi. That's it.
Harkitsin kyllä vaihtavani työtä/alaa, katselin jopa siivoojankin paikkaa. Mutta koska päädyin siihen että huononnuksista huolimatta nykyinen työpaikkani on vielä enimmäkseen(!) hyvä, päätin vaan mukautua ja olla pahoittamatta mieltäni.
Mulla on aina oikeus valita, miten suhtaudun asioihin. Mistä loukkaannun tai olen loukkaantumatta. Jäänkö, vai lähden.
Kaikilla on mahdollisuus tehdä jotain, on raukkamaista selittää olevansa olosuhteiden uhri ja pakoilla vastuuta itsestään. Ja jos et kertakaikkiaan muuta voi, voit muuttaa asenteesi ja ajatuksesi, kuka mitenkin; joku vaikka Jumalan avulla, joku terapian, joku itsensätutkiskelun. Helppoa ei ole, kovan tien minäkin olen kulkenut tähän päästäkseni, mutta mahdollista se on.Tällälailla suhteutumalla noita pomoja ei mikään estä toimimasta paskasti, koska sinä vain hymyilet ja olet mielissäsi. Ei ne kuitenkaan työntekijästä eroon pääse jos tulos pysyy hyvänä, vaikka osoittaisikin, ettei pidä enää työstään saman verran kuin ennen, jos pomon toiminta loukkaa.
Edelleenkään se ei ole minulle henkilökohtaisesti tarkoitettu loukkaus, enkä mä ala mieltäni osoittamaan ja kiukuttelemaan jos mua ei kerran kiukuta. Jotkut asiat nyt vaan menee joskus vähän huonosti, eikä siinä mikään loukkaantuminen auta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos en ole tehnyt mitään, mistä kokisin ansaitsevani huonon kohtelun, ajattelen jotenkin niin, että tällä toisella on huono päivä, huolia, stressiä tms jonka purki nyt sitten sattumalta minuun, kun "osuin tielleen".
Tai sitten ajattelen, että hän on vain todella huonokäytöksinen.
Tykkään tästä ominaisuudestani, etten ota henkilökohtaisesti. Tajusin nimittäin vasta yli kolmikymppisenä että vain osa ajattelee näin, eikä kaikki. Ja ne jotka eivät ajattele näin vaan ottavat kaiken henkilökohtaisesti, elävät aika vaikeaa elämää...
Ei se, että jokin loukkaa aina tarkoita sitä, että toinen ottaisi asian henkilökohtaisesti.
Kyllä se itseasiassa tarkoittaa juuri sitä. Oma asenne ja ajatukset vaikuttaa. Jos ihminen on hyvällä itsetunnolla varustettu, hyväntuulinen, levännyt yms., ei tarkoituksellakaan lasuttu loukkaus välttämättä loukkaa yhtään, vaan valuu kuin vesi hanhen selästä.
Oma asenne ei tarkoita sitä, että asian ottaa henkilökohtaisesti. Jos joku käyttää valtaa ja on epäreilu, niin se loukkaa minua, eikä ole henkilökohtainen asia.
Sanoisin silti olevani eri mieltä kanssasi.
Tosin,n yt on pakko kysyä, tarkentaakseni puhummeko samasta asiasta, tarkoitatko loukkaantumisella sellaista yleistä ajatusta että "höh, onpa typerää" (esim. jostain eduskunnan päätöksestä, joka kuulostaa tyhmältä muttei suoranaisesti vaikuta sinuun) vai tarkoitatko ihan sellaista loukkaantumista, jossa henkilökohtaisesti pahoitat mielesi ja koet epämuellyttäviä tunteita/vellot niissä?Jälkimmäistä tietysti. En laske ensimmäistä miksikään. Mikä loukkaus se muka on?
Osa "loukkaantuu" sellaisistakin.
No mutta, kiitos tarkennuksestasi. Nyt voi epäilyksettä sanoa, että olen kanssasi eri mieltä.Eli sinua saa kohdella väärin, eikä se loukkaa sinua? Nyt siis kyse tilanteesssa, jossa sillä toisella on valtaa sinuun, esim. pomo, ja kyseessä vaikkapa työssä kohteleminen, työehdot, ja niiden heikentäminen, jotta pomo saa enemmän rahaa ja sinun osasi kurjistuu.
Jos olisi kyseinen tilanne, todennäköisesti pitäisin sitä ikävänä, mutta en ottaisi henkilökohtaisesti itseeni, koska eihän tuollainen olisi mikään henk.koht. loukkaus. Jos tilanne ärsyttäisi, vaihtaisin vaan työpaikkaa.
