Lue keskustelun säännöt.
Liikaa vastuuta uusioperheen "äitinä"
Olenko ihan hirvittävän huono ihminen, kun mielestäni seuraava asia ei ole ihan oikein. Ensin hieman taustoja. Miehelläni on kaksi alle kouluikäistä lasta. Vuoroviikoin meillä ja äidillään. Mies ja lasten äiti on yrittäjiä ja hyvin kiireisiä tahoillaan. Itse olen opiskelija ja jäljellä olisi pari vuotta opintoja. Miehen kanssa olen seurustellut kohta 2v ja asumme yhdessä. Isäviikolla jos lapset sairastuvat, mieheni odottaa minun jäävän kotiin hoitamaan, koska en käy töissä ja poissaolot ovat siten ns sallitumpia. Nyt tänä syksynä lapset ovat olleet vuoroin paljon kipeänä isäviikollaan ja olen ollut paljon poissa koulusta. Kotona ei opiskelu oikein onnistu samalla, kun kaitsen lapsia. Asia harmittaa minua, enkä haluaisi opintojen venyvän. Olen ottanut asian puheeksi mieheni kanssa. Hänen mielestään minun on velvollisuus hoitaa lapset, koska hän maksaa suurimmaksi osaksi talouden kulut ja olemme riippuvaisia hänen yrityksensä tuloista. Olin myös kesällä lasten kanssa, kun päiväkodit olivat kiinni. Myös pari lasten äidin viikkoa hoidin heitä, kun äiti ei myöskään voi lomia pitää. Toinen lapsista aloittaa koulun ensi syksynä ja mieheni on kaavaillut, että hoidan menoni niin, että olen kotona kun pääsevät koulusta. Millaisia koulupäiviä ekaluokkalaisilla on? Lasten äiti on myös ehdottanut, että hänen viikoillaan lapsi tulisi meille ja hän hakisi, kun pääsee lähtemään kotiin ja myös tuleva kesäloma menisi minun hoivissani. Koulu on lähempänä meidän kotia. Mitä voin tehdä ja sanoa, kun minusta tämä nyt ei oikein ole oikein? Haluan olla avuksi ja lasten kanssa olen mielelläni, mutta tähtään tulevaan ammattiini ja haluan oman uran. Tuolloin voin myös osallistua paremmin talouden kuluihin tasavertaisesti. Miten lasten hoito tuolloin sitten järjestyisi?
Kommentit (539)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä menee ihan kivasti miehen lapsen kanssa. Kun lapsi on miehellä, laittaa mies sapuskat ja huolehtii nukkumiset, vaatehuollon ja harrastuksiin kuljetukset.
Voin kyllä myöntää, että minua ärsyttää hetket, jolloin mies villiinnyttää lasta riehunnalla ja tempuilla ja kun en halua nähdä tätä, tullaan siihen eteen esiintymään tai taputtelemaan. Toinen on miehen ja lapsen halihetket vuoteella eli lapsi makaa kiinni isässään ja halitaan ja isä pyytää minutkin siihen. What the h,,,
Myös lapsen nukuttaminen illalla väliimme ei ole minun juttu. Olen silloin mieluummin työhuoneessa nukkumassa. Jos miettisin tilanteen käänteisesti ja itselläni olisi lapsi, tuskin tykkäisi mieskään. Miehethän osaa olla mustasukkaisia koirastakin.
Kun olen vapailla, en ole lapsen kanssa muuten kuin itselleni sopii. Ja nuo hetket ovat aina kivoja, voin myöntää.
Jos lähtisin täyden palvelun huoltajaksi muona- ja siivouspalveluineen, harrastuskuskiksi ja viihdyttäjäksi, toimisin itseäni vastaan. Tarvitsen omaa aikaa ja lepoa, parisuhdeaika on silloin, kun lapsi ei ole miehen luona. Voi kuulostaa ikävältä, mutta asia vaan on näin. En ala marrttyyriksi.
Meillä sama tuon riehumisen kanssa 😬 Kaksin lapsen kanssa menee kivasti ja rauhallisesti, mutta heti kun isä tulee, niin alkaa järjetön riehuminen ja älämölö. Hermot menee sellaiseen.
Mikä tarve miehillä on villiinnyttää lapsia?
Miehillä?
Mietin tässä just että ilmeisesti minä (äiyi) olen meillä se jonka läsnäolo saa lapset mellastamaan. Isän kanssa ottavat rauhallisesti.
Toisekseen, lapsethan yleisesti käyttäytyvät päiväkodissakin paremmin kuin kotona: tuttu hoitajakaan ei ole niin tuttu kuin oma vanhempi.
Onko se villiinnyttäminen todella villiinnyttämistä, vai olisiko kyse siitä että tutun ihmisen kanssa voi päästellä höyryjä toisella tavalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapasin miehen, joka oli eronnut reilu vuosi sitten. Kertoi jo alussa, että hoituu siivoukset, ruokien laitto, lapsen hoito eli ei etsi kotitaloustyöntekijää tai hoitajaa lapselle. No, eipä tuo lapsen kanssa ehdi olla valveillaoloaikaan olla kuin aamulla vajaan tunnin ja illalla max 3 h.
Kukaan ei siivoa, pyykit pesee kyllä ja laittaa ruokaa. Ellei kuskaa itse lasta harrastuksiin, palkkaa hoitajan siihen.
Minulle ei kuulu millään muotoa nuo jutut.
Vähän sama meillä. Miehen lapset ovat 3-4 vrk kk. Mies sanoi, ettei minun tarvitse tehdä mitään, enkä teekään. Lapset ovat keskenään koko aamupäivän, kun mies nukkuu pitkään. Iltapäivällä he tekevät jotain, mutta klo 16-17 jälkeen lapset ovat taas keskenään. Siis omassa huoneessa.
