Herätys, miesten sukupuolirooli ahtaampi kuin naisilla

Kahden teinipojan äitinä teille (miespuolisille?) alfauros jankkaajille:

Molemmat iltatähtipoikani kriteerienne mukaan luusereita: "nättejä", hoikkia, korkeakouluun tähtääviä lukionörttejä, aina inhonneet mm. joukkulajeja, toinen skeittaa+rullaluistelee+pelaa, toinen soittelee rumpuja+pelaa paljon+lukee paljon.

Sosiaalisesti lahjakkaita, avoimia ja diplomaattisia. Kavereita välillä riesaksi asti. Molemmilla seurustelukokemusta, poikien mielestä tunkua välillä liikaakin naisrintamalla.

Usko vanhempaa naista:

Sosiaaliset taidot, elämänhallinta, persoonallisuus, äly ja halu päästä eteenpäin omassa elämässä kiinnostavat naisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opettiko isäsi vai äitisi tuon vitsin sinulle?

Isä, äitini ei ollut paikalla kun hänen hellakahleensa oli liian lyhyt.

Pyydä isäsi tänne keskustelemaan. Sinä olet pelkästään tylsä ja tyhmä.

Hän tulisi mutta on vankasti sitä mieltä että naisilta ei ikinä tule ulos mitään fiksua suusta.

Se on kyllä kumma mitä näistä ah niin huolestuneista miesasiamiehistä paljastuu kun vähän pintaa raaputtaa. Ei ole kaunis näky.

15-vuotiaat tuskin on miesasiamiehiä, edes raaputtamalla. Eihän tuo nyt täysikäisestä mene kirveelläkään.

Jos menee niin ymmärrän teitä naisia taas vähän paremmin.

Joo, laitapa tosiaan nyt vielä kirjoittelusi lasten syyksi. Se tästä vielä puuttuikin. Luulet ettei tyyliäsi tunnista mutta ei kuule mee läpi.

Vierailija kirjoitti:

Aivan helvetin masentava on ollut miesten taso täällä loppupäässä ketjua. Alan ymmärtää miksi istuvat täällä itkemässä naisia tekemään jotain, koska ei tällä porukalla voi todellakaan tulla mistään mitään.

Noh... oletetaan että enimmäkseen sukupuolineutraalisti asioihin suhtautuvat miehet ovat vähemmistössä miehissä (en usko että on kaukaa haettu). Sanoisin rehellisesti jopa "reippaassa vähemmistössä". Mitäs me yksin noille voidaan?

On helpompaa lähteä vaatimaan lisää oikeuksia kuin vaatia muita vähentämään oikeuttaan olla helvetin typerä.

Ja edelleen uskon itse että niille jotka nyt ovat lapsia voidaan vielä jotain, aikuisia on turha yrittää käännyttää. He ovat jo tapansa oppineet.

Vierailija kirjoitti:

Sosiaaliset taidot, elämänhallinta, persoonallisuus, äly ja halu päästä eteenpäin omassa elämässä kiinnostavat naisia.

Tässähän juuri nyt asetetaan miestä muottiin.

Miehen siis tulee olla sosiaalisesti sujuva ja viihdyttävä, perimältään pystyvä ja luonteeltaan määrätietoinen, niin sitten kelpaa. 

Se on kumma, että hyvin usein roolien purkajat vain korvaavat entiset roolit uusilla. Nykyään esimerkiksi sosiaalisen sujuvuuden arvo on valtava. Jopa koululaitoksessa pyritään kehittämään sosiaalista sujuvuutta. Tähänhän esimerkiksi Keltikangas-Järvinen on ottanut kantaa. Hänen mukaansa kun ihmiset ovat erilaisia, eivätkä kaikki nyt vain voi olla sosiaalisesti sujuvia. Silti sosiaalisuudesta yritetään tehdä normia sen sijaan että huomioitaisiin introvertit ja laadittaisiin opetus- ja oppimismenetelmät myös heitä varten.

"Naisvihaa"-uhriutujat ovat palstan parasta komiikkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sosiaaliset taidot, elämänhallinta, persoonallisuus, äly ja halu päästä eteenpäin omassa elämässä kiinnostavat naisia.

