Lue keskustelun säännöt.
Liikaa vastuuta uusioperheen "äitinä"
Olenko ihan hirvittävän huono ihminen, kun mielestäni seuraava asia ei ole ihan oikein. Ensin hieman taustoja. Miehelläni on kaksi alle kouluikäistä lasta. Vuoroviikoin meillä ja äidillään. Mies ja lasten äiti on yrittäjiä ja hyvin kiireisiä tahoillaan. Itse olen opiskelija ja jäljellä olisi pari vuotta opintoja. Miehen kanssa olen seurustellut kohta 2v ja asumme yhdessä. Isäviikolla jos lapset sairastuvat, mieheni odottaa minun jäävän kotiin hoitamaan, koska en käy töissä ja poissaolot ovat siten ns sallitumpia. Nyt tänä syksynä lapset ovat olleet vuoroin paljon kipeänä isäviikollaan ja olen ollut paljon poissa koulusta. Kotona ei opiskelu oikein onnistu samalla, kun kaitsen lapsia. Asia harmittaa minua, enkä haluaisi opintojen venyvän. Olen ottanut asian puheeksi mieheni kanssa. Hänen mielestään minun on velvollisuus hoitaa lapset, koska hän maksaa suurimmaksi osaksi talouden kulut ja olemme riippuvaisia hänen yrityksensä tuloista. Olin myös kesällä lasten kanssa, kun päiväkodit olivat kiinni. Myös pari lasten äidin viikkoa hoidin heitä, kun äiti ei myöskään voi lomia pitää. Toinen lapsista aloittaa koulun ensi syksynä ja mieheni on kaavaillut, että hoidan menoni niin, että olen kotona kun pääsevät koulusta. Millaisia koulupäiviä ekaluokkalaisilla on? Lasten äiti on myös ehdottanut, että hänen viikoillaan lapsi tulisi meille ja hän hakisi, kun pääsee lähtemään kotiin ja myös tuleva kesäloma menisi minun hoivissani. Koulu on lähempänä meidän kotia. Mitä voin tehdä ja sanoa, kun minusta tämä nyt ei oikein ole oikein? Haluan olla avuksi ja lasten kanssa olen mielelläni, mutta tähtään tulevaan ammattiini ja haluan oman uran. Tuolloin voin myös osallistua paremmin talouden kuluihin tasavertaisesti. Miten lasten hoito tuolloin sitten järjestyisi?
Kommentit (539)
501/539
|
28.10.2018 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Vierailija kirjoitti:
Ap vastailee täällä taas.
Suuret kiitokset jälleen kerran teille kaikille viesteistänne. On jotenkin niin ihmeellistä kuinka paljon sain täältä niin paljon hyviä neuvoja ja ajattelemisen aihetta. Silmiä avaavaa! Niin sen voisin kuvailla yhtään liioittelematta.
Kuulumisia kyseltiin ja voin kyllä kertoa pintapuolisesti tilanteesta, joka onkin muuttunut siitä mitä vielä viimeksi kerroin. Kuvitella, noin kuukausi tuosta alkuperäisestä viestistäni ja nyt tilanne on aivan erilainen! Olen nimittäin eronnut tästä miehestä ja jopa jo muuttanut omaan vuokra-asuntooni. Kaikki tapahtui todella nopeasti, kun päätös erosta tehtiin. Ikävä kyllä taustalla on draamaa, joka oli pääsyy siihen ettei suhdetta enää haluttu jatkaa. Sanon vain sen, että hyvin pettynyt olen kyseiseen mieheen. Lapsia ikävöin suuresti, ihan päivittäin mietin heidän kuulumisia ja koen surua, kun en heidän elämäänsä enää mitenkään saa kuulua...
Lueskelin aloitusviestini ja pari muuta. Pidän itseäni jollain tavalla hölmönä, sinisilmäisenä. Halusin niin kovin olla osa sitä perhettä, koin olevani velvollinen niin moneen asiaan, jotka kuitenkin sotivat jollakin tavalla sitä omaa ajatusmaailma vastaan... Nyt keskityn opintoihin ja etsinnässä on myös opintoihin sopiva työ, jotta pääsen hyvissä ajoin työelämään kiinni, luomaan kontakteja ja edistämään minun omaa uraani. Jatkossa aioin pitää paremmin huolta itsestäni, kaikin tavoin. Näin lyhyessä ajassa voi tapahtua ihan mitä tahansa. Tämä muistutuksena myös teille kaikille siellä. Oikein hyvää syksynjatkoa teille kaikille.
