Lue keskustelun säännöt.
Liikaa vastuuta uusioperheen "äitinä"
Olenko ihan hirvittävän huono ihminen, kun mielestäni seuraava asia ei ole ihan oikein. Ensin hieman taustoja. Miehelläni on kaksi alle kouluikäistä lasta. Vuoroviikoin meillä ja äidillään. Mies ja lasten äiti on yrittäjiä ja hyvin kiireisiä tahoillaan. Itse olen opiskelija ja jäljellä olisi pari vuotta opintoja. Miehen kanssa olen seurustellut kohta 2v ja asumme yhdessä. Isäviikolla jos lapset sairastuvat, mieheni odottaa minun jäävän kotiin hoitamaan, koska en käy töissä ja poissaolot ovat siten ns sallitumpia. Nyt tänä syksynä lapset ovat olleet vuoroin paljon kipeänä isäviikollaan ja olen ollut paljon poissa koulusta. Kotona ei opiskelu oikein onnistu samalla, kun kaitsen lapsia. Asia harmittaa minua, enkä haluaisi opintojen venyvän. Olen ottanut asian puheeksi mieheni kanssa. Hänen mielestään minun on velvollisuus hoitaa lapset, koska hän maksaa suurimmaksi osaksi talouden kulut ja olemme riippuvaisia hänen yrityksensä tuloista. Olin myös kesällä lasten kanssa, kun päiväkodit olivat kiinni. Myös pari lasten äidin viikkoa hoidin heitä, kun äiti ei myöskään voi lomia pitää. Toinen lapsista aloittaa koulun ensi syksynä ja mieheni on kaavaillut, että hoidan menoni niin, että olen kotona kun pääsevät koulusta. Millaisia koulupäiviä ekaluokkalaisilla on? Lasten äiti on myös ehdottanut, että hänen viikoillaan lapsi tulisi meille ja hän hakisi, kun pääsee lähtemään kotiin ja myös tuleva kesäloma menisi minun hoivissani. Koulu on lähempänä meidän kotia. Mitä voin tehdä ja sanoa, kun minusta tämä nyt ei oikein ole oikein? Haluan olla avuksi ja lasten kanssa olen mielelläni, mutta tähtään tulevaan ammattiini ja haluan oman uran. Tuolloin voin myös osallistua paremmin talouden kuluihin tasavertaisesti. Miten lasten hoito tuolloin sitten järjestyisi?
Kommentit (539)
Vierailija kirjoitti:
Meillä on mennyt nämä reilut 3 v ihan hyvin tässä asustellessa niin, että lapset ovat joka toinen vkl meillä. Omia lapsiani ei asu enää kotona. Nyt olen pikkuhiljaa huomannut että ote miehellä alkaa lipsua. Hänen toinen lapsensa täyttää 10 joulukuun lopulla, ja on edelleen perään vahdittava. Se olisi miehen homma kulkea jälkikasvunsa perässä katsomassa että pakastimen ovi menee kiinni, että käsiä ei pyyhitä pesemättä puhtaisiin pyyhkeisiin, että maito laitetaan ruuan jälkeen jääkaappiin, kuten myös voi, litran jugurttipurkki, juusto, leikkele, ja että 25 asteen pakkasella nyt ei vain voi jättää ulko-ovea auki...
Eli minä olen joutunut alkaa kävelemään miehen lapsen perässä katsomassa että kaikki tulee tehtyä. Muutama kk sitten sanoin miehelle että muutan pois jollei hän ala katsomaan itse lapsen perään paremmin, tai jos hän ei viitsi lasta itse opettaa (ilmeisesti äitinsäkään ei viitsi?) Nyt on mennyt vähän paremmin, mutta en voi luottaa mieheen siinä että hän katsoisi lapsensa perään, ja ettei esim. lemmikit karkaisi auton alle tästä syystä, ta ikoko pakastimen sisältö sulaisi, tai tulisi vesivahinko kun "hana nyt vain jäi päälle".
