Lue keskustelun säännöt.
Liikaa vastuuta uusioperheen "äitinä"
Olenko ihan hirvittävän huono ihminen, kun mielestäni seuraava asia ei ole ihan oikein. Ensin hieman taustoja. Miehelläni on kaksi alle kouluikäistä lasta. Vuoroviikoin meillä ja äidillään. Mies ja lasten äiti on yrittäjiä ja hyvin kiireisiä tahoillaan. Itse olen opiskelija ja jäljellä olisi pari vuotta opintoja. Miehen kanssa olen seurustellut kohta 2v ja asumme yhdessä. Isäviikolla jos lapset sairastuvat, mieheni odottaa minun jäävän kotiin hoitamaan, koska en käy töissä ja poissaolot ovat siten ns sallitumpia. Nyt tänä syksynä lapset ovat olleet vuoroin paljon kipeänä isäviikollaan ja olen ollut paljon poissa koulusta. Kotona ei opiskelu oikein onnistu samalla, kun kaitsen lapsia. Asia harmittaa minua, enkä haluaisi opintojen venyvän. Olen ottanut asian puheeksi mieheni kanssa. Hänen mielestään minun on velvollisuus hoitaa lapset, koska hän maksaa suurimmaksi osaksi talouden kulut ja olemme riippuvaisia hänen yrityksensä tuloista. Olin myös kesällä lasten kanssa, kun päiväkodit olivat kiinni. Myös pari lasten äidin viikkoa hoidin heitä, kun äiti ei myöskään voi lomia pitää. Toinen lapsista aloittaa koulun ensi syksynä ja mieheni on kaavaillut, että hoidan menoni niin, että olen kotona kun pääsevät koulusta. Millaisia koulupäiviä ekaluokkalaisilla on? Lasten äiti on myös ehdottanut, että hänen viikoillaan lapsi tulisi meille ja hän hakisi, kun pääsee lähtemään kotiin ja myös tuleva kesäloma menisi minun hoivissani. Koulu on lähempänä meidän kotia. Mitä voin tehdä ja sanoa, kun minusta tämä nyt ei oikein ole oikein? Haluan olla avuksi ja lasten kanssa olen mielelläni, mutta tähtään tulevaan ammattiini ja haluan oman uran. Tuolloin voin myös osallistua paremmin talouden kuluihin tasavertaisesti. Miten lasten hoito tuolloin sitten järjestyisi?
Kommentit (539)
Yleensä menee ihan kivasti miehen lapsen kanssa. Kun lapsi on miehellä, laittaa mies sapuskat ja huolehtii nukkumiset, vaatehuollon ja harrastuksiin kuljetukset.
Voin kyllä myöntää, että minua ärsyttää hetket, jolloin mies villiinnyttää lasta riehunnalla ja tempuilla ja kun en halua nähdä tätä, tullaan siihen eteen esiintymään tai taputtelemaan. Toinen on miehen ja lapsen halihetket vuoteella eli lapsi makaa kiinni isässään ja halitaan ja isä pyytää minutkin siihen. What the h,,,
Myös lapsen nukuttaminen illalla väliimme ei ole minun juttu. Olen silloin mieluummin työhuoneessa nukkumassa. Jos miettisin tilanteen käänteisesti ja itselläni olisi lapsi, tuskin tykkäisi mieskään. Miehethän osaa olla mustasukkaisia koirastakin.
Kun olen vapailla, en ole lapsen kanssa muuten kuin itselleni sopii. Ja nuo hetket ovat aina kivoja, voin myöntää.
Jos lähtisin täyden palvelun huoltajaksi muona- ja siivouspalveluineen, harrastuskuskiksi ja viihdyttäjäksi, toimisin itseäni vastaan. Tarvitsen omaa aikaa ja lepoa, parisuhdeaika on silloin, kun lapsi ei ole miehen luona. Voi kuulostaa ikävältä, mutta asia vaan on näin. En ala marrttyyriksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seurustelen miehen kanssa, jolla on pain kouluikäinen lapsi 3-4 pv/viikko. En ole tai tule olemaan äiti tälle lapselle, vaan suhde on miehen kanssa ja lapsi on elämässä mukana säännöllisesti.
Kun lapsi tarvitsee yöllä juotavaa/ on kylmä tai kuuma/ kipeä, hoitaa mies lapsen. En tee elettäkään siihen suuntaan. Mies nukkuu minua sikeämmin, mutta herää kuitenkin lapsen tarpeisiin.
En huolehdi pyykeistä, tavaroista tai ruokahankinnoista lapsen osalta. Ne ovat miehen hommia.
Leikin ja pelaan joskus lapsen kanssa, mitään hoidollista vastuuta en kuitenkaan ota.
Laitatko miehesi oikeasti käymään erikseen kaupassa tai teetkö oikeasti ruokaa vain teille kahdelle?? Tuo taas on lähinnä sairasta toimintaa..
En ole ylläoleva, mutta meillä on samat pelisäännöt.
Meillä minä käyn useinmiten kaupassa, mutta silloin, kun miehen lapset tulevat, niin mies hoitaa kauppakäynnin. Hän kun menee kauppaan joka tapauksessa, ostamaan lapsille karkkia.
Minä teen ruokaa, mutta jos miehen lapset eivät sitä suostu syömään, niin mies lämmittää hernekeittoa. Mies on itse sanonut, että minä voin tehdä mitä haluan.
