Naisparka maksoi vuoden ajan "vuokraa" tonnin kuussa, raha menikin miehen tilille

Vierailija kirjoitti:

Päädyin jo aiemman suhteeni aikana siihen, että yhteenmuutto tapahtuu vasta hyvin myöhäisessä vaiheessa ja silloin kun molemmilla on omaisuutta. Joko asunto ostetaan tasan puoliksi tai juoksevat kulut maksetaan puoliksi. Joo, kiinteistön omistukseen kuuluu riskejä jne. mutta en ole yksinkään asuessa kokenut ongelmaksi remontteja, oman säheltämisen aiheuttamia pieniä kuluja tai edes pesukoneen aiheuttamaa vesivahinkoa. Joka tapauksessa on vakuutus, enkä vuokralaiselta voisi periä mitään remonttikuluja, vaikka toki yhtiövastikkeen nousu voisi vaikuttaa vuokraan. Sitä paitsi jos yhtiövastike puoliksi, siinä jo katetaan niitä muita kuluja. Tällä hetkellä asutaan molemmat yksin eri paikkakunnilla olevien töiden vuoksi, ei ole kuudenkaan vuoden jälkeen kyllä mikään kiire yhden kauhukokemuksen jälkeen.

Siis vuokralainenhan nimenomaan maksaa ne remontit vuokrassa. Siksi vuokra on korkeampi kuin vastike, vesi ja sähkö, että sillä pitää kattaa myös remontit, mahdollinen sijoituslainan korko ja paikkakunnasta riippuen asunnon arvon aleneminen. Nämä ovat ne asunnon todelliset kustannukset joita halvemmalla päästäminen on hyväntekeväisyyttä ja vasta nämä kulut ylittävä osa on sitä tuottoa tai kauheaa "hyötymistä".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ainakin pyydän naisystävältäni vuokraa, vaikka kyseessä on omistusasunto?

Esim. korkeintaan puolet yhtiövastikkeesta ja sähköstä on ok, elleivät tulot ole kohtuuttomassa suhteessa tai toisen harrastukseen kuulu joku tosi paljon sähköä vievä laite. Tietyssä vaiheessa kannattaa asua omillaan ennemmin kuin toisen kanssa, koska yhdessä asuminen vaikuttaa tuloihin. Omistusasunnon yhtiövastiketta ei voi jakaa tasapuolisuuden nimiin edes puoliksi, koska omistusoikeudesta ei siirry vuokran mukana toiselle mitään. Omakotitalossa sama juttu niin, että kuluja voi maksaa, mutta eihän hänelle mitään osuutta siirry, joten on väärin ottaa täyttä "vuokraa".

Aika hyvä diili sille joka ei kämppää omista. Käytännössä saa kartuttaa omaisuuttaan markkinavuokran puolikkaalla joka kuukausi mutta kämpän omistaja kantaa kaikki riskit ja joutuu seisottamaan pääomaa seinissä.

Mitenkäs tällainen tilanne jossa molemmilla on omistusasunto? Toinen asuu ilmaiseksi toisen omistamassa asunnossa ja nostelee samaan aikaan vuokratuloja omastaan? Reilua sinusta?

Molemmissa tapauksissa joko asutaan erillään tai vuokralla muualla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ainakin pyydän naisystävältäni vuokraa, vaikka kyseessä on omistusasunto?

Esim. korkeintaan puolet yhtiövastikkeesta ja sähköstä on ok, elleivät tulot ole kohtuuttomassa suhteessa tai toisen harrastukseen kuulu joku tosi paljon sähköä vievä laite. Tietyssä vaiheessa kannattaa asua omillaan ennemmin kuin toisen kanssa, koska yhdessä asuminen vaikuttaa tuloihin. Omistusasunnon yhtiövastiketta ei voi jakaa tasapuolisuuden nimiin edes puoliksi, koska omistusoikeudesta ei siirry vuokran mukana toiselle mitään. Omakotitalossa sama juttu niin, että kuluja voi maksaa, mutta eihän hänelle mitään osuutta siirry, joten on väärin ottaa täyttä "vuokraa".