Tässähän juuri nyt asetetaan miestä muottiin.

Miehen siis tulee olla sosiaalisesti sujuva ja viihdyttävä, perimältään pystyvä ja luonteeltaan määrätietoinen, niin sitten kelpaa. 

Se on kumma, että hyvin usein roolien purkajat vain korvaavat entiset roolit uusilla. Nykyään esimerkiksi sosiaalisen sujuvuuden arvo on valtava. Jopa koululaitoksessa pyritään kehittämään sosiaalista sujuvuutta. Tähänhän esimerkiksi Keltikangas-Järvinen on ottanut kantaa. Hänen mukaansa kun ihmiset ovat erilaisia, eivätkä kaikki nyt vain voi olla sosiaalisesti sujuvia. Silti sosiaalisuudesta yritetään tehdä normia sen sijaan että huomioitaisiin introvertit ja laadittaisiin opetus- ja oppimismenetelmät myös heitä varten.

Ei hemmetti, sosiaalisuus on niin syvällä ihmisessä kuin jokin voi olla, ihan kuin seksuaalisuuskin.

Ei kukaan ole täysin sosiaalisesti vammainen ellei ole tehnyt kovasti töitä tukahduttaakseen sosiaalisuuden itsessään. Ei luonnonoikkuja sosiopaatteja löydy joka lähtöön. Se on tekosyy: yhyy, en ole heti kaikkien suosiossa, en voi siis asialle mitään ja yhteiskunta on raukkamainen kun vaatii sitä.

Jos haluat olla sosiaalinen, niin sen voi opetella sille tasolle, että tulee ihmisten kanssa toimeen, ihan kuka vaan, jos ei ole jotain neurologista vammaa. Ne oikeasti vammaiset ovat vankilassa.

(Tarkistusnumero: 666)

Vierailija kirjoitti:

Minä olen naisellinen mies ja esimerkiksi yliopistossa olin käytännössä pelkästään naisten ympäröimänä.

Minulla ei ole ollut vaikeuksia ystävystyä naisten kanssa, mutta seksuaalinen kanssakäyminen puuttuu. Olen edelleen 27-vuotiaana neitsyt.

Osaan puhua kulttuurista, taiteesta ja kirjallisuudesta ja harrastan liikuntaa, mutta yhdessä oleminen ei johda kuin yksipuolisiin romanttisiin ja eroottisiin tunteisiin.

Tunnen olevani kaverimiehen arkkityyppi, enkä usko sen johtuvan muusta kuin perusnaisellisuudestani. Sekä käytökseni että kiinnostuksen kohteeni ovat tyttömäisiä, mikä ei naisiin vetoa.

Eiköhän kysymys ole ihan biologiasta. Kun eläinmaailmassakin on yleistä, että urokset soidinmenoissa panevat parastaan tai koettelevat voimiaan, niin miksi sama ei pätisi ihmiseläimeen? Todennäköisesti minutkin nähdään mukavana ihmisenä, mutta koska minulta puuttuu urosten tyypillinen soidinkäytös, niin tulosta ei tule.

Miksi nykykulttuurissa ihmisen eläimellisyyttä ei tunnusteta, kun kuitenkin suurin osa käytöksestä perustuu biologiaan ja monenlaisiin vietteihin? Minulla ei ole mitään itseäni tai minunlaisiani vastaan, mutta ihmettelen vain tätä mustan väittämistä valkoiseksi.

Kyllä sinä olet homo sapiens- totuuden äärellä. Onhan meillä kulttuurillista pintasilausta, makuja ja arvostuksia, mutta loppujen lopuksi perimmäinen käyttövoima on primitiivinen seksuaalisuus, joka vastakkaisen sukupuolen pitää herättää. Kyllä nuo paljo puhutut pelimiesvalmentajat tietävät tämän puolen hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sosiaaliset taidot, elämänhallinta, persoonallisuus, äly ja halu päästä eteenpäin omassa elämässä kiinnostavat naisia.

Tässähän juuri nyt asetetaan miestä muottiin.

