Minkä takia joku ihminen ei välitä siitä, että on pahoittanut toisen mielen? Saattaa jopa loukkaantua asiasta sanottaessa?

Vierailija kirjoitti:

Mun elämäni ainakin kuuluisi olla helppoa, olen varakas, fiksu, kivan näköinen jne.

Ap

Minulla on tunne-elämältään epävakaan persoonallisuuden diagnoosin saanut ystävä. Sinuun verrattuna hän ei kuitenkaan ole vielä yhtään mitään.

Ihmiset tuntuu nimenomaan juuttuvan usein siihen toisten syyttelyn, silloin, kun vika on itsessä . Ei ihme, ettei elämä sitten ole helppoa. Tai sitten he eivät tajua syyttää muita, silloin kun se olisi juuri se, mitä pitäisi tehdä päästäkseen eteenpäin. Elämä ei silloinkaan ole helppoa. Minä olen tehnyt molemmat ja elämäni alkaa helpottaa. Mutta pelkkä itsen syyttely ei riitä. Pitää myös opetella syyttämään niitä, jotka ovat itselle tehneet pahaa (tai siis löytämään se heidän syyllisyytensä, osuutensa) ja sen jälkeen heivata heidät. Jos eivät muutu. Sen olen oppinut matkallani elämässä. Varmaan aika hitaasti ja kovan kautta, mutta äitini hämäsi siinä niin pahasti syyttelemällä kaikesta aina minua. Jouduin toisaalta puolustautumaan liikaa, vaikka itsessänikin oli vikaa, ja toisaalta en koskaan saanut oikeutta, jos toisessa oli vikaa. Ihan kamala reissu, mutta vtun jum ala antoi tämän minulle.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun elämäni ainakin kuuluisi olla helppoa, olen varakas, fiksu, kivan näköinen jne.

Ap

Minulla on tunne-elämältään epävakaan persoonallisuuden diagnoosin saanut ystävä. Sinuun verrattuna hän ei kuitenkaan ole vielä yhtään mitään.

Miten niin? Mä hallitsen käytökseni, hänkö ei hallitse?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun elämäni ainakin kuuluisi olla helppoa, olen varakas, fiksu, kivan näköinen jne.

Ap

Minulla on tunne-elämältään epävakaan persoonallisuuden diagnoosin saanut ystävä. Sinuun verrattuna hän ei kuitenkaan ole vielä yhtään mitään.

Miten niin? Mä hallitsen käytökseni, hänkö ei hallitse?

Ap

Hyvin tunnut hallitsevan, realiteettien tajuakin löytyy myös... tai sitten ei.

Vihan purkaminen ei ole mitään persoonallisuushäiriöistä, se on ihan tervettä.

Ap

Voitko kertoa mitä tämä ystäväsi sanoi sinulle, että loukkaannuit noin pahasti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun elämäni ainakin kuuluisi olla helppoa, olen varakas, fiksu, kivan näköinen jne.

Ap

Minulla on tunne-elämältään epävakaan persoonallisuuden diagnoosin saanut ystävä. Sinuun verrattuna hän ei kuitenkaan ole vielä yhtään mitään.

Miten niin? Mä hallitsen käytökseni, hänkö ei hallitse?

Ap

Hyvin tunnut hallitsevan, realiteettien tajuakin löytyy myös... tai sitten ei.

Ai sinulle realiteetti on se, että elämä on pskaa, deal with it? No, mulle ei ole. Olen sen verran paremmista piireistä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Voitko kertoa mitä tämä ystäväsi sanoi sinulle, että loukkaannuit noin pahasti?

Syytti siitä, että hänellä on liian kuuma asunnossani. Ja komensi, että minun pitää hakea lintuni pois, joka oli hänen toimiensa seurauksena sairastunut, jotta hän saa pitää ikkunoita koko päivän auki asunnossaan. Jos olisin totellut, minun olisi pitänyt peruuttaa terapiani, ja harrastustuntini. Hän itse oli laittanut edellisiltana kaksi lämpöpatteria keittiöön, jossa vilustunut lintuni oli, ja ei siis osannut laittaa niitä pois tai pienemmälle, jos oli liian kuum. Hän asui siis siinä kohtaa ilmaiseksi talossani, koska halusin auttaa häntä paluumuutossaan Suomeen ulkomailta. Voisi odottaa, että osaa ajatella minuakin, että en varmaan peruuta terapiaani hänen hikoilunsa takia, jos ei osaa lämpöä pienemmälle laittaa. En ollut vaatinut, että asunnossa on oltava ylikuuma, vaan sanoin, että sen on oltava vedoton. Ja että riittää, ettei keittiössä vedä, missä lintu vielä oli. Hän huomeasi edellisiltana kello 21.30, että se on sairas.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vihan purkaminen ei ole mitään persoonallisuushäiriöistä, se on ihan tervettä.

