Lue keskustelun säännöt.
Raskaana, mies lähti viimeyönä lopullisesti
14.09.2018 |
Totesi vaan typerän riidan tuloksena, ettei meistä ole suhteeseen. Eipä tuo kovin väärässä tainnut olla, kamalan pahalta silti tuntuu ja mieli on täynnä pelkoa tulevaisuudesta. Ollaan seurusteltu vuoden alusta, sitä ennen tunnettu eilinen 10 vuotta.
Tai niin ainakin luulin, en tainnut oikeasti tuntea yhtään.
Olen 26 vuotias ja rv-viikkoja nyt takana 9. Lapsen kuitenkin haluaisin pitää, mutta nyt tuntuu ettei musta ole tähän, kaikki tuntuu olevan sekasin.
Löytyykö täältä ketään muuta raskausaikana yksin jäänyttä? Miten tästä selviää eteenpäin?
Kommentit (184)
Eihän mies välttämättä oikeasti halua erota. Jos vain kiukuksissaan sanoi. Mutta ei se kyllä kovin reilua ja aikuismaista ole edes suutuksissaan sanoa haluavansa erota... Mistä teille tuli riita, että mies päätyi tuohon ratkaisuun?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Maailman sivu ollut itsellisiä naisia. Kyllä sinä pärjäät. Nykyään on vielä paljon apujakin saatavilla :)
Hyvä, että suhteen todellinen laita paljastui nyt eikä vasta kun vauva-arki olisi suunniteltu jo kahden varaan.
Mitäs apuja sitä nykyään on niin paljon saatavilla?
T. yh since -98
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se vielä tulee takaisin, ellet tee paluuta mahdottomaksi.
Laita sille viesti että "tuu kotiin".
Tuolla tavoin viestitetään miehelle, että hänen toimintansa on hyväksyttyä ja jatkoa on luvassa.
Vierailija kirjoitti:
Kummallinen tämä ihmisten ihmettely, että voi olla puolen vuoden suhteen jälkeen raskaana. Kyllä vaan voi, tapasin mieheni tammikuussa ja saman vuoden elokuussa tuli kaksi viivaa raskaustestiin. Meillä lapsi oli kovin toivottu. Ei kaikilla mene niin, että ensin seurustellaan 15 vuotta, sitten ruvetaan pykäämään vauvaa, ja sit viiden vuoden jälkeen natsaa hedelmöityshoidoilla.
AP:lle voimia tilanteeseen. En osaa muuta neuvoa antaa, kuin kuuntele sydäntäsi. Ja todella kannattaa miettiä, haluaako tuollaisen tuittupään kanssa kasvattaa lasta. Varmasti vaikea ajatus lähtökohtaisesti miettiä olevansa yh heti alusta asti, mutta peremmin yksin lapsen kanssa kuin siihen vielä taakaksi hankala mies.
Minkä vuoden tammikuussa? :D
Minä tulin raskaaksi kuukauden seurustelun jälkeen, tai en edes tiedä oliko se mitään seurustelua. Ja minä totesin, että ei meistä pariksi ole.
Vaikka kuinka oltaisiin pariskunta ja ikuisesti yhdessä, sen lapsen kasvattamiseen tarvitsee muitakin ihmisiä.
Yksi elämäni kirkkaista hetkistä on ollut, kun tuijotin positiivista raskaustestiä ja mieli oli aivan tyhjä... ja sitten sieltä keskeltä nousi selkeä ajatus: ihmiset on sanoneet että tämä on parasta mitä heille on tapahtunut. Minä voin olla yksi heistä.
Onko esikoiseni parasta mitä minulle on tapahtunut? En tiedä, mutta ihan hyvää se elämä on ollut tähän asti. Kaikenlaista sitä on sattunut ja tapahtunut, mutta olen ollut etuoikeutettu kun olen saanut seurata hienon uuden ihmisen kasvamista nuoreksi aikuiseksi. Minusta vaan ei ollut silloin tekemään aborttia, joten joskus asioita vaan tapahtuu. Joskus abortti on hyvä vaihtoehto tai jopa ainoa vaihtoehto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihme negatiivisuus täällä.
Mulla on kaveri joka teki lapsen yksin, kovalla rahalla ja tarkoituksella. Hän on ihan paras äiti, lapsi on ihana. He matkustelevat kahdestaan paljon ja muutenkin tekevät ja kokevat kaikkea yhdessä.
He eivät mitenkään vain 'pärjäile elämässä' vaan elävät ihan loistavaa tasapainoista elämää.
Hirveä ketju, hävetkää mammat. Ap kaipaa tukea, ei tuomitsemista ja aborttihuutelua.