Jos noille lapsille haluaisi aktiivisen ja osallistavan viikonlopun, niin kyllä heidän pitäisi toisaalla olla. Minä en ole tähän syyllinen. Mies olisi ihan samanlainen, olen minä täällä tai en.
Ja ei, minä en rupea viihdyttäjäksi. Näen kavereitani todella vähän hetkisen työelämän vuoksi, joten viihdytän tuolloin itseäni. Ja hoitovastuun kannan käymällä 80-vuotiaiden vanhempieni luona.
Sinänsä sääli lasten takia....
Mitkä ihmeen kriteerit teillä oikein on puolisoille?
Mä en kuuna päivänä edes harkitsisi suhdetta tuollaisen ihmisen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapasin miehen, joka oli eronnut reilu vuosi sitten. Kertoi jo alussa, että hoituu siivoukset, ruokien laitto, lapsen hoito eli ei etsi kotitaloustyöntekijää tai hoitajaa lapselle. No, eipä tuo lapsen kanssa ehdi olla valveillaoloaikaan olla kuin aamulla vajaan tunnin ja illalla max 3 h.
Kukaan ei siivoa, pyykit pesee kyllä ja laittaa ruokaa. Ellei kuskaa itse lasta harrastuksiin, palkkaa hoitajan siihen.
Minulle ei kuulu millään muotoa nuo jutut.
Vähän sama meillä. Miehen lapset ovat 3-4 vrk kk. Mies sanoi, ettei minun tarvitse tehdä mitään, enkä teekään. Lapset ovat keskenään koko aamupäivän, kun mies nukkuu pitkään. Iltapäivällä he tekevät jotain, mutta klo 16-17 jälkeen lapset ovat taas keskenään. Siis omassa huoneessa.
Jos noille lapsille haluaisi aktiivisen ja osallistavan viikonlopun, niin kyllä heidän pitäisi toisaalla olla. Minä en ole tähän syyllinen. Mies olisi ihan samanlainen, olen minä täällä tai en.
Ja ei, minä en rupea viihdyttäjäksi. Näen kavereitani todella vähän hetkisen työelämän vuoksi, joten viihdytän tuolloin itseäni. Ja hoitovastuun kannan käymällä 80-vuotiaiden vanhempieni luona.
Sinänsä sääli lasten takia....
Mitkä ihmeen kriteerit teillä oikein on puolisoille?
Mä en kuuna päivänä edes harkitsisi suhdetta tuollaisen ihmisen kanssa.
Kriteerini miehelle liittyy parisuhteeseen. Tämän miehen kanssa olen onnellinen ja meillä on hyvä parisuhde.
Olisi outoa hakea miehestä ”hyvää isää”, jos ei itsekään ole perhekeskeinen ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapasin miehen, joka oli eronnut reilu vuosi sitten. Kertoi jo alussa, että hoituu siivoukset, ruokien laitto, lapsen hoito eli ei etsi kotitaloustyöntekijää tai hoitajaa lapselle. No, eipä tuo lapsen kanssa ehdi olla valveillaoloaikaan olla kuin aamulla vajaan tunnin ja illalla max 3 h.
Kukaan ei siivoa, pyykit pesee kyllä ja laittaa ruokaa. Ellei kuskaa itse lasta harrastuksiin, palkkaa hoitajan siihen.
Minulle ei kuulu millään muotoa nuo jutut.
Vähän sama meillä. Miehen lapset ovat 3-4 vrk kk. Mies sanoi, ettei minun tarvitse tehdä mitään, enkä teekään. Lapset ovat keskenään koko aamupäivän, kun mies nukkuu pitkään. Iltapäivällä he tekevät jotain, mutta klo 16-17 jälkeen lapset ovat taas keskenään. Siis omassa huoneessa.
Jos noille lapsille haluaisi aktiivisen ja osallistavan viikonlopun, niin kyllä heidän pitäisi toisaalla olla. Minä en ole tähän syyllinen. Mies olisi ihan samanlainen, olen minä täällä tai en.
Ja ei, minä en rupea viihdyttäjäksi. Näen kavereitani todella vähän hetkisen työelämän vuoksi, joten viihdytän tuolloin itseäni. Ja hoitovastuun kannan käymällä 80-vuotiaiden vanhempieni luona.
Sinänsä sääli lasten takia....
Mitkä ihmeen kriteerit teillä oikein on puolisoille?
Mä en kuuna päivänä edes harkitsisi suhdetta tuollaisen ihmisen kanssa.
Kriteerini miehelle liittyy parisuhteeseen. Tämän miehen kanssa olen onnellinen ja meillä on hyvä parisuhde.
Olisi outoa hakea miehestä ”hyvää isää”, jos ei itsekään ole perhekeskeinen ihminen.[/
Tuo on vähän niinkuin lasten kiusaamista tai laiminlyömistä. Perhe on mutta sitä hyleksii mies, lasten isä ja sinä siunaat toiminnan. Mieti vähän jos olisit itse kasvanut noiden lasten tilanteessa? Niin mutta et tietenkään ole sillä isäsi ja äitisi ovat yhä yhdessä ja olet heille läheinen. Kenelle nämä lapset ovat läheisiä ja tärkeitä? Tuntuu että väheksyt heitä kun joku muu on heidän äiti. Jaksat kuitenkin paapoa heidän isää vaikka on täysin vastuuton. Mikä se hyvä parisuhde on kun se on sitä viattomien lasten kustannuksella?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapasin miehen, joka oli eronnut reilu vuosi sitten. Kertoi jo alussa, että hoituu siivoukset, ruokien laitto, lapsen hoito eli ei etsi kotitaloustyöntekijää tai hoitajaa lapselle. No, eipä tuo lapsen kanssa ehdi olla valveillaoloaikaan olla kuin aamulla vajaan tunnin ja illalla max 3 h.
