Lue keskustelun säännöt.
Jättää katkeraksi se, kun elättää/maksaa kumppanille tietyn ajanjakson ja sitten tuleekin jätetyksi
16.09.2018 |
Itse nuorena ja tyhmänä maksoin AIVAN KAIKEN vätysmiehelle, joka syyti omat rahansa "pulassa olleelle" veljelleen ja vippaili loput kavereilleen. Rakkaus on todellakin sokea. Herralle ei kelvannut edes halpisruoat, vaan aterioiden piti aina sisältää laadukkaita(KALLIITA!) lihoja ja paljon herkkuja. Yksinäni olisin elänyt halpisruoilla tarjouksesta tarjoukseen. Hän sai minut ostamaan itselleen yli parin tonnin huipputietokoneen, joka oli "itsestäänselvä valinta", auton hänen nimiinsä (jolla toki kuljetti minua suhteen aikana), sekä kalliin karaokesysteemin isoine telkkarineen ja hyvine kaiutinsetteineen.
Hän oli tosi hyvä puhuja. Karaokesetti tietysti oli kaikkien yhteiseksi iloksi, juhlien keskipisteeksi ja koko lähipiirin iloksi. Minä siis en itse laula lainkaan karaokea, joten hänen jätettyään minut oli jotenkin itsestäänselvää laitteiston menevän miehelle. Olin niin shokissa ja sumussa, etten osannut erossa pitää lainkaan puoliani. Minähän omistin käytännössä kotonamme ihan kaiken ja olin vieläpä maksanut miehen pystyyn lähes kaikkia vaatteitaan ym. myöten, mutta silti jaoimme omaisuutta kuten normipariskunta. Tuo ero-ositus, sekä tietysti koko suhteen ajan menettämäni rahat kyseiseen mieheen jättivät valtavan katkeruuden.
Helpottaisi kuulla muidenkin kokemuksia rahallisista menetyksistä kumppaneihin, jotka ovatkin jättäneet sitten tai ero on tullut muuten, ihan sama. Sitä kuvittelee maksaessaan suhteen olevan ikuinen ja toisen hyvittävän sen hetkisen rahallisen panokseni korvaamalla sen takaisin myöhemmin. Sitten sitä "myöhempää" ei koskaan tulekaan, koska tuleekin ero! En kaipaa haukkuja, kadun jo muutenkin tarpeeksi. Olin nuori ja tyhmä, mutta opin läksyni.
Kommentit (84)
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli perintönä asunto ja metsä, jotka myytiin, että saatiin omakotitalo. Jonka mies välttämättä halusi. Hänellä oli vain velkaa ja elarit. Kun jäin lapsen kanssa kotiin, jouduin tekemään sen omilla säästöillä, kun mies ei halunnut madaltaa omaa elintasoaan. Samoin heti kun säästöt loppui, jouduin töihin, mies ei elättänyt meitä hetkeäkään.
Mitään remontteja ei taloon tehnyt. Kun ero tuli, käytettiin arvioija sanomassa talon hinta. Se oli oltava miehen kaveri. Mies ilmoitti minulle, että jos haluan lunastaa talon itselle ja lapselle, hinta on se arvion haarukasta ylin. Siis vaikka hänellä ei olisi ollut koko taloa ilman minun varoja.
Kai nämä onoppirahoja. Olen päällisin puolin asiallinen miehelle lapsen takia, mutta ikinä ei väleihin tulla.
Ja olen tavannut uuden paremman miehen, silti en enää ikinä mene naimisiin enkä edes muuta yhteen.
Mun miehelle kävi ex-vaimonsa kanssa vähän samalla tavalla. Rouva oli velkaantunut yh, joka toi yhteiseen kotiin vain velkansa ja kaksi kakaraa. Mieheni elätti aikuisiksi vieraat kakarat, kustansi rouvan ja lasten etelänmatkat, autot, maksoi rouvan velat ja elatuksen, kun rouva oli työttömänä. Rouva ei tuonut yhteiseen pesään pennin latia. Ne vähät, mitä joskus tienasi, laittoi rouva omaan taskuunsa.