Entä jos et voisi vaihtaa sitä, tai saisit selkeästi huonomman paikan vaihdossa? Ei silti loukkaisi se, miten sinua kohdellaan? Koska SINUAHAN siinä kohdeltaisiin surkeasti. Et osaisi puolustautua ja estää sitä.
En voisi vaihtaa työpaikkaa? Miksi en?
En nyt käsitä, tuntuu että yrität vängätä minut loukkaantumaan asioista? (Olet itse selkeästi hyvin loukkaantunut ja katkera jostain, ja haet tälle oikeutusta ja ymmärrystä. Jos haluat apua, kerro tilanne kokonaan, tai hae vaikka ammattiapua)Annas kun yritän selittää ajatusmaailmaani:
Yleensä jos jotain ikävää on tapahtunut (tapahtuu tietenkin minullekin), se tapahtui jo. Harmitus tulee, tai jää tulematta, mutta mitä se enää auttaisi jos tämän ikävän jo tapahtuneen asian lisäksi VIELÄ loukkaantuisin ja jäisin vellomaan ikävissä tunteissa? Ei mitään. Minähän vain pilaisin koko lopunkin päiväni, katkeroituisin.Parempi yrittää ymmärtää syyt asian takana, antaa anteeksi, ymmärtää että kukaan ei ole täydellinen, eikä tilanteetkaan, ja mennä sitten itse eteenpäin.
Tietenkään tuleen ei pidä jäädä makaamaan. Jos joku lyö minua, en jää seisomaan ja ottamaan lisää iskuja vastaan, vaan lähden.
Esim. töissä työehtojen huonontuminen "ei ole tapahtunut jo", vaan työnantaja tekee esityksen, jota jyrää läpi, vaikka työntekijät sanoisivat mitä. Esim. kikyneuvottelut. Joillain aloilla neuvotellaan edelleen vuosittain toteuttamistavasta. Siihen sisältyy vääryyttä, koska kikyä ei ole edes pakko toteuttaa. Mutta jos olisit 50v. niin voipi olla, että lähtijää odottaisi työttömyys. En nyt 1:1 puhu itsestäni, vaan tällainen skenaario.
No, en nyt mitenkään jaksa loukkaantua moisista. Meillä töissä tuli kikyt ja on muutettu hommia niin, että me työntekijät emme muutoksista pitäneet, mutta tässä tilanteessa itse päättelin loukkaantumisen sijasta ajatella, että työpaikkani plussat painavat vielä miinuksia enemmän, joten sopeudun muutoksiin, kun en niille kerran mitään voi. That's it.
Harkitsin kyllä vaihtavani työtä/alaa, katselin jopa siivoojankin paikkaa. Mutta koska päädyin siihen että huononnuksista huolimatta nykyinen työpaikkani on vielä enimmäkseen(!) hyvä, päätin vaan mukautua ja olla pahoittamatta mieltäni.
Mulla on aina oikeus valita, miten suhtaudun asioihin. Mistä loukkaannun tai olen loukkaantumatta. Jäänkö, vai lähden.
Kaikilla on mahdollisuus tehdä jotain, on raukkamaista selittää olevansa olosuhteiden uhri ja pakoilla vastuuta itsestään. Ja jos et kertakaikkiaan muuta voi, voit muuttaa asenteesi ja ajatuksesi, kuka mitenkin; joku vaikka Jumalan avulla, joku terapian, joku itsensätutkiskelun. Helppoa ei ole, kovan tien minäkin olen kulkenut tähän päästäkseni, mutta mahdollista se on.Tällälailla suhteutumalla noita pomoja ei mikään estä toimimasta paskasti, koska sinä vain hymyilet ja olet mielissäsi. Ei ne kuitenkaan työntekijästä eroon pääse jos tulos pysyy hyvänä, vaikka osoittaisikin, ettei pidä enää työstään saman verran kuin ennen, jos pomon toiminta loukkaa.
Harvat pomot käyttäytyvät tietentahtoen työntekijöitään kohtaan "paskasti".
Itse en ole yrittäjä/työnantaja, mutta lähipiirissä heitä on. Ja ei ole heilläkään kyllä helppoa, usein tuntuu että heitä riistetään paaaaljon enemmän kuin minua rivityöntekijää. Ei käy kateeksi.
