Raskaana, mies lähti viimeyönä lopullisesti

Vierailija kirjoitti:

Pointti oli siis se, että kaipaisin muiden kokemuksia vastaavasta tilanteesta.

Iso osa porukasta on tainnu nousta tänään hieman väärällä jalalla, tai sit valitsin vaan epäauotuisan foorumin 😊ap

Sehän on hyvä, jos muilla ei ole kokemuksia vastaavasta. Vaikea tilanne, vaikeammaksi muuttumassa.

Vierailija kirjoitti:

Mies ilmaisi myös, että jos abortin teen niin en oo sen silmissä enää edes ihminen.. Haluaa sen muksun mutta ei mua.

Ap

Sittenhän lapsella on rakastava isä, joka huolehtii. Miksi miehen pitäisi myös sinut haluta? Lapsi ja lapsen tarpeet ovat tärkeimmät. Jos mies sitoutuu lapseen ole tyytyväinen. Sinulla on joku jonka kanssa jakaa vastuu vaikka mies ei sinua halua mukaan yhtälöön. Sinä ja lapsi olette perhe sekä mies ja lapsi ovat perhe.

Mikä ongelma?

Vierailija kirjoitti:

Teidän neuvot kuullostavat sukulaiseni neuvoilta. Jos murtuu jalka ja erehtyy kysymään kivunhoitovinkkejä, saa vaan huudahduksia ettei saa murtaa jalkaa!!! Mursit jalan ihan liian nuorena!

No jos sen jalan murtamisen syynä on vapaaehtoinen hyppääminen katolta, niin lienee ihan aiheellista kysyä miksi teit niin. Tässäkin tapauksessa ongelma on seurausta vastuuttomasta käytöksestä, ehkäisyn laiminlyönnistä lyhyessä suhteessa. Silloin on täysin relevanttia kysyä miten tähän on päädytty. Jos ei asiaan ole mitään muuta selitystä kuin oma vastuuttomuus ja typeryys, niin herää kysymys onko ap:sta ottamaan vastuuta myöskään lapsesta vai olisiko keskeytys kuitenkin parempi vaihtoehto. Perhejuttuja voi miettiä uudelleen sitten kun on vähän saanut ensin järkeä päähän.

Vierailija kirjoitti:

Maailman sivu ollut itsellisiä naisia. Kyllä sinä pärjäät. Nykyään on vielä paljon apujakin saatavilla :)

Hyvä, että suhteen todellinen laita paljastui nyt eikä vasta kun vauva-arki olisi suunniteltu jo kahden varaan.

Minusta on aika itsekästä ehdointahdoin ryhtyä yksinhuoltajaksi peristeella, että apuja on saatavilla. Että heti pitäisi valjastaa apujoukot hommiin, kun itsekäs yksinhuoltahaksi ryhtyvä päättää tehdä lapsen yksinään.

Ei mies välttämättä kokonaan lähtenyt. Mutta sinuna harkitsisin, ottaako takaisin tuollaista ailahtelevaista miestä lapsen elämään vai ei. Ilman muuta tilanteessasi kuitenkin pitäisin lapsen, jos se on ollut haaveenasi tulevaisuudelle.

Tylyjä ihmisiä täällä tuomitsemassa kaikesta. Omakin lapseni sai alkunsa hormonaalisesta ehkäisystä huolimatta. Ja kyllä, pidin hänet vaikka ikää oli "vain 25".

Jos sinusta yhtään tuntuu, ettet aborttia halua, niin älä tee. Voisitko keskustella miehen kanssa vielä ja olisiko mahdollista sopia ja palata yhteen? Mies kuitenkin haluaa olla isä lapselle, joten eiköhän asiat saisi ratkottua jotenkin, vaikka te ette yhdessä olisikaan.

En mä ole missään vaiheessa mielestäni sanonut, että olis ongelma jos mies ei tahdo minua. Tää on tosiaan tapahtunut viimeyönä ja mun ajatukset on sekasin tällä hetkellä, sen voi varmaan ymmärtää jokainen joka vähänkään osaa asettua toisen asemaan?

Kaipasin lähinnä keskustelua ihmisten kanssa jotka on olleet samankaltasessa tilanteessa, heitä varmasti on muitakin. Ap

Haluatko seuraavat 20 vuotta sopia elämästäsi tuollaisen ihmisen kanssa? Milloin lähdet reissuun, et voi vaihtaa paikkakuntaa töiden takia, miten vietät juhlapyhät, päivystät "vaihtopäivänä" tiettyyn aikaan, koska on oltava ajallaan vaihtamassa lasta...

Jos löydät "sen oikean" et koe asioita enää kertaa hänen kanssaan, teidän tekemisiin vaikuttaa eksäsi tekemiset, teidän yhteinen lapsenne kärsii eksän sekoiluista.

