Liikaa vastuuta uusioperheen "äitinä"

Oletko ajatellut niin pitkälle, että jos te saisitte joskus omia lapsia... ja jos päätyisitte eroon? Luuletko, että mies hoitaisi omalla lastenhoitovuorollaan teidänkään yhteisiä lapsia itse vai etsisikö jostain taas uuden lapsenhoitajanaisystävän. Jotkut miehet osaavat tuupata omat lapsensa omalla hoitovuorollaan myös mieskavereidensa naisten hoidettavaksi kaveritreffiverukkeella tms. Ota tämä merkkinä. Onkohan tuo mies mahtanut hoitaa niitä lapsiaan edes suhteessa ollessaan? Miksi he ovat muuten eronneet aikoinaan? Kumpi jätti kumman ja miksi?

En kyllä millään ymmärrä, että miksi mies antaa ex-vaimonsa käyttää nykyistä avovaimoaan ilmaisena lastenhoitajana, kun samalla avovaimon opinnotkin viivästyy. Luulisi, että mies haluaisi suojella nykyistä rakastaan entisen vaimonsa harjoittamalta hyväksikäytöltä. Tuossa on joku juttu, mitä ap ei nyt tiedä, mutta joka selittää moisen kummallisuuden. Ei kai niillä ole vielä jokin suhdeviritys meneillään ap:n selän takana? Tai ei kai mies vaan rakasta yhä lastensa äitiä enemmän kuin nykyistä avovaimoaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On hyvä, että miehesi on nyt hieman avannut silmiään, ja ymmärtää (ehkä), että et voi enää olla poissa töistä.

Meillä on uusperhe; mieheni lapsi asuu äitinsä kanssa, ja lapsi meillä joka toinen viikonloppu, lomisin ja mahdollisuuksien mukaan. Minulla lapsi, joka asuu minun ja mieheni kanssa, ja lapsi isällään joka toinen viikonloppu, lomisin ja mahdollisuuksien mukaan.

Olemme olleet yhdessä nyt viisi vuotta. Aluksi meilläkin oli tuota, mitä moni täällä sanookin; vanhemmat kantavat vastuun lapsesta, ei äiti-/isäpuolet. Vuosi mentiin niin, että minä hoidin oman lapseni ja mies omansa aamusta iltaan, oli kyse sitten ruoasta, kylvettämisestä, vahtimisesta, yms.

Lopulta sitä tajusi, että kyllähän tässä aika tosissaan ollaan, tutustutettiin lapset toisiinsa, tuli  muutto yhteen… ja pulassa oltiin. Olimme molemmat tottuneet siihen, että hoidamme ja kasvatamme omat lapsemme. Alkoi uusi totuttelu siihen, että olemme yksi perhe, kaikki me neljä. 

Nyt viiden vuoden jälkeen homma menee niin, että lapsen hoitaa se, joka pystyy. Miehelläni on suurempi palkka, joten kun mieheni tekee ylitöitä, minä haen miehen lapsen meille, vahdin, hoidan ja hoivaan. Meillä on sääntö, että kerron sitten, kun omat voimani alkavat loppumaan, ja mies "ei saa" olla enää ylitöissä. Viikonloput ovat vapaana, ja halutessani saan nukkua pidempään, mies keittää kahvit, tekee kotitöitä, yms. 

Mistä päästäänkin siihen, että meillä molemmilla on oletuksena, että se kumpi pystyy hoitamaan, hoitaa. Se on käytännössä elinehto jokaisessa lapsiperheessä. Jos molemmilla menoa tai tärkeää työtä, yritetään saada joku muu hoitamaan lasta/lapsia. 

Nyt sitten se tärkein; kumpikaan meistä ei vähättele toisen harrastuksia, työntekoa tai menoja. Kaikki yhtä tärkeitä siinä, missä perheen yhteinenkin aika. Jos jommalla kummalla on omia menoja liikaa, pyydetään toista pysähtymään, ja silloin pysähdytään.

Ei ole sinun lapsia, ei minun lapsia, on meidän lapset. Meidän arki. Meidän perhe. 

Tietysti juridisesti huoltaja on vastuussa loppukädessä lapsestaan, mutta esimerkiksi ennen kuin mieheni sopii lapsen äidin kanssa jonkun päivän vaihdosta, hän kysyy ensimmäisenä minulta, että onko ok. Ei sillä, että koskaan sanoisin ei, suuttuisin, tms… vaan koska haluaa ottaa huomioon minut siinä lapsen elämässä. Heidän sopimisensa ei liity pelkästään isään, äitiin ja lapseen, vaan myös minuun, minun lapseeni ja meidän elämään. 