Erossa mies menetti puolet kaikesta, minkä omisti. Suurin osa omaisuudesta oli vieläpä sellaista, jonka hän oli omistanut jo ennen, kun oli tätä naista edes tavannut. Kyseessä ei siis ollut mikään yhdessä avioliiton aikana hankittu omaisuus, vaan miehen perintö plus omalla työllä ansaittu varallisuus.
Ihan helvetillinen summa rahaa.
Älkää ikinä lyökö hynttyitä yhteen velkaantuneen ihmisen kanssa! Ja tehkää se avioehto!
🇺🇦🇮🇱
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaffepulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli perintönä asunto ja metsä, jotka myytiin, että saatiin omakotitalo. Jonka mies välttämättä halusi. Hänellä oli vain velkaa ja elarit. Kun jäin lapsen kanssa kotiin, jouduin tekemään sen omilla säästöillä, kun mies ei halunnut madaltaa omaa elintasoaan. Samoin heti kun säästöt loppui, jouduin töihin, mies ei elättänyt meitä hetkeäkään.
Mitään remontteja ei taloon tehnyt. Kun ero tuli, käytettiin arvioija sanomassa talon hinta. Se oli oltava miehen kaveri. Mies ilmoitti minulle, että jos haluan lunastaa talon itselle ja lapselle, hinta on se arvion haarukasta ylin. Siis vaikka hänellä ei olisi ollut koko taloa ilman minun varoja.
Kai nämä onoppirahoja. Olen päällisin puolin asiallinen miehelle lapsen takia, mutta ikinä ei väleihin tulla.
Ja olen tavannut uuden paremman miehen, silti en enää ikinä mene naimisiin enkä edes muuta yhteen.Mun miehelle kävi ex-vaimonsa kanssa vähän samalla tavalla. Rouva oli velkaantunut yh, joka toi yhteiseen kotiin vain velkansa ja kaksi kakaraa. Mieheni elätti aikuisiksi vieraat kakarat, kustansi rouvan ja lasten etelänmatkat, autot, maksoi rouvan velat ja elatuksen, kun rouva oli työttömänä. Rouva ei tuonut yhteiseen pesään pennin latia. Ne vähät, mitä joskus tienasi, laittoi rouva omaan taskuunsa.
Erossa mies menetti puolet kaikesta, minkä omisti. Suurin osa omaisuudesta oli vieläpä sellaista, jonka hän oli omistanut jo ennen, kun oli tätä naista edes tavannut. Kyseessä ei siis ollut mikään yhdessä avioliiton aikana hankittu omaisuus, vaan miehen perintö plus omalla työllä ansaittu varallisuus.
Ihan helvetillinen summa rahaa.
Älkää ikinä lyökö hynttyitä yhteen velkaantuneen ihmisen kanssa! Ja tehkää se avioehto!
Mikä miehellä oli syynä, kun hän ei halunnut avioehtoa? Minun on kyllä vaikea uskoa tuota, avioehto ei ole mikään salaisuus.
Vierailija kirjoitti:
Noinko paljon rahalla on painoarvoa elämäänne? Tsot tsot, kannattaisi henkistyä ja nousta moisen yläpuolelle. Sekä naisten että miesten.
Rahalla on arvoa niille joilla sitä ei ole liikaa. Joidenkin on tätä vaikea ymmärtää.
Vierailija kirjoitti:
Mikä miehellä oli syynä, kun hän ei halunnut avioehtoa? Minun on kyllä vaikea uskoa tuota, avioehto ei ole mikään salaisuus.
Syynä oli AHT eli aivan helvetillinen tyhmyys.
🇺🇦🇮🇱
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä nillitä, vaikka olet asiat ostanut, omistitte ne puoliksi.
Sama tilanne on yleensä toisin päin, kun mies käy töissä hankkien elannon ja nainen leikkii kotia.
Avoliitossa tavara on sen, joka sen on maksanut. Aloittaja saa nillittää miten paljon tahansa. Jos sinun avovaimosi ei edes halua mennä töihin, niin miksi sinä maksat kaiken? Eikö hän saa edes työttömyyspäivärahaa?
