Lue keskustelun säännöt.
Liikaa vastuuta uusioperheen "äitinä"
Olenko ihan hirvittävän huono ihminen, kun mielestäni seuraava asia ei ole ihan oikein. Ensin hieman taustoja. Miehelläni on kaksi alle kouluikäistä lasta. Vuoroviikoin meillä ja äidillään. Mies ja lasten äiti on yrittäjiä ja hyvin kiireisiä tahoillaan. Itse olen opiskelija ja jäljellä olisi pari vuotta opintoja. Miehen kanssa olen seurustellut kohta 2v ja asumme yhdessä. Isäviikolla jos lapset sairastuvat, mieheni odottaa minun jäävän kotiin hoitamaan, koska en käy töissä ja poissaolot ovat siten ns sallitumpia. Nyt tänä syksynä lapset ovat olleet vuoroin paljon kipeänä isäviikollaan ja olen ollut paljon poissa koulusta. Kotona ei opiskelu oikein onnistu samalla, kun kaitsen lapsia. Asia harmittaa minua, enkä haluaisi opintojen venyvän. Olen ottanut asian puheeksi mieheni kanssa. Hänen mielestään minun on velvollisuus hoitaa lapset, koska hän maksaa suurimmaksi osaksi talouden kulut ja olemme riippuvaisia hänen yrityksensä tuloista. Olin myös kesällä lasten kanssa, kun päiväkodit olivat kiinni. Myös pari lasten äidin viikkoa hoidin heitä, kun äiti ei myöskään voi lomia pitää. Toinen lapsista aloittaa koulun ensi syksynä ja mieheni on kaavaillut, että hoidan menoni niin, että olen kotona kun pääsevät koulusta. Millaisia koulupäiviä ekaluokkalaisilla on? Lasten äiti on myös ehdottanut, että hänen viikoillaan lapsi tulisi meille ja hän hakisi, kun pääsee lähtemään kotiin ja myös tuleva kesäloma menisi minun hoivissani. Koulu on lähempänä meidän kotia. Mitä voin tehdä ja sanoa, kun minusta tämä nyt ei oikein ole oikein? Haluan olla avuksi ja lasten kanssa olen mielelläni, mutta tähtään tulevaan ammattiini ja haluan oman uran. Tuolloin voin myös osallistua paremmin talouden kuluihin tasavertaisesti. Miten lasten hoito tuolloin sitten järjestyisi?
Kommentit (539)
Lapsiparat, mitä kaikkea joutuvatkaan kestämään itsekkäiden aikuisten takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on mennyt nämä reilut 3 v ihan hyvin tässä asustellessa niin, että lapset ovat joka toinen vkl meillä. Omia lapsiani ei asu enää kotona. Nyt olen pikkuhiljaa huomannut että ote miehellä alkaa lipsua. Hänen toinen lapsensa täyttää 10 joulukuun lopulla, ja on edelleen perään vahdittava. Se olisi miehen homma kulkea jälkikasvunsa perässä katsomassa että pakastimen ovi menee kiinni, että käsiä ei pyyhitä pesemättä puhtaisiin pyyhkeisiin, että maito laitetaan ruuan jälkeen jääkaappiin, kuten myös voi, litran jugurttipurkki, juusto, leikkele, ja että 25 asteen pakkasella nyt ei vain voi jättää ulko-ovea auki...
Eli minä olen joutunut alkaa kävelemään miehen lapsen perässä katsomassa että kaikki tulee tehtyä. Muutama kk sitten sanoin miehelle että muutan pois jollei hän ala katsomaan itse lapsen perään paremmin, tai jos hän ei viitsi lasta itse opettaa (ilmeisesti äitinsäkään ei viitsi?) Nyt on mennyt vähän paremmin, mutta en voi luottaa mieheen siinä että hän katsoisi lapsensa perään, ja ettei esim. lemmikit karkaisi auton alle tästä syystä, ta ikoko pakastimen sisältö sulaisi, tai tulisi vesivahinko kun "hana nyt vain jäi päälle".
Tee niin, minkä koet oikeaksi itseäsi kohtaan. Kaikki muu kääntyy ajastaan sinua vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Seurustelen miehen kanssa, jolla on pain kouluikäinen lapsi 3-4 pv/viikko. En ole tai tule olemaan äiti tälle lapselle, vaan suhde on miehen kanssa ja lapsi on elämässä mukana säännöllisesti.