Tuilla lapsella on muitakin ongelmia. Ei kukaan tervepäinen kymmenvuotias tee tuollaisia tuhoja, jos meidän kaksivuotiaskin osaa huolehtia hanan sammuksiin suihkusta tultuaan tai viedä roskat. Huh huh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis osaa viedä esim. Banaaninkuoret roskikseen yms.
Täyttä hölynpöly löpinää muutenkin, että olisit muka elätettävä. Tuo kuulostaa pelkältä manipulointikeinolta pitää sinut ruodussa. Sinähän maksat nämä juoksevat kulut, mistä muutkin ovat todenneet, että näin mahdollistat miehen omaisuuden kerryttämisen kun sinulle ei jää mitään. Ihan pelkästään ruoan ostaminen on TODELLA iso kulu. Huomioida pitäisi, että miehet syövät yleensä todella paljon enemmän kuin naiset, jopa tuplat. Oma ruokakulusi yksin olisi huomattavan paljon pienenpi, eli käytännössä sinähän tässä miestä kirjaimellisesti elätät.
Työn joustamattomuus ei ole mikään selitys vanhemmalle. Sellaista selitystä ei ole olemassakaan, miksi ei omia lapsiaan muka pystyisi hoitamaan. Lapset ovat sijalla 1, kaikki muu on järjestettävä sen mukaan. Niin yksinkertaista se on.
Kiva kuulla, että aloittaja on päässyt epäoikeudenmukaisesta tilanteesta eteenpäin. Ikävää, jos mies ei anna tavata enää lapsia. Hyvää jatkoa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen nyt vähän ilkeä ihminen, mutta olisipa kiinnostavaa olla nyt kärpäsenä ap:n (ex)miesystävän katossa ja nähdä kuka ne lapset nyt hoitaa, kun ap on lähtenyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seurustelen miehen kanssa, jolla on pain kouluikäinen lapsi 3-4 pv/viikko. En ole tai tule olemaan äiti tälle lapselle, vaan suhde on miehen kanssa ja lapsi on elämässä mukana säännöllisesti.
Kun lapsi tarvitsee yöllä juotavaa/ on kylmä tai kuuma/ kipeä, hoitaa mies lapsen. En tee elettäkään siihen suuntaan. Mies nukkuu minua sikeämmin, mutta herää kuitenkin lapsen tarpeisiin.
En huolehdi pyykeistä, tavaroista tai ruokahankinnoista lapsen osalta. Ne ovat miehen hommia.
Leikin ja pelaan joskus lapsen kanssa, mitään hoidollista vastuuta en kuitenkaan ota.
Laitatko miehesi oikeasti käymään erikseen kaupassa tai teetkö oikeasti ruokaa vain teille kahdelle?? Tuo taas on lähinnä sairasta toimintaa..
En ole ylläoleva, mutta meillä on samat pelisäännöt.
Meillä minä käyn useinmiten kaupassa, mutta silloin, kun miehen lapset tulevat, niin mies hoitaa kauppakäynnin. Hän kun menee kauppaan joka tapauksessa, ostamaan lapsille karkkia.
Minä teen ruokaa, mutta jos miehen lapset eivät sitä suostu syömään, niin mies lämmittää hernekeittoa. Mies on itse sanonut, että minä voin tehdä mitä haluan.
Sama. Mies menee kauppaan ostamaan karkkia ja muroja, makaroneja sekä nakkeja lapsilleen. Miehen lapsiviikonloput ovat mulle taloudenhoidosta vapaat. Tosin keittiön loppusiivouksen hoidan kun lapset lähtevät, miehen käsitys siisteydestä poikkeaa aika paljon omastani. Alkuun tein kaikenlaista, laitoin lapsille vispipuuroa ja pannukakkua ja kaikenlaista omasta lapsuudesta hyvää. Heille ei kelpaa. Olen päättäbyt että syököön sitten isin keittämää makaroonia ketsupilla vaikka maailman tappiin.
