Lue keskustelun säännöt.
Liikaa vastuuta uusioperheen "äitinä"
Olenko ihan hirvittävän huono ihminen, kun mielestäni seuraava asia ei ole ihan oikein. Ensin hieman taustoja. Miehelläni on kaksi alle kouluikäistä lasta. Vuoroviikoin meillä ja äidillään. Mies ja lasten äiti on yrittäjiä ja hyvin kiireisiä tahoillaan. Itse olen opiskelija ja jäljellä olisi pari vuotta opintoja. Miehen kanssa olen seurustellut kohta 2v ja asumme yhdessä. Isäviikolla jos lapset sairastuvat, mieheni odottaa minun jäävän kotiin hoitamaan, koska en käy töissä ja poissaolot ovat siten ns sallitumpia. Nyt tänä syksynä lapset ovat olleet vuoroin paljon kipeänä isäviikollaan ja olen ollut paljon poissa koulusta. Kotona ei opiskelu oikein onnistu samalla, kun kaitsen lapsia. Asia harmittaa minua, enkä haluaisi opintojen venyvän. Olen ottanut asian puheeksi mieheni kanssa. Hänen mielestään minun on velvollisuus hoitaa lapset, koska hän maksaa suurimmaksi osaksi talouden kulut ja olemme riippuvaisia hänen yrityksensä tuloista. Olin myös kesällä lasten kanssa, kun päiväkodit olivat kiinni. Myös pari lasten äidin viikkoa hoidin heitä, kun äiti ei myöskään voi lomia pitää. Toinen lapsista aloittaa koulun ensi syksynä ja mieheni on kaavaillut, että hoidan menoni niin, että olen kotona kun pääsevät koulusta. Millaisia koulupäiviä ekaluokkalaisilla on? Lasten äiti on myös ehdottanut, että hänen viikoillaan lapsi tulisi meille ja hän hakisi, kun pääsee lähtemään kotiin ja myös tuleva kesäloma menisi minun hoivissani. Koulu on lähempänä meidän kotia. Mitä voin tehdä ja sanoa, kun minusta tämä nyt ei oikein ole oikein? Haluan olla avuksi ja lasten kanssa olen mielelläni, mutta tähtään tulevaan ammattiini ja haluan oman uran. Tuolloin voin myös osallistua paremmin talouden kuluihin tasavertaisesti. Miten lasten hoito tuolloin sitten järjestyisi?
Kommentit (539)
Vierailija kirjoitti:
Ei ne nyt niin paljon voi olla sairaana, että opinnot venyisivät sen takia..? Provo!
Tälläsii miehii on oikeesti olemassa mm. Mun mies.
Heti ku sai lapsensa huoltajuuden nii viskas sen ipanan mun vastuulle.
Ei kertaakaa vieny tai hakenu päiväkotiin vaan se oli mun homma.
Mun hommia oli myös ruokkia, viihdyttää, vahtia (kaikkien niiden miesten reissujen ajan) sitä lasta, ja kaikki muut loputtomat pienet ja isot hommat sen lapsen eteen.
Lopulta sitä tajusi, että miksi sitä ite istuu viikonloput kotona, lykkää opintoja, ei pääse työllistymään ja ei edes kavereita nää.
Enhän mä ole mitään synnyttänyt niin miksi se lapsi on pallona mun nilkassa?
Kesti siis 1,5 vuotta tajuta, että olimme lapsen kanssa super läheisiä, mutta käytännössä isä ei ollut edelleenkään kuvioissa.
Lapsella oli käytännössä etä biologinen äiti ja lähi puoli "äiti".
Enkä minä sen miehen ex-naista nainut vaan mieheni, silti vain me kaksi olimme kiinnostuneita lapsen tarpeista.
Puhalsin pelin poikki ja käskin miehen edes tutustua omaan lapseensa.
Mies ei suostunut ja aikoi pakata kamppeensa, joten minä lähdin.
En surrut eroa, vain lasta. Lapsi, jonka kanssa kerkesin kuitenkin paljon olla, johon minulla ei ikinä "vanhempien oikeuksia" ollutkaan.
Kaksi viikkoa ja mies halusi palata yhteen, koska ei pärjännyt ja oli jo heivannut lapsensa pois.
Halusi jatkaa elämää "kaksistaan".
