Lue keskustelun säännöt.
"Pakottavatko" sinunkin ystäväsi sinut viettämään aikaa lapsensa/lapsiensa kanssa?
19.09.2018 |
Toisen ketjun innoittamana. Eilen kävi taas itselleni niin. Kaveri soitti ja kysyi haluanko lähteä pyörimään jonnekin, jos vaikka keksis jotain. No olin tottakai innoissani, kun en tuon ystävän kanssa ole pariin viikkoon edes nähnyt ja olin jo ihan turtana monen tunnin palstailun jäljiltä muutenkin, valmiina tekemään jotain järkevää ja kivaa.
No ilo loppui lyhyeen, kun kaveri tuli hakemaan ja näin jo kaukaa, että kaverin 7-vuotias poika kurkkii takapenkiltä. Hengailtiin 4-5 tuntia ja suurin osa ajasta meni pojan asioita tai hänen kanssaan kommunikoidessa. Olin rättiväsynyt kun pääsin viimein takaisin kotiin. Oletettu rento kaverihetki olikin uuvuttava taistelu oman jaksamisensa kanssa.
No, annan jälleen kerran omassa mielessäni anteeksi ystäväni kyvyttömyyttä ajatella asioita minun kannaltani. Ja joo, olen tosi paha aikuinen ihminen kun en halua viettää aikaani lasten kanssa. Kivittäkää, olkaa hyvä.
Kommentit (73)
Vierailija kirjoitti:
Varmaan tässä iässä on jo selvää, että usein tapaamisiin kuuluvat myös ystävien lapset. Moni ystäväni elää nyt pikkulapsiaikaa, omani taas on jo 20.
Olen ikikiitollinen ystävälleni, jotka eivät hylänneet minua silloin, kun olin 20-vuotias yh ja leski. Eivät vähentäneet tapaamisia ja tulivat illalla kahville ( kun en itse oikein mihinkään päässyt).
Tuo oli muuten kivaa itsellekin. Kun lapsi oli käynyt nukkumaan illalla, sai rauhassa jutella.
En minäkään hylkää koskaan ystäviäni, jos siihen ei ole syytä. Tämä "pakottaminen" olemaan jälkikasvunsa kanssa ei ole syy lopettaa ystävyys, mutta ei myöskään herätä haluja viettää aikaa sellaisen ystävän kanssa, kun en todellakaan nauti lapsiseurasta.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinka usein näin tapahtuu? Näetkö ystäviä ollenkaan ilman lapsia vai koetko yhdenkin kerran liian uuvuttavaksi?
Minulle suurinta huvia oli pikkulapsiaikana se kavereiden tapaaminen ilman lapsia, mutta sen järjestäminen taas oli työn ja tuskan takana. Mutkattominta olikin nähdä niitä ystäviä, joita ne lapset eivät haitanneet, kun meillä ei niitä hoitopaikkoja löytynyt tuosta vaan. Jos mies ei pystynyt (ja töiden takia se oli erittäin hankalaa), niin sitten piti lapset vain ottaa mukaan.
Rehellisesti, pääsin ulos ilman lapsia ehkä 5-6 kertaa vuodessa (siis kunnolla viettämään iltaa eikä vain tunnin tai kahden pikatapaamiselle). Se voi tuntua aika kauhealta lapsettomasta, jonka tarvitsee vain miettiä niitä omia aikataulujaan. Meillä kun oli mietittävä minun, lapsen, miehen ja mahdollisen hoitajan aikatauluja ja vasta sitten kun ne on selvitetty, pohdittava, sopiiko ne aikataulut kaverin aikatauluihin.
Ei. Yleensä lapset jäävät isälle siksi aikaa :) jostain syystä kaikki lapselliset ystäväni haluavat tavata lapsettomia (ja lapsellisiakin) ystäviä ilman lapsia, koska haluavat itse myös sen ns. oman hetken.
