Lue keskustelun säännöt.
"Pakottavatko" sinunkin ystäväsi sinut viettämään aikaa lapsensa/lapsiensa kanssa?
19.09.2018 |
Toisen ketjun innoittamana. Eilen kävi taas itselleni niin. Kaveri soitti ja kysyi haluanko lähteä pyörimään jonnekin, jos vaikka keksis jotain. No olin tottakai innoissani, kun en tuon ystävän kanssa ole pariin viikkoon edes nähnyt ja olin jo ihan turtana monen tunnin palstailun jäljiltä muutenkin, valmiina tekemään jotain järkevää ja kivaa.
No ilo loppui lyhyeen, kun kaveri tuli hakemaan ja näin jo kaukaa, että kaverin 7-vuotias poika kurkkii takapenkiltä. Hengailtiin 4-5 tuntia ja suurin osa ajasta meni pojan asioita tai hänen kanssaan kommunikoidessa. Olin rättiväsynyt kun pääsin viimein takaisin kotiin. Oletettu rento kaverihetki olikin uuvuttava taistelu oman jaksamisensa kanssa.
No, annan jälleen kerran omassa mielessäni anteeksi ystäväni kyvyttömyyttä ajatella asioita minun kannaltani. Ja joo, olen tosi paha aikuinen ihminen kun en halua viettää aikaani lasten kanssa. Kivittäkää, olkaa hyvä.
Kommentit (73)
Ette olleet "pariin viikkoon edes nähneet"? EDES?
Jotenkin kuulostat aika omistushaluiselta ihmiseltä. Minä näen parhaita kavereitani ehkä muutaman kerran vuodessa, koska kaikilla on omat lapsiperheellisen kiireensä. Jos heillä on lapsia mukana, ensimmäinen reaktioni ei suinkaan ole ärsyyntyä. Lähinnä tulee mieleen, että jos haluaisin "omia" ystäväni huomion itselleni, voisin ärsyyntyä lapsesta. Mutta ajatus tuntuu tosi vieraalta - joku syy sille lapsen mukana ololle on, eikä minun tehtäväni ole sitä ystävälleni sanella. En ylipäätään halua kontrolloida ihmisiä. Ei se ole ystävyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
7v:n? Huh. Pienet lapset jotenkin ymmärrän kaveritapaamisilla. Vauvat ei paljoa vaadi ja taaperolle riittää kun pääsee vähän leikkimään.
7v sen sijaan pälättää, utelee, kyselee ja lisäksi ymmärtää täysin juttunne. Pitäisin minäkin kiusallisena.
Ja eikös ekaluokkalainen voi olla jo hetken yksin? Ellen väärin ymmärrä. En tiedä kun omat lapset niin pieniä ja kavereilla ei juuri lapsia.
Lapsiaikuisten on vaikea pitää tai hyväksyä lapsia koska he ovat itsekkin jumiutuneet sinne lapsen asteelle. En taho, että Laura tuo lapsensa tänne! Tylsää, haluan puhua Lauran kanssa aikuisten juttuja!
Ja tämähän oli keksitty provokaatio. Olin väsynyt palstailusta...jne. Eikö muka muut huomanneet? Kesällä joka juttua luultiin provoksi, vaikkei niin ehkä ollutkaan. Tämä on sataprosenttinen tai nolla kautta viis.
Minulla oli joskus kaveri joka vaati että jätän lapset aina jopa 1-2 vuotiaina ja pienempinäkin kotiin kun nähdään.
Oli vieläpä toisen lapsen kummi, muttei koskaan halunnut tavata lasta.
Jos lapsi joskus heräsi päiväunilta kesken hänen miesjuttujen, niin hän yritti pakkonukuttaa lasta vielä pari tuntia.
Kerran olimme ulkona kahvilla ja minun piti hakea maitopurkki viereisestä rakennuksesta, ja kysyin voiko hän odottaa vaunujen vieressä sen aikaa. Tämä kummi alkoi kiljumaan että häntä ei voi jättää moiseen tilanteeseen, mitä jos lapsi herää.