Kun lapsi tarvitsee yöllä juotavaa/ on kylmä tai kuuma/ kipeä, hoitaa mies lapsen. En tee elettäkään siihen suuntaan. Mies nukkuu minua sikeämmin, mutta herää kuitenkin lapsen tarpeisiin.
En huolehdi pyykeistä, tavaroista tai ruokahankinnoista lapsen osalta. Ne ovat miehen hommia.
Leikin ja pelaan joskus lapsen kanssa, mitään hoidollista vastuuta en kuitenkaan ota.
Ei uuden kumppanin tarvitse olla huoltajan korvikkeena tai helpottaa vanhemman elämää. Vastuu lapsista kuuluu vanhemmille ja parisuhde on kahden aikuisen välinen vapaaehtoinen liitto. En todellakaan alkaisi valvoa öitä miehen lapsen takia tai kuskaamaan harrastuksiin. Tuollaiset asiat sovitaan jo suhteen alussa ja jos joku nainen haluaa tehdä miehelle kuuluvaa kasvatusvastuuta, niin se on aivan oma asiansa. Jos miehellä on omaa menoa lapsenhoitoviikolla, järjestän kyllä itselleni ohjelmaa silloin. Voin tulla toimeen miehen lasten kanssa, mutta ei minulla ole mitään syytä vastata nukkumaan menoista tai kipeän lapsen paapomisesta.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on mennyt nämä reilut 3 v ihan hyvin tässä asustellessa niin, että lapset ovat joka toinen vkl meillä. Omia lapsiani ei asu enää kotona. Nyt olen pikkuhiljaa huomannut että ote miehellä alkaa lipsua. Hänen toinen lapsensa täyttää 10 joulukuun lopulla, ja on edelleen perään vahdittava. Se olisi miehen homma kulkea jälkikasvunsa perässä katsomassa että pakastimen ovi menee kiinni, että käsiä ei pyyhitä pesemättä puhtaisiin pyyhkeisiin, että maito laitetaan ruuan jälkeen jääkaappiin, kuten myös voi, litran jugurttipurkki, juusto, leikkele, ja että 25 asteen pakkasella nyt ei vain voi jättää ulko-ovea auki...
Eli minä olen joutunut alkaa kävelemään miehen lapsen perässä katsomassa että kaikki tulee tehtyä. Muutama kk sitten sanoin miehelle että muutan pois jollei hän ala katsomaan itse lapsen perään paremmin, tai jos hän ei viitsi lasta itse opettaa (ilmeisesti äitinsäkään ei viitsi?) Nyt on mennyt vähän paremmin, mutta en voi luottaa mieheen siinä että hän katsoisi lapsensa perään, ja ettei esim. lemmikit karkaisi auton alle tästä syystä, ta ikoko pakastimen sisältö sulaisi, tai tulisi vesivahinko kun "hana nyt vain jäi päälle".
Pääset paljon helpommalla elämällä yksin tai haet lapsettoman / lapset aikuiseksi kasvattaneen miehen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on mennyt nämä reilut 3 v ihan hyvin tässä asustellessa niin, että lapset ovat joka toinen vkl meillä. Omia lapsiani ei asu enää kotona. Nyt olen pikkuhiljaa huomannut että ote miehellä alkaa lipsua. Hänen toinen lapsensa täyttää 10 joulukuun lopulla, ja on edelleen perään vahdittava. Se olisi miehen homma kulkea jälkikasvunsa perässä katsomassa että pakastimen ovi menee kiinni, että käsiä ei pyyhitä pesemättä puhtaisiin pyyhkeisiin, että maito laitetaan ruuan jälkeen jääkaappiin, kuten myös voi, litran jugurttipurkki, juusto, leikkele, ja että 25 asteen pakkasella nyt ei vain voi jättää ulko-ovea auki...
Eli minä olen joutunut alkaa kävelemään miehen lapsen perässä katsomassa että kaikki tulee tehtyä. Muutama kk sitten sanoin miehelle että muutan pois jollei hän ala katsomaan itse lapsen perään paremmin, tai jos hän ei viitsi lasta itse opettaa (ilmeisesti äitinsäkään ei viitsi?) Nyt on mennyt vähän paremmin, mutta en voi luottaa mieheen siinä että hän katsoisi lapsensa perään, ja ettei esim. lemmikit karkaisi auton alle tästä syystä, ta ikoko pakastimen sisältö sulaisi, tai tulisi vesivahinko kun "hana nyt vain jäi päälle".