Missä kohdin se pakottaminen tapahtui? Siinä kun oletit että tapaatte kahdestaan? Siinä kun et kysynyt asiaa? Siinä kun olit aikuisena ihmisenä riippuvainen kaverin kyydistä?
Toki jos teillä on tapana nähdä kahdestaan, ja lapsen mukanaolo oli yllätys, niin sitten olet ehkä päätynyt tilanteeseen tahtomattasi. Ymmärrän että voi olla ikävä ylläri, mutta luulisi kertaluontoisestu kestävän. Ja silloin tuskin käyttäisit ilmaisua "taas" ja olisit niin perin juurin kypsä. Jos tämä taas on tapa, niin et päätynyt siihen tahtomattasi vaan kyvyttömyyttäsi kommunikoida. "Meinasitko että kahdestaan vai...?" tai "Musta olisi kiva nähdä välillä ihan kahdestaan." tai "Mun on jotenkin helpompin jutella kun saadaan olla aikuisten kesken." tai "Tuun omalla kyydillä kun en tiedä miten pitkään jaksan olla kun oon aika väsynyt."
Aika harva mies ottaisi 7-vuotiaan mukaansa kaveritapaamiseen ja viettäisi koko tapaamisen lapsestaan hössöttäen. Jostain syystä tuollainen oman lapsen tuputus on naisilta sosiaalisesti hyväksyttävämpää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta oli mukavaa päästä isäni mukaan lapsena, kun hän tapasi ystäviään. Kuuntelin salaa miestenjuttuja. Sain auttaa harrastusjutuissa. Vaikka olin pikkutyttö, ottivat minut kuin kaverina. Isä oli aina paikalla.
Vierailija kirjoitti:
Missä kohdin se pakottaminen tapahtui? Siinä kun oletit että tapaatte kahdestaan? Siinä kun et kysynyt asiaa? Siinä kun olit aikuisena ihmisenä riippuvainen kaverin kyydistä?
Toki jos teillä on tapana nähdä kahdestaan, ja lapsen mukanaolo oli yllätys, niin sitten olet ehkä päätynyt tilanteeseen tahtomattasi. Ymmärrän että voi olla ikävä ylläri, mutta luulisi kertaluontoisestu kestävän. Ja silloin tuskin käyttäisit ilmaisua "taas" ja olisit niin perin juurin kypsä. Jos tämä taas on tapa, niin et päätynyt siihen tahtomattasi vaan kyvyttömyyttäsi kommunikoida. "Meinasitko että kahdestaan vai...?" tai "Musta olisi kiva nähdä välillä ihan kahdestaan." tai "Mun on jotenkin helpompin jutella kun saadaan olla aikuisten kesken." tai "Tuun omalla kyydillä kun en tiedä miten pitkään jaksan olla kun oon aika väsynyt."
"Pakottaminen" tapahtui siinä kohtaa, kun hän jätti mainitsematta, että hänellä on lapsi mukanaan ja mielestäni olisi ollut omituista kysyä erikseen ystävältäni, että onko hänellä lapsi mukana, kun hänen puheistaan se ei ilmennyt.
En omista itse autoa, enkä edes ajokorttia ja tämä ystäväni asuu syrjemmässä noin 20 km. päässä näiltä meidän "hoodeilta", josta ystävänikin on kotoisin. Sen jälkeen kun hän joskus muutti nykyiseen asuinpaikkaansa, niin tapaamisemme on mennyt aina niin, että hän ottaa yhteyttä kun on mahdollista viettää aikaa ja tietenkin hän tulee sieltä "korvesta" tänne kylille, jossa meidän yhteiset mielitekomme on mahdollista toteuttaa.
Valitettavasti ystävälläni on melko alhainen kritiikin sietokyky ja hän suuttuisi minulle, jos ottaisin tämän lapsiasian puheeksi ja minä en pidä lainkaan riitelystä, joten mieluummin siedän nuo satunnaiset "pakottamiset". Hän ei kuitenkaan ole ainut ystävä, joka tuota tekee ja siksi tuo "taas".
