Minkä takia joku ihminen ei välitä siitä, että on pahoittanut toisen mielen? Saattaa jopa loukkaantua asiasta sanottaessa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun elämäni ainakin kuuluisi olla helppoa, olen varakas, fiksu, kivan näköinen jne.

Ap

Minulla on tunne-elämältään epävakaan persoonallisuuden diagnoosin saanut ystävä. Sinuun verrattuna hän ei kuitenkaan ole vielä yhtään mitään.

Miten niin? Mä hallitsen käytökseni, hänkö ei hallitse?

Ap

Hyvin tunnut hallitsevan, realiteettien tajuakin löytyy myös... tai sitten ei.

Ai sinulle realiteetti on se, että elämä on pskaa, deal with it? No, mulle ei ole. Olen sen verran paremmista piireistä.

Ap

Elämä ei ole yhtään paskaa, jos on iloinen ja hyväntuulinen, sekä ystävällinen ja kohtelias muita kohtaan. Kummasti ne muutkaan ei koe mitään tarvetta loukata, kun itse käyttäytyy kivasti.

T. työtön

Ehhehe. Sillä ei ole välttämättä mitään yhteyttä siihen, millaista kohtelua saa, kun ei liikuta vain pinnallisella tapaan kaupan kassan -tasolla, miten itse käyttäytyy, tai miten iloinen itse on.

Ap

Ihan koko elämästä puhuin. Eipä ole tarvinnut esim. perheenjäsenten eikä työkaverien tai asiakkaiden sanoista loukkaantua kovin montaa kertaa. :)

Ethän sinä sitä valitse saaatanan mulkku, loukkaako jokin asia sinua. Jos niin kuvittelet, niin olet ylimielinen vässykkä, luultavasti jonkin sortin narsisti.

Ap

Nii-in, en valitsekaan. Pointti oli se, että kun ite on kiva, muutkin käyttäytyy kivasti, eivätkä loukkaa. :)

Vaikutat ainakin täysin narsistilta, kun et yhtään ymmärrä, että muita voi monikin asia loukata, vaikka sinua itseäsi ei loukkaisikaan. Et taida edes tajuta, milloin sinulle halutaan pahaa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun elämäni ainakin kuuluisi olla helppoa, olen varakas, fiksu, kivan näköinen jne.

Ap

Minulla on tunne-elämältään epävakaan persoonallisuuden diagnoosin saanut ystävä. Sinuun verrattuna hän ei kuitenkaan ole vielä yhtään mitään.

Miten niin? Mä hallitsen käytökseni, hänkö ei hallitse?

Ap

Hyvin tunnut hallitsevan, realiteettien tajuakin löytyy myös... tai sitten ei.

Ai sinulle realiteetti on se, että elämä on pskaa, deal with it? No, mulle ei ole. Olen sen verran paremmista piireistä.

Ap

Elämä ei ole yhtään paskaa, jos on iloinen ja hyväntuulinen, sekä ystävällinen ja kohtelias muita kohtaan. Kummasti ne muutkaan ei koe mitään tarvetta loukata, kun itse käyttäytyy kivasti.

T. työtön

Ehhehe. Sillä ei ole välttämättä mitään yhteyttä siihen, millaista kohtelua saa, kun ei liikuta vain pinnallisella tapaan kaupan kassan -tasolla, miten itse käyttäytyy, tai miten iloinen itse on.

Ap

Ihan koko elämästä puhuin. Eipä ole tarvinnut esim. perheenjäsenten eikä työkaverien tai asiakkaiden sanoista loukkaantua kovin montaa kertaa. :)

Tarvinnut? Kuvitteletko sinä, että jonkun sanoista "tarvitsee" loukkaantua? Olet ääliö. Eikä sinua ole selkeästikään koskaan oikein kiusattu, niin, ettet saa mistään apua. Sääälittävä luusri. Mä osasin valita ammattinikin siten, että töitä löytyy.

Ap

En. Se on vain tuollainen sanamuoto. Olisin voinut tietysti kirjoittaa myös, että en ole koskaan loukkaantunut, niin olisi ehkä ollut selvempää.

Koulussa kiusattiin kyllä, varsinkin yläasteella. Mutta sen olen onneksi jo unohtanut. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun elämäni ainakin kuuluisi olla helppoa, olen varakas, fiksu, kivan näköinen jne.

Ap

Minulla on tunne-elämältään epävakaan persoonallisuuden diagnoosin saanut ystävä. Sinuun verrattuna hän ei kuitenkaan ole vielä yhtään mitään.

Miten niin? Mä hallitsen käytökseni, hänkö ei hallitse?

Ap

Hyvin tunnut hallitsevan, realiteettien tajuakin löytyy myös... tai sitten ei.

Ai sinulle realiteetti on se, että elämä on pskaa, deal with it? No, mulle ei ole. Olen sen verran paremmista piireistä.

Ap

Elämä ei ole yhtään paskaa, jos on iloinen ja hyväntuulinen, sekä ystävällinen ja kohtelias muita kohtaan. Kummasti ne muutkaan ei koe mitään tarvetta loukata, kun itse käyttäytyy kivasti.

T. työtön

Ehhehe. Sillä ei ole välttämättä mitään yhteyttä siihen, millaista kohtelua saa, kun ei liikuta vain pinnallisella tapaan kaupan kassan -tasolla, miten itse käyttäytyy, tai miten iloinen itse on.

Ap

Ihan koko elämästä puhuin. Eipä ole tarvinnut esim. perheenjäsenten eikä työkaverien tai asiakkaiden sanoista loukkaantua kovin montaa kertaa. :)

Ethän sinä sitä valitse saaatanan mulkku, loukkaako jokin asia sinua. Jos niin kuvittelet, niin olet ylimielinen vässykkä, luultavasti jonkin sortin narsisti.

Ap

Nii-in, en valitsekaan. Pointti oli se, että kun ite on kiva, muutkin käyttäytyy kivasti, eivätkä loukkaa. :)

Olet vain sokea paskapäää, etkä tajua, milloin sinulle HALUTAAN pahaa, etkä sen takaa ymmärrä, että olet itse jo loukannut muita. Jatka vain naureskeluasi, saaatanan ihmiskunnan persläpi.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun elämäni ainakin kuuluisi olla helppoa, olen varakas, fiksu, kivan näköinen jne.

Ap

Minulla on tunne-elämältään epävakaan persoonallisuuden diagnoosin saanut ystävä. Sinuun verrattuna hän ei kuitenkaan ole vielä yhtään mitään.

Miten niin? Mä hallitsen käytökseni, hänkö ei hallitse?

Ap

Hyvin tunnut hallitsevan, realiteettien tajuakin löytyy myös... tai sitten ei.

Ai sinulle realiteetti on se, että elämä on pskaa, deal with it? No, mulle ei ole. Olen sen verran paremmista piireistä.

Ap

Elämä ei ole yhtään paskaa, jos on iloinen ja hyväntuulinen, sekä ystävällinen ja kohtelias muita kohtaan. Kummasti ne muutkaan ei koe mitään tarvetta loukata, kun itse käyttäytyy kivasti.

