Lue keskustelun säännöt.
Mieheni on pienituloisesta perheestä. Järkytyin!
18.09.2018 |
Mieheni on kasvanut suurperheessä. Hänen äitinä ei ole ollut koskaan työelämässä ja hänen isänsä on ollut huono/keskipalkkainen duunari. En itsekkään rahassa ole lapsuuttani kylpenyt, mutta kyllä järkytyin kun hän "avautui" tarkemmin kokemastaan. Mieheni on sisäistänyt penninvenytyksen niin tarkoin, että vaikka meillä on ihan ok rahatilanne tällä hetkellä, hän yrittää pihistellä kaikessa. Ja olemme himpun päälle 30 vuotiaita.
Mieheni kertoi että heidän käskettiin syödä koulussa ruokaa niin paljon kuin vain jaksoivat. Iltaruokaa ei ollut, vain muroja (ilman maitoa), näkkäriä, sokerikorppuja, teetä (teepussi kiersi kaikkien kupissa) tai kaurapuuroa. Myöhemmin kun vanhimmat lapset olivat muuttaneet pois, oli välillä rahaa tehdä paistettua tai keitettyä kananmunaa tai karjalanpiirakkaa. (Yksi muna ja puolikas piirakka AIKUISILLE JA MYÖS KASVAVILLE TEINIPOJILLE)
-myös muutenkin ruokaa oli aina vähän tai ei ollenkaan. Jääkaappi on heillä edelleen aina tyhjä, vaikka heillä asuu enää vain muutama lapsi kotona. Heillä ei ole koskaan maitoa, ihan harvoin syntymäpäivisin tai jos heille tulee vieraita. Mieheni sanoi että kotona asuessa lapsilla oli aina nälkä. Omilla töillä lapset saivat teininä rahaa ja ostivat vanhemmiltaan salaa herkkuja vatsan täytteeksi.
-suihkussa sai käydä kaksi kertaa viikossa (siis teinitkin!!!) Suihkussa ei saanut läträtä, vaan isä huusi oventakana että suihkuaika meni! Suihkussa peseydyttiin palasaippualla. Mieheni sanoi että haaveili vain axesta yms.
-vaatteet pestiin niin harvoin että esim.sukat olivat kuulemma urheilun jälkeen niin tönköt kuivuessaan ettei niitä meinannut saada jalkaan.
-mitään lapset eivät koskaan saaneet eivätkä koskaan mihinkään päässeet.
Olen jotenkin ihan järkyttynyt ja surullinen. Miten nuin kurjaa voi olla että ihan nälkää on joutunut näkemään. Kuinkahan muissa isoissa perheissä..ja niin, mieheni perheessä ei ole uskonnon vuoksi lapsia paljon, vaan he halusivat kuulemma paljon lapsia koska lapset ovat rikkautta 😲
Kommentit (183)
Vierailija kirjoitti:
No oli ainakin sitten sen tyyppistä rikkautta!
Vakavasti puhuttuna, ollaanhan me kaikki suomalaiset kuitenkin aika kultalusikka suussa täällä. Ei tarvitse mennä kuin 50 vuotta ajassa taaksepäin tai itärajan yli, niin aikamoista kurjuutta tulee vastaan. Toisaalta ei varmaan kannata myöskään tuudittautua siihen että tämä asiaintila jatkuu loputtomasti. Jos asiat menevät huonosti, voidaan penniä venyttää taas kummasti kun ilmastonmuutos jyrää, eu yskii, rajoja laitetaan kiinni ja Suomen omavaraisuuskin voi olla mitä on. Se elintaso johon olemme tottuneet ei ole minkään luonnonlain määräämä.
Erittäin hyvä kommentti.
Katsoin tuossa Areenasta Mustat ja punaiset vuodet tms., ja se oli kyllä rankka. Lähti liikkeelle vuodesta 1932 ja päättyi 70-luvulle. Se miten ihmiset siinä kärsivät vuoden -29 pörssiromahduksesta, sodasta, lakoista ja yleisestä niukkuudesta, pisti kyllä miettimään. Kyllä minä tiedän etttä Suomen lähihistoria on köyhä, mutta se miten asia tuossa sarjassa näkyi, huh huh. Esim. Rintamäkeläisissä ihmisillä on jonkin verran varallisuutta, mutta elävät pihiytensä takia kuin kärsisivät puutetta, ja sehän on silloin ihan eri asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun on tottunut siihen, että kaikki menee, mikä tulee, niin ei osaa säästää?
En vaan tajua sitä, että jos mies kokee kärsineensä lapsena, miksi jatkaisi sitä edelleen. Minä olen kärsinyt lapsena ja kompensoin sitä aikuisena. Joskus pysähdyn miettimään, ylikompensoinko.
Vierailija kirjoitti:
En vaan tajua sitä, että jos mies kokee kärsineensä lapsena, miksi jatkaisi sitä edelleen. Minä olen kärsinyt lapsena ja kompensoin sitä aikuisena. Joskus pysähdyn miettimään, ylikompensoinko.