Kukaan ei siivoa, pyykit pesee kyllä ja laittaa ruokaa. Ellei kuskaa itse lasta harrastuksiin, palkkaa hoitajan siihen.
Minulle ei kuulu millään muotoa nuo jutut.
Vähän sama meillä. Miehen lapset ovat 3-4 vrk kk. Mies sanoi, ettei minun tarvitse tehdä mitään, enkä teekään. Lapset ovat keskenään koko aamupäivän, kun mies nukkuu pitkään. Iltapäivällä he tekevät jotain, mutta klo 16-17 jälkeen lapset ovat taas keskenään. Siis omassa huoneessa.
Jos noille lapsille haluaisi aktiivisen ja osallistavan viikonlopun, niin kyllä heidän pitäisi toisaalla olla. Minä en ole tähän syyllinen. Mies olisi ihan samanlainen, olen minä täällä tai en.
Ja ei, minä en rupea viihdyttäjäksi. Näen kavereitani todella vähän hetkisen työelämän vuoksi, joten viihdytän tuolloin itseäni. Ja hoitovastuun kannan käymällä 80-vuotiaiden vanhempieni luona.
Sinänsä sääli lasten takia....
Mitkä ihmeen kriteerit teillä oikein on puolisoille?
Mä en kuuna päivänä edes harkitsisi suhdetta tuollaisen ihmisen kanssa.
Kriteerini miehelle liittyy parisuhteeseen. Tämän miehen kanssa olen onnellinen ja meillä on hyvä parisuhde.
Olisi outoa hakea miehestä ”hyvää isää”, jos ei itsekään ole perhekeskeinen ihminen.[/
Tuo on vähän niinkuin lasten kiusaamista tai laiminlyömistä. Perhe on mutta sitä hyleksii mies, lasten isä ja sinä siunaat toiminnan. Mieti vähän jos olisit itse kasvanut noiden lasten tilanteessa? Niin mutta et tietenkään ole sillä isäsi ja äitisi ovat yhä yhdessä ja olet heille läheinen. Kenelle nämä lapset ovat läheisiä ja tärkeitä? Tuntuu että väheksyt heitä kun joku muu on heidän äiti. Jaksat kuitenkin paapoa heidän isää vaikka on täysin vastuuton. Mikä se hyvä parisuhde on kun se on sitä viattomien lasten kustannuksella?
Just joo. Taas joku yrittää työntää isän vastuuta äitipuolelle...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapasin miehen, joka oli eronnut reilu vuosi sitten. Kertoi jo alussa, että hoituu siivoukset, ruokien laitto, lapsen hoito eli ei etsi kotitaloustyöntekijää tai hoitajaa lapselle. No, eipä tuo lapsen kanssa ehdi olla valveillaoloaikaan olla kuin aamulla vajaan tunnin ja illalla max 3 h.
Kukaan ei siivoa, pyykit pesee kyllä ja laittaa ruokaa. Ellei kuskaa itse lasta harrastuksiin, palkkaa hoitajan siihen.
Minulle ei kuulu millään muotoa nuo jutut.
Vähän sama meillä. Miehen lapset ovat 3-4 vrk kk. Mies sanoi, ettei minun tarvitse tehdä mitään, enkä teekään. Lapset ovat keskenään koko aamupäivän, kun mies nukkuu pitkään. Iltapäivällä he tekevät jotain, mutta klo 16-17 jälkeen lapset ovat taas keskenään. Siis omassa huoneessa.
Jos noille lapsille haluaisi aktiivisen ja osallistavan viikonlopun, niin kyllä heidän pitäisi toisaalla olla. Minä en ole tähän syyllinen. Mies olisi ihan samanlainen, olen minä täällä tai en.
Ja ei, minä en rupea viihdyttäjäksi. Näen kavereitani todella vähän hetkisen työelämän vuoksi, joten viihdytän tuolloin itseäni. Ja hoitovastuun kannan käymällä 80-vuotiaiden vanhempieni luona.
Sinänsä sääli lasten takia....
Mitkä ihmeen kriteerit teillä oikein on puolisoille?
Mä en kuuna päivänä edes harkitsisi suhdetta tuollaisen ihmisen kanssa.
Kriteerini miehelle liittyy parisuhteeseen. Tämän miehen kanssa olen onnellinen ja meillä on hyvä parisuhde.
Olisi outoa hakea miehestä ”hyvää isää”, jos ei itsekään ole perhekeskeinen ihminen.[/
Tuo on vähän niinkuin lasten kiusaamista tai laiminlyömistä. Perhe on mutta sitä hyleksii mies, lasten isä ja sinä siunaat toiminnan. Mieti vähän jos olisit itse kasvanut noiden lasten tilanteessa? Niin mutta et tietenkään ole sillä isäsi ja äitisi ovat yhä yhdessä ja olet heille läheinen. Kenelle nämä lapset ovat läheisiä ja tärkeitä? Tuntuu että väheksyt heitä kun joku muu on heidän äiti. Jaksat kuitenkin paapoa heidän isää vaikka on täysin vastuuton. Mikä se hyvä parisuhde on kun se on sitä viattomien lasten kustannuksella?
Siis mitä sinä höpiset?
Että minun pitää luopua omien vanhempieni huolenpitämisestä, jotta voin hoitaa näitä lapsia?
Että minun pitää luopua oman itseni huolenpitämisestä, ja uhrata oma vapaa viikonloppuni näidennlasteni eteen?
Että uhraan parisuhteeni? Koska sehän menee viemäristä siinä hetkessä, kun minä katkeroidun miehelleni omista uhrauksistani.Ja jos näin kävisikin, niin isä olisi samanlainen isä kuin nytkin. Lapset olisivat samalla tavalla keskenään. Ja sitä paitsi, eivät ne lapset huonosti voi, vaan ovat pikemminkin tylsistyneitä.