Monen vika (esim. loukkaantumisissa, mutta muissakin asioissa) on siinä, että kuvitellaan aina "sillä toisella" olevan kaikki niin paljon helpompaa kuin itsellä. Kaikilla meillä on omat ongelmansa ja vaikeutemme. Ei niiltä kukaan välty.
Oman mielensä vaan pahoittaa ja elämäänsä vaikeuttaa, turhaan, kuvittelemalla että kaikki muut pääsee jotenkin helpommalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos en ole tehnyt mitään, mistä kokisin ansaitsevani huonon kohtelun, ajattelen jotenkin niin, että tällä toisella on huono päivä, huolia, stressiä tms jonka purki nyt sitten sattumalta minuun, kun "osuin tielleen".
Tai sitten ajattelen, että hän on vain todella huonokäytöksinen.
Tykkään tästä ominaisuudestani, etten ota henkilökohtaisesti. Tajusin nimittäin vasta yli kolmikymppisenä että vain osa ajattelee näin, eikä kaikki. Ja ne jotka eivät ajattele näin vaan ottavat kaiken henkilökohtaisesti, elävät aika vaikeaa elämää...
Ei se, että jokin loukkaa aina tarkoita sitä, että toinen ottaisi asian henkilökohtaisesti.
Kyllä se itseasiassa tarkoittaa juuri sitä. Oma asenne ja ajatukset vaikuttaa. Jos ihminen on hyvällä itsetunnolla varustettu, hyväntuulinen, levännyt yms., ei tarkoituksellakaan lasuttu loukkaus välttämättä loukkaa yhtään, vaan valuu kuin vesi hanhen selästä.
Oma asenne ei tarkoita sitä, että asian ottaa henkilökohtaisesti. Jos joku käyttää valtaa ja on epäreilu, niin se loukkaa minua, eikä ole henkilökohtainen asia.
Sanoisin silti olevani eri mieltä kanssasi.
Tosin,n yt on pakko kysyä, tarkentaakseni puhummeko samasta asiasta, tarkoitatko loukkaantumisella sellaista yleistä ajatusta että "höh, onpa typerää" (esim. jostain eduskunnan päätöksestä, joka kuulostaa tyhmältä muttei suoranaisesti vaikuta sinuun) vai tarkoitatko ihan sellaista loukkaantumista, jossa henkilökohtaisesti pahoitat mielesi ja koet epämuellyttäviä tunteita/vellot niissä?Jälkimmäistä tietysti. En laske ensimmäistä miksikään. Mikä loukkaus se muka on?
Osa "loukkaantuu" sellaisistakin.
No mutta, kiitos tarkennuksestasi. Nyt voi epäilyksettä sanoa, että olen kanssasi eri mieltä.Eli sinua saa kohdella väärin, eikä se loukkaa sinua? Nyt siis kyse tilanteesssa, jossa sillä toisella on valtaa sinuun, esim. pomo, ja kyseessä vaikkapa työssä kohteleminen, työehdot, ja niiden heikentäminen, jotta pomo saa enemmän rahaa ja sinun osasi kurjistuu.
Jos olisi kyseinen tilanne, todennäköisesti pitäisin sitä ikävänä, mutta en ottaisi henkilökohtaisesti itseeni, koska eihän tuollainen olisi mikään henk.koht. loukkaus. Jos tilanne ärsyttäisi, vaihtaisin vaan työpaikkaa.
Entä jos et voisi vaihtaa sitä, tai saisit selkeästi huonomman paikan vaihdossa? Ei silti loukkaisi se, miten sinua kohdellaan? Koska SINUAHAN siinä kohdeltaisiin surkeasti. Et osaisi puolustautua ja estää sitä.
En voisi vaihtaa työpaikkaa? Miksi en?
En nyt käsitä, tuntuu että yrität vängätä minut loukkaantumaan asioista? (Olet itse selkeästi hyvin loukkaantunut ja katkera jostain, ja haet tälle oikeutusta ja ymmärrystä. Jos haluat apua, kerro tilanne kokonaan, tai hae vaikka ammattiapua)Annas kun yritän selittää ajatusmaailmaani:
Yleensä jos jotain ikävää on tapahtunut (tapahtuu tietenkin minullekin), se tapahtui jo. Harmitus tulee, tai jää tulematta, mutta mitä se enää auttaisi jos tämän ikävän jo tapahtuneen asian lisäksi VIELÄ loukkaantuisin ja jäisin vellomaan ikävissä tunteissa? Ei mitään. Minähän vain pilaisin koko lopunkin päiväni, katkeroituisin.Parempi yrittää ymmärtää syyt asian takana, antaa anteeksi, ymmärtää että kukaan ei ole täydellinen, eikä tilanteetkaan, ja mennä sitten itse eteenpäin.