Et voi verrata ap:ta teidän tilanteeseen, koska teillä molemmilla on lapsia ja suhteenne siten tasavertainen. Ap on lapseton.

Puolison lasta tulee kohdella kuin omaansa tai sitten poistua molempien elämästä, jos ei siihen pysty. 

Eli ap:n täytyy kohdella lapsia, kuten heidän vanhempansa tekevät? Sysätä hoito täysin jonkun muun harteille. Ap kohtelee lapsia hyvin ja tekee paljon paljon enemmän kuin tarpeeksi.

Lue uudelleen; Puolison lasta tulee kohdella kuin omaansa tai sitten poistua molempien elämästä, jos ei siihen pysty.

En kirjoittanut; ap ei kohtele lasta kuin omaansa, ap ei tee tarpeeksi, ap:n pitää kohdella lasta kuin lapsen omat vanhemmat.

Jos katsoit ollenkaan, kommenttini ei ollut ap:lle osoitettu, vaan toiselle kommentoijalle. 

Tuo asia tulisi ratkaista, kuten ydinperheessä asia ratkaistaisiin. Nyt vain osapuolia on enemmän. That's it. Pöydän ääreen miehen kanssa ja suut puhtaaksi. Eihän siellä ydinperheessäkään vain toinen hääräile lasten kanssa unohtaen työt/opiskelun, jotta vain toinen saa mennä, tulla ja tehdä? Pointtihan tässä ei siis ole se, kenen lasta hoidetaan, vaikka siihen nyt kaikki tarttuukin. Siksi kommenttini, joka ei ollut ap:lle osoitettu; Puolison lasta tulee kohdella kuin omaansa tai sitten poistua molempien elämästä, jos ei siihen pysty.

Uusperhe EI OLE ydinperhe. Lähtökohdat ja dyamiikka ihan eri. Ja kyllä on merkitystä sillä kenen lasta hoidetaan. Omista lapsistaan on 100% vastuussa tilanteessa kuin tilanteessa. Toisten lapsista ovat ihan toiset vastuussa ja myös päätätntävalta on ihan toisilla. Toisen äidin lapsia et kasvata miten haluat, tai miten omiasi kasvatat jne. Jos tulee ero, omat lapsesi ovat edelleen sinun, toisten lapsia et välttämättä näe enää koskaan. Jne. Puolison lasta pitää kohdella hyvin, mutta se ei tarkoita kyllä aina samaa kuin oman lapsen kohtelu.  Jos omien lastesi takia jäät ilman ammattia, se on toki ikävää, mutta olet tehnyt sen lapsesi tähden. Jos jäät toisten lasten takia ilman ammattia, niin kohtalo voi olla mikä vain. Tulee ero ja lapset vanhempineet porskuttavat eteenpäin omaisuuksineen. Ja sulle ei jää mitään. Kyllä on todella tärkeää huolehtia rajooistaan, kaikissa perheissä tietysti, mutta uusperheessä on monta sudenkuoppaa lisää. 

Uusperhe ei ole ydinperhe, totta. Mielestäni uusperheessä tulisi kaikkien kohdella toisiaan, kuin ydinperheessä.

Oli kyseessä ydinperhe tai uusperhe, ei ketään saa rajoittaa niin, että ei pystyisi kouluja käymään tai työtään tekemään. Ei omankaan lapsen takia (olettaen, että lapsi on terve, eikä tarvitse hoitajaa 24/7) uhrata omaa uraa tai omaa itseään. Jos toisen vanhemmista täytyy tehdä näin, se on yksinkertaisesti väärin. Nyt ap:n tilanteessa puoliso vaatii uhraamaan koulunkäynnin lapsen vuoksi (oli se oma tai ei), ja se on yksinkertaisesti väärin.

Ajatellaanpa ap:n teksti niin, että ap on äiti - ei vain äitipuoli. Tulisiko näin paljon kommentteja siitä, että äidin ei pidä lasta hoitaa, vai olisi vastaanotto "ite teit lapses, nyt hoidat"? Epäilen jälkimmäistä, ja se on todella surullista, että äidin arvostavat toisiaan niin vähän, että voivat toiselle äidille näin sanoa - vapauttaen isän vastuusta kokonaan, koska pitäähän hänen työssä käydä.