Pääset paljon helpommalla elämällä yksin tai haet lapsettoman / lapset aikuiseksi kasvattaneen miehen.
Niin pääsen. Alku vain vaikutti hyvälle, ja tämä käytös on tullut kuvaan vasta viime aikoina. Jos asia ei oikeasti korjaannu, niin muutan kyllä erilleni, se on varma.
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa yksikin mies, joka on suostunut avovaimon lastenkin hoitoon.
Öh? Kyllä mä ainakin tiedän varsin monia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa yksikin mies, joka on suostunut avovaimon lastenkin hoitoon.
Öh? Kyllä mä ainakin tiedän varsin monia.
Tiedän myös avioituneen tällaisen naisen kanssa ja on vieläpä ottanut omiin nimiinsä naisen aiemman liiton lapset. Isän rooli on täyttynyt täysin ja jopa paremmin kuin monissa yhdinperheissä.
Vierailija kirjoitti:
Seurustelen miehen kanssa, jolla on pain kouluikäinen lapsi 3-4 pv/viikko. En ole tai tule olemaan äiti tälle lapselle, vaan suhde on miehen kanssa ja lapsi on elämässä mukana säännöllisesti.
Kun lapsi tarvitsee yöllä juotavaa/ on kylmä tai kuuma/ kipeä, hoitaa mies lapsen. En tee elettäkään siihen suuntaan. Mies nukkuu minua sikeämmin, mutta herää kuitenkin lapsen tarpeisiin.
En huolehdi pyykeistä, tavaroista tai ruokahankinnoista lapsen osalta. Ne ovat miehen hommia.
Leikin ja pelaan joskus lapsen kanssa, mitään hoidollista vastuuta en kuitenkaan ota.
Laitatko miehesi oikeasti käymään erikseen kaupassa tai teetkö oikeasti ruokaa vain teille kahdelle?? Tuo taas on lähinnä sairasta toimintaa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seurustelen miehen kanssa, jolla on pain kouluikäinen lapsi 3-4 pv/viikko. En ole tai tule olemaan äiti tälle lapselle, vaan suhde on miehen kanssa ja lapsi on elämässä mukana säännöllisesti.
Kun lapsi tarvitsee yöllä juotavaa/ on kylmä tai kuuma/ kipeä, hoitaa mies lapsen. En tee elettäkään siihen suuntaan. Mies nukkuu minua sikeämmin, mutta herää kuitenkin lapsen tarpeisiin.
En huolehdi pyykeistä, tavaroista tai ruokahankinnoista lapsen osalta. Ne ovat miehen hommia.
Leikin ja pelaan joskus lapsen kanssa, mitään hoidollista vastuuta en kuitenkaan ota.
Laitatko miehesi oikeasti käymään erikseen kaupassa tai teetkö oikeasti ruokaa vain teille kahdelle?? Tuo taas on lähinnä sairasta toimintaa..
En ole ylläoleva, mutta meillä on samat pelisäännöt.
Meillä minä käyn useinmiten kaupassa, mutta silloin, kun miehen lapset tulevat, niin mies hoitaa kauppakäynnin. Hän kun menee kauppaan joka tapauksessa, ostamaan lapsille karkkia.
Minä teen ruokaa, mutta jos miehen lapset eivät sitä suostu syömään, niin mies lämmittää hernekeittoa. Mies on itse sanonut, että minä voin tehdä mitä haluan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seurustelen miehen kanssa, jolla on pain kouluikäinen lapsi 3-4 pv/viikko. En ole tai tule olemaan äiti tälle lapselle, vaan suhde on miehen kanssa ja lapsi on elämässä mukana säännöllisesti.
Kun lapsi tarvitsee yöllä juotavaa/ on kylmä tai kuuma/ kipeä, hoitaa mies lapsen. En tee elettäkään siihen suuntaan. Mies nukkuu minua sikeämmin, mutta herää kuitenkin lapsen tarpeisiin.
En huolehdi pyykeistä, tavaroista tai ruokahankinnoista lapsen osalta. Ne ovat miehen hommia.
Leikin ja pelaan joskus lapsen kanssa, mitään hoidollista vastuuta en kuitenkaan ota.
Laitatko miehesi oikeasti käymään erikseen kaupassa tai teetkö oikeasti ruokaa vain teille kahdelle?? Tuo taas on lähinnä sairasta toimintaa..