Myönnän, olen huono lukemaan rivien välistä. En siis tajunnut että kyseessä oli avoliitto.
Sitten jääkin vain ”asuivatko yhdessä yli viisi vuotta”
Jos asuivat niin sorry, ositus menee samalla tavalla, yhteisomistus.
Äläpä viitsi lässyttää asioista joista et tiedä. Pitkästä avoliitosta voi toki saada jonkinlaista hyvitystä silloin kun on selkeästi ja todistettavasti hyödyttänyt toisen omaisuuden kartuttamista, mutta mitään automaattista 50/50 ositusta avioliiton tyyliin ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä nillitä, vaikka olet asiat ostanut, omistitte ne puoliksi.
Sama tilanne on yleensä toisin päin, kun mies käy töissä hankkien elannon ja nainen leikkii kotia.
Avoliitossa tavara on sen, joka sen on maksanut. Aloittaja saa nillittää miten paljon tahansa. Jos sinun avovaimosi ei edes halua mennä töihin, niin miksi sinä maksat kaiken? Eikö hän saa edes työttömyyspäivärahaa?
Myönnän, olen huono lukemaan rivien välistä. En siis tajunnut että kyseessä oli avoliitto.
Sitten jääkin vain ”asuivatko yhdessä yli viisi vuotta”
Jos asuivat niin sorry, ositus menee samalla tavalla, yhteisomistus.Äläpä viitsi lässyttää asioista joista et tiedä. Pitkästä avoliitosta voi toki saada jonkinlaista hyvitystä silloin kun on selkeästi ja todistettavasti hyödyttänyt toisen omaisuuden kartuttamista, mutta mitään automaattista 50/50 ositusta avioliiton tyyliin ei ole.
Hyvitystä ei ole koskaan taidettu määrätä paria tonnia enempää, joten avoero ei todellakaan ole avioero.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä nillitä, vaikka olet asiat ostanut, omistitte ne puoliksi.
Sama tilanne on yleensä toisin päin, kun mies käy töissä hankkien elannon ja nainen leikkii kotia.
Avoliitossa tavara on sen, joka sen on maksanut. Aloittaja saa nillittää miten paljon tahansa. Jos sinun avovaimosi ei edes halua mennä töihin, niin miksi sinä maksat kaiken? Eikö hän saa edes työttömyyspäivärahaa?
Myönnän, olen huono lukemaan rivien välistä. En siis tajunnut että kyseessä oli avoliitto.
Sitten jääkin vain ”asuivatko yhdessä yli viisi vuotta”
Jos asuivat niin sorry, ositus menee samalla tavalla, yhteisomistus.Äläpä viitsi lässyttää asioista joista et tiedä. Pitkästä avoliitosta voi toki saada jonkinlaista hyvitystä silloin kun on selkeästi ja todistettavasti hyödyttänyt toisen omaisuuden kartuttamista, mutta mitään automaattista 50/50 ositusta avioliiton tyyliin ei ole.
Hyvitystä ei ole koskaan taidettu määrätä paria tonnia enempää, joten avoero ei todellakaan ole avioero.
Ja siitäkin verottaja vie osan toisin kuin osituksessa, koska esimerkiksi työpanokseen perustuva hyvitys (vaikkapa lasten ja muun talouden hoitaminen kotona sillä välin kun puoliso kartuttaa omaisuuttaan) katsotaan verotettavaksi ansiotuloksi :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä nillitä, vaikka olet asiat ostanut, omistitte ne puoliksi.
Sama tilanne on yleensä toisin päin, kun mies käy töissä hankkien elannon ja nainen leikkii kotia.
Avoliitossa tavara on sen, joka sen on maksanut. Aloittaja saa nillittää miten paljon tahansa. Jos sinun avovaimosi ei edes halua mennä töihin, niin miksi sinä maksat kaiken? Eikö hän saa edes työttömyyspäivärahaa?
Myönnän, olen huono lukemaan rivien välistä. En siis tajunnut että kyseessä oli avoliitto.