T. työtön

Ehhehe. Sillä ei ole välttämättä mitään yhteyttä siihen, millaista kohtelua saa, kun ei liikuta vain pinnallisella tapaan kaupan kassan -tasolla, miten itse käyttäytyy, tai miten iloinen itse on.

Ap

Ihan koko elämästä puhuin. Eipä ole tarvinnut esim. perheenjäsenten eikä työkaverien tai asiakkaiden sanoista loukkaantua kovin montaa kertaa. :)

Tarvinnut? Kuvitteletko sinä, että jonkun sanoista "tarvitsee" loukkaantua? Olet ääliö. Eikä sinua ole selkeästikään koskaan oikein kiusattu, niin, ettet saa mistään apua. Sääälittävä luusri. Mä osasin valita ammattinikin siten, että töitä löytyy.

Ap

En. Se on vain tuollainen sanamuoto. Olisin voinut tietysti kirjoittaa myös, että en ole koskaan loukkaantunut, niin olisi ehkä ollut selvempää.

Koulussa kiusattiin kyllä, varsinkin yläasteella. Mutta sen olen onneksi jo unohtanut. :)

Narsistina et koskaan oikein edes ymmärtänyt, mitä sillä haluttiin sinulle sanoa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun elämäni ainakin kuuluisi olla helppoa, olen varakas, fiksu, kivan näköinen jne.

Ap

Minulla on tunne-elämältään epävakaan persoonallisuuden diagnoosin saanut ystävä. Sinuun verrattuna hän ei kuitenkaan ole vielä yhtään mitään.

Miten niin? Mä hallitsen käytökseni, hänkö ei hallitse?

Ap

Hyvin tunnut hallitsevan, realiteettien tajuakin löytyy myös... tai sitten ei.

Ai sinulle realiteetti on se, että elämä on pskaa, deal with it? No, mulle ei ole. Olen sen verran paremmista piireistä.

Ap

Elämä ei ole yhtään paskaa, jos on iloinen ja hyväntuulinen, sekä ystävällinen ja kohtelias muita kohtaan. Kummasti ne muutkaan ei koe mitään tarvetta loukata, kun itse käyttäytyy kivasti.

T. työtön

Ehhehe. Sillä ei ole välttämättä mitään yhteyttä siihen, millaista kohtelua saa, kun ei liikuta vain pinnallisella tapaan kaupan kassan -tasolla, miten itse käyttäytyy, tai miten iloinen itse on.

Ap

Ihan koko elämästä puhuin. Eipä ole tarvinnut esim. perheenjäsenten eikä työkaverien tai asiakkaiden sanoista loukkaantua kovin montaa kertaa. :)

Tarvinnut? Kuvitteletko sinä, että jonkun sanoista "tarvitsee" loukkaantua? Olet ääliö. Eikä sinua ole selkeästikään koskaan oikein kiusattu, niin, ettet saa mistään apua. Sääälittävä luusri. Mä osasin valita ammattinikin siten, että töitä löytyy.

Ap

En. Se on vain tuollainen sanamuoto. Olisin voinut tietysti kirjoittaa myös, että en ole koskaan loukkaantunut, niin olisi ehkä ollut selvempää.

Koulussa kiusattiin kyllä, varsinkin yläasteella. Mutta sen olen onneksi jo unohtanut. :)

Miksiköhän ihmeessä olet työtön?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin olisin toivonut, että joku olisi minustakin pitänyt.

Ap

En tiedä, millainen ihminen olet perheesi ulkopuolisille ihmisille (työkavereillesi, ystävillesi jne), mutta täällä palstalla susta ainakin huokuu valtava vihamielisyys. Ei kukaan pidä sellaisesta ihmisestä. Susta pidetään sitten, kun sussa on jotain, mistä voi pitää.

Te olettekin säälittäviä raukkoja, joilla on pieni sydän. Oon aivan syystä vihainen.

Ap

Ole vain, ei se meitä liikuta mihinkään suuntaan. Sua itseäsi mä tässä lähinnä ajattelin. Mulla oli aikoinaan ystävä, joka ei päässyt yli avioerostaan vaan sen koko ajatusmaailma oli äärettömän vihamielinen ja myrkyllinen. Se karkoitti sillä elämästään kaikki ystävänsä ja kaverinsa. Kun sen lapset tulivat teini-ikään, jokainen vuorollaan muutti äitinsä luota isälleen eikä ole enää vuosiin ollut äitinsä kanssa missään tekemisissä. Nyt tämä nainen elää yksinäistä ja katkeroitunutta elämää vihassaan rypien. Ei mikään kiva loppuelämä.

Avioerohan oli hänellä vain jäävuoren huippu hänenkin pahasta olostaan, jota muut ovat hänelle aiheuttaneet, koska se ex-ystäväsi on voinut olla samanlaisen manipuloinnin uhri, kuin minäkin olen jo lapsuudessaan. Siinä lähtee koko elämä väärille urille eikä uhri saa apua.

Ap

Mahdollisesti. En ole pitänyt häneen yhteyttä enää moneen vuoteen, lapsiaan näen silloin tällöin. Eivät hekään ole pitäneet yhteyttä äitiinsä.

Surullista. Lapset ovat joko neutraaleja, pahoillaan, katkeria tai ylimielisesti suhtautuvia tapahtuneesta? Viimeksi mainitut ovat perseimmästä.

Ap

Lapset tekevät kuten kaikki muutkin tämän ex-ystäväni läheiset eli huolehtivat omasta hyvinvoinnistaan jättämällä taakseen myrkyllisen ihmissuhteen. Kun toista ihmistä ei voi muuttaa ja tästä ihmissuhteesta on vain haittaa, on parempi jättää taakseen koko ihmissuhde.

Niin niin, mutta mitähän asiassa sisimmässään kokevat? Typerää kuvitella, että eivät mitään.

Ap

Tietenkin ovat pahoillaan asiasta, mutta kuten sanoin: toista ihmistä ei voi muuttaa. Lasten täytyy jatkaa omaa elämäänsä ilman yhteyttä äitiinsä. Onneksi heillä on tasapainoinen isä, puolisot ja omia lapsia, ystäviä ja muita ihmissuhteita. Heidän äidillään ei ole enää mitään näistä, koska karkoitti katkeruudellaan ja vihamielisyydellään kaikki ihmiset ympäriltään.

Tietenkin paljon ihan kunnon ihmisiä on työttöminä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin olisin toivonut, että joku olisi minustakin pitänyt.

Ap

En tiedä, millainen ihminen olet perheesi ulkopuolisille ihmisille (työkavereillesi, ystävillesi jne), mutta täällä palstalla susta ainakin huokuu valtava vihamielisyys. Ei kukaan pidä sellaisesta ihmisestä. Susta pidetään sitten, kun sussa on jotain, mistä voi pitää.

Te olettekin säälittäviä raukkoja, joilla on pieni sydän. Oon aivan syystä vihainen.

Ap

Ole vain, ei se meitä liikuta mihinkään suuntaan. Sua itseäsi mä tässä lähinnä ajattelin. Mulla oli aikoinaan ystävä, joka ei päässyt yli avioerostaan vaan sen koko ajatusmaailma oli äärettömän vihamielinen ja myrkyllinen. Se karkoitti sillä elämästään kaikki ystävänsä ja kaverinsa. Kun sen lapset tulivat teini-ikään, jokainen vuorollaan muutti äitinsä luota isälleen eikä ole enää vuosiin ollut äitinsä kanssa missään tekemisissä. Nyt tämä nainen elää yksinäistä ja katkeroitunutta elämää vihassaan rypien. Ei mikään kiva loppuelämä.