Lapsiparat! Heitä heitellään paikasta toiseen, ja aikuiset kinaavat, kenen kuuluu hoitaa. Vanhempien ero vaurioittaa lasta aina. En ikinä rupeaisi suhteeseen sellaisen miehen kanssa, jolla on pieniä lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No voithan sä ap ottaa oman kämpän ja asustella siellä yksin. Ai, mut sitten joutuisit maksamaan vuokraa ja muita kuluja. Hitsi. Ehkä kuitenkin hoidat ne miehen lapset, kun mies kuitenkin sun asumisesi ja opiskelusi maksaa.
No voithan sä ano lukee vaikka ketjun, ettet tee itsestäsi idioottia kommentillasi. Ai mut ethän sä nyt jaksa ja kommentoit jotain asiasta josta sulla ei ole mitään hajua. Hitsi. Täällä on ap käynyt avaamassa useaan otteeseen asiaa ja saatu hieno keskustelu aikaan ja kaltaisiasi tampioita ja trolleja ei ole ollut montaa yrittämässä pilata hyvää keskustelua. Miksi pitää kommentoida jos asiasta on täysin ulalla? 33 sivua keskustelua ja sinä vastaat vain alkuperäiseen ja vielä noin typerästi. Taputapu.
Vierailija kirjoitti:
Ap vastailee täällä taas.
Suuret kiitokset jälleen kerran teille kaikille viesteistänne. On jotenkin niin ihmeellistä kuinka paljon sain täältä niin paljon hyviä neuvoja ja ajattelemisen aihetta. Silmiä avaavaa! Niin sen voisin kuvailla yhtään liioittelematta.
Kuulumisia kyseltiin ja voin kyllä kertoa pintapuolisesti tilanteesta, joka onkin muuttunut siitä mitä vielä viimeksi kerroin. Kuvitella, noin kuukausi tuosta alkuperäisestä viestistäni ja nyt tilanne on aivan erilainen! Olen nimittäin eronnut tästä miehestä ja jopa jo muuttanut omaan vuokra-asuntooni. Kaikki tapahtui todella nopeasti, kun päätös erosta tehtiin. Ikävä kyllä taustalla on draamaa, joka oli pääsyy siihen ettei suhdetta enää haluttu jatkaa. Sanon vain sen, että hyvin pettynyt olen kyseiseen mieheen. Lapsia ikävöin suuresti, ihan päivittäin mietin heidän kuulumisia ja koen surua, kun en heidän elämäänsä enää mitenkään saa kuulua...
Lueskelin aloitusviestini ja pari muuta. Pidän itseäni jollain tavalla hölmönä, sinisilmäisenä. Halusin niin kovin olla osa sitä perhettä, koin olevani velvollinen niin moneen asiaan, jotka kuitenkin sotivat jollakin tavalla sitä omaa ajatusmaailma vastaan... Nyt keskityn opintoihin ja etsinnässä on myös opintoihin sopiva työ, jotta pääsen hyvissä ajoin työelämään kiinni, luomaan kontakteja ja edistämään minun omaa uraani. Jatkossa aioin pitää paremmin huolta itsestäni, kaikin tavoin. Näin lyhyessä ajassa voi tapahtua ihan mitä tahansa. Tämä muistutuksena myös teille kaikille siellä. Oikein hyvää syksynjatkoa teille kaikille.
Tulipa hyvä mieli tästä viestistä! Ihana että olet lähtenyt tuosta tilanteesta pois, sinulla on koko elämä edessäsi. Vaikutat todella fiksulta ja tulet varmasti saavuttamaan paljon elämässäsi. Kaikkea hyvää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei käy sääliksi. Itsehän olet uusperheeseen itsesi tunkenut. Nyt saat sitä mitä olet tilannut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä menee ihan kivasti miehen lapsen kanssa. Kun lapsi on miehellä, laittaa mies sapuskat ja huolehtii nukkumiset, vaatehuollon ja harrastuksiin kuljetukset.
Voin kyllä myöntää, että minua ärsyttää hetket, jolloin mies villiinnyttää lasta riehunnalla ja tempuilla ja kun en halua nähdä tätä, tullaan siihen eteen esiintymään tai taputtelemaan. Toinen on miehen ja lapsen halihetket vuoteella eli lapsi makaa kiinni isässään ja halitaan ja isä pyytää minutkin siihen. What the h,,,
Myös lapsen nukuttaminen illalla väliimme ei ole minun juttu. Olen silloin mieluummin työhuoneessa nukkumassa. Jos miettisin tilanteen käänteisesti ja itselläni olisi lapsi, tuskin tykkäisi mieskään. Miehethän osaa olla mustasukkaisia koirastakin.
Kun olen vapailla, en ole lapsen kanssa muuten kuin itselleni sopii. Ja nuo hetket ovat aina kivoja, voin myöntää.
Jos lähtisin täyden palvelun huoltajaksi muona- ja siivouspalveluineen, harrastuskuskiksi ja viihdyttäjäksi, toimisin itseäni vastaan. Tarvitsen omaa aikaa ja lepoa, parisuhdeaika on silloin, kun lapsi ei ole miehen luona. Voi kuulostaa ikävältä, mutta asia vaan on näin. En ala marrttyyriksi.
Meillä sama tuon riehumisen kanssa 😬 Kaksin lapsen kanssa menee kivasti ja rauhallisesti, mutta heti kun isä tulee, niin alkaa järjetön riehuminen ja älämölö. Hermot menee sellaiseen.
Mikä tarve miehillä on villiinnyttää lapsia?
Miehillä?
Mietin tässä just että ilmeisesti minä (äiyi) olen meillä se jonka läsnäolo saa lapset mellastamaan. Isän kanssa ottavat rauhallisesti.
Toisekseen, lapsethan yleisesti käyttäytyvät päiväkodissakin paremmin kuin kotona: tuttu hoitajakaan ei ole niin tuttu kuin oma vanhempi.