Eipä olla enää tekemisissä.. Ap:n tapauksessa ehkä ymmärrän. Ekaluokkalainen kuitenkin eri asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Argh, tulee mieleen yksi kaveri, jonka kanssa on useamman kerran sovittu että mennään parille viinilasilliselle, mutta sitten tapaamispaikassa odottaankin kaverin lisäksi pari muksua ja illanviettotavaksi vaihtuu jättimäisen ostoskeskuksen jätskibaari. Ei noin saa tehdä!
Vierailija kirjoitti:
Mun entinen ystäväni ehdotti aina tapaamista heilläpäin (luulen, ettei halunnut maksaa bussilippuja edestakaisin, vaan oli kätevämpää, että mä maksoin). Ne tapaamiset vaan yleensä päättyi niin, että oltiin pihalla ja hän itse juorusi naapureittensa kanssa, mun piti juosta lapsen perässä leikkimässä, mitä milloinkin halusi. Jos yritin mennä juttelemaan aikuisten kanssa, mut komennettiin menemään lapsen luo, kun "sehän huutaa sua". Voi arvata, että lakkasin käymästä.
Hei mulla on samanlaiset kaverit! Kutsutaan aina heille kylään, ja sitten isketään heti ovella joku Kimble käteen ja ilmoitetaan lapsille, että no nyt pääsette pelaamaan Raisa-tädin kanssa! Sitten mä viihdytän lapsia pari tuntia, että vanhemmat saavat puuhata omiaan. Sanoisivat suoraan, että tuutko lapsenvahdiksi. En mä niistä muksuista erityisemmin pidä, mutta toki voisin auttaa kavereita jos vaikka sanoisivat että nyt väsyttää niin paljon, että tarvitaan joku muu hetkeksi telmuamaan noiden riiviöiden kanssa. Mun pitää sit vaan olle jotenkin varautunut siihen, mikä on homman nimi. Tulee jotenkin hyväksikäytetty olo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tällainen ihmistyyppi taitaa olla niitä, jotka käyttävät kavereita terapeutteina ja likasankoina, minne oksentaa omat "aikuisten juttunsa". Mukana olevista lapsista ärsyyntyminen kielii itsekeskeisyydestä, mikä taas usein viittaa siihen, että kaverin jutuista ei niin olla kiinkostuneita - pääasia että pääsee itse vuodattamaan.
Vierailija kirjoitti:
Tällainen ihmistyyppi taitaa olla niitä, jotka käyttävät kavereita terapeutteina ja likasankoina, minne oksentaa omat "aikuisten juttunsa". Mukana olevista lapsista ärsyyntyminen kielii itsekeskeisyydestä, mikä taas usein viittaa siihen, että kaverin jutuista ei niin olla kiinkostuneita - pääasia että pääsee itse vuodattamaan.
Vai ovatko lapsensa ilmoittamatta aina ja väkisin mukaan tuovat kenties niitä oksentajia, jotka eivät osaa puhua muusta kuin siitä lapsestaan, eivätkä irtautua siitä hetkeksikään? Niitä sellaisia, joiden mielestä kenenkään lapsettoman asiat eivät ole millään muotoa tärkeitä ja kiinnostavia sen jälkeen kun hän on itse saanut lapsen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä kohdin se pakottaminen tapahtui? Siinä kun oletit että tapaatte kahdestaan? Siinä kun et kysynyt asiaa? Siinä kun olit aikuisena ihmisenä riippuvainen kaverin kyydistä?
