Liikaa vastuuta uusioperheen "äitinä"

Mä olen naimisissa uratykkimiehen kanssa, jonka tulot ja kerätty omaisuus ovat minun vastaaviin 10-kertaiset. Mieheni on siis varakas.

Uratykillä tarkoitan sitä, että miehen kaikki aika menee työssä tai harrastuksessa viikonloppuja ja öitä myöten. Minä teen oman alani töitä täyttä viikkoa. Lisäksi hoidan lähes yksin lapsemme, joita on monta: yksi pieni, muutama isompi. Yksi isompi on edellisestä liitostani. Lisäksi hoidan kotityöt, niin sisällä kuin ulkonakin. Asumme isossa ok-talossa.

En maksa meillä mitään kuluja, paitsi omat ja ison lapseni vaatteet ja huvitukset. Mies usein tästä natisee. Olen ilmoittanut pitkän aikaa sitten, että koska joudun tekemää yksin kolmea työtä: palkkatyötä, kotityötä ja lastenhoitotyötä, en maksa mistään mitään. Se mielestäni olisi ihan riistoa jo. Mies joskus on haaveillut, että jos asuisi kaupungin kolmiossa yksin, niin ois ihanaa, koska rahaa jäisi HIRVEÄSTI yli. Minä siihen, että siitä sitten vaan naisia vikittelemään niillä rahoilla, muista kertoa niille naisille, et diilliin kuuluu sit kotiorjuus. Eipähän äijä ole vielä muille teille lähtenyt. Johtuupi varmaan siitä, että miehelle ei kuitenkaan kelpaa nainen, jolla on "vaan ulkonäkö", pitää olla kaikki elämänalueet kunnossa.

Hmmm. Olen siis pitänyt huolen siitä, että jos kerran mies tienaa PALJON ja on aina pois, niin käyttäköön ne rahat sitten perheeseensä. Jos ei käytä, niin diili alkaa olla mulle sit niin huono, että mun on parempi muuttaa takaisin omaan kivaan asuntooni. Ja ehkä joskus löytää tasavertainen kumppani, jolla ois aikaa mullekin, mutta jonka kanssa en ikinä muuttas yhteen. Miehet on NIIIN nähty. En enää alkas kenenkään huushollerskaksi, koska sitä työtä ei miehet arvosta pätkääkään.

Maija

Mies on nyt selkeästi saanut ap:n syyllistettyä ja tulee jatkamaan samalla linjalla. Tuo on sekä taloudellisesti että henkisen hyvinvoinnin kannalta hyvin huono diili. Muuta omillesi, maksa vain omat ruokasi ja sähkösi, hanki oma yhdelle hengelle mitoitettu simppeli vakuutus joka ei ikäisellesi maksa paljoakaan ja myös sähkölasku ym pienenevät oleellisesti. Ymmärrätkö ap että sinä maksat nyt epäsuorasti sitä MIEHEN asuntoa josta et omista edes kotiavainta?

Mies käyttää sinua surutta hyväkseen taloudellisesti, sinä maksat PERHEEN juoksevat kulut ja hoidat lapsia ilmaiseksi ja nämä kaksi, mies ja exänsä vaan porskuttavat ja rikastuvat.

Yksinkertaisesti ja lyhyesti, sinua hyväksikäytetään. Taloudellisesti, ilmaisena työvoimana, syyllistetään jos et tee kuten mies haluaa, sinusta ja opinnoistasi ei välitä kukaan. Välitä edes itse. Olet varmasti hyvin fiksu ja älykäs ihminen mutta ”rakkaus” on nyt sokaissut sinut. Olet myös vielä nuori etkä tiedä miten ihmiset tässä maailmassa pelaavat omaan pussiinsa. Mies on ilmeisesti jonkin verran vanhempi ja tylysti iskenyt silmänsä sinuun kun on pitänyt saada lapsille hoitaja, kodinhoitaja, varma seksi. Ja antaa ex-vaimonsa käyttää sinua yhtä lailla hyväkseen. Ei ihme että heidän liittonsa on ollut ”viileä”, ovat sen verran kylmiä ihmisiä että edes omat lapset eivät merkitse heille paljoakaan.