Avioerohan oli hänellä vain jäävuoren huippu hänenkin pahasta olostaan, jota muut ovat hänelle aiheuttaneet, koska se ex-ystäväsi on voinut olla samanlaisen manipuloinnin uhri, kuin minäkin olen jo lapsuudessaan. Siinä lähtee koko elämä väärille urille eikä uhri saa apua.

Ap

Mahdollisesti. En ole pitänyt häneen yhteyttä enää moneen vuoteen, lapsiaan näen silloin tällöin. Eivät hekään ole pitäneet yhteyttä äitiinsä.

Surullista. Lapset ovat joko neutraaleja, pahoillaan, katkeria tai ylimielisesti suhtautuvia tapahtuneesta? Viimeksi mainitut ovat perseimmästä.

Ap

Lapset tekevät kuten kaikki muutkin tämän ex-ystäväni läheiset eli huolehtivat omasta hyvinvoinnistaan jättämällä taakseen myrkyllisen ihmissuhteen. Kun toista ihmistä ei voi muuttaa ja tästä ihmissuhteesta on vain haittaa, on parempi jättää taakseen koko ihmissuhde.

Niin niin, mutta mitähän asiassa sisimmässään kokevat? Typerää kuvitella, että eivät mitään.

Ap

Tietenkin ovat pahoillaan asiasta, mutta kuten sanoin: toista ihmistä ei voi muuttaa. Lasten täytyy jatkaa omaa elämäänsä ilman yhteyttä äitiinsä. Onneksi heillä on tasapainoinen isä, puolisot ja omia lapsia, ystäviä ja muita ihmissuhteita. Heidän äidillään ei ole enää mitään näistä, koska karkoitti katkeruudellaan ja vihamielisyydellään kaikki ihmiset ympäriltään.

Voi että sä vaikutat lapselliselta syytellessäsi sitä entistä ystävääsi, hän on voinut olla lapsuutensa ajan esim. secondary wounded, ne arvet eivät ilman apua parane ihmisestä koskaan.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin olisin toivonut, että joku olisi minustakin pitänyt.

Ap

En tiedä, millainen ihminen olet perheesi ulkopuolisille ihmisille (työkavereillesi, ystävillesi jne), mutta täällä palstalla susta ainakin huokuu valtava vihamielisyys. Ei kukaan pidä sellaisesta ihmisestä. Susta pidetään sitten, kun sussa on jotain, mistä voi pitää.

Te olettekin säälittäviä raukkoja, joilla on pieni sydän. Oon aivan syystä vihainen.

Ap

Ole vain, ei se meitä liikuta mihinkään suuntaan. Sua itseäsi mä tässä lähinnä ajattelin. Mulla oli aikoinaan ystävä, joka ei päässyt yli avioerostaan vaan sen koko ajatusmaailma oli äärettömän vihamielinen ja myrkyllinen. Se karkoitti sillä elämästään kaikki ystävänsä ja kaverinsa. Kun sen lapset tulivat teini-ikään, jokainen vuorollaan muutti äitinsä luota isälleen eikä ole enää vuosiin ollut äitinsä kanssa missään tekemisissä. Nyt tämä nainen elää yksinäistä ja katkeroitunutta elämää vihassaan rypien. Ei mikään kiva loppuelämä.

Avioerohan oli hänellä vain jäävuoren huippu hänenkin pahasta olostaan, jota muut ovat hänelle aiheuttaneet, koska se ex-ystäväsi on voinut olla samanlaisen manipuloinnin uhri, kuin minäkin olen jo lapsuudessaan. Siinä lähtee koko elämä väärille urille eikä uhri saa apua.

Ap

Mahdollisesti. En ole pitänyt häneen yhteyttä enää moneen vuoteen, lapsiaan näen silloin tällöin. Eivät hekään ole pitäneet yhteyttä äitiinsä.

Surullista. Lapset ovat joko neutraaleja, pahoillaan, katkeria tai ylimielisesti suhtautuvia tapahtuneesta? Viimeksi mainitut ovat perseimmästä.

Ap

Lapset tekevät kuten kaikki muutkin tämän ex-ystäväni läheiset eli huolehtivat omasta hyvinvoinnistaan jättämällä taakseen myrkyllisen ihmissuhteen. Kun toista ihmistä ei voi muuttaa ja tästä ihmissuhteesta on vain haittaa, on parempi jättää taakseen koko ihmissuhde.

Niin niin, mutta mitähän asiassa sisimmässään kokevat? Typerää kuvitella, että eivät mitään.

Ap

Tietenkin ovat pahoillaan asiasta, mutta kuten sanoin: toista ihmistä ei voi muuttaa. Lasten täytyy jatkaa omaa elämäänsä ilman yhteyttä äitiinsä. Onneksi heillä on tasapainoinen isä, puolisot ja omia lapsia, ystäviä ja muita ihmissuhteita. Heidän äidillään ei ole enää mitään näistä, koska karkoitti katkeruudellaan ja vihamielisyydellään kaikki ihmiset ympäriltään.

Ja tuo äiti sentään päästi lapsensa menemään. Ilmeisesti ymmärsi itsellään olevan ongelmia. Mun äitihän ei halua ymmärtää. Tai siis tietenkin hänellä on muiden aiheuttamia ongelmia, mutta ei tajua, että hänellä on lapsuutensa aiheuttamia ongelmia edelleen, joista on tullut osa häntä, koska ei hae apua.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin olisin toivonut, että joku olisi minustakin pitänyt.

Ap

En tiedä, millainen ihminen olet perheesi ulkopuolisille ihmisille (työkavereillesi, ystävillesi jne), mutta täällä palstalla susta ainakin huokuu valtava vihamielisyys. Ei kukaan pidä sellaisesta ihmisestä. Susta pidetään sitten, kun sussa on jotain, mistä voi pitää.

Te olettekin säälittäviä raukkoja, joilla on pieni sydän. Oon aivan syystä vihainen.

Ap

Ole vain, ei se meitä liikuta mihinkään suuntaan. Sua itseäsi mä tässä lähinnä ajattelin. Mulla oli aikoinaan ystävä, joka ei päässyt yli avioerostaan vaan sen koko ajatusmaailma oli äärettömän vihamielinen ja myrkyllinen. Se karkoitti sillä elämästään kaikki ystävänsä ja kaverinsa. Kun sen lapset tulivat teini-ikään, jokainen vuorollaan muutti äitinsä luota isälleen eikä ole enää vuosiin ollut äitinsä kanssa missään tekemisissä. Nyt tämä nainen elää yksinäistä ja katkeroitunutta elämää vihassaan rypien. Ei mikään kiva loppuelämä.

Avioerohan oli hänellä vain jäävuoren huippu hänenkin pahasta olostaan, jota muut ovat hänelle aiheuttaneet, koska se ex-ystäväsi on voinut olla samanlaisen manipuloinnin uhri, kuin minäkin olen jo lapsuudessaan. Siinä lähtee koko elämä väärille urille eikä uhri saa apua.