Onko se villiinnyttäminen todella villiinnyttämistä, vai olisiko kyse siitä että tutun ihmisen kanssa voi päästellä höyryjä toisella tavalla?
Kyllä se on todella villiinnyttämistä. Tyynysotaa, kutittelua, riehumista yhdessä lasten kanssa. Ja sitä harrastaa ainakin meillä lähinnä mies. Minä olen lasten läheisin ja luotetuin koska mies on paljon poissa töidensä takia. Mutta kun isä on kotona: voi sitä riehumisen määrää, johon nimenomaan mies yllyttää. Aloittaa sen vaikka sängyllä hyppimällä jos ei muuten :) Vähemmän ne lapset yksikseen riehuu. Sama ystäväperheessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä, ap! Fiksu tyyppi olet. Kaikkea hyvää tulevaisuuteesi!
Muista tosiaan jatkossakin ettei kellään ole oikeutta vähätellä sinua tulojen perusteella. Sääli ettei mies kykene varmaan vieläkään sitä näkemään. Toivottavasti löydät ihmisen joka kohtelee sinua paremmin. Onnea matkaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapasin miehen, joka oli eronnut reilu vuosi sitten. Kertoi jo alussa, että hoituu siivoukset, ruokien laitto, lapsen hoito eli ei etsi kotitaloustyöntekijää tai hoitajaa lapselle. No, eipä tuo lapsen kanssa ehdi olla valveillaoloaikaan olla kuin aamulla vajaan tunnin ja illalla max 3 h.
Kukaan ei siivoa, pyykit pesee kyllä ja laittaa ruokaa. Ellei kuskaa itse lasta harrastuksiin, palkkaa hoitajan siihen.
Minulle ei kuulu millään muotoa nuo jutut.
Vähän sama meillä. Miehen lapset ovat 3-4 vrk kk. Mies sanoi, ettei minun tarvitse tehdä mitään, enkä teekään. Lapset ovat keskenään koko aamupäivän, kun mies nukkuu pitkään. Iltapäivällä he tekevät jotain, mutta klo 16-17 jälkeen lapset ovat taas keskenään. Siis omassa huoneessa.
Jos noille lapsille haluaisi aktiivisen ja osallistavan viikonlopun, niin kyllä heidän pitäisi toisaalla olla. Minä en ole tähän syyllinen. Mies olisi ihan samanlainen, olen minä täällä tai en.
Ja ei, minä en rupea viihdyttäjäksi. Näen kavereitani todella vähän hetkisen työelämän vuoksi, joten viihdytän tuolloin itseäni. Ja hoitovastuun kannan käymällä 80-vuotiaiden vanhempieni luona.
Sinänsä sääli lasten takia....
Mitkä ihmeen kriteerit teillä oikein on puolisoille?
Mä en kuuna päivänä edes harkitsisi suhdetta tuollaisen ihmisen kanssa.
Kriteerini miehelle liittyy parisuhteeseen. Tämän miehen kanssa olen onnellinen ja meillä on hyvä parisuhde.
Olisi outoa hakea miehestä ”hyvää isää”, jos ei itsekään ole perhekeskeinen ihminen.[/
Tuo on vähän niinkuin lasten kiusaamista tai laiminlyömistä. Perhe on mutta sitä hyleksii mies, lasten isä ja sinä siunaat toiminnan. Mieti vähän jos olisit itse kasvanut noiden lasten tilanteessa? Niin mutta et tietenkään ole sillä isäsi ja äitisi ovat yhä yhdessä ja olet heille läheinen. Kenelle nämä lapset ovat läheisiä ja tärkeitä? Tuntuu että väheksyt heitä kun joku muu on heidän äiti. Jaksat kuitenkin paapoa heidän isää vaikka on täysin vastuuton. Mikä se hyvä parisuhde on kun se on sitä viattomien lasten kustannuksella?
Just joo. Taas joku yrittää työntää isän vastuuta äitipuolelle...
Aikuinen ihminen ottaa vastuuta lapsista, tiesit lähtiessäsi suhteeseen että miehellä on lapsia, kuvittelitko heidän katoavan johonkin? Vastuutonta ja itsekästä toimintaa, sekä sinulta mutta erityisesti mieheltäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapasin miehen, joka oli eronnut reilu vuosi sitten. Kertoi jo alussa, että hoituu siivoukset, ruokien laitto, lapsen hoito eli ei etsi kotitaloustyöntekijää tai hoitajaa lapselle. No, eipä tuo lapsen kanssa ehdi olla valveillaoloaikaan olla kuin aamulla vajaan tunnin ja illalla max 3 h.
Kukaan ei siivoa, pyykit pesee kyllä ja laittaa ruokaa. Ellei kuskaa itse lasta harrastuksiin, palkkaa hoitajan siihen.
Minulle ei kuulu millään muotoa nuo jutut.
Vähän sama meillä. Miehen lapset ovat 3-4 vrk kk. Mies sanoi, ettei minun tarvitse tehdä mitään, enkä teekään. Lapset ovat keskenään koko aamupäivän, kun mies nukkuu pitkään. Iltapäivällä he tekevät jotain, mutta klo 16-17 jälkeen lapset ovat taas keskenään. Siis omassa huoneessa.
Jos noille lapsille haluaisi aktiivisen ja osallistavan viikonlopun, niin kyllä heidän pitäisi toisaalla olla. Minä en ole tähän syyllinen. Mies olisi ihan samanlainen, olen minä täällä tai en.
Ja ei, minä en rupea viihdyttäjäksi. Näen kavereitani todella vähän hetkisen työelämän vuoksi, joten viihdytän tuolloin itseäni. Ja hoitovastuun kannan käymällä 80-vuotiaiden vanhempieni luona.
Sinänsä sääli lasten takia....