Älä tuommoisen kanssa tuhlaa aikaasi, löydät fiksun, ehkä lapsettoman miehen ja opit mitä on todellinen rakkaus ja yhteen hiileen puhaltaminen, tasa-arvo, kunnioitus ja toisen tukeminen. Jos tuo suhteesi ja elämäntilanteesi on sinusta onnellinen niin vähään tyydyt. En tiedä millainen tausta sinulla on mutta vaikuttaa siltä että kannat helposti harteillasi sellaisiakin asioita jotka eivät sinulle kuulu ja koet syyllisyyttä jos et pysty täyttämään muiden toiveita. Juttele vaikka terapeutin kanssa jos siltä tuntuu niin ettet päädy tekemään samaa virhettä uudelleen. Tuollaiset ihmiset kuin miehesi ”haistavat” kyllä heti sen kiltin ja helposti hyväksikäytettävän kohteen ja hurmaavat puheillaan.

Ainoa, kenen elämä sinun pitää elää, on omasi. Ota omat henkilökohtaiset tavarasi ja lähde tuosta suhteesta ja talosta. Ala arvostamaan itseäsi. Mies ei sitä tee, ei myöskään ex-vaimonsa. Jos hän vetoaa rahaan ja siihen että olet asunut ilmaiseksi, ota esiin faktat jotka täällä on jo moneen kertaan sanottu. HÄN on kartuttanut omaisuuttaan sillä välin kun sinä olet hoitanut juoksevat kulut ja lapset. Paljon halvemmalla pääset yksin asuen ja vaikka joutuisit ottamaan sitten opintolainaa, asunto on sinun ja elämäsi on omasi. Saat päättää kaikesta.

yh-isi kirjoitti:

Nää äitien marttyyritarinat on kovin hupaisia lukea näin yh-isän näkökulmasta. Yks kerta satuin paikalle, kun toinen äiti alkoi lasteni äidille huokailemaan diskurssia "lastenhoidon raskaudesta". Omien lasteni äiti "yhtyi" näihin huokailuihin.....nähtävästi tällä luodaan naisten keskuudessa jotain "yhteisyyden tunnetta". Niin purskahdin iloiseen nauruun tämän kuullessani..... Nimittäin äiti oli juuri sillä reissulla tutustamassa omiin pieniin lapsiinsa (siis oltiin luistelemassa hallissa, johon oltiin sovittu, että tuon lapset, niin he voivat tutustua äitiinsä samalla)....sitä ennen äidillä oli vauva-iän pituinen...about kolmen vuoden tauko lasten tapaamisessa. Niin....mulla itsellä heräsi kyllä kysymys, että missä kohtaan se äitiys on ollut "meidän äidillä" niin raskasta, jos ei vuosiin lainkaan tapaa lapsiaan? Epäilenpä siis vahvasti tälläisia isäpuoli hoidattaa äitipuolella-lapsensa juttuja....lienevät kovastikin kuvitteellisia. Naisten tapa nähdä näitä koti-lastenhoito-juttuja on miehelle muutenkin perin juurin epäreilu. Oikea tapa....se tasa-arvoinen=onneksi minä tiedän sen.....on, että kaikki perheen hyväksi tehty työ lasketaan mukaan samalla tavalla, oli se palkkatyötä tai kotityötä. Tässäkin mies on yrittäjänä töissä ja nainen ei hyväksy/ei halua lukea työksi palkallisia duuneja. Asiaa halutaan tarkastella yksipuolisesti siitä näkökulmasta käsin, että kuinka paljon minä hoidan lapsia/teen kotityötä? Myös mun systerillä on yrittäjämies, joka on aina töissä....ja voi kuinka siskoni jatkuvasti ja koko ajan jaksaa tuulettaa sitä, kuinka hän yksin hoitaa lapsia ja kotia. Mutta ei systerillä näytä olevan mitään sitä vastaan, että pääsee tämän tästä kalliille ulkomaanmatkalle, ajaa mustalla bemarilla, perheen kallis huvijahtikin on ihan kiva.....nämähän kaikki kustannetaan miehen palkalla. Kun mies tekee pitkää päivää, niin kaikkeen tähän on varaa.... Mistähän tulee naisten tarve yrittää epäreilusti ja narsistisesti kohottaa sitä omaa asemaansa miehen kustannuksella? Ja niin huomatkaa, että kun mies tulee sieltä töistä kotiin ja nainen on lasten kaa koko päivän, niin mun laskuissa molemmat on tehnyt saman mittaisen työpäivän ja illan menot ja harrastukset katsotaan sen mukaan....

