Liikaa vastuuta uusioperheen "äitinä"

Vierailija kirjoitti:

. Ja vielä sairaita lapsia hoidat, kun heidän äitinsä pitäisi olla silloin kotonaan heitä hoitamassa!

Paremminkin isän kun isäviikolla sairaina.

Ilmoita lastenvalvojalle ja häädä ukkosi.

Pelkästään se, että toinen väheksyy toisen opintoja on merkki aivan eri arvomaailmoista. Sitten vielä kaikki nämä muut asiat. 

Vierailija kirjoitti:

Uusioperheissä on vähän se huono juttu, että ne harvoin toimii, jos toisella ei ole lapsia. Uudella puolisolla olisi hyvä olla lapsia jo entuudestaan, tai sitten tehdään niitä yhdessä lisää. Vaihtoehtoisesti voi adoptoida yh:n lapset, jotta ne on yhteisiä.

Jaa ettei ap ole ottanut asioita vakavasti muka? Paljon vakavemmin kuin moni "lapsellinen". Tehnyt aivan liikaa.

Oon pahoillani että joudun kirjottamaan näin ilkeitä sanoja sulle AP, mutta sun tarvii kuulla että sun mies on todennäköisesti vaan ottanut sut koska haluaa "varaäidin" jälkikasvulleen.

Ja se, että väitetään sinun joutuvan vastuuseen "koska mies tekee enemmän rahaa" on taloudellista manipulointia ja näin ollen lipsuu pikkuhiljaa henkisen väkivallan puolelle. Kukaan ei voi ensin haluta muuttaa yhteen ja jakaa talous molempien tuloille sopivaksi (keski- ja hyvätuloinenkin kyllä hyötyy siitä ettei maksa kaikkea yksin, vaikka suurimman osan maksaisikin), ja sitten käyttää sitä verukkeena myöhemmin pakottaakseen toisen luopumaan haaveistaan ja urastaan ja ryhtymään melkeinpä kotiäidiksi lapsille, joiden vanhemmat eivät välitä heistä paskaakaan.

Lähde. Ero tulee joka tapauksessa jos pistät vastaan, koska olet miehellesi vain "kiva varasyli lapsille".

Vierailija kirjoitti:

Näin kahden tarhaikäisen pennun äitinä voin sanoa, että välillä sitä sairastetaan varsinkin näin syksyisin vähän väliä. Ja ihan sama juttu kaikilla. Sellaista se on, ei sitä monet lapsettomat ymmärrä.

Eiköhän kaikki lapsettomat tuon tiedä varsin hyvin. Vanhempien vaan kuuluu joustaa ja vuorotella eikä teettää ei-vanhemmalla kaikkea.

Missä lasten muut hoitajat ovat? Isovanhemmat?

Vierailija kirjoitti:

Tuo asia tulisi ratkaista, kuten ydinperheessä asia ratkaistaisiin. Nyt vain osapuolia on enemmän. That's it. Pöydän ääreen miehen kanssa ja suut puhtaaksi. Eihän siellä ydinperheessäkään vain toinen hääräile lasten kanssa unohtaen työt/opiskelun, jotta vain toinen saa mennä, tulla ja tehdä? Pointtihan tässä ei siis ole se, kenen lasta hoidetaan, vaikka siihen nyt kaikki tarttuukin.

Jos perhe ei ole ydinperhe, niin ei siellä voida ratkoa asioita niin kuin ydinperheessä. Ongelma on siinä, että ne kolme osapuolta eivät ole tasavertaisia - sillä bonusvanhemmalla ei ole kerta kaikkiaan mitään vanhemman oikeuksia. Hänen roolinsa lapsen "huoltajana" on ihan sen varassa, mitä lapsen omat vanhemmat hänelle sallivat ja antavat. Nyt voi mennä hyvin, mutta entä jos joillakin tässä kolmikossa tulee riitaa, suhde päättyy eroon tai kumppani kuolee? 

Mutta jos olet sitä mieltä, että vanhemmuus velvollisuuksineen ja oikeuksineen tulee siitä, että on lapsen kanssa kirjoilla samassa osoitteessa, niin olisitko valmis luopumaan kokonaan biologisen lapsesi huoltajuudesta, jotta bonusäiti voisi adoptoida lapsen ja olla hänen virallinen huoltajansa sinun sijaasi? Kun eihän sillä ole merkitystä, kenen se lapsi varsinaisesti on. 

