Jättää katkeraksi se, kun elättää/maksaa kumppanille tietyn ajanjakson ja sitten tuleekin jätetyksi
Itse nuorena ja tyhmänä maksoin AIVAN KAIKEN vätysmiehelle, joka syyti omat rahansa "pulassa olleelle" veljelleen ja vippaili loput kavereilleen. Rakkaus on todellakin sokea. Herralle ei kelvannut edes halpisruoat, vaan aterioiden piti aina sisältää laadukkaita(KALLIITA!) lihoja ja paljon herkkuja. Yksinäni olisin elänyt halpisruoilla tarjouksesta tarjoukseen. Hän sai minut ostamaan itselleen yli parin tonnin huipputietokoneen, joka oli "itsestäänselvä valinta", auton hänen nimiinsä (jolla toki kuljetti minua suhteen aikana), sekä kalliin karaokesysteemin isoine telkkarineen ja hyvine kaiutinsetteineen.
Hän oli tosi hyvä puhuja. Karaokesetti tietysti oli kaikkien yhteiseksi iloksi, juhlien keskipisteeksi ja koko lähipiirin iloksi. Minä siis en itse laula lainkaan karaokea, joten hänen jätettyään minut oli jotenkin itsestäänselvää laitteiston menevän miehelle. Olin niin shokissa ja sumussa, etten osannut erossa pitää lainkaan puoliani. Minähän omistin käytännössä kotonamme ihan kaiken ja olin vieläpä maksanut miehen pystyyn lähes kaikkia vaatteitaan ym. myöten, mutta silti jaoimme omaisuutta kuten normipariskunta. Tuo ero-ositus, sekä tietysti koko suhteen ajan menettämäni rahat kyseiseen mieheen jättivät valtavan katkeruuden.
Helpottaisi kuulla muidenkin kokemuksia rahallisista menetyksistä kumppaneihin, jotka ovatkin jättäneet sitten tai ero on tullut muuten, ihan sama. Sitä kuvittelee maksaessaan suhteen olevan ikuinen ja toisen hyvittävän sen hetkisen rahallisen panokseni korvaamalla sen takaisin myöhemmin. Sitten sitä "myöhempää" ei koskaan tulekaan, koska tuleekin ero! En kaipaa haukkuja, kadun jo muutenkin tarpeeksi. Olin nuori ja tyhmä, mutta opin läksyni.
Kommentit (84)
Täällä kans yksi tyhmä. Mies oli pahassa päihdekoukussa kaiken lisäksi. Eroa teen vieläkin kun mies ei meinaa tajuta että en enää maksa. Maksoin vuokrat, baarireissut, puhelinlaskut, matkat, kaiken. Lainasi rahaa, eikä ikinä maksanut takaisin. Saattoi ostaa viimeisillä (minulta saamillaan)rahoilla 100 e kengät. Petti ja valehteli, en edes tiedä mikä kertomastaan oli totta ja mikä ei. Raha ja p*llu kelpasi. Löikin mua kerran ja jälkikäteen väitti ettei lyönyt. Olin autokuski ja maksaja. Olin sinisilmäinen ja hölmö. Opin läksyni.
Itse elätin eksää hänen opiskelunsa ajan (noin 1,5v) ja lainasin hänelle ihan lainakirjalla suht suuren summan rahaa. Erosimme samaan aikaan kun hän pääsi töihin ja ilmoitti vielä ettei aio maksaa tuota velkaa edes takaisin :,D noo maksoi se sitten lopulta kun tuli oikeudesta kutsukirje.
Vierailija kirjoitti:
Älä sure rahallisia menetyksiä.
Jos nyt yhtään helpottaa sinua niin yksikään ihminen ei vie täältä kuollessaan mitään pois.
Elämä on lyhyt verrattuna iankaikkiseen elämään. Siksi kaikkien ihmisten olisi viisasta kerätä taivaallisia aarteita. Koska sillä on lopulta vaan merkitystä onko synnit anteeksi ja rauha Jumalan kanssa.
Minä olen uhrannut karitsoja joka viikko. Se jos ei riitä, ni sit on vika jumalassa.