Ei enää ikinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitipuoli ja isäpuoli voi tosiaan auttaa lasten kanssa iltaisin ja viikonloppuisin. Äitipuolella tai isäpuolella ei nimittäin ole oikeutta olla pois töistä bonuslasten sairastumisen vuoksi, ja ei taida olla oikeutta olla pois koulustakaan. Jostain syystä ap ei tätä tiedä?
On oikeus olla poissa. Katso vaikka Finlexistä.
Vain siinä tapauksessa, että lapset on kirjoilla kyseisessä kodissa, eli ap ei saa (koska oletettavasti lapsen on kirjoilla äitinsä asunnossa).
Lähde menemään. Vuokraa oma kämppä. Elä omaa elämääsi. Vapaita miehiä n maailma täynnä. Miksi jäädä kotiorjaksi? Entä sitten kun on yhteinen lapsi? Hoidat kaiken, kun mies tienaa. Tsiisus mitä pelleilyä vielä nykyaikana. Hanki elämä hyvä ihminen. Tuo mies ei ole sinua ansainnut. Pärjäät paremmin jonkun muun inhimillisen ihmisen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen naimisissa uratykkimiehen kanssa, jonka tulot ja kerätty omaisuus ovat minun vastaaviin 10-kertaiset. Mieheni on siis varakas.
Uratykillä tarkoitan sitä, että miehen kaikki aika menee työssä tai harrastuksessa viikonloppuja ja öitä myöten. Minä teen oman alani töitä täyttä viikkoa. Lisäksi hoidan lähes yksin lapsemme, joita on monta: yksi pieni, muutama isompi. Yksi isompi on edellisestä liitostani. Lisäksi hoidan kotityöt, niin sisällä kuin ulkonakin. Asumme isossa ok-talossa.
En maksa meillä mitään kuluja, paitsi omat ja ison lapseni vaatteet ja huvitukset. Mies usein tästä natisee. Olen ilmoittanut pitkän aikaa sitten, että koska joudun tekemää yksin kolmea työtä: palkkatyötä, kotityötä ja lastenhoitotyötä, en maksa mistään mitään. Se mielestäni olisi ihan riistoa jo. Mies joskus on haaveillut, että jos asuisi kaupungin kolmiossa yksin, niin ois ihanaa, koska rahaa jäisi HIRVEÄSTI yli. Minä siihen, että siitä sitten vaan naisia vikittelemään niillä rahoilla, muista kertoa niille naisille, et diilliin kuuluu sit kotiorjuus. Eipähän äijä ole vielä muille teille lähtenyt. Johtuupi varmaan siitä, että miehelle ei kuitenkaan kelpaa nainen, jolla on "vaan ulkonäkö", pitää olla kaikki elämänalueet kunnossa.
Hmmm. Olen siis pitänyt huolen siitä, että jos kerran mies tienaa PALJON ja on aina pois, niin käyttäköön ne rahat sitten perheeseensä. Jos ei käytä, niin diili alkaa olla mulle sit niin huono, että mun on parempi muuttaa takaisin omaan kivaan asuntooni. Ja ehkä joskus löytää tasavertainen kumppani, jolla ois aikaa mullekin, mutta jonka kanssa en ikinä muuttas yhteen. Miehet on NIIIN nähty. En enää alkas kenenkään huushollerskaksi, koska sitä työtä ei miehet arvosta pätkääkään.
Maija
Maija: onko teillä avioehto vai oletko turvannut tulevaisuutesi myös siinä tapauksessa, että mies häipyy tai kuolee?
Mä harkitsisin erillään asumista välillä, vaikka opiskelijavaihtoa. Jos siitä tulee ekana mieleen, että ero meille sitten tulisi, niin se on varoituskello siitä, että ero tulee joka tapauksessa jossain vaiheessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksa lukea muiden kommentteja.
Meillä on uusperhe niin että siihen kuuluu minä, 10-v tyttäreni edellisestä avioliitosta ja mies sekä yhteinen parin kk ikäinen vauva.