Ei tuosta mitään tule, sinua pidetän ilmaisena lastenvahtina. Sinun koulusi on yhtä tärkeä kuin toisen työ. Kannattaisi koittaa muuttaa johonkin halpaan solukämppään ja jatkatte seurustelua erillään. Suhde jatkuu jos mies oikeasti sinusta välittää.

Ap, tule kertomaan jatkossa kuinka elämäsi on lähtenyt sujumaan kun lakkasit olemasta liian kiltti?

Todella mielenkiintoinen keskustelu!

Ap on hienosti ottanut vastaan koko paketin ja toimii perheen eteen tiimihengessä liiankin uhrautuvaisesti - mies taas haluaa noukkia omasta "paketistaan" vain ne osuudet, joista hän hyötyy. Yleensä perheessä jaetaan resursseja. Mies on valinnut kumppanikseen opiskelijan, ja nauttii opiskelijan resursseista (tietty vapaus ja aika, jotka opiskelija käyttää kodin ja lasten hoitoon), mutta ei halua vastavuoroisesti jakaa omiaan (paremmat tulot) kumppaninsa hyväksi. Miehelle ei tunnu riittävän mikään. Toinen hoitaa kaikki kotityöt, ottaa vastuuta lastenhoidosta, maksaa perheen kuluja, mutta mies vinkuu että pitäisi saada ap:lta vielä lisää rahaa. Mitä ap saa mieheltä?

Jos pariskunnissa toinen panostaa enemmän uraan ja toinen enemmän kotiin ja lapsiin, se enemmän tienaava yleensä osallistuu myös kumppaninsa elatukseen, ja molempien tulevaisuus turvataan esim. avioliitolla. Nyt ap hoitaa miehensä lapsia ja kodin, maksaa juoksevia kuluja miehen sijoittaessa rahansa asuntoon ja jos tulee ero tai mies kuolee, ap:lle ei jää muuta kuin kengän kuva persuksiin. Ei ole  tapaamisoikeutta lapsiin joista on huolehtinut tai lesken hallintaoikeutta kotiin jne.

Aloittajan ei kannata tinkiä nyt mistään sellaisesta, mistä olisi myöhemmin katkera jos suhde päättyy. 

Luin koko ketjun ja olet saanut tosi hyviä neuvoja!

Sun alotus kosketti, koska olen itse samaa ikäluokkaa (24v.) pian valmistuva korkeakouluopiskelija, asun avoliitossa työssä käyvän, ikäiseni miehen kanssa. Kaikki menot menee puoliksi, opintolainaa ei ole koskaan tarvinnut nostaa, sillä olen ehtinyt koko opintojeni ajan käydä myös töissä. Työkokemus on hirmu tärkeetä myös opiskelijalle. Menojen lisäksi jaamme myös kaikki kotityöt niin, ettei kumpikaan ole niistä yksin vastuussa. Meillä ei ole lapsia.

Aloin vaan miettimään sun tilannetta vrt mun omaan. Oon usein väsynyt, koska opinnot+työt+ne vähäiset kotityöt mitä teen vaatii paljon aikaa ja jaksamista. Velvollisuuksien lisäksi minulla on harrastuksia ja kavereita, joiden kanssa vietän aikaa ja tietenkin parisuhde. Jos mun pitäis tähän päälle ottaa lisäksi päävastuu kahdesta pienestä lapsesta, en tiedä miten saisin homman toimimaan. Tällöin jostain muusta pitäisi joustaa, niinkuin olet tehnytkin (et enää käy töissä, opinnot kärsii ja mahdollisesti viivästyy ym.). Mun mielestä sun pitäis oikeesti laittaa nuorena ihmisenä itsesi ja sun oma tulevaisuus ja oma elämässä etusijalle ja auttaa vasta sitten lasten kanssa JOS haluat auttaa.