Sama. Mies menee kauppaan ostamaan karkkia ja muroja, makaroneja sekä nakkeja lapsilleen. Miehen lapsiviikonloput ovat mulle taloudenhoidosta vapaat. Tosin keittiön loppusiivouksen hoidan kun lapset lähtevät, miehen käsitys siisteydestä poikkeaa aika paljon omastani. Alkuun tein kaikenlaista, laitoin lapsille vispipuuroa ja pannukakkua ja kaikenlaista omasta lapsuudesta hyvää. Heille ei kelpaa. Olen päättäbyt että syököön sitten isin keittämää makaroonia ketsupilla vaikka maailman tappiin.
En minäkään maksa ruokia miehen lapselle lapsiviikkoina. Lapsi syö valikoivasti ja isä tuo kaupasta lähinnä roskaruokaa. Mielestäni ruoka-aikana syödään, eikä vinguta pikkupurtavaa pitkin iltaa. Nukkumaan käyminenkin on teatteria ja lapsi keksii tikusta asiaa saadakseen palvelua. Isällä ja lapsella on myös omaa riehumista ja halutaan esittää jotain minulle, mutta syvennyn silloin omiin askareisiini. Mies on myös ehdottanut yhteisiä matkoja kolmestaan eli hän, minä ja lapsi lähdettäisi milloin Etelään tai Pohjoiseen. Ehei. Saa mennä kahdestaan lapsen kanssa ja lähden itse sillä aikaa omille reissuille. Kotonakin on kestämistä yhteisillä aterioilla tai uimareissuilla paikallisessa hallissa. Lapsi on tottunut olemaan kaiken keskipisteenä ja suoraan sanottuna matkat menisi piloille hänen kanssaan. Kun olen lapsen kanssa kahdestaan, menee hyvin. Käytös muuttuu heti monta ikävuotta nuoremman tasolle isän ollessa paikalla.
Vähän niin kuin meilläkin!
Mun mielestä on todella hyvä asia, että naiset ovat huomanneet tämän äitipuoleksi lipsumisen, ja laittavat sille stoppia yhä enenevissä määrin. Taitaa parisuhteetkin voida tällä tavoin paremmin, kun mies joutuu ihan itse ottamaan sen vastuun lapsistaan.
Meillä minun ja mieheni makuuhuone on pyhitetty meille, joten meidän sänkyyn ei ole asiaa kenelläkään muulla muin meillä kahdella. Poikkeus on ainoastaan siinä jos lapsensa näkee yöllä vaikka painajaista ja tulee viereen. Tosin meillä lapset on jo hyvästi koulussa, ja toinen jo yläasteella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seurustelen miehen kanssa, jolla on pain kouluikäinen lapsi 3-4 pv/viikko. En ole tai tule olemaan äiti tälle lapselle, vaan suhde on miehen kanssa ja lapsi on elämässä mukana säännöllisesti.
Kun lapsi tarvitsee yöllä juotavaa/ on kylmä tai kuuma/ kipeä, hoitaa mies lapsen. En tee elettäkään siihen suuntaan. Mies nukkuu minua sikeämmin, mutta herää kuitenkin lapsen tarpeisiin.
En huolehdi pyykeistä, tavaroista tai ruokahankinnoista lapsen osalta. Ne ovat miehen hommia.
Leikin ja pelaan joskus lapsen kanssa, mitään hoidollista vastuuta en kuitenkaan ota.
Laitatko miehesi oikeasti käymään erikseen kaupassa tai teetkö oikeasti ruokaa vain teille kahdelle?? Tuo taas on lähinnä sairasta toimintaa..
En ole ylläoleva, mutta meillä on samat pelisäännöt.
Meillä minä käyn useinmiten kaupassa, mutta silloin, kun miehen lapset tulevat, niin mies hoitaa kauppakäynnin. Hän kun menee kauppaan joka tapauksessa, ostamaan lapsille karkkia.
Minä teen ruokaa, mutta jos miehen lapset eivät sitä suostu syömään, niin mies lämmittää hernekeittoa. Mies on itse sanonut, että minä voin tehdä mitä haluan.
Sama. Mies menee kauppaan ostamaan karkkia ja muroja, makaroneja sekä nakkeja lapsilleen. Miehen lapsiviikonloput ovat mulle taloudenhoidosta vapaat. Tosin keittiön loppusiivouksen hoidan kun lapset lähtevät, miehen käsitys siisteydestä poikkeaa aika paljon omastani. Alkuun tein kaikenlaista, laitoin lapsille vispipuuroa ja pannukakkua ja kaikenlaista omasta lapsuudesta hyvää. Heille ei kelpaa. Olen päättäbyt että syököön sitten isin keittämää makaroonia ketsupilla vaikka maailman tappiin.
En minäkään maksa ruokia miehen lapselle lapsiviikkoina. Lapsi syö valikoivasti ja isä tuo kaupasta lähinnä roskaruokaa. Mielestäni ruoka-aikana syödään, eikä vinguta pikkupurtavaa pitkin iltaa. Nukkumaan käyminenkin on teatteria ja lapsi keksii tikusta asiaa saadakseen palvelua. Isällä ja lapsella on myös omaa riehumista ja halutaan esittää jotain minulle, mutta syvennyn silloin omiin askareisiini. Mies on myös ehdottanut yhteisiä matkoja kolmestaan eli hän, minä ja lapsi lähdettäisi milloin Etelään tai Pohjoiseen. Ehei. Saa mennä kahdestaan lapsen kanssa ja lähden itse sillä aikaa omille reissuille. Kotonakin on kestämistä yhteisillä aterioilla tai uimareissuilla paikallisessa hallissa. Lapsi on tottunut olemaan kaiken keskipisteenä ja suoraan sanottuna matkat menisi piloille hänen kanssaan. Kun olen lapsen kanssa kahdestaan, menee hyvin. Käytös muuttuu heti monta ikävuotta nuoremman tasolle isän ollessa paikalla.