Kun olimme kolmistaan eli minä, lapseni ja mieheni, ei käynyt mielessäkään että mies olisi jotenkin vastuussa hoitaa minun lastani saati osallistua lapsen kuluihin. Mies itse halusi hoitaa lasta ja maksaa tämän harrastuksia jne, ja minulle asia oli ehkä vaikeampi kuin hänelle, suostuin tietysti kun se oli miehelle tärkeä asia ja siitä lähtien mies on luontevasti ottanut vastuuta sen mukaan mitä on itse tahtonut, lapsestani. Minun lapseni on minun vastuullani, eikä kenenkään muun (no isänsä, mutta tämä ei ole ollut vuosiin elämässämme).
En voi käsittää ihmisiä jotka sysäävät vastuun omasta jälkikasvustaan muiden hoidettavaksi. En yhtään ihmettele miksi uusperheet harvemmin toimivat jos meno on tota luokkaa: uusi puoliso on lisäresurssi lastenhoidossa.
Olen uusioperheen "äiti" ja kyllä täälläkin miehellä on 100% vastuu lapsestaan ja kaikkeen lapseen liittyvästä. Toki auttelen välillä, mutta en todellakaan ole kasvatusvastuussa. Meillä on tytön kanssa hyvät välit. Toisaalta minulla ei olisi energiaakaan osallistua enemmän, sillä perheeseen kuuluu myös kaksi nuorempaa sisarusta, jotka ovat minun ja mieheni biologisia lapsia.
Röhönauru tuolle, että bio-äitikin käyttää ap:ta lastenhoitajana. Ei voi olla totta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei voi seurustella ’vain isän’ kanssa, vaan siinä on se koko paketti.
Eli kun lapSet on hänellä, ovat ne teillä.
Jos mies on yrittäjä (alasta riippuen suurikin työaikajousto saattaa onnistua, tai sitten ei todellakaan) on teillä parisuhteessa aina myös mukana se yritys.
Jos sinä opiskelet on se sinun työsi. Totta kai opiskelija saattaa voida joustaa helpommin sen suhteen, tekeekö jotain projektia juurikin keskellä päivää vaiko illalla kun isä on tullut myös kotiin - tai sitten ei (saattaa todellakin olla osallistumispakko)Lasten hoidosta tulisi keskustella, ja sinun kyllä kannattaa pitää kiinni siitä, ettet uhraa opintojesi etenemistä ’vieraiden ihmisten’ elämän helpotukseksi.
Sii lasten hoidosta miehen viikolla tulee keskustella. Äidin vuoroviikolla voit varmaan hoitaa jos sinulle sopii, kunhan äiti maksaa sinulle asiallisen korvauksen (vrt esim mll) - jos hän on niin kiireinen yrittäjä niin sitten vaan täytyy maksamalla mahdollistaa se, että pystyy töitä tekemään vaikka kuuluisi olla lastensa kanssa.
Varmaan paras vastaus koko ketjussa. Yrittäjänä olemisessa on se paskamainen puoli että sairaslomalle ei yleensä voi jäädä pelkällä ilmoituksella vaan rattaat tarvii pitää puörimässä. Jos sinä et voi joustaa opintojen takia niin sitten pitää todellakin palkata se lastenhoitaja sairaalle lapselle. Tee tämä selväksi miehelle. Ja sille ex-akalle. Ekaluokkalaisilla on koulua n. 4 tuntia päivässä, mutta monet kunnat järjestävät iltapäiväkerhoja joissa lapsi saa olla koulun jälkeen neljään asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun lapsi on äidillään, on hänen tehtävänsä hankkia lastenhoitaja. Kun lapsi on isällään, sama juttu.
Ja sanon näin, vaikka meidän perheessä mies on se lapseton ja itselläni lapsia. Ei todellakaan ole mieheni tehtävä huolehtia lapsistani, toki hän välillä auttaa, mutta hänen tulee itse tarjoutua.
Mietipä asia päinvastoin, uhraisiko kumpikaan omia opintojaan sinun lapsesi takia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen naimisissa uratykkimiehen kanssa, jonka tulot ja kerätty omaisuus ovat minun vastaaviin 10-kertaiset. Mieheni on siis varakas.
Uratykillä tarkoitan sitä, että miehen kaikki aika menee työssä tai harrastuksessa viikonloppuja ja öitä myöten. Minä teen oman alani töitä täyttä viikkoa. Lisäksi hoidan lähes yksin lapsemme, joita on monta: yksi pieni, muutama isompi. Yksi isompi on edellisestä liitostani. Lisäksi hoidan kotityöt, niin sisällä kuin ulkonakin. Asumme isossa ok-talossa.
