Uskoville naureskelija: oletko koskaan/miten paljon lukenut raamatusta mitään?
Kommentit (118)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Olen lukenut hyvän määrän sitä. Juutalaisten ohjeita ne on. Ja juutalaisten säännöt on kattavampia. Omasi on kuin fanfictionia juutalaisten taruista. Jeesuskin melko hämy ukko.
Pidän uskonnon opiskelusta vaikka itse olenkin ateisti. Uskonnossa on jotain kaunista, vaikka itse en pysty uskomaan.
Juutalaisten toorasta sen verran vain, että muut kuin juutalaiset ovat sikoja ja heidät kuuluu tappaa. Tämä lukee siellä! Ihan vaan tiedoksi..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen lukenut, oli siellä ihan hyviäkin ajatuksia joukossa. Silti te uskovaiset olette minusta hassua porukkaa.
Jaa, minä en tunne kaikkia uskovaisia. Ainakin Isaac Newton, en tiedä hassuudesta mutta mielellään olisin tutustunut.
Ap
Kauaspa piti mennä.
Newtonin aikana ateismi oli jokseenkin mahdoton asia.
Newton oli si itsekin ollut in deep shit jos olisi uskonkäsityksensä julkistanut.
Hän ei mm. uskonut pyhään kolminaisuuteen...
En naureskele uskovaisille, paitsi kreationismin tapaiselle typerehtimiselle.
Olenan itsekin uskonut vuosikymmeniä.
Toki nettikeskusteluissa voin roimia lujastikin, varsinkin jos provosoidaa.
Kyllä, olen lukenut Raamattua, pariin kertaan läpikin.
Olen paljonkin lukenut ja siksi naurankin. :D
No ateisti olen, mutta en nyt koe nauravani kristityille tai muillekaan uskovaisille. Kävin kristillistä koulua, minkä vuoksi suuri osa ystävistäni on nykyään teologian opiskelijoita. Hauskaa humalahakuista porukkaa :D
Raamatun luin teininä kannesta kanteen. Siitähän se ateismi lähtikin. Aika paljon karua ja ristiriitaista tekstiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen lukenut, oli siellä ihan hyviäkin ajatuksia joukossa. Silti te uskovaiset olette minusta hassua porukkaa.
Jaa, minä en tunne kaikkia uskovaisia. Ainakin Isaac Newton, en tiedä hassuudesta mutta mielellään olisin tutustunut.
Ap
Ehkä et.
Neroudestaan huolimatta tai ehkä siitä johtuen Isaac oli täysi kävelevä k#rpä.
Olen lukenut, kyllä siellä hyviä inhimmillisiä neuvoja on, mutta hyvin paljon erittäin ahdistavia ihmistä syyllistäviä asioita myös. Että muka jo vastasyntynyt lapsi on syntinen, että nainen on miestä alempi, jumala on julma ja ennenkaikkea Kirkko..instituutiona aivan käsittämätön. Kristitty ja katolinen kirkko on raha ahne laitos, jonka hierarkia ja synkkyys ei aivan inhimmilliseltä kantilta toimi koskaan niinkuin pitäisi..
Hassuinta uskovaisissa on se, että vastaukset etsitään näistä kirjoista muttei käsitetä lopulta näitä sanomia kuitenkaan älyllä.
Vierailija kirjoitti:
?
En juurikaan mitään.
Mutta nykyään olen uskossa
Vierailija kirjoitti:
Et halua niellä sitä, että on olemassa Jumala joka rakastaa sinua ja haluaa pelastaa sinut?
Pelastakoon sitten, jos kerran haluaa ja jos on kaikkivaltias. Mitäpä minun haluamiseni vaikuttaa kaikkivaltiuden rinnalla?
Olen. Osin hyviä elämänohjeita sisältävät kaikkien uskontojen keskeiset opit. Mutta oppien selittäminen jumalan sanaksi ja määräyksiksi ei uppoa. Vielä vähemmin hyväksyn jumalien palvonta ja heidän selkänsä taakse piiloutuminen. Puhumattakaan itsensä ylentämistä uskollaan ja vallan kahmimista jumalan avulla.