Voi kuule, olen tullut kusetetuksi oikein kunnolla... Tässä lyhyesti:
Nuorena hyysäsin kolmea tyyppiä, joista luoja kiitos yhden kanssa en asunut. Kaikilla yhteinen piirre on alkoholismi ja silmitön hyväksikäyttö. Näiden kohdalla en edes pidä mitään maksamiani ruoka -ym. päivittäiskuluja kuin kärpäsen kakkana.
Ensimmäinen avo"mieheni" esimerkiksi valehteli maksaneensa vuokrat, ja ne kaatuivat kaikki minun maksettavakseni. Otti nimiini kännykkäliittymän, jätti laskut maksamatta. Varasti kirjekuoren, jossa olivat sukulaisilta saadut ylioppilaslahjarahani. Ikinä, ikinä ei pidä mennä aivan nuorena avoliittoon, ellei ole pakko, varsinkin jos tyyppi on jo valmiiksi luottotiedoton eikä edes kerro sitä. Kaikki selvisi minulle myöhemmin kun jopa ulosottomiehen kanssa selvittelimme asioita.
Toinen oli tyyppi, joka alkoi yrittäjäksi ja sotki kaikki asiansa. Siinä rytäkässä minunkin nimiini ostettiin tavaraa, jotka mies myi eteenpäin, ja kaikki lankesi minun maksettavakseni. Summa oli silloin reilu 4000€, ja sain pelastettua luottotietoni ja maksoin kaiken. Nykyrahassa tulisi vieläkin kalliimmaksi. Tämä tyyppi lisäksi asui luonani ilmaiseksi 2 vuotta ja muutakin hyväksikäyttöä oli.
Aikuisemmalla iällä tapasin todellisen huijarin, joka huijasi olevansa vakityössä jne. Muutin hullu vielä yhteenkin mutta tajusin lähteä puolen vuoden kuluttua. Ostin paljon uutta tavaraa, josta hän vei irtainta ehkä 500€ arvosta, en jaksanut taistella vastaan jostakin lampuista, mikrosta jne. Ja mitä minä teen pleikkarin osalla... Maksoin ulkomaanmatkat, risteilyt ja kaiken, otin luottoa nimiini... Tämän kohdalla tappi on useita tuhansia, lähellä 10 000. Sai itse kyllä yhteiskunnan tuet että kai niillä rahoilla ostetuista ruoista minäkin olen jotakin syönyt, mitä nyt pelaamiseltaan ja juomiseltaan jäi. Tämä muuten oli jälkikäteen
Katkeruus... On minulla jäänyt katkeruutta, tai itseinhoa omaa tyhmyyttäni kohtaan. Kaikista näistä suhteista minä itse olen tosin ymmärtänyt lähteä. Lienee ihan totta, että jälkiviisaana olisi pitänyt heti huomata, että minua viedään kuin litran mittaa ja kanssani ollaan ainakin osittain siksi, koska minulta sai niin helposti rahaa. Vaan kun ne huijarit osavat hommansa, ei se ihan aina ole uhrin tyhmyyttä pelkästään. Minäkään en ole elämässäni ollut yksinkertainen kuin tässä asiassa, mikä on tullutkin kalliiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä kyllä ihmettelen miksi suomalaiset naiset aina osaa valita ne paskimmat miehet.
Minä taas joka olen ihan kunnollinen naiset kohtelivat aina todella tylysti. Heti joo tiesivät että täys kusipää kyseessä kun on tavallinen suomalainen naama.
Noh, ulkomailla sitten olikin ylläri kun vientiä löytyi kunnolla. Ja en puhu mistään thaimaan huorakaduista.
Jos suomalaisilla naisilla on ne paskimmat miehet, niin mitä se kertoo suomalaisista miehistä?
No kerro mitä se kertoo. Meinaan että tuskinpa mitään johtopäätöksiä voi vetää koska suomalaiset naiset seurustelevat myös muun maalaisten kanssa. Kovassa huudossa ovat latuuyksilöt sellaisista maista kuten italia turkki irak angola gambia.