Toki jos teillä on tapana nähdä kahdestaan, ja lapsen mukanaolo oli yllätys, niin sitten olet ehkä päätynyt tilanteeseen tahtomattasi. Ymmärrän että voi olla ikävä ylläri, mutta luulisi kertaluontoisestu kestävän. Ja silloin tuskin käyttäisit ilmaisua "taas" ja olisit niin perin juurin kypsä. Jos tämä taas on tapa, niin et päätynyt siihen tahtomattasi vaan kyvyttömyyttäsi kommunikoida. "Meinasitko että kahdestaan vai...?" tai "Musta olisi kiva nähdä välillä ihan kahdestaan." tai "Mun on jotenkin helpompin jutella kun saadaan olla aikuisten kesken." tai "Tuun omalla kyydillä kun en tiedä miten pitkään jaksan olla kun oon aika väsynyt."
"Pakottaminen" tapahtui siinä kohtaa, kun hän jätti mainitsematta, että hänellä on lapsi mukanaan ja mielestäni olisi ollut omituista kysyä erikseen ystävältäni, että onko hänellä lapsi mukana, kun hänen puheistaan se ei ilmennyt.
En omista itse autoa, enkä edes ajokorttia ja tämä ystäväni asuu syrjemmässä noin 20 km. päässä näiltä meidän "hoodeilta", josta ystävänikin on kotoisin. Sen jälkeen kun hän joskus muutti nykyiseen asuinpaikkaansa, niin tapaamisemme on mennyt aina niin, että hän ottaa yhteyttä kun on mahdollista viettää aikaa ja tietenkin hän tulee sieltä "korvesta" tänne kylille, jossa meidän yhteiset mielitekomme on mahdollista toteuttaa.
Valitettavasti ystävälläni on melko alhainen kritiikin sietokyky ja hän suuttuisi minulle, jos ottaisin tämän lapsiasian puheeksi ja minä en pidä lainkaan riitelystä, joten mieluummin siedän nuo satunnaiset "pakottamiset". Hän ei kuitenkaan ole ainut ystävä, joka tuota tekee ja siksi tuo "taas".
Ap
Jos et ole sanallakaan vihjannut että käytäntö sinua häiritsee tai millään toiminnallasi pyrkinyt välttämään tilanteeseen joutumista niin on aika paksua puhua edes lainausmerkeissä pakottamisesta. Onhan se ärsyttävää jos ei kaverit pysty irtautumaan muksuistaan hetkeksikään ja kuvittelee että muutkin nauttivat heistä yhtä suuresti, mutta ei kaveri voi tietää miten asian koet jos et ole sanonut. Nyt vähän ryhtiä ihminen!
Meillä on tämänkin ystävän kanssa vuosikymmenien yhteinen historia takana ja mikään vietetystämme ajasta hänen ja muiden samaan piiriin kuuluvien muiden kavereidemme kanssa ei ole koskaan antanut minkäänlaisia viitteitä siitä, että haluaisimme viettää aikaa lasten kanssa. Päinvastoin. Meidän tekemisemme ei ole koskaan olleet mitään lapsiystävällisiä, joten lapsen tuominen piirimme muuttaa koko olemisemme. Emme voi silloin tehdä mitä normaalisti haluaisimme ja itselleni on tärkeää tehdä mieluisia asioita, eikä mitään sietämistä.
Ja sinulle ystävyys on siis sitä että tehdään sinulle mieluisia asioita tavalla joka sinua miellyttää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällainen ihmistyyppi taitaa olla niitä, jotka käyttävät kavereita terapeutteina ja likasankoina, minne oksentaa omat "aikuisten juttunsa". Mukana olevista lapsista ärsyyntyminen kielii itsekeskeisyydestä, mikä taas usein viittaa siihen, että kaverin jutuista ei niin olla kiinkostuneita - pääasia että pääsee itse vuodattamaan.
Vai ovatko lapsensa ilmoittamatta aina ja väkisin mukaan tuovat kenties niitä oksentajia, jotka eivät osaa puhua muusta kuin siitä lapsestaan, eivätkä irtautua siitä hetkeksikään? Niitä sellaisia, joiden mielestä kenenkään lapsettoman asiat eivät ole millään muotoa tärkeitä ja kiinnostavia sen jälkeen kun hän on itse saanut lapsen?