Et arvaakaan kuinka paljon ilahduin tästä viestistä, ap! Mahtavaa, että otit ohjat omiin käsiisi ja aloit ajattelemaan itseäsi ja omaa tulevaisuuttasi. Ihanaa jatkoa sinulle!
T. Yksi sinulle aikaisemmin vastannut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ite olin neljä vuotta piikana. Kannoin aikalailla vastuuta miehen lapsista. Olin mukana heidän palavereissaan, laitoin ruuan, pyykkäsin, autoin läksyissä, olin mukana järjestämässä kesälomamatkoja, yritin opettaa ihmismäisille tavoille, pelasin palloa ja korttia jne, jne. Ja oikeasti välitin. Valitettavasti en saanut takaisin mitään. Ainoastaan ilkeilyä. Eikä minun tarpeitani huomioitu, mies ei esim. lähtenyt minun kanssa kesälomamatkalle kahdestaan vaan ainoastaan lasten kanssa. Heille oli kyllä hoitopaikka ja ikäkin jo kaikilla yli 10 v. Ja tätä oli siis jokaikinen päivä neljän vuoden ajan, koska äitinsä oli täysin hyljännyt lapsensa. Jotenkin tuntuu, että kaikki mehut on meikäläisestä puristettu...
Miehen lapsi on meillä 2 vko /kk. Leikin ja luen hänelle, kun itselläni on siihen oikea fiilis, ulkoilen ja haen harvoin harrastuksesta. Vastuu on miehellä ja en muuta omia menojani lapsen tarpeitten mukaan. En huolla pyykkejä, ruokaa laitan harvoin lapsiviikolla, en valvo sairaan lapsen kanssa. Nämä on alkujaan sovittu miehen kanssa. Rehellisesti sanoen, minun ei tarvitse helpottaa miehen lapsiarkea ja lapsi on tullut isänsä, ei minun luo.
Miehen on vaikea ymmärtää toisinaan, etten halua olla heidän touhuissaan mukana esim. ulkoleikeissä, iltasaduissa, painissa tai halihetkissä. Olen sanonut, että nuo on teidän juttuja. Mies jotenkin loukkaantuu, kun en jaa näitä söpöjä hetkiä heidän kanssaan. Kertokaa te, pitäisikö minun olla aidosti mukana noissa sylittelyissä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä menee ihan kivasti miehen lapsen kanssa. Kun lapsi on miehellä, laittaa mies sapuskat ja huolehtii nukkumiset, vaatehuollon ja harrastuksiin kuljetukset.
Voin kyllä myöntää, että minua ärsyttää hetket, jolloin mies villiinnyttää lasta riehunnalla ja tempuilla ja kun en halua nähdä tätä, tullaan siihen eteen esiintymään tai taputtelemaan. Toinen on miehen ja lapsen halihetket vuoteella eli lapsi makaa kiinni isässään ja halitaan ja isä pyytää minutkin siihen. What the h,,,
Myös lapsen nukuttaminen illalla väliimme ei ole minun juttu. Olen silloin mieluummin työhuoneessa nukkumassa. Jos miettisin tilanteen käänteisesti ja itselläni olisi lapsi, tuskin tykkäisi mieskään. Miehethän osaa olla mustasukkaisia koirastakin.
Kun olen vapailla, en ole lapsen kanssa muuten kuin itselleni sopii. Ja nuo hetket ovat aina kivoja, voin myöntää.
Jos lähtisin täyden palvelun huoltajaksi muona- ja siivouspalveluineen, harrastuskuskiksi ja viihdyttäjäksi, toimisin itseäni vastaan. Tarvitsen omaa aikaa ja lepoa, parisuhdeaika on silloin, kun lapsi ei ole miehen luona. Voi kuulostaa ikävältä, mutta asia vaan on näin. En ala marrttyyriksi.
Meillä sama tuon riehumisen kanssa 😬 Kaksin lapsen kanssa menee kivasti ja rauhallisesti, mutta heti kun isä tulee, niin alkaa järjetön riehuminen ja älämölö. Hermot menee sellaiseen.
Mikä tarve miehillä on villiinnyttää lapsia?
Miehillä?