Meillä ei ihan tuolle tasolle menneet asiat, mutta kyllähän minä paljon ostin, maksoin ja kustansin. Maksoimme kulut epätasaisesti, ja loppupeleissä herra jäi vielä yli 3000 euroa velkaa minulle.
Katkeruudelle en kuitenkaan antanut sijaa, vaikka vaikeaa se olikin. Päätin, että mies ei voi enää eron jälkeen minua, ajatuksiani, reaktioitani ja rahankäyttöäni hallita. Jep, sinne katosi rahaa ja omaisuutta, ja aikaa, mutta mua helpotti nähdä se oppituntina tai kurssina tai maksuna mielenterveystä. Ja loppujenlopuksi raha on vain rahaa, terveys, mielenterveys ja onni on tärkeämpää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä nillitä, vaikka olet asiat ostanut, omistitte ne puoliksi.
Sama tilanne on yleensä toisin päin, kun mies käy töissä hankkien elannon ja nainen leikkii kotia.
Tarkoitat nyt ilmeisimmin niitä tilanteita, joissa nainen hoitanut kotona yhteisiä lapsia ja näin mahdollistanut miehelle sekä isyyden, että uraputken katkeamattomuuden.
Jos nyt oikein tavaat aloituksen, huomaat olennaisen eron, että tässä tarinassa kukaan ei ole ollut hoitamassa lapsia kotona, vaan kotona on vain oleiltu itsekseen.
Mahdollistanut isyyden... jep jep.
No mutta, lain silmissä ei ole eroa onko maannut sohvalla lapsen kanssa vai ilman. Epäreilua kun yksi miljoonasta menee näin päin?
No kaveripiirissäni kuppaaja on aina ollut mies, sillä niistähän löytyy näitä kuninkaaksi kasvatettuja, joilla ei ole mitään rajoja. En tunne ketään miestään kupannutta naista.
Eikä tämä ole ihmekään, sillä elämänhallintaongelmaisia on miehissä paljon naisia enemmän.
Et tunne yhtään pariskuntaa jossa mies tienaa enemmän (ehkä paljonkin) kuin nainen? Siten osallistuen enemmän yhteisiin hankintoihin, asunnon maksamiseen, lomamatkoihin.
Lasketaanko avioliiton aikainen tuloero siinä vaiheessa kun ero tulee ja katsotaan kumpi laittaa rahat tiskiin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä kyllä ihmettelen miksi suomalaiset naiset aina osaa valita ne paskimmat miehet.
Minä taas joka olen ihan kunnollinen naiset kohtelivat aina todella tylysti. Heti joo tiesivät että täys kusipää kyseessä kun on tavallinen suomalainen naama.
Noh, ulkomailla sitten olikin ylläri kun vientiä löytyi kunnolla. Ja en puhu mistään thaimaan huorakaduista.
Jos suomalaisilla naisilla on ne paskimmat miehet, niin mitä se kertoo suomalaisista miehistä?
No kerro mitä se kertoo. Meinaan että tuskinpa mitään johtopäätöksiä voi vetää koska suomalaiset naiset seurustelevat myös muun maalaisten kanssa. Kovassa huudossa ovat latuuyksilöt sellaisista maista kuten italia turkki irak angola gambia.
Sehän kertoo sitä, että paskoja suomalaismiehiä on niin tolkuttoman paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä nillitä, vaikka olet asiat ostanut, omistitte ne puoliksi.
Sama tilanne on yleensä toisin päin, kun mies käy töissä hankkien elannon ja nainen leikkii kotia.
Tarkoitat nyt ilmeisimmin niitä tilanteita, joissa nainen hoitanut kotona yhteisiä lapsia ja näin mahdollistanut miehelle sekä isyyden, että uraputken katkeamattomuuden.
Jos nyt oikein tavaat aloituksen, huomaat olennaisen eron, että tässä tarinassa kukaan ei ole ollut hoitamassa lapsia kotona, vaan kotona on vain oleiltu itsekseen.
Mahdollistanut isyyden... jep jep.
No mutta, lain silmissä ei ole eroa onko maannut sohvalla lapsen kanssa vai ilman. Epäreilua kun yksi miljoonasta menee näin päin?