Ne lapset eivät ole ap:n, miksi ihmeessä hänellä pitäisi olla heistä pääsääntöinen vastuu? Hän ei ole huoltaja, mies on, mutta mies sysää vastuunsa ap:lle kun ei viitsi omia lapsiaan hoitaa...

Sinun elämäsi menee nyt ihan muiden pillin mukaan. Sinun osuutesi kuuluisi olla sellainen, että käyt töissä/opiskelet ja sinulla on vapaa-aikaa ja parisuhde. Sinulla ei ole lapsia, joten sinun ei tarvitse olla poissa koulusta sen takia että lapset sairastavat. Kuitenkin poissaoloista joudut oletettavasti tekemään korvaavia tehtäviä tai vähintäänkin opiskelemaan rästiin jääneet asiat itse jotta etenet opinnoissasi. 

Oletteko jutelleet asiasta? Osaatko ja uskallatko sinä sano ei? Voit vedota jo siihen että sinun opiskelusi on vaarassa keskeytyä jos et etene, ja sinulle on jo tullut paljon työtä poissaolojesi takia - et jaksa, eikä sinun tarvitsekaan jaksaa sellaista. Jos lasten kumpikaan vanhempi ei pysty olemaan pois töistä lasten sairastamisen takia, niin silloin he pyytävät jotakuta (esim. isovanhempaa, sinua, sukulaista, kummia.. joilla jokaisella on oikeus sanoa kyllä tai ei) ja jos ei pyytämällä saa järjestettyä hoitajaa, niin silloin lasten vanhemmat PALKKAAVAT lapsenvahdin. 

Ehdotan että muutatte erilleen ainakin väliaikaisesti. Sinä saat opintotuet ja pystyt keskittymään omaan elämääsi. Sitten mieskin näkee että kaipaako sinua vain itsestäänselväksi lapsenvahdiksi vai kaipaako hän oikeasti parisuhdetta kanssasi.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän kyllä, että ap:lla on nyt muutakin tekemistä kuin roikkua AV:lla (kuten esimerkiksi jutella avomiehensä kanssa parisuhteen tilasta), mutta olisi silti kiva kuulla ap:n kuulumisia. Tulin varta vasten koneelle katsomaan onko ap päivittänyt tähän ketjuun, että miten asiat ovat edenneet. Tsemppiä ap, toivottavasti jossain vaiheessa kirjoitat tänne miten sinulla menee.

Onhan hän täällä aloituksen jälkeen kirjoitellut. Oli sanonut miehelleen ettei voi olla koulusta poissa enää kipeää lasta hoitamassa. Mies oli asiasta harmistunut, mutta järjestänyt muun hoitajan. Ap aikoo päivitellä tänne kuulumisia, mutta tuskin tässä ajassa on ehtinyt tapahtua vielä mitään ratkaisevaa.

Yksi kysymys tuli mieleen. Miksi täällä ajatellaan ap:n olevan miestään paljon nuorempi? Yrittäjä voi olla ihan minkä ikäinen vain ja lapsia voitu tehdä nuorena. Itse voisin veikata, että voisi olla korkeintaan 5v vanhempi. Mikään ei ole viitannut siihen, että ikäeroa olisi paljon. Moni toki heti miettii, että mies vaihtanut nuorempaan laastarin. Vaikka siitähän tässä ei ollut kyse, koska vaihto ei tapahtunut lennossa lasten äidistä häneen.