Miehen siis tulee olla sosiaalisesti sujuva ja viihdyttävä, perimältään pystyvä ja luonteeltaan määrätietoinen, niin sitten kelpaa. 

Se on kumma, että hyvin usein roolien purkajat vain korvaavat entiset roolit uusilla. Nykyään esimerkiksi sosiaalisen sujuvuuden arvo on valtava. Jopa koululaitoksessa pyritään kehittämään sosiaalista sujuvuutta. Tähänhän esimerkiksi Keltikangas-Järvinen on ottanut kantaa. Hänen mukaansa kun ihmiset ovat erilaisia, eivätkä kaikki nyt vain voi olla sosiaalisesti sujuvia. Silti sosiaalisuudesta yritetään tehdä normia sen sijaan että huomioitaisiin introvertit ja laadittaisiin opetus- ja oppimismenetelmät myös heitä varten.

En ole tuo äiti joka kirjoitti pojistaan mutta introverttinä naisena hyväksyn sen että on joku raja sille paljonko mua tarvitsee paapoa elämässä. Ymmärrän miksi sosiaaliset ihmiset on suositumpia ja se on ihan ok. Minulla on sitten taas muita avuja ja etuja. Joissain asioissa ei ole realistista ruveta vaatimaan muita ihmisiä toimimaan ikään kuin luonnonvastaisesti. Olisi todella hyvä jos koulussa otettaisiin paremmin huomioon introvertit, se on ihan totta. Mutta silti ihmiselle jää itselleenkin vähän vastuuta elämässä. Ei vaan voi jäädä istumaan ja heittää kaikki ikään kuin hyveet ikkunasta ja ruveta vaatimaan että maailma muokataan mieleisekseni sillä aikaa kun itse istun mitään tekemättä. Sosiaalisia taitoja tarvitaan elämässä pärjäämiseen. Se nyt vaan on fakta, ja jos tätä ei halua hyväksyä, tekee itselleen hallaa. Ei ne taidot oikeasti ketään haittaa. Luojan kiitos itse menin kouluun joka oli introvertille yhtä helvettiä, mutta sen prässin jälkeen on ollut elämässä sata kertaa helpompaa kuin olisi ollut ilman sitä prässiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sosiaaliset taidot, elämänhallinta, persoonallisuus, äly ja halu päästä eteenpäin omassa elämässä kiinnostavat naisia.

Tässähän juuri nyt asetetaan miestä muottiin.

Miehen siis tulee olla sosiaalisesti sujuva ja viihdyttävä, perimältään pystyvä ja luonteeltaan määrätietoinen, niin sitten kelpaa. 

Se on kumma, että hyvin usein roolien purkajat vain korvaavat entiset roolit uusilla. Nykyään esimerkiksi sosiaalisen sujuvuuden arvo on valtava. Jopa koululaitoksessa pyritään kehittämään sosiaalista sujuvuutta. Tähänhän esimerkiksi Keltikangas-Järvinen on ottanut kantaa. Hänen mukaansa kun ihmiset ovat erilaisia, eivätkä kaikki nyt vain voi olla sosiaalisesti sujuvia. Silti sosiaalisuudesta yritetään tehdä normia sen sijaan että huomioitaisiin introvertit ja laadittaisiin opetus- ja oppimismenetelmät myös heitä varten.

Ei hemmetti, sosiaalisuus on niin syvällä ihmisessä kuin jokin voi olla, ihan kuin seksuaalisuuskin.

Ei kukaan ole täysin sosiaalisesti vammainen ellei ole tehnyt kovasti töitä tukahduttaakseen sosiaalisuuden itsessään. Ei luonnonoikkuja sosiopaatteja löydy joka lähtöön. Se on tekosyy: yhyy, en ole heti kaikkien suosiossa, en voi siis asialle mitään ja yhteiskunta on raukkamainen kun vaatii sitä.

Jos haluat olla sosiaalinen, niin sen voi opetella sille tasolle, että tulee ihmisten kanssa toimeen, ihan kuka vaan, jos ei ole jotain neurologista vammaa. Ne oikeasti vammaiset ovat vankilassa.