Lisäksi haluan puolustaa uusperheen lapsia niiltä, jotka ajattelevat lapsia "vain puolison lapsina". Lapset ovat ansainneet sen saman kohtelun äiti-/isäpuolelta, kuin miten he kohtelevat/kohtelisivat omia lapsiaan. Edelleen, lapset eivät pyytäneet äiti-/isäpuolia elämäänsä. Näinkin radikaali esimerkki; en ikinä kykenisi antamaan vain omalle lapselleni jäätelöä toisen katsoessa vieressä, koska hän ei ole "omani".

Se lapsi kuitenkaan ei ole oma, vaikka kuinka haluaisi. Minä olen myös äitipuoli kokoaikaisesti ja opiskelija ja vaikka hoidan ja lapsi on rakas mun velvollisuus ei ole uhrata opintojani. Se on joko mies tai palkattu hoitaja, joka lapsen kanssa kotiin jää, koska mun suurin velvollisuus on saada tämä tutkinto kasaan. En mä voi töistäkään aikanaan (toivottavasti jo vuoden päästä) jäädä pois, kun lapsi on sairas. Myös viime kesänä vaikka mä olin kotona tekemässä itsenäisenä kesäkursseja lapsi oli tarhassa kunnes hänen isällään alkoi loma.

Mulla ei ole lain silmissä siihen lapseen mitään oikeuksia eikä velvollisuuksia. Ne on tasan ne, jotka olemme miehen kanssa sopineet, mielelläni teen enemmänkin, mutta mun opinnot tulee lapsen edellä, koska jos erotaan mä otan siinä pahasti takkiini, jos laiminlyön miehen lapsen vuoksi koulun.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vastauksistanne. Tiedän, että monen on vaikea ymmärtää koko kuviota, ihan omassa lähipiirissäni ei kaikilta löydy ymmärrystä. Rakkaus on vaan niin kummallinen asia ja tosiaan se, että ne lapset merkitsee minulle todella paljon. Haluan osallistua ja alusta asti olin valmistautunut siihen mitä uusioperheen arki olisi tai voisi olla. Ja kyllä, tiesin että saan miehen mukana ne lapset elämääni ja se ei ikinä ole ollut minulle se ongelma. Ne pienet on minulle kovin rakkaita ja olen yrittänyt olla heille mahdollisimman hyvä. Asiat ovat vain pikkuhiljaa kääntyneet hieman toisin mitä alussa oli mieheni kanssa sovittu ja minulla on nyt paljon enemmän vastuuta. Ja mieheni siis maksaa omistusasunnostaan ja isommat hankinnat yms. Minä hoidan kaikki kotityöt, maksan sähkölaskut, osallistun vakuutusmaksuihin ja hoidan kaupassa käynnit ym. Hoidan omat laskuni ja hankintani. Hän ei minua ei siis ihan täysin elätä.

Eli kuulostaa sille, että sulle ei jää mitään omaisuutta/varallisuutta mahdollisen eron hetkellä, koska mies maksaa asunnon ja isommat hankinnat, ja sinä juoksevia pikkukuluja. Jos jäät hoitamaan muksuja alan töiden tekemisen sijaan, kärsii myös eläkkeesi. Opiskelijalle suosittelisin, että tee kesät ja mielellään illatkin tai päivät, jotka jää koululta, kiireellä niitä oman alan töitä vaikka harkkarin hommia, että voit sit valmistuttua päästä töihin. Pelkillä papereilla tosi harvoin palkataan ketään.  Mieti suunnitelma, miten tuossa kuviossa varallisuutesi karttuu myös, ettet jää pahimmassa tapauksessa ihan tyhjän päälle. 

Jos sä ap maksat asumiskuluista ja kauppareissuista enemmän kuin oman osuutesi verran, niin miten sun rahat riittää, jos sun ainoa tulo on opintotuki (ilman asumistukea?)? Ethän vaan ruoki miehen lapsia omilla säästöilläsi tai opintolainalla?

Kai tiesit että miehellä on lapsia? Jos tiesit, en ymmärrä miksi,valitat.

Vierailija kirjoitti:

Miksi muutitte yhteen? Ihan oikeasti, miksi? Jotta sinä pääsit asumaan ilmaiseksi ja mies sai lapsilleen hoitajan? No, molemmat saitte mitä halusitte. Jos haluat suhteeltanne jotain muuta, muuta asumaan erilleen. Ei teidän silti toisistanne tarvitse erota.

