Lue keskustelun säännöt.
"Pakottavatko" sinunkin ystäväsi sinut viettämään aikaa lapsensa/lapsiensa kanssa?
19.09.2018 |
Toisen ketjun innoittamana. Eilen kävi taas itselleni niin. Kaveri soitti ja kysyi haluanko lähteä pyörimään jonnekin, jos vaikka keksis jotain. No olin tottakai innoissani, kun en tuon ystävän kanssa ole pariin viikkoon edes nähnyt ja olin jo ihan turtana monen tunnin palstailun jäljiltä muutenkin, valmiina tekemään jotain järkevää ja kivaa.
No ilo loppui lyhyeen, kun kaveri tuli hakemaan ja näin jo kaukaa, että kaverin 7-vuotias poika kurkkii takapenkiltä. Hengailtiin 4-5 tuntia ja suurin osa ajasta meni pojan asioita tai hänen kanssaan kommunikoidessa. Olin rättiväsynyt kun pääsin viimein takaisin kotiin. Oletettu rento kaverihetki olikin uuvuttava taistelu oman jaksamisensa kanssa.
No, annan jälleen kerran omassa mielessäni anteeksi ystäväni kyvyttömyyttä ajatella asioita minun kannaltani. Ja joo, olen tosi paha aikuinen ihminen kun en halua viettää aikaani lasten kanssa. Kivittäkää, olkaa hyvä.
Kommentit (73)
7-vuotias? Eikö sen ikäisen olisi voinut jättää jo muutamaksi tunniksi yksin kotiinkin? Vai onko kyseessä erityislapsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä kohdin se pakottaminen tapahtui? Siinä kun oletit että tapaatte kahdestaan? Siinä kun et kysynyt asiaa? Siinä kun olit aikuisena ihmisenä riippuvainen kaverin kyydistä?
Toki jos teillä on tapana nähdä kahdestaan, ja lapsen mukanaolo oli yllätys, niin sitten olet ehkä päätynyt tilanteeseen tahtomattasi. Ymmärrän että voi olla ikävä ylläri, mutta luulisi kertaluontoisestu kestävän. Ja silloin tuskin käyttäisit ilmaisua "taas" ja olisit niin perin juurin kypsä. Jos tämä taas on tapa, niin et päätynyt siihen tahtomattasi vaan kyvyttömyyttäsi kommunikoida. "Meinasitko että kahdestaan vai...?" tai "Musta olisi kiva nähdä välillä ihan kahdestaan." tai "Mun on jotenkin helpompin jutella kun saadaan olla aikuisten kesken." tai "Tuun omalla kyydillä kun en tiedä miten pitkään jaksan olla kun oon aika väsynyt."
"Pakottaminen" tapahtui siinä kohtaa, kun hän jätti mainitsematta, että hänellä on lapsi mukanaan ja mielestäni olisi ollut omituista kysyä erikseen ystävältäni, että onko hänellä lapsi mukana, kun hänen puheistaan se ei ilmennyt.
En omista itse autoa, enkä edes ajokorttia ja tämä ystäväni asuu syrjemmässä noin 20 km. päässä näiltä meidän "hoodeilta", josta ystävänikin on kotoisin. Sen jälkeen kun hän joskus muutti nykyiseen asuinpaikkaansa, niin tapaamisemme on mennyt aina niin, että hän ottaa yhteyttä kun on mahdollista viettää aikaa ja tietenkin hän tulee sieltä "korvesta" tänne kylille, jossa meidän yhteiset mielitekomme on mahdollista toteuttaa.
Valitettavasti ystävälläni on melko alhainen kritiikin sietokyky ja hän suuttuisi minulle, jos ottaisin tämän lapsiasian puheeksi ja minä en pidä lainkaan riitelystä, joten mieluummin siedän nuo satunnaiset "pakottamiset". Hän ei kuitenkaan ole ainut ystävä, joka tuota tekee ja siksi tuo "taas".