Yh-äitinä pärjää eikä lapsi ole este elämälle. Jos haluat pitää lapsen, pidät hänet ja nautit raskaudesta ja lapsesta. Sä selviät. Ja lapsen isän kanssa sovitte asiat lastenvalvojan kautta. Parisuhde loppui, mutta on mahdollista rakentaa toimiva vanhemmuussuhde. Älä välitä katkerista kyynikkomammoista täällä. Realisti voi olla, mutta katkeruus on turhaa ja ei edistä mitään. Sä pärjäät. Muista se.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eihän mies välttämättä oikeasti halua erota. Jos vain kiukuksissaan sanoi. Mutta ei se kyllä kovin reilua ja aikuismaista ole edes suutuksissaan sanoa haluavansa erota... Mistä teille tuli riita, että mies päätyi tuohon ratkaisuun?
Hmmm...kumpikohan se oli joka sanoin ensin ettei heistä ole suhteeseen?
Vierailija kirjoitti:
Ei se ollut mies, joka lähti. Sanan varsinaisessa merkityksessä. Se oli väärä sinulle.
Kyllä sillä munat on joten on mies nimenomaan sanan varsinaisessa merkityksessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Isättömiä lapsia ei saisi tehdä enää yhtään lisää.
Miten se on isätön, kun isä on ilmaissut, että jos ap tekee abortin hän ei ole edes ihminen ja isä haluaa sen lapsen pitää? Isä otti eron ap:sta, ei lapsesta.
Jos mies haluaa kuitenkin lapsen ja on kelvollinen isäksi, niin sopikaa huoltajuusasiat paperilla saakka, niin että ne ovat virallisia. Tai kannattaa ne sopia vaikkei se kelvollinen olisikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isättömiä lapsia ei saisi tehdä enää yhtään lisää.
Miten se on isätön, kun isä on ilmaissut, että jos ap tekee abortin hän ei ole edes ihminen ja isä haluaa sen lapsen pitää? Isä otti eron ap:sta, ei lapsesta.
Suloista<3
Voi lapsi kulta kuinka moni nainen on tämän lauseen kuullut, kuinka minä kannan kyllä vastuun lapsesta ja tämän jälkeen sitä isää ei ole paljon näkynyt.
Onnea! Vauva on ihana asia, ja kun olet vielä nuori jaksat kyllä hyvin yksinkin. Mieluummin yksin vauvan kanssa, kuin toimimattomassa parisuhteessa. Jos sulla on yksikin läheinen, jolta saat vauva-arjen alussa apua, niin se riittää. Kaikkea hyvää odotukseen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maailman sivu ollut itsellisiä naisia. Kyllä sinä pärjäät. Nykyään on vielä paljon apujakin saatavilla :)
Hyvä, että suhteen todellinen laita paljastui nyt eikä vasta kun vauva-arki olisi suunniteltu jo kahden varaan.Mitäs apuja sitä nykyään on niin paljon saatavilla?
T. yh since -98
No yksinhuoltajakorotukset ainaki, mahdollisuus perhetyöntekijöihin (jos tulot ei oo kauheen hyvät), mahdollisuus hakea tukiperhettä, mahdollisuus laittaa lapsi päiväkotiin heti vanhempainrahakauden jälkeen, mahdollisuus tehdä 80% työviikkoa kun lapsi on pieni.
Muiden aikuisten seuraa voi hakea perhekahviloista jos aikuisia ei muuten oikein päivisin tapaa. Ja varmaan muitakin mitä en tiedä :)
Luulisin kyllä, että nämä ovat suunnilleen samoja juttuja kuin ysikytluvullakin, tarkoitin verrata nykytilannetta vähän kauemmas historiaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isättömiä lapsia ei saisi tehdä enää yhtään lisää.
Miten se on isätön, kun isä on ilmaissut, että jos ap tekee abortin hän ei ole edes ihminen ja isä haluaa sen lapsen pitää? Isä otti eron ap:sta, ei lapsesta.
Tämä on lause jonka varaan ei kannata laskea yhtään mitään. Eikä myöskään tukien varaan. Aloittajan pitää miettiä miten hän pärjää yksinhuoltaja yksin sekä henkisesti, että taloudellisesti. Isä pystyy pitkittämää esim. elatusapuprosessia helposti toista vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuossa vaiheessa ehtii vielä tehdä abortin, ei kannata lasta tuohon soppaan sotkea.
Raskaus on alkumetreillä ja tilanne on jo ihan älytön. Abortti on minunkin mielestä ehdottomasti paras vaihtoehto. Seuraavalla kerralla tutustu mieheen kunnolla ennen kuin lopetat ehkäisyn käytön.
Vauvat eivät ole mitään söpöjä pikkunukkeja tai kymmenisen vuotta eläviä lemmikeitä, vaan ihmisiä, jonka elämä on täysin muiden käsissä. Et ole ollenkaan järkevän kuuloinen ottamaan niin isoa vastuuta, oli sinulla sitten vaikka kuinka oma äiti ja isi apunasi.
