Minkä takia joku ihminen ei välitä siitä, että on pahoittanut toisen mielen? Saattaa jopa loukkaantua asiasta sanottaessa?
Miten ihmeessä kehtaa vieläpä syytellä mielensä pahoittanutta liian herkäksi tms, haluaako siis jatkaa ystävänä, miksi kuvittelee enää olevansa sellainen? Eli että sen toisen pitäisi nyt vain hymyillä ja olla iloinen kun saa olla tämän toisen kanssa?
Kommentit (245)
Niin kai siitä nyt tulee vttu konflikti, jos minut on manipuloitu ottamaan kaikki syyt aina niskoilleni, ja minä itse tiedän, etten ole ainoa syypää mihinkään!? Mutta se kun ei KETÄÄN koskaan kiinnosta. Ja minua vain syytetään kaikesta.
Ap
Ihanaa, etten ole tosiaan vastuussa siitä, mitä muut odottaa ja miten he mustamaalaavat minua ympäriinsä ja pitävät paskana ja syyllisenä ja vaikka minä. Ihan oma äiti. Ihanaa, etten ole vastuussa siitä! Sepä helpottaakin ihan vtusti!
Ap
Minäkin olisin toivonut, että joku olisi minustakin pitänyt.
Ap
Mutta onneksi mä silti pidän itse itsestäni. Enemmän, kuin kenestäkään muusta. Minä olen hyvä ihminen,kävellyt läpi tuon kaiken paskan (ei ole ollut vaihtoehtoa, paitsi kuolla).
Ap
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olisin toivonut, että joku olisi minustakin pitänyt.
Ap
En tiedä, millainen ihminen olet perheesi ulkopuolisille ihmisille (työkavereillesi, ystävillesi jne), mutta täällä palstalla susta ainakin huokuu valtava vihamielisyys. Ei kukaan pidä sellaisesta ihmisestä. Susta pidetään sitten, kun sussa on jotain, mistä voi pitää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olisin toivonut, että joku olisi minustakin pitänyt.
ApEn tiedä, millainen ihminen olet perheesi ulkopuolisille ihmisille (työkavereillesi, ystävillesi jne), mutta täällä palstalla susta ainakin huokuu valtava vihamielisyys. Ei kukaan pidä sellaisesta ihmisestä. Susta pidetään sitten, kun sussa on jotain, mistä voi pitää.
Te olettekin säälittäviä raukkoja, joilla on pieni sydän. Oon aivan syystä vihainen.
Ap
En minä tullaisia "tavallisia" ihmisiä haluakaan ystävikseni, jotka koitatte manipuloida omat virheenne ja vikanne toisten syyksi. Mä etsin ihmisiä, joilla on laajempi näkemys elämästä, ihmisistä ja siitä, miten ihmistä on voitu kiusata. Eivät näe vihaa siitä sen kiusatun ominaisuutena.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olisin toivonut, että joku olisi minustakin pitänyt.
ApEn tiedä, millainen ihminen olet perheesi ulkopuolisille ihmisille (työkavereillesi, ystävillesi jne), mutta täällä palstalla susta ainakin huokuu valtava vihamielisyys. Ei kukaan pidä sellaisesta ihmisestä. Susta pidetään sitten, kun sussa on jotain, mistä voi pitää.
Te olettekin säälittäviä raukkoja, joilla on pieni sydän. Oon aivan syystä vihainen.
Ap
Ole vain, ei se meitä liikuta mihinkään suuntaan. Sua itseäsi mä tässä lähinnä ajattelin. Mulla oli aikoinaan ystävä, joka ei päässyt yli avioerostaan vaan sen koko ajatusmaailma oli äärettömän vihamielinen ja myrkyllinen. Se karkoitti sillä elämästään kaikki ystävänsä ja kaverinsa. Kun sen lapset tulivat teini-ikään, jokainen vuorollaan muutti äitinsä luota isälleen eikä ole enää vuosiin ollut äitinsä kanssa missään tekemisissä. Nyt tämä nainen elää yksinäistä ja katkeroitunutta elämää vihassaan rypien. Ei mikään kiva loppuelämä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olisin toivonut, että joku olisi minustakin pitänyt.
ApEn tiedä, millainen ihminen olet perheesi ulkopuolisille ihmisille (työkavereillesi, ystävillesi jne), mutta täällä palstalla susta ainakin huokuu valtava vihamielisyys. Ei kukaan pidä sellaisesta ihmisestä. Susta pidetään sitten, kun sussa on jotain, mistä voi pitää.
Te olettekin säälittäviä raukkoja, joilla on pieni sydän. Oon aivan syystä vihainen.