En maksa meillä mitään kuluja, paitsi omat ja ison lapseni vaatteet ja huvitukset. Mies usein tästä natisee. Olen ilmoittanut pitkän aikaa sitten, että koska joudun tekemää yksin kolmea työtä: palkkatyötä, kotityötä ja lastenhoitotyötä, en maksa mistään mitään. Se mielestäni olisi ihan riistoa jo. Mies joskus on haaveillut, että jos asuisi kaupungin kolmiossa yksin, niin ois ihanaa, koska rahaa jäisi HIRVEÄSTI yli. Minä siihen, että siitä sitten vaan naisia vikittelemään niillä rahoilla, muista kertoa niille naisille, et diilliin kuuluu sit kotiorjuus. Eipähän äijä ole vielä muille teille lähtenyt. Johtuupi varmaan siitä, että miehelle ei kuitenkaan kelpaa nainen, jolla on "vaan ulkonäkö", pitää olla kaikki elämänalueet kunnossa.
Hmmm. Olen siis pitänyt huolen siitä, että jos kerran mies tienaa PALJON ja on aina pois, niin käyttäköön ne rahat sitten perheeseensä. Jos ei käytä, niin diili alkaa olla mulle sit niin huono, että mun on parempi muuttaa takaisin omaan kivaan asuntooni. Ja ehkä joskus löytää tasavertainen kumppani, jolla ois aikaa mullekin, mutta jonka kanssa en ikinä muuttas yhteen. Miehet on NIIIN nähty. En enää alkas kenenkään huushollerskaksi, koska sitä työtä ei miehet arvosta pätkääkään.
Maija
Maija: onko teillä avioehto vai oletko turvannut tulevaisuutesi myös siinä tapauksessa, että mies häipyy tai kuolee?
Olen turvannut tulevaisuuteni siten, että saan säästöön joka kk noin pari tonnia. Sijoitan sen viisaasti, enkä "tuhlaa" kuin maltillisesti lasteni kanssa matkusteluun ja heidän harrastuksiin ja joihinkin parempiin vaatteisiin. Jos hän jättäisi, muuttaisin omaan mukavaan asuntooni eikä mulla olisi lainaa. Tällöin pienehköt tuloni riittäisi kohtuu hyvään elämään. Pidän tarkasti huolta omasta urastani, jossa mulla on jonkinlaiset mahdollisuudet edetä, kunhan selviän pikkulapsiajasta.
Maija
Tuo tässä ketjussa mainittu lakikohta on työsopimuslaista, ei sillä ole tämän ketjun aloittajan tilanteen kanssa mitään tekemistä.
Ei ne opinnot etene sillä, että saisi (ehkä) periaatteessa olla poissa töistä jos töissä kävisi. Opintopisteet pitää saada kasaan, ja nykyään vielä aiempaa tiukemalla aikataululla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapset on suuri riesa.
jos teillä itsellänne ei ole lapsia niin valitkaa kumppani jolla ei ole lapsia.
muuten on turha valittaa.
ketjun aloittaja voi poistua suhteesta jos lapset on riesa.
Vierailija kirjoitti:
Olenko ihan hirvittävän huono ihminen, kun mielestäni seuraava asia ei ole ihan oikein. Ensin hieman taustoja. Miehelläni on kaksi alle kouluikäistä lasta. Vuoroviikoin meillä ja äidillään. Mies ja lasten äiti on yrittäjiä ja hyvin kiireisiä tahoillaan. Itse olen opiskelija ja jäljellä olisi pari vuotta opintoja. Miehen kanssa olen seurustellut kohta 2v ja asumme yhdessä. Isäviikolla jos lapset sairastuvat, mieheni odottaa minun jäävän kotiin hoitamaan, koska en käy töissä ja poissaolot ovat siten ns sallitumpia. Nyt tänä syksynä lapset ovat olleet vuoroin paljon kipeänä isäviikollaan ja olen ollut paljon poissa koulusta. Kotona ei opiskelu oikein onnistu samalla, kun kaitsen lapsia. Asia harmittaa minua, enkä haluaisi opintojen venyvän. Olen ottanut asian puheeksi mieheni kanssa. Hänen mielestään minun on velvollisuus hoitaa lapset, koska hän maksaa suurimmaksi osaksi talouden kulut ja olemme riippuvaisia hänen yrityksensä tuloista. Olin myös kesällä lasten kanssa, kun päiväkodit olivat kiinni. Myös pari lasten äidin viikkoa hoidin heitä, kun äiti ei myöskään voi lomia pitää. Toinen lapsista aloittaa koulun ensi syksynä ja mieheni on kaavaillut, että hoidan menoni niin, että olen kotona kun pääsevät koulusta. Millaisia koulupäiviä ekaluokkalaisilla on? Lasten äiti on myös ehdottanut, että hänen viikoillaan lapsi tulisi meille ja hän hakisi, kun pääsee lähtemään kotiin ja myös tuleva kesäloma menisi minun hoivissani. Koulu on lähempänä meidän kotia. Mitä voin tehdä ja sanoa, kun minusta tämä nyt ei oikein ole oikein? Haluan olla avuksi ja lasten kanssa olen mielelläni, mutta tähtään tulevaan ammattiini ja haluan oman uran. Tuolloin voin myös osallistua paremmin talouden kuluihin tasavertaisesti. Miten lasten hoito tuolloin sitten järjestyisi?