Tietenkään tuleen ei pidä jäädä makaamaan. Jos joku lyö minua, en jää seisomaan ja ottamaan lisää iskuja vastaan, vaan lähden.
Esim. töissä työehtojen huonontuminen "ei ole tapahtunut jo", vaan työnantaja tekee esityksen, jota jyrää läpi, vaikka työntekijät sanoisivat mitä. Esim. kikyneuvottelut. Joillain aloilla neuvotellaan edelleen vuosittain toteuttamistavasta. Siihen sisältyy vääryyttä, koska kikyä ei ole edes pakko toteuttaa. Mutta jos olisit 50v. niin voipi olla, että lähtijää odottaisi työttömyys. En nyt 1:1 puhu itsestäni, vaan tällainen skenaario.
No, en nyt mitenkään jaksa loukkaantua moisista. Meillä töissä tuli kikyt ja on muutettu hommia niin, että me työntekijät emme muutoksista pitäneet, mutta tässä tilanteessa itse päättelin loukkaantumisen sijasta ajatella, että työpaikkani plussat painavat vielä miinuksia enemmän, joten sopeudun muutoksiin, kun en niille kerran mitään voi. That's it.
Harkitsin kyllä vaihtavani työtä/alaa, katselin jopa siivoojankin paikkaa. Mutta koska päädyin siihen että huononnuksista huolimatta nykyinen työpaikkani on vielä enimmäkseen(!) hyvä, päätin vaan mukautua ja olla pahoittamatta mieltäni.
Mulla on aina oikeus valita, miten suhtaudun asioihin. Mistä loukkaannun tai olen loukkaantumatta. Jäänkö, vai lähden.
Kaikilla on mahdollisuus tehdä jotain, on raukkamaista selittää olevansa olosuhteiden uhri ja pakoilla vastuuta itsestään. Ja jos et kertakaikkiaan muuta voi, voit muuttaa asenteesi ja ajatuksesi, kuka mitenkin; joku vaikka Jumalan avulla, joku terapian, joku itsensätutkiskelun. Helppoa ei ole, kovan tien minäkin olen kulkenut tähän päästäkseni, mutta mahdollista se on.Tällälailla suhteutumalla noita pomoja ei mikään estä toimimasta paskasti, koska sinä vain hymyilet ja olet mielissäsi. Ei ne kuitenkaan työntekijästä eroon pääse jos tulos pysyy hyvänä, vaikka osoittaisikin, ettei pidä enää työstään saman verran kuin ennen, jos pomon toiminta loukkaa.
Edelleenkään se ei ole minulle henkilökohtaisesti tarkoitettu loukkaus, enkä mä ala mieltäni osoittamaan ja kiukuttelemaan jos mua ei kerran kiukuta. Jotkut asiat nyt vaan menee joskus vähän huonosti, eikä siinä mikään loukkaantuminen auta.
Niin niin, eli sinä vain tuet sitä, että toinen on paska sinua kohtaan. Hyväksyt ja annat samaa mitä ennenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos en ole tehnyt mitään, mistä kokisin ansaitsevani huonon kohtelun, ajattelen jotenkin niin, että tällä toisella on huono päivä, huolia, stressiä tms jonka purki nyt sitten sattumalta minuun, kun "osuin tielleen".
Tai sitten ajattelen, että hän on vain todella huonokäytöksinen.
Tykkään tästä ominaisuudestani, etten ota henkilökohtaisesti. Tajusin nimittäin vasta yli kolmikymppisenä että vain osa ajattelee näin, eikä kaikki. Ja ne jotka eivät ajattele näin vaan ottavat kaiken henkilökohtaisesti, elävät aika vaikeaa elämää...
Ei se, että jokin loukkaa aina tarkoita sitä, että toinen ottaisi asian henkilökohtaisesti.
Kyllä se itseasiassa tarkoittaa juuri sitä. Oma asenne ja ajatukset vaikuttaa. Jos ihminen on hyvällä itsetunnolla varustettu, hyväntuulinen, levännyt yms., ei tarkoituksellakaan lasuttu loukkaus välttämättä loukkaa yhtään, vaan valuu kuin vesi hanhen selästä.
Oma asenne ei tarkoita sitä, että asian ottaa henkilökohtaisesti. Jos joku käyttää valtaa ja on epäreilu, niin se loukkaa minua, eikä ole henkilökohtainen asia.
Sanoisin silti olevani eri mieltä kanssasi.