En minäkään maksa ruokia miehen lapselle lapsiviikkoina. Lapsi syö valikoivasti ja isä tuo kaupasta lähinnä roskaruokaa. Mielestäni ruoka-aikana syödään, eikä vinguta pikkupurtavaa pitkin iltaa. Nukkumaan käyminenkin on teatteria ja lapsi keksii tikusta asiaa saadakseen palvelua. Isällä ja lapsella on myös omaa riehumista ja halutaan esittää jotain minulle, mutta syvennyn silloin omiin askareisiini. Mies on myös ehdottanut yhteisiä matkoja kolmestaan eli hän, minä ja lapsi lähdettäisi milloin Etelään tai Pohjoiseen. Ehei. Saa mennä kahdestaan lapsen kanssa ja lähden itse sillä aikaa omille reissuille. Kotonakin on kestämistä yhteisillä aterioilla tai uimareissuilla paikallisessa hallissa. Lapsi on tottunut olemaan kaiken keskipisteenä ja suoraan sanottuna matkat menisi piloille hänen kanssaan. Kun olen lapsen kanssa kahdestaan, menee hyvin. Käytös muuttuu heti monta ikävuotta nuoremman tasolle isän ollessa paikalla.
Vähän niin kuin meilläkin!
Mun mielestä on todella hyvä asia, että naiset ovat huomanneet tämän äitipuoleksi lipsumisen, ja laittavat sille stoppia yhä enenevissä määrin. Taitaa parisuhteetkin voida tällä tavoin paremmin, kun mies joutuu ihan itse ottamaan sen vastuun lapsistaan.
Meillä minun ja mieheni makuuhuone on pyhitetty meille, joten meidän sänkyyn ei ole asiaa kenelläkään muulla muin meillä kahdella. Poikkeus on ainoastaan siinä jos lapsensa näkee yöllä vaikka painajaista ja tulee viereen. Tosin meillä lapset on jo hyvästi koulussa, ja toinen jo yläasteella.
443 jatkaa. En edes halua olla mikään äitipuoli, en edes teoriassa. Oikeastaan inhoan koko sanaa. Lapsella on oikea äiti , olen miehelleni puoliso ja miehen lapselle yksi aikuinen lisää. Lapsen äiti on oireillut psyykkisesti, tosin nykyisin voi paremmin. Oli aika, jolloin lapsi turvautui minuun jopa liikaakin, mutta otin siitä vastuun siinä hetkessä. Nyt on äidin vuoro hoitaa osuutensa omilla hoitoviikoillaan, isän muuten. Lapsen äidiltä tosin olen saanut vain moitteita ja huonoa mainetta.
Jännä kuinka paljon tätä näkökulmaa. Näin siis meilläkin. Alussa yritin järjestää miehen lapsille kaikenlaista kivaa, mutta väsyin siihen kun huomasin aika usein maksavani lystin kun miehellä ei rahaa (eipä mullakaan ylimääräistä), ja sekä mies itse että lasten äiti eivät pätkän vertaa arvostaneet panostustani. Lapset kivoja vaikkakaan heitä ei pahemmin ole kasvatettu. Äiti ei piittaa heidän ulkonäöstään myöskään yhtään. Ja isä ei osaa. Nykyään en tee enää yhtään mitään, mies saa ihan ite hoitaa ja maksaa lapsensa. Minä en mene heidän kanssaan enää edes ruokakauppaan. Haaveilin kyllä hyväntahtoisesta, toimivasta uusperheestä, mutta ei taida olla ihan helppo juttu se.
Miehelle tuntuu hyvin sopivan, että puuhaan lapsen kanssa kaikkea ja onhan se minustakin mukavaa joskus. Kauppaan en lähde minäkään, en reissuihin tai harrastuksiin. Mies käyttäytyy niissä joko liian riehakkaasti lapsen kanssa eli jotain esittämistä tai jättää vastuun minulle. Hänelle sopii hyvin, että kyläreissuilla keskittyy juttelemaan ja minä olisin lapsen seurana. Lapsen äiti taas inhoaa minua, koska keksin lapsen kanssa kaikkea luovaa toimintaa ja uutta tekemistä. Tietenkin lapsi näistä puhuu kotona ja sitten on taas tuo nainen kiukkua täynnä. Ilmeisesti olisi ollut parempi, että olen joku alkoholisti tai mielenterveyskuntoutuja. Olisi kokenut itsensä paremmaksi ihmiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä menee ihan kivasti miehen lapsen kanssa. Kun lapsi on miehellä, laittaa mies sapuskat ja huolehtii nukkumiset, vaatehuollon ja harrastuksiin kuljetukset.