Tee abortti.

Pärjäät ap hienosti. Vauva on kiinni äidissä vaikka isä olisikin kuvioissa mukana. Sinä imetät ja tunnet myös äitinä että sinun tulee olla koko ajan vauvan lähellä. Kehosi auttaa sinua jaksamaan. Luota itseesi, pärjäät kyllä. Jos mies on noin epävakaa, että jättää raskaana olevan naisen niin vauva-aika menee varmasti paremmin kun hän ei ole jaloissasi pyörimässä ja hoidat vain yhtä lasta. Sulla on hyvin aikaa valmistautua vauvan tuloon. Teet kaiken valmiiksi ja sitten vain nautit olostasi kun saat lapsukaisen syliisi. Isäsuhdetta voi lämmitellä sitten kun lapsi on isompi. Hyvää vointia sinulle. :)

Isättömiä lapsia ei saisi tehdä enää yhtään lisää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pointti oli siis se, että kaipaisin muiden kokemuksia vastaavasta tilanteesta.

Iso osa porukasta on tainnu nousta tänään hieman väärällä jalalla, tai sit valitsin vaan epäauotuisan foorumin 😊ap

Eli asia vain naurattaa? Eikö suuri vastuu toisen elämästä paina ollenkaan? Kylläpä nyt toivon jotakin, mutta ääneen en sitä sano.

Olen Kolmen lapsen äiti ja en voi ymmärtää tuollaista lapsellista naureskella vakavan asian edessä...

Kahden äitinä samaa mieltä. Ap:n suhtautuminen raskauteen ja lapseen kuulostaa jotenkin pelottavan vastuuttomalta. Hirvittää lapsen puolesta.

Vierailija kirjoitti:

Pärjäät ap hienosti. Vauva on kiinni äidissä vaikka isä olisikin kuvioissa mukana. Sinä imetät ja tunnet myös äitinä että sinun tulee olla koko ajan vauvan lähellä. Kehosi auttaa sinua jaksamaan. Luota itseesi, pärjäät kyllä. Jos mies on noin epävakaa, että jättää raskaana olevan naisen niin vauva-aika menee varmasti paremmin kun hän ei ole jaloissasi pyörimässä ja hoidat vain yhtä lasta. Sulla on hyvin aikaa valmistautua vauvan tuloon. Teet kaiken valmiiksi ja sitten vain nautit olostasi kun saat lapsukaisen syliisi. Isäsuhdetta voi lämmitellä sitten kun lapsi on isompi. Hyvää vointia sinulle. :)

Nyt haiskahtaa vähän hormonihuuruilta. Kuinka pitkälle ne riittävät totaaliyhärinä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi oot noin nuorena mennyt lisääntymään? Kannattaa ensin elää elämä ja sitten leikkiä perhettä.

Ei 26-vuotias ole erityisen nuori. Enemmän ihmetyttää, miksi on puolen vuoden seurustelun jälkeen raskaana.

Äläs nyt 😏 minä aloin odottaa esikoista kun yhteistä taivalta oli 2 kk takana 😄

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maailman sivu ollut itsellisiä naisia. Kyllä sinä pärjäät. Nykyään on vielä paljon apujakin saatavilla :)

Hyvä, että suhteen todellinen laita paljastui nyt eikä vasta kun vauva-arki olisi suunniteltu jo kahden varaan.

Minusta on aika itsekästä ehdointahdoin ryhtyä yksinhuoltajaksi peristeella, että apuja on saatavilla. Että heti pitäisi valjastaa apujoukot hommiin, kun itsekäs yksinhuoltahaksi ryhtyvä päättää tehdä lapsen yksinään.

Tuskimpa ap tietentahtoen olisikaan tuolla perusteella hankkiutunut raskaaksi yksin.

Eikä ap olisi oikeastaan yksihuoltaja, onhan sillä lapsella isäkin. Tietty vauva-aika voi olla enemmän ap:n vastuulla.

Tällaisia tilanteita varten ne avut on kehitetty (mm perhetyöntekijät).

Tsemppiä! Minä tulin raskaaksi 19-vuotiaana yhdenillan jutusta ja päätin pitää lapsen. Päivääkään en ole katunut ja lapsella on aina ollut isä ja isän puoleinen suku elämässä mukana. Hyvin sitä pärjäsi ja nautin vauva-ajasta suunnattomasti, silloin sitä kasvoi vastuulliseksi ja hyväksi vanhemmaksi.

Tämä minun vauva täyttää ens talvena jo 18v 😊

Minun neuvo on, et luota tuntemuksiisi pitää lapsi, abortti kuitenkin on lopullinen ja sitä taatusti katuisi. Omaa lasta ei taatusti kadu, niin rakas se on 😊

Tsemppiä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pointti oli siis se, että kaipaisin muiden kokemuksia vastaavasta tilanteesta.