Tosin,n yt on pakko kysyä, tarkentaakseni puhummeko samasta asiasta, tarkoitatko loukkaantumisella sellaista yleistä ajatusta että "höh, onpa typerää" (esim. jostain eduskunnan päätöksestä, joka kuulostaa tyhmältä muttei suoranaisesti vaikuta sinuun) vai tarkoitatko ihan sellaista loukkaantumista, jossa henkilökohtaisesti pahoitat mielesi ja koet epämuellyttäviä tunteita/vellot niissä?Jälkimmäistä tietysti. En laske ensimmäistä miksikään. Mikä loukkaus se muka on?
Osa "loukkaantuu" sellaisistakin.
No mutta, kiitos tarkennuksestasi. Nyt voi epäilyksettä sanoa, että olen kanssasi eri mieltä.Eli sinua saa kohdella väärin, eikä se loukkaa sinua? Nyt siis kyse tilanteesssa, jossa sillä toisella on valtaa sinuun, esim. pomo, ja kyseessä vaikkapa työssä kohteleminen, työehdot, ja niiden heikentäminen, jotta pomo saa enemmän rahaa ja sinun osasi kurjistuu.
Jos olisi kyseinen tilanne, todennäköisesti pitäisin sitä ikävänä, mutta en ottaisi henkilökohtaisesti itseeni, koska eihän tuollainen olisi mikään henk.koht. loukkaus. Jos tilanne ärsyttäisi, vaihtaisin vaan työpaikkaa.
Entä jos et voisi vaihtaa sitä, tai saisit selkeästi huonomman paikan vaihdossa? Ei silti loukkaisi se, miten sinua kohdellaan? Koska SINUAHAN siinä kohdeltaisiin surkeasti. Et osaisi puolustautua ja estää sitä.
En voisi vaihtaa työpaikkaa? Miksi en?
En nyt käsitä, tuntuu että yrität vängätä minut loukkaantumaan asioista? (Olet itse selkeästi hyvin loukkaantunut ja katkera jostain, ja haet tälle oikeutusta ja ymmärrystä. Jos haluat apua, kerro tilanne kokonaan, tai hae vaikka ammattiapua)Annas kun yritän selittää ajatusmaailmaani:
Yleensä jos jotain ikävää on tapahtunut (tapahtuu tietenkin minullekin), se tapahtui jo. Harmitus tulee, tai jää tulematta, mutta mitä se enää auttaisi jos tämän ikävän jo tapahtuneen asian lisäksi VIELÄ loukkaantuisin ja jäisin vellomaan ikävissä tunteissa? Ei mitään. Minähän vain pilaisin koko lopunkin päiväni, katkeroituisin.Parempi yrittää ymmärtää syyt asian takana, antaa anteeksi, ymmärtää että kukaan ei ole täydellinen, eikä tilanteetkaan, ja mennä sitten itse eteenpäin.
Tietenkään tuleen ei pidä jäädä makaamaan. Jos joku lyö minua, en jää seisomaan ja ottamaan lisää iskuja vastaan, vaan lähden.
Esim. töissä työehtojen huonontuminen "ei ole tapahtunut jo", vaan työnantaja tekee esityksen, jota jyrää läpi, vaikka työntekijät sanoisivat mitä. Esim. kikyneuvottelut. Joillain aloilla neuvotellaan edelleen vuosittain toteuttamistavasta. Siihen sisältyy vääryyttä, koska kikyä ei ole edes pakko toteuttaa. Mutta jos olisit 50v. niin voipi olla, että lähtijää odottaisi työttömyys. En nyt 1:1 puhu itsestäni, vaan tällainen skenaario.
No, en nyt mitenkään jaksa loukkaantua moisista. Meillä töissä tuli kikyt ja on muutettu hommia niin, että me työntekijät emme muutoksista pitäneet, mutta tässä tilanteessa itse päättelin loukkaantumisen sijasta ajatella, että työpaikkani plussat painavat vielä miinuksia enemmän, joten sopeudun muutoksiin, kun en niille kerran mitään voi. That's it.
Harkitsin kyllä vaihtavani työtä/alaa, katselin jopa siivoojankin paikkaa. Mutta koska päädyin siihen että huononnuksista huolimatta nykyinen työpaikkani on vielä enimmäkseen(!) hyvä, päätin vaan mukautua ja olla pahoittamatta mieltäni.
Mulla on aina oikeus valita, miten suhtaudun asioihin. Mistä loukkaannun tai olen loukkaantumatta. Jäänkö, vai lähden.