Mitkä ihmeen kriteerit teillä oikein on puolisoille?
Mä en kuuna päivänä edes harkitsisi suhdetta tuollaisen ihmisen kanssa.
Kriteerini miehelle liittyy parisuhteeseen. Tämän miehen kanssa olen onnellinen ja meillä on hyvä parisuhde.
Olisi outoa hakea miehestä ”hyvää isää”, jos ei itsekään ole perhekeskeinen ihminen.[/
Tuo on vähän niinkuin lasten kiusaamista tai laiminlyömistä. Perhe on mutta sitä hyleksii mies, lasten isä ja sinä siunaat toiminnan. Mieti vähän jos olisit itse kasvanut noiden lasten tilanteessa? Niin mutta et tietenkään ole sillä isäsi ja äitisi ovat yhä yhdessä ja olet heille läheinen. Kenelle nämä lapset ovat läheisiä ja tärkeitä? Tuntuu että väheksyt heitä kun joku muu on heidän äiti. Jaksat kuitenkin paapoa heidän isää vaikka on täysin vastuuton. Mikä se hyvä parisuhde on kun se on sitä viattomien lasten kustannuksella?
Just joo. Taas joku yrittää työntää isän vastuuta äitipuolelle...
Aikuinen ihminen ottaa vastuuta lapsista, tiesit lähtiessäsi suhteeseen että miehellä on lapsia, kuvittelitko heidän katoavan johonkin? Vastuutonta ja itsekästä toimintaa, sekä sinulta mutta erityisesti mieheltäsi.
Tiesin kyllä. Ja mieheni lupasi ennen yhteenmuuttoa, ettei minun tarvitse ottaa lapsista vastuuta, ei tarvitse hoitaa, ei viihdyttää eikä mitään. En siis tee edellämainittuja, mies hoitaa heidät.
Minullakin on lapsia. Mieheni ei tarvitse kantaa heistä vastuuta. Toivon ainoastaan, että kun apua tarvitsen, niin silloin hän auttaa. Toistaiseksi olen tarvinnut miehen apua keskimäärin kerran vuodessa.
Parisuhteemme voi hyvin juuri sen takia, että emme vaadi toisiltamme mitään, emme etenkään isän/äidin paikan ottamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapasin miehen, joka oli eronnut reilu vuosi sitten. Kertoi jo alussa, että hoituu siivoukset, ruokien laitto, lapsen hoito eli ei etsi kotitaloustyöntekijää tai hoitajaa lapselle. No, eipä tuo lapsen kanssa ehdi olla valveillaoloaikaan olla kuin aamulla vajaan tunnin ja illalla max 3 h.
Kukaan ei siivoa, pyykit pesee kyllä ja laittaa ruokaa. Ellei kuskaa itse lasta harrastuksiin, palkkaa hoitajan siihen.
Minulle ei kuulu millään muotoa nuo jutut.
Vähän sama meillä. Miehen lapset ovat 3-4 vrk kk. Mies sanoi, ettei minun tarvitse tehdä mitään, enkä teekään. Lapset ovat keskenään koko aamupäivän, kun mies nukkuu pitkään. Iltapäivällä he tekevät jotain, mutta klo 16-17 jälkeen lapset ovat taas keskenään. Siis omassa huoneessa.
Jos noille lapsille haluaisi aktiivisen ja osallistavan viikonlopun, niin kyllä heidän pitäisi toisaalla olla. Minä en ole tähän syyllinen. Mies olisi ihan samanlainen, olen minä täällä tai en.
Ja ei, minä en rupea viihdyttäjäksi. Näen kavereitani todella vähän hetkisen työelämän vuoksi, joten viihdytän tuolloin itseäni. Ja hoitovastuun kannan käymällä 80-vuotiaiden vanhempieni luona.
Sinänsä sääli lasten takia....
Mitkä ihmeen kriteerit teillä oikein on puolisoille?
Mä en kuuna päivänä edes harkitsisi suhdetta tuollaisen ihmisen kanssa.
Kriteerini miehelle liittyy parisuhteeseen. Tämän miehen kanssa olen onnellinen ja meillä on hyvä parisuhde.
Olisi outoa hakea miehestä ”hyvää isää”, jos ei itsekään ole perhekeskeinen ihminen.[/
Tuo on vähän niinkuin lasten kiusaamista tai laiminlyömistä. Perhe on mutta sitä hyleksii mies, lasten isä ja sinä siunaat toiminnan. Mieti vähän jos olisit itse kasvanut noiden lasten tilanteessa? Niin mutta et tietenkään ole sillä isäsi ja äitisi ovat yhä yhdessä ja olet heille läheinen. Kenelle nämä lapset ovat läheisiä ja tärkeitä? Tuntuu että väheksyt heitä kun joku muu on heidän äiti. Jaksat kuitenkin paapoa heidän isää vaikka on täysin vastuuton. Mikä se hyvä parisuhde on kun se on sitä viattomien lasten kustannuksella?
Just joo. Taas joku yrittää työntää isän vastuuta äitipuolelle...
Aikuinen ihminen ottaa vastuuta lapsista, tiesit lähtiessäsi suhteeseen että miehellä on lapsia, kuvittelitko heidän katoavan johonkin? Vastuutonta ja itsekästä toimintaa, sekä sinulta mutta erityisesti mieheltäsi.
Kyllähän ne lapset katoavat, aikuistuttuaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapasin miehen, joka oli eronnut reilu vuosi sitten. Kertoi jo alussa, että hoituu siivoukset, ruokien laitto, lapsen hoito eli ei etsi kotitaloustyöntekijää tai hoitajaa lapselle. No, eipä tuo lapsen kanssa ehdi olla valveillaoloaikaan olla kuin aamulla vajaan tunnin ja illalla max 3 h.