Mieheni haluaa että lapsemme saa harrastaa ja että meillä kaikilla on kivat vaatteet ja viihtyisä koti. Tämä säästäminen näkyy esim siinä ettei hän mielellään luopuisi mistään. Näkee rahaa laudanpätkissä, rikkinäisissä leluissa yms. Ei varsinaisesti hamstraa, mutta syyllistää minua jos jotain "rahanarvoista" olen heittämässä pois. Ja koko asia tuli puheeksi siitä, kun lapsemme (vain kaksi 😂) on kasvavassa iässä ja syövät valtavia määriä. Teen ruokaa aina niin paljon että lisää saa ottaa ja vielö seuraavallekkin päivälle jää. Mieheni ei pidä siitä että ruokaa syödään "liikaa", vaan hänestä ruokaa tulee syödä vähän ettei rahaa mene hukkaan (kakan mukana ulos).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän oli yliampuva tarina. Ei jatkoon.
Joo se "nuin"-sana taas paljasti. Kun ei malta olla sitä käyttämättä. Porvoolainen.
Niin sanotaan Pohjanmaalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se lapsiluku aina mene ihan suunnitelman mukaan.
Meillä oli tarkoitus saada 2 lasta.
Yhdet kaksoset ja 2 ehkäisyn pettämistä
Pompsautti lapsiluvun viiteen.
No, onhan abortti, mutta se on mielestämme vakavampia tilanteita varten.
No, yrityksemme toimintaedellytykset ovat heikentyneet olennaisesti kuopuksemme syntymän jälkeen.
Ollaan siis köyhä suurperhe.
Joku mainitsi ettei maidon pihtailu säästä.
Kyllä säästäisi, maito on yksi suurimmista kulueristäsuurperheessä.
Emme ole lasten kohdalla ikinä pihtailleet maidosta, koska tyhmäkin ymmärtää maidon tärkeydrn lapsille.
Oma lapsuuteni(70- 80- luvulla) oli köyhä, pienviljelystila.
Tuli opittua niukalla rahalla elämisen taito.
Nälkä ei nähty(olihan mm. maitoa ja perunaa omasta takaa), mutta vaatteet ja kengät olivat aina sukulaisten vanhoja,
Vierailija kirjoitti:
Mun mies on elänyt pohjoisessa 70-luvulla samanlaisen lapsuuden kuin äitini sotien bälkeen etelässä :).
Maatalossa omi viljaa (tuoretta leipää ja pullaa joka päivä), maitoa omista lehmistä, riistaa, hillaa ja karpaloa.... Joita minä, etelän kasvatti, en ollut kuin maistellut, meillä oli sikanautaa ja puolukkaa.
Vaatteet yms kiersi kaikki lapset, talon töitä tehtiin mukisematta (mm. puulämmitys, huussi), kaikki korjattiin ei ostettu uutta. Mies alkaa nyt 50v ymmörtämään että hänellä onbrahaa ja sitä voi käyttää vaikka parempaan ja luotettavampaan autoon.Puolet tuosta sisarusparvesta on ihan täyspäisiä, toisella puolella menee heikommin.
Pohjoisessa ei kyllä omista jauhoista leivota muuta kuin ohrarieskaa kun leipävilja ei siellä kasva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siellä taas yksi kuplassa elänyt jonka ajattelukyky ei ole riittänyt omaa napaa pidemmälle. Tuolla on tälläkin hetkellä tavattoman monta lasta, joka menee nälkäisenä nukkumaan ja se kouluruoka on se päivän ainoa lämmin ateria. Nyt sinulla on tietoisuus mitä ajattelit tehdä?
Syy miksi kannattaa ne koulut käydä loppuun ja miettiä elämää kaksi kertaa. T 28v, rahaa on laittaa ihan mihin vaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehesi ei ole mikään uniikki lumihiutale vaan nälänhätä on ihan totta suomalaisissa perheissä ihan tänäkin päivänä.
On se kyllä kauheaa itsekkyyttä vanhemmilla tehdä iso lapsilauma, vaikkei ole varaa ruokkia. Pakkosterilisaatio tuollaisille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mies on elänyt pohjoisessa 70-luvulla samanlaisen lapsuuden kuin äitini sotien bälkeen etelässä :).
Maatalossa omi viljaa (tuoretta leipää ja pullaa joka päivä), maitoa omista lehmistä, riistaa, hillaa ja karpaloa.... Joita minä, etelän kasvatti, en ollut kuin maistellut, meillä oli sikanautaa ja puolukkaa.
Vaatteet yms kiersi kaikki lapset, talon töitä tehtiin mukisematta (mm. puulämmitys, huussi), kaikki korjattiin ei ostettu uutta. Mies alkaa nyt 50v ymmörtämään että hänellä onbrahaa ja sitä voi käyttää vaikka parempaan ja luotettavampaan autoon.Puolet tuosta sisarusparvesta on ihan täyspäisiä, toisella puolella menee heikommin.