Mietin tässä just että ilmeisesti minä (äiyi) olen meillä se jonka läsnäolo saa lapset mellastamaan. Isän kanssa ottavat rauhallisesti.
Toisekseen, lapsethan yleisesti käyttäytyvät päiväkodissakin paremmin kuin kotona: tuttu hoitajakaan ei ole niin tuttu kuin oma vanhempi.
Onko se villiinnyttäminen todella villiinnyttämistä, vai olisiko kyse siitä että tutun ihmisen kanssa voi päästellä höyryjä toisella tavalla?
Kyllä se on todella villiinnyttämistä. Tyynysotaa, kutittelua, riehumista yhdessä lasten kanssa. Ja sitä harrastaa ainakin meillä lähinnä mies. Minä olen lasten läheisin ja luotetuin koska mies on paljon poissa töidensä takia. Mutta kun isä on kotona: voi sitä riehumisen määrää, johon nimenomaan mies yllyttää. Aloittaa sen vaikka sängyllä hyppimällä jos ei muuten :) Vähemmän ne lapset yksikseen riehuu. Sama ystäväperheessä.
Olen huomannut, että lapsen isä lähtee nollasta sataan riehumaan. Odottaa myös, että olen yleisönä tälle keikkumiselle ja pitäisi ihailla, kuinka hän esittää sirkustemppuja lapsen kanssa. Kun en katso, saattaa tuiskaista, että sinua ei kiinnosta. Eipä niin. Senkun temppuaavat keskenään, miksi helkutissa minun pitäisi ylistää sitä, kun lähinnä veetuttaa koko esitys.
Kysypä mieheltä, eikö hän osaa olla itse oman lapsensa kanssa, vai miksi sinua tarvitaan siihen mukaan.
Toki joskus voidaan halita tai hullutella koko porukalla (mutta sen täytyy perustua vapaaehtoisuuteen, eli jos sinua ei kiinnosta niin silloin ei kiinnosta!), mutta kyllähän ydinperheessäkin pitää joskus olla kullakin lapsella oma hetki vanhemman kanssa.
Ja sinun tilanteessasi asia on vielä paljon tärkeämpi - ei lapsen pitäisi joutua keskittymään aina samalla sekä isäänsä että isän nyksään. Eikä tuntea, että isä ei halua olla vain lapsensa kanssa edes hetken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
(Viesti 512 oli siis tarkoitettu kommentiksi viestille 510.)
lduxodwnb kirjoitti:
Kysypä mieheltä, eikö hän osaa olla itse oman lapsensa kanssa, vai miksi sinua tarvitaan siihen mukaan.
Toki joskus voidaan halita tai hullutella koko porukalla (mutta sen täytyy perustua vapaaehtoisuuteen, eli jos sinua ei kiinnosta niin silloin ei kiinnosta!), mutta kyllähän ydinperheessäkin pitää joskus olla kullakin lapsella oma hetki vanhemman kanssa.
Ja sinun tilanteessasi asia on vielä paljon tärkeämpi - ei lapsen pitäisi joutua keskittymään aina samalla sekä isäänsä että isän nyksään. Eikä tuntea, että isä ei halua olla vain lapsensa kanssa edes hetken.
Kyllä osaa olla lapsensa kanssa ja onkin. Oli jo exän kanssa hoitanut lasta paljonkin ja käynyt reissuissa lapsen kanssa kahden. Mies ilmeisesti haluaa, että olen mukana tuossa hulluttelussa ja muussa, etten koe olevani ulkopuolinen. En vaan halua osallistua niihin, saati heidän hellittelyhetkiinsä, joissa lapsi puristautuu tiiviisti isänsä syliin. Miksi minun pitäisi olla siinä tai tietää koko asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi miehen naisystävän pitäisi millään tavalla osallistua miehen lapsien asioihin? Yritetäänkö miellyttää miestä ja antaa miehen päästä helpommalla kuin kuuluukaan?
Lapsiviikolla menee rahaa ruokaan enemmän, saa huonommin nukuttua, joutuu jakamaan huomiota, miehellä kärähtää pinna helposti. Juurikin näistä syistä otan ylipitkät työvuorot miehen lapsiviikolla. Jos tulee tilanne, että olen lomalla ja lapsi sairastuu silloin, saa mies jäädä lasta hoitamaan. Huoltaja en ole ja ei siis vastuuta.