Olisi kyllä kiva, jos ap voisi palata kertomaan kuulumisiaan.

Painotan sitä, että meistä kukaan ei pidä aloittajaa tyhmänä tai usko hänen hankkiutuneen tilanteeseen tahallaan. Päinvastoin olet selvästi fiksu ja vastuusi kantava ihminen - mutta mies ja eksänsä käyttävät sinua hyväkseen! Ja koska meistä kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että ansaitset todellakin parempaa, niin kommentit ovat myös erittäin suorasukaisia.

Tsemppiä ap!

Minua hieman ahdistaa tämä keskustelu sen takia, että tuntuu vähän siltä, että lähes jokainen kommentoija on yksi ja sama henkilö, joka esiintyy vähän eri ihmisenä, mutta paljastaa kuitenkin itsensä kirjoittamalla koko ajan ihan samalla tyylillä ja samoja fraaseja toistaen.

Muuten ihan hyvä keskustelunaihe, mutta nää jatkuvalla syötöllä tulevat lähes identtiset kommentit vievät vähän uskottavuutta keskustelulta.

Jouduin tekemään koko opiskeluajan töitä kaikki vapaa-ajat, koska en saanut vanhemmilta mitään tukea. En päässyt ikinä mihinkään opiskelibileisiin, ja samalla jäi tekemättä verkostoituminen ja ystävyyssuhteet. En päässyt matkustelemaan enkä ylipäätään elämään sitä opiskelijaelämää. Vaikka tiedän ettei vaihtoehtoja ollut kun töissä oli pakko käydä, tämä harmittaa minua todella todella paljon, ja jäin niin paljosta paitsi.

Jos olisin tehnyt noin vapaaehtoisesti, uhraten vapaa-aikani hoitaen jonkun muun lapsia... Olisin varmaan uskomattoman katkera.

Ap, sinulla on mahdollisuus elää nuoruutta. Sitä aikaa ei voi korvata vuosien päästä millään.

Vierailija kirjoitti:

Minua hieman ahdistaa tämä keskustelu sen takia, että tuntuu vähän siltä, että lähes jokainen kommentoija on yksi ja sama henkilö, joka esiintyy vähän eri ihmisenä, mutta paljastaa kuitenkin itsensä kirjoittamalla koko ajan ihan samalla tyylillä ja samoja fraaseja toistaen.

Muuten ihan hyvä keskustelunaihe, mutta nää jatkuvalla syötöllä tulevat lähes identtiset kommentit vievät vähän uskottavuutta keskustelulta.

Musta taas tuntuu et täällä on paljon niitä jotka lukenu vaan aloituksen ja vastaa suoraan siihen. "Juokse ap" ja sit paasaus asiasta jonka maininnu 20 ihmistä ennen häntä. Ja onhan tää keskustelu tän palstan niitä harvinaisen yksimielisiä. Niinkuin on täällä muutkin sanonu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua hieman ahdistaa tämä keskustelu sen takia, että tuntuu vähän siltä, että lähes jokainen kommentoija on yksi ja sama henkilö, joka esiintyy vähän eri ihmisenä, mutta paljastaa kuitenkin itsensä kirjoittamalla koko ajan ihan samalla tyylillä ja samoja fraaseja toistaen.

Muuten ihan hyvä keskustelunaihe, mutta nää jatkuvalla syötöllä tulevat lähes identtiset kommentit vievät vähän uskottavuutta keskustelulta.

Musta taas tuntuu et täällä on paljon niitä jotka lukenu vaan aloituksen ja vastaa suoraan siihen. "Juokse ap" ja sit paasaus asiasta jonka maininnu 20 ihmistä ennen häntä. Ja onhan tää keskustelu tän palstan niitä harvinaisen yksimielisiä. Niinkuin on täällä muutkin sanonu.