Jokainen aivoillaan ajatteleva mieleltään terve ihminen ymmärtää ja omaksuu itselleen saman moraalin kuin mitä uskonkirjat opettavat. Ei sitä tarvitse ulkoa jumalan nimissä antaa. Sitä paitsi itse ajateltuna ne sisäistää ja elämässään toteuttaa vähintään yhtä hyvin ja usein paremmin kuin uskolla ruotuun peloteltu ihminen.
Kristinusko on tuotu tänne Pohjolaankin väkisin. Se oli joko uskottava tai henki pois. Suomessahan oli ennen kristinuskoa oma muinaisuskonsa.
Olen itse ateisti, mutta uskonnot kiinnostavat minua.
Synnyinpaikamme määrittelee hyvin paljon sitä, mihin uskontoon alamme uskoa. Täällä Suomessa se on kristinusko. Jos olisimme syntyneet Intiassa, olisimme todennäköisesti hinduja.
Olen myös sitä mieltä, että uskontojen kautta ihminen yrittää selittää jotain, mihin järjellä ei löydy vastausta (miksi olemme täällä, mikä on elämämm syy). Hukassa itsensä kanssa oleva henkilö tarttuu helposti johonkin uskontoon, se on oljenkorsi saada turvaa tällaiselle henkilölle.
Uskonto on ilman muuta ollut/on myös vallankäytön väline.
Koko kirjan, vanhan käännöksen. Lisäksi osia englanniksi.
Uskonnot syntyvät kuoleman pelosta ja katastrofien selittämisen tarpeesta. Kuvitellaan, että jumalaa palvomalla ja rukoilemalla voit vaikuttaa tulevaisuuteesi. Ja vaikkei rukoilu autakaan, niin selittämällä tapahtunut jumalan tahdoksi ja syyllistämällä tapahtuneesta itsensä, tuska helpottuu.
Luin joskus jonkun Da Vinci koodin tyyppisen foliohattukirjan, jossa ratkottiin jotain mieliä järkyttävää salaisuutta ja oltiin koko ajan hengenvaarassa kun pahat ihmiset eivät halunneet salaisuuden paljastuvan. Salaisuus oli lopulta se, että raamattu on ihmisten kirjoittama. Kyllä muuten lässähti. Luuleeko joku oikeasti että aito ja alkuperäinen raamattu on pudonnut taivaasta jonkun nenän eteen, onko jossain joskus tyhjästä ilmasta materialisoitunut raamattu? Totta kai se on ihmisten kirjoittama, voi hyvä luoja sentään..
Ensinnäkin, en pilkkaa kenenkään uskoa tai mitään uskontoa.
Ne ovat jokainen omanlaisiaan käsityksiä maailmasta ja elämästä ja hyvästä ja pahasta. Yksikään ei ole toista parempi tai enemmän oikeassa.
Siksi minua vähän huvittaa kyllä joidenkin uskovien logiikka - edelleenkään en siis puhu uskonnosta, vaan uskovien todistelusta - että jos joku olisi "perillä" heidän uskonnostaan ja lukisi Raamattua, niin *vips* johan hän kokisi "valaistumisen" ja tulisi suit sait uskoon.
Ei se ap hyvä niin mene. Ei mikään oppi tai kirjoitus kolahda kaikkiin samalla lailla. Ihmisillä on erilaiset perusluonteet ja tarpeet jäsentää maailmaa.
Minulle logiikka ja tiede ovat tärkeitä peruslinjoja - juu, tiedän, että tiede kehittyy ja vanhat opit voivat tiedon karttuessa osoittautua vääriksi, mutta juuri se onkin minusta se hienous, että tieteellinen lähestymistapa ymmärtää totuuden muuttuvaisuuden ja kehityksen, eikä kuvittele, että jokin 3000 vuoden takainen pakosti pätee nykyäänkin.