Lapsen äiti kohtelee minua kuin ilmaa tai saastaa, vaikka en ollut syyllinen heidän avioeroonsa. Miksi minun pitäisi huolehtia tuollaisen lapsesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
lduxodwnb kirjoitti:
Kysypä mieheltä, eikö hän osaa olla itse oman lapsensa kanssa, vai miksi sinua tarvitaan siihen mukaan.
Toki joskus voidaan halita tai hullutella koko porukalla (mutta sen täytyy perustua vapaaehtoisuuteen, eli jos sinua ei kiinnosta niin silloin ei kiinnosta!), mutta kyllähän ydinperheessäkin pitää joskus olla kullakin lapsella oma hetki vanhemman kanssa.
Ja sinun tilanteessasi asia on vielä paljon tärkeämpi - ei lapsen pitäisi joutua keskittymään aina samalla sekä isäänsä että isän nyksään. Eikä tuntea, että isä ei halua olla vain lapsensa kanssa edes hetken.
Kyllä osaa olla lapsensa kanssa ja onkin. Oli jo exän kanssa hoitanut lasta paljonkin ja käynyt reissuissa lapsen kanssa kahden. Mies ilmeisesti haluaa, että olen mukana tuossa hulluttelussa ja muussa, etten koe olevani ulkopuolinen. En vaan halua osallistua niihin, saati heidän hellittelyhetkiinsä, joissa lapsi puristautuu tiiviisti isänsä syliin. Miksi minun pitäisi olla siinä tai tietää koko asiasta.
Mutta sinähän olet tuossa tilanteessa ja heidän vanhempi-lapsi-suhteessaan ulkopuolinen. Miksi tämä olisi mikään ongelma? Yritä nyt selittää sille miehelle, ett lapsi tarvitsee hetkiä yksin hänen kanssaan, ja hänen jakamattoman huomionsa niinä hetkinä. Sitten toisina hetkinä ollaan taas kaikki yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nämä asiat on tosi vaikeita. Ensinnäkään mies ei saisi todellakaan asettaa mitään tuollaisia ehtoja, että kun hän tienaa niin sinä hoidat lapset. Jos teette yhteisiä lapsia niin hän on varmaan juuri sellainen mies joka ei osallistu mihinkään töiden jälkeen koska on jo hoitanut oman osa saa käymällä töissä.
Toisaalta taas uusioperheessä ainakin itse koen luonnolliseksi että uusi mies tai vaimo i ole mikään lastenhoitaja, vaan osallistuu perheen asioihin toisena aikuisena. Mulla on lapsi ja miehelläni ei, ja niin kauan kun asuttiin erillään niin oli jokseenkin ok pitää parisuhde ja perhe-elämä erillään, mutta nyt kun asutaan yhdessä niin vastuu kyllä jakautuu kaikille täällä asuville aikuisille. Jos minulla on joku meno ja mies sattuu olemaan kotona niin en minää tänne ketään ulkopuolista lastenhoitajaa pyydä, yksi aikuinen riittää. Mies myös tarvittaessa kuskaa lasta päiväkotiin jos mulla on pitkä päivä jne. Olen kyllä itsekin kasvanut uusioperheessä ja sekä isä- ett äitipuoli on mulle ihan omien vanhempien veroisia, tosi tärkeitä ihmisiä niin en osaa kuvitella että perheessä voisi hengailla joku arjen ja vastuun ulkopuolelle jää tyyppi.
Mutta sinuna siis miettisin tuota asetelmaa niin, että jos lapsi olisi teidän yhteinen niin olisiko tuo asetelma silloinkaan ok? No ei olisi. Opiskelu on ihan yhtä arvokasta kuin työ. Ja jos myöhemmin tienaat työssäsi vähemmän kuin mies niin arvottaako mies silloinkin vapaa-aikanne sen mukaan kuinka paljon kumpainenkin kantaa rahaa taloon?
Jos te elätte miehen tuloilla niin tuo on sitten roolisi..mee töihin opintojen ohella, sitten peli tasoittuu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nämä asiat on tosi vaikeita. Ensinnäkään mies ei saisi todellakaan asettaa mitään tuollaisia ehtoja, että kun hän tienaa niin sinä hoidat lapset. Jos teette yhteisiä lapsia niin hän on varmaan juuri sellainen mies joka ei osallistu mihinkään töiden jälkeen koska on jo hoitanut oman osa saa käymällä töissä.
