Lue keskustelun säännöt.
Liikaa vastuuta uusioperheen "äitinä"
Olenko ihan hirvittävän huono ihminen, kun mielestäni seuraava asia ei ole ihan oikein. Ensin hieman taustoja. Miehelläni on kaksi alle kouluikäistä lasta. Vuoroviikoin meillä ja äidillään. Mies ja lasten äiti on yrittäjiä ja hyvin kiireisiä tahoillaan. Itse olen opiskelija ja jäljellä olisi pari vuotta opintoja. Miehen kanssa olen seurustellut kohta 2v ja asumme yhdessä. Isäviikolla jos lapset sairastuvat, mieheni odottaa minun jäävän kotiin hoitamaan, koska en käy töissä ja poissaolot ovat siten ns sallitumpia. Nyt tänä syksynä lapset ovat olleet vuoroin paljon kipeänä isäviikollaan ja olen ollut paljon poissa koulusta. Kotona ei opiskelu oikein onnistu samalla, kun kaitsen lapsia. Asia harmittaa minua, enkä haluaisi opintojen venyvän. Olen ottanut asian puheeksi mieheni kanssa. Hänen mielestään minun on velvollisuus hoitaa lapset, koska hän maksaa suurimmaksi osaksi talouden kulut ja olemme riippuvaisia hänen yrityksensä tuloista. Olin myös kesällä lasten kanssa, kun päiväkodit olivat kiinni. Myös pari lasten äidin viikkoa hoidin heitä, kun äiti ei myöskään voi lomia pitää. Toinen lapsista aloittaa koulun ensi syksynä ja mieheni on kaavaillut, että hoidan menoni niin, että olen kotona kun pääsevät koulusta. Millaisia koulupäiviä ekaluokkalaisilla on? Lasten äiti on myös ehdottanut, että hänen viikoillaan lapsi tulisi meille ja hän hakisi, kun pääsee lähtemään kotiin ja myös tuleva kesäloma menisi minun hoivissani. Koulu on lähempänä meidän kotia. Mitä voin tehdä ja sanoa, kun minusta tämä nyt ei oikein ole oikein? Haluan olla avuksi ja lasten kanssa olen mielelläni, mutta tähtään tulevaan ammattiini ja haluan oman uran. Tuolloin voin myös osallistua paremmin talouden kuluihin tasavertaisesti. Miten lasten hoito tuolloin sitten järjestyisi?
Kommentit (539)
toinen uusioperheäiti kirjoitti:
Mä luin tätä keskustelua ja en ole ikinä ennen kommentoinut näihin mitään, mutta nyt on pakko.
Nimittäin tilanteeni on aika samanlainen sillä erotuksella, että minulla ja miehelläni on myös yhteisiä lapsia.
Miehellä on kouluikäinen lapsi myös edellisestä suhteestaan, joka on meillä joka toinen viikonloppu sekä loma-ajat. Näinä aikoina lapsi on pääsääntöisesti minun vastuullani. Näin ei kuitenkaan ole ollut aina, mutta kun mieheni aloitti säännöllisen työn muutama vuosi sitten, niin siitä lähtien tilanne on ollut tämä.
Lapsen kanssa minulla on mennyt aina hyvin, vaikka suhde ei mikään läheinen olekaan. Välit ovat kuitenkin asialliset. Mutta ongelmaksi koen sen, että mieheni ei vietä aikaa lapsensa kanssa silloin, kun lapsi on täällä vaan aika menee joko töissä, nukkuessa tai tietokoneella. Käytännössä aamupäivät, illat ja yöt lapsi on minun vastuullani, koska mieheni on töissä myöhään yöhön (jonka takia sitten myös nukkuu aamupäivät niin pitkään kuin annan hänen nukkua). Iltapäivisin hän saattaa olla pari, kolme tuntia lapsen kanssa, ei välttämättä koko aikaa, mutta käyttää vaikka kirjastossa, jonka jälkeen menee takaisin nukkumaan, päiväunille, jotta jaksaa taas töissä.
Loma-ajat lapsi on meillä ja silloin jatkuu sama kuvio. Paitsi, jos miehelläni on aamuvuorot, niin hän näkee lapsensa aamulla lähtiessään töihin ja illalla ehkä tunnin tullessaan kotiin. Muun ajan lapsi on minun vastuulla.
Mieheni ei estä eikä kiellä minua opiskelemasta tai käymästä töissä, mutta silloin, kun olen töissä niin töideni lisäksi hoidan myös hänen lapsensa silloin, kun lapsi on meillä. Mies on vastannutkin kysyttäessä, että jos en katsoisi hänen lastaan, niin hän näkisi sitä vain vapaapäivinään eli yhtenä päivänä joka toinen viikonloppu jatkuen samalla tavalla myös loma-ajat. Nyt lapsi on meillä lomillaan 1-3 viikkoa kerralla ja tämän mahdollistaa se, että minä katson lasta. Mies on siis yrittäjä ja minä teen pätkätöitä.