En ole ylläoleva, mutta meillä on samat pelisäännöt.
Meillä minä käyn useinmiten kaupassa, mutta silloin, kun miehen lapset tulevat, niin mies hoitaa kauppakäynnin. Hän kun menee kauppaan joka tapauksessa, ostamaan lapsille karkkia.
Minä teen ruokaa, mutta jos miehen lapset eivät sitä suostu syömään, niin mies lämmittää hernekeittoa. Mies on itse sanonut, että minä voin tehdä mitä haluan.
Tulen kommentoimaan tähän väliin, mutta ei ihme että nämä miehet on sössineet aiemmat liittonsa. En nyt syytä näitä uusia naisystäviä, mutta yleisesti mies on kyllä itsekäs muuttaessaan yhteen naisen kanssa, jolla on noin ontto suhde lapseen. Niin, että lapsi on enemmän vieras isänsä luona kuin uusi nainen. Varmasti moni loukkaantuu ja saahan sitä tykätä vaikka minkälaisista miehistä. Itse en arvosta miestä, joka ei halua lapsensa parasta vaan jokin keskinkertainenkin järjestely kelpaa, onhan hän melkein vapaa vastuusta eron jälkeen. - eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seurustelen miehen kanssa, jolla on pain kouluikäinen lapsi 3-4 pv/viikko. En ole tai tule olemaan äiti tälle lapselle, vaan suhde on miehen kanssa ja lapsi on elämässä mukana säännöllisesti.
Kun lapsi tarvitsee yöllä juotavaa/ on kylmä tai kuuma/ kipeä, hoitaa mies lapsen. En tee elettäkään siihen suuntaan. Mies nukkuu minua sikeämmin, mutta herää kuitenkin lapsen tarpeisiin.
En huolehdi pyykeistä, tavaroista tai ruokahankinnoista lapsen osalta. Ne ovat miehen hommia.
Leikin ja pelaan joskus lapsen kanssa, mitään hoidollista vastuuta en kuitenkaan ota.
Laitatko miehesi oikeasti käymään erikseen kaupassa tai teetkö oikeasti ruokaa vain teille kahdelle?? Tuo taas on lähinnä sairasta toimintaa..
En ole ylläoleva, mutta meillä on samat pelisäännöt.
Meillä minä käyn useinmiten kaupassa, mutta silloin, kun miehen lapset tulevat, niin mies hoitaa kauppakäynnin. Hän kun menee kauppaan joka tapauksessa, ostamaan lapsille karkkia.
Minä teen ruokaa, mutta jos miehen lapset eivät sitä suostu syömään, niin mies lämmittää hernekeittoa. Mies on itse sanonut, että minä voin tehdä mitä haluan.
Tulen kommentoimaan tähän väliin, mutta ei ihme että nämä miehet on sössineet aiemmat liittonsa. En nyt syytä näitä uusia naisystäviä, mutta yleisesti mies on kyllä itsekäs muuttaessaan yhteen naisen kanssa, jolla on noin ontto suhde lapseen. Niin, että lapsi on enemmän vieras isänsä luona kuin uusi nainen. Varmasti moni loukkaantuu ja saahan sitä tykätä vaikka minkälaisista miehistä. Itse en arvosta miestä, joka ei halua lapsensa parasta vaan jokin keskinkertainenkin järjestely kelpaa, onhan hän melkein vapaa vastuusta eron jälkeen. - eri
Minä olen aiemminkin kirjoittanut tähän ketjuun ja muuallekin, että uuspeeheet hajoavat siihen, ettei mies kanna vastuuta lapsistaan. Äitipuoli alkaa hoitamaan, ja lopulta uupuu taakkansa alla. Siksi minä tein selväksi miehelle, että Jos mies haluaa lapsiaan nähdä, niin hoitakoon itse lapsensa. Minä autan vain hädässä.
Nämä samat miehet ovat ryssineet aiemmat liittonsa juuri siksi, että kaikki vastuu on kasautunut vaimolle.
Olet oikeassa, lapsi on enemmän vieras kuin minä. Mutta se ei johdu minusta, vaan isästä itsestään.
Se, jolle vastasit
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seurustelen miehen kanssa, jolla on pain kouluikäinen lapsi 3-4 pv/viikko. En ole tai tule olemaan äiti tälle lapselle, vaan suhde on miehen kanssa ja lapsi on elämässä mukana säännöllisesti.