Ap

Mahdollisesti. En ole pitänyt häneen yhteyttä enää moneen vuoteen, lapsiaan näen silloin tällöin. Eivät hekään ole pitäneet yhteyttä äitiinsä.

Surullista. Lapset ovat joko neutraaleja, pahoillaan, katkeria tai ylimielisesti suhtautuvia tapahtuneesta? Viimeksi mainitut ovat perseimmästä.

Ap

Lapset tekevät kuten kaikki muutkin tämän ex-ystäväni läheiset eli huolehtivat omasta hyvinvoinnistaan jättämällä taakseen myrkyllisen ihmissuhteen. Kun toista ihmistä ei voi muuttaa ja tästä ihmissuhteesta on vain haittaa, on parempi jättää taakseen koko ihmissuhde.

Niin niin, mutta mitähän asiassa sisimmässään kokevat? Typerää kuvitella, että eivät mitään.

Ap

Tietenkin ovat pahoillaan asiasta, mutta kuten sanoin: toista ihmistä ei voi muuttaa. Lasten täytyy jatkaa omaa elämäänsä ilman yhteyttä äitiinsä. Onneksi heillä on tasapainoinen isä, puolisot ja omia lapsia, ystäviä ja muita ihmissuhteita. Heidän äidillään ei ole enää mitään näistä, koska karkoitti katkeruudellaan ja vihamielisyydellään kaikki ihmiset ympäriltään.

Voi että sä vaikutat lapselliselta syytellessäsi sitä entistä ystävääsi, hän on voinut olla lapsuutensa ajan esim. secondary wounded, ne arvet eivät ilman apua parane ihmisestä koskaan.

Ap

Hänelle ehdotettiin lukuisia kertoja, että hakisi ongelmiinsa apua. Ei hakenut. Mä jaksoin kuunnella hänen angstejaan viisi vuotta ja sitten alkoi mullekin riittää, kun mikään ei koskaan muuttunut yhtään paremmaksi ja hän vain aina velloi katkeruudessaan ja vihamielisyydessään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun elämäni ainakin kuuluisi olla helppoa, olen varakas, fiksu, kivan näköinen jne.

Ap

Minulla on tunne-elämältään epävakaan persoonallisuuden diagnoosin saanut ystävä. Sinuun verrattuna hän ei kuitenkaan ole vielä yhtään mitään.

Miten niin? Mä hallitsen käytökseni, hänkö ei hallitse?

Ap

Hyvin tunnut hallitsevan, realiteettien tajuakin löytyy myös... tai sitten ei.

Ai sinulle realiteetti on se, että elämä on pskaa, deal with it? No, mulle ei ole. Olen sen verran paremmista piireistä.

Ap

Elämä ei ole yhtään paskaa, jos on iloinen ja hyväntuulinen, sekä ystävällinen ja kohtelias muita kohtaan. Kummasti ne muutkaan ei koe mitään tarvetta loukata, kun itse käyttäytyy kivasti.

T. työtön

Ehhehe. Sillä ei ole välttämättä mitään yhteyttä siihen, millaista kohtelua saa, kun ei liikuta vain pinnallisella tapaan kaupan kassan -tasolla, miten itse käyttäytyy, tai miten iloinen itse on.

Ap

Ihan koko elämästä puhuin. Eipä ole tarvinnut esim. perheenjäsenten eikä työkaverien tai asiakkaiden sanoista loukkaantua kovin montaa kertaa. :)

Ethän sinä sitä valitse saaatanan mulkku, loukkaako jokin asia sinua. Jos niin kuvittelet, niin olet ylimielinen vässykkä, luultavasti jonkin sortin narsisti.

Ap

Nii-in, en valitsekaan. Pointti oli se, että kun ite on kiva, muutkin käyttäytyy kivasti, eivätkä loukkaa. :)

Olet vain sokea paskapäää, etkä tajua, milloin sinulle HALUTAAN pahaa, etkä sen takaa ymmärrä, että olet itse jo loukannut muita. Jatka vain naureskeluasi, saaatanan ihmiskunnan persläpi.

Ap

Miksi sä käyttäydyt noin ilkeästi? Ei mikään ihme että ihmiset haluaa loukata sua, kun sä vain raivoat ja kiroilet kaikille, jotka yrittää keskustella.

Hän päästi lapset menemään ilmeisesti istuttamatta heihin vastuuta ja syyllisyyttä osaamattomuudesta tulla toimeen äitinsä kanssa, kuten minun äitini teki. Oli mukamas minun syyni, että vihasin häntä. Ei, kyllä se oli ihan hänen oma vikansa. Ja vain hän olisi voinut lopettaa sen. Vaikuttaa asiaan.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun elämäni ainakin kuuluisi olla helppoa, olen varakas, fiksu, kivan näköinen jne.

Ap

Minulla on tunne-elämältään epävakaan persoonallisuuden diagnoosin saanut ystävä. Sinuun verrattuna hän ei kuitenkaan ole vielä yhtään mitään.

Miten niin? Mä hallitsen käytökseni, hänkö ei hallitse?

Ap

Hyvin tunnut hallitsevan, realiteettien tajuakin löytyy myös... tai sitten ei.

Ai sinulle realiteetti on se, että elämä on pskaa, deal with it? No, mulle ei ole. Olen sen verran paremmista piireistä.

Ap

Elämä ei ole yhtään paskaa, jos on iloinen ja hyväntuulinen, sekä ystävällinen ja kohtelias muita kohtaan. Kummasti ne muutkaan ei koe mitään tarvetta loukata, kun itse käyttäytyy kivasti.

T. työtön

Ehhehe. Sillä ei ole välttämättä mitään yhteyttä siihen, millaista kohtelua saa, kun ei liikuta vain pinnallisella tapaan kaupan kassan -tasolla, miten itse käyttäytyy, tai miten iloinen itse on.

Ap

Ihan koko elämästä puhuin. Eipä ole tarvinnut esim. perheenjäsenten eikä työkaverien tai asiakkaiden sanoista loukkaantua kovin montaa kertaa. :)

Ethän sinä sitä valitse saaatanan mulkku, loukkaako jokin asia sinua. Jos niin kuvittelet, niin olet ylimielinen vässykkä, luultavasti jonkin sortin narsisti.

Ap

Nii-in, en valitsekaan. Pointti oli se, että kun ite on kiva, muutkin käyttäytyy kivasti, eivätkä loukkaa. :)

Olet vain sokea paskapäää, etkä tajua, milloin sinulle HALUTAAN pahaa, etkä sen takaa ymmärrä, että olet itse jo loukannut muita. Jatka vain naureskeluasi, saaatanan ihmiskunnan persläpi.

Ap

Miksi sä käyttäydyt noin ilkeästi? Ei mikään ihme että ihmiset haluaa loukata sua, kun sä vain raivoat ja kiroilet kaikille, jotka yrittää keskustella.

No, näen mailien päähän, ettei tuo "ei kenestäkään loukkaantuja" ikinä kykenisi pahoittelemaan toisille aiheutuneita loukkauksia, jotka johtuisivat hänen viallisuudestaan ihmisenä. Sellaisia ihmisiä vihaan.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin olisin toivonut, että joku olisi minustakin pitänyt.