Voin kyllä myöntää, että minua ärsyttää hetket, jolloin mies villiinnyttää lasta riehunnalla ja tempuilla ja kun en halua nähdä tätä, tullaan siihen eteen esiintymään tai taputtelemaan. Toinen on miehen ja lapsen halihetket vuoteella eli lapsi makaa kiinni isässään ja halitaan ja isä pyytää minutkin siihen. What the h,,,
Myös lapsen nukuttaminen illalla väliimme ei ole minun juttu. Olen silloin mieluummin työhuoneessa nukkumassa. Jos miettisin tilanteen käänteisesti ja itselläni olisi lapsi, tuskin tykkäisi mieskään. Miehethän osaa olla mustasukkaisia koirastakin.
Kun olen vapailla, en ole lapsen kanssa muuten kuin itselleni sopii. Ja nuo hetket ovat aina kivoja, voin myöntää.
Jos lähtisin täyden palvelun huoltajaksi muona- ja siivouspalveluineen, harrastuskuskiksi ja viihdyttäjäksi, toimisin itseäni vastaan. Tarvitsen omaa aikaa ja lepoa, parisuhdeaika on silloin, kun lapsi ei ole miehen luona. Voi kuulostaa ikävältä, mutta asia vaan on näin. En ala marrttyyriksi.
Meillä sama tuon riehumisen kanssa 😬 Kaksin lapsen kanssa menee kivasti ja rauhallisesti, mutta heti kun isä tulee, niin alkaa järjetön riehuminen ja älämölö. Hermot menee sellaiseen.
Miten suhtaudut tuohon riehumiseen? Itse olen täysin "sokea " nuo hetket ja suljen itseni ulkopuolelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tapasin miehen, joka oli eronnut reilu vuosi sitten. Kertoi jo alussa, että hoituu siivoukset, ruokien laitto, lapsen hoito eli ei etsi kotitaloustyöntekijää tai hoitajaa lapselle. No, eipä tuo lapsen kanssa ehdi olla valveillaoloaikaan olla kuin aamulla vajaan tunnin ja illalla max 3 h.
Kukaan ei siivoa, pyykit pesee kyllä ja laittaa ruokaa. Ellei kuskaa itse lasta harrastuksiin, palkkaa hoitajan siihen.
Minulle ei kuulu millään muotoa nuo jutut.
Vierailija kirjoitti:
Työn joustamattomuus ei ole mikään selitys vanhemmalle. Sellaista selitystä ei ole olemassakaan, miksi ei omia lapsiaan muka pystyisi hoitamaan. Lapset ovat sijalla 1, kaikki muu on järjestettävä sen mukaan. Niin yksinkertaista se on.
Periaatteessa niin. Ihminen tarvitsee myös toimeentuloa, eikä aina ole vaihtoehtoja. Joten kyllä joskus on sen työnkin ehdoilla vähän mentävä. Työttömyys tai muu syrjäytyminen ei ole myöskään lapsen etu pidemmän päälle. Eikä aina niitä työehtoja niin vain voi sanella
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tapasin miehen, joka oli eronnut reilu vuosi sitten. Kertoi jo alussa, että hoituu siivoukset, ruokien laitto, lapsen hoito eli ei etsi kotitaloustyöntekijää tai hoitajaa lapselle. No, eipä tuo lapsen kanssa ehdi olla valveillaoloaikaan olla kuin aamulla vajaan tunnin ja illalla max 3 h.
Kukaan ei siivoa, pyykit pesee kyllä ja laittaa ruokaa. Ellei kuskaa itse lasta harrastuksiin, palkkaa hoitajan siihen.
Minulle ei kuulu millään muotoa nuo jutut.
Vähän sama meillä. Miehen lapset ovat 3-4 vrk kk. Mies sanoi, ettei minun tarvitse tehdä mitään, enkä teekään. Lapset ovat keskenään koko aamupäivän, kun mies nukkuu pitkään. Iltapäivällä he tekevät jotain, mutta klo 16-17 jälkeen lapset ovat taas keskenään. Siis omassa huoneessa.