Jospa ne muutti yhteen ihan vain sen takia, että halusivat olla toistensa lähellä? Asua yhdessä.  Silloin kun rakastaa, haluaa olla rakkaansa lähellä.

Vierailija kirjoitti:

Kai tiesit että miehellä on lapsia? Jos tiesit, en ymmärrä miksi,valitat.

Kiltit ja vastuuntuntoiset ihmiset eivät osaa kuvitella kuinka häikäilemättömiä hyväksikäyttäjiä jotkut voivat olla. Ei tuollainen toiminta (kuin ap:n miehellä) ole mikään vakio yksinhuoltajien ja eronneiden piirissä, useimmat kohtelevat kumppania kumppanina, ei ilmaisena apulaisena jota venytetään suuntaan ja toiseen.

Teette yhteisen rakkauden hedelmän ettekä enää ota edellisiä kylään?

Vierailija kirjoitti:

En kyllä millään ymmärrä, että miksi mies antaa ex-vaimonsa käyttää nykyistä avovaimoaan ilmaisena lastenhoitajana, kun samalla avovaimon opinnotkin viivästyy. Luulisi, että mies haluaisi suojella nykyistä rakastaan entisen vaimonsa harjoittamalta hyväksikäytöltä. Tuossa on joku juttu, mitä ap ei nyt tiedä, mutta joka selittää moisen kummallisuuden. Ei kai niillä ole vielä jokin suhdeviritys meneillään ap:n selän takana? Tai ei kai mies vaan rakasta yhä lastensa äitiä enemmän kuin nykyistä avovaimoaan?

Ja / tai:

Mitä enemmän AP viettää lasten kanssa pois opinnoista ja töistä, sitä varmemmin hän on miehensä käskyläisenä ja ilmaisena piikana, joka ei ikinä lähde muiden opiskelijoiden rientoihin, uraputkeen oman alansa töihin tai ehkä yhtään mihinkään töihin. Hän on silloin aina kotona hoitamassa lapset ja kotityöt. Jos hänellä on yhtään mitään sanomista ("voisitko sä välillä siivota", "voisinko käydä torstaina jumpassa", "voitaisiinko matkustaa Kööpenhaminaan lomalla"), mies voi aina vedota siihen, että hän tuo rahat talouteen, joten hän päättää. Jos AP:ta alkaa tilanne joskus turhauttaa, hän ei voi lähteä mihinkään, koska perhe käyttää kaikki AP:n vähäiset tulot - jos hän nyt mitään edes työttömänä saa, kun miehellä on hyvät tulot. 

Taloudellista väkivaltaa. Varo, AP.

Vierailija kirjoitti:

Kai tiesit että miehellä on lapsia? Jos tiesit, en ymmärrä miksi,valitat.

Ja mitähän tämä asia kuuluu ap:n ongelmiin? Siis siihen, että asiat on pikkuhiljaa liukuneet ap:n vastuulle, vaikka alussa on muuta sovittu. Tottakai ap on tiennyt, että miehellä on lapsia, mutta on ihan eri asia, että pitäisi sitten osata ennustaa, miten asiat käytännössä menee. 

Nämä "jos kerran tiesit, niin mitä siinä valitat" kommentit on niin turhampäiväisiä, eivätkä auta ketään. Mutta ehkäpä näin kommentoija voi tuntea ylemmyyttä siitä, että ei hän ainakaan sortuisi moiseen. Mutta tulevasta ei voi tietää. Hyvinkin tämäkin  kommentoija voi joku päivä itse olla samassa tai jopa pahemmassa jamassa. Kun hän sitten pyytää neuvoja, voidaan vaan lonkalta heittää, että jos tiesit niin "mitäs läksit".

Vierailija kirjoitti:

Ei, ei, ei.

Uusperheet kaatuvat useinmiten siihen, että isä ei kanna vastuuta lapsistaan, vaan sysää vastuun äitipuolelle. Niin kuin nyt. Sitten äitipuoli uupuu eikä jaksa.

Sinun pitää ottaa tiukka linja: vanhemmat hoitavat lapsensa. Sinä autat vain äärimmäisessä hädässä. Ja silloin, ettei se häiritse sinun opiskeluasi.

T. Uuspeeheellinen

Kun rupeat seurustelemaan ihmisen kanssa jolla on alaikäisiä lapsia niin hyväksyt myös sen että sinulla on vastuu niistä lapsista.