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi minun lapsellani on isä, joka on lapsen kanssa sen aikaa, kun tapaan ystäviä (ellei kyse ole siitä, että varta vasten tavataan lasten kanssa). Ei miehenikään lapsia raahaa mukaansa, kun lähtee harrastuksiin tai tapaamaan ystäviä :D joillakin mammoilla elämä pyörii vaan siinä lapsessa eikä uskalleta/osata irtautua, toki tiedän valitettavasti myös niitä perheitä, jossa isä ei halua olla lasten kanssa hetkeäkään yksin - onneksi tuli valittua niin hyvä isä lapsille, että hän välillä oikein patistaa lähtemään vaikka viihteelle :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä kohdin se pakottaminen tapahtui? Siinä kun oletit että tapaatte kahdestaan? Siinä kun et kysynyt asiaa? Siinä kun olit aikuisena ihmisenä riippuvainen kaverin kyydistä?
Toki jos teillä on tapana nähdä kahdestaan, ja lapsen mukanaolo oli yllätys, niin sitten olet ehkä päätynyt tilanteeseen tahtomattasi. Ymmärrän että voi olla ikävä ylläri, mutta luulisi kertaluontoisestu kestävän. Ja silloin tuskin käyttäisit ilmaisua "taas" ja olisit niin perin juurin kypsä. Jos tämä taas on tapa, niin et päätynyt siihen tahtomattasi vaan kyvyttömyyttäsi kommunikoida. "Meinasitko että kahdestaan vai...?" tai "Musta olisi kiva nähdä välillä ihan kahdestaan." tai "Mun on jotenkin helpompin jutella kun saadaan olla aikuisten kesken." tai "Tuun omalla kyydillä kun en tiedä miten pitkään jaksan olla kun oon aika väsynyt."
"Pakottaminen" tapahtui siinä kohtaa, kun hän jätti mainitsematta, että hänellä on lapsi mukanaan ja mielestäni olisi ollut omituista kysyä erikseen ystävältäni, että onko hänellä lapsi mukana, kun hänen puheistaan se ei ilmennyt.
En omista itse autoa, enkä edes ajokorttia ja tämä ystäväni asuu syrjemmässä noin 20 km. päässä näiltä meidän "hoodeilta", josta ystävänikin on kotoisin. Sen jälkeen kun hän joskus muutti nykyiseen asuinpaikkaansa, niin tapaamisemme on mennyt aina niin, että hän ottaa yhteyttä kun on mahdollista viettää aikaa ja tietenkin hän tulee sieltä "korvesta" tänne kylille, jossa meidän yhteiset mielitekomme on mahdollista toteuttaa.
Valitettavasti ystävälläni on melko alhainen kritiikin sietokyky ja hän suuttuisi minulle, jos ottaisin tämän lapsiasian puheeksi ja minä en pidä lainkaan riitelystä, joten mieluummin siedän nuo satunnaiset "pakottamiset". Hän ei kuitenkaan ole ainut ystävä, joka tuota tekee ja siksi tuo "taas".
Ap
Jos et ole sanallakaan vihjannut että käytäntö sinua häiritsee tai millään toiminnallasi pyrkinyt välttämään tilanteeseen joutumista niin on aika paksua puhua edes lainausmerkeissä pakottamisesta. Onhan se ärsyttävää jos ei kaverit pysty irtautumaan muksuistaan hetkeksikään ja kuvittelee että muutkin nauttivat heistä yhtä suuresti, mutta ei kaveri voi tietää miten asian koet jos et ole sanonut. Nyt vähän ryhtiä ihminen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika harva mies ottaisi 7-vuotiaan mukaansa kaveritapaamiseen ja viettäisi koko tapaamisen lapsestaan hössöttäen. Jostain syystä tuollainen oman lapsen tuputus on naisilta sosiaalisesti hyväksyttävämpää.