Kaikilla on mahdollisuus tehdä jotain, on raukkamaista selittää olevansa olosuhteiden uhri ja pakoilla vastuuta itsestään. Ja jos et kertakaikkiaan muuta voi, voit muuttaa asenteesi ja ajatuksesi, kuka mitenkin; joku vaikka Jumalan avulla, joku terapian, joku itsensätutkiskelun. Helppoa ei ole, kovan tien minäkin olen kulkenut tähän päästäkseni, mutta mahdollista se on.Tällälailla suhteutumalla noita pomoja ei mikään estä toimimasta paskasti, koska sinä vain hymyilet ja olet mielissäsi. Ei ne kuitenkaan työntekijästä eroon pääse jos tulos pysyy hyvänä, vaikka osoittaisikin, ettei pidä enää työstään saman verran kuin ennen, jos pomon toiminta loukkaa.
Harvat pomot käyttäytyvät tietentahtoen työntekijöitään kohtaan "paskasti".
Itse en ole yrittäjä/työnantaja, mutta lähipiirissä heitä on. Ja ei ole heilläkään kyllä helppoa, usein tuntuu että heitä riistetään paaaaljon enemmän kuin minua rivityöntekijää. Ei käy kateeksi.
Monen vika (esim. loukkaantumisissa, mutta muissakin asioissa) on siinä, että kuvitellaan aina "sillä toisella" olevan kaikki niin paljon helpompaa kuin itsellä. Kaikilla meillä on omat ongelmansa ja vaikeutemme. Ei niiltä kukaan välty.
Oman mielensä vaan pahoittaa ja elämäänsä vaikeuttaa, turhaan, kuvittelemalla että kaikki muut pääsee jotenkin helpommalla.
Niin, eli se pomokin kuvittelee työntekijöillä olevan helpompaa, ja siksi heiltä voi vielä ottaa vähän pois. Aivan idioottimaista käytöstä, jossa pomo ei osaa tai halua hoitaa asioita loukkaamatta alaisiaan. Ei halua oikeasti kuulla eikä tietää, miten näillä menee, niin voi oikeuttaa itselleen rohmuilun aivan rauhassa.
Olisikin edes hiukan eri asia, jos se kpää pomo edes tajuaisi vievänsä tiukillaolevilta, mutta kun se sitä nimenomaan ei halua tunnustaa, vaan haluaa kuvitella työntekijöiltä voitavan vain ottaa.
Ja ne hyväksyjät antaa sille tukensa. Ota meiltä vaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos en ole tehnyt mitään, mistä kokisin ansaitsevani huonon kohtelun, ajattelen jotenkin niin, että tällä toisella on huono päivä, huolia, stressiä tms jonka purki nyt sitten sattumalta minuun, kun "osuin tielleen".
Tai sitten ajattelen, että hän on vain todella huonokäytöksinen.
Tykkään tästä ominaisuudestani, etten ota henkilökohtaisesti. Tajusin nimittäin vasta yli kolmikymppisenä että vain osa ajattelee näin, eikä kaikki. Ja ne jotka eivät ajattele näin vaan ottavat kaiken henkilökohtaisesti, elävät aika vaikeaa elämää...
Ei se, että jokin loukkaa aina tarkoita sitä, että toinen ottaisi asian henkilökohtaisesti.
Kyllä se itseasiassa tarkoittaa juuri sitä. Oma asenne ja ajatukset vaikuttaa. Jos ihminen on hyvällä itsetunnolla varustettu, hyväntuulinen, levännyt yms., ei tarkoituksellakaan lasuttu loukkaus välttämättä loukkaa yhtään, vaan valuu kuin vesi hanhen selästä.
Oma asenne ei tarkoita sitä, että asian ottaa henkilökohtaisesti. Jos joku käyttää valtaa ja on epäreilu, niin se loukkaa minua, eikä ole henkilökohtainen asia.
Sanoisin silti olevani eri mieltä kanssasi.
Tosin,n yt on pakko kysyä, tarkentaakseni puhummeko samasta asiasta, tarkoitatko loukkaantumisella sellaista yleistä ajatusta että "höh, onpa typerää" (esim. jostain eduskunnan päätöksestä, joka kuulostaa tyhmältä muttei suoranaisesti vaikuta sinuun) vai tarkoitatko ihan sellaista loukkaantumista, jossa henkilökohtaisesti pahoitat mielesi ja koet epämuellyttäviä tunteita/vellot niissä?Jälkimmäistä tietysti. En laske ensimmäistä miksikään. Mikä loukkaus se muka on?