Toisaalta taas uusioperheessä ainakin itse koen luonnolliseksi että uusi mies tai vaimo i ole mikään lastenhoitaja, vaan osallistuu perheen asioihin toisena aikuisena. Mulla on lapsi ja miehelläni ei, ja niin kauan kun asuttiin erillään niin oli jokseenkin ok pitää parisuhde ja perhe-elämä erillään, mutta nyt kun asutaan yhdessä niin vastuu kyllä jakautuu kaikille täällä asuville aikuisille. Jos minulla on joku meno ja mies sattuu olemaan kotona niin en minää tänne ketään ulkopuolista lastenhoitajaa pyydä, yksi aikuinen riittää. Mies myös tarvittaessa kuskaa lasta päiväkotiin jos mulla on pitkä päivä jne. Olen kyllä itsekin kasvanut uusioperheessä ja sekä isä- ett äitipuoli on mulle ihan omien vanhempien veroisia, tosi tärkeitä ihmisiä niin en osaa kuvitella että perheessä voisi hengailla joku arjen ja vastuun ulkopuolelle jää tyyppi.
Mutta sinuna siis miettisin tuota asetelmaa niin, että jos lapsi olisi teidän yhteinen niin olisiko tuo asetelma silloinkaan ok? No ei olisi. Opiskelu on ihan yhtä arvokasta kuin työ. Ja jos myöhemmin tienaat työssäsi vähemmän kuin mies niin arvottaako mies silloinkin vapaa-aikanne sen mukaan kuinka paljon kumpainenkin kantaa rahaa taloon?
Tuosta vastuusta: moni täällä kirjoittava äitipuoli näkee lapsipuoliaan vain muutamana päivänä kuukaudessa. Ei sellaisessa tilanteessa tarvitse kantaa vastuuta. Vuoroviikkotilanteessa se vastuu hieman lisääntyy, mutta periaatteessa vanhemman pitäisi rakentaa elämä siten, että pystyy kantamaan vastuun yksin. Koska jos hän olisi sinkku, niin hän silti kantaisi vastuun.
On eri asia, jos uusperhe rakennetaan jo alun alkaen niin, että kapset asuvat taloudessa koko ajan.
Onneksi aloittajan tilanne ratkesi hyvään suuntaan. Ketjusta päätellen on monia naisia hankalassa tilanteessa eli arki onkin ollut muuta kuin toiveissa oli. Olisiko monen kohdalla ratkaisu asua eri talouksissa ja tavata silloin, kun on mahdollista olla kahdestaan? Toki tilanne on ihan eri yh:n kohdalla.
Osalla ilmeisesti elämä sujuu mallikkaasti, kun pelisäännöt on sovittu ja niitä noudatetaan. Kyllähän se joustoa vaatii jokaiselta osapuolelta, myös lapsilta ikätason mukaan. Kahta samanlaista parisuhdetta tai perhettä ei ole, jokainen varmaankin pyrkii onnellisuuden tilaan. Olisi mukava lukea kokemuksia heiltä, joilla elämä uusperheessä sujuu.
Vierailija kirjoitti:
Onneksi aloittajan tilanne ratkesi hyvään suuntaan. Ketjusta päätellen on monia naisia hankalassa tilanteessa eli arki onkin ollut muuta kuin toiveissa oli. Olisiko monen kohdalla ratkaisu asua eri talouksissa ja tavata silloin, kun on mahdollista olla kahdestaan? Toki tilanne on ihan eri yh:n kohdalla.
Osalla ilmeisesti elämä sujuu mallikkaasti, kun pelisäännöt on sovittu ja niitä noudatetaan. Kyllähän se joustoa vaatii jokaiselta osapuolelta, myös lapsilta ikätason mukaan. Kahta samanlaista parisuhdetta tai perhettä ei ole, jokainen varmaankin pyrkii onnellisuuden tilaan. Olisi mukava lukea kokemuksia heiltä, joilla elämä uusperheessä sujuu.