Aika hyvä diili sille joka ei kämppää omista. Käytännössä saa kartuttaa omaisuuttaan markkinavuokran puolikkaalla joka kuukausi mutta kämpän omistaja kantaa kaikki riskit ja joutuu seisottamaan pääomaa seinissä.

Mitenkäs tällainen tilanne jossa molemmilla on omistusasunto? Toinen asuu ilmaiseksi toisen omistamassa asunnossa ja nostelee samaan aikaan vuokratuloja omastaan? Reilua sinusta?

Tässä on niin selkeä järjen ääni. Minäkään en voi käsittää, miten joillekin tuo on väärin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päädyin jo aiemman suhteeni aikana siihen, että yhteenmuutto tapahtuu vasta hyvin myöhäisessä vaiheessa ja silloin kun molemmilla on omaisuutta. Joko asunto ostetaan tasan puoliksi tai juoksevat kulut maksetaan puoliksi. Joo, kiinteistön omistukseen kuuluu riskejä jne. mutta en ole yksinkään asuessa kokenut ongelmaksi remontteja, oman säheltämisen aiheuttamia pieniä kuluja tai edes pesukoneen aiheuttamaa vesivahinkoa. Joka tapauksessa on vakuutus, enkä vuokralaiselta voisi periä mitään remonttikuluja, vaikka toki yhtiövastikkeen nousu voisi vaikuttaa vuokraan. Sitä paitsi jos yhtiövastike puoliksi, siinä jo katetaan niitä muita kuluja. Tällä hetkellä asutaan molemmat yksin eri paikkakunnilla olevien töiden vuoksi, ei ole kuudenkaan vuoden jälkeen kyllä mikään kiire yhden kauhukokemuksen jälkeen.

Siis vuokralainenhan nimenomaan maksaa ne remontit vuokrassa. Siksi vuokra on korkeampi kuin vastike, vesi ja sähkö, että sillä pitää kattaa myös remontit, mahdollinen sijoituslainan korko ja paikkakunnasta riippuen asunnon arvon aleneminen. Nämä ovat ne asunnon todelliset kustannukset joita halvemmalla päästäminen on hyväntekeväisyyttä ja vasta nämä kulut ylittävä osa on sitä tuottoa tai kauheaa "hyötymistä".

Reiluinta on ettei asuta kummankaan omistamassa asunnossa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päädyin jo aiemman suhteeni aikana siihen, että yhteenmuutto tapahtuu vasta hyvin myöhäisessä vaiheessa ja silloin kun molemmilla on omaisuutta. Joko asunto ostetaan tasan puoliksi tai juoksevat kulut maksetaan puoliksi. Joo, kiinteistön omistukseen kuuluu riskejä jne. mutta en ole yksinkään asuessa kokenut ongelmaksi remontteja, oman säheltämisen aiheuttamia pieniä kuluja tai edes pesukoneen aiheuttamaa vesivahinkoa. Joka tapauksessa on vakuutus, enkä vuokralaiselta voisi periä mitään remonttikuluja, vaikka toki yhtiövastikkeen nousu voisi vaikuttaa vuokraan. Sitä paitsi jos yhtiövastike puoliksi, siinä jo katetaan niitä muita kuluja. Tällä hetkellä asutaan molemmat yksin eri paikkakunnilla olevien töiden vuoksi, ei ole kuudenkaan vuoden jälkeen kyllä mikään kiire yhden kauhukokemuksen jälkeen.