Ap
Jos et ole sanallakaan vihjannut että käytäntö sinua häiritsee tai millään toiminnallasi pyrkinyt välttämään tilanteeseen joutumista niin on aika paksua puhua edes lainausmerkeissä pakottamisesta. Onhan se ärsyttävää jos ei kaverit pysty irtautumaan muksuistaan hetkeksikään ja kuvittelee että muutkin nauttivat heistä yhtä suuresti, mutta ei kaveri voi tietää miten asian koet jos et ole sanonut. Nyt vähän ryhtiä ihminen!
Meillä on tämänkin ystävän kanssa vuosikymmenien yhteinen historia takana ja mikään vietetystämme ajasta hänen ja muiden samaan piiriin kuuluvien muiden kavereidemme kanssa ei ole koskaan antanut minkäänlaisia viitteitä siitä, että haluaisimme viettää aikaa lasten kanssa. Päinvastoin. Meidän tekemisemme ei ole koskaan olleet mitään lapsiystävällisiä, joten lapsen tuominen piirimme muuttaa koko olemisemme. Emme voi silloin tehdä mitä normaalisti haluaisimme ja itselleni on tärkeää tehdä mieluisia asioita, eikä mitään sietämistä.
Voi pyhä yksinkertaisuus.
Ystävän elämäntilanne on erilainen kuin sinun, mistä ihmeestä päättelet ettei hän voi tehdä sitä mitä haluaa, tässä tapauksessa viettää aikaa ystävänsä ja lapsensa kanssa. Vaikka _sinä_ et ole mukavuusalueellasi ettekä tee sinun mielijuttujasi niin et millään voi yleistää tuota koskemaan teitä molempia.
Ja edelleen, pakottamista ei tapahdu missään kohtaa ellet saa suutasi auki. Sen voi tehdä kauniisti ja loukkaamatta, edellä tuli hyviä esimerkkejä. Jos ystävä siitä huolimatta loukkaantuu niin silloin te olette klassisesti "kasvaneet erillenne".
Vierailija kirjoitti:
En edes jaksa lukea kuin aloituksen, mutta onko mielessä käynyt kertoa ystävällesi, että haluaisit viettää hänen kanssaan aikaa ihan vain aikuisten kesken eikä vain toivoa, että hän osaisi paremmin "miettiä asioita sinun kannaltasi" :D Voi luoja, että voi olla niin vaikeaa kun kavereita pitää nähdä! Jos ystävälläsi on mies niin varmasti jaksaa katsoa 7-vuotiaan perään kun ystäväsi pyörähtää kanssasi kaupungilla. Mutta sinä et keksi mitään miten voisit omalla toiminnallasi edesauttaa asiaa vaan provoilet av:ssa vaan. Valoja päälle!
Ystäväni pitäisi kyllä ihan itse ymmärtää olla ottamatta lasta mukaan kun tapaamme. Meidän piirissämme ei ole ennenkään vietetty lasten kanssa aikaa ja en voi käsittää mikä saa hänet kuvittelemaan minun haluavan viettää aikaa lapsiseurassa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Kyllä joskus on lapset kaverilla mukana ja suoraan sanottuna ottaa päähän kun suurin osa ajasta menee siihen lapseen. Ja isä istuu kotona kattomassa telkkaria.
Olen itse raskaana ja pelkään, että nyt lapset tulee _aina_ mukaan kun kyllähän mä itse lapsellisen haluan tietysti viettää jotain lapsitapaamisia. Not.