Kun lapsi tarvitsee yöllä juotavaa/ on kylmä tai kuuma/ kipeä, hoitaa mies lapsen. En tee elettäkään siihen suuntaan. Mies nukkuu minua sikeämmin, mutta herää kuitenkin lapsen tarpeisiin.
En huolehdi pyykeistä, tavaroista tai ruokahankinnoista lapsen osalta. Ne ovat miehen hommia.
Leikin ja pelaan joskus lapsen kanssa, mitään hoidollista vastuuta en kuitenkaan ota.
Laitatko miehesi oikeasti käymään erikseen kaupassa tai teetkö oikeasti ruokaa vain teille kahdelle?? Tuo taas on lähinnä sairasta toimintaa..
En ole ylläoleva, mutta meillä on samat pelisäännöt.
Meillä minä käyn useinmiten kaupassa, mutta silloin, kun miehen lapset tulevat, niin mies hoitaa kauppakäynnin. Hän kun menee kauppaan joka tapauksessa, ostamaan lapsille karkkia.
Minä teen ruokaa, mutta jos miehen lapset eivät sitä suostu syömään, niin mies lämmittää hernekeittoa. Mies on itse sanonut, että minä voin tehdä mitä haluan.
Tulen kommentoimaan tähän väliin, mutta ei ihme että nämä miehet on sössineet aiemmat liittonsa. En nyt syytä näitä uusia naisystäviä, mutta yleisesti mies on kyllä itsekäs muuttaessaan yhteen naisen kanssa, jolla on noin ontto suhde lapseen. Niin, että lapsi on enemmän vieras isänsä luona kuin uusi nainen. Varmasti moni loukkaantuu ja saahan sitä tykätä vaikka minkälaisista miehistä. Itse en arvosta miestä, joka ei halua lapsensa parasta vaan jokin keskinkertainenkin järjestely kelpaa, onhan hän melkein vapaa vastuusta eron jälkeen. - eri
Minä olen aiemminkin kirjoittanut tähän ketjuun ja muuallekin, että uuspeeheet hajoavat siihen, ettei mies kanna vastuuta lapsistaan. Äitipuoli alkaa hoitamaan, ja lopulta uupuu taakkansa alla. Siksi minä tein selväksi miehelle, että Jos mies haluaa lapsiaan nähdä, niin hoitakoon itse lapsensa. Minä autan vain hädässä.
Nämä samat miehet ovat ryssineet aiemmat liittonsa juuri siksi, että kaikki vastuu on kasautunut vaimolle.
Olet oikeassa, lapsi on enemmän vieras kuin minä. Mutta se ei johdu minusta, vaan isästä itsestään.
Se, jolle vastasit
Joo on kyllä aika hirveä esim. tämän ketjun aloittajan tilanne ja toivottavasti on jättänytkin jo kyseisen miehen.
Jos itse eroaisin miehestäni tai jäisin leskeksi ja alkaisin seurustella niin en muuttaisi uuden miehen kanssa yhteen ellei uusi mies voisi olla ns. isähahmo lapsilleni. Muussa tapauksessa en muuttaisi miehen kanssa yhteen. - En haluaisi edes lasten vuoroviikkoiseen kotiin sellaista omituista ilmapiiriä, että äidillä on uusi rakas, mutta hän on teille enemmän kämppis kuin isä. Kämppikset eivät mielestäni kuulu lapsuudenkotiin (saattaa nyt tulla vähän epäselvästi artikuloidenkiireessä) Seurustelulle olisin avoin, mutten uusperheelle, jossa perheet eivät kuitenkaan yhdisty.
Mutta tosiaan mieshän sen valinnan on tehnyt, jos olisin miehen uusi naisystävä niin enpä ehkä kokisi asiakseni puuttua. Riippuu ehkä myös lasten iästä, 17 v on jo eri juttu kuin alakouluikäinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seurustelen miehen kanssa, jolla on pain kouluikäinen lapsi 3-4 pv/viikko. En ole tai tule olemaan äiti tälle lapselle, vaan suhde on miehen kanssa ja lapsi on elämässä mukana säännöllisesti.
Kun lapsi tarvitsee yöllä juotavaa/ on kylmä tai kuuma/ kipeä, hoitaa mies lapsen. En tee elettäkään siihen suuntaan. Mies nukkuu minua sikeämmin, mutta herää kuitenkin lapsen tarpeisiin.