Jos noille lapsille haluaisi aktiivisen ja osallistavan viikonlopun, niin kyllä heidän pitäisi toisaalla olla. Minä en ole tähän syyllinen. Mies olisi ihan samanlainen, olen minä täällä tai en.
Ja ei, minä en rupea viihdyttäjäksi. Näen kavereitani todella vähän hetkisen työelämän vuoksi, joten viihdytän tuolloin itseäni. Ja hoitovastuun kannan käymällä 80-vuotiaiden vanhempieni luona.
Sinänsä sääli lasten takia....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä menee ihan kivasti miehen lapsen kanssa. Kun lapsi on miehellä, laittaa mies sapuskat ja huolehtii nukkumiset, vaatehuollon ja harrastuksiin kuljetukset.
Voin kyllä myöntää, että minua ärsyttää hetket, jolloin mies villiinnyttää lasta riehunnalla ja tempuilla ja kun en halua nähdä tätä, tullaan siihen eteen esiintymään tai taputtelemaan. Toinen on miehen ja lapsen halihetket vuoteella eli lapsi makaa kiinni isässään ja halitaan ja isä pyytää minutkin siihen. What the h,,,
Myös lapsen nukuttaminen illalla väliimme ei ole minun juttu. Olen silloin mieluummin työhuoneessa nukkumassa. Jos miettisin tilanteen käänteisesti ja itselläni olisi lapsi, tuskin tykkäisi mieskään. Miehethän osaa olla mustasukkaisia koirastakin.
Kun olen vapailla, en ole lapsen kanssa muuten kuin itselleni sopii. Ja nuo hetket ovat aina kivoja, voin myöntää.
Jos lähtisin täyden palvelun huoltajaksi muona- ja siivouspalveluineen, harrastuskuskiksi ja viihdyttäjäksi, toimisin itseäni vastaan. Tarvitsen omaa aikaa ja lepoa, parisuhdeaika on silloin, kun lapsi ei ole miehen luona. Voi kuulostaa ikävältä, mutta asia vaan on näin. En ala marrttyyriksi.
Meillä sama tuon riehumisen kanssa 😬 Kaksin lapsen kanssa menee kivasti ja rauhallisesti, mutta heti kun isä tulee, niin alkaa järjetön riehuminen ja älämölö. Hermot menee sellaiseen.
Miten suhtaudut tuohon riehumiseen? Itse olen täysin "sokea " nuo hetket ja suljen itseni ulkopuolelle.
Lapsi tuntuu tarvitsevan tauotta huomiota ja usein mies lähtee näihin huomiohakuihin mukaan. Yritän keskittyä silloin tekemään omia juttujani tai selaan vain kännykkää. Inhottavinta on, kun mies liittyy mukaan lapsen esiintymisiin ja komentaa minua katsomaan tätä. Kun en kiinnostu, saattaa loukkaantua eli miksen huomaa.
Vierailija kirjoitti:
Olen nyt vähän ilkeä ihminen, mutta olisipa kiinnostavaa olla nyt kärpäsenä ap:n (ex)miesystävän katossa ja nähdä kuka ne lapset nyt hoitaa, kun ap on lähtenyt.
Eiköhän siellä pyöri seuraava höynäytettävä. Ei kuulostanut siltä, että mies mitenkään pärjäisi ilman kodin hengetärtä.
Reilua. Mies kartuttaa varallisuuttaan sun avulla.
Ap. Mieti tarkkaan. Kun teille tulee ero, niin olet ihan puilla paljailla. Mies on maksanut itselleen talon, sinä et mitään. Et saa edes tasinkoa tai mitään korvausta käytetyistä rahoista ja ajasta. Olette hyvin epätasa-arvoisessa asemassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä menee ihan kivasti miehen lapsen kanssa. Kun lapsi on miehellä, laittaa mies sapuskat ja huolehtii nukkumiset, vaatehuollon ja harrastuksiin kuljetukset.