Sulle vinkkinä, että kannattaa alusta asti opettaa miestäsi olemaan lapsensa kanssa, se on teille kaikille hyvä asia ja silloin lapsi lähentää parisuhdetta kun se ei ole vain "äidin lapsi". Ei tarvitse lähteä vauva-aikana kulkemaan kauempana kuin jumpassa, mutta kotonakin pistät miehen välillä hoitamaan vauvaa ja teet itse kotitöitä, luet kirjaa tai selaat av:ta. On oma vika jos alistuu siihen, ettei ikinä pääse minnekään. Miehet ehkä helpommin osaa kulkea omissa menoissaan kun eivät ole missään välissä jääneetkään kotiin pesimään, mutta siitä on turha syyttää ketään jos ei itse osaa ovesta lähteä. Pidät vain itse huolen, että mieskin ymmärtää, että haluat joskus nähdä kavereita ilman lasta ja ansaitset tuollaista virkistystä arkeen, mitään baarireissuja en tällä tosin tarkoita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä kohdin se pakottaminen tapahtui? Siinä kun oletit että tapaatte kahdestaan? Siinä kun et kysynyt asiaa? Siinä kun olit aikuisena ihmisenä riippuvainen kaverin kyydistä?
Toki jos teillä on tapana nähdä kahdestaan, ja lapsen mukanaolo oli yllätys, niin sitten olet ehkä päätynyt tilanteeseen tahtomattasi. Ymmärrän että voi olla ikävä ylläri, mutta luulisi kertaluontoisestu kestävän. Ja silloin tuskin käyttäisit ilmaisua "taas" ja olisit niin perin juurin kypsä. Jos tämä taas on tapa, niin et päätynyt siihen tahtomattasi vaan kyvyttömyyttäsi kommunikoida. "Meinasitko että kahdestaan vai...?" tai "Musta olisi kiva nähdä välillä ihan kahdestaan." tai "Mun on jotenkin helpompin jutella kun saadaan olla aikuisten kesken." tai "Tuun omalla kyydillä kun en tiedä miten pitkään jaksan olla kun oon aika väsynyt."
"Pakottaminen" tapahtui siinä kohtaa, kun hän jätti mainitsematta, että hänellä on lapsi mukanaan ja mielestäni olisi ollut omituista kysyä erikseen ystävältäni, että onko hänellä lapsi mukana, kun hänen puheistaan se ei ilmennyt.
En omista itse autoa, enkä edes ajokorttia ja tämä ystäväni asuu syrjemmässä noin 20 km. päässä näiltä meidän "hoodeilta", josta ystävänikin on kotoisin. Sen jälkeen kun hän joskus muutti nykyiseen asuinpaikkaansa, niin tapaamisemme on mennyt aina niin, että hän ottaa yhteyttä kun on mahdollista viettää aikaa ja tietenkin hän tulee sieltä "korvesta" tänne kylille, jossa meidän yhteiset mielitekomme on mahdollista toteuttaa.
Valitettavasti ystävälläni on melko alhainen kritiikin sietokyky ja hän suuttuisi minulle, jos ottaisin tämän lapsiasian puheeksi ja minä en pidä lainkaan riitelystä, joten mieluummin siedän nuo satunnaiset "pakottamiset". Hän ei kuitenkaan ole ainut ystävä, joka tuota tekee ja siksi tuo "taas".
Ap
Jos et ole sanallakaan vihjannut että käytäntö sinua häiritsee tai millään toiminnallasi pyrkinyt välttämään tilanteeseen joutumista niin on aika paksua puhua edes lainausmerkeissä pakottamisesta. Onhan se ärsyttävää jos ei kaverit pysty irtautumaan muksuistaan hetkeksikään ja kuvittelee että muutkin nauttivat heistä yhtä suuresti, mutta ei kaveri voi tietää miten asian koet jos et ole sanonut. Nyt vähän ryhtiä ihminen!
Meillä on tämänkin ystävän kanssa vuosikymmenien yhteinen historia takana ja mikään vietetystämme ajasta hänen ja muiden samaan piiriin kuuluvien muiden kavereidemme kanssa ei ole koskaan antanut minkäänlaisia viitteitä siitä, että haluaisimme viettää aikaa lasten kanssa. Päinvastoin. Meidän tekemisemme ei ole koskaan olleet mitään lapsiystävällisiä, joten lapsen tuominen piirimme muuttaa koko olemisemme. Emme voi silloin tehdä mitä normaalisti haluaisimme ja itselleni on tärkeää tehdä mieluisia asioita, eikä mitään sietämistä.