Jostain syystä runsaampi oman ajan ottaminen on miehille sosiaalisesti hyväksyttävämpää. Oikeastiko luulet että ne äidit haluaa sen lapsen aina mukaan?
Olen joskus miettinyt, että onkohan outoa, etten ole ikinä tavannut yhden ystäväni lapsia :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika harva mies ottaisi 7-vuotiaan mukaansa kaveritapaamiseen ja viettäisi koko tapaamisen lapsestaan hössöttäen. Jostain syystä tuollainen oman lapsen tuputus on naisilta sosiaalisesti hyväksyttävämpää.
Jostain syystä runsaampi oman ajan ottaminen on miehille sosiaalisesti hyväksyttävämpää. Oikeastiko luulet että ne äidit haluaa sen lapsen aina mukaan?
Joillakin on valitettavasti näin, mutta monesti syynä saattaa olla sekin, että äiti nimenomaa haluaa raahata mukulat mukaan joka paikkaan eikä luota, että mies pärjäisi niiden kanssa. Toki on myös miehiä, jotka eivät halua olla lastensa kanssa.
Tuttavapiiri ei, mutta oma sisko pakotti. Kerrankin hän toi lapsia reput pakattuina minulle jolloin tarjoiduin viemään lapset sossuun. Ei ole sen jälkeen tarvinnut penskoja katsella.
T: vela
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä kohdin se pakottaminen tapahtui? Siinä kun oletit että tapaatte kahdestaan? Siinä kun et kysynyt asiaa? Siinä kun olit aikuisena ihmisenä riippuvainen kaverin kyydistä?
Toki jos teillä on tapana nähdä kahdestaan, ja lapsen mukanaolo oli yllätys, niin sitten olet ehkä päätynyt tilanteeseen tahtomattasi. Ymmärrän että voi olla ikävä ylläri, mutta luulisi kertaluontoisestu kestävän. Ja silloin tuskin käyttäisit ilmaisua "taas" ja olisit niin perin juurin kypsä. Jos tämä taas on tapa, niin et päätynyt siihen tahtomattasi vaan kyvyttömyyttäsi kommunikoida. "Meinasitko että kahdestaan vai...?" tai "Musta olisi kiva nähdä välillä ihan kahdestaan." tai "Mun on jotenkin helpompin jutella kun saadaan olla aikuisten kesken." tai "Tuun omalla kyydillä kun en tiedä miten pitkään jaksan olla kun oon aika väsynyt."
"Pakottaminen" tapahtui siinä kohtaa, kun hän jätti mainitsematta, että hänellä on lapsi mukanaan ja mielestäni olisi ollut omituista kysyä erikseen ystävältäni, että onko hänellä lapsi mukana, kun hänen puheistaan se ei ilmennyt.
En omista itse autoa, enkä edes ajokorttia ja tämä ystäväni asuu syrjemmässä noin 20 km. päässä näiltä meidän "hoodeilta", josta ystävänikin on kotoisin. Sen jälkeen kun hän joskus muutti nykyiseen asuinpaikkaansa, niin tapaamisemme on mennyt aina niin, että hän ottaa yhteyttä kun on mahdollista viettää aikaa ja tietenkin hän tulee sieltä "korvesta" tänne kylille, jossa meidän yhteiset mielitekomme on mahdollista toteuttaa.
Valitettavasti ystävälläni on melko alhainen kritiikin sietokyky ja hän suuttuisi minulle, jos ottaisin tämän lapsiasian puheeksi ja minä en pidä lainkaan riitelystä, joten mieluummin siedän nuo satunnaiset "pakottamiset". Hän ei kuitenkaan ole ainut ystävä, joka tuota tekee ja siksi tuo "taas".