Lapsen bioäiti on ihan mukava, mutta välejä on hiertänyt välillä se, että hän tosiaan odottaa, että noudatan täällä samanlaisia rutiineja kuin hän. Hän myös arvostelee välillä sitä, mitä syötän hänen lapselleen tai väittää, että emme ole syöttäneet mitään, jos lapsi onkin nälkäinen palatessaan kotiin (vaikka lapselle on kyllä tarjottu ruokaa, välillä useampaakin eri, mutta se ei vain ole kelvannut). Arvostelua on tullut myös siitä, että meillä saattaa olla viikonloppuna vieraita vielä seitsemältä illalla, jolloin hänen lapsensa nukkumaanmenoaika saattaa viivästyä, koska lapsen pitäisi siihen aikaan olla jo menossa nukkumaan. Ja ei, meillä ei ole vieraita yötä myöden ja kyse on vierailevista lähisukulaisista, ei mistään bileporukoista.
Kuten ap totesi, niin tilanteen jatkuttua tarpeeksi pitkään siihen ikään kuin sopeutuu eikä enää oikein edes tiedä onko tässä tilanteessa mitään vikaa vai tunnenko väärin. Olenko kohtuuton. Vaadinko liikaa. Hetkittäin tuntuu, että olen itsestäänselvä lapsenvahti ja taloudenhoitaja. Sekä miehen että hänen exän mielestä.
Mutta koska kyse on vain joka toisesta viikonlopusta, niin tämän on kestänyt. Lähinnä lasta käy sääliksi, koska kyllä hänkin jo tajuaa, että isää ei paljoakaan näy. Loma-aikoina ärsyttää enemmän ja tulee mietittyä, että onko tämä nyt ihan ok. Ei se lapsen hoitaminen vaan se, että lapsi on pääasiassa minun vastuullani ja se paljonko lapsi meillä esim. loma-aikoina on, on täysin minusta riippuvaista, koska mies ei töidensä takia kerkiä ja pysty. Ja siitä huolimatta tulee bioäidiltä arvostelua siitä, miten lasta hoidan.
Ehkä ne harvemmat tapaamiset olisi teille parempi.
Sano äidille että et ole lapsen äiti etkä hoitaja.
Lapsi tulee tapaamaan isäänsä ja on sun kanssa, ei ok.
Tehdään lapsia mutta ei ole aikaa olla niiden kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muista ap et koulun jälkeen ollaan iltiksessä, nyt yrittävät säästää sun kustannuksella.
Tee selväksi asia ajoissa että ehtivät hakea paikkaa.
Vierailija kirjoitti:
Muista ap et koulun jälkeen ollaan iltiksessä, nyt yrittävät säästää sun kustannuksella.
Tee selväksi asia ajoissa että ehtivät hakea paikkaa.Muista ettet keksi syitä vaan toteat että kyllä sun nyt täytyy vaan hoitaa oma lapsesi tai hakea hoitopaikka.
Näin teet selväksi ettei sua hyväksi käytetä.
"Hänen mielestään minun on velvollisuus hoitaa lapset, koska hän maksaa suurimmaksi osaksi talouden kulut ja olemme riippuvaisia hänen yrityksensä tuloista."
Kuule ap, sanon suoraan ja vuosikymmenten omakohtaisen kokemuksen syvällä rintaäänellä: sinulla on kiltin tytön syndrooma. Sinua kylmemmät ihmiset huomaavat sen helposti, jopa helpommin kuin sinä itse ja he myös käyttävät kiltteyttäsi härskisti hyväkseen.
Miehesi on kertomasi perusteella sen sorttinen ihminen ja ilmeisesti lasten äiti on samaa sarjaa. En puutu seurusteluunne sen kummemmin, mutta mielestäni sinä voisit kyllä pohtia, mitä sinä mielestäsi menettäisit tai voittaisit, jos antaisit oman äänesi kuulua selkeämmin.
Jos minä olisin sinä, kysyisin mieheltäni suoraan, missä oikein mennään, kun hänen lapsillaan on kaksi virallista huoltajaa, jotka ovat lain mukaan ja sen edessä vastuussa heistä, mutta sysäävät sen silti muitta mutkitta sinun harteillesi – mies vieläpä pienen kiristyksen uhalla.
Onko se sen arvoista? Sen päätät sinä itse, kuten myös päätät elämästäsi ylipäätään. Tiedät aivan hyvin, ettei sinulla todellisuudessa ole minkäänlaisia laillisia velvollisuuksia miehesi lapsiin, vaikka hän niin väittääkin.
Ilmeisesti miehesi työ on hänen elämänsä suurin rakkaus, jota hän vaalii kuin jotain pyhää Graalin maljaa, eikä mikään saa horjuttaa sitä rakkautta. Ei edes omat lapset. Aika karmaisevaa.
Miehesi käytöstä ja asennetta et voi välttämättä muuttaa, mutta omaasi voit ja usko huviksesi: se on sen arvoista. Tiedän, koska olen itse päässyt kiltin tytön syndroomasta irti. Se, sietääkö miehesi sinun mahdollisen muutoksesi, on asia erikseen. Siitä sinun ei kannata huolehtia, sillä hänen sietokykynsä on hänen oma asiansa. Karua, mutta totta.
Kuinka hyvin sinä muuten siedät konflikteja tai sitä, että sinulle huudetaan (vaikka olisit oikeassa ja huutaja väärässä)? Minulle nimittäin nousi tekstiäsi lukiessani voimakas tunne, että pelkäät sellaisia tilanteita niin paljon, että olet mieluummin hieman onneton kuin antaisit tarpeen tullen takaisin samalla mitalla ja täysin aiheesta.
Oli miten oli ja teet mitä teet, niin älä unohda itseäsi.
Ex-ylikiltti kirjoitti:
"Hänen mielestään minun on velvollisuus hoitaa lapset, koska hän maksaa suurimmaksi osaksi talouden kulut ja olemme riippuvaisia hänen yrityksensä tuloista."