Sanoin että hyvä keskustelu, mutta häiritsee noi lukuisat samanlaisella tyylillä kirjoitetut viestit. Uskon kyllä että valtaosa on tämän yhden kanssa samaa mieltä, olen itsekin, mutta kyllä varmaan vähempikin kirjoittelu riittäisi.

Vierailija kirjoitti:

Jouduin tekemään koko opiskeluajan töitä kaikki vapaa-ajat, koska en saanut vanhemmilta mitään tukea. En päässyt ikinä mihinkään opiskelibileisiin, ja samalla jäi tekemättä verkostoituminen ja ystävyyssuhteet. En päässyt matkustelemaan enkä ylipäätään elämään sitä opiskelijaelämää. Vaikka tiedän ettei vaihtoehtoja ollut kun töissä oli pakko käydä, tämä harmittaa minua todella todella paljon, ja jäin niin paljosta paitsi.

Jos olisin tehnyt noin vapaaehtoisesti, uhraten vapaa-aikani hoitaen jonkun muun lapsia... Olisin varmaan uskomattoman katkera.

Ap, sinulla on mahdollisuus elää nuoruutta. Sitä aikaa ei voi korvata vuosien päästä millään.

Miten niin "vaihtoehtoja ei ollut kun töissä oli pakko käydä"?

Onhan yksi vaihtoehto ottaa opintolainaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jouduin tekemään koko opiskeluajan töitä kaikki vapaa-ajat, koska en saanut vanhemmilta mitään tukea. En päässyt ikinä mihinkään opiskelibileisiin, ja samalla jäi tekemättä verkostoituminen ja ystävyyssuhteet. En päässyt matkustelemaan enkä ylipäätään elämään sitä opiskelijaelämää. Vaikka tiedän ettei vaihtoehtoja ollut kun töissä oli pakko käydä, tämä harmittaa minua todella todella paljon, ja jäin niin paljosta paitsi.

Jos olisin tehnyt noin vapaaehtoisesti, uhraten vapaa-aikani hoitaen jonkun muun lapsia... Olisin varmaan uskomattoman katkera.

Ap, sinulla on mahdollisuus elää nuoruutta. Sitä aikaa ei voi korvata vuosien päästä millään.

Miten niin "vaihtoehtoja ei ollut kun töissä oli pakko käydä"?

Onhan yksi vaihtoehto ottaa opintolainaa?

Kiitos paljon kun kerrot tämän minulle, enpä tiennytkään 🙄. Siihen aikaan opintolainaa sai noin 200e kuussa. Pelkästään vuokraan minulla meni enemmän kuin opintotuki plus asumislisä (opiskelijaasuntoihin vuosien jono). Ikävä kyllä en olisi elänyt pelkällä lainalla. Eli kyllä, töissäkäynti oli ihan tasan pakko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua hieman ahdistaa tämä keskustelu sen takia, että tuntuu vähän siltä, että lähes jokainen kommentoija on yksi ja sama henkilö, joka esiintyy vähän eri ihmisenä, mutta paljastaa kuitenkin itsensä kirjoittamalla koko ajan ihan samalla tyylillä ja samoja fraaseja toistaen.

Muuten ihan hyvä keskustelunaihe, mutta nää jatkuvalla syötöllä tulevat lähes identtiset kommentit vievät vähän uskottavuutta keskustelulta.

Musta taas tuntuu et täällä on paljon niitä jotka lukenu vaan aloituksen ja vastaa suoraan siihen. "Juokse ap" ja sit paasaus asiasta jonka maininnu 20 ihmistä ennen häntä. Ja onhan tää keskustelu tän palstan niitä harvinaisen yksimielisiä. Niinkuin on täällä muutkin sanonu.

Sanoin että hyvä keskustelu, mutta häiritsee noi lukuisat samanlaisella tyylillä kirjoitetut viestit. Uskon kyllä että valtaosa on tämän yhden kanssa samaa mieltä, olen itsekin, mutta kyllä varmaan vähempikin kirjoittelu riittäisi.