Ap
Jos et ole sanallakaan vihjannut että käytäntö sinua häiritsee tai millään toiminnallasi pyrkinyt välttämään tilanteeseen joutumista niin on aika paksua puhua edes lainausmerkeissä pakottamisesta. Onhan se ärsyttävää jos ei kaverit pysty irtautumaan muksuistaan hetkeksikään ja kuvittelee että muutkin nauttivat heistä yhtä suuresti, mutta ei kaveri voi tietää miten asian koet jos et ole sanonut. Nyt vähän ryhtiä ihminen!
Meillä on tämänkin ystävän kanssa vuosikymmenien yhteinen historia takana ja mikään vietetystämme ajasta hänen ja muiden samaan piiriin kuuluvien muiden kavereidemme kanssa ei ole koskaan antanut minkäänlaisia viitteitä siitä, että haluaisimme viettää aikaa lasten kanssa. Päinvastoin. Meidän tekemisemme ei ole koskaan olleet mitään lapsiystävällisiä, joten lapsen tuominen piirimme muuttaa koko olemisemme. Emme voi silloin tehdä mitä normaalisti haluaisimme ja itselleni on tärkeää tehdä mieluisia asioita, eikä mitään sietämistä.
Onpa kyllä kamalaa! 4-5 tuntia lapsen kanssa! Kela kyllä varmasti järjestää sinulle jonkun kuntoutusloman. Vaikka bussilla Kuopion Rauhalahteen.
Itsekin joudun usein ottamaan ekaluokkalaisen tytön mukaan, koska mies on matkatöissä. Silti itseänikin ärsyttää kun 3 lapsen äiti jättää kaksi lastaan isälle kotiin ja ottaa pienimmän mukaan kahville. Lapsi mankuu,häslää, kiemurtelee ja sinkoilee, niinkuin keskiverto 3v kahvilassa. Miksei hänkin voisi jäädä kotiin. Varsinkin kun tulen satojen kilsojen päästä tapaamiselle.
Kyllä joskus on lapset kaverilla mukana ja suoraan sanottuna ottaa päähän kun suurin osa ajasta menee siihen lapseen. Ja isä istuu kotona kattomassa telkkaria.
Olen itse raskaana ja pelkään, että nyt lapset tulee _aina_ mukaan kun kyllähän mä itse lapsellisen haluan tietysti viettää jotain lapsitapaamisia. Not.
Vierailija kirjoitti:
Onpa kyllä kamalaa! 4-5 tuntia lapsen kanssa! Kela kyllä varmasti järjestää sinulle jonkun kuntoutusloman. Vaikka bussilla Kuopion Rauhalahteen.
Niin on. En minä muuten olisi tehnyt aiheesta avausta. Ihan kuin tekisin jotain väärää siinä, etten pysty nauttimaan lasten seurasta.
Ap
En edes jaksa lukea kuin aloituksen, mutta onko mielessä käynyt kertoa ystävällesi, että haluaisit viettää hänen kanssaan aikaa ihan vain aikuisten kesken eikä vain toivoa, että hän osaisi paremmin "miettiä asioita sinun kannaltasi" :D Voi luoja, että voi olla niin vaikeaa kun kavereita pitää nähdä! Jos ystävälläsi on mies niin varmasti jaksaa katsoa 7-vuotiaan perään kun ystäväsi pyörähtää kanssasi kaupungilla. Mutta sinä et keksi mitään miten voisit omalla toiminnallasi edesauttaa asiaa vaan provoilet av:ssa vaan. Valoja päälle!
Varmaan tässä iässä on jo selvää, että usein tapaamisiin kuuluvat myös ystävien lapset. Moni ystäväni elää nyt pikkulapsiaikaa, omani taas on jo 20.
Olen ikikiitollinen ystävälleni, jotka eivät hylänneet minua silloin, kun olin 20-vuotias yh ja leski. Eivät vähentäneet tapaamisia ja tulivat illalla kahville ( kun en itse oikein mihinkään päässyt).
Tuo oli muuten kivaa itsellekin. Kun lapsi oli käynyt nukkumaan illalla, sai rauhassa jutella.