Vähän niin kuin meilläkin!
Mun mielestä on todella hyvä asia, että naiset ovat huomanneet tämän äitipuoleksi lipsumisen, ja laittavat sille stoppia yhä enenevissä määrin. Taitaa parisuhteetkin voida tällä tavoin paremmin, kun mies joutuu ihan itse ottamaan sen vastuun lapsistaan.
Meillä minun ja mieheni makuuhuone on pyhitetty meille, joten meidän sänkyyn ei ole asiaa kenelläkään muulla muin meillä kahdella. Poikkeus on ainoastaan siinä jos lapsensa näkee yöllä vaikka painajaista ja tulee viereen. Tosin meillä lapset on jo hyvästi koulussa, ja toinen jo yläasteella.
443 jatkaa. En edes halua olla mikään äitipuoli, en edes teoriassa. Oikeastaan inhoan koko sanaa. Lapsella on oikea äiti , olen miehelleni puoliso ja miehen lapselle yksi aikuinen lisää. Lapsen äiti on oireillut psyykkisesti, tosin nykyisin voi paremmin. Oli aika, jolloin lapsi turvautui minuun jopa liikaakin, mutta otin siitä vastuun siinä hetkessä. Nyt on äidin vuoro hoitaa osuutensa omilla hoitoviikoillaan, isän muuten. Lapsen äidiltä tosin olen saanut vain moitteita ja huonoa mainetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seurustelen miehen kanssa, jolla on pain kouluikäinen lapsi 3-4 pv/viikko. En ole tai tule olemaan äiti tälle lapselle, vaan suhde on miehen kanssa ja lapsi on elämässä mukana säännöllisesti.
Kun lapsi tarvitsee yöllä juotavaa/ on kylmä tai kuuma/ kipeä, hoitaa mies lapsen. En tee elettäkään siihen suuntaan. Mies nukkuu minua sikeämmin, mutta herää kuitenkin lapsen tarpeisiin.
En huolehdi pyykeistä, tavaroista tai ruokahankinnoista lapsen osalta. Ne ovat miehen hommia.
Leikin ja pelaan joskus lapsen kanssa, mitään hoidollista vastuuta en kuitenkaan ota.
Laitatko miehesi oikeasti käymään erikseen kaupassa tai teetkö oikeasti ruokaa vain teille kahdelle?? Tuo taas on lähinnä sairasta toimintaa..
En ole ylläoleva, mutta meillä on samat pelisäännöt.
Meillä minä käyn useinmiten kaupassa, mutta silloin, kun miehen lapset tulevat, niin mies hoitaa kauppakäynnin. Hän kun menee kauppaan joka tapauksessa, ostamaan lapsille karkkia.
Minä teen ruokaa, mutta jos miehen lapset eivät sitä suostu syömään, niin mies lämmittää hernekeittoa. Mies on itse sanonut, että minä voin tehdä mitä haluan.
Sama. Mies menee kauppaan ostamaan karkkia ja muroja, makaroneja sekä nakkeja lapsilleen. Miehen lapsiviikonloput ovat mulle taloudenhoidosta vapaat. Tosin keittiön loppusiivouksen hoidan kun lapset lähtevät, miehen käsitys siisteydestä poikkeaa aika paljon omastani. Alkuun tein kaikenlaista, laitoin lapsille vispipuuroa ja pannukakkua ja kaikenlaista omasta lapsuudesta hyvää. Heille ei kelpaa. Olen päättäbyt että syököön sitten isin keittämää makaroonia ketsupilla vaikka maailman tappiin.
En minäkään maksa ruokia miehen lapselle lapsiviikkoina. Lapsi syö valikoivasti ja isä tuo kaupasta lähinnä roskaruokaa. Mielestäni ruoka-aikana syödään, eikä vinguta pikkupurtavaa pitkin iltaa. Nukkumaan käyminenkin on teatteria ja lapsi keksii tikusta asiaa saadakseen palvelua. Isällä ja lapsella on myös omaa riehumista ja halutaan esittää jotain minulle, mutta syvennyn silloin omiin askareisiini. Mies on myös ehdottanut yhteisiä matkoja kolmestaan eli hän, minä ja lapsi lähdettäisi milloin Etelään tai Pohjoiseen. Ehei. Saa mennä kahdestaan lapsen kanssa ja lähden itse sillä aikaa omille reissuille. Kotonakin on kestämistä yhteisillä aterioilla tai uimareissuilla paikallisessa hallissa. Lapsi on tottunut olemaan kaiken keskipisteenä ja suoraan sanottuna matkat menisi piloille hänen kanssaan. Kun olen lapsen kanssa kahdestaan, menee hyvin. Käytös muuttuu heti monta ikävuotta nuoremman tasolle isän ollessa paikalla.
Vähän niin kuin meilläkin!
Mun mielestä on todella hyvä asia, että naiset ovat huomanneet tämän äitipuoleksi lipsumisen, ja laittavat sille stoppia yhä enenevissä määrin. Taitaa parisuhteetkin voida tällä tavoin paremmin, kun mies joutuu ihan itse ottamaan sen vastuun lapsistaan.
Meillä minun ja mieheni makuuhuone on pyhitetty meille, joten meidän sänkyyn ei ole asiaa kenelläkään muulla muin meillä kahdella. Poikkeus on ainoastaan siinä jos lapsensa näkee yöllä vaikka painajaista ja tulee viereen. Tosin meillä lapset on jo hyvästi koulussa, ja toinen jo yläasteella.
Meillä lapsilla ei ole asiaa edes meidän makuuhuoneeseen, eikä tietenkään sänkyyn.