Siis vuokralainenhan nimenomaan maksaa ne remontit vuokrassa. Siksi vuokra on korkeampi kuin vastike, vesi ja sähkö, että sillä pitää kattaa myös remontit, mahdollinen sijoituslainan korko ja paikkakunnasta riippuen asunnon arvon aleneminen. Nämä ovat ne asunnon todelliset kustannukset joita halvemmalla päästäminen on hyväntekeväisyyttä ja vasta nämä kulut ylittävä osa on sitä tuottoa tai kauheaa "hyötymistä".

Minulla on sijoitusasunto enkä pysty mitään remontteka miettimään. Lainanmaksuun ne kaikki rahat menee eikä riitä. Mutta samalla maksan asuntoa pois.

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä näitä kitisijöitä. Maksan miehelle 400€ asumisesta kaupungin keskustassa.

Yhtiövastike on n. 300€ ja asunto on velaton.

Jos asuisimme vuokralla niin joutuisin maksamaan n. 600€ ulkopuoliselle (mies saman)

Minulle jää siis voittoa 200€ minkä laitan sijoituksiin.

Mies saa tehdä omilla rahoillaan mitä haluaa, FAKTA on se että MINÄ hyödyn tästä ja mies hyötyy tästä.

Juuri näin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun tapasin mieheni, meillä kummallakin oli omistusasunnot ja paljon lainaa. Minun asuntoni oli paremmalla paikalla ja mies muuttikin asuntooni ja laittoi omansa vuokralle.

Vuokra oli tonni, yhtiövastike 300 e ja verot piti maksaa tuloista.

Sai n 500 e käteen, jonka lisäsi lyhennyksiin. Minulle ei olisi halunnut maksaa mitään, vaikka vst asunnon vuokra olisi ollut 1200 e.

Kuinka moni ottaa toisen asumaan kotiinsa puolen yhtiövastikkeen summalla ? Mutta sitten on ok asua vuokralla sijoitusasunnossa, jossa tulot menevät tuntemattoman lompakkoon.

Meidän tapauksessa mies maksoi yhteiselle tilille tonnin ja minä 500 e. Ostimme myöhemmin yhteisen asunnon, jolloin myös toinen asunto meni vuokralle.

Kun ollaan naimisissa perustetaan yhteinen yksikkö, pariskunta. Ja ne molemmat asunnot on silloin sen pariskunta oy ab:n omaisuutta, kaikki menot ja tulot on molemmille haitta ja hyöty. Siten perhe toimii kun tulee lapsia, myös lapset on yhteisiä niin haittana kuin hyötynä, molemmat vaihtaa paskavaippoja ja molemmat saa rakkautta.

Olen eri, mutta tuo on nyt vaan sinun omaa ideologiaasi jota yrität nyt joka toisessa viestissä tyrkyttää. Avioliitto ei tee rahoista mitenkään automaattisesti yhteisiä jos ei niin erikseen sovita. Erossa varat jaetaan jos ei ole avioehtoa, mutta siihen saakka molemmilla on ihan laillinen oikeus omaan omaisuuteen. Toki jotkut haluaa elää täydessä yhteistaloudessa, mutta ei se vihkisormus siihen mitenkään velvoita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun tapasin mieheni, meillä kummallakin oli omistusasunnot ja paljon lainaa. Minun asuntoni oli paremmalla paikalla ja mies muuttikin asuntooni ja laittoi omansa vuokralle.

Vuokra oli tonni, yhtiövastike 300 e ja verot piti maksaa tuloista.

Sai n 500 e käteen, jonka lisäsi lyhennyksiin. Minulle ei olisi halunnut maksaa mitään, vaikka vst asunnon vuokra olisi ollut 1200 e.

Kuinka moni ottaa toisen asumaan kotiinsa puolen yhtiövastikkeen summalla ? Mutta sitten on ok asua vuokralla sijoitusasunnossa, jossa tulot menevät tuntemattoman lompakkoon.

Meidän tapauksessa mies maksoi yhteiselle tilille tonnin ja minä 500 e. Ostimme myöhemmin yhteisen asunnon, jolloin myös toinen asunto meni vuokralle.