Jos et sitä kestä niin ÄLÄ seurustele lapsellisen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Et sä ole puoliso, sä olet lastenhoitaja. Todella epäterveen kuuloinen kuvio, kyllä se niin menee että vanhemmat ottaa vastuun lapsistaan. Isä- ja äitipuolet saa halutessaan auttaa mutta vaatia ei voi. Nyt laitat itsesi ja opiskelusi tärkeysjärjestyksessä ensimmäiseksi. Jos mies kiristää rahalla, heitä mies mäelle. Ei noin voi puolisoa kohdella.

Terveisin vuoroviikkoäiti, se biologinen versio

Kyllä voi. Jos et halua ottaa vastuuta lapsista niin älä rupea seurustelemaan sellaisen ihmisen kanssa jolla on perhettä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et sä ole puoliso, sä olet lastenhoitaja. Todella epäterveen kuuloinen kuvio, kyllä se niin menee että vanhemmat ottaa vastuun lapsistaan. Isä- ja äitipuolet saa halutessaan auttaa mutta vaatia ei voi. Nyt laitat itsesi ja opiskelusi tärkeysjärjestyksessä ensimmäiseksi. Jos mies kiristää rahalla, heitä mies mäelle. Ei noin voi puolisoa kohdella.

Terveisin vuoroviikkoäiti, se biologinen versio

Kyllä voi. Jos et halua ottaa vastuuta lapsista niin älä rupea seurustelemaan sellaisen ihmisen kanssa jolla on perhettä.

Niin, sinun mielestä apn kuvailema tilanne on ihan ok?  Hoitaa lapsia, jotka eivät ole omia ja vielä oman koulunsa ja tulevaisuutensa kustannuksella. Aplla ei ole mitään velvollisuutta oman miehensä lapsia kohtaan. Jos ei ole oikeuksia niin ei ole myöskään velvollisuuksia. 

Vierailija kirjoitti:

Sano miehelle, että maksat 50 % asumismenoista ja ns. yhteisistä kuluista, esim. 800 e/kk ja mies sitten sillä summalla hankkii lapsille hoitajan.

Vai oikeastiko oletit, että mies maksaa kulusi, mutta sinulle jää yhä vapaus? perheessä kun on tapana, että kaikki osallistuvat yhteiseksi hyväksi ja nyt vaikuttaa vahvasti siltä, että miehen tarjoama elintaso kyllä kelpaa, mutta ei mitkään velvollisuudet.

Muuttakaa asumaan erikseen. Silloin sinä olet omillasi ja mies on omillaan, kumpikaan ei joudu joustamaan toisen takia.

TÄMÄ!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et sä ole puoliso, sä olet lastenhoitaja. Todella epäterveen kuuloinen kuvio, kyllä se niin menee että vanhemmat ottaa vastuun lapsistaan. Isä- ja äitipuolet saa halutessaan auttaa mutta vaatia ei voi. Nyt laitat itsesi ja opiskelusi tärkeysjärjestyksessä ensimmäiseksi. Jos mies kiristää rahalla, heitä mies mäelle. Ei noin voi puolisoa kohdella.

Terveisin vuoroviikkoäiti, se biologinen versio

Kyllä voi. Jos et halua ottaa vastuuta lapsista niin älä rupea seurustelemaan sellaisen ihmisen kanssa jolla on perhettä.

Niin, sinun mielestä apn kuvailema tilanne on ihan ok?  Hoitaa lapsia, jotka eivät ole omia ja vielä oman koulunsa ja tulevaisuutensa kustannuksella. Aplla ei ole mitään velvollisuutta oman miehensä lapsia kohtaan. Jos ei ole oikeuksia niin ei ole myöskään velvollisuuksia. 

Onhan velvollisuudet. Jos niistä haluaa eroon niin pitää erota miehestä.

Jos rupeaa seurustelemaan ihmisen kanssa jolla alaikäisiä lapsia niin ottaa myös niistä lapsista vastuun.

Vierailija kirjoitti:

Jos rupeaa seurustelemaan ihmisen kanssa jolla alaikäisiä lapsia niin ottaa myös niistä lapsista vastuun.

Mikä laki näin määrää? Ja miksi vastuu kuuluu tyttöystävälle eikä lasten vanhemmille?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et sä ole puoliso, sä olet lastenhoitaja. Todella epäterveen kuuloinen kuvio, kyllä se niin menee että vanhemmat ottaa vastuun lapsistaan. Isä- ja äitipuolet saa halutessaan auttaa mutta vaatia ei voi. Nyt laitat itsesi ja opiskelusi tärkeysjärjestyksessä ensimmäiseksi. Jos mies kiristää rahalla, heitä mies mäelle. Ei noin voi puolisoa kohdella.