Kuule ap, sanon suoraan ja vuosikymmenten omakohtaisen kokemuksen syvällä rintaäänellä: sinulla on kiltin tytön syndrooma. Sinua kylmemmät ihmiset huomaavat sen helposti, jopa helpommin kuin sinä itse ja he myös käyttävät kiltteyttäsi härskisti hyväkseen.
Miehesi on kertomasi perusteella sen sorttinen ihminen ja ilmeisesti lasten äiti on samaa sarjaa. En puutu seurusteluunne sen kummemmin, mutta mielestäni sinä voisit kyllä pohtia, mitä sinä mielestäsi menettäisit tai voittaisit, jos antaisit oman äänesi kuulua selkeämmin.
Jos minä olisin sinä, kysyisin mieheltäni suoraan, missä oikein mennään, kun hänen lapsillaan on kaksi virallista huoltajaa, jotka ovat lain mukaan ja sen edessä vastuussa heistä, mutta sysäävät sen silti muitta mutkitta sinun harteillesi – mies vieläpä pienen kiristyksen uhalla.
Onko se sen arvoista? Sen päätät sinä itse, kuten myös päätät elämästäsi ylipäätään. Tiedät aivan hyvin, ettei sinulla todellisuudessa ole minkäänlaisia laillisia velvollisuuksia miehesi lapsiin, vaikka hän niin väittääkin.
Ilmeisesti miehesi työ on hänen elämänsä suurin rakkaus, jota hän vaalii kuin jotain pyhää Graalin maljaa, eikä mikään saa horjuttaa sitä rakkautta. Ei edes omat lapset. Aika karmaisevaa.
Miehesi käytöstä ja asennetta et voi välttämättä muuttaa, mutta omaasi voit ja usko huviksesi: se on sen arvoista. Tiedän, koska olen itse päässyt kiltin tytön syndroomasta irti. Se, sietääkö miehesi sinun mahdollisen muutoksesi, on asia erikseen. Siitä sinun ei kannata huolehtia, sillä hänen sietokykynsä on hänen oma asiansa. Karua, mutta totta.
Kuinka hyvin sinä muuten siedät konflikteja tai sitä, että sinulle huudetaan (vaikka olisit oikeassa ja huutaja väärässä)? Minulle nimittäin nousi tekstiäsi lukiessani voimakas tunne, että pelkäät sellaisia tilanteita niin paljon, että olet mieluummin hieman onneton kuin antaisit tarpeen tullen takaisin samalla mitalla ja täysin aiheesta.
Oli miten oli ja teet mitä teet, niin älä unohda itseäsi.
Juuri tuo kyseinen lainattu lause ap:n aloituksesta nostaa niskakarvat pystyyn. Mies painostaa taloudellisilla asioilla ap:tä huolehtimaan miehen omista lapsistaan. Kaiken huipuksi ap kertoo myöhemmin maksavansa juoksevat kulut, mies maksaa omaa asuntolainaa pois. Eli se mies ei edes elätä ap:tä, vaikka niin ap:lle uskottelee! Aika röyhkeää ja käsittämätöntä, miten ap ei näe tuota kuviota. Ap on vain tyytyväinen kun mies on nyt antaa ymmärtää että juuh, onhan ne opiskelusi toki tärkeitä. Voisin lyödä vetoa, että jos ap alkaa pitää rajoistaan kiinni ja nousta kynnysmaton asemasta, alkaa mies kiukutella ja loppujen lopuksi laittaa suhteen poikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosi nuorista ihmisistä myös kyse... Ei ole elämänkokemusta, näkemystä. 25v mies ei ole edes kypsä aikuinen, joten tuollaiset typeryydet ymmärtää myös sitä kautta. Tärkeintä on että ap huolehdit omista rajoista, jaksamisesta, taloudellisesta toimeentulostasi. Ja toi kiltin tytön syndrooma voi hyvinkin pitää paikkaansa. Nyt vaan miehelle selväksi et lainat pois päältä, hänellä myös vastuu lastenda elatuksesta, ei todellakaan sinulla, nuorella opiskelijalla. Ja sit vasta ruvetaan laskuja puolittamaan. Ja miehelle hoitovastuu lapsistaan, voit auttaa tietenkin jos haluat. Itse olen jo nelikymppinen, uusperhe minullakin. Minulla myös omia lapsia ja halua auttaa. Melko nopeasti tajusin et kumppanini, hänen lapsensa ja se ex ovat pohjaton kaivo. Heidän ei olis koskaan pitänyt edes hankkia kuin max 1 lapsi. Jos rahkeet olis siihenkään riittäneet. Ex oli tottunut hoidattamaan ja maksattamaan oman ja lastensa elämän muilla, ja ihan pokkana yritti sydätä vastuuta lapsistaan mulle, kehdaten jopa syyllistää minua lastensa asioista. Ei olis millään halunnut ottaa vastuuta omista lapsistaan ja jaksoi riidellä pitkään. Katkera on varmaan lopun ikäänsä. Jos olis rahaa, en niin laskeskelis, mutta tajusin että hyvin helposti tässä yhtälössä kävis niin et omat lapset jää vaille tarvitseniaan asioita jos en pidä huolta rajoista. Ja helposti käy niin että kun miehellä ei rahaa, maksan jotta olis kivaa. Vaikka mullakaan ei olis varaa. Joten olen tehnyt päätöksen etten sijoita miehen lapsiin. Olen ensisijassa vastuussa omistani
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap vaikuttaa todella suurisydämiseltä, sopuisalta ja kärsivälliseltä. Sellainen pieni vilkaisu tulevaisuuteen että jos mies nyt ymmärtää opintojen tärkeyden ja antaa ap:lle opiskelurauhan niin onkohan tässä takana uusi hyötymisnäkökulma: ap:n valmistuminen ja suuremmat tulot. Ja mitä silloin tapahtuu? Maksaako ap edelleen juoksevia kuluja mutta suuremmalla summalla jolloin mies puolestaan maksaa omaa asuntoaan suuremmalla summalla? Jos mies olisi ap:n kanssa tosissaan niin eikö tuossa kohden olisi jo aika laittaa kumppaninkin nimi paperiin ja sormus sormeen ja tehdä ap:sta aviovaimo.