Kun ollaan naimisissa perustetaan yhteinen yksikkö, pariskunta. Ja ne molemmat asunnot on silloin sen pariskunta oy ab:n omaisuutta, kaikki menot ja tulot on molemmille haitta ja hyöty. Siten perhe toimii kun tulee lapsia, myös lapset on yhteisiä niin haittana kuin hyötynä, molemmat vaihtaa paskavaippoja ja molemmat saa rakkautta.

Totta kai, tavallaan. Silloin yhtälöön vaan tulee paljon muutakin kuin kaksi työssä käyvää lapsetonta, tervettä aikuista. Menet niin paljon asioiden edelle. Nyt ei ollut yhtälössä äitiyslomia, ruokakasseja, vaippoja eikä lastenhoitoa. Jos nainen ei haluaisi maksaa mitään asumisestaan, on vähän niin kuin isä ei haluaisi tehdä kotitöitä ja lastenhoitoa. Sekoitat tähän nyt ihan kaiken sekamelskaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ainakin pyydän naisystävältäni vuokraa, vaikka kyseessä on omistusasunto?

Esim. korkeintaan puolet yhtiövastikkeesta ja sähköstä on ok, elleivät tulot ole kohtuuttomassa suhteessa tai toisen harrastukseen kuulu joku tosi paljon sähköä vievä laite. Tietyssä vaiheessa kannattaa asua omillaan ennemmin kuin toisen kanssa, koska yhdessä asuminen vaikuttaa tuloihin. Omistusasunnon yhtiövastiketta ei voi jakaa tasapuolisuuden nimiin edes puoliksi, koska omistusoikeudesta ei siirry vuokran mukana toiselle mitään. Omakotitalossa sama juttu niin, että kuluja voi maksaa, mutta eihän hänelle mitään osuutta siirry, joten on väärin ottaa täyttä "vuokraa".

Aika hyvä diili sille joka ei kämppää omista. Käytännössä saa kartuttaa omaisuuttaan markkinavuokran puolikkaalla joka kuukausi mutta kämpän omistaja kantaa kaikki riskit ja joutuu seisottamaan pääomaa seinissä.

Mitenkäs tällainen tilanne jossa molemmilla on omistusasunto? Toinen asuu ilmaiseksi toisen omistamassa asunnossa ja nostelee samaan aikaan vuokratuloja omastaan? Reilua sinusta?

Molemmissa tapauksissa joko asutaan erillään tai vuokralla muualla

Miksi? Jos sinä et osaa sopia asumiskuluista reilusti ja molempia tyydyttävällä tavalla niin kukaan muukaan ei saa niin tehdä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päädyin jo aiemman suhteeni aikana siihen, että yhteenmuutto tapahtuu vasta hyvin myöhäisessä vaiheessa ja silloin kun molemmilla on omaisuutta. Joko asunto ostetaan tasan puoliksi tai juoksevat kulut maksetaan puoliksi. Joo, kiinteistön omistukseen kuuluu riskejä jne. mutta en ole yksinkään asuessa kokenut ongelmaksi remontteja, oman säheltämisen aiheuttamia pieniä kuluja tai edes pesukoneen aiheuttamaa vesivahinkoa. Joka tapauksessa on vakuutus, enkä vuokralaiselta voisi periä mitään remonttikuluja, vaikka toki yhtiövastikkeen nousu voisi vaikuttaa vuokraan. Sitä paitsi jos yhtiövastike puoliksi, siinä jo katetaan niitä muita kuluja. Tällä hetkellä asutaan molemmat yksin eri paikkakunnilla olevien töiden vuoksi, ei ole kuudenkaan vuoden jälkeen kyllä mikään kiire yhden kauhukokemuksen jälkeen.