ApOle vain, ei se meitä liikuta mihinkään suuntaan. Sua itseäsi mä tässä lähinnä ajattelin. Mulla oli aikoinaan ystävä, joka ei päässyt yli avioerostaan vaan sen koko ajatusmaailma oli äärettömän vihamielinen ja myrkyllinen. Se karkoitti sillä elämästään kaikki ystävänsä ja kaverinsa. Kun sen lapset tulivat teini-ikään, jokainen vuorollaan muutti äitinsä luota isälleen eikä ole enää vuosiin ollut äitinsä kanssa missään tekemisissä. Nyt tämä nainen elää yksinäistä ja katkeroitunutta elämää vihassaan rypien. Ei mikään kiva loppuelämä.
Niin no, minä en ainakaan olisi katkera, jos minun elämässäni ei ole tuollaiia kusipäitä, jotka eivät ymmärrä minua. Toki se on omalla vastuulla löytää ihmisiä, jotka välittävät aidosti ja ymmärtävät pahaaa oloa, ja miten se halvaannuttaa ja ei ole kuva kyseisestä ihmisestä ja hänen luonteestaan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olisin toivonut, että joku olisi minustakin pitänyt.
ApEn tiedä, millainen ihminen olet perheesi ulkopuolisille ihmisille (työkavereillesi, ystävillesi jne), mutta täällä palstalla susta ainakin huokuu valtava vihamielisyys. Ei kukaan pidä sellaisesta ihmisestä. Susta pidetään sitten, kun sussa on jotain, mistä voi pitää.
Te olettekin säälittäviä raukkoja, joilla on pieni sydän. Oon aivan syystä vihainen.
ApOle vain, ei se meitä liikuta mihinkään suuntaan. Sua itseäsi mä tässä lähinnä ajattelin. Mulla oli aikoinaan ystävä, joka ei päässyt yli avioerostaan vaan sen koko ajatusmaailma oli äärettömän vihamielinen ja myrkyllinen. Se karkoitti sillä elämästään kaikki ystävänsä ja kaverinsa. Kun sen lapset tulivat teini-ikään, jokainen vuorollaan muutti äitinsä luota isälleen eikä ole enää vuosiin ollut äitinsä kanssa missään tekemisissä. Nyt tämä nainen elää yksinäistä ja katkeroitunutta elämää vihassaan rypien. Ei mikään kiva loppuelämä.
Kiitos, kun jaoit tämän tarinan. Näinhän se voi mennä, jos antaa vihalle vallan.
Vierailija kirjoitti:
Keksin juuri ehtymättömän energialähteen. 2 narsistia loukkaamassa toisiaan ja loukkaantumassa vuorotellen toisen loukkaantumisesta. Ikiliikkuja!
Aivan, interpersoonallinen ikiliikkuja. Eikä osallistujia tarvitse rajoittaa kahteen, sitä vinhemmin ikiliikkuja liikkuu, mitä enemmän narsisteja on yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olisin toivonut, että joku olisi minustakin pitänyt.
ApEn tiedä, millainen ihminen olet perheesi ulkopuolisille ihmisille (työkavereillesi, ystävillesi jne), mutta täällä palstalla susta ainakin huokuu valtava vihamielisyys. Ei kukaan pidä sellaisesta ihmisestä. Susta pidetään sitten, kun sussa on jotain, mistä voi pitää.
Te olettekin säälittäviä raukkoja, joilla on pieni sydän. Oon aivan syystä vihainen.
ApOle vain, ei se meitä liikuta mihinkään suuntaan. Sua itseäsi mä tässä lähinnä ajattelin. Mulla oli aikoinaan ystävä, joka ei päässyt yli avioerostaan vaan sen koko ajatusmaailma oli äärettömän vihamielinen ja myrkyllinen. Se karkoitti sillä elämästään kaikki ystävänsä ja kaverinsa. Kun sen lapset tulivat teini-ikään, jokainen vuorollaan muutti äitinsä luota isälleen eikä ole enää vuosiin ollut äitinsä kanssa missään tekemisissä. Nyt tämä nainen elää yksinäistä ja katkeroitunutta elämää vihassaan rypien. Ei mikään kiva loppuelämä.
Avioerohan oli hänellä vain jäävuoren huippu hänenkin pahasta olostaan, jota muut ovat hänelle aiheuttaneet, koska se ex-ystäväsi on voinut olla samanlaisen manipuloinnin uhri, kuin minäkin olen jo lapsuudessaan. Siinä lähtee koko elämä väärille urille eikä uhri saa apua.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olisin toivonut, että joku olisi minustakin pitänyt.