Ap

En tiedä, millainen ihminen olet perheesi ulkopuolisille ihmisille (työkavereillesi, ystävillesi jne), mutta täällä palstalla susta ainakin huokuu valtava vihamielisyys. Ei kukaan pidä sellaisesta ihmisestä. Susta pidetään sitten, kun sussa on jotain, mistä voi pitää.

Te olettekin säälittäviä raukkoja, joilla on pieni sydän. Oon aivan syystä vihainen.

Ap

Ole vain, ei se meitä liikuta mihinkään suuntaan. Sua itseäsi mä tässä lähinnä ajattelin. Mulla oli aikoinaan ystävä, joka ei päässyt yli avioerostaan vaan sen koko ajatusmaailma oli äärettömän vihamielinen ja myrkyllinen. Se karkoitti sillä elämästään kaikki ystävänsä ja kaverinsa. Kun sen lapset tulivat teini-ikään, jokainen vuorollaan muutti äitinsä luota isälleen eikä ole enää vuosiin ollut äitinsä kanssa missään tekemisissä. Nyt tämä nainen elää yksinäistä ja katkeroitunutta elämää vihassaan rypien. Ei mikään kiva loppuelämä.

Avioerohan oli hänellä vain jäävuoren huippu hänenkin pahasta olostaan, jota muut ovat hänelle aiheuttaneet, koska se ex-ystäväsi on voinut olla samanlaisen manipuloinnin uhri, kuin minäkin olen jo lapsuudessaan. Siinä lähtee koko elämä väärille urille eikä uhri saa apua.

Ap

Mahdollisesti. En ole pitänyt häneen yhteyttä enää moneen vuoteen, lapsiaan näen silloin tällöin. Eivät hekään ole pitäneet yhteyttä äitiinsä.

Surullista. Lapset ovat joko neutraaleja, pahoillaan, katkeria tai ylimielisesti suhtautuvia tapahtuneesta? Viimeksi mainitut ovat perseimmästä.

Ap

Lapset tekevät kuten kaikki muutkin tämän ex-ystäväni läheiset eli huolehtivat omasta hyvinvoinnistaan jättämällä taakseen myrkyllisen ihmissuhteen. Kun toista ihmistä ei voi muuttaa ja tästä ihmissuhteesta on vain haittaa, on parempi jättää taakseen koko ihmissuhde.

Niin niin, mutta mitähän asiassa sisimmässään kokevat? Typerää kuvitella, että eivät mitään.

Ap

Tietenkin ovat pahoillaan asiasta, mutta kuten sanoin: toista ihmistä ei voi muuttaa. Lasten täytyy jatkaa omaa elämäänsä ilman yhteyttä äitiinsä. Onneksi heillä on tasapainoinen isä, puolisot ja omia lapsia, ystäviä ja muita ihmissuhteita. Heidän äidillään ei ole enää mitään näistä, koska karkoitti katkeruudellaan ja vihamielisyydellään kaikki ihmiset ympäriltään.

Ja tuo äiti sentään päästi lapsensa menemään. Ilmeisesti ymmärsi itsellään olevan ongelmia. Mun äitihän ei halua ymmärtää. Tai siis tietenkin hänellä on muiden aiheuttamia ongelmia, mutta ei tajua, että hänellä on lapsuutensa aiheuttamia ongelmia edelleen, joista on tullut osa häntä, koska ei hae apua.

Ap

Ei hän itseasiassa päästänyt vaan lapset muuttivat isänsä luokse heti, kun olivat riittävän vanhoja päättämään asiasta. Ex-ystäväni ei olisi halunnut, että lapset muuttavat pois. Eikä halunnut, että  lapset lakkaavat pitämästä yhteyttä. Niin kuitenkin kävi, koska hän ihan omalla toiminnallaan olisi sairastuttanut myös lapsensakin, jos nämä eivät olisi ymmärtäneet lähteä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin olisin toivonut, että joku olisi minustakin pitänyt.

Ap

En tiedä, millainen ihminen olet perheesi ulkopuolisille ihmisille (työkavereillesi, ystävillesi jne), mutta täällä palstalla susta ainakin huokuu valtava vihamielisyys. Ei kukaan pidä sellaisesta ihmisestä. Susta pidetään sitten, kun sussa on jotain, mistä voi pitää.

Te olettekin säälittäviä raukkoja, joilla on pieni sydän. Oon aivan syystä vihainen.

Ap

Ole vain, ei se meitä liikuta mihinkään suuntaan. Sua itseäsi mä tässä lähinnä ajattelin. Mulla oli aikoinaan ystävä, joka ei päässyt yli avioerostaan vaan sen koko ajatusmaailma oli äärettömän vihamielinen ja myrkyllinen. Se karkoitti sillä elämästään kaikki ystävänsä ja kaverinsa. Kun sen lapset tulivat teini-ikään, jokainen vuorollaan muutti äitinsä luota isälleen eikä ole enää vuosiin ollut äitinsä kanssa missään tekemisissä. Nyt tämä nainen elää yksinäistä ja katkeroitunutta elämää vihassaan rypien. Ei mikään kiva loppuelämä.

Avioerohan oli hänellä vain jäävuoren huippu hänenkin pahasta olostaan, jota muut ovat hänelle aiheuttaneet, koska se ex-ystäväsi on voinut olla samanlaisen manipuloinnin uhri, kuin minäkin olen jo lapsuudessaan. Siinä lähtee koko elämä väärille urille eikä uhri saa apua.

Ap

Mahdollisesti. En ole pitänyt häneen yhteyttä enää moneen vuoteen, lapsiaan näen silloin tällöin. Eivät hekään ole pitäneet yhteyttä äitiinsä.

Surullista. Lapset ovat joko neutraaleja, pahoillaan, katkeria tai ylimielisesti suhtautuvia tapahtuneesta? Viimeksi mainitut ovat perseimmästä.

Ap

Lapset tekevät kuten kaikki muutkin tämän ex-ystäväni läheiset eli huolehtivat omasta hyvinvoinnistaan jättämällä taakseen myrkyllisen ihmissuhteen. Kun toista ihmistä ei voi muuttaa ja tästä ihmissuhteesta on vain haittaa, on parempi jättää taakseen koko ihmissuhde.

Niin niin, mutta mitähän asiassa sisimmässään kokevat? Typerää kuvitella, että eivät mitään.

Ap

Tietenkin ovat pahoillaan asiasta, mutta kuten sanoin: toista ihmistä ei voi muuttaa. Lasten täytyy jatkaa omaa elämäänsä ilman yhteyttä äitiinsä. Onneksi heillä on tasapainoinen isä, puolisot ja omia lapsia, ystäviä ja muita ihmissuhteita. Heidän äidillään ei ole enää mitään näistä, koska karkoitti katkeruudellaan ja vihamielisyydellään kaikki ihmiset ympäriltään.

Voi että sä vaikutat lapselliselta syytellessäsi sitä entistä ystävääsi, hän on voinut olla lapsuutensa ajan esim. secondary wounded, ne arvet eivät ilman apua parane ihmisestä koskaan.