Olen myös vakaasti sitä mieltä, että tämä on ainut tapa toimia. Parisuhteen takia. Ja uusperheessä parisuhde on se kantava voima, kaikki rakentuu sille.
Joku aiempi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seurustelen miehen kanssa, jolla on pain kouluikäinen lapsi 3-4 pv/viikko. En ole tai tule olemaan äiti tälle lapselle, vaan suhde on miehen kanssa ja lapsi on elämässä mukana säännöllisesti.
Kun lapsi tarvitsee yöllä juotavaa/ on kylmä tai kuuma/ kipeä, hoitaa mies lapsen. En tee elettäkään siihen suuntaan. Mies nukkuu minua sikeämmin, mutta herää kuitenkin lapsen tarpeisiin.
En huolehdi pyykeistä, tavaroista tai ruokahankinnoista lapsen osalta. Ne ovat miehen hommia.
Leikin ja pelaan joskus lapsen kanssa, mitään hoidollista vastuuta en kuitenkaan ota.
Laitatko miehesi oikeasti käymään erikseen kaupassa tai teetkö oikeasti ruokaa vain teille kahdelle?? Tuo taas on lähinnä sairasta toimintaa..
En ole ylläoleva, mutta meillä on samat pelisäännöt.
Meillä minä käyn useinmiten kaupassa, mutta silloin, kun miehen lapset tulevat, niin mies hoitaa kauppakäynnin. Hän kun menee kauppaan joka tapauksessa, ostamaan lapsille karkkia.
Minä teen ruokaa, mutta jos miehen lapset eivät sitä suostu syömään, niin mies lämmittää hernekeittoa. Mies on itse sanonut, että minä voin tehdä mitä haluan.
Sama. Mies menee kauppaan ostamaan karkkia ja muroja, makaroneja sekä nakkeja lapsilleen. Miehen lapsiviikonloput ovat mulle taloudenhoidosta vapaat. Tosin keittiön loppusiivouksen hoidan kun lapset lähtevät, miehen käsitys siisteydestä poikkeaa aika paljon omastani. Alkuun tein kaikenlaista, laitoin lapsille vispipuuroa ja pannukakkua ja kaikenlaista omasta lapsuudesta hyvää. Heille ei kelpaa. Olen päättäbyt että syököön sitten isin keittämää makaroonia ketsupilla vaikka maailman tappiin.
En minäkään maksa ruokia miehen lapselle lapsiviikkoina. Lapsi syö valikoivasti ja isä tuo kaupasta lähinnä roskaruokaa. Mielestäni ruoka-aikana syödään, eikä vinguta pikkupurtavaa pitkin iltaa. Nukkumaan käyminenkin on teatteria ja lapsi keksii tikusta asiaa saadakseen palvelua. Isällä ja lapsella on myös omaa riehumista ja halutaan esittää jotain minulle, mutta syvennyn silloin omiin askareisiini. Mies on myös ehdottanut yhteisiä matkoja kolmestaan eli hän, minä ja lapsi lähdettäisi milloin Etelään tai Pohjoiseen. Ehei. Saa mennä kahdestaan lapsen kanssa ja lähden itse sillä aikaa omille reissuille. Kotonakin on kestämistä yhteisillä aterioilla tai uimareissuilla paikallisessa hallissa. Lapsi on tottunut olemaan kaiken keskipisteenä ja suoraan sanottuna matkat menisi piloille hänen kanssaan. Kun olen lapsen kanssa kahdestaan, menee hyvin. Käytös muuttuu heti monta ikävuotta nuoremman tasolle isän ollessa paikalla.
Vähän niin kuin meilläkin!
Mun mielestä on todella hyvä asia, että naiset ovat huomanneet tämän äitipuoleksi lipsumisen, ja laittavat sille stoppia yhä enenevissä määrin. Taitaa parisuhteetkin voida tällä tavoin paremmin, kun mies joutuu ihan itse ottamaan sen vastuun lapsistaan.
Meillä minun ja mieheni makuuhuone on pyhitetty meille, joten meidän sänkyyn ei ole asiaa kenelläkään muulla muin meillä kahdella. Poikkeus on ainoastaan siinä jos lapsensa näkee yöllä vaikka painajaista ja tulee viereen. Tosin meillä lapset on jo hyvästi koulussa, ja toinen jo yläasteella.
Meillä lapsilla ei ole asiaa edes meidän makuuhuoneeseen, eikä tietenkään sänkyyn.
Olen myös vakaasti sitä mieltä, että tämä on ainut tapa toimia. Parisuhteen takia. Ja uusperheessä parisuhde on se kantava voima, kaikki rakentuu sille.
Joku aiempi
Niin, kuten kirjoitin, ei meilläkään. Poislukien painajaiset.
Muitakin "sääntöjä" on jouduttu laittaa. Joskus mies on töissä kun lapset ovat täällä, joskus tulee joku muu meno. Joskus miehellä voi olla käsi kipsissä, tai ihan mitä vain. Silloin autan tietysti, teen ruokaa tai kuskaan lapsia. Annan myös miehen nukkua pitkään jos itse herään tosi aikaisin, keitän silloin puuron, ja saan kahden-kolmenkeskistä aika lasten kanssa, ja se on kivaa.
Mutta noin muuten, vaikka siivoan yleensä meillä, niin mies siivoaa kun lapset ovat lähteneet. Pesee vessan ja vaihtaa pyyhkeet, imuroi ja pyyhkii paskavarpaiden jäljet lattioilta. Puhdistaa ovet, ja laseista käsienjäljet. Mies siivoaa myös lasten huoneet niiltä osin mitä lapset eivät itse tee. Tamppaa matot ja puistelee petivaatteet.