Muita lukematta, joten tämä on ehkä jo sanottu:
Avauksestasi käy mielestäni ilmi, että mies ja hänen exänsä eivät arvosta sinun työtäsi opiskelijana eivätkä sitä, mikä siitä seuraa: työ, toimeentulo, oma urasi. Kärjistetysti olet heille lapsenlikkana.
Kysy heiltä tai mieheltä miten lastenhoito hoituisi jos he olisivat edelleen yhdessä?
Minua inhottaa tuo, että paremmin tienaava (usein mies) kaivaa heti sen rahakortin esiin kun tulee joku vähän hankala tilanne. Hän ja lasten äiti ovat ensisijaisesti vastuussa itse tekemistään lapsista, tienasi sitten kuka tahansa mitä tahansa. Fiksu mies jättäisi rahakortin taskuun ja miettisi lasten äidin kanssa ratkaisua tilanteeseen. Olet valmis auttamaan, mutta apu ei tarkoita sitä, että hoidat lapsia niin paljon, että omat työsi jäävät tekemättä.
Ellei mies opi sinua arvostamaan, kannattaa miettiä miksi olet hänen kanssaan yhdessä.
Aloittaja olet liian kiltti. Pidä puolesi.
Ap, mitä kuuluu? Kai olet aloittanut opiskelut nyt täysipäiväisesti ja jättänyt lapsista huolehtimisen heidän
omille vanhemmilleen? Kuinka mies suhtautuu asiaan?
Itsekin olen ollut joskus vähän samanlaisessa tilanteessa. Olin matalapalkkaisessa työssä, ja mies tienasi hyvin. Muutin hänen kotiinsa, missä vierailivat myös kaksi lastaan. Kesäksi lapset tulivat meille, kun minulla alkoi kuukauden loma. Lasten isä oli töissä ja lasten äiti pitkällä lomamatkalla - minä vietin lomani heidän kanssaan, vastikkeksi siitä ”että sain asua ilmaiseksi” miehen luona. Kaikki perustui vallankäyttöön, vietimme joulun aina miehen vanhempien kanssa, koska hän niin halusi, mitään muita vaihtoehtoja ei koskaan ollut. Ero tuli tietenkin, mutta kadun vieläkin syvästi noita vuosia hänen kanssaan.
Esimerkiksi minun mieheni. Hän hoiti täysin tasavertaisena vanhempana edellisestä liitostani olevaa esikoista, joka vuoroasuu meillä puolet ajasta (ja puolet biologisen isänsä perheen kanssa). Naimisiin mentyämme ja kuopuksen (biologisesti mieheni ja minun yhteinen) synnyttyä hän hoitaa lapsia edelleen ihan samalla tavoin tasaveroisena vanhempana ja näkee vähän vaivaakin sen eteen, että lapset saavat kaikessa tasavertaisen ja rakastavan kohtelun.
Kyllä hyviäkin miehiä on - ja ylipäänsä reiluja ihmisiä.
Aloittajaa edelleen tsemppaan pitämään puolensa tilanteessa ja vaatimaan myös tasaveroista kohtelua, joka mahdollistaa myös hänen opiskelunsa ja etenemisen omassa elämässään. :)