(Tarkistusnumero: 666)

Juu, jos ei ole heti täydellinen niin ei ole mitään. Jos en ole Usain Bolt, en ole mitään. Jos en onnistu heti, ei kannata jatkaa. Kannattaa vaan kirjoitella satuja ja tarinoita alfa-astronautti-laatikkopäistä mammapalstalle ja katsoa tarttuuko tällä kertaa joku syöttiin...

alfat saa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen naisellinen mies ja esimerkiksi yliopistossa olin käytännössä pelkästään naisten ympäröimänä.

Minulla ei ole ollut vaikeuksia ystävystyä naisten kanssa, mutta seksuaalinen kanssakäyminen puuttuu. Olen edelleen 27-vuotiaana neitsyt.

Osaan puhua kulttuurista, taiteesta ja kirjallisuudesta ja harrastan liikuntaa, mutta yhdessä oleminen ei johda kuin yksipuolisiin romanttisiin ja eroottisiin tunteisiin.

Tunnen olevani kaverimiehen arkkityyppi, enkä usko sen johtuvan muusta kuin perusnaisellisuudestani. Sekä käytökseni että kiinnostuksen kohteeni ovat tyttömäisiä, mikä ei naisiin vetoa.

Eiköhän kysymys ole ihan biologiasta. Kun eläinmaailmassakin on yleistä, että urokset soidinmenoissa panevat parastaan tai koettelevat voimiaan, niin miksi sama ei pätisi ihmiseläimeen? Todennäköisesti minutkin nähdään mukavana ihmisenä, mutta koska minulta puuttuu urosten tyypillinen soidinkäytös, niin tulosta ei tule.

Miksi nykykulttuurissa ihmisen eläimellisyyttä ei tunnusteta, kun kuitenkin suurin osa käytöksestä perustuu biologiaan ja monenlaisiin vietteihin? Minulla ei ole mitään itseäni tai minunlaisiani vastaan, mutta ihmettelen vain tätä mustan väittämistä valkoiseksi.

Kyllä sinä olet homo sapiens- totuuden äärellä. Onhan meillä kulttuurillista pintasilausta, makuja ja arvostuksia, mutta loppujen lopuksi perimmäinen käyttövoima on primitiivinen seksuaalisuus, joka vastakkaisen sukupuolen pitää herättää. Kyllä nuo paljo puhutut pelimiesvalmentajat tietävät tämän puolen hyvin.

Pelimiesvalmentajat ei just tajua mistään mitään. Sinäkin olet siitä elävä esimerkki kun et ole heidän neuvoillaan naista saanut. Kuuntelin kerran tänne linkattua opetusvideota ja siinä oli ihan kaikki pielessä. Jo koko touhun lähtökohta oli miten saan mahdollisimman paljon mallikaunottaria irtoseksiin, ja se olisi korkeintaan voinut sopia vinkkihetkeksi niille jotka jo valmiiksi kaataa naisia kuin heinää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sosiaaliset taidot, elämänhallinta, persoonallisuus, äly ja halu päästä eteenpäin omassa elämässä kiinnostavat naisia.

Tässähän juuri nyt asetetaan miestä muottiin.

Miehen siis tulee olla sosiaalisesti sujuva ja viihdyttävä, perimältään pystyvä ja luonteeltaan määrätietoinen, niin sitten kelpaa. 

Se on kumma, että hyvin usein roolien purkajat vain korvaavat entiset roolit uusilla. Nykyään esimerkiksi sosiaalisen sujuvuuden arvo on valtava. Jopa koululaitoksessa pyritään kehittämään sosiaalista sujuvuutta. Tähänhän esimerkiksi Keltikangas-Järvinen on ottanut kantaa. Hänen mukaansa kun ihmiset ovat erilaisia, eivätkä kaikki nyt vain voi olla sosiaalisesti sujuvia. Silti sosiaalisuudesta yritetään tehdä normia sen sijaan että huomioitaisiin introvertit ja laadittaisiin opetus- ja oppimismenetelmät myös heitä varten.

Ei hemmetti, sosiaalisuus on niin syvällä ihmisessä kuin jokin voi olla, ihan kuin seksuaalisuuskin.