Itselläni on siis myös lapsi, mutta hän on jo aikuinen, eikä hänen kotona asuessa mies kertaakaan siivonnut lapseni huonetta, tai korjannut hänen jäkiään, mikä olikin ihan oikein mielestäni. Nyt vain asia on toisinpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seurustelen miehen kanssa, jolla on pain kouluikäinen lapsi 3-4 pv/viikko. En ole tai tule olemaan äiti tälle lapselle, vaan suhde on miehen kanssa ja lapsi on elämässä mukana säännöllisesti.
Kun lapsi tarvitsee yöllä juotavaa/ on kylmä tai kuuma/ kipeä, hoitaa mies lapsen. En tee elettäkään siihen suuntaan. Mies nukkuu minua sikeämmin, mutta herää kuitenkin lapsen tarpeisiin.
En huolehdi pyykeistä, tavaroista tai ruokahankinnoista lapsen osalta. Ne ovat miehen hommia.
Leikin ja pelaan joskus lapsen kanssa, mitään hoidollista vastuuta en kuitenkaan ota.
Laitatko miehesi oikeasti käymään erikseen kaupassa tai teetkö oikeasti ruokaa vain teille kahdelle?? Tuo taas on lähinnä sairasta toimintaa..
En ole ylläoleva, mutta meillä on samat pelisäännöt.
Meillä minä käyn useinmiten kaupassa, mutta silloin, kun miehen lapset tulevat, niin mies hoitaa kauppakäynnin. Hän kun menee kauppaan joka tapauksessa, ostamaan lapsille karkkia.
Minä teen ruokaa, mutta jos miehen lapset eivät sitä suostu syömään, niin mies lämmittää hernekeittoa. Mies on itse sanonut, että minä voin tehdä mitä haluan.
Sama. Mies menee kauppaan ostamaan karkkia ja muroja, makaroneja sekä nakkeja lapsilleen. Miehen lapsiviikonloput ovat mulle taloudenhoidosta vapaat. Tosin keittiön loppusiivouksen hoidan kun lapset lähtevät, miehen käsitys siisteydestä poikkeaa aika paljon omastani. Alkuun tein kaikenlaista, laitoin lapsille vispipuuroa ja pannukakkua ja kaikenlaista omasta lapsuudesta hyvää. Heille ei kelpaa. Olen päättäbyt että syököön sitten isin keittämää makaroonia ketsupilla vaikka maailman tappiin.
En minäkään maksa ruokia miehen lapselle lapsiviikkoina. Lapsi syö valikoivasti ja isä tuo kaupasta lähinnä roskaruokaa. Mielestäni ruoka-aikana syödään, eikä vinguta pikkupurtavaa pitkin iltaa. Nukkumaan käyminenkin on teatteria ja lapsi keksii tikusta asiaa saadakseen palvelua. Isällä ja lapsella on myös omaa riehumista ja halutaan esittää jotain minulle, mutta syvennyn silloin omiin askareisiini. Mies on myös ehdottanut yhteisiä matkoja kolmestaan eli hän, minä ja lapsi lähdettäisi milloin Etelään tai Pohjoiseen. Ehei. Saa mennä kahdestaan lapsen kanssa ja lähden itse sillä aikaa omille reissuille. Kotonakin on kestämistä yhteisillä aterioilla tai uimareissuilla paikallisessa hallissa. Lapsi on tottunut olemaan kaiken keskipisteenä ja suoraan sanottuna matkat menisi piloille hänen kanssaan. Kun olen lapsen kanssa kahdestaan, menee hyvin. Käytös muuttuu heti monta ikävuotta nuoremman tasolle isän ollessa paikalla.
Vähän niin kuin meilläkin!
Mun mielestä on todella hyvä asia, että naiset ovat huomanneet tämän äitipuoleksi lipsumisen, ja laittavat sille stoppia yhä enenevissä määrin. Taitaa parisuhteetkin voida tällä tavoin paremmin, kun mies joutuu ihan itse ottamaan sen vastuun lapsistaan.
Meillä minun ja mieheni makuuhuone on pyhitetty meille, joten meidän sänkyyn ei ole asiaa kenelläkään muulla muin meillä kahdella. Poikkeus on ainoastaan siinä jos lapsensa näkee yöllä vaikka painajaista ja tulee viereen. Tosin meillä lapset on jo hyvästi koulussa, ja toinen jo yläasteella.
Meillä lapsilla ei ole asiaa edes meidän makuuhuoneeseen, eikä tietenkään sänkyyn.
Olen myös vakaasti sitä mieltä, että tämä on ainut tapa toimia. Parisuhteen takia. Ja uusperheessä parisuhde on se kantava voima, kaikki rakentuu sille.
Joku aiempi
Niin, kuten kirjoitin, ei meilläkään. Poislukien painajaiset.
Muitakin "sääntöjä" on jouduttu laittaa. Joskus mies on töissä kun lapset ovat täällä, joskus tulee joku muu meno. Joskus miehellä voi olla käsi kipsissä, tai ihan mitä vain. Silloin autan tietysti, teen ruokaa tai kuskaan lapsia. Annan myös miehen nukkua pitkään jos itse herään tosi aikaisin, keitän silloin puuron, ja saan kahden-kolmenkeskistä aika lasten kanssa, ja se on kivaa.
Mutta noin muuten, vaikka siivoan yleensä meillä, niin mies siivoaa kun lapset ovat lähteneet. Pesee vessan ja vaihtaa pyyhkeet, imuroi ja pyyhkii paskavarpaiden jäljet lattioilta. Puhdistaa ovet, ja laseista käsienjäljet. Mies siivoaa myös lasten huoneet niiltä osin mitä lapset eivät itse tee. Tamppaa matot ja puistelee petivaatteet.