Tuossa tuli nyt sekin vielä esiin että mies on vain pari vuotta vanhempi. Siis mitä? Miehellä on jo ap:n ikäisenä ollut kaksi lasta ja avioero?? Mies on oletettavasti opiskellut, perustanut yrityksen, mennyt naimisiin, saanut kaksi lasta ja eronnut jo ap:n ikäisenä ja nyt on jo uusi suhde menossa. Olisin kyllä varuillani ap:n kengissä, to-del-la-kin. Mikähän miehen seuraava siirto on? Pari vuotta eteenpäin ja ap menee vaihtoon?
Valitettavasti on niin että tulevaisuuden paras ennustaja on historia eli ihminen ei yleensä muutu vaan tekee samat valinnat ja virheet uudelleen. Tietyt piirteet itse asiassa vain vahvistuvat kun ihminen vanhenee. Näin lukijan näkökulmasta mies on sitoutumiskyvytön, vastuuton ja tekee äkkinäisiä päätöksiä joiden jälkeen tekee lisää äkkinäisiä päätöksiä. Ja sitten joku muu siivoaa jäljet.
Mies on ehkä noin 26v. Kaksi lasta samalle naiselle. Voi olla, että tuo suhde alkanut jo ennen täysi-ikäisyyttä. Ensimmäinen lapsi syntynyt parikymppisenä. Yritys pystyyn ja se vei mennessään? Molemmat kasvoi eri suuntiin ja ei edes toinen lapsi enää ollut tarpeeksi väkevä syy jäädä yhteen. Ero. Kyllä tuossa ajassa ehtii tapahtua elämässä. Ei kaikille, mutta hyvin monelle.
- Jos mies on 26
- mies ja ap ovat seurustelleet kaksi vuotta
- uuden suhteen alun (ap:n kanssa) ja edellisen suhteen avioeron välillä on ollut ”aikaa” niin mies on ollut ehkä 23 kun on jo eronnut ja kahden lapsen isä. Minulla on senikäinen poika joka opiskelee yliopistossa ylempää korkeakoulututkintoa eikä todellakaan väsäile lapsia vaikka on ja asuu yhdessä pitkäaikaisen tyttöystävänsä kanssa. Ehkäisy on keksitty. Yhden lapsen voisi ymmärtää vahingoksi mutta toinen on tehty jo erovaiheessa, luulisi yrittäjillä olevan sen verran älliä että olisivat huomanneet jo sen ensimmäisen lapsen kohdalla ettei ura ja lapsiperhe ole aivan mutkaton yhtälö.
Mikä tämän miehen koulutus on?
Kuulostaa joka tapauksessa kypsymättömältä kakaralta jolle minä-minä-minä on tärkeintä tässä maailmassa. Jos ap ei olisi paikalla, mies maksaisi vakuutukset, ruuat ja lastenhoidon ihan itse ja siivoaisi itse + muut kotityöt ja lapsetkin pitäisi hoitaa.
Ja komppaan tuota kommentoijaa joka kirjoitti kiltin tytön syndroomasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ex-ylikiltti kirjoitti:
"Hänen mielestään minun on velvollisuus hoitaa lapset, koska hän maksaa suurimmaksi osaksi talouden kulut ja olemme riippuvaisia hänen yrityksensä tuloista."
Kuule ap, sanon suoraan ja vuosikymmenten omakohtaisen kokemuksen syvällä rintaäänellä: sinulla on kiltin tytön syndrooma. Sinua kylmemmät ihmiset huomaavat sen helposti, jopa helpommin kuin sinä itse ja he myös käyttävät kiltteyttäsi härskisti hyväkseen.
Miehesi on kertomasi perusteella sen sorttinen ihminen ja ilmeisesti lasten äiti on samaa sarjaa. En puutu seurusteluunne sen kummemmin, mutta mielestäni sinä voisit kyllä pohtia, mitä sinä mielestäsi menettäisit tai voittaisit, jos antaisit oman äänesi kuulua selkeämmin.
Jos minä olisin sinä, kysyisin mieheltäni suoraan, missä oikein mennään, kun hänen lapsillaan on kaksi virallista huoltajaa, jotka ovat lain mukaan ja sen edessä vastuussa heistä, mutta sysäävät sen silti muitta mutkitta sinun harteillesi – mies vieläpä pienen kiristyksen uhalla.
Onko se sen arvoista? Sen päätät sinä itse, kuten myös päätät elämästäsi ylipäätään. Tiedät aivan hyvin, ettei sinulla todellisuudessa ole minkäänlaisia laillisia velvollisuuksia miehesi lapsiin, vaikka hän niin väittääkin.