ApEn tiedä, millainen ihminen olet perheesi ulkopuolisille ihmisille (työkavereillesi, ystävillesi jne), mutta täällä palstalla susta ainakin huokuu valtava vihamielisyys. Ei kukaan pidä sellaisesta ihmisestä. Susta pidetään sitten, kun sussa on jotain, mistä voi pitää.
Te olettekin säälittäviä raukkoja, joilla on pieni sydän. Oon aivan syystä vihainen.
ApOle vain, ei se meitä liikuta mihinkään suuntaan. Sua itseäsi mä tässä lähinnä ajattelin. Mulla oli aikoinaan ystävä, joka ei päässyt yli avioerostaan vaan sen koko ajatusmaailma oli äärettömän vihamielinen ja myrkyllinen. Se karkoitti sillä elämästään kaikki ystävänsä ja kaverinsa. Kun sen lapset tulivat teini-ikään, jokainen vuorollaan muutti äitinsä luota isälleen eikä ole enää vuosiin ollut äitinsä kanssa missään tekemisissä. Nyt tämä nainen elää yksinäistä ja katkeroitunutta elämää vihassaan rypien. Ei mikään kiva loppuelämä.
Niin no, minä en ainakaan olisi katkera, jos minun elämässäni ei ole tuollaiia kusipäitä, jotka eivät ymmärrä minua. Toki se on omalla vastuulla löytää ihmisiä, jotka välittävät aidosti ja ymmärtävät pahaaa oloa, ja miten se halvaannuttaa ja ei ole kuva kyseisestä ihmisestä ja hänen luonteestaan.
Ap
Onnea etsintään!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olisin toivonut, että joku olisi minustakin pitänyt.
ApEn tiedä, millainen ihminen olet perheesi ulkopuolisille ihmisille (työkavereillesi, ystävillesi jne), mutta täällä palstalla susta ainakin huokuu valtava vihamielisyys. Ei kukaan pidä sellaisesta ihmisestä. Susta pidetään sitten, kun sussa on jotain, mistä voi pitää.
Te olettekin säälittäviä raukkoja, joilla on pieni sydän. Oon aivan syystä vihainen.
ApOle vain, ei se meitä liikuta mihinkään suuntaan. Sua itseäsi mä tässä lähinnä ajattelin. Mulla oli aikoinaan ystävä, joka ei päässyt yli avioerostaan vaan sen koko ajatusmaailma oli äärettömän vihamielinen ja myrkyllinen. Se karkoitti sillä elämästään kaikki ystävänsä ja kaverinsa. Kun sen lapset tulivat teini-ikään, jokainen vuorollaan muutti äitinsä luota isälleen eikä ole enää vuosiin ollut äitinsä kanssa missään tekemisissä. Nyt tämä nainen elää yksinäistä ja katkeroitunutta elämää vihassaan rypien. Ei mikään kiva loppuelämä.
Kiitos, kun jaoit tämän tarinan. Näinhän se voi mennä, jos antaa vihalle vallan.
Pikemminkin viha ei ole tuossa tarinassa saanut vielä kunnolla valtaa. Eli ex-ystävä ei ole vihallaan vielä voittanut hänelle tehtyjä vääryyksiä ja mnipuloijia, vaan antanut heidän raiskata henkisesti itsensä, ja siitä paha olo ja viha kumpuaa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olisin toivonut, että joku olisi minustakin pitänyt.
ApEn tiedä, millainen ihminen olet perheesi ulkopuolisille ihmisille (työkavereillesi, ystävillesi jne), mutta täällä palstalla susta ainakin huokuu valtava vihamielisyys. Ei kukaan pidä sellaisesta ihmisestä. Susta pidetään sitten, kun sussa on jotain, mistä voi pitää.
Te olettekin säälittäviä raukkoja, joilla on pieni sydän. Oon aivan syystä vihainen.
ApOle vain, ei se meitä liikuta mihinkään suuntaan. Sua itseäsi mä tässä lähinnä ajattelin. Mulla oli aikoinaan ystävä, joka ei päässyt yli avioerostaan vaan sen koko ajatusmaailma oli äärettömän vihamielinen ja myrkyllinen. Se karkoitti sillä elämästään kaikki ystävänsä ja kaverinsa. Kun sen lapset tulivat teini-ikään, jokainen vuorollaan muutti äitinsä luota isälleen eikä ole enää vuosiin ollut äitinsä kanssa missään tekemisissä. Nyt tämä nainen elää yksinäistä ja katkeroitunutta elämää vihassaan rypien. Ei mikään kiva loppuelämä.
Avioerohan oli hänellä vain jäävuoren huippu hänenkin pahasta olostaan, jota muut ovat hänelle aiheuttaneet, koska se ex-ystäväsi on voinut olla samanlaisen manipuloinnin uhri, kuin minäkin olen jo lapsuudessaan. Siinä lähtee koko elämä väärille urille eikä uhri saa apua.