Itselläni on siis myös lapsi, mutta hän on jo aikuinen, eikä hänen kotona asuessa mies kertaakaan siivonnut lapseni huonetta, tai korjannut hänen jäkiään, mikä olikin ihan oikein mielestäni. Nyt vain asia on toisinpäin.
Ihan sama täällä. En koskaan edes käy lasten huoneessa, en pese heidän lakanoitaan tms. Autan toki, jos miehelle tulee adhoc-meno, mutta se on tullut näinä vuosina vain yhden kerran.
Minulla onnmyös lapsia, teinejä tosin. Ei miehen tarvitse siivota heidän jälkiä, vaan minä teen sen viimeistelyn, minä teen heille ruokaa, minä huomautan tekemättömistä kotitöistä. Mieheltä toivon vain, että hän auttaa minua, kun todella sellaista tarvitsen. (Joskus olen tarvinnut teinin kanssa, silloin olemme yhtenä rintamana). Muuten en vaadi häneltä mitään. Eikä hän vaadi minulta mitään.
Meillä ei ole mitään uusperheongelmia, joista aina valitetaan. Ja lapsillekin tämä on hyvä järjestely, koska kun muutimme yhteen, niin minun lapseni olivat vuoroviikkolapsia. Sen jälkeen he halusivat molemmat muuttaa meille. Jotain siis teemme oikein.
Nyt kyllä kannattaa käydä vakava keskustelu miehesi kanssa ja pitää puolensa. Minusta on joku raja, mitä sinultakaan voi tuossa tilanteessa vaatia. Kyllä joku vastuu tässä tilanteessa kuuluu vanhemmillekin. Miten he järjestäisivät asian, jos sinua ei olisi?
Itse olen äitiyslomalla ja hoidan samalla paljon poikapuoltani, joka mm. tulee koulun jälkeen kotiin iltapäiväkerhon sijaan. Vien häntä myös harrastuksiin ja tietty huolehdin myös ruokailusta yms. Silti koskaan ei pojan vanhemmat vaan oleta minun tekevän jotain, vaan aina kaikesta sovitaan kanssani. Ei tietysti päivittäin tartte kaikkea käydä lävitse, mutta jos vaikka pojan äidin työvuoro muuttuu, niin hän soittaa ja kysyy, että sopiiko minulle hoitaa silloin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikänsä saman miehen kanssa olleena ja lapsenakin ydinperheessä eläneenä, aika järkyttäviltä kuulostaa nämä jutut. Paljolta säädöltä sitä on elämässään säästynyt. Meillä on miehen kanssa aina ollut yhteiset rahatkin niin elo on kaiken kaikkiaan aika simppeliä.
En silti sano, etteikö uusperheenkin saisi toimimaan aivan hyvin. Eikä se ydinperheenkään arki mitään ongelmatonta monesti ole.
Voimia kaikille näiden asioiden kanssa painiville, etenkin ap:lle!
Oletan pari asiaa tekstistä: Olet todella nuori ja mies tod. vanhempi.
Olet todella kiltti, ehkä vähän naiivi.
Kuullostaa siltä, että sinä olet tullut nuoreksi vaimokkeeksi\lastenpiiaksi. Aika kätevää ukolle. Kyllä tasa-arvoiseen suhteeseen kuuluu, se että molempia osapuolia kuullaan. Nyt mulla tuli fiilis, että sinä olet perheen palvelijana. Muista, että suhteet loppuu mutta sinulla on vielä oma elämä edessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yleensä menee ihan kivasti miehen lapsen kanssa. Kun lapsi on miehellä, laittaa mies sapuskat ja huolehtii nukkumiset, vaatehuollon ja harrastuksiin kuljetukset.
Voin kyllä myöntää, että minua ärsyttää hetket, jolloin mies villiinnyttää lasta riehunnalla ja tempuilla ja kun en halua nähdä tätä, tullaan siihen eteen esiintymään tai taputtelemaan. Toinen on miehen ja lapsen halihetket vuoteella eli lapsi makaa kiinni isässään ja halitaan ja isä pyytää minutkin siihen. What the h,,,
Myös lapsen nukuttaminen illalla väliimme ei ole minun juttu. Olen silloin mieluummin työhuoneessa nukkumassa. Jos miettisin tilanteen käänteisesti ja itselläni olisi lapsi, tuskin tykkäisi mieskään. Miehethän osaa olla mustasukkaisia koirastakin.
Kun olen vapailla, en ole lapsen kanssa muuten kuin itselleni sopii. Ja nuo hetket ovat aina kivoja, voin myöntää.
Jos lähtisin täyden palvelun huoltajaksi muona- ja siivouspalveluineen, harrastuskuskiksi ja viihdyttäjäksi, toimisin itseäni vastaan. Tarvitsen omaa aikaa ja lepoa, parisuhdeaika on silloin, kun lapsi ei ole miehen luona. Voi kuulostaa ikävältä, mutta asia vaan on näin. En ala marrttyyriksi.
Meillä sama tuon riehumisen kanssa 😬 Kaksin lapsen kanssa menee kivasti ja rauhallisesti, mutta heti kun isä tulee, niin alkaa järjetön riehuminen ja älämölö. Hermot menee sellaiseen.
Ap vastailee täällä taas.
Suuret kiitokset jälleen kerran teille kaikille viesteistänne. On jotenkin niin ihmeellistä kuinka paljon sain täältä niin paljon hyviä neuvoja ja ajattelemisen aihetta. Silmiä avaavaa! Niin sen voisin kuvailla yhtään liioittelematta.