Ilmeisesti miehesi työ on hänen elämänsä suurin rakkaus, jota hän vaalii kuin jotain pyhää Graalin maljaa, eikä mikään saa horjuttaa sitä rakkautta. Ei edes omat lapset. Aika karmaisevaa.
Miehesi käytöstä ja asennetta et voi välttämättä muuttaa, mutta omaasi voit ja usko huviksesi: se on sen arvoista. Tiedän, koska olen itse päässyt kiltin tytön syndroomasta irti. Se, sietääkö miehesi sinun mahdollisen muutoksesi, on asia erikseen. Siitä sinun ei kannata huolehtia, sillä hänen sietokykynsä on hänen oma asiansa. Karua, mutta totta.
Kuinka hyvin sinä muuten siedät konflikteja tai sitä, että sinulle huudetaan (vaikka olisit oikeassa ja huutaja väärässä)? Minulle nimittäin nousi tekstiäsi lukiessani voimakas tunne, että pelkäät sellaisia tilanteita niin paljon, että olet mieluummin hieman onneton kuin antaisit tarpeen tullen takaisin samalla mitalla ja täysin aiheesta.
Oli miten oli ja teet mitä teet, niin älä unohda itseäsi.
Juuri tuo kyseinen lainattu lause ap:n aloituksesta nostaa niskakarvat pystyyn. Mies painostaa taloudellisilla asioilla ap:tä huolehtimaan miehen omista lapsistaan. Kaiken huipuksi ap kertoo myöhemmin maksavansa juoksevat kulut, mies maksaa omaa asuntolainaa pois. Eli se mies ei edes elätä ap:tä, vaikka niin ap:lle uskottelee! Aika röyhkeää ja käsittämätöntä, miten ap ei näe tuota kuviota. Ap on vain tyytyväinen kun mies on nyt antaa ymmärtää että juuh, onhan ne opiskelusi toki tärkeitä. Voisin lyödä vetoa, että jos ap alkaa pitää rajoistaan kiinni ja nousta kynnysmaton asemasta, alkaa mies kiukutella ja loppujen lopuksi laittaa suhteen poikki.
Se lause pisti tosiaan silmään negatiivisesti ja siksi lainasinkin juuri sitä.
Kun olin postannut tuon edellisen tekstini, kävin selaamassa viestejä taaksepäin tässä ketjussa ja huomasin joltain aiemmalta sivulta ap:n kertovan, että hän olikin jo keskustellut miehensä kanssa asiasta. Mies oli ollut pahoillaan ja luvannut antaa ap:lle opiskelurauhan sekä tukea häntä opiskeluissa. Lasten sairastaessa pyydetään vastedes lähipiiriltä apua, eikä oleteta ap:n olevan automaattisesti olevan heitä hoitamassa. Kuulosti tosi hyvältä ja ennen kaikkea aikuismaiselta lopputulokselta.
Ehkä tilanne ei ollutkaan niin synkkä kuin alunperin ajattelin. Ainakin tuo tuntui päättyvän hienosti. Kunhan pitävät mielessä, että tilanne on sitten pysyvä eikä väliaikainen ratkaisu, eli että ap ei valmistuttuaankaan ole laillisessa vastuussa miehensä lapsista tai esim. heidän automaattinen sairaanhoitajansa sairauden sattuessa.
Vanhemmat hoitaa itse lapsensa ja tottakai mies maksaa kuluistanne suurimman osan, koska hänellä on lapsia. Sinä maksat 1/4 ja mies 3/4 osaa.
Pidä puolesi, nainen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat hoitaa itse lapsensa ja tottakai mies maksaa kuluistanne suurimman osan, koska hänellä on lapsia. Sinä maksat 1/4 ja mies 3/4 osaa.
Pidä puolesi, nainen!
Näin! Hän on hankkinut lapset ja sitoutunut heidän elatukseen ja kasvatukseen vähintään 18vuotta. Sinä et. Sinä voit valita. Mies ei voi. Tai voi tietysti laiminlyödä ja hylätä lapsensa, mutta joutuisi siitä vastuuseen. Sinä et
”Olette riippuvaisia miehen yrityksen tuloista....”
Et sinä ole riippuvainen, ap, vaan mies on riippuvainen sinun tuloistasi. Jos et maksaisi kaikkea sitä mitä maksat, mies joutuisi itse maksamaan vakuutukset, ruuan ja lastenhoidon ym ym.
Sinähän ap maksat itse omat menosikin. SINÄ et ole riippuvainen miehen yrityksen tuloista. Pärjäisit paremmin yksin ja mies taas pärjäisi paljon huonommin.
Riippumatta siitä mitä mies sanoo ja lupaa, pistä säästöön itseäsi varten tietty summa, niinhän mieskin tekee. Hän maksaa omaa asuntoaan. Mitä sinulle jää? Pelkkiä menoja. Älä luota siihen että tuollainen pika-avioituja ja pikaisä ja pikaeroaja pysyisi teidänkään suhteessanne kovin kauaa. Tyypillinen kyllästyjä joka haluaa kohta taas jotakin uutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähde ja elä elämääsi.Hommaa oma asunto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap vaikuttaa todella suurisydämiseltä, sopuisalta ja kärsivälliseltä. Sellainen pieni vilkaisu tulevaisuuteen että jos mies nyt ymmärtää opintojen tärkeyden ja antaa ap:lle opiskelurauhan niin onkohan tässä takana uusi hyötymisnäkökulma: ap:n valmistuminen ja suuremmat tulot. Ja mitä silloin tapahtuu? Maksaako ap edelleen juoksevia kuluja mutta suuremmalla summalla jolloin mies puolestaan maksaa omaa asuntoaan suuremmalla summalla? Jos mies olisi ap:n kanssa tosissaan niin eikö tuossa kohden olisi jo aika laittaa kumppaninkin nimi paperiin ja sormus sormeen ja tehdä ap:sta aviovaimo.