Ap

Hänelle ehdotettiin lukuisia kertoja, että hakisi ongelmiinsa apua. Ei hakenut. Mä jaksoin kuunnella hänen angstejaan viisi vuotta ja sitten alkoi mullekin riittää, kun mikään ei koskaan muuttunut yhtään paremmaksi ja hän vain aina velloi katkeruudessaan ja vihamielisyydessään. 

Ei se mitään auta, että joku ehdottaa. Ihminen piää saada itse näkemään asian tarpeellisuus. Se vo olla toki ylivoimainen tehtävä. Mutta aivan turhaa mitään ehdotella, jos toinen ei asiaa itse ymmärrä. Se on kuin kaataisi itse vettä kaivoon.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun elämäni ainakin kuuluisi olla helppoa, olen varakas, fiksu, kivan näköinen jne.

Ap

Minulla on tunne-elämältään epävakaan persoonallisuuden diagnoosin saanut ystävä. Sinuun verrattuna hän ei kuitenkaan ole vielä yhtään mitään.

Miten niin? Mä hallitsen käytökseni, hänkö ei hallitse?

Ap

Hyvin tunnut hallitsevan, realiteettien tajuakin löytyy myös... tai sitten ei.

Ai sinulle realiteetti on se, että elämä on pskaa, deal with it? No, mulle ei ole. Olen sen verran paremmista piireistä.

Ap

Elämä ei ole yhtään paskaa, jos on iloinen ja hyväntuulinen, sekä ystävällinen ja kohtelias muita kohtaan. Kummasti ne muutkaan ei koe mitään tarvetta loukata, kun itse käyttäytyy kivasti.

T. työtön

Ehhehe. Sillä ei ole välttämättä mitään yhteyttä siihen, millaista kohtelua saa, kun ei liikuta vain pinnallisella tapaan kaupan kassan -tasolla, miten itse käyttäytyy, tai miten iloinen itse on.

Ap

Ihan koko elämästä puhuin. Eipä ole tarvinnut esim. perheenjäsenten eikä työkaverien tai asiakkaiden sanoista loukkaantua kovin montaa kertaa. :)

Ethän sinä sitä valitse saaatanan mulkku, loukkaako jokin asia sinua. Jos niin kuvittelet, niin olet ylimielinen vässykkä, luultavasti jonkin sortin narsisti.

Ap

Nii-in, en valitsekaan. Pointti oli se, että kun ite on kiva, muutkin käyttäytyy kivasti, eivätkä loukkaa. :)

Olet vain sokea paskapäää, etkä tajua, milloin sinulle HALUTAAN pahaa, etkä sen takaa ymmärrä, että olet itse jo loukannut muita. Jatka vain naureskeluasi, saaatanan ihmiskunnan persläpi.

Ap

Miksi kukaan haluaisi pahaa, kun en ole mitään pahaa tehnyt itsekään?

Työtön olen siksi, että työpaikkani menee talveksi kiinni :D Toki yritän koko ajan löytää jotain väliaikahommia täältä korvesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin olisin toivonut, että joku olisi minustakin pitänyt.

Ap

En tiedä, millainen ihminen olet perheesi ulkopuolisille ihmisille (työkavereillesi, ystävillesi jne), mutta täällä palstalla susta ainakin huokuu valtava vihamielisyys. Ei kukaan pidä sellaisesta ihmisestä. Susta pidetään sitten, kun sussa on jotain, mistä voi pitää.

Te olettekin säälittäviä raukkoja, joilla on pieni sydän. Oon aivan syystä vihainen.

Ap

Ole vain, ei se meitä liikuta mihinkään suuntaan. Sua itseäsi mä tässä lähinnä ajattelin. Mulla oli aikoinaan ystävä, joka ei päässyt yli avioerostaan vaan sen koko ajatusmaailma oli äärettömän vihamielinen ja myrkyllinen. Se karkoitti sillä elämästään kaikki ystävänsä ja kaverinsa. Kun sen lapset tulivat teini-ikään, jokainen vuorollaan muutti äitinsä luota isälleen eikä ole enää vuosiin ollut äitinsä kanssa missään tekemisissä. Nyt tämä nainen elää yksinäistä ja katkeroitunutta elämää vihassaan rypien. Ei mikään kiva loppuelämä.

Avioerohan oli hänellä vain jäävuoren huippu hänenkin pahasta olostaan, jota muut ovat hänelle aiheuttaneet, koska se ex-ystäväsi on voinut olla samanlaisen manipuloinnin uhri, kuin minäkin olen jo lapsuudessaan. Siinä lähtee koko elämä väärille urille eikä uhri saa apua.

Ap

Mahdollisesti. En ole pitänyt häneen yhteyttä enää moneen vuoteen, lapsiaan näen silloin tällöin. Eivät hekään ole pitäneet yhteyttä äitiinsä.

Surullista. Lapset ovat joko neutraaleja, pahoillaan, katkeria tai ylimielisesti suhtautuvia tapahtuneesta? Viimeksi mainitut ovat perseimmästä.

Ap

Lapset tekevät kuten kaikki muutkin tämän ex-ystäväni läheiset eli huolehtivat omasta hyvinvoinnistaan jättämällä taakseen myrkyllisen ihmissuhteen. Kun toista ihmistä ei voi muuttaa ja tästä ihmissuhteesta on vain haittaa, on parempi jättää taakseen koko ihmissuhde.

Niin niin, mutta mitähän asiassa sisimmässään kokevat? Typerää kuvitella, että eivät mitään.

Ap

Tietenkin ovat pahoillaan asiasta, mutta kuten sanoin: toista ihmistä ei voi muuttaa. Lasten täytyy jatkaa omaa elämäänsä ilman yhteyttä äitiinsä. Onneksi heillä on tasapainoinen isä, puolisot ja omia lapsia, ystäviä ja muita ihmissuhteita. Heidän äidillään ei ole enää mitään näistä, koska karkoitti katkeruudellaan ja vihamielisyydellään kaikki ihmiset ympäriltään.

Voi että sä vaikutat lapselliselta syytellessäsi sitä entistä ystävääsi, hän on voinut olla lapsuutensa ajan esim. secondary wounded, ne arvet eivät ilman apua parane ihmisestä koskaan.

Ap

Hänelle ehdotettiin lukuisia kertoja, että hakisi ongelmiinsa apua. Ei hakenut. Mä jaksoin kuunnella hänen angstejaan viisi vuotta ja sitten alkoi mullekin riittää, kun mikään ei koskaan muuttunut yhtään paremmaksi ja hän vain aina velloi katkeruudessaan ja vihamielisyydessään. 

Ei se mitään auta, että joku ehdottaa. Ihminen piää saada itse näkemään asian tarpeellisuus. Se vo olla toki ylivoimainen tehtävä. Mutta aivan turhaa mitään ehdotella, jos toinen ei asiaa itse ymmärrä. Se on kuin kaataisi itse vettä kaivoon.

Ap

No juuri näin. Hän ei halunnut hakea apua vaan oli mieluummin katkera ja vihainen. Muiden ihmisten ei kuitenkaan tarvitse sitä katkeruutta ja vihaisuutta katsella ja kuunnella. Nyt hän voi kaikessa rauhassa olla niin katkera ja vihainen kuin haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin olisin toivonut, että joku olisi minustakin pitänyt.