Abortti on murha
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maailman sivu ollut itsellisiä naisia. Kyllä sinä pärjäät. Nykyään on vielä paljon apujakin saatavilla :)
Hyvä, että suhteen todellinen laita paljastui nyt eikä vasta kun vauva-arki olisi suunniteltu jo kahden varaan.Mitäs apuja sitä nykyään on niin paljon saatavilla?
T. yh since -98
No yksinhuoltajakorotukset ainaki, mahdollisuus perhetyöntekijöihin (jos tulot ei oo kauheen hyvät), mahdollisuus hakea tukiperhettä, mahdollisuus laittaa lapsi päiväkotiin heti vanhempainrahakauden jälkeen, mahdollisuus tehdä 80% työviikkoa kun lapsi on pieni.
Muiden aikuisten seuraa voi hakea perhekahviloista jos aikuisia ei muuten oikein päivisin tapaa. Ja varmaan muitakin mitä en tiedä :)
Luulisin kyllä, että nämä ovat suunnilleen samoja juttuja kuin ysikytluvullakin, tarkoitin verrata nykytilannetta vähän kauemmas historiaan
Yksinhuoltajakorotus 50€/kk, tukiperheistä huutava pula, perhekahviloissa yhtä hiljaista kuin kotona. Perhetyöntekijät sanahelinää kuntien kukkaislupauksissa.
T. yh since 2014
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teidän neuvot kuullostavat sukulaiseni neuvoilta. Jos murtuu jalka ja erehtyy kysymään kivunhoitovinkkejä, saa vaan huudahduksia ettei saa murtaa jalkaa!!! Mursit jalan ihan liian nuorena!
No jos sen jalan murtamisen syynä on vapaaehtoinen hyppääminen katolta, niin lienee ihan aiheellista kysyä miksi teit niin. Tässäkin tapauksessa ongelma on seurausta vastuuttomasta käytöksestä, ehkäisyn laiminlyönnistä lyhyessä suhteessa. Silloin on täysin relevanttia kysyä miten tähän on päädytty. Jos ei asiaan ole mitään muuta selitystä kuin oma vastuuttomuus ja typeryys, niin herää kysymys onko ap:sta ottamaan vastuuta myöskään lapsesta vai olisiko keskeytys kuitenkin parempi vaihtoehto. Perhejuttuja voi miettiä uudelleen sitten kun on vähän saanut ensin järkeä päähän.
Sanoinko ap, että he laiminlöivät ehkäisyn?
Käsittämätöntä, että joku luulee, että raskaaksi tuleminen johtuu AINA ehkäisyn laiminlyönnistä. Onko täysin uusi asia, ettei mikään ehkäisykeino ole 100 %:n varma?
Tiedän henkilökohtaisesti pariskunnan, jonka 1. raskaus alkoi huolellisesta kondomin käytöstä huolimatta. 2 raskaus alkoi huolellisesta e-pillerien käytöstä huolimatta. 3. raskaus alkoi kierukasta huolimatta. 4. raskaus alkoi naisen sterilisaatiosta huolimatta. Sen jälkeen mieskin steriloitiin. Sen jälkeen ei raskauksia (vielä) ole alkanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maailman sivu ollut itsellisiä naisia. Kyllä sinä pärjäät. Nykyään on vielä paljon apujakin saatavilla :)
Hyvä, että suhteen todellinen laita paljastui nyt eikä vasta kun vauva-arki olisi suunniteltu jo kahden varaan.Mitäs apuja sitä nykyään on niin paljon saatavilla?
T. yh since -98
Päivähoito, neuvolakäynnit, kohtuuhintainen sairaanhoito, tarvittaessa tukea jaksamiseen lastensuojelusta/sosiaalipalveluista.
Lapsilisät, elatusmaksut, ja jos oikein paskasti menee, maksaa yhteiskunta koko elämisen.
Työelämässä äitiysloma, mahdollisuus lasten kotihoitoon ja kodinhoidontukeen. Ainakin periaatteessa suoja irtisanomiselta äitiysloman aikana.
Huonon tuurin käydessä omaishoitajan tuet, vammaistuet yms.
Lähes ilmainen koulutus lapselle.
Tähän päälle vielä lapsista saatavat alennukset eri palveluissa (julkinen liikenne, ravintolat yms.)
Tuossa muutamia melko uusia keksintöjä, jotka ovat kohtuu harvinaisia jopa muissa länsimaissa.
Yksinhuoltajat ovat vaikeammassa asemassa kuin pariskunnat, se on selvää. Mutta Suomessa yksinhuoltajuus ei kuitenkaan ole mikään maailanloppu.
Kyllä se vielä tulee takaisin, ellet tee paluuta mahdottomaksi.
Laita sille viesti että "tuu kotiin".