Ap

Sinä et pura vihaa. Sinä ryvet siinä kuin sika mudassa.

Se, että syytti minua, kun en minä ollut sitä kuumuutta asuntoon muodostanut, enkä sitä sinne vaatinut, oli se loukkaus. Ja myös se, että ihan tosissaan sanoi mulle, että "tule hakemaan lintu pois täältä, täällä ei voi elää" siis koska ei voinut tuulettaa koko päivää linnun ollessa siellä. Koin tämän niin kiittämättömänä minun ja mieheni antamaa apua vastaan, että se oli sitten siinä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vihan purkaminen ei ole mitään persoonallisuushäiriöistä, se on ihan tervettä.

Ap

Sinä et pura vihaa. Sinä ryvet siinä kuin sika mudassa.

Mielestäni puran kyllä.

Ap

Apuun kun ei liittynyt vain sen asunnon antaminen, vaan hänen auttamisensa liikkumaan, koska hänellä ei vielä ole autoa, ja ajotaitokin ruosteessa. Ja auttaminen muutenkin, siis kuuntelijana (hänellä oli hiukan traumatisoiva tilanne, osin minusta itseaiheutettu, jonka takia tuli Suomeen siinä kohdassa). Halusin olla henkinen tuki myös. En siis yhtään alkanut sanoa, että nonni, katsopas nyt jos on vaikeaa, niin ihan oma syy, halusin olla tukena. Ja olinkin.

Ap

Vaikka olisi henkisesti miten epätasapainoinen ja tarvitsisi apua, niin jos antaa vaikutelman aikamoisesta kiittämättömyydestä, siis syyttelee ja komentaa, niin en vain jaksa auttaa enempää. Ei löydy paukkuja.

Ap

Mutta jos hänelle sanoisi, että toimit kiittämättömästi, se olisi sen verran pahasti sanottu, että hän ei nyt ehkä kestäisi sitä. Siksi en oikeastaan voi sanoa hänelle, mikä viimekädessä ratkaisee suhtautumiseni. Hän alkanee pitää minua itsekkäänä ja herkkänä. Mutta pitäkööt.

Ap

Tai tietenkin ehkä voisi sanoa, että toimit minusta kiittämättömästi, minun näkemyksenihän se onkin kyseessä. Mutta jos hän ei osaa muuttua, en tiedä, onko sen sanomisella väliä.

Ap

Jos äidilleni on sanonut vastaavia asioita, niin äitihän ei siis ota vastaaan yhtään mitään kritiikkiä. Syyttelee vain sitä, joka asioista hänelle sanoo. Pitkään olin sen vallan alla ja kärsin enkä tajunnut, että jo se olisi ollut oikeuttava syy hylätä äiti, ettei hän koskaan näe omia vikojaan yhtään missään.

Ap

Serkkuni (siis sen ystäväni) äiti jollain tasolla tajuaa että lapsensa on kiittämätön tai ainakin sille vaikuttava, mutta ei tee mitään kasvattaakseen tätä pois siitä. Sitä en ymmärrä. Minusta on äidin vika, ettei tee mitään. Serkkunihan siitä kärsii itse eniten, että hänen vain annetaan olla kiittämättömältä vaikuttava munapää.

Ap

Että pelkääkö se äiti menettävänsä lapsensa, jos sanoisi? No, mitä sitten?

Ap

Nyt hellii huonokäytökksistä tytärtään ikään kuin itsellään, koska lapsi ei saa muita ihmissuhteita toimimaan vikojensa vuoksi.

Ap

Taitaa se äiti itsekin olla sitä mieltä, että vikaa on toisissa. Oh Lord.

Ap