En huolehdi pyykeistä, tavaroista tai ruokahankinnoista lapsen osalta. Ne ovat miehen hommia.
Leikin ja pelaan joskus lapsen kanssa, mitään hoidollista vastuuta en kuitenkaan ota.
Laitatko miehesi oikeasti käymään erikseen kaupassa tai teetkö oikeasti ruokaa vain teille kahdelle?? Tuo taas on lähinnä sairasta toimintaa..
En ole ylläoleva, mutta meillä on samat pelisäännöt.
Meillä minä käyn useinmiten kaupassa, mutta silloin, kun miehen lapset tulevat, niin mies hoitaa kauppakäynnin. Hän kun menee kauppaan joka tapauksessa, ostamaan lapsille karkkia.
Minä teen ruokaa, mutta jos miehen lapset eivät sitä suostu syömään, niin mies lämmittää hernekeittoa. Mies on itse sanonut, että minä voin tehdä mitä haluan.
Sama. Mies menee kauppaan ostamaan karkkia ja muroja, makaroneja sekä nakkeja lapsilleen. Miehen lapsiviikonloput ovat mulle taloudenhoidosta vapaat. Tosin keittiön loppusiivouksen hoidan kun lapset lähtevät, miehen käsitys siisteydestä poikkeaa aika paljon omastani. Alkuun tein kaikenlaista, laitoin lapsille vispipuuroa ja pannukakkua ja kaikenlaista omasta lapsuudesta hyvää. Heille ei kelpaa. Olen päättäbyt että syököön sitten isin keittämää makaroonia ketsupilla vaikka maailman tappiin.
Ap, tule kertomaan mitä sinulle kuuluu? Toivottavasti tilanteesi on nyt hyvä ja voit paneutua opiskeluusi
ja oman elämäsi rakentamiseen.
Ikinä oo näin ihanaa ketjua ollu!
Ei ap:n tilanne ei ole ihana, mutta ap tuntuu kyllä olevan..
Ja oon ylpeä mein av-yhteisöstä joka otti asiakseen tukea ja auttaa ap:tä oikeasti.
Ap, respect!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seurustelen miehen kanssa, jolla on pain kouluikäinen lapsi 3-4 pv/viikko. En ole tai tule olemaan äiti tälle lapselle, vaan suhde on miehen kanssa ja lapsi on elämässä mukana säännöllisesti.
Kun lapsi tarvitsee yöllä juotavaa/ on kylmä tai kuuma/ kipeä, hoitaa mies lapsen. En tee elettäkään siihen suuntaan. Mies nukkuu minua sikeämmin, mutta herää kuitenkin lapsen tarpeisiin.
En huolehdi pyykeistä, tavaroista tai ruokahankinnoista lapsen osalta. Ne ovat miehen hommia.
Leikin ja pelaan joskus lapsen kanssa, mitään hoidollista vastuuta en kuitenkaan ota.
Laitatko miehesi oikeasti käymään erikseen kaupassa tai teetkö oikeasti ruokaa vain teille kahdelle?? Tuo taas on lähinnä sairasta toimintaa..
En ole ylläoleva, mutta meillä on samat pelisäännöt.
Meillä minä käyn useinmiten kaupassa, mutta silloin, kun miehen lapset tulevat, niin mies hoitaa kauppakäynnin. Hän kun menee kauppaan joka tapauksessa, ostamaan lapsille karkkia.
Minä teen ruokaa, mutta jos miehen lapset eivät sitä suostu syömään, niin mies lämmittää hernekeittoa. Mies on itse sanonut, että minä voin tehdä mitä haluan.
Sama. Mies menee kauppaan ostamaan karkkia ja muroja, makaroneja sekä nakkeja lapsilleen. Miehen lapsiviikonloput ovat mulle taloudenhoidosta vapaat. Tosin keittiön loppusiivouksen hoidan kun lapset lähtevät, miehen käsitys siisteydestä poikkeaa aika paljon omastani. Alkuun tein kaikenlaista, laitoin lapsille vispipuuroa ja pannukakkua ja kaikenlaista omasta lapsuudesta hyvää. Heille ei kelpaa. Olen päättäbyt että syököön sitten isin keittämää makaroonia ketsupilla vaikka maailman tappiin.