Voi olla että ystävällä oli vuosikymmenten yhteisen historian pohjalta kuvitelma että kaipaisit hänen seuraansa niin kuin hänkin sinun. Myös silloin jos se onnistuu vain lapsen kanssa. Ehkä tekemiset oli sivuseikka. Ja voi olla, ettei hän vain tajunnut että lapsen läsnäolon haitta voittaa niin kirkkaasti hänen kanssaan vietetyn ajan hyödyt, kun kaikki kun eivät koe samoin.
Puhumalla nämä selviää. Tosin jos kaverille ei voi kertoa tällaista asiaa, niin ei taida olla kovin syvä ihmissuhde?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa kyllä kamalaa! 4-5 tuntia lapsen kanssa! Kela kyllä varmasti järjestää sinulle jonkun kuntoutusloman. Vaikka bussilla Kuopion Rauhalahteen.
Niin on. En minä muuten olisi tehnyt aiheesta avausta. Ihan kuin tekisin jotain väärää siinä, etten pysty nauttimaan lasten seurasta.
Ap
Ei siinä ole mitään väärää, moni kokee samalla tavalla, jopa me lapsiperheelliset. Muistan joskus pikkulapsiaikana kun sain sovittua treffit ystävän kanssa jota en ollut nähnyt aikoihin, hommasin lapsenvahdin ja suunnitelmissa oli kiva päivä kaupungilla, pitkä lounas, pari lasia viiniä...tätä suunniteltiin siis yhdessä. Sitten ystävä pölähtää paikalle vauvan ja taaperon kanssa, "sori, en saanut ketään lapsenvahdiksi, mennään porukalla, ota Iines tätiä kädestä kiinni..."
Kauniisti sanottuna ketutti ja kerroin tämän myös ystävälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En edes jaksa lukea kuin aloituksen, mutta onko mielessä käynyt kertoa ystävällesi, että haluaisit viettää hänen kanssaan aikaa ihan vain aikuisten kesken eikä vain toivoa, että hän osaisi paremmin "miettiä asioita sinun kannaltasi" :D Voi luoja, että voi olla niin vaikeaa kun kavereita pitää nähdä! Jos ystävälläsi on mies niin varmasti jaksaa katsoa 7-vuotiaan perään kun ystäväsi pyörähtää kanssasi kaupungilla. Mutta sinä et keksi mitään miten voisit omalla toiminnallasi edesauttaa asiaa vaan provoilet av:ssa vaan. Valoja päälle!
Ystäväni pitäisi kyllä ihan itse ymmärtää olla ottamatta lasta mukaan kun tapaamme. Meidän piirissämme ei ole ennenkään vietetty lasten kanssa aikaa ja en voi käsittää mikä saa hänet kuvittelemaan minun haluavan viettää aikaa lapsiseurassa.
Ap
Niin. Ystävä tuskin kuvittelee sinun kaipaavan lapsen seuraa. Mutta hän ehkä kuvittelee sinun kaipaavan hänen seuraansa, vaikka mukana olisi lapsi. Tässä hän kuvittelee väärin, mutta me täällä palstalla emme voi muuttaa häntä meedioksi vaan sinun pitää avata suusi. Ihmiset kasvaa, elämäntilanteet vaihtuu, ystävyydet muuttuu... sellaista elämä on, ja jos sen hyväksyy suu supussa niin mistä toinen tietää ettei se ole hyvä? Se kun on ihan normaalia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eipä voi kauheen hyvä ystävä olla jos sille ei uskalla sanoa, että voitko jättää lapsen isälleen, että päästäisiin kahdestaan.
Kyllä hän on aivan mahtava ystävä monella tapaa, mutta hän suuttuu herkästi, eikä siedä jos hänen toimiaan kyseenalaistaa. Ei ihmisten tarvitse olla mitään ns. helppoja tapauksia, että he voivat olla hyviä ystäviä. Tätä "pakottamisasiaa" en nyt vaan ymmärrä, sillä ystäväni pitäisi tietää paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä voi kauheen hyvä ystävä olla jos sille ei uskalla sanoa, että voitko jättää lapsen isälleen, että päästäisiin kahdestaan.