Siis vuokralainenhan nimenomaan maksaa ne remontit vuokrassa. Siksi vuokra on korkeampi kuin vastike, vesi ja sähkö, että sillä pitää kattaa myös remontit, mahdollinen sijoituslainan korko ja paikkakunnasta riippuen asunnon arvon aleneminen. Nämä ovat ne asunnon todelliset kustannukset joita halvemmalla päästäminen on hyväntekeväisyyttä ja vasta nämä kulut ylittävä osa on sitä tuottoa tai kauheaa "hyötymistä".

Minulla on sijoitusasunto enkä pysty mitään remontteka miettimään. Lainanmaksuun ne kaikki rahat menee eikä riitä. Mutta samalla maksan asuntoa pois.

Lyhennys ei ole kustannus, se jää omaan taskuusi, se on sitä rahaa millä niitä remonttejakin voi tehdä. Toki käytännössä niin että otat remonttilainaa jonka vakuutena se osittain maksettu asunto toimii. Vähän hirvittää miten hatarilla tiedoilla nykyään lähdetään asuntosijoittamaan...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai että nainen maksaa ite omaa lahjaansa? No, ei ihan menis läpi!

Maksaahan ihmiset omat plussapalautuksensakin.

Ei kokonaan. Osa tulee niiltä, jotka maksavat mieluummin täyden hinnan ja toisten bonukset, koska "etukortit ovat kusetusta"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun tapasin mieheni, meillä kummallakin oli omistusasunnot ja paljon lainaa. Minun asuntoni oli paremmalla paikalla ja mies muuttikin asuntooni ja laittoi omansa vuokralle.

Vuokra oli tonni, yhtiövastike 300 e ja verot piti maksaa tuloista.

Sai n 500 e käteen, jonka lisäsi lyhennyksiin. Minulle ei olisi halunnut maksaa mitään, vaikka vst asunnon vuokra olisi ollut 1200 e.

Kuinka moni ottaa toisen asumaan kotiinsa puolen yhtiövastikkeen summalla ? Mutta sitten on ok asua vuokralla sijoitusasunnossa, jossa tulot menevät tuntemattoman lompakkoon.

Meidän tapauksessa mies maksoi yhteiselle tilille tonnin ja minä 500 e. Ostimme myöhemmin yhteisen asunnon, jolloin myös toinen asunto meni vuokralle.

Kun ollaan naimisissa perustetaan yhteinen yksikkö, pariskunta. Ja ne molemmat asunnot on silloin sen pariskunta oy ab:n omaisuutta, kaikki menot ja tulot on molemmille haitta ja hyöty. Siten perhe toimii kun tulee lapsia, myös lapset on yhteisiä niin haittana kuin hyötynä, molemmat vaihtaa paskavaippoja ja molemmat saa rakkautta.

Olen eri, mutta tuo on nyt vaan sinun omaa ideologiaasi jota yrität nyt joka toisessa viestissä tyrkyttää. Avioliitto ei tee rahoista mitenkään automaattisesti yhteisiä jos ei niin erikseen sovita. Erossa varat jaetaan jos ei ole avioehtoa, mutta siihen saakka molemmilla on ihan laillinen oikeus omaan omaisuuteen. Toki jotkut haluaa elää täydessä yhteistaloudessa, mutta ei se vihkisormus siihen mitenkään velvoita.

On se noinkin mutta toisaalta oikeudessa on kyllä tulkittu tuota molemminpuolista elatusvelvollisuutta niin että elintason pitäisi olla puolisoilla sama eli riippumatta tulojen epäsuhdasta kummallakin pitäisi olla yhtä paljon rahaa käytössään eli toisinsanoen myös tulot olisivat yhteiset.

Jesse-armahtaa-luonto-ei kirjoitti:

Jos pariskunta asuu vuokra-asunnossa niin pidän kohtuullisena että molemmat osapuolet maksavat asumisestaan. Tämän ei tarvitse olla tasan 50/50, mutta jotain.