Iso osa porukasta on tainnu nousta tänään hieman väärällä jalalla, tai sit valitsin vaan epäauotuisan foorumin 😊ap

Eli asia vain naurattaa? Eikö suuri vastuu toisen elämästä paina ollenkaan? Kylläpä nyt toivon jotakin, mutta ääneen en sitä sano.

Olen Kolmen lapsen äiti ja en voi ymmärtää tuollaista lapsellista naureskella vakavan asian edessä...

Kahden äitinä samaa mieltä. Ap:n suhtautuminen raskauteen ja lapseen kuulostaa jotenkin pelottavan vastuuttomalta. Hirvittää lapsen puolesta.

Mä taas yhden, mutta aikuisen äitinä en voi ymmärtää kepoista suhtautumista tulevaan yksinhuoltajuuteen. Se on raskas tie. Toisaalta eihän sitä odotusaikana vielä osaa kuvitellakaan, kuinka pitkä matka on edessä, kun silmissä siintää vain vauva..

Ei se ole mies eikä mikään, joka jättää raskaana olevan naisensa jonkun typerän riidan takia.

Ehkä se ryömii vielä takaisin.

Älä ota.

Jos abortti ei tunnu hyvältä, älä tee sitä. Jos haluat pitää lapsen, älä luota siihen, että miehestä on mitään apua. Tuommoiset vätykset väistelee elatusmaksut, tapaamiset ja kaikki muut velvollisuutensa helposti vanhasta tottumuksesta. Ota mahdollisimman pian yhteyttä lastenvalvojaan, että voitte tehdä viralliset sopimukset elatuksesta yms.

Sä pärjäät kyllä. Perhe, ystävät, työ, asunto... sun elämän puitteet on paljon paremmassa kuosissa kuin monella sua vanhemmalla. Vaikeaa tulee varmasti olemaan, mutta ei kukaan täällä helpolla pääse.

Vierailija kirjoitti:

En mä ole missään vaiheessa mielestäni sanonut, että olis ongelma jos mies ei tahdo minua. Tää on tosiaan tapahtunut viimeyönä ja mun ajatukset on sekasin tällä hetkellä, sen voi varmaan ymmärtää jokainen joka vähänkään osaa asettua toisen asemaan?

Kaipasin lähinnä keskustelua ihmisten kanssa jotka on olleet samankaltasessa tilanteessa, heitä varmasti on muitakin. Ap

Sairastuin psykoosiin vauvan ollessa viikon ja mies lähti vauvan ollessa 2 kk ja alle vuoden ikäisenä lapsi otettiin huostaan, kun yritin itsemurhaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pointti oli siis se, että kaipaisin muiden kokemuksia vastaavasta tilanteesta.

Iso osa porukasta on tainnu nousta tänään hieman väärällä jalalla, tai sit valitsin vaan epäauotuisan foorumin 😊ap

Eli asia vain naurattaa? Eikö suuri vastuu toisen elämästä paina ollenkaan? Kylläpä nyt toivon jotakin, mutta ääneen en sitä sano.

Olen Kolmen lapsen äiti ja en voi ymmärtää tuollaista lapsellista naureskella vakavan asian edessä...

Kahden äitinä samaa mieltä. Ap:n suhtautuminen raskauteen ja lapseen kuulostaa jotenkin pelottavan vastuuttomalta. Hirvittää lapsen puolesta.

Täällä toinen kahden lapsen äiti, joka on ihan kauhuissaan ap:n tavasta suhtautua asiaan. Lapseni ovat jo teinejä, mutta ei heidän vauva-aika ja lapsuus ole ihan naureskelemalla mennyt.

Kummallinen tämä ihmisten ihmettely, että voi olla puolen vuoden suhteen jälkeen raskaana. Kyllä vaan voi, tapasin mieheni tammikuussa ja saman vuoden elokuussa tuli kaksi viivaa raskaustestiin. Meillä lapsi oli kovin toivottu. Ei kaikilla mene niin, että ensin seurustellaan 15 vuotta, sitten ruvetaan pykäämään vauvaa, ja sit viiden vuoden jälkeen natsaa hedelmöityshoidoilla.

AP:lle voimia tilanteeseen. En osaa muuta neuvoa antaa, kuin kuuntele sydäntäsi. Ja todella kannattaa miettiä, haluaako tuollaisen tuittupään kanssa kasvattaa lasta. Varmasti vaikea ajatus lähtökohtaisesti miettiä olevansa yh heti alusta asti, mutta peremmin yksin lapsen kanssa kuin siihen vielä taakaksi hankala mies.