Ei kukaan ole täysin sosiaalisesti vammainen ellei ole tehnyt kovasti töitä tukahduttaakseen sosiaalisuuden itsessään. Ei luonnonoikkuja sosiopaatteja löydy joka lähtöön. Se on tekosyy: yhyy, en ole heti kaikkien suosiossa, en voi siis asialle mitään ja yhteiskunta on raukkamainen kun vaatii sitä.

Jos haluat olla sosiaalinen, niin sen voi opetella sille tasolle, että tulee ihmisten kanssa toimeen, ihan kuka vaan, jos ei ole jotain neurologista vammaa. Ne oikeasti vammaiset ovat vankilassa.

(Tarkistusnumero: 666)

Juu, jos ei ole heti täydellinen niin ei ole mitään. Jos en ole Usain Bolt, en ole mitään. Jos en onnistu heti, ei kannata jatkaa. Kannattaa vaan kirjoitella satuja ja tarinoita alfa-astronautti-laatikkopäistä mammapalstalle ja katsoa tarttuuko tällä kertaa joku syöttiin...

Musta nuo lentäjälääkäri-kalsarimallikeskustelut ja jykeväleukajankkaukset ovat ratkiriemukkaita. Ei kai niiden kirjoittaja voi tosissaankaan olla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sosiaaliset taidot, elämänhallinta, persoonallisuus, äly ja halu päästä eteenpäin omassa elämässä kiinnostavat naisia.

Tässähän juuri nyt asetetaan miestä muottiin.

Miehen siis tulee olla sosiaalisesti sujuva ja viihdyttävä, perimältään pystyvä ja luonteeltaan määrätietoinen, niin sitten kelpaa. 

Se on kumma, että hyvin usein roolien purkajat vain korvaavat entiset roolit uusilla. Nykyään esimerkiksi sosiaalisen sujuvuuden arvo on valtava. Jopa koululaitoksessa pyritään kehittämään sosiaalista sujuvuutta. Tähänhän esimerkiksi Keltikangas-Järvinen on ottanut kantaa. Hänen mukaansa kun ihmiset ovat erilaisia, eivätkä kaikki nyt vain voi olla sosiaalisesti sujuvia. Silti sosiaalisuudesta yritetään tehdä normia sen sijaan että huomioitaisiin introvertit ja laadittaisiin opetus- ja oppimismenetelmät myös heitä varten.

Ei hemmetti, sosiaalisuus on niin syvällä ihmisessä kuin jokin voi olla, ihan kuin seksuaalisuuskin.

Ei kukaan ole täysin sosiaalisesti vammainen ellei ole tehnyt kovasti töitä tukahduttaakseen sosiaalisuuden itsessään. Ei luonnonoikkuja sosiopaatteja löydy joka lähtöön. Se on tekosyy: yhyy, en ole heti kaikkien suosiossa, en voi siis asialle mitään ja yhteiskunta on raukkamainen kun vaatii sitä.

Jos haluat olla sosiaalinen, niin sen voi opetella sille tasolle, että tulee ihmisten kanssa toimeen, ihan kuka vaan, jos ei ole jotain neurologista vammaa. Ne oikeasti vammaiset ovat vankilassa.

(Tarkistusnumero: 666)

Juu, jos ei ole heti täydellinen niin ei ole mitään. Jos en ole Usain Bolt, en ole mitään. Jos en onnistu heti, ei kannata jatkaa. Kannattaa vaan kirjoitella satuja ja tarinoita alfa-astronautti-laatikkopäistä mammapalstalle ja katsoa tarttuuko tällä kertaa joku syöttiin...

Musta nuo lentäjälääkäri-kalsarimallikeskustelut ja jykeväleukajankkaukset ovat ratkiriemukkaita. Ei kai niiden kirjoittaja voi tosissaankaan olla?

Vitsi olisi vanhentunut jo monta kertaa, mutta kun se on ihan oikeasti tietyn jengin päässä todellisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Nykyään esimerkiksi sosiaalisen sujuvuuden arvo on valtava. Jopa koululaitoksessa pyritään kehittämään sosiaalista sujuvuutta. Tähänhän esimerkiksi Keltikangas-Järvinen on ottanut kantaa. Hänen mukaansa kun ihmiset ovat erilaisia, eivätkä kaikki nyt vain voi olla sosiaalisesti sujuvia. Silti sosiaalisuudesta yritetään tehdä normia sen sijaan että huomioitaisiin introvertit ja laadittaisiin opetus- ja oppimismenetelmät myös heitä varten.