Mitä tarkoittaa ottaa lapset "väkisin mukaan"? En kai minä sellaista ystävälleni ala sanella - olenhan hänen ystävänsä? En tiedä, onko tämä nyt joku sukupuolisidonnainen juttu, vai miksi minun on tuollaista kaverien omimishalua niin vaikea ymmärtää. En minä ennakkoon aseta mitään agendaa ja kulisseja, kun tapaan ystäviäni - ellei nyt erityisesti jostain juhlatilaisuudesta ole kyse. Saavat puhua mistä haluavat tai olla puhumatta, tuoda lapset mukanaan tai olla tuomatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jaa, itselleni ei ole ikinä ollut mikään ongelma kysyä menoa sopiessa että nähdäänkö kaksin vai tuleeko muitakin. Eikä siitä ole kyllä ikinä kukaan suuttunut vaikka osa ystävistäni on herkempiä ottamaan itseensä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällainen ihmistyyppi taitaa olla niitä, jotka käyttävät kavereita terapeutteina ja likasankoina, minne oksentaa omat "aikuisten juttunsa". Mukana olevista lapsista ärsyyntyminen kielii itsekeskeisyydestä, mikä taas usein viittaa siihen, että kaverin jutuista ei niin olla kiinkostuneita - pääasia että pääsee itse vuodattamaan.
Vai ovatko lapsensa ilmoittamatta aina ja väkisin mukaan tuovat kenties niitä oksentajia, jotka eivät osaa puhua muusta kuin siitä lapsestaan, eivätkä irtautua siitä hetkeksikään? Niitä sellaisia, joiden mielestä kenenkään lapsettoman asiat eivät ole millään muotoa tärkeitä ja kiinnostavia sen jälkeen kun hän on itse saanut lapsen?
Niin no tuo varmaan pätee joskus puolin ja toisin. On kyllä niitäkin, jotka pakottavat lapsettoman kaverin luokseen ja pistävät juoksemaan lasten perässä kun itse ei oikein jaksa, sitten on niitä jotka eivät edes osaa kertoa kaverilleen, että haluaisivat viettää aikaa ihan vain aikuisten kesken. Tai lapsi on vaan pakko ottaa mukaan, jos se ei lapsettomalle sovi niin voi sitten sanoa, että siirretään näkeminen toiseen kertaan.
Onneksi suurinosa ihmisistä osaa näistä asioista keskustella ja sopia. Tietenkin jos kaverisi on kumpaa vaan äärityyppiä eikä asia uppoa hänen kalloonsa niin sitten ei ole pakko nähdä niin usein jos ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
7-vuotias? Eikö sen ikäisen olisi voinut jättää jo muutamaksi tunniksi yksin kotiinkin? Vai onko kyseessä erityislapsi?
Meillä yhden tuttavaperheen äiti ei koskaan pääse yhteisiin illanviettoihin kun heidän pikkuinen 12v ei saa olla kotona yhtäkään minuuttia yksin. Mies voi joskus lähteä, mutta ei ennen kuin häntä on syyllistetty siitä että lähtee eikä ole tekemässä perheelle iltapalaa. En kertakaikkiaan voi käsittää miten ihmiset ajautuvat tällaisiin sairaisiin tilanteisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
7-vuotias? Eikö sen ikäisen olisi voinut jättää jo muutamaksi tunniksi yksin kotiinkin? Vai onko kyseessä erityislapsi?
Meillä yhden tuttavaperheen äiti ei koskaan pääse yhteisiin illanviettoihin kun heidän pikkuinen 12v ei saa olla kotona yhtäkään minuuttia yksin. Mies voi joskus lähteä, mutta ei ennen kuin häntä on syyllistetty siitä että lähtee eikä ole tekemässä perheelle iltapalaa. En kertakaikkiaan voi käsittää miten ihmiset ajautuvat tällaisiin sairaisiin tilanteisiin.