Jos taas pariskunta asuu vain toisen osapuolen omistamassa omistus-asunnossa, niin silloin vain omistavalla ospuolella on velvollisuus maksaa mahdollista lainanlyhennystä. Toki toinen osapuoli voi halutessaan osallistua lainanlyhennykseen, jolloin hän kartuttaa vapaaehtoisesti asunnon omistavan osapuolen omaisuutta. Mahdollisen vastikkeen, vesi-, sähkö- ja jätemaksun voi jakaa molempien osapuolten kesken.

Perusteluni on, että parisuhteessa osapuolten ei tulisi pyrkiä hyötymään *toisistaan* taloudellisesti. Omistava osapuoli kartuttaa omaisuuttaan lainanlyhennyksillä eikä toisella osapuolella ole velvollisuutta osallistua tähän. Asian voi kääntää seuraavaan asetelmaan: yksi osapuoli omistaa osakesalkun jonka hankkimiseen hän on nostanut lainaa. Toinen osapuoli ei omista mitään tästä osakesalkusta. Osapuolet asuvat yhdessä asunnossa josta syntyy kustannuksia vastikkeen ja sähkölaskun muodossa. On siis kohtuullista että molemmat osallistuvat vastikkeen ja sähkölaskun kustannuksiin sillä molemmat hyötyvät tästä. Osakesalkun hankkimista varten nostetun lainan lyhennyksestä hyötyy vain toinen osapuoli, ja vieläpä toisen osapuolen kustannuksella jos tämä osallistuu lainanlyhennyksiin.

Jos pariskunta asuu vuokralla, niin edellisessä asetelmassa kummallakaan ei ole osakesalkkua eikä lainanlyhennystä mutta tilanne on muutoin sama. Jos taas molemmat omistavat osan asunnosta, niin molemmilla on omat osakesalkut edellisessä asetelmassa.

Nähtävästi monet ajattelevat, toki ymmärrettävästikin, että "asumisesta" (vastike, säkö, vesi jne sekä lainanlyhennys) syntyvät kustannukset tulisi jakaa molempien kesken, jolloin omistava osapuoli voi periä "vuokraa" toiselta osapuolelta. Tällaisessa tilanteessa raha siirretään yhdestä taskusta toiseen pariskunnan sisällä eikä pariskunta (yksikkönä) hyödy siitä lainkaan.

Kyllä lähtökohta on, että aikuisen ihmisen tulee maksaa asumisestaan. Kyllä minäkin entisenä vuokralaisena kerrytin vuokranantajan omaisuutta enkä valittanut asiasta. Ei ole ok, et toinen pääsee siivellä ja osallistuu minimaalisten kulujen maksamiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun tapasin mieheni, meillä kummallakin oli omistusasunnot ja paljon lainaa. Minun asuntoni oli paremmalla paikalla ja mies muuttikin asuntooni ja laittoi omansa vuokralle.

Vuokra oli tonni, yhtiövastike 300 e ja verot piti maksaa tuloista.

Sai n 500 e käteen, jonka lisäsi lyhennyksiin. Minulle ei olisi halunnut maksaa mitään, vaikka vst asunnon vuokra olisi ollut 1200 e.

Kuinka moni ottaa toisen asumaan kotiinsa puolen yhtiövastikkeen summalla ? Mutta sitten on ok asua vuokralla sijoitusasunnossa, jossa tulot menevät tuntemattoman lompakkoon.

Meidän tapauksessa mies maksoi yhteiselle tilille tonnin ja minä 500 e. Ostimme myöhemmin yhteisen asunnon, jolloin myös toinen asunto meni vuokralle.

Kun ollaan naimisissa perustetaan yhteinen yksikkö, pariskunta. Ja ne molemmat asunnot on silloin sen pariskunta oy ab:n omaisuutta, kaikki menot ja tulot on molemmille haitta ja hyöty. Siten perhe toimii kun tulee lapsia, myös lapset on yhteisiä niin haittana kuin hyötynä, molemmat vaihtaa paskavaippoja ja molemmat saa rakkautta.