Ymmärrätkö, että ihmisten kanssa toimiminen vaatii vuorovaikutusta? Ei kellään toisella ole loputonta velvollisuutta vetää tuppisuuta tai yrmyä perässään kuin kivirekeä ja yrittää saada tätä pysymään porukoissa mukana. 

Sanon tämän ihmisenä, joka ei ole sosiaalinen. 

Vierailija kirjoitti:

En ole tuo äiti joka kirjoitti pojistaan mutta introverttinä naisena hyväksyn sen että on joku raja sille paljonko mua tarvitsee paapoa elämässä.

Ei paapoa tarvitse, mutta erilaiset ihmiset täytyy huomioida. Koulu on muokattava myös introverteille ja pojille, jotka eivät malta pysyä paikoillaan. Ei rooleja voi purkaa niin, että entiset roolit kyseenalaistetaan ja niiden tilalle valitaan uudet, vaan roolien purkamisen tulee perustua kaaokseen.

Vain sillä tavalla päästään tilanteeseen, jossa rooleja koko ajan puretaan ja uusinnetaan, jolloin entisten roolien tilalle ei pääse kehittymään uusia.

Minua ärsyttää roolikeskustelussa nimenomaan se, että uusia rooleja väitetään vapaudeksi, vaikka uudet roolit ovat aivan yhtä sitovia kuin entisetkin. Ainoa tie vapauteen on anarkistinen ja pelottava kapina, jolla ei ole johtajaa. Roolien purkuun ainoa tapa on jatkuva vallankumous, jolla ei ole pysyvää johtajaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään esimerkiksi sosiaalisen sujuvuuden arvo on valtava. Jopa koululaitoksessa pyritään kehittämään sosiaalista sujuvuutta. Tähänhän esimerkiksi Keltikangas-Järvinen on ottanut kantaa. Hänen mukaansa kun ihmiset ovat erilaisia, eivätkä kaikki nyt vain voi olla sosiaalisesti sujuvia. Silti sosiaalisuudesta yritetään tehdä normia sen sijaan että huomioitaisiin introvertit ja laadittaisiin opetus- ja oppimismenetelmät myös heitä varten.

Ymmärrätkö, että ihmisten kanssa toimiminen vaatii vuorovaikutusta?

Mikä ihmeen rooliodotus se on, että ihmisten kanssa täytyy pystyä toimimaan vuorovaikutuksessa? Introvertit voivat olla ja usein ovatkin äärimmäisen tehokkaita työntekijöitä, kun heille vain annetaan oma tilansa.

On pidettävä huoli siitä, ettei kouluihin ja työyhteisöihin synny sortavia roolimalleja, joihin introvertit eivät sovi. Sosiaalisuutta ei saa pitää normina, vaan sitäkin oletusta on jatkuvasti purettava. On kohtuutonta, jos työyhteisöissä rooliodotuksena on sosiaalisuus. Se on sortoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään esimerkiksi sosiaalisen sujuvuuden arvo on valtava. Jopa koululaitoksessa pyritään kehittämään sosiaalista sujuvuutta. Tähänhän esimerkiksi Keltikangas-Järvinen on ottanut kantaa. Hänen mukaansa kun ihmiset ovat erilaisia, eivätkä kaikki nyt vain voi olla sosiaalisesti sujuvia. Silti sosiaalisuudesta yritetään tehdä normia sen sijaan että huomioitaisiin introvertit ja laadittaisiin opetus- ja oppimismenetelmät myös heitä varten.

Ymmärrätkö, että ihmisten kanssa toimiminen vaatii vuorovaikutusta?

Mikä ihmeen rooliodotus se on, että ihmisten kanssa täytyy pystyä toimimaan vuorovaikutuksessa? Introvertit voivat olla ja usein ovatkin äärimmäisen tehokkaita työntekijöitä, kun heille vain annetaan oma tilansa.