Osa "loukkaantuu" sellaisistakin.
No mutta, kiitos tarkennuksestasi. Nyt voi epäilyksettä sanoa, että olen kanssasi eri mieltä.Eli sinua saa kohdella väärin, eikä se loukkaa sinua? Nyt siis kyse tilanteesssa, jossa sillä toisella on valtaa sinuun, esim. pomo, ja kyseessä vaikkapa työssä kohteleminen, työehdot, ja niiden heikentäminen, jotta pomo saa enemmän rahaa ja sinun osasi kurjistuu.
Jos olisi kyseinen tilanne, todennäköisesti pitäisin sitä ikävänä, mutta en ottaisi henkilökohtaisesti itseeni, koska eihän tuollainen olisi mikään henk.koht. loukkaus. Jos tilanne ärsyttäisi, vaihtaisin vaan työpaikkaa.
Entä jos et voisi vaihtaa sitä, tai saisit selkeästi huonomman paikan vaihdossa? Ei silti loukkaisi se, miten sinua kohdellaan? Koska SINUAHAN siinä kohdeltaisiin surkeasti. Et osaisi puolustautua ja estää sitä.
En voisi vaihtaa työpaikkaa? Miksi en?
En nyt käsitä, tuntuu että yrität vängätä minut loukkaantumaan asioista? (Olet itse selkeästi hyvin loukkaantunut ja katkera jostain, ja haet tälle oikeutusta ja ymmärrystä. Jos haluat apua, kerro tilanne kokonaan, tai hae vaikka ammattiapua)Annas kun yritän selittää ajatusmaailmaani:
Yleensä jos jotain ikävää on tapahtunut (tapahtuu tietenkin minullekin), se tapahtui jo. Harmitus tulee, tai jää tulematta, mutta mitä se enää auttaisi jos tämän ikävän jo tapahtuneen asian lisäksi VIELÄ loukkaantuisin ja jäisin vellomaan ikävissä tunteissa? Ei mitään. Minähän vain pilaisin koko lopunkin päiväni, katkeroituisin.Parempi yrittää ymmärtää syyt asian takana, antaa anteeksi, ymmärtää että kukaan ei ole täydellinen, eikä tilanteetkaan, ja mennä sitten itse eteenpäin.
Tietenkään tuleen ei pidä jäädä makaamaan. Jos joku lyö minua, en jää seisomaan ja ottamaan lisää iskuja vastaan, vaan lähden.
Esim. töissä työehtojen huonontuminen "ei ole tapahtunut jo", vaan työnantaja tekee esityksen, jota jyrää läpi, vaikka työntekijät sanoisivat mitä. Esim. kikyneuvottelut. Joillain aloilla neuvotellaan edelleen vuosittain toteuttamistavasta. Siihen sisältyy vääryyttä, koska kikyä ei ole edes pakko toteuttaa. Mutta jos olisit 50v. niin voipi olla, että lähtijää odottaisi työttömyys. En nyt 1:1 puhu itsestäni, vaan tällainen skenaario.
No, en nyt mitenkään jaksa loukkaantua moisista. Meillä töissä tuli kikyt ja on muutettu hommia niin, että me työntekijät emme muutoksista pitäneet, mutta tässä tilanteessa itse päättelin loukkaantumisen sijasta ajatella, että työpaikkani plussat painavat vielä miinuksia enemmän, joten sopeudun muutoksiin, kun en niille kerran mitään voi. That's it.
Harkitsin kyllä vaihtavani työtä/alaa, katselin jopa siivoojankin paikkaa. Mutta koska päädyin siihen että huononnuksista huolimatta nykyinen työpaikkani on vielä enimmäkseen(!) hyvä, päätin vaan mukautua ja olla pahoittamatta mieltäni.
Mulla on aina oikeus valita, miten suhtaudun asioihin. Mistä loukkaannun tai olen loukkaantumatta. Jäänkö, vai lähden.
Kaikilla on mahdollisuus tehdä jotain, on raukkamaista selittää olevansa olosuhteiden uhri ja pakoilla vastuuta itsestään. Ja jos et kertakaikkiaan muuta voi, voit muuttaa asenteesi ja ajatuksesi, kuka mitenkin; joku vaikka Jumalan avulla, joku terapian, joku itsensätutkiskelun. Helppoa ei ole, kovan tien minäkin olen kulkenut tähän päästäkseni, mutta mahdollista se on.Tällälailla suhteutumalla noita pomoja ei mikään estä toimimasta paskasti, koska sinä vain hymyilet ja olet mielissäsi. Ei ne kuitenkaan työntekijästä eroon pääse jos tulos pysyy hyvänä, vaikka osoittaisikin, ettei pidä enää työstään saman verran kuin ennen, jos pomon toiminta loukkaa.