Tuossa tuli nyt sekin vielä esiin että mies on vain pari vuotta vanhempi. Siis mitä? Miehellä on jo ap:n ikäisenä ollut kaksi lasta ja avioero?? Mies on oletettavasti opiskellut, perustanut yrityksen, mennyt naimisiin, saanut kaksi lasta ja eronnut jo ap:n ikäisenä ja nyt on jo uusi suhde menossa. Olisin kyllä varuillani ap:n kengissä, to-del-la-kin. Mikähän miehen seuraava siirto on? Pari vuotta eteenpäin ja ap menee vaihtoon?
Valitettavasti on niin että tulevaisuuden paras ennustaja on historia eli ihminen ei yleensä muutu vaan tekee samat valinnat ja virheet uudelleen. Tietyt piirteet itse asiassa vain vahvistuvat kun ihminen vanhenee. Näin lukijan näkökulmasta mies on sitoutumiskyvytön, vastuuton ja tekee äkkinäisiä päätöksiä joiden jälkeen tekee lisää äkkinäisiä päätöksiä. Ja sitten joku muu siivoaa jäljet.
Mies on ehkä noin 26v. Kaksi lasta samalle naiselle. Voi olla, että tuo suhde alkanut jo ennen täysi-ikäisyyttä. Ensimmäinen lapsi syntynyt parikymppisenä. Yritys pystyyn ja se vei mennessään? Molemmat kasvoi eri suuntiin ja ei edes toinen lapsi enää ollut tarpeeksi väkevä syy jäädä yhteen. Ero. Kyllä tuossa ajassa ehtii tapahtua elämässä. Ei kaikille, mutta hyvin monelle.
- Jos mies on 26
- mies ja ap ovat seurustelleet kaksi vuotta
- uuden suhteen alun (ap:n kanssa) ja edellisen suhteen avioeron välillä on ollut ”aikaa” niin mies on ollut ehkä 23 kun on jo eronnut ja kahden lapsen isä. Minulla on senikäinen poika joka opiskelee yliopistossa ylempää korkeakoulututkintoa eikä todellakaan väsäile lapsia vaikka on ja asuu yhdessä pitkäaikaisen tyttöystävänsä kanssa. Ehkäisy on keksitty. Yhden lapsen voisi ymmärtää vahingoksi mutta toinen on tehty jo erovaiheessa, luulisi yrittäjillä olevan sen verran älliä että olisivat huomanneet jo sen ensimmäisen lapsen kohdalla ettei ura ja lapsiperhe ole aivan mutkaton yhtälö.Mikä tämän miehen koulutus on?
Kuulostaa joka tapauksessa kypsymättömältä kakaralta jolle minä-minä-minä on tärkeintä tässä maailmassa. Jos ap ei olisi paikalla, mies maksaisi vakuutukset, ruuat ja lastenhoidon ihan itse ja siivoaisi itse + muut kotityöt ja lapsetkin pitäisi hoitaa.
Ja komppaan tuota kommentoijaa joka kirjoitti kiltin tytön syndroomasta.
Kyse voi olla siitä, että mies ei ole mitään korkeita koulutuksia hankkinut, vaan on perustanut firman, joka ei menesty kovin hyvin, vaan vaatii mieheltä paljon työntekoa, että siitä jotain rahaa ulos saa. Ja sitten ap opiskelee yliopistossa tutkintoa, jonka avulla valmistumisen jälkeen saa hyväpalkkaisen työn (näin ap taisi kertoa). Miehen kommentti "Hänen mielestään minun on velvollisuus hoitaa lapset, koska hän maksaa suurimmaksi osaksi talouden kulut ja olemme riippuvaisia hänen yrityksensä tuloista." voi olla sitä, että miehelle on itsetunto-ongelma se, että hänen avovaimonsa on kohta kovapalkkainen ja hän itse kituuttaa firmassaan lastensa kanssa. Yrittää siksi sumuttaa ap:ta kuvittelemaan, että hänen (perheen miesosapuolen) panos perheen menojen rahoituksessa olisi merkittävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap vaikuttaa todella suurisydämiseltä, sopuisalta ja kärsivälliseltä. Sellainen pieni vilkaisu tulevaisuuteen että jos mies nyt ymmärtää opintojen tärkeyden ja antaa ap:lle opiskelurauhan niin onkohan tässä takana uusi hyötymisnäkökulma: ap:n valmistuminen ja suuremmat tulot. Ja mitä silloin tapahtuu? Maksaako ap edelleen juoksevia kuluja mutta suuremmalla summalla jolloin mies puolestaan maksaa omaa asuntoaan suuremmalla summalla? Jos mies olisi ap:n kanssa tosissaan niin eikö tuossa kohden olisi jo aika laittaa kumppaninkin nimi paperiin ja sormus sormeen ja tehdä ap:sta aviovaimo.