Sitten jääkin vain ”asuivatko yhdessä yli viisi vuotta”
Jos asuivat niin sorry, ositus menee samalla tavalla, yhteisomistus.Äläpä viitsi lässyttää asioista joista et tiedä. Pitkästä avoliitosta voi toki saada jonkinlaista hyvitystä silloin kun on selkeästi ja todistettavasti hyödyttänyt toisen omaisuuden kartuttamista, mutta mitään automaattista 50/50 ositusta avioliiton tyyliin ei ole.
Hyvitystä ei ole koskaan taidettu määrätä paria tonnia enempää, joten avoero ei todellakaan ole avioero.
Ja siitäkin verottaja vie osan toisin kuin osituksessa, koska esimerkiksi työpanokseen perustuva hyvitys (vaikkapa lasten ja muun talouden hoitaminen kotona sillä välin kun puoliso kartuttaa omaisuuttaan) katsotaan verotettavaksi ansiotuloksi :D
Huono esimerkki kun tuo kodinhoito katsotaan kyllä verovapaaksi, mutta sen sijaan esimerkiksi asunnon remontoimisesta voidaan tosiaan maksaa hyvitystä josta joutuu maksamaan verot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Noinko paljon rahalla on painoarvoa elämäänne? Tsot tsot, kannattaisi henkistyä ja nousta moisen yläpuolelle. Sekä naisten että miesten.
Juuri näin puhuu lokki, jolla ei ole pienintäkään aikomusta maksaa takaisin. Mutta onneksi tietous lisääntyy, jos ei muuta niin av pitkä oppimäärä, tämänlaisia aletaan välttämään. Kuvioon liittyy usein muutakin vallankäytön yritystä. Teille käy lopulta huonosti, se on varma.
Vierailija kirjoitti:
Noinko paljon rahalla on painoarvoa elämäänne? Tsot tsot, kannattaisi henkistyä ja nousta moisen yläpuolelle. Sekä naisten että miesten.
Just just! Näin sanoo se saaja osapuoli. Varmaan sellaisen loisen mielestä maksajan pitäisi vaan "henkistyä ja nousta moisen yläpuolelle".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä kustansin vuoden mun miehen ja sen lapsen elämiset (autoa myöten, että mies voi viedä lapsen tarhaan, vaikka se olinkin minä joka sitä lasta koko ajan omalla autolla kuskasi).
Ero jätti aika katkeraksi, vaikka mies olisi kahden viikon päästä taas halunnutkin minut (lapsen vahdiksi ja elättäjäksi), mutta en enää suostunut.
Se ostamani autokin meni terapiasta kun sai vähän romuttaa menemään.
T. Jotku rikkoo erossa poikaystävien pleikkarit, minä aviomieheni auton.
Jestas miten lapsellista. Hieno esimerkki lapselle miten aikuiset ihmiset EI hoida asioita.
Luuletko, että lapsipuoli olisi eron jälkeen minulla ollut? Eli tietenkään lapsi ei ollut näkemässä tätä.
Ei muutenkaan lapsi enää asu isällänsä kun isä ei tästä jaksa huolehtia ja eron jälkeen ei ole mies voinut enää mennä ja tulla miten haluaa vaan olisi pitänyt vihdoin ottaa vastuuta ja olla läsnä lapselle. Taisi sen takia vain alkaa ikävöidä, kun tajusi, ettei voi enää lastansa minulle sysätä vaan joutuu itse luopumaan omista menoista ja harrastuksista niinkuin minä jouduin.
Vierailija kirjoitti:
Kaffepulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli perintönä asunto ja metsä, jotka myytiin, että saatiin omakotitalo. Jonka mies välttämättä halusi. Hänellä oli vain velkaa ja elarit. Kun jäin lapsen kanssa kotiin, jouduin tekemään sen omilla säästöillä, kun mies ei halunnut madaltaa omaa elintasoaan. Samoin heti kun säästöt loppui, jouduin töihin, mies ei elättänyt meitä hetkeäkään.