Edelleenkään se ei ole minulle henkilökohtaisesti tarkoitettu loukkaus, enkä mä ala mieltäni osoittamaan ja kiukuttelemaan jos mua ei kerran kiukuta. Jotkut asiat nyt vaan menee joskus vähän huonosti, eikä siinä mikään loukkaantuminen auta.
Niin niin, eli sinä vain tuet sitä, että toinen on paska sinua kohtaan. Hyväksyt ja annat samaa mitä ennenkin.
Jos en sille mitään voi tehdä, niin kyllä, annan olla. En viitsi kuluttaa energiaani taistelemalla tuulimyllyjä vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Olisikin edes hiukan eri asia, jos se kpää pomo edes tajuaisi vievänsä tiukillaolevilta, mutta kun se sitä nimenomaan ei halua tunnustaa, vaan haluaa kuvitella työntekijöiltä voitavan vain ottaa.
No niinhän ne voikin. Minkä sä sille teet? Luuletko että mököttäminen työpaikalla auttaa? Luuletko että pomo tulee sulta anteeksipyydellen antamaan palkankorotusta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos en ole tehnyt mitään, mistä kokisin ansaitsevani huonon kohtelun, ajattelen jotenkin niin, että tällä toisella on huono päivä, huolia, stressiä tms jonka purki nyt sitten sattumalta minuun, kun "osuin tielleen".
Tai sitten ajattelen, että hän on vain todella huonokäytöksinen.
Tykkään tästä ominaisuudestani, etten ota henkilökohtaisesti. Tajusin nimittäin vasta yli kolmikymppisenä että vain osa ajattelee näin, eikä kaikki. Ja ne jotka eivät ajattele näin vaan ottavat kaiken henkilökohtaisesti, elävät aika vaikeaa elämää...
Ei se, että jokin loukkaa aina tarkoita sitä, että toinen ottaisi asian henkilökohtaisesti.
Kyllä se itseasiassa tarkoittaa juuri sitä. Oma asenne ja ajatukset vaikuttaa. Jos ihminen on hyvällä itsetunnolla varustettu, hyväntuulinen, levännyt yms., ei tarkoituksellakaan lasuttu loukkaus välttämättä loukkaa yhtään, vaan valuu kuin vesi hanhen selästä.
Eli sinua kohtaan voi käyttäytyä väärin, etkä tee yhtikäs mitään?
Tavallaan. Tiedän etten tee itse mitään sellaista, mikä oikeuttaisi kohtelemaan mua huonosti, joten en ota itseeni. Päättelen että loukkaajalla on itsellään paha olo, huono päivä, tai hän on vain ilkeä ihminen, joista mun ei tarvitse piitata. Hyvät ihmiset ei loukkaa toisiaan, huonoista en välitä, enkä ole niiden kanssa tekemisissä. Tai jos on pakko, esim. työpaikalla, olen niille ystävällisen neutraali.
Eli sinun työehtojasi saa huonontaa ilman mitään todellista syytä, (esim. kiky) ja oot vaan ihan hymyilevä? Kikyähän ei ole pakko ottaa käyttöön siis. Joten sen käyttöönotto on joskus vain pomon ahneutta ja veemäisyyttä. Jos siis on kiistatonta, että firmalla menee jo hyvin muutenkin. Mutta pomolle ei se ihan riitä, niin riistetäänpäs hiukan lisää työntekijöitä.
Ohis...miten niin nyt onkin sun mielestäsi pomon ahneutta ja veemäisyyttä, kun just aloituksessasi kerroit, että kun sua kohdellaan huonosti, oletat syyn olevan sinussa? Eikö sun logiikkasi mukaan sun pitäisi ajatella, että jos olisit hyvä tyyppi, pomosi ei olisi sun kohdallasi ottanut käyttöön kikyä? Nyt kikyyn syynä onkin ahne pomosi etkä sinä?
Kyllä ihminen pystyy pahoin voidessaankin valita sanansa niin, ettei tietoisesti loukkaa toista. Sen voi ihan oppia.
Toista on suuret tunteenpurkaukset, joissa ei pysty hillitsemään omia sanojaan. Mutta tasapainoinen ihminen ei yleensä sellaisia koe.