Tuossa tuli nyt sekin vielä esiin että mies on vain pari vuotta vanhempi. Siis mitä? Miehellä on jo ap:n ikäisenä ollut kaksi lasta ja avioero?? Mies on oletettavasti opiskellut, perustanut yrityksen, mennyt naimisiin, saanut kaksi lasta ja eronnut jo ap:n ikäisenä ja nyt on jo uusi suhde menossa. Olisin kyllä varuillani ap:n kengissä, to-del-la-kin. Mikähän miehen seuraava siirto on? Pari vuotta eteenpäin ja ap menee vaihtoon?
Valitettavasti on niin että tulevaisuuden paras ennustaja on historia eli ihminen ei yleensä muutu vaan tekee samat valinnat ja virheet uudelleen. Tietyt piirteet itse asiassa vain vahvistuvat kun ihminen vanhenee. Näin lukijan näkökulmasta mies on sitoutumiskyvytön, vastuuton ja tekee äkkinäisiä päätöksiä joiden jälkeen tekee lisää äkkinäisiä päätöksiä. Ja sitten joku muu siivoaa jäljet.
Mies on ehkä noin 26v. Kaksi lasta samalle naiselle. Voi olla, että tuo suhde alkanut jo ennen täysi-ikäisyyttä. Ensimmäinen lapsi syntynyt parikymppisenä. Yritys pystyyn ja se vei mennessään? Molemmat kasvoi eri suuntiin ja ei edes toinen lapsi enää ollut tarpeeksi väkevä syy jäädä yhteen. Ero. Kyllä tuossa ajassa ehtii tapahtua elämässä. Ei kaikille, mutta hyvin monelle.
- Jos mies on 26
- mies ja ap ovat seurustelleet kaksi vuotta
- uuden suhteen alun (ap:n kanssa) ja edellisen suhteen avioeron välillä on ollut ”aikaa” niin mies on ollut ehkä 23 kun on jo eronnut ja kahden lapsen isä. Minulla on senikäinen poika joka opiskelee yliopistossa ylempää korkeakoulututkintoa eikä todellakaan väsäile lapsia vaikka on ja asuu yhdessä pitkäaikaisen tyttöystävänsä kanssa. Ehkäisy on keksitty. Yhden lapsen voisi ymmärtää vahingoksi mutta toinen on tehty jo erovaiheessa, luulisi yrittäjillä olevan sen verran älliä että olisivat huomanneet jo sen ensimmäisen lapsen kohdalla ettei ura ja lapsiperhe ole aivan mutkaton yhtälö.Mikä tämän miehen koulutus on?
Kuulostaa joka tapauksessa kypsymättömältä kakaralta jolle minä-minä-minä on tärkeintä tässä maailmassa. Jos ap ei olisi paikalla, mies maksaisi vakuutukset, ruuat ja lastenhoidon ihan itse ja siivoaisi itse + muut kotityöt ja lapsetkin pitäisi hoitaa.
Ja komppaan tuota kommentoijaa joka kirjoitti kiltin tytön syndroomasta.Kyse voi olla siitä, että mies ei ole mitään korkeita koulutuksia hankkinut, vaan on perustanut firman, joka ei menesty kovin hyvin, vaan vaatii mieheltä paljon työntekoa, että siitä jotain rahaa ulos saa. Ja sitten ap opiskelee yliopistossa tutkintoa, jonka avulla valmistumisen jälkeen saa hyväpalkkaisen työn (näin ap taisi kertoa). Miehen kommentti "Hänen mielestään minun on velvollisuus hoitaa lapset, koska hän maksaa suurimmaksi osaksi talouden kulut ja olemme riippuvaisia hänen yrityksensä tuloista." voi olla sitä, että miehelle on itsetunto-ongelma se, että hänen avovaimonsa on kohta kovapalkkainen ja hän itse kituuttaa firmassaan lastensa kanssa. Yrittää siksi sumuttaa ap:ta kuvittelemaan, että hänen (perheen miesosapuolen) panos perheen menojen rahoituksessa olisi merkittävä.
Niinhän se prinsessa Madeleinenkin Chris julistaa että ”hän tuo leivän pöytään” vaikka varmasti suurin osa kullasta ja kimalluksessa tulee kruunupäiltä.
Todennäköisesti perusduunari amiksesta tuo mies. Yrittäjä tietenkin kuulostaa paremmalta. Aikamoinen tuuri käynyt kaverilla kun on saanut ap:n kaltaisen tytön avukseen. Voisi mies olla aikamoisessa liemessä ilman.
Jos hän itse olisi akateeminen niin ymmärtäisi sanomattakin että yliopisto-opiskelu vaatii panostusta ja poissaolot kostautuvat. Lähinnä jäi sellainen vaikutelma ettei ole penaalin terävin kynä tuo mies eikä taida olla se ex-vaimokaan. Jos on samaa ikäluokkaa miehen kanssa niin ei ole kovin pitkälle ehtinyt opiskelemaan hänkään kun on kaksi lastakin jo tehnyt ja yrittäjä. Varmaan kosmetologi tai jotain. Kenenkään ammattia halveeraamatta mutta ehkä tuossa on taustalla piilevä halveksunta tätä uutteraa akateemista ap:ta kohtaan joka ei heidän laillaan ole tehnyt lapsia liian nuorena vaan on vapaa menemään miten haluaa. Kateus siis. Joten nakitetaan lapset sitten tälle valkokaulusopiskelijalle ettei hänkään pääsisi elämässään kovin pitkälle.