Kyllä hän on aivan mahtava ystävä monella tapaa, mutta hän suuttuu herkästi, eikä siedä jos hänen toimiaan kyseenalaistaa. Ei ihmisten tarvitse olla mitään ns. helppoja tapauksia, että he voivat olla hyviä ystäviä. Tätä "pakottamisasiaa" en nyt vaan ymmärrä, sillä ystäväni pitäisi tietää paremmin.
Ilmeisesti ette kuitenkaan ole niin hyviä ystäviä kuin kuvittelet.
Joko ystäväsi ei tunne sinua lainkaan tai sitten häntä eivät sinun tunteesi kiinnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä voi kauheen hyvä ystävä olla jos sille ei uskalla sanoa, että voitko jättää lapsen isälleen, että päästäisiin kahdestaan.
Kyllä hän on aivan mahtava ystävä monella tapaa, mutta hän suuttuu herkästi, eikä siedä jos hänen toimiaan kyseenalaistaa. Ei ihmisten tarvitse olla mitään ns. helppoja tapauksia, että he voivat olla hyviä ystäviä. Tätä "pakottamisasiaa" en nyt vaan ymmärrä, sillä ystäväni pitäisi tietää paremmin.
Oletat siis, että "ystäväsi" suuttuu jos kerrot, että haluat viettää aikaa kahden hänen kanssaan.
Sen lisäksi, että hän on hyvä ystävä vaikka et uskalla puhua hänen kanssaan, niin oletat hänen olevan myös ajatustenlukija/meedio.
Teillä taitaa olla aika erikoinen ystävyys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä voi kauheen hyvä ystävä olla jos sille ei uskalla sanoa, että voitko jättää lapsen isälleen, että päästäisiin kahdestaan.
Kyllä hän on aivan mahtava ystävä monella tapaa, mutta hän suuttuu herkästi, eikä siedä jos hänen toimiaan kyseenalaistaa. Ei ihmisten tarvitse olla mitään ns. helppoja tapauksia, että he voivat olla hyviä ystäviä. Tätä "pakottamisasiaa" en nyt vaan ymmärrä, sillä ystäväni pitäisi tietää paremmin.
Oletat siis, että "ystäväsi" suuttuu jos kerrot, että haluat viettää aikaa kahden hänen kanssaan.
Sen lisäksi, että hän on hyvä ystävä vaikka et uskalla puhua hänen kanssaan, niin oletat hänen olevan myös ajatustenlukija/meedio.
Teillä taitaa olla aika erikoinen ystävyys.
Kyllä, oletan hänen suuttuvan, jos sanon, etten halua viettää aikaani hänen lapsensa kanssa vaan ainoastaan hänen kanssaan. Ei minua sen enempää kiinnosta viettää aikaani hänen puolisonsakaan kanssa ja meidän kaveripiirissä onkin vietetty aina kaveriaikaa ilman puolisoja ja myös ilman lapsia, kuten on käynyt jo selväksi.
Varmasti on aika erikoisen kuuloinen ystävyys-suhde. Voin kuitenkin mennä ystävästäni takuuseen monissa sellaisissa asioissa, jotka eivät ole itsestään selviä asioita monissa ei niin erikoisissa ystävyys-suhteissa. Me ottaisimme esim. syyt ennemmin omille niskoillemme, kuin käräyttäisimme toisen, joka oikeasti olisi syyllinen. Hieman ääriesimerkki, mutta totta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
7-vuotias? Eikö sen ikäisen olisi voinut jättää jo muutamaksi tunniksi yksin kotiinkin? Vai onko kyseessä erityislapsi?
Jonkun sen ikäisen voi, jotain toista ei, ja aika harva haluaa jäädä 4-5 tunniksi (plus matkat) vielä illalla jos on jo joutunut olemaan aamusta tai iltapäivästä yksin.