20 sivua keskustelua ja yksi kommentoja tai kaksi kun edellinen kommentoija lasketaan? Meinaatko että ihmisillä ei voi olla samanlaisia kirjoitustyylejä tai samanlaisia ilmaisuja? Esim. saman alan ihmisillä voi olla samanlainen tyyli kirjoittaa. Aihe on sellainen että herättää keskustelua ja koskettaa monia ja kerrankin täällä on keskustelu jossa aloittajaa ei lynkata heti.

Vierailija kirjoitti:

Minua hieman ahdistaa tämä keskustelu sen takia, että tuntuu vähän siltä, että lähes jokainen kommentoija on yksi ja sama henkilö, joka esiintyy vähän eri ihmisenä, mutta paljastaa kuitenkin itsensä kirjoittamalla koko ajan ihan samalla tyylillä ja samoja fraaseja toistaen.

Muuten ihan hyvä keskustelunaihe, mutta nää jatkuvalla syötöllä tulevat lähes identtiset kommentit vievät vähän uskottavuutta keskustelulta.

Pienet murheet sulla...

Aloitus on saanut noin 700 peukkua ylös tai alas että yksi ja sama henkilö varmasti asialla...

Seurustelen miehen kanssa, jolla on alle kouluikäinen lapsi ja on isällään kaksi viikkoa peräkkäin. En ota hoitovastuuta, voin pelata pelejä, leikkiä ja ulkoilla. Nukkumajärjestelykin on epämukava, sillä lapsi nukkuu isänsä vieressä.  Luojan kiitos, asun omassa osoitteessani ja näemme harvoin noitten hoitoviikkojen aikana. Ne hetket ovat kivoja kylläkin, mutta tarvitsen aikuisen seuraa, en lapsen.

Mies on ehdottanut muuttoa heidän luokseen, mutta siitähän seuraisi juurikin aloituksessa mainittu kuvio. Tosin olen töissä  ja ei minulla olisi oikeutta (tai halua) jäädä hoitamaan kipeää lasta.

Inhottavin tilanne oli kerran, kun mies palaveerasi exänsä kanssa jostain vaikeista asioista ja viihdytin sillä hetkellä lasta.  Eihän minun siihen olisi tarvinnut joutua.  Sanoin kyllä miehelle tästä, että ei tule toistumaan.

Mies kantaa vastuun lapsestaan ja omasta kodistaan, toki laitan ruokaa vuorollani. Pyykkiä en pese tai siivoa, korkeintaan lapsivapaalla jaksolla.

Lapsettomat viikot ovat upeaa aikaa, tuskin muuten jatkaisin.  

Ainoa tapa omalla kohdallani olisi pitää oma koti itselläni vastaavassa tilanteessa. Tapaamiset silloin, kun ei ole lapset paikalla ja mieluummin minun luonani tai jossain reissuilla. Kun on parisuhteessa, pitää se perustua kunnioitukseen ja arvostukseen ja rakastamiseen. Silloin ei tule tunnetta hyödyntämisestä puolin tai toisin ja minkä tekee yhteisen hyvän vuoksi, tekee sydämestään.

Vierailija kirjoitti:

Seurustelen miehen kanssa, jolla on alle kouluikäinen lapsi ja on isällään kaksi viikkoa peräkkäin. En ota hoitovastuuta, voin pelata pelejä, leikkiä ja ulkoilla. Nukkumajärjestelykin on epämukava, sillä lapsi nukkuu isänsä vieressä.  Luojan kiitos, asun omassa osoitteessani ja näemme harvoin noitten hoitoviikkojen aikana. Ne hetket ovat kivoja kylläkin, mutta tarvitsen aikuisen seuraa, en lapsen.

Mies on ehdottanut muuttoa heidän luokseen, mutta siitähän seuraisi juurikin aloituksessa mainittu kuvio. Tosin olen töissä  ja ei minulla olisi oikeutta (tai halua) jäädä hoitamaan kipeää lasta.