Mitään remontteja ei taloon tehnyt. Kun ero tuli, käytettiin arvioija sanomassa talon hinta. Se oli oltava miehen kaveri. Mies ilmoitti minulle, että jos haluan lunastaa talon itselle ja lapselle, hinta on se arvion haarukasta ylin. Siis vaikka hänellä ei olisi ollut koko taloa ilman minun varoja.
Kai nämä onoppirahoja. Olen päällisin puolin asiallinen miehelle lapsen takia, mutta ikinä ei väleihin tulla.
Ja olen tavannut uuden paremman miehen, silti en enää ikinä mene naimisiin enkä edes muuta yhteen.Mun miehelle kävi ex-vaimonsa kanssa vähän samalla tavalla. Rouva oli velkaantunut yh, joka toi yhteiseen kotiin vain velkansa ja kaksi kakaraa. Mieheni elätti aikuisiksi vieraat kakarat, kustansi rouvan ja lasten etelänmatkat, autot, maksoi rouvan velat ja elatuksen, kun rouva oli työttömänä. Rouva ei tuonut yhteiseen pesään pennin latia. Ne vähät, mitä joskus tienasi, laittoi rouva omaan taskuunsa.
Erossa mies menetti puolet kaikesta, minkä omisti. Suurin osa omaisuudesta oli vieläpä sellaista, jonka hän oli omistanut jo ennen, kun oli tätä naista edes tavannut. Kyseessä ei siis ollut mikään yhdessä avioliiton aikana hankittu omaisuus, vaan miehen perintö plus omalla työllä ansaittu varallisuus.
Ihan helvetillinen summa rahaa.
Älkää ikinä lyökö hynttyitä yhteen velkaantuneen ihmisen kanssa! Ja tehkää se avioehto!
Mikä miehellä oli syynä, kun hän ei halunnut avioehtoa? Minun on kyllä vaikea uskoa tuota, avioehto ei ole mikään salaisuus.
Usko pois! Mäkin tunnen tuollaisen parin! Mies oli tässäkin tapauksessa se joka menetti, ja paljon! Sinisilmäinen ja rakastunut. Kai se ajatteli ettei eroa koskaan voi tulla. No siinä meni puolet omaisuudesta. Ja todellakin oli jo avioliiton aikana maksanut käytännössä kaiken muun paitsi naisen vaatteet. Nainen kun itsestään selvyytenä käytti palkkansa tilailemalla netistä ihan älyttömät määrät vaatteita ja koruja. Kävi myös jatkuvasti kampaajalla, kosmetologilla ja kynsiä laittamassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä kävi vähän vastaavasti. Ei oltu naimisissa, mutta talous oli yhteinen(eli asuimme samassa asunnossa ja minä kustansin kaiken).
Toinen urheilumallinen auto oli miehen nimissä ”koska muuten se on noloa”, Asunto oli onneksi vain minun. Hyvätuloisena ostin hänelle aivan kaiken, koska aikuinen mies opiskeli neljättätoista vuotta ja valmistuisi ”ihan kohta”. Pleikkarit, pelit ja oheislaitteet, harrastusvälineet (harrasti kallista välineharrastusta), kaikki vaatteet ja erityisesti useampi pari hienoja kenkiä ”koska sullakin on”, Ravintolassa käytiin syömässä pari kertaa viikossa ja lasku aina 150-200 euron välillä.
Kun mies jäi kiinni pettänisestä (minun asunnossa) niin sai lähtöpassit. Tahdoin vain hänestä nopeasti eroon, joten annoin viedä auton, läppärin ja kotiteatteri/stereohärjestelmän sekä tietenkin vaatteet, pelilaitteet ja harrastusvälineet.
En tuntenut katkeruutta rahasta. Rahaa se vain on ja lisää tulee koko ajan. Nyt jää kuukaudessa 2500 euroa ylimääräistä käteen kun heivasin tuon lokin pihalle. Toinen auto on poistettu rekisteristä, joten ilmeisesti miehellä ei ollut varaa maksaa siitä itse muttei raaskinut sitä myydäkään. Läppäri ja pelilaitteet ovat jo vanhaa mallia, joten tuskin pintaliitojätkä niillä enää ylpeilee.