Mun entinen ystäväni ehdotti aina tapaamista heilläpäin (luulen, ettei halunnut maksaa bussilippuja edestakaisin, vaan oli kätevämpää, että mä maksoin). Ne tapaamiset vaan yleensä päättyi niin, että oltiin pihalla ja hän itse juorusi naapureittensa kanssa, mun piti juosta lapsen perässä leikkimässä, mitä milloinkin halusi. Jos yritin mennä juttelemaan aikuisten kanssa, mut komennettiin menemään lapsen luo, kun "sehän huutaa sua". Voi arvata, että lakkasin käymästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi omat ystäväni ymmärtävät, että aina vaan tapaaminen ei onnistu ilman lapsia. Kumpikin heistä lapsettomia, mutta tulevat erikseen iltavierailulle niin, että ehtivät nähdä myös lapset ennen kuin pistän heidät nukkumaan. Tietysti tavataan myös ilmankin lapsia,mutta ei se ole aina mahdollista!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä voi kauheen hyvä ystävä olla jos sille ei uskalla sanoa, että voitko jättää lapsen isälleen, että päästäisiin kahdestaan.
Kyllä hän on aivan mahtava ystävä monella tapaa, mutta hän suuttuu herkästi, eikä siedä jos hänen toimiaan kyseenalaistaa. Ei ihmisten tarvitse olla mitään ns. helppoja tapauksia, että he voivat olla hyviä ystäviä. Tätä "pakottamisasiaa" en nyt vaan ymmärrä, sillä ystäväni pitäisi tietää paremmin.
Oletat siis, että "ystäväsi" suuttuu jos kerrot, että haluat viettää aikaa kahden hänen kanssaan.
Sen lisäksi, että hän on hyvä ystävä vaikka et uskalla puhua hänen kanssaan, niin oletat hänen olevan myös ajatustenlukija/meedio.
Teillä taitaa olla aika erikoinen ystävyys.
Kyllä, oletan hänen suuttuvan, jos sanon, etten halua viettää aikaani hänen lapsensa kanssa vaan ainoastaan hänen kanssaan. Ei minua sen enempää kiinnosta viettää aikaani hänen puolisonsakaan kanssa ja meidän kaveripiirissä onkin vietetty aina kaveriaikaa ilman puolisoja ja myös ilman lapsia, kuten on käynyt jo selväksi.
Varmasti on aika erikoisen kuuloinen ystävyys-suhde. Voin kuitenkin mennä ystävästäni takuuseen monissa sellaisissa asioissa, jotka eivät ole itsestään selviä asioita monissa ei niin erikoisissa ystävyys-suhteissa. Me ottaisimme esim. syyt ennemmin omille niskoillemme, kuin käräyttäisimme toisen, joka oikeasti olisi syyllinen. Hieman ääriesimerkki, mutta totta.
Aaa, tää on siis riippuvuussuhde eikä aikuinen ystävyys! No tämä selittääkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä voi kauheen hyvä ystävä olla jos sille ei uskalla sanoa, että voitko jättää lapsen isälleen, että päästäisiin kahdestaan.
Kyllä hän on aivan mahtava ystävä monella tapaa, mutta hän suuttuu herkästi, eikä siedä jos hänen toimiaan kyseenalaistaa. Ei ihmisten tarvitse olla mitään ns. helppoja tapauksia, että he voivat olla hyviä ystäviä. Tätä "pakottamisasiaa" en nyt vaan ymmärrä, sillä ystäväni pitäisi tietää paremmin.
Oletat siis, että "ystäväsi" suuttuu jos kerrot, että haluat viettää aikaa kahden hänen kanssaan.
Sen lisäksi, että hän on hyvä ystävä vaikka et uskalla puhua hänen kanssaan, niin oletat hänen olevan myös ajatustenlukija/meedio.
Teillä taitaa olla aika erikoinen ystävyys.