Kuulumisia kyseltiin ja voin kyllä kertoa pintapuolisesti tilanteesta, joka onkin muuttunut siitä mitä vielä viimeksi kerroin. Kuvitella, noin kuukausi tuosta alkuperäisestä viestistäni ja nyt tilanne on aivan erilainen! Olen nimittäin eronnut tästä miehestä ja jopa jo muuttanut omaan vuokra-asuntooni. Kaikki tapahtui todella nopeasti, kun päätös erosta tehtiin. Ikävä kyllä taustalla on draamaa, joka oli pääsyy siihen ettei suhdetta enää haluttu jatkaa. Sanon vain sen, että hyvin pettynyt olen kyseiseen mieheen. Lapsia ikävöin suuresti, ihan päivittäin mietin heidän kuulumisia ja koen surua, kun en heidän elämäänsä enää mitenkään saa kuulua...
Lueskelin aloitusviestini ja pari muuta. Pidän itseäni jollain tavalla hölmönä, sinisilmäisenä. Halusin niin kovin olla osa sitä perhettä, koin olevani velvollinen niin moneen asiaan, jotka kuitenkin sotivat jollakin tavalla sitä omaa ajatusmaailma vastaan... Nyt keskityn opintoihin ja etsinnässä on myös opintoihin sopiva työ, jotta pääsen hyvissä ajoin työelämään kiinni, luomaan kontakteja ja edistämään minun omaa uraani. Jatkossa aioin pitää paremmin huolta itsestäni, kaikin tavoin. Näin lyhyessä ajassa voi tapahtua ihan mitä tahansa. Tämä muistutuksena myös teille kaikille siellä. Oikein hyvää syksynjatkoa teille kaikille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap vastailee täällä taas.
Suuret kiitokset jälleen kerran teille kaikille viesteistänne. On jotenkin niin ihmeellistä kuinka paljon sain täältä niin paljon hyviä neuvoja ja ajattelemisen aihetta. Silmiä avaavaa! Niin sen voisin kuvailla yhtään liioittelematta.
Kuulumisia kyseltiin ja voin kyllä kertoa pintapuolisesti tilanteesta, joka onkin muuttunut siitä mitä vielä viimeksi kerroin. Kuvitella, noin kuukausi tuosta alkuperäisestä viestistäni ja nyt tilanne on aivan erilainen! Olen nimittäin eronnut tästä miehestä ja jopa jo muuttanut omaan vuokra-asuntooni. Kaikki tapahtui todella nopeasti, kun päätös erosta tehtiin. Ikävä kyllä taustalla on draamaa, joka oli pääsyy siihen ettei suhdetta enää haluttu jatkaa. Sanon vain sen, että hyvin pettynyt olen kyseiseen mieheen. Lapsia ikävöin suuresti, ihan päivittäin mietin heidän kuulumisia ja koen surua, kun en heidän elämäänsä enää mitenkään saa kuulua...
Lueskelin aloitusviestini ja pari muuta. Pidän itseäni jollain tavalla hölmönä, sinisilmäisenä. Halusin niin kovin olla osa sitä perhettä, koin olevani velvollinen niin moneen asiaan, jotka kuitenkin sotivat jollakin tavalla sitä omaa ajatusmaailma vastaan... Nyt keskityn opintoihin ja etsinnässä on myös opintoihin sopiva työ, jotta pääsen hyvissä ajoin työelämään kiinni, luomaan kontakteja ja edistämään minun omaa uraani. Jatkossa aioin pitää paremmin huolta itsestäni, kaikin tavoin. Näin lyhyessä ajassa voi tapahtua ihan mitä tahansa. Tämä muistutuksena myös teille kaikille siellä. Oikein hyvää syksynjatkoa teille kaikille.
Ap olipa kiva, että tulit päivittämään kuulumisia! Suunnitelmasi kuulostaa hyvältä :) . Uskon, että olet tehnyt oikean ratkaisun. Paljon tsemppiä sinulle!
Olipa mukava saada kuulla kuulumisiasi. Tämä keissi on ollut jotenkin mieleenjäävä ja kiva, että jaksoit palata vielä tänne. Minustakin tuntuu, että juuri näin on hyvä. Paljon tsemppiä ja kaikkea hyvää jatkoon. Jos palstalla saisi valita vuoden keskustelun, niin minusta sen olisi tämä ketju ansainnut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on ikävää ettet saa enää tavata lapsia, hekin ehtivät kiintyä sinuun.
Mutta tsemppiä elämässä eteenpäin!
Hienoa, AP! Selkeästi sulle oikea suunta ja ratkaisu tuo ero, kun asiat lähtivät päätöksen jälkeen rullaamaan vauhdilla eteenpäin. Omassa elämässäni se on aina ollut sen merkki, että valitsemani suunta tai tekemäni päätös on ollut minulle oikea.
Kaikkea hyvää sinulle!
Ihanaa syksyä ja tulevaisuutta sulle ap! Olipa kiva, kun kävit kertomassa kuulumiset ❤️
Mitä tarkoittaa "draamaa"? Ei nyt tarvitse yksityiskohtia kertoa, mutta jotain osviittaa olisi kiva saada.
Mahtavaa, ap. Olet ihana, fiksu nainen! Oli varmasti todella hyvä päätös! Elämä voi tuoda eteesi vielä vaikka mitä hienoa! Olen tosi iloinen rohkeudestasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seurustelen miehen kanssa, jolla on pain kouluikäinen lapsi 3-4 pv/viikko. En ole tai tule olemaan äiti tälle lapselle, vaan suhde on miehen kanssa ja lapsi on elämässä mukana säännöllisesti.