Olen eri, mutta tuo on nyt vaan sinun omaa ideologiaasi jota yrität nyt joka toisessa viestissä tyrkyttää. Avioliitto ei tee rahoista mitenkään automaattisesti yhteisiä jos ei niin erikseen sovita. Erossa varat jaetaan jos ei ole avioehtoa, mutta siihen saakka molemmilla on ihan laillinen oikeus omaan omaisuuteen. Toki jotkut haluaa elää täydessä yhteistaloudessa, mutta ei se vihkisormus siihen mitenkään velvoita.

On se noinkin mutta toisaalta oikeudessa on kyllä tulkittu tuota molemminpuolista elatusvelvollisuutta niin että elintason pitäisi olla puolisoilla sama eli riippumatta tulojen epäsuhdasta kummallakin pitäisi olla yhtä paljon rahaa käytössään eli toisinsanoen myös tulot olisivat yhteiset.

No höpöhöpö! :'D Eikä ole. Ihme hyväksikäyttävien porukkaa täällä kokoontumassa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ainakin pyydän naisystävältäni vuokraa, vaikka kyseessä on omistusasunto?

Esim. korkeintaan puolet yhtiövastikkeesta ja sähköstä on ok, elleivät tulot ole kohtuuttomassa suhteessa tai toisen harrastukseen kuulu joku tosi paljon sähköä vievä laite. Tietyssä vaiheessa kannattaa asua omillaan ennemmin kuin toisen kanssa, koska yhdessä asuminen vaikuttaa tuloihin. Omistusasunnon yhtiövastiketta ei voi jakaa tasapuolisuuden nimiin edes puoliksi, koska omistusoikeudesta ei siirry vuokran mukana toiselle mitään. Omakotitalossa sama juttu niin, että kuluja voi maksaa, mutta eihän hänelle mitään osuutta siirry, joten on väärin ottaa täyttä "vuokraa".

Aika hyvä diili sille joka ei kämppää omista. Käytännössä saa kartuttaa omaisuuttaan markkinavuokran puolikkaalla joka kuukausi mutta kämpän omistaja kantaa kaikki riskit ja joutuu seisottamaan pääomaa seinissä.

Mitenkäs tällainen tilanne jossa molemmilla on omistusasunto? Toinen asuu ilmaiseksi toisen omistamassa asunnossa ja nostelee samaan aikaan vuokratuloja omastaan? Reilua sinusta?

Molemmissa tapauksissa joko asutaan erillään tai vuokralla muualla

Tämä olisi kyllä tyhmyyden huippu. Minä asuin mieheni asunnossa ja maksoin vastikkeen sekä puolet muista kuluista. Oman asuntoni laitoin vuokralle. Tästä tilanteesta kumpikin hyötyi. 

Vierailija kirjoitti:

Eräs tuttavani muutti yhteen miehen kanssa. Mies omisti omakotitalon ja lyhensi sen velkaa. Nainen maksoi aina osuutensa.

Voiko typerämpää olla? Mies omistaa yksin asunnon ja nainen auttaa häntä lyhentämään lainaa. Naisella ei ole edes prosentin osuutta siitä omaisuudesta. Ihmiset ovat t y h m i ä.

Niin sää uuvatti meinaat, että ilmasi pitäisi saada asua.. herää pahvi nyt on tosi kyseessä. ( lainasin huugo peikolta).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ainakin pyydän naisystävältäni vuokraa, vaikka kyseessä on omistusasunto?