Inhottavin tilanne oli kerran, kun mies palaveerasi exänsä kanssa jostain vaikeista asioista ja viihdytin sillä hetkellä lasta.  Eihän minun siihen olisi tarvinnut joutua.  Sanoin kyllä miehelle tästä, että ei tule toistumaan.

Mies kantaa vastuun lapsestaan ja omasta kodistaan, toki laitan ruokaa vuorollani. Pyykkiä en pese tai siivoa, korkeintaan lapsivapaalla jaksolla.

Lapsettomat viikot ovat upeaa aikaa, tuskin muuten jatkaisin.  

yän samantapaisessa suhteessa. Mutta millaisen ajattelet teidän parisuhteen tulevaisuuden olevan? Asutteko ikuisesti erillään? Tai muutatteko yhteen 12 vuoden päästä, kun lapsi on täysi-ikäinen? Itse päädyin lopulta eroon, koska tajusin, että en koskaan halua asua miehen lasten kanssa samassa asunnossa.

Vierailija kirjoitti:

Ainoa tapa omalla kohdallani olisi pitää oma koti itselläni vastaavassa tilanteessa. Tapaamiset silloin, kun ei ole lapset paikalla ja mieluummin minun luonani tai jossain reissuilla. Kun on parisuhteessa, pitää se perustua kunnioitukseen ja arvostukseen ja rakastamiseen. Silloin ei tule tunnetta hyödyntämisestä puolin tai toisin ja minkä tekee yhteisen hyvän vuoksi, tekee sydämestään.

Kokemukseni mukaan kuitenkin lopulta vain harva mies haluaa tuollaista suhdetta, useimmat pienten lasten vuoroviikkoisät tai viikonloppuisät haluavat, että se uusi naisystävä muuttaa saman katon alle. Eihän sitä ääneen kukaan sano, mutta taustalla on myös toive/vaatimus siitä, että uusi puoliso osallistuu lapsiarjen pyörittämiseen.

Minulla on kaverina eräs eronnut mies, jolla on kaksi pientä lasta. Lapset eivät ole ihan viikko-viikko-mallissa, mutta kuitenkin suunnilleen puolet ajasta isällä, parin päivän pätkissä kun pieniä lapsia ei voi ihan viikkoa pitää erossa äidistä/isästä. Hän on sanonut minulle joskus ihan suoraan, että erosivat, koska vauva-arki ja pikkulapsiarki osoittautui kamalaksi, ei päässyt enää reissaamaan samalla lailla miten ennen, ei pystynyt tekemään enää pitkiä työpäiviä ja pitkiä työmatkoja kuten ennen lapsia, kotona oli jatkuva meteli ja kitinä. Suhde kylmeni kun molempia stressasi. Hän halusi eron, koska ajatteli sen avulla pääsevänsä edes puoleksi ajaksi eroon tuosta arjesta. No nyt hän keskittyy työhönsä ja matkusteluun ne lapsivapaat ajat ja stressaantuu isäajat. Vihaa yhä sitä lapsiarkea. Ja tapailee vain perhekeskeisiä naisia, joista yrittää saada apua lasten hoitoon. Mietin, että hän on varmaan kuin ap:n mies.

No nyt kyllä viedään nuorta opiskelijanaista kuin litran mittaa. Olen todella pahoillani puolestasi, aloittaja hyvä. Mies ja ex-vaimonsa ovat melkoisen härskejä ja röyhkeitä tyyppejä, lisäksi katsovat olevansa niin paljon ap:n yläpuolella että on pokkaa polkaista pystyyn tämä järjestely. Se on laadittu vain ja ainoastaan heidän etuaan ajaen, kuten ketjussa on todettu jo moneen kertaan. Pidä puolesi, et näet ole mikään kakkosluokan kansalainen arvon yrittäjiin verrattuna. Sinun elämäsi ja opintosi ovat aivan yhtä merkittävää tekemistä. Älä anna heidän uskotella mitään muuta.