Ap saisi varmasti paremmankin. No, ehkä hän ymmärtää sen vielä itsekin. Hänenä juoksisin ja lujaa.
Vierailija kirjoitti:
Pitäiskö ne lapset laittaa perhepäivähoitoon, niin olisi vähemmän tartunnan riskiä?
Omat lapset tekivät täyttä viikkoa päiväkodissa. Lukuvuonna 2017-2018 meillä oli 1 kpl kahden päivän poissaoloa lasten flunssan takia, mies taisi hoitaa tämän. Kaverilla on kaksi kotihoidettua lasta, joiden kanssa harrastettiin ja rampattiin ties missä. Olivat vähintään kerran kuukaudessa kipeänä molemmat. Että se siitä. Toki jotkut sairastavat enemmän kuin toiset, mutta eipä se niin mene, että päiväkoti = automaattisesti kaikki taudit kaikille. Onhan aikuisissakin eroja. Mullakin on muutama työkaveri, joita ei juuri lokakuu-huhtikuu välillä töissä näy, kun ollaan jatkuvasti saikulla ties mistä köhästä ja kuumeesta, kun taas itselle on riittänyt yleensä se n. 1 kpl räkäflunssia, yleensä kuumeettomia, vuodessa.
Miksi osa luulee, että korkeakoulut on ainut tie hyville tuloille? Ja se et tämä ap: n yrittäjämies painaa pitkää päivää kertoo siitä, että työtä riittää. Voitteko kuvitella, että näin voi päästä isommille tuloille, kuin puku päällä ja tittelit takataskussa?
Ap hei, olisiko aiheellista sinun ruveta seuraamaan teidän talouden kuluja vähän tarkemmin? Nyt vaikuttaa siltä, että sinua painostetaan taloudellisella osallistumisella. Netti on täynnä talouden seurantaan tarkoitettuja ohjelmia, ota vaikka Marttaliiton sivuilta excel ja rupea laskemaan, mikä tilanne oikeasti on. Seurantaa vaikka kuukausi ja sitten keskustelu avomiehesi kanssa kulujen reilusta jakamisesta. Kuulostaa siltä, että sinä suhtaudut rahoihin yhteisinä, avomiehesi taas ei. Moni on varoitellut siitä, että sinun rahasi menevät yhteiseen kulutukseen ja mies kartuttaa kiinteää omaisuutta. Se on sun kannalta tosi huono diili. Nyt kissa pöydälle.
Vierailija kirjoitti:
Miksi osa luulee, että korkeakoulut on ainut tie hyville tuloille? Ja se et tämä ap: n yrittäjämies painaa pitkää päivää kertoo siitä, että työtä riittää. Voitteko kuvitella, että näin voi päästä isommille tuloille, kuin puku päällä ja tittelit takataskussa?
Mistäs me tiedetään missä se päivät ja illat hilluu. Yrittäjähän voi sanoa mitä vaan ja olla ”lounastunnilla” tai ”palaverissa” jonkun ”asiakkaan” kanssa you know what I mean..
Kyllä korkeakoulun kautta pääsääntöisesti pääsee siisteihin sisätöihin ja inhimillisemmille työajoille sekä paremmille palkoille. Samassa ajassa tienaa enemmän. Ei tuo noiden kahden (mies ja ex) tulotaso niin kovalta vaikuta päätellen siitä että ovat nuoria, vaimo on varmasti ollut töistä pois äitiyslomat ja lapsille ei haluta ”parasta” = ei haluta maksaa ammattimaisesta varhaiskasvatuksesta tai iltapäivähoidosta yhtään enempää kuin pakko vaan lapset hoidatetaan ilmaiseksi muilla ja mies makselee mahdollisesti vielä elareitakin eksälleen. Tai siis tavallaan ap maksaa koska ylläpitää miehen taloutta.
Kovatuloisten yrittäjien lapset ovat yleensä yksityisessä päiväkodissa, on harrastuksia ym. virikettä ja toimintaa. Mies ja ex lähinnä kippaavat lapset jonnekin, mieluiten niin että mistään ei tarvi maksaa.
Koulutetulla yrittäjällä on yleensä myös palkattua työvoimaa niin että hommia pystyy delegoimaankin.
Tuossa on hyvä esimerkki siitä miten eri elämäntilanteissa elävät eivät useinkaan onnistu kuvioissaan.
Nuori opiskeleva tyttö tulevaisuus edessään ja toisella kierroksella oleva kauan jo sitä perusstandardielämää elänyt ukonrahjus lapsineen.
Yhdestä tuollaisesta kuviosta kokemusta ja ihan samoin kävi. Joskus kävi mielessä, että nauroikohan ex-vaimo paitaansa tilanteelleni vai olinko hänelle kenties kuin lottovoitto, kun tiesi miehen hoitavan lapsiaan vähän niin ja näin.
Erosin.. HYI!
Mies on ehkä noin 26v. Kaksi lasta samalle naiselle. Voi olla, että tuo suhde alkanut jo ennen täysi-ikäisyyttä. Ensimmäinen lapsi syntynyt parikymppisenä. Yritys pystyyn ja se vei mennessään? Molemmat kasvoi eri suuntiin ja ei edes toinen lapsi enää ollut tarpeeksi väkevä syy jäädä yhteen. Ero. Kyllä tuossa ajassa ehtii tapahtua elämässä. Ei kaikille, mutta hyvin monelle.