Esim. korkeintaan puolet yhtiövastikkeesta ja sähköstä on ok, elleivät tulot ole kohtuuttomassa suhteessa tai toisen harrastukseen kuulu joku tosi paljon sähköä vievä laite. Tietyssä vaiheessa kannattaa asua omillaan ennemmin kuin toisen kanssa, koska yhdessä asuminen vaikuttaa tuloihin. Omistusasunnon yhtiövastiketta ei voi jakaa tasapuolisuuden nimiin edes puoliksi, koska omistusoikeudesta ei siirry vuokran mukana toiselle mitään. Omakotitalossa sama juttu niin, että kuluja voi maksaa, mutta eihän hänelle mitään osuutta siirry, joten on väärin ottaa täyttä "vuokraa".

Aika hyvä diili sille joka ei kämppää omista. Käytännössä saa kartuttaa omaisuuttaan markkinavuokran puolikkaalla joka kuukausi mutta kämpän omistaja kantaa kaikki riskit ja joutuu seisottamaan pääomaa seinissä.

Mitenkäs tällainen tilanne jossa molemmilla on omistusasunto? Toinen asuu ilmaiseksi toisen omistamassa asunnossa ja nostelee samaan aikaan vuokratuloja omastaan? Reilua sinusta?

Molemmissa tapauksissa joko asutaan erillään tai vuokralla muualla

Tämä olisi kyllä tyhmyyden huippu. Minä asuin mieheni asunnossa ja maksoin vastikkeen sekä puolet muista kuluista. Oman asuntoni laitoin vuokralle. Tästä tilanteesta kumpikin hyötyi. 

Joo. Sinä vain hyödyit huomattavasti enemmän kuin miehesi.

Vierailija kirjoitti:

Jos on kyseessä taloyhtiö ja toinen omistaa asunnon niin silloin laina jää sen asunnon omistajan maksettavaksi ja asumiskuluista kumpikin maksaa puolet. Näin toinen ei kerrytä toisen omaisuutta, mutta asumiskulut jakaantuu tasan.  Reilu peli koska tämä joka ei omista ei myöskään pääse nauttimaan kiinteistön arvon noususta. Hän voi tämän kuvitteellisen "arvonnousun "osan vaikka laittaa säästöön itselleen ja kerryttää näin myös omaisuuttaan. Omistamisessa kun on myös muita hyötyjä kuin vain asuttava kiinteistö, myös luotonottajana omistajan arvo on rahoitusmarkkinoilla korkeampi kuin sellaisen jolla ei ole kiinteää omaisuutta. Tuskin puolisolle niin kusipää kannattaa olla että kieltää toiselta taloudellisen vakauden ja arvonnousun muussa omistamisessa kuten osakkeet, säästöt jne.

Eihän tässä ole mitään reilua, missään tuo siipeilevä osapuoli ei pääsisi asumaan noin ilmaiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eräs tuttavani muutti yhteen miehen kanssa. Mies omisti omakotitalon ja lyhensi sen velkaa. Nainen maksoi aina osuutensa.

Voiko typerämpää olla? Mies omistaa yksin asunnon ja nainen auttaa häntä lyhentämään lainaa. Naisella ei ole edes prosentin osuutta siitä omaisuudesta. Ihmiset ovat t y h m i ä.

En nyt oikein tajua, mitä tyhmää tuossa on. Asuimme ennen vuokralla kaksiossa josta maksoimme vuokraa 1100€ eli 550€ molemmat.

Sitten miehen vanhemmat tarjosivat omaa asuntoaan mikä on isompi ja täysin keskustassa. Maksamme tästä 800€ eli 400€ euroa molemmat.

Asunto tulee jäämään miehelle kohta, mutta kyllä minä tuon 400€ silti asumisestani maksan.

Juurikin näin. Se on molemmille vähän niinkun win win tilanne...

Vierailija kirjoitti:

Olisin jättänyt hyväksikäyttäjämiehen ja käräyttänyt verottajalle veropetoksesta, sillä arvatenkin mies ei ollut ilmoittanut veroilmoituksessa saamiaan pääomatuloja ja maksanut niistä veroa.

No sinähän sankari olet. Vau.....