Ostin itselleni parempilaatuisen, kauniin ja helpookäyttöisemmän stereojärjestelmän, joten tässäkin suhteessaelämänlaatu parani.
Eli: älä muistele menneitä, käytä säästyneet rahat itseäsi varten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä kustansin vuoden mun miehen ja sen lapsen elämiset (autoa myöten, että mies voi viedä lapsen tarhaan, vaikka se olinkin minä joka sitä lasta koko ajan omalla autolla kuskasi).
Ero jätti aika katkeraksi, vaikka mies olisi kahden viikon päästä taas halunnutkin minut (lapsen vahdiksi ja elättäjäksi), mutta en enää suostunut.
Se ostamani autokin meni terapiasta kun sai vähän romuttaa menemään.
T. Jotku rikkoo erossa poikaystävien pleikkarit, minä aviomieheni auton.
Sius ilmeisesti auto oli sinun nimissäsi eli et ostanut hänelle autoa plus olit niin pöhkö, että hajotit oman autosi.
Koska jos se oli miehen nimissä tuo oli rikos senkin uuvatti.
Minä omistin ja mies haltijana.
Miehen vanhemmat olisivat voineet auton ostaa 600eurolla miehelle vaikka autosta minä maksoin 3400euroa.
En suostunut.
Auto olisi siirtynyt miehen nimiin kun hän olisi auton minulle kokonaan maksanut.
+ Minulta löytyy paljon uudempi, tehokkaampi auto, joten miksi maksaisin verot kahdesta autosta, kun en kuitenkaan niillä pysty yhtäaikaa ajamaan.
Lisäksi romutuksen jälkeen auton hinta tippui vain 400euroa ja sain 3000 takaisin (joku amis bensalenkkari osti).
Joten win win.
Halvemmaksi tuli kuin terapia yksityisellä.
Herranjumala miten tyhmiä ihmiset voivat olla!
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli nuorena mies, joka kuppasi rahaa ihan huolella.
Kun muutettiin yhteen, ostettiin osamaksulla huonekaluja (silloin ei kirppiksillä ollut mitään kunnollista, sillä kierrättäminen ei ollut muodikasta). Minä maksoin oman osuuteni, eli puolet hinnasta käsirahana.
Mies otti kuukausilyhennykset, vaikka oli silloin ihan hyväpalkkaisessa työssä.
Ei kuitenkaan maksanut yhtään lyhennystä, vaan jätti ne minun huolekseni.Eipä hän osallistunut vuokran maksuunkaan. Hänelle vuokranmaksu tuli joka kuukausi yllätyksenä, eikä juuri silloin sattunut olemaan rahaa.
Käytännössä se mies eli täysin minun rahoillani. Köyhäähän se oli kun kaksi aikuista eli opiskelijan tuloilla.
Mies pisti rahansa autoon ja omiin juttuihinsa. Se auto oli aivan turha. Ei sitä kaupungissa mihinkään tarvinnut, parkkipaikastakin piti maksaa erikseen. Mutta kyllähän miehellä auto piti olla.
Kaksi vuotta katselin sitä touhua ennenkuin tajusin ettei se kuppaaminen tule loppumaan.
Kun erottiin, jaettiin tavarat puoliksi. Lähinnä siitä syystä, että olin huolissani siitä että miten mies pärjää yksin. Rahankäyttönsä kun oli täysin holtitonta.
Eroaminen oli kuitenkin minulle vain suuri helpotus.
Olin iloinen siitä, että olin kuitenkin aika vähällä päässyt ja onnistunut säilyttämään luottotietoni. Luottotietoja se mies yritti minulta saada pois vaatimalla yli varojen elämistä ja holtitonta velkaantumista. Sainkin monet kerrat kuulla olevani vastuuntunnoton kun en suostunut ottamaan hänen vaatimiaan luottoja tai ostamaan osamaksulla ties mitä turhia vimpaimia tai jotain auton osia.Eron jälkeen näin monta vuotta painajaisia siitä, että en ollutkaan eronnut. Niissä painajaisissa mietin aina jotain pakosuunnitelmaa.