No kaveripiirissäni kuppaaja on aina ollut mies, sillä niistähän löytyy näitä kuninkaaksi kasvatettuja, joilla ei ole mitään rajoja. En tunne ketään miestään kupannutta naista.
Eikä tämä ole ihmekään, sillä elämänhallintaongelmaisia on miehissä paljon naisia enemmän.
Et tunne yhtään pariskuntaa jossa mies tienaa enemmän (ehkä paljonkin) kuin nainen? Siten osallistuen enemmän yhteisiin hankintoihin, asunnon maksamiseen, lomamatkoihin.
Lasketaanko avioliiton aikainen tuloero siinä vaiheessa kun ero tulee ja katsotaan kumpi laittaa rahat tiskiin?
Hyvin monessa perheessä yhteiset kulut laitetaan tasan vaikka toinen tienaa vähemmän kuin toinen. Se sitten tarkoittaa, että kaikki on maksettu puoliksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä nillitä, vaikka olet asiat ostanut, omistitte ne puoliksi.
Sama tilanne on yleensä toisin päin, kun mies käy töissä hankkien elannon ja nainen leikkii kotia.
Tarkoitat nyt ilmeisimmin niitä tilanteita, joissa nainen hoitanut kotona yhteisiä lapsia ja näin mahdollistanut miehelle sekä isyyden, että uraputken katkeamattomuuden.
Jos nyt oikein tavaat aloituksen, huomaat olennaisen eron, että tässä tarinassa kukaan ei ole ollut hoitamassa lapsia kotona, vaan kotona on vain oleiltu itsekseen.
Mahdollistanut isyyden... jep jep.
No mutta, lain silmissä ei ole eroa onko maannut sohvalla lapsen kanssa vai ilman. Epäreilua kun yksi miljoonasta menee näin päin?
No kaveripiirissäni kuppaaja on aina ollut mies, sillä niistähän löytyy näitä kuninkaaksi kasvatettuja, joilla ei ole mitään rajoja. En tunne ketään miestään kupannutta naista.
Eikä tämä ole ihmekään, sillä elämänhallintaongelmaisia on miehissä paljon naisia enemmän.
Et tunne yhtään pariskuntaa jossa mies tienaa enemmän (ehkä paljonkin) kuin nainen? Siten osallistuen enemmän yhteisiin hankintoihin, asunnon maksamiseen, lomamatkoihin.
Lasketaanko avioliiton aikainen tuloero siinä vaiheessa kun ero tulee ja katsotaan kumpi laittaa rahat tiskiin?
Lasten saaminen, miehenkin toiveesta, laskee naisen koko loppuelämän tulokehitystä merkittävästi. Nainen tekee siinä jo kuusinumeroisen uhrauksen miehen eteen. Minullakin oli parempi palkka kuin miehelläni ennen lasten saantia. Mies halusi neljä lasta, ja tienaa kaksi kertaa niin paljon kuin minä. Joten kyllä, taloudellisesti mies voitti, minä hävisin. Onneksi mieheni on kuitenkin kunnollinen mies, ja elintasoni on ihan yhtä hyvä kuin hänen.
Haa haa mä en tunne sua kohtaan muuta paitsi vahingoniloa. Itseppä olet kuoppasi kaivanut älykääpiö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä nillitä, vaikka olet asiat ostanut, omistitte ne puoliksi.
Sama tilanne on yleensä toisin päin, kun mies käy töissä hankkien elannon ja nainen leikkii kotia.
Tarkoitat nyt ilmeisimmin niitä tilanteita, joissa nainen hoitanut kotona yhteisiä lapsia ja näin mahdollistanut miehelle sekä isyyden, että uraputken katkeamattomuuden.
Jos nyt oikein tavaat aloituksen, huomaat olennaisen eron, että tässä tarinassa kukaan ei ole ollut hoitamassa lapsia kotona, vaan kotona on vain oleiltu itsekseen.
Mahdollistanut isyyden... jep jep.
No mutta, lain silmissä ei ole eroa onko maannut sohvalla lapsen kanssa vai ilman. Epäreilua kun yksi miljoonasta menee näin päin?