On pidettävä huoli siitä, ettei kouluihin ja työyhteisöihin synny sortavia roolimalleja, joihin introvertit eivät sovi. Sosiaalisuutta ei saa pitää normina, vaan sitäkin oletusta on jatkuvasti purettava. On kohtuutonta, jos työyhteisöissä rooliodotuksena on sosiaalisuus. Se on sortoa.

Herrajjumala, etkö sinä ymmärrä mitä sinä puhut? Et halua olla vuorovaikutuksessa ihmisten kanssa töissä mutta haluat instababen istumaan naamallesi aina kun siltä tuntuu.

alfat saa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen naisellinen mies ja esimerkiksi yliopistossa olin käytännössä pelkästään naisten ympäröimänä.

Minulla ei ole ollut vaikeuksia ystävystyä naisten kanssa, mutta seksuaalinen kanssakäyminen puuttuu. Olen edelleen 27-vuotiaana neitsyt.

Osaan puhua kulttuurista, taiteesta ja kirjallisuudesta ja harrastan liikuntaa, mutta yhdessä oleminen ei johda kuin yksipuolisiin romanttisiin ja eroottisiin tunteisiin.

Tunnen olevani kaverimiehen arkkityyppi, enkä usko sen johtuvan muusta kuin perusnaisellisuudestani. Sekä käytökseni että kiinnostuksen kohteeni ovat tyttömäisiä, mikä ei naisiin vetoa.

Eiköhän kysymys ole ihan biologiasta. Kun eläinmaailmassakin on yleistä, että urokset soidinmenoissa panevat parastaan tai koettelevat voimiaan, niin miksi sama ei pätisi ihmiseläimeen? Todennäköisesti minutkin nähdään mukavana ihmisenä, mutta koska minulta puuttuu urosten tyypillinen soidinkäytös, niin tulosta ei tule.

Miksi nykykulttuurissa ihmisen eläimellisyyttä ei tunnusteta, kun kuitenkin suurin osa käytöksestä perustuu biologiaan ja monenlaisiin vietteihin? Minulla ei ole mitään itseäni tai minunlaisiani vastaan, mutta ihmettelen vain tätä mustan väittämistä valkoiseksi.

Kyllä sinä olet homo sapiens- totuuden äärellä. Onhan meillä kulttuurillista pintasilausta, makuja ja arvostuksia, mutta loppujen lopuksi perimmäinen käyttövoima on primitiivinen seksuaalisuus, joka vastakkaisen sukupuolen pitää herättää. Kyllä nuo paljo puhutut pelimiesvalmentajat tietävät tämän puolen hyvin.

Kertooko pelimiesvalmentajat, että seksuaalisuuden voi herättää myös ihan vain saamalla naisen kokemaan että mies rakastaa ja välittää ihan tosi paljon? Ei tarvitse olla mikään primitiivinen luolamies macho joka osaa kaikki hienot peliliikkeet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään esimerkiksi sosiaalisen sujuvuuden arvo on valtava. Jopa koululaitoksessa pyritään kehittämään sosiaalista sujuvuutta. Tähänhän esimerkiksi Keltikangas-Järvinen on ottanut kantaa. Hänen mukaansa kun ihmiset ovat erilaisia, eivätkä kaikki nyt vain voi olla sosiaalisesti sujuvia. Silti sosiaalisuudesta yritetään tehdä normia sen sijaan että huomioitaisiin introvertit ja laadittaisiin opetus- ja oppimismenetelmät myös heitä varten.

Ymmärrätkö, että ihmisten kanssa toimiminen vaatii vuorovaikutusta?

Mikä ihmeen rooliodotus se on, että ihmisten kanssa täytyy pystyä toimimaan vuorovaikutuksessa? Introvertit voivat olla ja usein ovatkin äärimmäisen tehokkaita työntekijöitä, kun heille vain annetaan oma tilansa.

On pidettävä huoli siitä, ettei kouluihin ja työyhteisöihin synny sortavia roolimalleja, joihin introvertit eivät sovi. Sosiaalisuutta ei saa pitää normina, vaan sitäkin oletusta on jatkuvasti purettava. On kohtuutonta, jos työyhteisöissä rooliodotuksena on sosiaalisuus. Se on sortoa.