Kukaan ei siivoa, pyykit pesee kyllä ja laittaa ruokaa. Ellei kuskaa itse lasta harrastuksiin, palkkaa hoitajan siihen.
Minulle ei kuulu millään muotoa nuo jutut.
Vähän sama meillä. Miehen lapset ovat 3-4 vrk kk. Mies sanoi, ettei minun tarvitse tehdä mitään, enkä teekään. Lapset ovat keskenään koko aamupäivän, kun mies nukkuu pitkään. Iltapäivällä he tekevät jotain, mutta klo 16-17 jälkeen lapset ovat taas keskenään. Siis omassa huoneessa.
Jos noille lapsille haluaisi aktiivisen ja osallistavan viikonlopun, niin kyllä heidän pitäisi toisaalla olla. Minä en ole tähän syyllinen. Mies olisi ihan samanlainen, olen minä täällä tai en.
Ja ei, minä en rupea viihdyttäjäksi. Näen kavereitani todella vähän hetkisen työelämän vuoksi, joten viihdytän tuolloin itseäni. Ja hoitovastuun kannan käymällä 80-vuotiaiden vanhempieni luona.
Sinänsä sääli lasten takia....
Mitkä ihmeen kriteerit teillä oikein on puolisoille?
Mä en kuuna päivänä edes harkitsisi suhdetta tuollaisen ihmisen kanssa.
Kriteerini miehelle liittyy parisuhteeseen. Tämän miehen kanssa olen onnellinen ja meillä on hyvä parisuhde.
Olisi outoa hakea miehestä ”hyvää isää”, jos ei itsekään ole perhekeskeinen ihminen.[/
Tuo on vähän niinkuin lasten kiusaamista tai laiminlyömistä. Perhe on mutta sitä hyleksii mies, lasten isä ja sinä siunaat toiminnan. Mieti vähän jos olisit itse kasvanut noiden lasten tilanteessa? Niin mutta et tietenkään ole sillä isäsi ja äitisi ovat yhä yhdessä ja olet heille läheinen. Kenelle nämä lapset ovat läheisiä ja tärkeitä? Tuntuu että väheksyt heitä kun joku muu on heidän äiti. Jaksat kuitenkin paapoa heidän isää vaikka on täysin vastuuton. Mikä se hyvä parisuhde on kun se on sitä viattomien lasten kustannuksella?
Just joo. Taas joku yrittää työntää isän vastuuta äitipuolelle...
Aikuinen ihminen ottaa vastuuta lapsista, tiesit lähtiessäsi suhteeseen että miehellä on lapsia, kuvittelitko heidän katoavan johonkin? Vastuutonta ja itsekästä toimintaa, sekä sinulta mutta erityisesti mieheltäsi.
Tiesin kyllä. Ja mieheni lupasi ennen yhteenmuuttoa, ettei minun tarvitse ottaa lapsista vastuuta, ei tarvitse hoitaa, ei viihdyttää eikä mitään. En siis tee edellämainittuja, mies hoitaa heidät.
Minullakin on lapsia. Mieheni ei tarvitse kantaa heistä vastuuta. Toivon ainoastaan, että kun apua tarvitsen, niin silloin hän auttaa. Toistaiseksi olen tarvinnut miehen apua keskimäärin kerran vuodessa.
Parisuhteemme voi hyvin juuri sen takia, että emme vaadi toisiltamme mitään, emme etenkään isän/äidin paikan ottamista.
Eli sinä et ota miehen lapsista vastuuta, mutta tarpeen tullen mieheltä toivot omien lastesi suhteen apua. Ohhoh
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapasin miehen, joka oli eronnut reilu vuosi sitten. Kertoi jo alussa, että hoituu siivoukset, ruokien laitto, lapsen hoito eli ei etsi kotitaloustyöntekijää tai hoitajaa lapselle. No, eipä tuo lapsen kanssa ehdi olla valveillaoloaikaan olla kuin aamulla vajaan tunnin ja illalla max 3 h.
Kukaan ei siivoa, pyykit pesee kyllä ja laittaa ruokaa. Ellei kuskaa itse lasta harrastuksiin, palkkaa hoitajan siihen.
Minulle ei kuulu millään muotoa nuo jutut.
Vähän sama meillä. Miehen lapset ovat 3-4 vrk kk. Mies sanoi, ettei minun tarvitse tehdä mitään, enkä teekään. Lapset ovat keskenään koko aamupäivän, kun mies nukkuu pitkään. Iltapäivällä he tekevät jotain, mutta klo 16-17 jälkeen lapset ovat taas keskenään. Siis omassa huoneessa.
Jos noille lapsille haluaisi aktiivisen ja osallistavan viikonlopun, niin kyllä heidän pitäisi toisaalla olla. Minä en ole tähän syyllinen. Mies olisi ihan samanlainen, olen minä täällä tai en.
Ja ei, minä en rupea viihdyttäjäksi. Näen kavereitani todella vähän hetkisen työelämän vuoksi, joten viihdytän tuolloin itseäni. Ja hoitovastuun kannan käymällä 80-vuotiaiden vanhempieni luona.
Sinänsä sääli lasten takia....
Mitkä ihmeen kriteerit teillä oikein on puolisoille?
Mä en kuuna päivänä edes harkitsisi suhdetta tuollaisen ihmisen kanssa.
Kriteerini miehelle liittyy parisuhteeseen. Tämän miehen kanssa olen onnellinen ja meillä on hyvä parisuhde.
Olisi outoa hakea miehestä ”hyvää isää”, jos ei itsekään ole perhekeskeinen ihminen.[/
Tuo on vähän niinkuin lasten kiusaamista tai laiminlyömistä. Perhe on mutta sitä hyleksii mies, lasten isä ja sinä siunaat toiminnan. Mieti vähän jos olisit itse kasvanut noiden lasten tilanteessa? Niin mutta et tietenkään ole sillä isäsi ja äitisi ovat yhä yhdessä ja olet heille läheinen. Kenelle nämä lapset ovat läheisiä ja tärkeitä? Tuntuu että väheksyt heitä kun joku muu on heidän äiti. Jaksat kuitenkin paapoa heidän isää vaikka on täysin vastuuton. Mikä se hyvä parisuhde on kun se on sitä viattomien lasten kustannuksella?