Oot tehny kovan duunin et oot päässy sinne kouluun, sulla on varmasti ollu unelmia opinnoista ja niiden jälkeisestä työelämästä. Ei kannata heittää sun unelmia ja kovaa työtä hukkaan toisen ihmisen lasten takia, vaikka ne ihania varmasti onkin. Jos et olis kuvioissa niin lasten biologiset vanhemmat joutuisi jokatapauksessa järjestämään ulkopuolista hoitoapua tai jäämään sieltä töistä itse pois lapsen sairastuessa (vaikka kuinka ois tärkee yrittäjä). Joten miksei joku muu järjestely toimisi nytkin... Mun mielestä on sääli, että tollaset ihmiset on hankkinu lapsia, ymmärtämättä ilmeisesti sitä, että lapset vaatii aikaa vanhemmiltaan. Ihanaa, että lapsilla on sut aikuisena niiden elämässä, päävastuu lapsista ei kuitenkaan kuulu sulle. Niinkuin moni on sanonut jo aiemmin, ei sulle jää lastenhoidosta mitään käteen erotilanteessa (eikä mistään muustakaan, kaikki on miehen eron sattuessa).

Mun mielestä asumisesta sun ei tarvitse maksaa jos et omista miehen omistusasunnosta mitään, voit sanoa että haluat ostaa osan teidän yhteisestä kodista (tällöin asumisesta maksaessas kartuttaisit sun omaisuutta ihan niinku sun mies tällä hetkellä tekee). Tai sitten vaikka kuitata asumismenot esim. Kotitöillä, mitkä ilmeisesti jo lastenhoidon ohessa kuuluu yksin sulle. Riippuu tietenkin asunnon/talon hinnasta, asun itse opintojen ajan vuokralla, joten en noista tiedä. Sähköstä, ruuasta ja muista ”juoksevista kuluista” sun ei todellakaan pitäis yksin vastata koko talouden puolesta, vaan maksaa enintään 1/3 ja mies maksaa sitten loput. Hänen lastensa takia menot nousevat ja maksat tällä hetkellä enemmän kuin oman osuutesi (ottaen huomioon, että mies maksaa omistuskämppäänsä itsellensä). Lisäksi sun tulot on varmasti ihan toista luokkaa miehen tuloihin verrattuna. Tiedätkö sä sun miehen tulotasoa, paljon se tienaa ja paljon sillä jää säästöön rahaa kuukausitasolla? Musta kuulostaa TODELLA oudolta, jos se maksaa ainoastaan omistusasuntoaan ja omat privamenonsa ja sä opiskelijana kustannat sen ruuat ja juoksevat menot.

Teidän parisuhteeseen en osaa ottaa kantaa, ymmärrän, että lasten pitää olla vanhemmilla ykkössijalla (vaikka työt on ilmeisesti lapsia tärkeemmät tälle herralle), sulle ei miehen lasten kuitenkaan tarvitse mennä sun elämän edelle. Jos miehes ei arvosta sun opintoja eikä nää teidän tilanteessa mitään ongelmaa, ehkä teidän arvomaailmat ei kohtaa. Sulle oma ura on tärkeä asia elämässä, älä luovu siitä miehen takia. Mulla tulee tästä ajatus, että mies ajattelee, että miehen ura on naisen (sun) uraa tärkeämpi. Tsemppihali sulle!

Huh aikamoinen aloitus, tuo on kyllä malliesimerkki ei-toimivasta-uusperhekuviosta. Uusi nainen pistetään piiaksi. Juokse ap! Su käytetään hyväksi! Sunlaisesi nainen löytää kyllä paremman miehen (mieluiten lapsettoman) ja saat terveen parisuhteen. On ihan sairasta jäädä hoitamaan tuon pariskunnan lapsia vain koska koet, että miehen elatus pitää korvata. Nuo vanhemmat on ihan itse lapsensa hankkineet ja saa keskenään tapella kuka niiden kanssa on kotona niinkuin normaalistikin omat lapsensa hoitavat (tietenkin mieluiten pystytään ihan puhumalla sopimaan). Pärjäät varmasti yksinkin ja saat keskittyä opintoihin. Et ole nyt normaalin naisystävän asemassa vaan sinua käytetään hyväksi monella tapaa. En ole itse ollut vastaavassa tilanteessa onneksi, mutta tuollaiset ihmiset saa hajota omiin sotkuihinsa ja mahdottomuuteensa. En jäiti enää edes neuvottelemaan, tuollaista ei tarvitse sietää, sun ei tarvitse jäädä tuohon muka kahden eronneen lasten hoitajaksi ja palvelijaksi, sulla pitäisi olla ainoastaan uuden naisystävän velvollisuudet ja oikeudet. Kerää itsesi ja kamasi ja lähde.