No ei se ole kohtuutonta vaan järkevää ja tuottavuutta parantavaa. Harva työ on sellainen jossa kaksi päätä ei tuota parempaa jälkeä kuin yksi pää. Enkä minäkään ole sosiaalinen ihminen, mutta ymmärrän että tietty määrä sosiaalisuutta ja verkostoitumista on töissä eduksi. Ja minua harmittaa etten ole siinä parempi, koska siitä olisi suurta etua. Jos ihmisten kanssa kommunikointi on hirveän hankalaa, kannattaa ensisijaisesti hakeutua töihin joissa epäsosiaalisuus on mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

Kahden teinipojan äitinä teille (miespuolisille?) alfauros jankkaajille:

Molemmat iltatähtipoikani kriteerienne mukaan luusereita: "nättejä", hoikkia, korkeakouluun tähtääviä lukionörttejä, aina inhonneet mm. joukkulajeja, toinen skeittaa+rullaluistelee+pelaa, toinen soittelee rumpuja+pelaa paljon+lukee paljon.

Sosiaalisesti lahjakkaita, avoimia ja diplomaattisia. Kavereita välillä riesaksi asti. Molemmilla seurustelukokemusta, poikien mielestä tunkua välillä liikaakin naisrintamalla.

Usko vanhempaa naista:

Sosiaaliset taidot, elämänhallinta, persoonallisuus, äly ja halu päästä eteenpäin omassa elämässä kiinnostavat naisia.

Mites pituus ja naama? Varsinkin nuoremmilla miehillä nättiys voi olla parempi kuin rosoinen komeus. Nuo mainitsemasi eivät auta tippaakaan, jos ulkonäkö ei ole tarpeeksi hyvä. Vertaa:

"Make on ihanan ahkera ja vielä sosiaalisesti taitava. Seksikästä kun mies haluaa kehittää itseään."

"Petellä on varmaan Napoleon-kompleksi, kun se jatkuvasti treenaa ja pyrkii kouluttautumaan paremmin ja parempiin työtehtäviin"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään esimerkiksi sosiaalisen sujuvuuden arvo on valtava. Jopa koululaitoksessa pyritään kehittämään sosiaalista sujuvuutta. Tähänhän esimerkiksi Keltikangas-Järvinen on ottanut kantaa. Hänen mukaansa kun ihmiset ovat erilaisia, eivätkä kaikki nyt vain voi olla sosiaalisesti sujuvia. Silti sosiaalisuudesta yritetään tehdä normia sen sijaan että huomioitaisiin introvertit ja laadittaisiin opetus- ja oppimismenetelmät myös heitä varten.

Ymmärrätkö, että ihmisten kanssa toimiminen vaatii vuorovaikutusta?

Mikä ihmeen rooliodotus se on, että ihmisten kanssa täytyy pystyä toimimaan vuorovaikutuksessa? Introvertit voivat olla ja usein ovatkin äärimmäisen tehokkaita työntekijöitä, kun heille vain annetaan oma tilansa.

On pidettävä huoli siitä, ettei kouluihin ja työyhteisöihin synny sortavia roolimalleja, joihin introvertit eivät sovi. Sosiaalisuutta ei saa pitää normina, vaan sitäkin oletusta on jatkuvasti purettava. On kohtuutonta, jos työyhteisöissä rooliodotuksena on sosiaalisuus. Se on sortoa.

No ei se ole kohtuutonta vaan järkevää ja tuottavuutta parantavaa.

Eihän tuottavuuden rooliodotusta saa päästää syntymään.

Tuottava ihminen on puhdas kapitalistisen yhteiskunnan tuote. Hänet on rakennettu palvelemaan suuren rahan etuja. Juuri nämä roolit pitävät yllä epätasa-arvoa eivätkä vapauta ihmistä työn ikeestä.

Tuottava ihminen ei todellakaan ole luonnollinen ilmiö. Pakkotahtinen ja/tai säännöllinen työ on järjestelmän luoma rooliodotus, johon ei tule suostua.