Voin kyllä myöntää, että minua ärsyttää hetket, jolloin mies villiinnyttää lasta riehunnalla ja tempuilla ja kun en halua nähdä tätä, tullaan siihen eteen esiintymään tai taputtelemaan. Toinen on miehen ja lapsen halihetket vuoteella eli lapsi makaa kiinni isässään ja halitaan ja isä pyytää minutkin siihen. What the h,,,
Myös lapsen nukuttaminen illalla väliimme ei ole minun juttu. Olen silloin mieluummin työhuoneessa nukkumassa. Jos miettisin tilanteen käänteisesti ja itselläni olisi lapsi, tuskin tykkäisi mieskään. Miehethän osaa olla mustasukkaisia koirastakin.
Kun olen vapailla, en ole lapsen kanssa muuten kuin itselleni sopii. Ja nuo hetket ovat aina kivoja, voin myöntää.
Jos lähtisin täyden palvelun huoltajaksi muona- ja siivouspalveluineen, harrastuskuskiksi ja viihdyttäjäksi, toimisin itseäni vastaan. Tarvitsen omaa aikaa ja lepoa, parisuhdeaika on silloin, kun lapsi ei ole miehen luona. Voi kuulostaa ikävältä, mutta asia vaan on näin. En ala marrttyyriksi.
Meillä sama tuon riehumisen kanssa 😬 Kaksin lapsen kanssa menee kivasti ja rauhallisesti, mutta heti kun isä tulee, niin alkaa järjetön riehuminen ja älämölö. Hermot menee sellaiseen.
Miten suhtaudut tuohon riehumiseen? Itse olen täysin "sokea " nuo hetket ja suljen itseni ulkopuolelle.
Lapsi tuntuu tarvitsevan tauotta huomiota ja usein mies lähtee näihin huomiohakuihin mukaan. Yritän keskittyä silloin tekemään omia juttujani tai selaan vain kännykkää. Inhottavinta on, kun mies liittyy mukaan lapsen esiintymisiin ja komentaa minua katsomaan tätä. Kun en kiinnostu, saattaa loukkaantua eli miksen huomaa.
Nyt kyllä hiukan ihmettelen. Nimittäin lapsihan tarvitsee huomiota. Positiivista palautetta, ihailua, niitä aikuisen silmiä jotka näkevät hänen asiansa ja ilahtuu hänen olemassaolostaan. Se on lapselle hyvin tärkeää. Eri asia on jos lapsi pompottaa vanhempaansa eikä hänellä ole rajoja. Mutta jos siis lapsi käy isänsä luona, hän tarvitseekin isänsä huomiota. Ja sitä että isä jaksaa ihastella hänen tekemisiään. Ei sun tarvi osallistua jos et halua, mutta ei kyse välttämättä ole mistään väärästä, vaan lapsen tarpeesta olla isälleen tärkeä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työn joustamattomuus ei ole mikään selitys vanhemmalle. Sellaista selitystä ei ole olemassakaan, miksi ei omia lapsiaan muka pystyisi hoitamaan. Lapset ovat sijalla 1, kaikki muu on järjestettävä sen mukaan. Niin yksinkertaista se on.
Periaatteessa niin. Ihminen tarvitsee myös toimeentuloa, eikä aina ole vaihtoehtoja. Joten kyllä joskus on sen työnkin ehdoilla vähän mentävä. Työttömyys tai muu syrjäytyminen ei ole myöskään lapsen etu pidemmän päälle. Eikä aina niitä työehtoja niin vain voi sanella
Jaa-a, ja kenenköhän vastuulla lapset sitten olisi, ellei vanhempien? Voihan hoitamisen osittain ulkoista, mutta *vastuu* on kyllä aina vanhemmilla.
Eikä vaihtoehdot ole vastuu lapsista versus työttömyys, mutta ihan kaikkia töitä ei ehkä voi tehdä jos on pieniä lapsia. Tai sitten varmistaa itse, että varajärjestelyt ovat vedenpitäviä.
Ellei halua ottaa vastuuta lapsista, ei hanki sellaisia.