Ap

En tiedä, millainen ihminen olet perheesi ulkopuolisille ihmisille (työkavereillesi, ystävillesi jne), mutta täällä palstalla susta ainakin huokuu valtava vihamielisyys. Ei kukaan pidä sellaisesta ihmisestä. Susta pidetään sitten, kun sussa on jotain, mistä voi pitää.

Te olettekin säälittäviä raukkoja, joilla on pieni sydän. Oon aivan syystä vihainen.

Ap

Ole vain, ei se meitä liikuta mihinkään suuntaan. Sua itseäsi mä tässä lähinnä ajattelin. Mulla oli aikoinaan ystävä, joka ei päässyt yli avioerostaan vaan sen koko ajatusmaailma oli äärettömän vihamielinen ja myrkyllinen. Se karkoitti sillä elämästään kaikki ystävänsä ja kaverinsa. Kun sen lapset tulivat teini-ikään, jokainen vuorollaan muutti äitinsä luota isälleen eikä ole enää vuosiin ollut äitinsä kanssa missään tekemisissä. Nyt tämä nainen elää yksinäistä ja katkeroitunutta elämää vihassaan rypien. Ei mikään kiva loppuelämä.

Avioerohan oli hänellä vain jäävuoren huippu hänenkin pahasta olostaan, jota muut ovat hänelle aiheuttaneet, koska se ex-ystäväsi on voinut olla samanlaisen manipuloinnin uhri, kuin minäkin olen jo lapsuudessaan. Siinä lähtee koko elämä väärille urille eikä uhri saa apua.

Ap

Mahdollisesti. En ole pitänyt häneen yhteyttä enää moneen vuoteen, lapsiaan näen silloin tällöin. Eivät hekään ole pitäneet yhteyttä äitiinsä.

Surullista. Lapset ovat joko neutraaleja, pahoillaan, katkeria tai ylimielisesti suhtautuvia tapahtuneesta? Viimeksi mainitut ovat perseimmästä.

Ap

Lapset tekevät kuten kaikki muutkin tämän ex-ystäväni läheiset eli huolehtivat omasta hyvinvoinnistaan jättämällä taakseen myrkyllisen ihmissuhteen. Kun toista ihmistä ei voi muuttaa ja tästä ihmissuhteesta on vain haittaa, on parempi jättää taakseen koko ihmissuhde.

Niin niin, mutta mitähän asiassa sisimmässään kokevat? Typerää kuvitella, että eivät mitään.

Ap

Tietenkin ovat pahoillaan asiasta, mutta kuten sanoin: toista ihmistä ei voi muuttaa. Lasten täytyy jatkaa omaa elämäänsä ilman yhteyttä äitiinsä. Onneksi heillä on tasapainoinen isä, puolisot ja omia lapsia, ystäviä ja muita ihmissuhteita. Heidän äidillään ei ole enää mitään näistä, koska karkoitti katkeruudellaan ja vihamielisyydellään kaikki ihmiset ympäriltään.

Ja tuo äiti sentään päästi lapsensa menemään. Ilmeisesti ymmärsi itsellään olevan ongelmia. Mun äitihän ei halua ymmärtää. Tai siis tietenkin hänellä on muiden aiheuttamia ongelmia, mutta ei tajua, että hänellä on lapsuutensa aiheuttamia ongelmia edelleen, joista on tullut osa häntä, koska ei hae apua.

Ap

Ei hän itseasiassa päästänyt vaan lapset muuttivat isänsä luokse heti, kun olivat riittävän vanhoja päättämään asiasta. Ex-ystäväni ei olisi halunnut, että lapset muuttavat pois. Eikä halunnut, että  lapset lakkaavat pitämästä yhteyttä. Niin kuitenkin kävi, koska hän ihan omalla toiminnallaan olisi sairastuttanut myös lapsensakin, jos nämä eivät olisi ymmärtäneet lähteä.

Niin no.... minun äitini ainakin myös manipuloi minua uskomaan, että jos minä asuisin isäni kanssa elämäni menisi katuojaan, ja minusta tulisi muiden ihmisten hyljeksimä mikä lie. Minulla oli myös se tilanne, että isäni ei osannut sillälailla vastustaa äitiäni, että olisi halunnut riistää minut tältä. Myös isän oma elämä oli ehkä vähän surullista niihin aikoihin, mikä ei toki ole minun vikani. Minulla ei ollut mitään mahdollisuutta antaa äidin olla. Minua ois sitten syytetty äidin hylkäämisestä. Noita lapsia ei syytetty, vaan aikuiset auttoivat. Jos eivät olisi auttaneet ja se ihminen olisi puhunut heistä pahaa, jos he haluavat jättää äitinsä, niin olisivatko he jättäneet? Ja menneet minne?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin olisin toivonut, että joku olisi minustakin pitänyt.

Ap

En tiedä, millainen ihminen olet perheesi ulkopuolisille ihmisille (työkavereillesi, ystävillesi jne), mutta täällä palstalla susta ainakin huokuu valtava vihamielisyys. Ei kukaan pidä sellaisesta ihmisestä. Susta pidetään sitten, kun sussa on jotain, mistä voi pitää.

Te olettekin säälittäviä raukkoja, joilla on pieni sydän. Oon aivan syystä vihainen.

Ap

Ole vain, ei se meitä liikuta mihinkään suuntaan. Sua itseäsi mä tässä lähinnä ajattelin. Mulla oli aikoinaan ystävä, joka ei päässyt yli avioerostaan vaan sen koko ajatusmaailma oli äärettömän vihamielinen ja myrkyllinen. Se karkoitti sillä elämästään kaikki ystävänsä ja kaverinsa. Kun sen lapset tulivat teini-ikään, jokainen vuorollaan muutti äitinsä luota isälleen eikä ole enää vuosiin ollut äitinsä kanssa missään tekemisissä. Nyt tämä nainen elää yksinäistä ja katkeroitunutta elämää vihassaan rypien. Ei mikään kiva loppuelämä.

Avioerohan oli hänellä vain jäävuoren huippu hänenkin pahasta olostaan, jota muut ovat hänelle aiheuttaneet, koska se ex-ystäväsi on voinut olla samanlaisen manipuloinnin uhri, kuin minäkin olen jo lapsuudessaan. Siinä lähtee koko elämä väärille urille eikä uhri saa apua.

Ap

Mahdollisesti. En ole pitänyt häneen yhteyttä enää moneen vuoteen, lapsiaan näen silloin tällöin. Eivät hekään ole pitäneet yhteyttä äitiinsä.

Surullista. Lapset ovat joko neutraaleja, pahoillaan, katkeria tai ylimielisesti suhtautuvia tapahtuneesta? Viimeksi mainitut ovat perseimmästä.

Ap

Lapset tekevät kuten kaikki muutkin tämän ex-ystäväni läheiset eli huolehtivat omasta hyvinvoinnistaan jättämällä taakseen myrkyllisen ihmissuhteen. Kun toista ihmistä ei voi muuttaa ja tästä ihmissuhteesta on vain haittaa, on parempi jättää taakseen koko ihmissuhde.

Niin niin, mutta mitähän asiassa sisimmässään kokevat? Typerää kuvitella, että eivät mitään.