Just joo. Taas joku yrittää työntää isän vastuuta äitipuolelle...
Aikuinen ihminen ottaa vastuuta lapsista, tiesit lähtiessäsi suhteeseen että miehellä on lapsia, kuvittelitko heidän katoavan johonkin? Vastuutonta ja itsekästä toimintaa, sekä sinulta mutta erityisesti mieheltäsi.
Tiesin kyllä. Ja mieheni lupasi ennen yhteenmuuttoa, ettei minun tarvitse ottaa lapsista vastuuta, ei tarvitse hoitaa, ei viihdyttää eikä mitään. En siis tee edellämainittuja, mies hoitaa heidät.
Minullakin on lapsia. Mieheni ei tarvitse kantaa heistä vastuuta. Toivon ainoastaan, että kun apua tarvitsen, niin silloin hän auttaa. Toistaiseksi olen tarvinnut miehen apua keskimäärin kerran vuodessa.
Parisuhteemme voi hyvin juuri sen takia, että emme vaadi toisiltamme mitään, emme etenkään isän/äidin paikan ottamista.
Ovatko sinun lapsesi vanhempia esim 18 ja 20 ja miehen lapset yli 10 vuotta nuorempia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapasin miehen, joka oli eronnut reilu vuosi sitten. Kertoi jo alussa, että hoituu siivoukset, ruokien laitto, lapsen hoito eli ei etsi kotitaloustyöntekijää tai hoitajaa lapselle. No, eipä tuo lapsen kanssa ehdi olla valveillaoloaikaan olla kuin aamulla vajaan tunnin ja illalla max 3 h.
Kukaan ei siivoa, pyykit pesee kyllä ja laittaa ruokaa. Ellei kuskaa itse lasta harrastuksiin, palkkaa hoitajan siihen.
Minulle ei kuulu millään muotoa nuo jutut.
Vähän sama meillä. Miehen lapset ovat 3-4 vrk kk. Mies sanoi, ettei minun tarvitse tehdä mitään, enkä teekään. Lapset ovat keskenään koko aamupäivän, kun mies nukkuu pitkään. Iltapäivällä he tekevät jotain, mutta klo 16-17 jälkeen lapset ovat taas keskenään. Siis omassa huoneessa.
Jos noille lapsille haluaisi aktiivisen ja osallistavan viikonlopun, niin kyllä heidän pitäisi toisaalla olla. Minä en ole tähän syyllinen. Mies olisi ihan samanlainen, olen minä täällä tai en.
Ja ei, minä en rupea viihdyttäjäksi. Näen kavereitani todella vähän hetkisen työelämän vuoksi, joten viihdytän tuolloin itseäni. Ja hoitovastuun kannan käymällä 80-vuotiaiden vanhempieni luona.
Sinänsä sääli lasten takia....
Mitkä ihmeen kriteerit teillä oikein on puolisoille?
Mä en kuuna päivänä edes harkitsisi suhdetta tuollaisen ihmisen kanssa.
Kriteerini miehelle liittyy parisuhteeseen. Tämän miehen kanssa olen onnellinen ja meillä on hyvä parisuhde.
Olisi outoa hakea miehestä ”hyvää isää”, jos ei itsekään ole perhekeskeinen ihminen.[/
Tuo on vähän niinkuin lasten kiusaamista tai laiminlyömistä. Perhe on mutta sitä hyleksii mies, lasten isä ja sinä siunaat toiminnan. Mieti vähän jos olisit itse kasvanut noiden lasten tilanteessa? Niin mutta et tietenkään ole sillä isäsi ja äitisi ovat yhä yhdessä ja olet heille läheinen. Kenelle nämä lapset ovat läheisiä ja tärkeitä? Tuntuu että väheksyt heitä kun joku muu on heidän äiti. Jaksat kuitenkin paapoa heidän isää vaikka on täysin vastuuton. Mikä se hyvä parisuhde on kun se on sitä viattomien lasten kustannuksella?
Just joo. Taas joku yrittää työntää isän vastuuta äitipuolelle...
Aikuinen ihminen ottaa vastuuta lapsista, tiesit lähtiessäsi suhteeseen että miehellä on lapsia, kuvittelitko heidän katoavan johonkin? Vastuutonta ja itsekästä toimintaa, sekä sinulta mutta erityisesti mieheltäsi.
Tiesin kyllä. Ja mieheni lupasi ennen yhteenmuuttoa, ettei minun tarvitse ottaa lapsista vastuuta, ei tarvitse hoitaa, ei viihdyttää eikä mitään. En siis tee edellämainittuja, mies hoitaa heidät.
Minullakin on lapsia. Mieheni ei tarvitse kantaa heistä vastuuta. Toivon ainoastaan, että kun apua tarvitsen, niin silloin hän auttaa. Toistaiseksi olen tarvinnut miehen apua keskimäärin kerran vuodessa.
Parisuhteemme voi hyvin juuri sen takia, että emme vaadi toisiltamme mitään, emme etenkään isän/äidin paikan ottamista.
Eli sinä et ota miehen lapsista vastuuta, mutta tarpeen tullen mieheltä toivot omien lastesi suhteen apua. Ohhoh
Tietysti tarpeen tullen kannan vastuun myös miehen lapsista. Sellainen on tullut eteen vain yhden kerran, kun mies joutui pakottavasta syystä lähtemään töihin.
Tietysti koko tilanne on vastavuoroista samoilla säännöillä.
Mikä tarve miehillä on villiinnyttää lapsia?