Ja kyllä ne lapset syrjäytyvät siitäkin, jos vanhempi laittaa työn heidän edelleen. Ei materiaalinen hoiva ole ainoa ratkaiseva asia, varsinkaa Suomessa, jossa ei tarvitse nähdä nälkää vaikka töitä ei olisi. Mutta työpaikkoja on tosiaankin hyvin erilaisia, eli käytännössä ei kenenkään tarvitse olla työtön, koska lapset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä menee ihan kivasti miehen lapsen kanssa. Kun lapsi on miehellä, laittaa mies sapuskat ja huolehtii nukkumiset, vaatehuollon ja harrastuksiin kuljetukset.
Voin kyllä myöntää, että minua ärsyttää hetket, jolloin mies villiinnyttää lasta riehunnalla ja tempuilla ja kun en halua nähdä tätä, tullaan siihen eteen esiintymään tai taputtelemaan. Toinen on miehen ja lapsen halihetket vuoteella eli lapsi makaa kiinni isässään ja halitaan ja isä pyytää minutkin siihen. What the h,,,
Myös lapsen nukuttaminen illalla väliimme ei ole minun juttu. Olen silloin mieluummin työhuoneessa nukkumassa. Jos miettisin tilanteen käänteisesti ja itselläni olisi lapsi, tuskin tykkäisi mieskään. Miehethän osaa olla mustasukkaisia koirastakin.
Kun olen vapailla, en ole lapsen kanssa muuten kuin itselleni sopii. Ja nuo hetket ovat aina kivoja, voin myöntää.
Jos lähtisin täyden palvelun huoltajaksi muona- ja siivouspalveluineen, harrastuskuskiksi ja viihdyttäjäksi, toimisin itseäni vastaan. Tarvitsen omaa aikaa ja lepoa, parisuhdeaika on silloin, kun lapsi ei ole miehen luona. Voi kuulostaa ikävältä, mutta asia vaan on näin. En ala marrttyyriksi.
Meillä sama tuon riehumisen kanssa 😬 Kaksin lapsen kanssa menee kivasti ja rauhallisesti, mutta heti kun isä tulee, niin alkaa järjetön riehuminen ja älämölö. Hermot menee sellaiseen.
Miten suhtaudut tuohon riehumiseen? Itse olen täysin "sokea " nuo hetket ja suljen itseni ulkopuolelle.
Lapsi tuntuu tarvitsevan tauotta huomiota ja usein mies lähtee näihin huomiohakuihin mukaan. Yritän keskittyä silloin tekemään omia juttujani tai selaan vain kännykkää. Inhottavinta on, kun mies liittyy mukaan lapsen esiintymisiin ja komentaa minua katsomaan tätä. Kun en kiinnostu, saattaa loukkaantua eli miksen huomaa.
Nyt kyllä hiukan ihmettelen. Nimittäin lapsihan tarvitsee huomiota. Positiivista palautetta, ihailua, niitä aikuisen silmiä jotka näkevät hänen asiansa ja ilahtuu hänen olemassaolostaan. Se on lapselle hyvin tärkeää. Eri asia on jos lapsi pompottaa vanhempaansa eikä hänellä ole rajoja. Mutta jos siis lapsi käy isänsä luona, hän tarvitseekin isänsä huomiota. Ja sitä että isä jaksaa ihastella hänen tekemisiään. Ei sun tarvi osallistua jos et halua, mutta ei kyse välttämättä ole mistään väärästä, vaan lapsen tarpeesta olla isälleen tärkeä.
Jokainen tarvitsee huomiota ja hyväksyntää, tietenkin. Kuitenkin jo 4v lapsen pitää antaa puheenvuoroa toisillekin ja ei tarvitse koko ajan viihdyttää. Aikuinen voi suoraan , mutta kivasti todeta, että nyt juttelee äiti vieraitten kanssa ja sitten kuunnellaan sinua. Joa kouluikäinen vielä riehuu jatkuvasti kimpussa ja haluaa olla keskipisteenä, niin alkaa se ärsyttää ketä tahansa.
Koska (stereotyyppisesti) isät eivät osaa. Tai eivät välitä.