Ap

Tietenkin ovat pahoillaan asiasta, mutta kuten sanoin: toista ihmistä ei voi muuttaa. Lasten täytyy jatkaa omaa elämäänsä ilman yhteyttä äitiinsä. Onneksi heillä on tasapainoinen isä, puolisot ja omia lapsia, ystäviä ja muita ihmissuhteita. Heidän äidillään ei ole enää mitään näistä, koska karkoitti katkeruudellaan ja vihamielisyydellään kaikki ihmiset ympäriltään.

Voi että sä vaikutat lapselliselta syytellessäsi sitä entistä ystävääsi, hän on voinut olla lapsuutensa ajan esim. secondary wounded, ne arvet eivät ilman apua parane ihmisestä koskaan.

Ap

Hänelle ehdotettiin lukuisia kertoja, että hakisi ongelmiinsa apua. Ei hakenut. Mä jaksoin kuunnella hänen angstejaan viisi vuotta ja sitten alkoi mullekin riittää, kun mikään ei koskaan muuttunut yhtään paremmaksi ja hän vain aina velloi katkeruudessaan ja vihamielisyydessään. 

Ei se mitään auta, että joku ehdottaa. Ihminen piää saada itse näkemään asian tarpeellisuus. Se vo olla toki ylivoimainen tehtävä. Mutta aivan turhaa mitään ehdotella, jos toinen ei asiaa itse ymmärrä. Se on kuin kaataisi itse vettä kaivoon.

Ap

No juuri näin. Hän ei halunnut hakea apua vaan oli mieluummin katkera ja vihainen. Muiden ihmisten ei kuitenkaan tarvitse sitä katkeruutta ja vihaisuutta katsella ja kuunnella. Nyt hän voi kaikessa rauhassa olla niin katkera ja vihainen kuin haluaa.

No ei se niin ole, että ihminen ei halua apua ja on mieluummin katkera ja vihainen, vaan hän ei vain nähnyt tarvettaan avulle, se on surullista, mutta sinä vain syyttelet häntä. Ja sinä et saanut häntä näkemään avun hakemisen tarpeellisuutta, älä pese käsiäsi siitä. Ja siis jos hän ei uskonut saavansa apua, niin mitä järkeä hänen olisi ollut minnekään mennä vain kuuntelemaan ilmeisiä haukkuja siitä, millainen on?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin olisin toivonut, että joku olisi minustakin pitänyt.

Ap

En tiedä, millainen ihminen olet perheesi ulkopuolisille ihmisille (työkavereillesi, ystävillesi jne), mutta täällä palstalla susta ainakin huokuu valtava vihamielisyys. Ei kukaan pidä sellaisesta ihmisestä. Susta pidetään sitten, kun sussa on jotain, mistä voi pitää.

Te olettekin säälittäviä raukkoja, joilla on pieni sydän. Oon aivan syystä vihainen.

Ap

Ole vain, ei se meitä liikuta mihinkään suuntaan. Sua itseäsi mä tässä lähinnä ajattelin. Mulla oli aikoinaan ystävä, joka ei päässyt yli avioerostaan vaan sen koko ajatusmaailma oli äärettömän vihamielinen ja myrkyllinen. Se karkoitti sillä elämästään kaikki ystävänsä ja kaverinsa. Kun sen lapset tulivat teini-ikään, jokainen vuorollaan muutti äitinsä luota isälleen eikä ole enää vuosiin ollut äitinsä kanssa missään tekemisissä. Nyt tämä nainen elää yksinäistä ja katkeroitunutta elämää vihassaan rypien. Ei mikään kiva loppuelämä.

Avioerohan oli hänellä vain jäävuoren huippu hänenkin pahasta olostaan, jota muut ovat hänelle aiheuttaneet, koska se ex-ystäväsi on voinut olla samanlaisen manipuloinnin uhri, kuin minäkin olen jo lapsuudessaan. Siinä lähtee koko elämä väärille urille eikä uhri saa apua.

Ap

Mahdollisesti. En ole pitänyt häneen yhteyttä enää moneen vuoteen, lapsiaan näen silloin tällöin. Eivät hekään ole pitäneet yhteyttä äitiinsä.

Surullista. Lapset ovat joko neutraaleja, pahoillaan, katkeria tai ylimielisesti suhtautuvia tapahtuneesta? Viimeksi mainitut ovat perseimmästä.

Ap

Lapset tekevät kuten kaikki muutkin tämän ex-ystäväni läheiset eli huolehtivat omasta hyvinvoinnistaan jättämällä taakseen myrkyllisen ihmissuhteen. Kun toista ihmistä ei voi muuttaa ja tästä ihmissuhteesta on vain haittaa, on parempi jättää taakseen koko ihmissuhde.

Niin niin, mutta mitähän asiassa sisimmässään kokevat? Typerää kuvitella, että eivät mitään.

Ap

Tietenkin ovat pahoillaan asiasta, mutta kuten sanoin: toista ihmistä ei voi muuttaa. Lasten täytyy jatkaa omaa elämäänsä ilman yhteyttä äitiinsä. Onneksi heillä on tasapainoinen isä, puolisot ja omia lapsia, ystäviä ja muita ihmissuhteita. Heidän äidillään ei ole enää mitään näistä, koska karkoitti katkeruudellaan ja vihamielisyydellään kaikki ihmiset ympäriltään.

Ja tuo äiti sentään päästi lapsensa menemään. Ilmeisesti ymmärsi itsellään olevan ongelmia. Mun äitihän ei halua ymmärtää. Tai siis tietenkin hänellä on muiden aiheuttamia ongelmia, mutta ei tajua, että hänellä on lapsuutensa aiheuttamia ongelmia edelleen, joista on tullut osa häntä, koska ei hae apua.

Ap

Ei hän itseasiassa päästänyt vaan lapset muuttivat isänsä luokse heti, kun olivat riittävän vanhoja päättämään asiasta. Ex-ystäväni ei olisi halunnut, että lapset muuttavat pois. Eikä halunnut, että  lapset lakkaavat pitämästä yhteyttä. Niin kuitenkin kävi, koska hän ihan omalla toiminnallaan olisi sairastuttanut myös lapsensakin, jos nämä eivät olisi ymmärtäneet lähteä.

Niin no.... minun äitini ainakin myös manipuloi minua uskomaan, että jos minä asuisin isäni kanssa elämäni menisi katuojaan, ja minusta tulisi muiden ihmisten hyljeksimä mikä lie. Minulla oli myös se tilanne, että isäni ei osannut sillälailla vastustaa äitiäni, että olisi halunnut riistää minut tältä. Myös isän oma elämä oli ehkä vähän surullista niihin aikoihin, mikä ei toki ole minun vikani. Minulla ei ollut mitään mahdollisuutta antaa äidin olla. Minua ois sitten syytetty äidin hylkäämisestä. Noita lapsia ei syytetty, vaan aikuiset auttoivat. Jos eivät olisi auttaneet ja se ihminen olisi puhunut heistä pahaa, jos he haluavat jättää äitinsä, niin olisivatko he jättäneet? Ja menneet minne?

Ap

Ja siis äidilleni olisi ollut lähinnä nöyryytys, jos isä olisi riistänyt minut häneltä, e hän minua siksi halunnut pitää, että rakasti minua tai välitti minusta.

Ap