En minäkään maksa ruokia miehen lapselle lapsiviikkoina. Lapsi syö valikoivasti ja isä tuo kaupasta lähinnä roskaruokaa. Mielestäni ruoka-aikana syödään, eikä vinguta pikkupurtavaa pitkin iltaa. Nukkumaan käyminenkin on teatteria ja lapsi keksii tikusta asiaa saadakseen palvelua. Isällä ja lapsella on myös omaa riehumista ja halutaan esittää jotain minulle, mutta syvennyn silloin omiin askareisiini. Mies on myös ehdottanut yhteisiä matkoja kolmestaan eli hän, minä ja lapsi lähdettäisi milloin Etelään tai Pohjoiseen. Ehei. Saa mennä kahdestaan lapsen kanssa ja lähden itse sillä aikaa omille reissuille. Kotonakin on kestämistä yhteisillä aterioilla tai uimareissuilla paikallisessa hallissa. Lapsi on tottunut olemaan kaiken keskipisteenä ja suoraan sanottuna matkat menisi piloille hänen kanssaan. Kun olen lapsen kanssa kahdestaan, menee hyvin. Käytös muuttuu heti monta ikävuotta nuoremman tasolle isän ollessa paikalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seurustelen miehen kanssa, jolla on pain kouluikäinen lapsi 3-4 pv/viikko. En ole tai tule olemaan äiti tälle lapselle, vaan suhde on miehen kanssa ja lapsi on elämässä mukana säännöllisesti.
Kun lapsi tarvitsee yöllä juotavaa/ on kylmä tai kuuma/ kipeä, hoitaa mies lapsen. En tee elettäkään siihen suuntaan. Mies nukkuu minua sikeämmin, mutta herää kuitenkin lapsen tarpeisiin.
En huolehdi pyykeistä, tavaroista tai ruokahankinnoista lapsen osalta. Ne ovat miehen hommia.
Leikin ja pelaan joskus lapsen kanssa, mitään hoidollista vastuuta en kuitenkaan ota.
Laitatko miehesi oikeasti käymään erikseen kaupassa tai teetkö oikeasti ruokaa vain teille kahdelle?? Tuo taas on lähinnä sairasta toimintaa..
En ole ylläoleva, mutta meillä on samat pelisäännöt.
Meillä minä käyn useinmiten kaupassa, mutta silloin, kun miehen lapset tulevat, niin mies hoitaa kauppakäynnin. Hän kun menee kauppaan joka tapauksessa, ostamaan lapsille karkkia.
Minä teen ruokaa, mutta jos miehen lapset eivät sitä suostu syömään, niin mies lämmittää hernekeittoa. Mies on itse sanonut, että minä voin tehdä mitä haluan.
Sama. Mies menee kauppaan ostamaan karkkia ja muroja, makaroneja sekä nakkeja lapsilleen. Miehen lapsiviikonloput ovat mulle taloudenhoidosta vapaat. Tosin keittiön loppusiivouksen hoidan kun lapset lähtevät, miehen käsitys siisteydestä poikkeaa aika paljon omastani. Alkuun tein kaikenlaista, laitoin lapsille vispipuuroa ja pannukakkua ja kaikenlaista omasta lapsuudesta hyvää. Heille ei kelpaa. Olen päättäbyt että syököön sitten isin keittämää makaroonia ketsupilla vaikka maailman tappiin.
En minäkään maksa ruokia miehen lapselle lapsiviikkoina. Lapsi syö valikoivasti ja isä tuo kaupasta lähinnä roskaruokaa. Mielestäni ruoka-aikana syödään, eikä vinguta pikkupurtavaa pitkin iltaa. Nukkumaan käyminenkin on teatteria ja lapsi keksii tikusta asiaa saadakseen palvelua. Isällä ja lapsella on myös omaa riehumista ja halutaan esittää jotain minulle, mutta syvennyn silloin omiin askareisiini. Mies on myös ehdottanut yhteisiä matkoja kolmestaan eli hän, minä ja lapsi lähdettäisi milloin Etelään tai Pohjoiseen. Ehei. Saa mennä kahdestaan lapsen kanssa ja lähden itse sillä aikaa omille reissuille. Kotonakin on kestämistä yhteisillä aterioilla tai uimareissuilla paikallisessa hallissa. Lapsi on tottunut olemaan kaiken keskipisteenä ja suoraan sanottuna matkat menisi piloille hänen kanssaan. Kun olen lapsen kanssa kahdestaan, menee hyvin. Käytös muuttuu heti monta ikävuotta nuoremman tasolle isän ollessa paikalla.