Juuri täällä oli ketju, jossa henkilö oli vaikeuksissa yliopiston ja te-toimiston välissä viivästyneiden opintosuoritusten takia. Et kai halua samanlaisia ongelmia?

Todella ilo on huomata,että naiset ymmärtää tänäpäivänä arvonsa,eivätkä enää suostu miesten kynnysmatoiksi. Alkakoon ken tahtoo,mutta suurin osa ei.

Ei monikaan nykyisin ala elämään missään liitossa siten ,että eron tullessa jää puille paljaille ilman toimeentuloa,rahaa ja kotia.

Taloudelliset seikat eivät ole näinollen enää murheena ,jos avio/avoliitto loppuu syystä tai toisesta.

Meillä tilanne niinpäin että mies muutti minun kotiin. Itsestäänselvää on, että minä maksan oman lainani niin kauan kuin meillä on yhteisesti hankittu koti ja laina kartuttaa molempien omaisuutta. Eli ensin laina pois ja sitten jaetaan kuluja, nekin suhteessa lapsiin (olemme uusperhe) ja välttämättömiin omiin menoihin. Jos rahaa olisi niin ettei tarvitsisi laskea koko aikaa, noi lapset ja omat menotkin jaettaisiin rennommin. Mutta kun raha on tiukassa, ja aina jostakin muualta pois, on pidettävä kiinni siitä, että kummankin lapset saavat sen vanhempansa osuuden. Kun aikanaan ostamme yhteistä asuntoa, minun kerryttämäni omaisuus tulee myös vain minun hyödykseni, koska kumpikin vastaa sitten omasta lainastaan. Meidän yhtälössä mies hyötyy monin tavoin nyt, asuu mm halvalla kivammin kuin mihin itse pystyisi. MInusta ei todellakaan voi vaatia missään oloissa toista ihmisitä kerryttämään sitä omaa omaisuutta. Uusperheessä on kyllä vaikeaa löytää se, mikä on tasan suhteessa sinun ja minun ja meidän lapsiin ja jo kerättyihin omaisuuksiin ja arjen resursseihin ja vastuuseen. Tämä ketju kyllä hienosti teroittaa sitä, mitä tarkoittaa että perheessä on resursseja ja mitä merkitystä sillä on miten ne jakautuvat. Tasavertaisuuden/alistamisen alkeet. Että sikäli kyllä tosi hieno ketju. Ja ap;lle tsemppiä, tuossa kohtaa elämää omat tarpeet etusijalle. Auttaa voi, mutta silti pitää huolehtia itsestään ensin. Ja ne jotka ovat lapsia hankkineet, laitakoot resurssit ja huolenpidon ensin lapsiinsa. 

Ymmärrän kyllä, että ap:lla on nyt muutakin tekemistä kuin roikkua AV:lla (kuten esimerkiksi jutella avomiehensä kanssa parisuhteen tilasta), mutta olisi silti kiva kuulla ap:n kuulumisia. Tulin varta vasten koneelle katsomaan onko ap päivittänyt tähän ketjuun, että miten asiat ovat edenneet. Tsemppiä ap, toivottavasti jossain vaiheessa kirjoitat tänne miten sinulla menee.

Voi ap sun nuoruus ja elämä muutenkin menee niin hukkaan tuossa kuviossa.. Toivottavasti ymmärrät irrottautua siitä. 

Oudot vanhemmat (ap:n mies ja tämän eksä) kun eivät taida kauheasti pienistä lapsistaan välittää. Yleensä jos pieni lapsi on kipeä, niin äidin ja isän tekee mieli olla läsnä ja auttaa lasta.

Enpä ole tuollaiseen ongelmaan törmännyt. Minun lähipiirissäni on mies ja nainen. Miehen lapset entisestä liitosta asuu vuoroviikoin. Ei se nainen eli uusi äitipuoli, saa silti ikinä hoitaa lapsia.