Tän miehen äiti oli samanlainen lokki kuin poikansa.
Yhden eron oli vetänyt täydellisesti omaan pussiin. Siinä suhteessa oli syntynyt useampi lapsi, joilla nainen vedätti ex-miestä.
Niistä vedätyksistä sain kuulla naiselta itseltään. Hän oli niistä kovin ylpeä.
Mieheni oli yksi niistä lapsista ja muutkin sen ikäisiä ettei lasten isää enää voinut kupata. Tämä johti sitten ylivelkaantumiseen.
Koko ajan hän haki uutta miestä elättäjäksi. Yhtä leskimiestä pyöritti aika onnistuneesti jonkin aikaa ja hankkiutui tälle raskaaksi. Lapsen takia tämä mies maksoi aivan liikaa, mutta nainen vain haukkui sitä miestä myös sen lapsen kuullen, sillä mies ei maksanut tarpeeksi. Miehen suurin vika oli se, ettei suostunut maksamaan tämän naisen velkoja.
Tätä leskimiehen kuppaamista pääsin itse todistamaan, sillä olin siihen aikaan suhteessa sen naisen pojan kanssa.
Niihin aikoihin kun jätin sen miehen, oli äitee onnistunut järjestämään asiansa siihen jamaan, että sai yhdisteltyä kaikki pienet lainansa yhdeksi isoksi. Oli onnistunut löytämään takaajat sille lainalle. Minuakin painostettiin takaajaksi mutta en suostunut. Lainaa hänellä oli useita kymmeniä tuhansia euroja. Eikä hän maksanut ensimmäistäkään lyhennystä. Kaikki kaatui takaajien päälle.
Tällä naisella ja pojalla on sellainen outo ymmärrys, että joillakin ihmisillä on pohjaton kaivo, josta voi ammentaa rahaa loputtomasti. Ja jos nämä pohjattoman kaivon omistajat eivät syydä rahaa muille ilman mitään rajaa, ovat he itsekkäitä ja vastuuntunnottomia. Vastuuntunnoton oli todellakin se sana jota käyttivät.
Kun kysyin mitä heidän mielestään tarkoittaa vastuullisuus ja vastuuntunto, ja selitys oli, että se tarkoittaa sitä, että antaa rahaa sille joka sitä enemmän tarvitsee. Esimerkiksi minä olin vastuuntunnoton kun en taannut sitä lainaa, jota äitee ei edes aikonut maksaa.
Silloin tuntui kuin puhuisimme eri kieltä. Sanat olivat samoja, mutta niiden merkitykset erilaiset.
Olin opiskelijana yhdessä miehen kanssa, joka oli jättänyt kyseiselle vuodelle opintolainan valtiontakauksen hakematta, kun oli arvellut pärjäävänsä säästöjen ja tuen avulla. Eivät riittäneet. Mies pyysi silloin minulta apua ja sovittiin, että uuden lukuvuoden alkaessa hän maksaisi vuorostaan enemmän taloutemme kuluja, kun saisi silloin haettua opintolainaa. Ja miten silloin kävi? Mies tekikin itsemurhan.
Pettymys oli äärettömän suuri, mutta toisaalta ehkä pääsin helpolla, kun elämää tämän kyseisen ihmisen kanssa tullut useita vuosia. Seuraukset vain olivat minulle karut, kun menetin tapahtuneen takia yhteisen vuokra-asuntomme, rahani ja mielenterveyteni. Mies ei välittänyt minun selviytymisestäni pätkääkään, vaikka minä olin häntä yrittänyt auttaa parhaani mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Herranjumala miten tyhmiä ihmiset voivat olla!
Luottamus on se peruslähtökohta, jotta mikään ihmissuhde ylipäätään edes voi syntyä.
Myönnän, olen huono lukemaan rivien välistä. En siis tajunnut että kyseessä oli avoliitto.
Sitten jääkin vain ”asuivatko yhdessä yli viisi vuotta”
Jos asuivat niin sorry, ositus menee samalla tavalla, yhteisomistus.