Meillä sujuu, ja olen täällä jo kirjoittanut. Näillä pelisäännöillä:
- uusperhe ei saa huonontaa kenenkään elämää. Eli jos on aiemmin ollut tietyt säännöt, niin pitää olla jatkossakin tai ei ainakaan huonommat
- kaikilla pitää olla oma tila ja oma soppi, jossa saa olla rauhassa. Se tulee kalliiksi, mutta se on tärkeämpää kuin ydinperheessä
- alussa, parikin vuotta, kumpikin komentaa vain omia lapsia
- mies kantaa kaiken vastuun lapsistaan. Painotan miestä, koska miehillä on taipumus olla kantamatta sitä vastuutaan.
- kumpikin hoitaa ensisijaisesti oman lapsensa, eli ei odota toiselta asettumista äidin tai isän asemaan. Kaikki auttaminen perustuu vapaaehtoisuuteen, ei vaatimuksiin.
- ei leikitä ”perhettä”, koska uusperhe ei sellainen ole (paitsi jos on menty yhteen lasten ollessa hyvin pieniä, ja uusperhe on ollut pystyssä pidemmän aikaa, koska uusperheen muotoutuminen kestää 5-7 vuotta). Eli esim. molemmat vierailevat omien lasten kanssa omissa sukulaisissa.
- eksillä ei ole mitään sananvaltaa meihin.
Olen suhteessa miehen kanssa, jolla pieni lapsi. Rakastan tätä miestä ja mies minua ja lapsi on kanssamme säännöllisesti. Ihailen miehen ja lapsen suhdetta, tapaa, jolla mies huolehtii lapsestaan ja vetää myös rajoja. Samalla tavalla hän huolehtii minusta. Viihdyn tietysti miehen kanssa kahdestaan parhaiten, mutta kivoja aikoja on ollut myös kolmestaan ja minulla lapsen kanssa kahdestaan. En ota hoitovastuuta, leikin kyllä lapsen kanssa ja voin käydä uimassa tai jäätelöllä joskus. Mies kantaa vastuun, lapsen äiti siitä omalla vuorollaan.
En tiedä syytä, miksi minun pitäisi kieltää itseltäni hyvä suhde miehen lapsen kanssa. Onko kenelläkään liikaa palkitsevia ihmissuhteita elämässään, eri ikäluokkaa edustavia.
Vierailija kirjoitti:
Olen suhteessa miehen kanssa, jolla pieni lapsi. Rakastan tätä miestä ja mies minua ja lapsi on kanssamme säännöllisesti. Ihailen miehen ja lapsen suhdetta, tapaa, jolla mies huolehtii lapsestaan ja vetää myös rajoja. Samalla tavalla hän huolehtii minusta. Viihdyn tietysti miehen kanssa kahdestaan parhaiten, mutta kivoja aikoja on ollut myös kolmestaan ja minulla lapsen kanssa kahdestaan. En ota hoitovastuuta, leikin kyllä lapsen kanssa ja voin käydä uimassa tai jäätelöllä joskus. Mies kantaa vastuun, lapsen äiti siitä omalla vuorollaan.
En tiedä syytä, miksi minun pitäisi kieltää itseltäni hyvä suhde miehen lapsen kanssa. Onko kenelläkään liikaa palkitsevia ihmissuhteita elämässään, eri ikäluokkaa edustavia.
Onko joku käskenyt sinua kieltämään suhteesi? Mikä tämän avautumisen pointti nyt oli?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen suhteessa miehen kanssa, jolla pieni lapsi. Rakastan tätä miestä ja mies minua ja lapsi on kanssamme säännöllisesti. Ihailen miehen ja lapsen suhdetta, tapaa, jolla mies huolehtii lapsestaan ja vetää myös rajoja. Samalla tavalla hän huolehtii minusta. Viihdyn tietysti miehen kanssa kahdestaan parhaiten, mutta kivoja aikoja on ollut myös kolmestaan ja minulla lapsen kanssa kahdestaan. En ota hoitovastuuta, leikin kyllä lapsen kanssa ja voin käydä uimassa tai jäätelöllä joskus. Mies kantaa vastuun, lapsen äiti siitä omalla vuorollaan.
En tiedä syytä, miksi minun pitäisi kieltää itseltäni hyvä suhde miehen lapsen kanssa. Onko kenelläkään liikaa palkitsevia ihmissuhteita elämässään, eri ikäluokkaa edustavia.
Onko joku käskenyt sinua kieltämään suhteesi? Mikä tämän avautumisen pointti nyt oli?
Vieraisiin lapsiin ei auta kiintyä. Kun tulee ero, et näe lapsia enää koskaan.