Niin ja lapsi ei ole erityislapsi. Toistaiseksi ainakaan.
Minäkin olen yhden kaverini vaunuvahti, kun hän "piipahti nopeasti" vaateliikkeissä ostoskeskuksessa ollessamme. Pyysi minut aina mukaan, alussa luulin hänen pitävän seurastani. Kun sitten jatkuvasti seistä törötin liikkeen ulkopuolella sen penskan kanssa, päätin lopettaa ostosreissut.
Pyytäisi edes rehellisesti, joskus voisi jeesatakin, mutta ei noin että lykätään vaan vaunut toiselle oletuksena. Kun oma lapsi oli pieni, ihan itse lykin rattaita menemään enkä nakannut toisten vastuulle.
Tämän takia pitää lapsettomana hylätä KAIKKI kaverit joilla on lapsia! Eivät muuten opi koskaan tavoille vaan vaatimalla vaativat sinua tykkäämää oon lapsistaan. Sairasta narsismia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällainen ihmistyyppi taitaa olla niitä, jotka käyttävät kavereita terapeutteina ja likasankoina, minne oksentaa omat "aikuisten juttunsa". Mukana olevista lapsista ärsyyntyminen kielii itsekeskeisyydestä, mikä taas usein viittaa siihen, että kaverin jutuista ei niin olla kiinkostuneita - pääasia että pääsee itse vuodattamaan.
Vai ovatko lapsensa ilmoittamatta aina ja väkisin mukaan tuovat kenties niitä oksentajia, jotka eivät osaa puhua muusta kuin siitä lapsestaan, eivätkä irtautua siitä hetkeksikään? Niitä sellaisia, joiden mielestä kenenkään lapsettoman asiat eivät ole millään muotoa tärkeitä ja kiinnostavia sen jälkeen kun hän on itse saanut lapsen?
Mitä tarkoittaa ottaa lapset "väkisin mukaan"? En kai minä sellaista ystävälleni ala sanella - olenhan hänen ystävänsä? En tiedä, onko tämä nyt joku sukupuolisidonnainen juttu, vai miksi minun on tuollaista kaverien omimishalua niin vaikea ymmärtää. En minä ennakkoon aseta mitään agendaa ja kulisseja, kun tapaan ystäviäni - ellei nyt erityisesti jostain juhlatilaisuudesta ole kyse. Saavat puhua mistä haluavat tai olla puhumatta, tuoda lapset mukanaan tai olla tuomatta.
Väkisin mukaan tarkoittaa esim. tuolla aikaisemmin kuvaamaani tilannetta, jossa on sovittu että mennään viinille ja sitten lapset ovatkin yllärinä messissä. Se on väkisin ja ilmoittamatta.
Provo eli ei, ei ap täysin väärässäkään ole. Aikuisilla on omat juttunsa, lapsilla omansa. Lasten seurassa tietyt aihepiirit ja jopa sanavalinnatkin voivat olla "vääriä", lasten kanssa todennäköisempi ajanviettopaikka on läheinen leikkipuisto, ei kahvila/baari/ravintola. Lapsi myös tarvitsee paljon huomiota.
Jos siis haluan vaan reipasta ja rentoa ulkoilua, lapset mukaan. Jos haluan ruotia viimeisimpiä tuttavapiirin juoruja eroineen ja kaveripanoineen kahvin tai alkoholin merkeissä, lapset kotiin.
Sinä et nyt mielestäni osaa ajatella asiaa kuin pelkästään omasta näkökulmastasi. Tykkään viettää aikaani aikuisten ystävieni kanssa, enkä näe siinä mitään outoa, että vietän monien muidenkin kavereideni kanssa kaveriaikaa vaikka heillä onkin lapsia. Joidenkin kavereideni lapsia en ole koskaan edes nähnyt, sillä emme vietä aikaa jokaisen kaverin kotona ja suurin osa ymmärtää jättää lapset kotiin kun vietämme ei lapsiystävällistä kaveriaikaa.