Olen nuorena ollut seurakuntanuori ja lukenut Raamattua, vetänyt tyttökerhoa jne., joten tunnen kyllä aika hyvin evankelisluterilaisen uskonnon. Koska haluan sivistyä ja perehtyä eri kulttuureihin, olen tutustunut kaikkiin maailmanuskontoihin.
Ja silti ap hyvä, mikään niistä ei tee minuun mitään vaikutusta, siis uskonnollista ja yksilöllistä. En kaipaa mitään muuta selitystä olevaiselle enkä mitään "korkeampaa voimaa", jolta anelisin apua ja johdatusta. En vaan kykene uskomaan siihen, että olisi jokin suurempi voima, joka kuulisi vain uskovaisia ja heitäkin valikoiden, samalla kun rusikoi ihmisiä epäoikeudenmukaisilla vaivoilla ja piinoilla sodista sairauksiin, murhista pedofiliaan.
Ja ei, en usko myöskään kuoleman jälkeiseen elämään. Se on ihan yhtä omituinen ajatusrakennelma, että olisi jokin korkeamman voiman luoma palkintojärjestelmä, joka koskisi kaikkia uskovia, pahojakin, kunhan "uskovat", samaan aikaan kun viattomat pakanalapset joutuisivat kadotukseen.... ei en halua noin julmaa ja mielivaltaista jumalaa. Sori.
Täällä on paljon hyviä kommentteja. Raamatussa on paljon hyvääkin asiaa juuri lähimmäisenrakkaudesta yms, mutta ihan pähkähullua kamaa myös. Itse olen kulkenut pitkän ja kivisen tien helluntaiseurakunnasta tähän päivään, jolloin voin rehellisesti sanoa, että olen niiiiiiiiin onnellinen siitä, etten enää usko mihinkään dogmaattiseen uskonjärjestelmään, tai persoonalliseen jumaluuteen.
Oma henkilökohtainen, pitkäaikainen kokemukseni kristityistä on hyvin negatiivinen. Lopullista vastuuta kukaan ei ota mistään, koska viime kädessä ”kaikki ovat jumala luomia ja jumala rakastaa jokaista, ja minkä sille tekee että tälläiseksi minut on luotu”. Samalla tunnetaan valtavaa ylemmyyttä siitä, että se ”lopullinen totuus” on juuri minun hallussani, ja katsotaan alaspäin kaikkia niitä huonoja ihmisiä jotka eivät ole samaa mieltä. Tämä alaspäin katsominen naamioidaan tietenkin huoleksi toisen sielusta. Onneksi ei tarvitse enää niin ulkokultaisessa, umpimielisessä ja tekopyhässä porukassa pyöriä.
Ja raamattua on tullut luettua paljon. Luen mielelläni edelleen, minuakin eksegetiikka kiinnostaa. Ei siihen tarvitse uskoa, vaikka lukisikin. Luen mielelläni myös muuta fantasiakirjallisuutta.
Vierailija kirjoitti:
ensimmäinen ihme oli kun Jeesus muutti häissä veden viiniksi. Mikä osoittaa myös sen ettei Raamattu tuomitse kohtuullista alkoholinkäyttöä
Miksi aa-kerhoissa rukoillaan?
Eivät ole normaaleja..ois jääny ihme kokematta
Olen lukenut. Mulla on raamattu.
Nyt muistisi petti. Nimenomaan ei ole viitteitä laajamittaisesta tulvasta, joka olisi ajoittunut raamatussa väitettyyn tapahtuma-aikaan. Nimenomaan ei ole definitiivisiä todisteita Jeesus-nimisestä henkilöstä. Historiallinen Jeesus on edelleen kiistanalainen ja vaikka ei olisi, mitä sitten että joskus on elänyt ihminen jonka nimi tiedetään? Ei todista mitään väitetyistä "ihmeteoista".
On looginen ajatteluvirhe todeta, että kauan sitten kirjoitettu olisi todennäköisemmin totta. Onko siis hindujen noin 1000 vuotta aiemmin kirjoitettu Veda-kirjallisuus siis enemmän totta kuin raamattu vai?