Pohjoisessa ei kyllä omista jauhoista leivota muuta kuin ohrarieskaa kun leipävilja ei siellä kasva.
Jauho nyt ei kaupassa paljon maksanut 70-luvullakaan.
Omista ohrista rieskaa, kaupan vehnäjauhoista hiivaleipää ja pullaa leipoi äitini.
Turha oli kommenttisi.
Tuli mieleen ap:n aloituksesta, että jos oli suurperhe ja isä vain työssä niin perhe on ollut oikeutettu erinäisiin sosiaalisiin tukiin kuten tt-tukeen n 30 vuotta sitten. Myös asumistukeen ja lasten kotihoidon tukeen jos kotona oli alle 3v lapsi tai lapsia. Miksi em ei oltu haettu tai käytetty?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Leipominen oli kätevää, kun leivinuunia jokatapauksessa lämmitettiin lämmityksen tähden.
Vierailija kirjoitti:
Mitä noissa perheissä syödään viikonloppuna ja lomilla?
Otsikoissa olleiden juuttujen mukaan ainakin vessapaperia ja pelkkää makaronia.
Pakastimessa oli marjoja porkkanaraastetta ja sieniä. Näitä syötiin paljon. Munia sai edullisesti naapurista joten munakastiketta usein. Perunat myös omasta pellosta. Muistan kun menin kouluun, tykkäsin kaikista kouluruuista, koska ne olivat vaihtelua pelkän perunan syötiin. Ruskean kastikkeen seassa harvoin oli mitään, pelkkä kastike ja perunat. Ei oltu iso perhe, mutta velkaa ja työttömyyttä oli eikä siihen aikaan ollut mitään kirpputoreja mistä ostaa vaatteita. Autoa ei ollut varaa pitää joten joka paikkaan piti kävellä tai mennä pyörällä. Nykyäänkin liikun tosi paljon kävellen. Aikuisiällä en halunnut syödä keitettyä perunaa ja alkoikin ostaa niitä vasta sitten kun ensimmäinen lapsi syntyi (olin yli 30v)
Vierailija kirjoitti:
Tuli mieleen ap:n aloituksesta, että jos oli suurperhe ja isä vain työssä niin perhe on ollut oikeutettu erinäisiin sosiaalisiin tukiin kuten tt-tukeen n 30 vuotta sitten. Myös asumistukeen ja lasten kotihoidon tukeen jos kotona oli alle 3v lapsi tai lapsia. Miksi em ei oltu haettu tai käytetty?
Ylpeys.
Impulsiivinensonni kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mies on elänyt pohjoisessa 70-luvulla samanlaisen lapsuuden kuin äitini sotien bälkeen etelässä :).
Maatalossa omi viljaa (tuoretta leipää ja pullaa joka päivä), maitoa omista lehmistä, riistaa, hillaa ja karpaloa.... Joita minä, etelän kasvatti, en ollut kuin maistellut, meillä oli sikanautaa ja puolukkaa.
Vaatteet yms kiersi kaikki lapset, talon töitä tehtiin mukisematta (mm. puulämmitys, huussi), kaikki korjattiin ei ostettu uutta. Mies alkaa nyt 50v ymmörtämään että hänellä onbrahaa ja sitä voi käyttää vaikka parempaan ja luotettavampaan autoon.Puolet tuosta sisarusparvesta on ihan täyspäisiä, toisella puolella menee heikommin.
Pohjoisessa ei kyllä omista jauhoista leivota muuta kuin ohrarieskaa kun leipävilja ei siellä kasva.
Jauho nyt ei kaupassa paljon maksanut 70-luvullakaan.
Omista ohrista rieskaa, kaupan vehnäjauhoista hiivaleipää ja pullaa leipoi äitini.Turha oli kommenttisi.
Oletko tyhmä vai ilkeä? Ei tietenkään maksa paljon ja useimmat tuolloin kotona leipoivat, mutta edellinen kommentoija nimenomaan korosti OMISTA viljoista pullan leipomista.
Vierailija kirjoitti:
Mitä noissa perheissä syödään viikonloppuna ja lomilla?
Ei paljoa. Olen tällaisesta perheestä ja viikonloppuisin oli yleensä jotain makaronia ja puolikas makkara tai joku keitto, jota sai ottaa 2 kauhallista. Meitä lapsia oli 11 ja rahaa ei ollut elättää 11.
Ihan kuin mun lapsuudesta, meitä vain oli 4 lasta ja yksi aikuinen. Jotenkin sitä vaan sinnitteli päivästä toiseen aikuiseksi asti. Kerran esimerkiksi kävelin yhden talven kengillä, joista toisen kantapäässä oli reikä. Se helvetillisen köyhä lapsuus teki minusta huonon rahankäyttäjän. Olin lapsena ahdistunut, pelokas ja nälkäinen. Nyt aikuisena käytän rahani noiden fiilisten karkoittamiseen; syön hyvin, käytän ehjiä vaatteita, harrastan. Huomaan tämän saman myös sisaruksissani.