Kyllä, oletan hänen suuttuvan, jos sanon, etten halua viettää aikaani hänen lapsensa kanssa vaan ainoastaan hänen kanssaan. Ei minua sen enempää kiinnosta viettää aikaani hänen puolisonsakaan kanssa ja meidän kaveripiirissä onkin vietetty aina kaveriaikaa ilman puolisoja ja myös ilman lapsia, kuten on käynyt jo selväksi.
Varmasti on aika erikoisen kuuloinen ystävyys-suhde. Voin kuitenkin mennä ystävästäni takuuseen monissa sellaisissa asioissa, jotka eivät ole itsestään selviä asioita monissa ei niin erikoisissa ystävyys-suhteissa. Me ottaisimme esim. syyt ennemmin omille niskoillemme, kuin käräyttäisimme toisen, joka oikeasti olisi syyllinen. Hieman ääriesimerkki, mutta totta.
Onko tilanne siis hiljattain muuttunut, kun lapsi on jo 7- vuotias mutta ennen vietitte aikaa kahdestaan? Olisiko ystävän elämäntilanteeseen tullut joku muutos, esimerkiksi miehen reissutyö tms?
Eivätkä kaikki 7- vuotiaat pärjää tuntikausia yksin, tuon ikäisethän menevät koulun jälkeen ip- kerhoihinkin yleisesti.
Et ole oikea ystävä, jos et hyväksy ystäväsi lapsia tai halua heitä tavata. Eikä ole sinun asiasi päättää ottaako hän heitä mukaansa vai ei, hän tekee sen mitä pystyy. Mutta hän voisi ystävänä miettiä, että tapaisi myös joskus sinua ilman lapsia.
Ymmärrän aloittajan tilanteen. Itsellä vähän samoja kokemuksia. Luulen, että suurin osa ihmisistä ei vain millään voi ymmärtää, etteivät kaikki pidä lapsista ja tykkää viettää aikaa heidän kanssaan. Itse ryhdyin kaverin lapselle kummiksi, koska sovimme, ettei mun tarvitse alkaa miksikään lapsenvahdiksi eikä muutenkaan tarvi olla superkiinnostunut. Kunhan antaa lahjat ja muistaa merkkipäivät ja vaihtaa pari sanaa. Kummasti nykyään lapsen ollessa 5v, multa vaaditaan jatkuvaa kiinnostusta, näkemistä, hoitoapua yms. Ja kyllä ahdistaa, vielä kehtaavat valittaa vaikka selvästi sovimme, etten ole mikään superlapsirakas kummi.
K kirjoitti:
Ymmärrän aloittajan tilanteen. Itsellä vähän samoja kokemuksia. Luulen, että suurin osa ihmisistä ei vain millään voi ymmärtää, etteivät kaikki pidä lapsista ja tykkää viettää aikaa heidän kanssaan. Itse ryhdyin kaverin lapselle kummiksi, koska sovimme, ettei mun tarvitse alkaa miksikään lapsenvahdiksi eikä muutenkaan tarvi olla superkiinnostunut. Kunhan antaa lahjat ja muistaa merkkipäivät ja vaihtaa pari sanaa. Kummasti nykyään lapsen ollessa 5v, multa vaaditaan jatkuvaa kiinnostusta, näkemistä, hoitoapua yms. Ja kyllä ahdistaa, vielä kehtaavat valittaa vaikka selvästi sovimme, etten ole mikään superlapsirakas kummi.
Minä rakastan ystäviäni, oikeasti. Silloin pidän myös hänen lapsistaan. Sitä on ystävyys. Täällä on kyllä surkeita ystäviä! Enkä ny tarkoita, että jokainen tapaaminen pitäisi siksi olla lapset mukaanluettuna, mutta aivan käsittämätöntä tekstiä täällä taas.
Eipä voi kauheen hyvä ystävä olla jos sille ei uskalla sanoa, että voitko jättää lapsen isälleen, että päästäisiin kahdestaan.