Terveisin vuoroviikkoäiti, se biologinen versio

Kyllä voi. Jos et halua ottaa vastuuta lapsista niin älä rupea seurustelemaan sellaisen ihmisen kanssa jolla on perhettä.

Niin, sinun mielestä apn kuvailema tilanne on ihan ok?  Hoitaa lapsia, jotka eivät ole omia ja vielä oman koulunsa ja tulevaisuutensa kustannuksella. Aplla ei ole mitään velvollisuutta oman miehensä lapsia kohtaan. Jos ei ole oikeuksia niin ei ole myöskään velvollisuuksia. 

Onhan velvollisuudet. Jos niistä haluaa eroon niin pitää erota miehestä.

Jos rupeaa seurustelemaan ihmisen kanssa jolla alaikäisiä lapsia niin ottaa myös niistä lapsista vastuun.

Jankkaat vain velvollisuuksista. Velvollisuuksia seuraa aina oikeudet. Mitä enemmän velvollisuuksia niin sitä mukaa oikeudetkin kasvaa. Niin johtavissa asemissa työskentelevilläkin on paremmat palkat (oikeus), mutta vastuu suurempi. Joten Aplla ei ole mitään sanavaltaa lasta koskeviin päätöksiin eikä voi tehdä lapsia koskevia päätöksiä, joten tällöin ei voi myöskään olettaa, että aplla olisi vastuu lapsista. Kyllä se vastuu kuuluu niille, jotka ahneesti käyttävät oikeuksiaan lapsiin eli vanhemmille. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et sä ole puoliso, sä olet lastenhoitaja. Todella epäterveen kuuloinen kuvio, kyllä se niin menee että vanhemmat ottaa vastuun lapsistaan. Isä- ja äitipuolet saa halutessaan auttaa mutta vaatia ei voi. Nyt laitat itsesi ja opiskelusi tärkeysjärjestyksessä ensimmäiseksi. Jos mies kiristää rahalla, heitä mies mäelle. Ei noin voi puolisoa kohdella.

Terveisin vuoroviikkoäiti, se biologinen versio

Kyllä voi. Jos et halua ottaa vastuuta lapsista niin älä rupea seurustelemaan sellaisen ihmisen kanssa jolla on perhettä.

Niin, sinun mielestä apn kuvailema tilanne on ihan ok?  Hoitaa lapsia, jotka eivät ole omia ja vielä oman koulunsa ja tulevaisuutensa kustannuksella. Aplla ei ole mitään velvollisuutta oman miehensä lapsia kohtaan. Jos ei ole oikeuksia niin ei ole myöskään velvollisuuksia. 

Onhan velvollisuudet. Jos niistä haluaa eroon niin pitää erota miehestä.

Jos rupeaa seurustelemaan ihmisen kanssa jolla alaikäisiä lapsia niin ottaa myös niistä lapsista vastuun.

Jankkaat vain velvollisuuksista. Velvollisuuksia seuraa aina oikeudet. Mitä enemmän velvollisuuksia niin sitä mukaa oikeudetkin kasvaa. Niin johtavissa asemissa työskentelevilläkin on paremmat palkat (oikeus), mutta vastuu suurempi. Joten Aplla ei ole mitään sanavaltaa lasta koskeviin päätöksiin eikä voi tehdä lapsia koskevia päätöksiä, joten tällöin ei voi myöskään olettaa, että aplla olisi vastuu lapsista. Kyllä se vastuu kuuluu niille, jotka ahneesti käyttävät oikeuksiaan lapsiin eli vanhemmille. 

Ja lisään edelliseen tekstiini vielä sen, että jos ottaa jostain vastuuta ilman oikeuksia mihinkään niin minusta se on jo orjuuteen verrattavaa. Kuten apn tilanteessa. 

Ehdottomasti pidä puolesi nyt tuossa asiassa. Mitä pidempään opintoja lykkää ja pitkittää, sitä vaikeampaa varmasti on päästä niihin takaisin kiinni. Kuulostaa siltä, että mies kohtelee sinua kuin opiskelusi olisi jotenkin vähäpätöisempää. Jos tuota rataa jatkuu niin tilanne ei muutu moneen vuoteen mikäli puolison työ ja asenne pysyy samanlaisena. T. Toinen opiskelija