No kaveripiirissäni kuppaaja on aina ollut mies, sillä niistähän löytyy näitä kuninkaaksi kasvatettuja, joilla ei ole mitään rajoja. En tunne ketään miestään kupannutta naista.
Eikä tämä ole ihmekään, sillä elämänhallintaongelmaisia on miehissä paljon naisia enemmän.
Et tunne yhtään pariskuntaa jossa mies tienaa enemmän (ehkä paljonkin) kuin nainen? Siten osallistuen enemmän yhteisiin hankintoihin, asunnon maksamiseen, lomamatkoihin.
Lasketaanko avioliiton aikainen tuloero siinä vaiheessa kun ero tulee ja katsotaan kumpi laittaa rahat tiskiin?
Lasten saaminen, miehenkin toiveesta, laskee naisen koko loppuelämän tulokehitystä merkittävästi. Nainen tekee siinä jo kuusinumeroisen uhrauksen miehen eteen. Minullakin oli parempi palkka kuin miehelläni ennen lasten saantia. Mies halusi neljä lasta, ja tienaa kaksi kertaa niin paljon kuin minä. Joten kyllä, taloudellisesti mies voitti, minä hävisin. Onneksi mieheni on kuitenkin kunnollinen mies, ja elintasoni on ihan yhtä hyvä kuin hänen.
Kaikissa eroissa ei ole pariskunnalla lapsia.
Aletaanko tällöin tilittämään?
Avataan vähän: 12 vuotta naimisissa, 12 vuotta tienannut enemmän kuin vaimoni. Yhteinen tili johon laitetaan rahaa asuntoon, autoon jne. Ja sieltä maksetaan matkat jne. Sinne ei raha todellakaan päädy 50% / 50%. Lapsia ei ole tullut.
Jos eroaisimme tänään, sillä ei olisi mitään merkitystä, vaan kaikki menisi puoliksi. Eikä minulla olisi mitään asiaa kirjoittaa tilitystä tänne, missä haukkuisin vaimoani loiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Haa haa mä en tunne sua kohtaan muuta paitsi vahingoniloa. Itseppä olet kuoppasi kaivanut älykääpiö.
tää kuulostaa ihan mun lokkeilija exältä, surullisia tapauksia :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä nillitä, vaikka olet asiat ostanut, omistitte ne puoliksi.
Sama tilanne on yleensä toisin päin, kun mies käy töissä hankkien elannon ja nainen leikkii kotia.
Tarkoitat nyt ilmeisimmin niitä tilanteita, joissa nainen hoitanut kotona yhteisiä lapsia ja näin mahdollistanut miehelle sekä isyyden, että uraputken katkeamattomuuden.
Jos nyt oikein tavaat aloituksen, huomaat olennaisen eron, että tässä tarinassa kukaan ei ole ollut hoitamassa lapsia kotona, vaan kotona on vain oleiltu itsekseen.
Mahdollistanut isyyden... jep jep.
No mutta, lain silmissä ei ole eroa onko maannut sohvalla lapsen kanssa vai ilman. Epäreilua kun yksi miljoonasta menee näin päin?
No kaveripiirissäni kuppaaja on aina ollut mies, sillä niistähän löytyy näitä kuninkaaksi kasvatettuja, joilla ei ole mitään rajoja. En tunne ketään miestään kupannutta naista.
Eikä tämä ole ihmekään, sillä elämänhallintaongelmaisia on miehissä paljon naisia enemmän.
Et tunne yhtään pariskuntaa jossa mies tienaa enemmän (ehkä paljonkin) kuin nainen? Siten osallistuen enemmän yhteisiin hankintoihin, asunnon maksamiseen, lomamatkoihin.
Lasketaanko avioliiton aikainen tuloero siinä vaiheessa kun ero tulee ja katsotaan kumpi laittaa rahat tiskiin?
Lasten saaminen, miehenkin toiveesta, laskee naisen koko loppuelämän tulokehitystä merkittävästi. Nainen tekee siinä jo kuusinumeroisen uhrauksen miehen eteen. Minullakin oli parempi palkka kuin miehelläni ennen lasten saantia. Mies halusi neljä lasta, ja tienaa kaksi kertaa niin paljon kuin minä. Joten kyllä, taloudellisesti mies voitti, minä hävisin. Onneksi mieheni on kuitenkin kunnollinen mies, ja elintasoni on ihan yhtä hyvä kuin hänen.