Ap
Luuletko oikeasti, että elämä ylipäätään on hirveän helppoa suurimmalle osalle? Kasvun paikka olisi nyt tässä. Jokaisella on oma tarinansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olisin toivonut, että joku olisi minustakin pitänyt.
ApEn tiedä, millainen ihminen olet perheesi ulkopuolisille ihmisille (työkavereillesi, ystävillesi jne), mutta täällä palstalla susta ainakin huokuu valtava vihamielisyys. Ei kukaan pidä sellaisesta ihmisestä. Susta pidetään sitten, kun sussa on jotain, mistä voi pitää.
Te olettekin säälittäviä raukkoja, joilla on pieni sydän. Oon aivan syystä vihainen.
ApOle vain, ei se meitä liikuta mihinkään suuntaan. Sua itseäsi mä tässä lähinnä ajattelin. Mulla oli aikoinaan ystävä, joka ei päässyt yli avioerostaan vaan sen koko ajatusmaailma oli äärettömän vihamielinen ja myrkyllinen. Se karkoitti sillä elämästään kaikki ystävänsä ja kaverinsa. Kun sen lapset tulivat teini-ikään, jokainen vuorollaan muutti äitinsä luota isälleen eikä ole enää vuosiin ollut äitinsä kanssa missään tekemisissä. Nyt tämä nainen elää yksinäistä ja katkeroitunutta elämää vihassaan rypien. Ei mikään kiva loppuelämä.
Niin no, minä en ainakaan olisi katkera, jos minun elämässäni ei ole tuollaiia kusipäitä, jotka eivät ymmärrä minua. Toki se on omalla vastuulla löytää ihmisiä, jotka välittävät aidosti ja ymmärtävät pahaaa oloa, ja miten se halvaannuttaa ja ei ole kuva kyseisestä ihmisestä ja hänen luonteestaan.
ApOnnea etsintään!
Tuskinpa siinä onnesta on kyse, vaan ihan siitä, että avaa sydämensä ihmisille, jotka ovat sen arvoisia.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olisin toivonut, että joku olisi minustakin pitänyt.
ApEn tiedä, millainen ihminen olet perheesi ulkopuolisille ihmisille (työkavereillesi, ystävillesi jne), mutta täällä palstalla susta ainakin huokuu valtava vihamielisyys. Ei kukaan pidä sellaisesta ihmisestä. Susta pidetään sitten, kun sussa on jotain, mistä voi pitää.
Te olettekin säälittäviä raukkoja, joilla on pieni sydän. Oon aivan syystä vihainen.
ApOle vain, ei se meitä liikuta mihinkään suuntaan. Sua itseäsi mä tässä lähinnä ajattelin. Mulla oli aikoinaan ystävä, joka ei päässyt yli avioerostaan vaan sen koko ajatusmaailma oli äärettömän vihamielinen ja myrkyllinen. Se karkoitti sillä elämästään kaikki ystävänsä ja kaverinsa. Kun sen lapset tulivat teini-ikään, jokainen vuorollaan muutti äitinsä luota isälleen eikä ole enää vuosiin ollut äitinsä kanssa missään tekemisissä. Nyt tämä nainen elää yksinäistä ja katkeroitunutta elämää vihassaan rypien. Ei mikään kiva loppuelämä.
Avioerohan oli hänellä vain jäävuoren huippu hänenkin pahasta olostaan, jota muut ovat hänelle aiheuttaneet, koska se ex-ystäväsi on voinut olla samanlaisen manipuloinnin uhri, kuin minäkin olen jo lapsuudessaan. Siinä lähtee koko elämä väärille urille eikä uhri saa apua.
ApLuuletko oikeasti, että elämä ylipäätään on hirveän helppoa suurimmalle osalle? Kasvun paikka olisi nyt tässä. Jokaisella on oma tarinansa.
Mitä sillä on väliä, monelleko se on helppoa? Minä ainakin haluan, että oma elämäni on helppoa. Se on ihan itsestä kiinni, mutta apua siihen tarvitsee, sen hakeminen on usein se kynnyskysymys.
Ap
Ja siis tietenkin myös avun saaminen on kynnyskysymys, ei kaikki terapeutitkaan osaa kaikkia auttaa, ei, vaikka kemioiltaan olisivatkin mukavia. Meinaan kokemusta on.
Ap
Mun elämäni ainakin kuuluisi olla helppoa, olen varakas, fiksu, kivan näköinen jne.
Ap
Minua on manipuloitu nimenomaan ottamaan syyt niskoilleni (äitini esimerkiksi). Ja minä otin. En minä mistään mitään tajunnut.
Ap