Kun lapsi tarvitsee yöllä juotavaa/ on kylmä tai kuuma/ kipeä, hoitaa mies lapsen. En tee elettäkään siihen suuntaan. Mies nukkuu minua sikeämmin, mutta herää kuitenkin lapsen tarpeisiin.
En huolehdi pyykeistä, tavaroista tai ruokahankinnoista lapsen osalta. Ne ovat miehen hommia.
Leikin ja pelaan joskus lapsen kanssa, mitään hoidollista vastuuta en kuitenkaan ota.
Laitatko miehesi oikeasti käymään erikseen kaupassa tai teetkö oikeasti ruokaa vain teille kahdelle?? Tuo taas on lähinnä sairasta toimintaa..
En ole ylläoleva, mutta meillä on samat pelisäännöt.
Meillä minä käyn useinmiten kaupassa, mutta silloin, kun miehen lapset tulevat, niin mies hoitaa kauppakäynnin. Hän kun menee kauppaan joka tapauksessa, ostamaan lapsille karkkia.
Minä teen ruokaa, mutta jos miehen lapset eivät sitä suostu syömään, niin mies lämmittää hernekeittoa. Mies on itse sanonut, että minä voin tehdä mitä haluan.
Sama. Mies menee kauppaan ostamaan karkkia ja muroja, makaroneja sekä nakkeja lapsilleen. Miehen lapsiviikonloput ovat mulle taloudenhoidosta vapaat. Tosin keittiön loppusiivouksen hoidan kun lapset lähtevät, miehen käsitys siisteydestä poikkeaa aika paljon omastani. Alkuun tein kaikenlaista, laitoin lapsille vispipuuroa ja pannukakkua ja kaikenlaista omasta lapsuudesta hyvää. Heille ei kelpaa. Olen päättäbyt että syököön sitten isin keittämää makaroonia ketsupilla vaikka maailman tappiin.
En minäkään maksa ruokia miehen lapselle lapsiviikkoina. Lapsi syö valikoivasti ja isä tuo kaupasta lähinnä roskaruokaa. Mielestäni ruoka-aikana syödään, eikä vinguta pikkupurtavaa pitkin iltaa. Nukkumaan käyminenkin on teatteria ja lapsi keksii tikusta asiaa saadakseen palvelua. Isällä ja lapsella on myös omaa riehumista ja halutaan esittää jotain minulle, mutta syvennyn silloin omiin askareisiini. Mies on myös ehdottanut yhteisiä matkoja kolmestaan eli hän, minä ja lapsi lähdettäisi milloin Etelään tai Pohjoiseen. Ehei. Saa mennä kahdestaan lapsen kanssa ja lähden itse sillä aikaa omille reissuille. Kotonakin on kestämistä yhteisillä aterioilla tai uimareissuilla paikallisessa hallissa. Lapsi on tottunut olemaan kaiken keskipisteenä ja suoraan sanottuna matkat menisi piloille hänen kanssaan. Kun olen lapsen kanssa kahdestaan, menee hyvin. Käytös muuttuu heti monta ikävuotta nuoremman tasolle isän ollessa paikalla.
Vähän niin kuin meilläkin!
Mun mielestä on todella hyvä asia, että naiset ovat huomanneet tämän äitipuoleksi lipsumisen, ja laittavat sille stoppia yhä enenevissä määrin. Taitaa parisuhteetkin voida tällä tavoin paremmin, kun mies joutuu ihan itse ottamaan sen vastuun lapsistaan.
Meillä minun ja mieheni makuuhuone on pyhitetty meille, joten meidän sänkyyn ei ole asiaa kenelläkään muulla muin meillä kahdella. Poikkeus on ainoastaan siinä jos lapsensa näkee yöllä vaikka painajaista ja tulee viereen. Tosin meillä lapset on jo hyvästi koulussa, ja toinen jo yläasteella.
443 jatkaa. En edes halua olla mikään äitipuoli, en edes teoriassa. Oikeastaan inhoan koko sanaa. Lapsella on oikea äiti , olen miehelleni puoliso ja miehen lapselle yksi aikuinen lisää. Lapsen äiti on oireillut psyykkisesti, tosin nykyisin voi paremmin. Oli aika, jolloin lapsi turvautui minuun jopa liikaakin, mutta otin siitä vastuun siinä hetkessä. Nyt on äidin vuoro hoitaa osuutensa omilla hoitoviikoillaan, isän muuten. Lapsen äidiltä tosin olen saanut vain moitteita ja huonoa mainetta.
Jännä kuinka paljon tätä näkökulmaa. Näin siis meilläkin. Alussa yritin järjestää miehen lapsille kaikenlaista kivaa, mutta väsyin siihen kun huomasin aika usein maksavani lystin kun miehellä ei rahaa (eipä mullakaan ylimääräistä), ja sekä mies itse että lasten äiti eivät pätkän vertaa arvostaneet panostustani. Lapset kivoja vaikkakaan heitä ei pahemmin ole kasvatettu. Äiti ei piittaa heidän ulkonäöstään myöskään yhtään. Ja isä ei osaa. Nykyään en tee enää yhtään mitään, mies saa ihan ite hoitaa ja maksaa lapsensa. Minä en mene heidän kanssaan enää edes ruokakauppaan. Haaveilin kyllä hyväntahtoisesta, toimivasta uusperheestä, mutta ei taida olla ihan helppo juttu se.
Juuri noin. Isä saa itse viihdyttää ja ruokkia lapsensa omilla hoitovuoroillaan. Eihän se kuulu uudelle puolisolle millään tavalla. Jos lähtee mukaan viihdyttämään ja huoltamaan, siirtyy vastuu pikkuhiljaa naiselle. Koska on olemassa äiti, ei ole minulla tarvetta tai halua siihen asemaan.