Minun mieheni lapset ovat ihan ok, siis tavallisia hyvin kasvatettuja lapsia. Mutta en silti lähde mihinkään uimahalleihin heidän kanssaan. Mies saa ihan itse viihdyttää heitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seurustelen miehen kanssa, jolla on pain kouluikäinen lapsi 3-4 pv/viikko. En ole tai tule olemaan äiti tälle lapselle, vaan suhde on miehen kanssa ja lapsi on elämässä mukana säännöllisesti.
Kun lapsi tarvitsee yöllä juotavaa/ on kylmä tai kuuma/ kipeä, hoitaa mies lapsen. En tee elettäkään siihen suuntaan. Mies nukkuu minua sikeämmin, mutta herää kuitenkin lapsen tarpeisiin.
En huolehdi pyykeistä, tavaroista tai ruokahankinnoista lapsen osalta. Ne ovat miehen hommia.
Leikin ja pelaan joskus lapsen kanssa, mitään hoidollista vastuuta en kuitenkaan ota.
Laitatko miehesi oikeasti käymään erikseen kaupassa tai teetkö oikeasti ruokaa vain teille kahdelle?? Tuo taas on lähinnä sairasta toimintaa..
En ole ylläoleva, mutta meillä on samat pelisäännöt.
Meillä minä käyn useinmiten kaupassa, mutta silloin, kun miehen lapset tulevat, niin mies hoitaa kauppakäynnin. Hän kun menee kauppaan joka tapauksessa, ostamaan lapsille karkkia.
Minä teen ruokaa, mutta jos miehen lapset eivät sitä suostu syömään, niin mies lämmittää hernekeittoa. Mies on itse sanonut, että minä voin tehdä mitä haluan.
Sama. Mies menee kauppaan ostamaan karkkia ja muroja, makaroneja sekä nakkeja lapsilleen. Miehen lapsiviikonloput ovat mulle taloudenhoidosta vapaat. Tosin keittiön loppusiivouksen hoidan kun lapset lähtevät, miehen käsitys siisteydestä poikkeaa aika paljon omastani. Alkuun tein kaikenlaista, laitoin lapsille vispipuuroa ja pannukakkua ja kaikenlaista omasta lapsuudesta hyvää. Heille ei kelpaa. Olen päättäbyt että syököön sitten isin keittämää makaroonia ketsupilla vaikka maailman tappiin.
En minäkään maksa ruokia miehen lapselle lapsiviikkoina. Lapsi syö valikoivasti ja isä tuo kaupasta lähinnä roskaruokaa. Mielestäni ruoka-aikana syödään, eikä vinguta pikkupurtavaa pitkin iltaa. Nukkumaan käyminenkin on teatteria ja lapsi keksii tikusta asiaa saadakseen palvelua. Isällä ja lapsella on myös omaa riehumista ja halutaan esittää jotain minulle, mutta syvennyn silloin omiin askareisiini. Mies on myös ehdottanut yhteisiä matkoja kolmestaan eli hän, minä ja lapsi lähdettäisi milloin Etelään tai Pohjoiseen. Ehei. Saa mennä kahdestaan lapsen kanssa ja lähden itse sillä aikaa omille reissuille. Kotonakin on kestämistä yhteisillä aterioilla tai uimareissuilla paikallisessa hallissa. Lapsi on tottunut olemaan kaiken keskipisteenä ja suoraan sanottuna matkat menisi piloille hänen kanssaan. Kun olen lapsen kanssa kahdestaan, menee hyvin. Käytös muuttuu heti monta ikävuotta nuoremman tasolle isän ollessa paikalla.
Ihan kun meillä! Aivan täysin!
Seurustelen miehen kanssa, jolla on pain kouluikäinen lapsi 3-4 pv/viikko. En ole tai tule olemaan äiti tälle lapselle, vaan suhde on miehen kanssa ja lapsi on elämässä mukana säännöllisesti.
Kun lapsi tarvitsee yöllä juotavaa/ on kylmä tai kuuma/ kipeä, hoitaa mies lapsen. En tee elettäkään siihen suuntaan. Mies nukkuu minua sikeämmin, mutta herää kuitenkin lapsen tarpeisiin.
En huolehdi pyykeistä, tavaroista tai ruokahankinnoista lapsen osalta. Ne ovat miehen hommia.
Leikin ja pelaan joskus lapsen kanssa, mitään hoidollista vastuuta en kuitenkaan ota.