Kaikissa eroissa ei ole pariskunnalla lapsia.
Aletaanko tällöin tilittämään?
Avataan vähän: 12 vuotta naimisissa, 12 vuotta tienannut enemmän kuin vaimoni. Yhteinen tili johon laitetaan rahaa asuntoon, autoon jne. Ja sieltä maksetaan matkat jne. Sinne ei raha todellakaan päädy 50% / 50%. Lapsia ei ole tullut.
Jos eroaisimme tänään, sillä ei olisi mitään merkitystä, vaan kaikki menisi puoliksi. Eikä minulla olisi mitään asiaa kirjoittaa tilitystä tänne, missä haukkuisin vaimoani loiseksi.
Aloittaja ei ollut naimisissa, joten miehelle ei olisi kuulunut yhtään aloittajan maksamaa tavaraa. Teilläkään ei taida olla avioehtoa?
Seuraavassa suhteessa olet fiksumpi, nyt olet oppirahasi maksanut.
Pakko sanoa että aina käy noin, minä elätin miestäni opiskeluaikana, hän sai opintotuen ja minä olin osa-aikainen myyjä, ja koko pieni palkkani meni yhteisiin hankintoihin ja ruokaan, reissuihin jne. Mies valmistui, sai hyvän työn, ja roolit vaihtuivat. Minä olen pienipalkkainen edelleen, asumme omistusasunnossa jonka omistussuhteet ovat paperilla 50-50, mutta mies maksaa lyhennyksen yksin.
Kysyin joskus häneltä että tajuaako hän kasvattavan minun omaisuuttani joka kuukausi, niin vastasi että on hänen vuoronsa maksaa takaisin.
Kyllä jotkut tajuaa arvostaa.
Siis aina EI käy noin
-edellinen
Käyttäjä5324 kirjoitti:
Pakko sanoa että aina käy noin, minä elätin miestäni opiskeluaikana, hän sai opintotuen ja minä olin osa-aikainen myyjä, ja koko pieni palkkani meni yhteisiin hankintoihin ja ruokaan, reissuihin jne. Mies valmistui, sai hyvän työn, ja roolit vaihtuivat. Minä olen pienipalkkainen edelleen, asumme omistusasunnossa jonka omistussuhteet ovat paperilla 50-50, mutta mies maksaa lyhennyksen yksin.
Kysyin joskus häneltä että tajuaako hän kasvattavan minun omaisuuttani joka kuukausi, niin vastasi että on hänen vuoronsa maksaa takaisin.
Kyllä jotkut tajuaa arvostaa.
Juuri näin, tässähän se syy tuli selkeästi näille hitaammillekkin jotka jankkaa vaan takkiin ottaneille että oma vikas, mitäs maksoit. Kyllä se on suhteessa ihan normaalia luottaa että takasinpäin korvataan jos toista osapuolta mäessä autetaan. Jos näin ei tapahdu niin Vika on silloin kusettajassa eikä kusetetuksi tulleessa. Opiksi saa ja pitää silti toki ottaa.
Vertaistukena tässä minunkin tähtihetkeni: ex mies maksatti mulla auton, auton korjauksen, ruuat ja bensat melkein pari vuotta. Nielin tämän samasta syystä kuin useimmat muutkin: tilapäistä, kaikki korvataan sitku sitku sitku... no sitä sitkua ei koskaan tullut, oli vain nytku jossa huomasin koko korttitalon romahtavan niskaani tuotapikaa, omatkin luottotiedot oli tässä vaiheessa jo vaakalaudalla. Yritin paikata tilannetta ottamalla lisää töitä arjen lisäksi myös viikonlopuille jolloin tämä yksisoluinen iilimato keksi alkaa syyllistää minua yhteisen ajan puutteesta???!! Sentään tässä vaiheessa tajusin olevani mielenhäiriössä ja häivyin :D
Eli katkeruus valtasi sinut. Omaa tyhmyyttäsi menit kaikkeen tuohon mukaan.